Kun toiveet eivät toteudu

Pääasia on, että tapaat uusia miehiä jatkuvalla syötöllä. Jos et liiku työn puolesta miesten parissa, eikä työssäsi ole cocktail-tilaisuuksia/illallisia, ainoa järkevä vaihtoehto on kyllä netti kohtuullisten miesten löytämiseksi.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:17"]

Tämä on tätä ääripäätä, että pelkällä ajatuksen voimalla tehdään asioita. Jos joku aisa ei toimi niin se ei toimi.

[/quote]

Tajusin hyvin mitä luin. Minusta ap vaikuttaa ihmiseltä jonka kannattaa miettiä asioita järjellä enemmän kuin uskoa tähän mielikuvilla ja positiivisuudella onneen uskomukseen. Nämä jotka onnistuvat tuolla osaavat tiedostamattaan tehdä tekoja myös.

Pelkkä notkuminen jossakin ei ole riittävä teko. Minäkin ehdotan ap:lle nettitreffejä ja varautumiseen siihen, e ttä vatsaan tulee kammottavai ehdokkaita. Ap:lla on tapumus taikauskoisuuteen joten hänen kannattaa varoa hömppä uskomuksia.

Luitko koko ketjun, ei tässä pelkästä ajatuksen voimasta ollut kyse.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:29"]

Pääasia on, että tapaat uusia miehiä jatkuvalla syötöllä. Jos et liiku työn puolesta miesten parissa, eikä työssäsi ole cocktail-tilaisuuksia/illallisia, ainoa järkevä vaihtoehto on kyllä netti kohtuullisten miesten löytämiseksi.

[/quote]

Mikä palvelu olisi paras, osahan on kai ihan rahaa huijaavia sivustoja

Kaikki mitä olen aina toivonut ja unelmoinut on toteutunut. Kaikki. Olen tosi onnekas ja tosi kiitollinen kaikesta.

Minua on viety paikkoihin, jonne ei omalla rahalla olisi mahdollista päästä ikipäivänä. Ihania koruja, laukkuja, kenkiä - tykkään kauniista tavaroista ja pidän siitä että minua hemmotellaan ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Keskiverto suomalainen haluaisi, mutta ei uskalla. Sen lisäksi että luottaa vetovoiman lakiin on oltava pokkaa ja itseluottamusta. Rohkeutta tarttua tilanteisiin ja luottaa intuitioon.

Ja mikä tärkeintä arvostaa, rakastaa ja luottaa itseensä.

Ja asiat pitää sanoa ääneen. Ihan todella tilata itselleen ne asiat jotka haluaa elämässään.

En osaa sanoa, kun ovat muuttuneet, mutta ei palvelulla ole väliä, sillä nettiaktiiviset miehet ovat kyllä kaikilla mahdollisilla palstoilla ja nettideittipalveluissa. Todennäköisesti löytäisit maksullisen nettideittisivuston miehen siis suomi24.fi sivuilta myös. Googlettamalla voit nimimerkin perusteella tai pisteen paikkaa hieman nettiosoitteessa vaihtamalla saada yhteyden moniin maksullisten sivustojen kuukausimaksun takana oleviin miehiin. Yleensähän on katseluoikeus, muttei voi lähettää suoraan viestejä.

"Kiitos viestistäsi:)  Kuinka kauan sinulla eri asioiden kohdalla meni?"

- Allergioista pääsin yhden kevään koivun siitepölykauden aikana, muutamassa viikossa. Päätin siis alkaa uskoa vuorenvarmasti, että minulla EI ole allergiaa, ei millekään. Sen, että nokka ja silmät edelleen vuotivat selitin sillä että minulla on nuha, joka menee kahdessa viikossa ohi, ja sen jälkeen ei palaa. Kestin oireeni uskoen että se on virustauti (vaikka tosiaan, ne lääkkeet oli laukussa taustavarmistuksena) ja todella, oireet katosivat eikä palanneet. Eikä ole palanneet koskaan enää millekään monista entisistä allergianaiheuttajistani (oli sekä hengitystie- että ruoka-aineallergioita).

- Silmälaseista pääseminen oli seuraava kohteeni. Se kesti noin pari kuukautta. Käytin tässä apuna sitä tietoa, että joskus keski-iässä likinäköisyys voi luonnollisesti korjautua kun ikänäköisyys alkaa tulla. Joten ei tarvinnut uskoa yliluonnolliseen mikä on vaikeaa, ajattelin vaan että minulla nyt tämä korjautuminen tapahtuu, ja kolmekymppinenhän on ihan keski-ikäinen jo ;-) Joka päivä ajattelin näkeväni paremmin kuin edellisenä päivänä. Olin ilman silmälaseja aina kun ei ollut ihan pakko käyttää. Jo viikon päästä alkoi tapahtua sellaista, että yhtäkkiä näin aivan terävästi, mutta sitten kun räpsäytin silmiäni ,se katosi ja sumeni taas. Mutta nuo hyvin näkemisen jaksot pitenivät ja jossain vaiheessa vaan huomasin, että näen hyvin koko ajan. Viimeisin todiste siitä että se ei ole vain kuvitelmaa oli, että päätin hakea ajokortista pois sen merkinnän että täytyy käyttää laseja. Näöntarkkuus oli erinomainen eikä lasimerkinnälle ollut enää tarvetta. Ai niin, mainitsen vielä etät prosessiin tuli avuksi myös unimaailma, koin unessa saavani ohjeita siitä miten vahvistaa uskoani jne. 

- Ylipainon, jota oli noin 25 kiloa, poistuminen kesti noin vuoden. Mutta se kävi valtavan helposti ja tuskattomasti, kun koko ajan jo mielikuvissani näin itseni tavoitepainossani. Ja sellaisena, joka voi syödä mitä haluaa ja olla hoikka. Tähän laihtumiseen ei sinänsä liity mitään yliluonnollista, sillä huomasin että aloin vain syödä kuin hoikka ihminen, ihan itsekseni, kun uskoin olevani hoikka. Ja kun söin terveellisemmin ja vähemmän, aloin laihtua. 

- Töissä pärjäämään alkamiseen meni myös ehkä noin vuosi niin että aloin saada ihan ulkoista palautetta siitä että olen oikeasti hyvä, kun ennen olin aina pomon silmissä sellainen että ei tuo paljon mtiään osaa mutta jotain yksinkertaisempia rutiinihommia voi tehdä muiden avuksi. Kamalaa ajatella, että ekat 15 vuotta uraani minua on kahlinnut oma uskomukseni siitä, että olen lahjaton ja huono :( Että vain kun muutin uskomukseni, yhtäkkiä pystyn vaativaan työhön.

- Miehen löytäminen oli lopulta vain kuukauden projekti. Minulle tuli yhtäkkiä jostain syystä valtava kiinnostus espanjan kieleen ja kulttuuriin. Sitten minä sain päähäni, että haluan espanjalaisen miehen. Mielikuvissani ja haaveissani alkoi ihan spontaanisti pyöriä tietynlainen mies. Sitten tuli mieleen, että miksi vain haaveilisin, miksen alkaisi uskoa jo saaneeni, kuten monien muiden asioiden kanssa? Minä uskoin, ja kuljin joka työmatkankin tosi iloisena ja uteliaana ajatellen, että tänäänkö näen sen mieheni livenä? Siinä kävi sitten niin, että se mies tuli työkaverikseni avokonttorin viereiseen työpositioon ja hyvin pian juttu muuttui kohteliaan etäisestä työkaveruudesta ensin baari-illoiksi ja sitten parisuhteeksi. Mulle toimitettiin toivomani espanjalainen suoraan viereiseen pöytään töihin :D 

t. 28

34: mistä voisi lukea aiheesta ja oppia myös?

Kiitos sinulle viesteistäsi, joka kerroit allergiasta ym. ja myös sinulle, joka kyselit tältä henkilöltä tarkentavia kysymyksiä. Teidän kysymyksenne ja vastauksenne ovat olleet suureksi avuksi minullekin!

ap

Kaikki toiveet eivät ikinä toteudu. Varaudu siihen. Ylipäätään unelmat ja toiveet toteutuvat hyvin harvoin. Elämä on pääasiassa luopumista ja tyytymistä siihen mitä sattuu saamaan.

Ja ap jatkaa vielä:

Mulla on muuten ihan sama tilanne:) Olen itse enemmän sellainen introvertit (infj/hsp) ja haaveilu on kai siksi ollut ja on mulle LIIANKIN helppoa. Helppo jumittua siihen. Toisaalta haen juuri erilaista miestä, vastaparia ikään kuin ja joskus on ollut vaikea uskoa siihen, että se on mahdollista. Tuntunut jopa siltä, että olen ainoa jolla on tällainen haave.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:56"]

Kaikki toiveet eivät ikinä toteudu. Varaudu siihen. Ylipäätään unelmat ja toiveet toteutuvat hyvin harvoin. Elämä on pääasiassa luopumista ja tyytymistä siihen mitä sattuu saamaan.

[/quote]

Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:59"]

Ja ap jatkaa vielä:

Mulla on muuten ihan sama tilanne:) Olen itse enemmän sellainen introvertit (infj/hsp) ja haaveilu on kai siksi ollut ja on mulle LIIANKIN helppoa. Helppo jumittua siihen. Toisaalta haen juuri erilaista miestä, vastaparia ikään kuin ja joskus on ollut vaikea uskoa siihen, että se on mahdollista. Tuntunut jopa siltä, että olen ainoa jolla on tällainen haave.

[/quote]

Minäkin satun olemaan persoonallisuustyypiltäni INFJ. Se on itse asiassa näissä asioissa vahvuus, kaltaisemme intuitiiviset introvertit ovat ihan omiaan oppimaan rakentelemaan sisäisiä maailmankaikkeuksia, luomaan hyödyntäen mielikuvitusta, ajatuksia ja tunteita. 

Mutta oikeassa olet että siinä on aluksi haastetta, kun lähes kaikki kaltaisemme olemme tottuneet jo pienenä käyttämään mielikuvitusta ihan muuhun tarkoitukseen. Itse olin lapsesta asti kiusattu ja ihmiset on minua paljon hyljeksineet kun olin "outo" ja käytin haaveilua kestääkseni liian karun todellisuuden. Pakenin mieleeni maailmaan, jossa olin suosittu, onnellinen, minulla oli ystäviä ja miehet flirttailivat minulle. Oikeastaan jossain vaiheessa en edes kaivannut muuta, tuntui että fantasia- ja unimaailmani on niin palkitseva, että ihan sama vaikka sitten tosielämä olisikin aika paskaa. Uskomukseni, joka siis uskollisesti materialisoitui, oli "ihmiset ei pidä minusta, olen luuseri, olen ruma lehmä, elämä on tympeää, mutta onneksi on sentään unet ja fantasiat joiden avulla jaksan". 

Mutta tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että tuosta ei tarvita kuin pieniä oivalluksia ja ajatustavan muutoksia että päästään siihen, että mielikuvitusta käytetään muuttamaan fyysistä todellisuutta siitä pakenemisen sijaan. Ja nuo kaikki aiemmat fantasioinnit ovat vahvistaneet mielen kykyjä, ja se tulee hyödyttämään kun mielikuvitusta alkaa käyttää rakentavasti. 

t. 34 etc

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:59"]

Ja ap jatkaa vielä:

Mulla on muuten ihan sama tilanne:) Olen itse enemmän sellainen introvertit (infj/hsp) ja haaveilu on kai siksi ollut ja on mulle LIIANKIN helppoa. Helppo jumittua siihen. Toisaalta haen juuri erilaista miestä, vastaparia ikään kuin ja joskus on ollut vaikea uskoa siihen, että se on mahdollista. Tuntunut jopa siltä, että olen ainoa jolla on tällainen haave.

[/quote]

Minäkin satun olemaan persoonallisuustyypiltäni INFJ. Se on itse asiassa näissä asioissa vahvuus, kaltaisemme intuitiiviset introvertit ovat ihan omiaan oppimaan rakentelemaan sisäisiä maailmankaikkeuksia, luomaan hyödyntäen mielikuvitusta, ajatuksia ja tunteita. 

Mutta oikeassa olet että siinä on aluksi haastetta, kun lähes kaikki kaltaisemme olemme tottuneet jo pienenä käyttämään mielikuvitusta ihan muuhun tarkoitukseen. Itse olin lapsesta asti kiusattu ja ihmiset on minua paljon hyljeksineet kun olin "outo" ja käytin haaveilua kestääkseni liian karun todellisuuden. Pakenin mieleeni maailmaan, jossa olin suosittu, onnellinen, minulla oli ystäviä ja miehet flirttailivat minulle. Oikeastaan jossain vaiheessa en edes kaivannut muuta, tuntui että fantasia- ja unimaailmani on niin palkitseva, että ihan sama vaikka sitten tosielämä olisikin aika paskaa. Uskomukseni, joka siis uskollisesti materialisoitui, oli "ihmiset ei pidä minusta, olen luuseri, olen ruma lehmä, elämä on tympeää, mutta onneksi on sentään unet ja fantasiat joiden avulla jaksan". 

Mutta tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että tuosta ei tarvita kuin pieniä oivalluksia ja ajatustavan muutoksia että päästään siihen, että mielikuvitusta käytetään muuttamaan fyysistä todellisuutta siitä pakenemisen sijaan. Ja nuo kaikki aiemmat fantasioinnit ovat vahvistaneet mielen kykyjä, ja se tulee hyödyttämään kun mielikuvitusta alkaa käyttää rakentavasti. 

t. 34 etc

[/quote]

Kuin omasta kynästä melkein sanalleen, huh:D  Vasta nyt on alkanut tuntua että tämä haaveilu ei enää riitä, on tapahduttava jotain! Kiitos vielä kerran viesteistäsi, olet osannut kirjoittaa "vaikeasta" aiheesta loistavasti!

ap

Itsetuntemuskin on muuten vasta viimeaikoina kasvanut, vuonna 2013 tutustuin Elaine Aronin hsp-käsitteeseen ja vasta keväällä ensimmäisen kerran edes kuulin Myers-Briggsista ja tein testin: infj. Se selvitti niin monta asiaa, etten tiedä mistä aloittaisin.....

ap

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:59"]

Ja ap jatkaa vielä:

Mulla on muuten ihan sama tilanne:) Olen itse enemmän sellainen introvertit (infj/hsp) ja haaveilu on kai siksi ollut ja on mulle LIIANKIN helppoa. Helppo jumittua siihen. Toisaalta haen juuri erilaista miestä, vastaparia ikään kuin ja joskus on ollut vaikea uskoa siihen, että se on mahdollista. Tuntunut jopa siltä, että olen ainoa jolla on tällainen haave.

[/quote]

Minäkin satun olemaan persoonallisuustyypiltäni INFJ. Se on itse asiassa näissä asioissa vahvuus, kaltaisemme intuitiiviset introvertit ovat ihan omiaan oppimaan rakentelemaan sisäisiä maailmankaikkeuksia, luomaan hyödyntäen mielikuvitusta, ajatuksia ja tunteita. 

Mutta oikeassa olet että siinä on aluksi haastetta, kun lähes kaikki kaltaisemme olemme tottuneet jo pienenä käyttämään mielikuvitusta ihan muuhun tarkoitukseen. Itse olin lapsesta asti kiusattu ja ihmiset on minua paljon hyljeksineet kun olin "outo" ja käytin haaveilua kestääkseni liian karun todellisuuden. Pakenin mieleeni maailmaan, jossa olin suosittu, onnellinen, minulla oli ystäviä ja miehet flirttailivat minulle. Oikeastaan jossain vaiheessa en edes kaivannut muuta, tuntui että fantasia- ja unimaailmani on niin palkitseva, että ihan sama vaikka sitten tosielämä olisikin aika paskaa. Uskomukseni, joka siis uskollisesti materialisoitui, oli "ihmiset ei pidä minusta, olen luuseri, olen ruma lehmä, elämä on tympeää, mutta onneksi on sentään unet ja fantasiat joiden avulla jaksan". 

Mutta tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että tuosta ei tarvita kuin pieniä oivalluksia ja ajatustavan muutoksia että päästään siihen, että mielikuvitusta käytetään muuttamaan fyysistä todellisuutta siitä pakenemisen sijaan. Ja nuo kaikki aiemmat fantasioinnit ovat vahvistaneet mielen kykyjä, ja se tulee hyödyttämään kun mielikuvitusta alkaa käyttää rakentavasti. 

t. 34 etc

[/quote]

Kuin omasta kynästä melkein sanalleen, huh:D  Vasta nyt on alkanut tuntua että tämä haaveilu ei enää riitä, on tapahduttava jotain! Kiitos vielä kerran viesteistäsi, olet osannut kirjoittaa "vaikeasta" aiheesta loistavasti!

ap

[/quote]

Kiitos myös tämän ketjun keskustelijoille, kun sävy on pysynyt näin asiallisena. Epäröin vastata tähän ensimmäisen kerran eilen, koska ajattelin että melkoinen pilkkavyöry saattaa tulla. Puhutaanhan tässä asioista joita suurin osa ihmisistä nykyään pitää ihan hörhöilynä. Varsinkin kun tosiaan esittää väitteen että on parantunut jopa sairauksista sen hörhöilyn avulla. 

Mutta jopa kriittiset viestit on olleet asiallisia ja siksi olen päättänyt käydä täällä vastailemassa jos jotain ihmistä kiinnostaa. Olen iloinen, jos kokemusteni jakamisesta on apua joillekin :) Minä olen itse päässyt ahdistavien uskomusteni luomasta vankilasta jossa elin yksinäistä ja surullista elämää, ja toivon että moni muukin pääsisi!

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 14:22"]

Itsetuntemuskin on muuten vasta viimeaikoina kasvanut, vuonna 2013 tutustuin Elaine Aronin hsp-käsitteeseen ja vasta keväällä ensimmäisen kerran edes kuulin Myers-Briggsista ja tein testin: infj. Se selvitti niin monta asiaa, etten tiedä mistä aloittaisin.....

ap

[/quote]

INFJ:n osa nykymaailmassa ei ole helppo. INFJ on luonnostaan mystikko, luonnostaan mietiskelijä tai rukoilija, kotonaan hengellisissä ja henkisissä ja fantasian maailmassa. Nykymaailma taas arvostaa toimimista ulkoisessa maailmassa ja rationaalisuutta, eikä oikein edes myönnä muiden elämän aspektien olemassaoloa. 

Jonain muuna maailmanaikana kaltaisiamme olisi voitu arvostaa viisaina naisina ja miehinä, meille olisi löytynyt helposti taipumuksiamme vastaavia tehtäviä elämässä. Mutta nyt teknistyneenä ja rationaalisena aikana monet meistä joudumme ikään kuin piilottamaan todellisen itsemme ollaksemme uskottavia ja näyttelemään olevamme intuitiivisen sijaan rationaalisia ja introvertin sijaan ekstrovertteja, koska nykymaailma ihannoi sosiaalisuutta eikä arvosta sisäänpäin katsomista.

Itsekin olen luonnontieteellisellä alalla ja työminäni on tietynlainen rakennettu julkisivu (esim. töissä kukaan ei taatusti voisi uskoa että minä kirjoitan näitä tekstejä täällä, koska minusta on kuva hyvin rationaalisena maanläheisenä ongelmanratkojana). Mutta se ei haittaa niin kauan, kunhan sisäisesti itse tiedämme keitä olemme ja osaamme arvostaa sitä. Jos sen sijaan sisäisesti alamme uskoa muun maialman tavoin että olemme vääränlaisia ja huonompia, siitä seuraa paljon kärsimystä elämään. Ja paljon hukattua potentiaalia.

Hei vau, kiitos 34 huomiollesi siitä, että haaveilun ja ns. aktiivisen visualisoinnin välillä on eroa. Tästä syystä jotkut "väläyksenä" näkemäni asiat ovat toteutuneet hetkessä, ja jotkin isommat jutut tuntuvat liukuvan sitä kauemmaksi, mitä enemmän niistä haaveilen. Olen myös sellainen omiin maailmoihin vaipuva ja yksin viihtyvä henkilö, ulospäin sitä ei aina näe koska hermostun seurassa joten olen aika suupaltti myös.

Terv. Eräs keskustelua seurannut, jolle on tapahtunut liian paljon outoja sattumuksia ettei voi olla uskomatta näihin "hörhöjuttuihin"

Itse uskon että kun jatkuvasti miettii jotakin ja odottaa sen tapahtuvan niin huomaamatta luo jännitteen tämän asian ympärille ja näin siitä ei sitten tule mitään kun on luonut ”lukon”.

 Minulla oli 2 vuotta narsisti pomona ja yritin olla positiivinen ja muuta p**kaa mutta ei se toiminut. Sitten päätin antaa olla, kävin töissä tekemässä velvollisuuteni enkä muuta. Aloitin uuden harrastuksen ja illalla nukkumaan mennessä mietin aina yhden asian josta olin kiitollinen elämässäni ja mikä sai minut iloiseksi, se auttoi nukahtamaan kun ikävät työasiat pyörivät päässä. Muutaman kuukauden päästä pomoni sai kenkää.

Yritimme poikaystäväni kanssa tulla raskaaksi yli 2 vuotta. Sain yhden keskenmenon eikä senkään jälkeen tuntunut onnistavan. Kunnes sitten päätin että v***u olkoot. Olin pysytellyt varmassa työssäni sen takia että jos tulen raskaaksi saan hyvät edut ja joustavat työajat. Aloin hakemaan uutta mielenkiintoisempaa työtä innoissani ja kun ensimmäinen haastatteluaika oli sovittu huomasin olevani raskaana!

 Nyt olisi oman kodin oston aika ja yritän olla luomatta jännitettä asian ympärille jotta ei tarvitsisi ns. hakata päätä seinään asian kanssa kovin montaa vuotta.

Kai oma persoonallisuuskin vaikuttaa siihen minkälaisia viestejä universumiin lähettää. Itse ryhdyn innolla ja kaikella tarmolla asioihin enkä millään halua luovuttaa. Siksipä ehkä näitä lukkoja luonkin huomaamattani ympärilleni.

Sä vaan haaveilet etkä tee mitään?

Älä usko tuollaiseen hömppään. Ajattele nyt järjelläkin, jos kaikki maailman ihmiset ajattelis positiivisia mielikuvia ja uskois että ne toteutuu niin oisko se mahdolista? -Ei ois. Jos haluat jotain niin sun pitää tehdä töitä sen eteen, sittenkin se on vielä tuurista kiinni että onnistuuko se vai ei. Tai sitten sun pitää vaan oppia nauttimaan siitä mitä sulla on ja tulla onnelliseksi niin.