Lue keskustelun säännöt.
Huolestuttava kyselytulos: Naiset ovat tyytyväisimmillään alipainoisina
27.07.2021 |
Naiset ovat tyytyväisimpiä vartaloonsa ollessaan käytännössä alipainoisia, kertoo tuore kysely.
Yli tuhannelle ihmiselle tehty kysely paljasti, että naiset ovat tyytyväisimpiä vartaloonsa ollessaan painoindeksin mukaan alipainoisia, kertoo Metro.
Fitnessyhtiö FitRatedin teettämän kyselyn mukaan naiset tunsivat suhteensa vartaloonsa parhaimmaksi, kun heidän painoindeksinsä oli alle 18,5, eli normaalia alhaisempi paino. Naiset pisteyttivät silloin itsevarmuutensa neljän arvoiseksi asteikolla yhdestä viiteen. Painoindeksi lasketaan jakamalla henkilön paino pituuden neliöllä.
Kun painoindeksi oli 18,5–24,9 eli normaalipainon rajoissa, naiset antoivat tyytyväisyydelleen pisteitä keskimäärin vain 3,4 asteikolla 1–5. Ylipainoiset ja liikalihavat arvioivat itsevarmuutensa pistein 2,8 ja 2,1.
FitRated-yhtiöstä muistutetaan, ettei laihuus tarkoita tervettä, eikä ole sellaisenaan positiivinen tavoite.
Miehet eivät kuitenkaan kyselyn perusteella tunteneet samoin kuin naiset. Miehet olivat omimmillaan ollessaan normaalipainoisia, ja tunsivat melkein samoin vartalostaan, olivatpa he sitten yli- tai alipainoisia. Ylipainoiset miehet pisteyttivät itsevarmuutensa liki samoin kuin normaalipainoiset naiset.
Lähde: Metro, FitRated
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eipä näy katukuvassa naisten osalta.
ei näy katukuvassa, mutta näkyy kyselyissä joiden mukaan naiset ovat onnettomampia koskaan.
Tuo on oikeasti huolestuttava asia. naiset voi huonommin kuin koskaan. iloista pulinaa kuuluu enään niin harvoin.
mies53v
Ole hiljaa sitte niin muut saa olla onnellisia.
Sulle pusu poskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vain hieman alipainoinen. Jatkuvia migreenejä sekä pyörryttäviä oloja. Ei ikinä enää!
Tämä ei pidä omalla kohdallani paikkaansa. Olen ollut jonkin verran alipainon puolella, ja silloin en ollut läheskään niin tyytyväinen kehooni kuin nyt, kun se on normaalipainoinen ja lihasta on treenin myötä. Minulle tämä tuntuu parhaalta, ja omaan silmääni myös näyttää. Muulla ei olekaan väliä.
Kevyt olo on ihana. Toiseksi naiset peilailee tai kuvaa itseään eri asennoissa eli istuessa tai maatessa joissa helposti näyttää läskiltä normaalipainoisenakin. Miehet ei tiedä miltä näyttävät kun ne aina vaan seisoo peilin edessä ja ovat tietämättään silloin hoikimmillaan.
Mulla 166 cm pitkänä 51 kg on liian vähän. 55 kg on aika ihanteellinen. Kun on perussairauksia jotka tuovat kiloja en tiedä pääsenkö siihen enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ollut tyytyväinen alipainoisena enkä ylipainoisenakaan ole. Normipaino on paras paino.
Olen ollut tyytyväinen painoon kun sitä ei ole haukuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on niputettu 18,5-25 yhteen kategoriaan. Veikkaanpa että vaihtelu on suurta normaalipainon sisällä. Itse olen BMI 19 ja viihdyn kropassani. Olen ollut myös BMI 24 ja olo oli kyllä aivan toinen.
Pätee kyllä omalla kohdalla. 173cm ja 50kg oli lähellä sellaista ihannevartaloa, jota joka paikassa näkee ja jolle kaikki vaatteet on suunniteltu.
Nykyinen 173 ja 65kg tuntuu punkerolta, vaikka on aivan normaali aikuisen paino.
Tuon alipainon saavutin paastoamalla ja syömällä lähinnä leipää, suklaapatukoita ja energiajuomaa. Päivät istuin lähinnä koneella, viikonloput biletin. Silti minua pidettiin hyvässä kunnossa olevana ja urheilullisena. Nykyään elän paljon terveellisemmin ja liikun enemmän, mutta eihän tämä ulkomuoto vastaa ihannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei pidä omalla kohdallani paikkaansa. Olen ollut jonkin verran alipainon puolella, ja silloin en ollut läheskään niin tyytyväinen kehooni kuin nyt, kun se on normaalipainoinen ja lihasta on treenin myötä. Minulle tämä tuntuu parhaalta, ja omaan silmääni myös näyttää. Muulla ei olekaan väliä.
niin kuinka monella naisella se paino on lihasta, 5-10%?
Olen sirorakenteinen ja ilmeisesti alipainon puolella, 159/46. Olen onnellinen kehossani.
Olen ollut 63-kiloinen ja silloin olin kolmoisleukainen, lihava ja onneton. 52-kiloisena elin suurimman osan aikuisiästäni. Kädet ja jalat laihat, imeläpussi leuan alla ja vatsa kuin pallo. Kuuden kilon painonpudotus nykyiseen painooni vei vyötäröltä 14 senttiä - tosiaan, nyt minulla on vyötärö.
Ei kannata uskoa ihannepainotaulukoihin vaan peilikuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on ja se kehopositiivisuus on vaan plösöjen uskottelua toisilleen että miehetkin tykkää muhkummasta joka ei ole totta ja naisetkin toisaalta tietää sen. Ja siksi tällainen tulos.
Mitään huolestuttava en siinä näe ja meillähän ei ole kansaterveydellisenä ongelmana ali- vaan selvä ylipaino edelleen.
Jännästi täälläkään miehet eivät koskaan näe mitään muuta vaihtoehtoa naiselle kuin olla joko alipainoinen tai "plösö". Tai normaalipaino ilmeisesti luetaan siihen plösöyteen.
Mutta mitäpä naisten terveydestä (normaalipaino tosiaan on se terveellinen vaihtoehto) kun miehet tykkäävät alipainosta.
Mun painoindeksi on 17.7 (kun en ole raskaana). Mulla on luonnostaan alhainen paino, eikä se todellakaan nouse helposti. Olen kaikin puolin terve. Siihen se paino asettuu. Suvussani ei juurikaan esinny ylipainoa, eli tämä on meille normaalia.
Oon koko ikäni saanut kuunnella ikäviä kommentteja mun painosta. Ne kommentit ovat karaistaneet. Kun huomasin, että mun on fyysisesti hyvä olla sellaisena kuin olen eikä se paino mihinkään muutu vaikka haluaisin, niin opin hyväksymään itseni. Siksi mä koen oloni itsevarmaksi ja hyväksi omassa hoikassa kropassani.
En tiedä, miltä tuntuisi jos lihoisin. Olisinko yhtä tyytyväinen, tyytyväisempi vai tuntuisiko olo vieraalta omassa kehossa? Onkohan tässä tutkimuksessa vertailtu sitä, että vastaajalla on ollut jokin eri paino aiemmassa vaiheessa elämää? (En jaksa avata linkkiä ja lukea, joo sori.) Jos on aina ollut BMI suhteellisen sama, niin eihän henkilö voi sanoa onko kivempi niin vai jotenkin toisin.
Itsessäni olen huomannut sen, että mulla on nyt viimeisillään raskaana ja kuusi kiloa painavampana (vihdoin normaalipainoisena :D) ihan yhtä hyvä olo kuin aiemmin. Nautin mun isommista rinnoista ja kannan masuni ylpeydellä. Mutta toisaalta toi itsevarmuus voi johtua enempi raskaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50/160 eli normaalipainoinen, enkä haluis olla yhtään kevyempi. Päinvastoin, olisin mieluummin vähän lihaksikkaampi eli painavampi. Nyt jo kylkiluut ja selkäranka paistaa ja kädet on narut.
Kai tähän vaikuttaa vartalon mallikin. Oon ymmärtänyt, että vatsa on monille se kohta, mistä halutaan läskiä pois. Itselläni rasva ei kerry vatsaan, joten vyötärö pysyy suht kapeana, vaikka olis ylimääräistä.
Itse en niinkään perusta peilikuvastani missään painossa, mutta olo vaan on kaikkinensa paras ja jotenkin normaalein ja helpoin kun olen hoikka normipainoinen.
Silloin on kokonaisvaltaisen hyvä olo kropassa ja liikkuminen mukavaa kun askel on kevyt ja liikkuminen ketterää.
Itselleni sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia lisää hurjasti elämä ilman ylipainoa.
176/56, laskurin mukaan merkittävä alipaino. Pyh, olen hoikka ja täysin tyytyväinen itseeni. Syön reilusti mutta liikun myös reilusti. Sirolla rakenteella kilot näyttää äkkiä huonolta.
Vierailija kirjoitti:
Mun painoindeksi on 17.7 (kun en ole raskaana). Mulla on luonnostaan alhainen paino, eikä se todellakaan nouse helposti. Olen kaikin puolin terve. Siihen se paino asettuu. Suvussani ei juurikaan esinny ylipainoa, eli tämä on meille normaalia.
Oon koko ikäni saanut kuunnella ikäviä kommentteja mun painosta. Ne kommentit ovat karaistaneet. Kun huomasin, että mun on fyysisesti hyvä olla sellaisena kuin olen eikä se paino mihinkään muutu vaikka haluaisin, niin opin hyväksymään itseni. Siksi mä koen oloni itsevarmaksi ja hyväksi omassa hoikassa kropassani.
En tiedä, miltä tuntuisi jos lihoisin. Olisinko yhtä tyytyväinen, tyytyväisempi vai tuntuisiko olo vieraalta omassa kehossa? Onkohan tässä tutkimuksessa vertailtu sitä, että vastaajalla on ollut jokin eri paino aiemmassa vaiheessa elämää? (En jaksa avata linkkiä ja lukea, joo sori.) Jos on aina ollut BMI suhteellisen sama, niin eihän henkilö voi sanoa onko kivempi niin vai jotenkin toisin.
Itsessäni olen huomannut sen, että mulla on nyt viimeisillään raskaana ja kuusi kiloa painavampana (vihdoin normaalipainoisena :D) ihan yhtä hyvä olo kuin aiemmin. Nautin mun isommista rinnoista ja kannan masuni ylpeydellä. Mutta toisaalta toi itsevarmuus voi johtua enempi raskaudesta.
Itse olin laiha lapsi ja teini ihan luonnostani ja yrittämättä. Parikymppisenä lihoin nopeasti yli 10 kg, mikä on aika paljon 160-senttiselle.
En kuitenkaan kokenut olevani sen isompi kuin ennenkään. Huomasin kyllä painonnousun, mutta en sisäistänyt sitä. Koin edelleenkin olevani laiha ihminen, joka on vain jostain syystä nyt lihoneessa ruumiissa.
Jotenkin oletin aina, että tulen vielä laihtumaan takaisin ”normaalitilaan”. Näin kävikin, yrittämättä ja huomaamatta. Valokuvista näen, että olin tosiaankin paljon isompi kuin mitä koin olevani.
Väitän, että lapsuuden ja nuoruuden painoindeksi vaikuttaa paljon omaan käsitykseen painostaan. Alipainoinen saattaa identifioida itsensä edelleen liian isoksi, jos on nuorena identifioitunut ”läskiksi”.
Minä painan 103 kg, ja olen paljon tyytyväisempi itseeni nyt kuin 65 kiloisena. Olen mukavamman näköinenkin nyt. Olen nainen 59 v. En haluaisi ikinä olla hoikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun painoindeksi on 17.7 (kun en ole raskaana). Mulla on luonnostaan alhainen paino, eikä se todellakaan nouse helposti. Olen kaikin puolin terve. Siihen se paino asettuu. Suvussani ei juurikaan esinny ylipainoa, eli tämä on meille normaalia.
Oon koko ikäni saanut kuunnella ikäviä kommentteja mun painosta. Ne kommentit ovat karaistaneet. Kun huomasin, että mun on fyysisesti hyvä olla sellaisena kuin olen eikä se paino mihinkään muutu vaikka haluaisin, niin opin hyväksymään itseni. Siksi mä koen oloni itsevarmaksi ja hyväksi omassa hoikassa kropassani.
En tiedä, miltä tuntuisi jos lihoisin. Olisinko yhtä tyytyväinen, tyytyväisempi vai tuntuisiko olo vieraalta omassa kehossa? Onkohan tässä tutkimuksessa vertailtu sitä, että vastaajalla on ollut jokin eri paino aiemmassa vaiheessa elämää? (En jaksa avata linkkiä ja lukea, joo sori.) Jos on aina ollut BMI suhteellisen sama, niin eihän henkilö voi sanoa onko kivempi niin vai jotenkin toisin.
Itsessäni olen huomannut sen, että mulla on nyt viimeisillään raskaana ja kuusi kiloa painavampana (vihdoin normaalipainoisena :D) ihan yhtä hyvä olo kuin aiemmin. Nautin mun isommista rinnoista ja kannan masuni ylpeydellä. Mutta toisaalta toi itsevarmuus voi johtua enempi raskaudesta.
Itse olin laiha lapsi ja teini ihan luonnostani ja yrittämättä. Parikymppisenä lihoin nopeasti yli 10 kg, mikä on aika paljon 160-senttiselle.
En kuitenkaan kokenut olevani sen isompi kuin ennenkään. Huomasin kyllä painonnousun, mutta en sisäistänyt sitä. Koin edelleenkin olevani laiha ihminen, joka on vain jostain syystä nyt lihoneessa ruumiissa.
Jotenkin oletin aina, että tulen vielä laihtumaan takaisin ”normaalitilaan”. Näin kävikin, yrittämättä ja huomaamatta. Valokuvista näen, että olin tosiaankin paljon isompi kuin mitä koin olevani.
Väitän, että lapsuuden ja nuoruuden painoindeksi vaikuttaa paljon omaan käsitykseen painostaan. Alipainoinen saattaa identifioida itsensä edelleen liian isoksi, jos on nuorena identifioitunut ”läskiksi”.
Hyvä huomio. Teineillä paino voi olla vähän mitä sattuu, eikä siitä pitäisi heti huolestua. Se tasaantuu kyllä ja asettuu normaalimmaksi. Kouluterkkarien ei pitäisi liian herkästi kommentoida teinien painoa. Jos teini vaikuttaa oikeasti epäterveeltä ja käytös on outoa, silloin pitää toki puuttua.
Mies on eri tavalla rakennettu kuin nainen. Mies on myös aistiensa vietävissä. Mies on metsästäjä tyyppi, joka nauttii seikkailuista sekä vauhdista. Mies vaatii toimintaa ympärillensä. Mies ei juuri tyydy istumaan kiikkutuolissa, hän haluaa olla menossa ja tehdä jotakin. Mieskin kaipaa hellyyttä ja huomiota. Mies haluaa olla huolehtia hyvin siitä, mikä on hänelle tärkeää.
Vaimo sinun miehesi tarvitsee sitä hellyyttä, jota vain sinä voit antaa hänelle. Vaimo sinun miehesi on toiminnan mies, joten anna hänen olla perheesi pää. Vaimo joskus miehesi käyttäytyy kuin pässi, joka voimansa tunnossa sarvillansa puskee muita kumoon. Vaimo tämän tähden sinun tulee rakastaa miestäsi ja rukoilla hänen puolestansa. Jos miehessä on tätä pusku tautia, niin aina voit siitä sävyisyyden ja rakkauden Hengessä hänelle kauniisti huomauttaa, mitä Raamattu opettaa siitä kuinka miehen tulee rakastaa vaimoaan samoin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa. Tämä sanominen kannattaa tehdä sitten vasta kun olet asian ensin rukouksessa valmistanut. Sävyisyys ja rakkaus on ”pässin” kesyttämisessä kaikkein viisain ja paras toimenpide.
Vaimo jos olet alamainen Jeesukselle Kristukselle, niin mikset olisi myös alamainen ”Prinssillesi” omalle rakkaalle aviomiehellesi. Vaimo, miehesi tarvitsee siis ”Prinssi kohtelun”, jossa tuoksuu Jumalan rakkauden hedelmä.
mies53v