Kun toiveet eivät toteudu

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:56"]

Kaikki toiveet eivät ikinä toteudu. Varaudu siihen. Ylipäätään unelmat ja toiveet toteutuvat hyvin harvoin. Elämä on pääasiassa luopumista ja tyytymistä siihen mitä sattuu saamaan.

[/quote]

Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan. 

[/quote]Ei tämä ole mikään uskon asia vaan koettua elämää. Mulla oli yksi unelma, jota tavoittelin  about 30 vuotta ja toivoin ja jonka perässä jopa muutin yms. mutta se ei toteutunut eikä toteudukaan enää ikinä. Joten mun mielestäni typerintä mitä ihminen voi tehdä on haahuilla unelmien perässä.

Elämässä pitää olla ennen kaikkea realistinen. Sen saa mihin on realistiset mahdollisuudet. Ihan sama unelmoiko vai ei.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 13:56"]

Kaikki toiveet eivät ikinä toteudu. Varaudu siihen. Ylipäätään unelmat ja toiveet toteutuvat hyvin harvoin. Elämä on pääasiassa luopumista ja tyytymistä siihen mitä sattuu saamaan.

[/quote]

Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan. 

[/quote]Ei tämä ole mikään uskon asia vaan koettua elämää. Mulla oli yksi unelma, jota tavoittelin  about 30 vuotta ja toivoin ja jonka perässä jopa muutin yms. mutta se ei toteutunut eikä toteudukaan enää ikinä. Joten mun mielestäni typerintä mitä ihminen voi tehdä on haahuilla unelmien perässä.

Elämässä pitää olla ennen kaikkea realistinen. Sen saa mihin on realistiset mahdollisuudet. Ihan sama unelmoiko vai ei.

[/quote]

Tuossa onkin kyse jostain muusta kuin unelmoinnista ja toivomisesta. Molempiin edellä mainittuihin liittyy tausta-ajatus, ettei itsellä ole vielä sitä mitä haluaisi.

Uskolla luominen on jotain ihan muuta. Se on sitä että ei tarvitse enää unelmoida ja toivoa, koska uskoo jo saaneensa. Ihan luonnostaan kiittää siitä mitä on saanut, sen sijaan että toivoisi. Elää kaikin tavoin kuin se olisi jo totta. Eikä sitten enää ylläty yhtään kun asia on totta fyysisessä maailmassakin, koska omassa kokemusmaailmassa se on ollut totta jo valmiiksi. Se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta silloinkin, jos saavutus on oikeastaan aika iso. 

Minun elämäni ei olisi ollut kummoista jos olisin noudattanut neuvojasi ja ollut realisti, ajatellut realistisesti lähtökohtiani ja sitä mikä minule on mahdollista, ja tyytynyt siihen. Niin, itse asiassa noin 30 ekaa vuotta siitä elinkin noin ja aika ankeaa oli. Mutta minä löysin tavan rikkoa omat rajani ja saada sellaisen elämän kuin halusin.

Mä uskon kanssa tähän vetovoiman lakiin. 10 vuotta olen positiivisella ajattelulla ajatellut itseni Brad Pittin naisystäväksi ja odotellut häntä oveni taakse laulamaan serenadia. Uskon, että kun kovasti jaksan toivoa ja uskoa jonakin päivänä hän saapuu. Onhan meidän tarinamme kirjoitettu tähtiin. <3

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 23:17"]

34: mistä voisi lukea aiheesta ja oppia myös?

[/quote]

Tuon alan perusteoksia on Rhonda Byrnen Salaisuus-kirja. Se ainakin kannattaa lukea. Itse olin jo ennen tuon lukemista tutustunut, kristitty kun olen, samoihin ajatuksiin kristillisen kirjallisuuden piirissä, erityisesti Yonggi Chon kirja Luova usko käytännössä oli ihan samaa asiaa paitsi että siinä ei puhuttu vetovoiman laista vaan tavallaan rukoustekniikasta, ja uskottiin että noita asioita voi saada vain Jumalaan uskova kristitty. Kuitenkin ihan samat visuallsoinnin ja mielikuvittelun käyttö uskon vahvistamiseksi olivat keskeisiä teemoja kuin Byrnen kirjassa. Itse uskon että laki on ihan universaali eikä vaadi uskoa mihinkään muuhun kuin siihen että se mitä haluaa uskollaan luoda, on jo toteutunut - ei tarvitse uskoa mihinkään uskontoon tai jumaluuteen. 

Sen jälkeen kun on perustiedot hankkinut, ei auta kuin alkaa laittaa käytäntöön. Ei kannata alkuun valita mitään kovin ihmeellistä ja isoa, koska usko ei välttämättä riitä, vaikka kuinka yrittäisi psyykata itseään uskomaan. Sanoohan Jeesus Raamatussa, että jos olisi uskoa edes sinapinsiemen ja käskisi vuorta heittäytyä mereen, niin se tapahtuisi, mutta minä ainakin myönnän että enpä itselleni saisi kehitettyä sellaista uskoa että pohjiani myöten uskoisin vuoren tottelevan käskyäni ;-)

Kannattaa aloittaa ihan pienistä asioista, jotka eivät vaadi uskoa yliluonnolliseen vaan jotka ovat selitettävissä vain sattumallakin tarvittaessa. Järki nimittäin usein pelkää jotenkin uskolla luomisprosessia ja voi vastustaa sitä, jos lopputulos olisi vastoin järjen maailmankuvaa, esim. vaikuttaisi yliluonnolliselta kun itse ei usko sellaiseen. Salaisuus-kirjassa neuvotut pienet harjoitukset kuten tilata löytävänsä tietynlaisen höyhenen tai saada kahville kutsun ovat hyviä ensimmäisiä juttuja. 

Edistyneemmässä tilanteessa jonkinlaisen rukouksen tai meditaation harjoittaminen on hyödyksi, koska jotta onnistuu, täytyy erittäin hyvin tiedostaa omat sisäiset ajatuksensa ja mielikuvansa. Muuten voi käydä niin, että mielen pintatasolla kyllä hokee uskovansa että tapahtuu se mitä yrittää luoda, mutta jossain tietoisuuden tason alla osa mieltä on kuitenkin epäuskoinen eikä ristiriitainen mieli saa aikaan toivottua lopputulosta.

Eli jos alan käyttäytymään oikeassa elämässä kuten se nainen, jollaiseksi haluaisin tulla, voisin saada sellaisen miehen jonka haluan? Tietyt kriteerit ym?

Eli jos alan käyttäytymään oikeassa elämässä kuten se nainen, jollaiseksi haluaisin tulla, voisin saada sellaisen miehen jonka haluan? Tietyt kriteerit ym?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 10:08"]

Eli jos alan käyttäytymään oikeassa elämässä kuten se nainen, jollaiseksi haluaisin tulla, voisin saada sellaisen miehen jonka haluan? Tietyt kriteerit ym?

[/quote]

Tuossa on jo 2 eri asiaa. Se, että haluat tulla tietynlaiseksi naiseksi, ja se että haluat tietynlaisen miehen. Itse lähtisin toteuttamaan noita uskon avulla erikseen.

Idea on visualisoida erittäin elävästi ja konkreettisesti se mitä haluat, ja näin kehittää usko siihen että sinulla on se jo. Tässä helposti tekee virheen niin, että vain "haaveilee" perinteisesti, eli käyttää mielikuvitusta pakona todellisuudesta. Haaveiluunhan normaalisti kuuluu se, että tietää kyllä ettei omista haaveidensa kohteita, mutta viihdyttää itseään unelmoimalla saavuttamattomasta. Nyt ei ole tarkoitus tehdä noin vaan muokata todellisuutta mielikuvituksen avulla, ja silloin pitää pyrkiä tilanteeseen jossa ei ole ristiriitaa sen välillä mitä uskoo olevan ja mitä on "tilannut maailmankaikkeudelta". Kun ristiriita on kadonnut, toive toteutuu. 

Tuossa ON oma oppimisensa, koska monissa haaveissa on vaihe jossa ei mitenkään voi välttyä siltä että reaalitodellisuus lyö vastoin pläsiä. Esim. kun itse päätinn päästä allergioistani, niin enhän voinut olla huomaamatta että oireita on ihan julmetusti, ja silti pitäisi uskoa, etten ole enää allerginen. Minä päätin käyttää kiertotietä että selitin oireet nuhalla. Jossain asioissa olen ajatellut niin, että olen jo saanut sen mitä haluan, mutta sen materialisoituminen fyysiseen todellisuuteen on vielä hieman kesken, ja etenee joka päivä. Vähän niin kuin olisin tilannut auton, mutta se ei olisi ihan vielä tullut, mutta kuitenkin voin olla varma että kyllä se sieltä tulee sovittuna aikana.

Vetovoiman lait ja positiivisuus vetää puoleensa positiivista on kyllä suurinta huijausta ikinä. Maailman kaikkeudessa ei ole mitään voimaa joka vastaisi mielikuviin. Pahinta siinä on että huijaat itseasi uskomalla siihen, etkä toimi.

Mielestäni ennenkuin hyppää uuteen suhteeseen, varsikin jos on kova kaipuu sellaiseen, tuli tehdä selväksi itselleen millaista suhdetta haluaa. Usein pitkän kuivan kauden jälkeen tartuu ensimmäiseen mahdollisuuteen mikä ei välttämättä ole paras vaihto ehto.

Ota itsellesi vielä hetki aikaa, ja selvitä millaisen suhteen haluat. Kun mahdollinen kumppani tulee vastaa selvitä onko hän samoilla linjoilla. Näin vältä mahdolliset karikot.j

Voit vaikka aloittaa tästä Watch "Real Time Relationships: The Logic of Love - A Re…" on YouTube

Real Time Relationships: The Logic of Love - A Re…:

"Vetovoiman lait ja positiivisuus vetää puoleensa positiivista on kyllä suurinta huijausta ikinä. Maailman kaikkeudessa ei ole mitään voimaa joka vastaisi mielikuviin. Pahinta siinä on että huijaat itseasi uskomalla siihen, etkä toimi."

Tässä olet kyllä ymmärtänyt asian väärin, jos ajattelet että vetovoiman lakiin uskominen estää toiminnan. Päinvastoin, se usein vapauttaa toimintaan. 

Esimerkiksi kun itse uskoin olevani huono ja lahjaton työssäni, en tosissani pystynyt vapauttamaan kykyjäni täysillä. Yritin vältellä vaativia tehtäviä ja selvitä jotenkin edes niin etten sentään potkuja saisi. Kun muutin uskomukseni olemaan sellaiset, että olen todella kovan luokan asiantuntija, tuli myös rohkeus konkreettisesti tarttua vaativiinkin töihin ja ratkaista niitä sitkeästi luovuttamatta, eli paljon enemmän toimintaa. Ja toiminta johti oppimiseen ja menestykseen.

t. 34 etc

Soita ap huomenna aamulla Astral TV:seen.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 10:16"]

Tuossa on jo 2 eri asiaa. Se, että haluat tulla tietynlaiseksi naiseksi, ja se että haluat tietynlaisen miehen. Itse lähtisin toteuttamaan noita uskon avulla erikseen.

Idea on visualisoida erittäin elävästi ja konkreettisesti se mitä haluat, ja näin kehittää usko siihen että sinulla on se jo. Tässä helposti tekee virheen niin, että vain "haaveilee" perinteisesti, eli käyttää mielikuvitusta pakona todellisuudesta. Haaveiluunhan normaalisti kuuluu se, että tietää kyllä ettei omista haaveidensa kohteita, mutta viihdyttää itseään unelmoimalla saavuttamattomasta. Nyt ei ole tarkoitus tehdä noin vaan muokata todellisuutta mielikuvituksen avulla, ja silloin pitää pyrkiä tilanteeseen jossa ei ole ristiriitaa sen välillä mitä uskoo olevan ja mitä on "tilannut maailmankaikkeudelta". Kun ristiriita on kadonnut, toive toteutuu. 

Tuossa ON oma oppimisensa, koska monissa haaveissa on vaihe jossa ei mitenkään voi välttyä siltä että reaalitodellisuus lyö vastoin pläsiä. Esim. kun itse päätinn päästä allergioistani, niin enhän voinut olla huomaamatta että oireita on ihan julmetusti, ja silti pitäisi uskoa, etten ole enää allerginen. Minä päätin käyttää kiertotietä että selitin oireet nuhalla. Jossain asioissa olen ajatellut niin, että olen jo saanut sen mitä haluan, mutta sen materialisoituminen fyysiseen todellisuuteen on vielä hieman kesken, ja etenee joka päivä. Vähän niin kuin olisin tilannut auton, mutta se ei olisi ihan vielä tullut, mutta kuitenkin voin olla varma että kyllä se sieltä tulee sovittuna aikana.

[/quote]

Ok kiitos :) Täytyy varmaan lainata noita kirjoja, koska en vielä oikein hahmota kunnolla miten sen haluamansa miehen voi "kuvitella" ilman, että se olisi haaveilua tai pelkkää miehen odottelua eri paikoissa. Mulla on kyllä selkeä kuva millaisen miehen haluan, mutta tiedän ettei sen tyypin mies ole musta kiinnostunut ellen myös toivo (tai siis visualisoi) itseäni hieman erilaisemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 10:57"]

Ok kiitos :) Täytyy varmaan lainata noita kirjoja, koska en vielä oikein hahmota kunnolla miten sen haluamansa miehen voi "kuvitella" ilman, että se olisi haaveilua tai pelkkää miehen odottelua eri paikoissa. Mulla on kyllä selkeä kuva millaisen miehen haluan, mutta tiedän ettei sen tyypin mies ole musta kiinnostunut ellen myös toivo (tai siis visualisoi) itseäni hieman erilaisemmaksi.

[/quote]

Nyt sinulla on tuossa HYVIN vaarallinen uskomus: "tiedän ettei sen tyypin mies ole musta kiinnostunut ellen..." Tuo ei nimittäin pidä paikkaansa, paitsi jos itse luot sen uskomuksellasi todellisuudeksesi. Joko sinun tosiaan täytyy ensin muokata itsesi sellaiseksi että voit uskoa kelpaavasi sille miehelle jonka haluat, tai sitten sinun pitää muuttaa tuo uskomuksesi ettei sellainen mies voi kiinnostua sinusta. 

Esim. kun itse "tilasin" mieheni, visualisoin komean, pitkän, tumman miehen. Itse olin silloin vielä ylipainoinen, tavanomaisen näköinen homssutäti joka en esim. välittänyt pukeutumisestanikaan pätkääkään, minähän kumminkin olin läski ja rumakin joten mitä siinä vaatteilla turhaan koreilemaan. Ja jos oltaisiin vaikka yökerhossa nähty, tuskin mieheni näköinen mies olisi minuun päin edes katsonut, kun ulkoisesti tasokkaampiakin on tarjolla. Mutta se tuli työkaveriksi viereen ja siinä ystävystyttiin, ja hän ihastui luonteeseeni, ulkonäöllä ei ollut enää merkitystä.

Siksi minua aina vähän kauhistuttaa tuollaiset puheet ettei muka voi kelvata omana itsenään, kun itse sain komean ja itseäni merkittävästi nuoremman miehen tuosta vaan. Ja tiedän monia muitakin pareja joissa puolisoksi on otettu sellainen joka ei Laasasen tasomittareiden mukaan ole ollenkaan omaa tasoa. Ei ne ulkoiset seikat ole tosiaan ainoa asia, eikä yleisesti ihannoidut sisäisetkään. Itse esimerkiksi olen hyvin introvertti ja rauhallinen, mitä pidin joskus ongelmanani, olisin halunnut olla sosiaalinen ja menevä. Mutta mieheni rakastaa juuri rauhallisuuttani ja syvällisyyttäni, hän on sanonut että ihastui siihen että lähelläni on niin tavattoman helppo olla kun minusta tulee niin tyyni ja levollinen olo.

Kiitos sinulle 34 etc - en ole ap. Luin keskustelun, koska vetovoiman laki kiinnostaa minuakin. Tarinasi on tosi rohkaiseva.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 10:08"]

Eli jos alan käyttäytymään oikeassa elämässä kuten se nainen, jollaiseksi haluaisin tulla, voisin saada sellaisen miehen jonka haluan? Tietyt kriteerit ym?

[/quote]

Kyllä!! Sinusta ei muuten tule naista jollaiseksi haluaisit tulla, muutoin kuin MUUTTUMALLA SELLAISEKSI! Sinä itse määrittelet miten toimit ja mitä teet! 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 11:06"]

Nyt sinulla on tuossa HYVIN vaarallinen uskomus: "tiedän ettei sen tyypin mies ole musta kiinnostunut ellen..." Tuo ei nimittäin pidä paikkaansa, paitsi jos itse luot sen uskomuksellasi todellisuudeksesi. Joko sinun tosiaan täytyy ensin muokata itsesi sellaiseksi että voit uskoa kelpaavasi sille miehelle jonka haluat, tai sitten sinun pitää muuttaa tuo uskomuksesi ettei sellainen mies voi kiinnostua sinusta. 

Esim. kun itse "tilasin" mieheni, visualisoin komean, pitkän, tumman miehen. Itse olin silloin vielä ylipainoinen, tavanomaisen näköinen homssutäti joka en esim. välittänyt pukeutumisestanikaan pätkääkään, minähän kumminkin olin läski ja rumakin joten mitä siinä vaatteilla turhaan koreilemaan. Ja jos oltaisiin vaikka yökerhossa nähty, tuskin mieheni näköinen mies olisi minuun päin edes katsonut, kun ulkoisesti tasokkaampiakin on tarjolla. Mutta se tuli työkaveriksi viereen ja siinä ystävystyttiin, ja hän ihastui luonteeseeni, ulkonäöllä ei ollut enää merkitystä.

Siksi minua aina vähän kauhistuttaa tuollaiset puheet ettei muka voi kelvata omana itsenään, kun itse sain komean ja itseäni merkittävästi nuoremman miehen tuosta vaan. Ja tiedän monia muitakin pareja joissa puolisoksi on otettu sellainen joka ei Laasasen tasomittareiden mukaan ole ollenkaan omaa tasoa. Ei ne ulkoiset seikat ole tosiaan ainoa asia, eikä yleisesti ihannoidut sisäisetkään. Itse esimerkiksi olen hyvin introvertti ja rauhallinen, mitä pidin joskus ongelmanani, olisin halunnut olla sosiaalinen ja menevä. Mutta mieheni rakastaa juuri rauhallisuuttani ja syvällisyyttäni, hän on sanonut että ihastui siihen että lähelläni on niin tavattoman helppo olla kun minusta tulee niin tyyni ja levollinen olo.

[/quote]

Itseasiassa mulla on tässä taustalla erittäin huono itsetunto, mikä näköjään näkyi selkeästi tuossa mun lauseessa, niin tuttua puhua negatiivisesti itsestään ettei sitä edes näe...Tämä on työn alla, sillä olen jonossa psykologille puhumaan ongelmallisesta ajattelustani.

Pitää kyllä tarkastella vielä enemmän omia olettamuksia. Itse olen juuri tuollainen hiljainen, introvertti, "kova" kuori, mutta lämmin sisin. Mies jollaista haen olisi myös omaan silmään komea, mutta sosiaalisempi, miehinen ja kaikinpuolin sellainen, jonka seurassa kokisin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi - siis kaikkea mitä en ole parisuhteissa koskaan vielä kokenut. Olen ehkä alitajuisesti tuntenut, että miestyyppi jota haen kiinnostuu niistä kauneimmista, räväköistä ja spontaaneista naisista...Mutta voi siis olla että havainnoin maailmaa taas omien, hyvin negatiivisten minäkäsitysten mukaan, eli tuo "paitsi jos itse luot sen uskomuksellasi todellisuudeksesi"...Hmm.

Minä olen ymmärtänyt vetovoiman lain niin, että jos kokee puutetta esim. rahasta, ja sitten haaveilee aamusta iltaan lottovoitosta, niin "universumi" palauttaa takaisin tuota samaa puute-energiaa, mitä sinne on lähettänyt. Eli pitäisi kokea jo olevansa rikas, tai mitä nyt haluaakin, jolloin saa takaisin vastaavaa energiaa. Olla esim. kiitollinen siitä mitä jo on jne.   Joidenkin mielestä siinä on toki lisäksi vielä sellainen jippo, että välttämättä ei saa mitä haluaa, vaikka kuinka yrittäisi (konkreettisestikin), mikäli niin ei "kuulu" käydä. Mutta joka tapauksessa tuo vetovoiman laki siis kaiketi tarkoittaa sitä, että jos väkisin ajattelee positiivisesti, vaikkei oikeasti itse usko niin, niin takaisin saa vain sitä samaa mitä pohjimmiltaan uskookin. Että on eri asia harjoittaa vetovoiman lakia ja paeta todellisuutta positiivisiin ajatuksiin.

Ihan uteliaisuudesta kysyisin ap:lta: oletko koskaan ollut parisuhteessa? Anteeksi jos se on jo tullut ketjussa ilmi, kahlasin tätä kyllä läpi mutten jaksanut lukea kaikkia tekstejä kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 11:06"]

Nyt sinulla on tuossa HYVIN vaarallinen uskomus: "tiedän ettei sen tyypin mies ole musta kiinnostunut ellen..." Tuo ei nimittäin pidä paikkaansa, paitsi jos itse luot sen uskomuksellasi todellisuudeksesi. Joko sinun tosiaan täytyy ensin muokata itsesi sellaiseksi että voit uskoa kelpaavasi sille miehelle jonka haluat, tai sitten sinun pitää muuttaa tuo uskomuksesi ettei sellainen mies voi kiinnostua sinusta. 

Esim. kun itse "tilasin" mieheni, visualisoin komean, pitkän, tumman miehen. Itse olin silloin vielä ylipainoinen, tavanomaisen näköinen homssutäti joka en esim. välittänyt pukeutumisestanikaan pätkääkään, minähän kumminkin olin läski ja rumakin joten mitä siinä vaatteilla turhaan koreilemaan. Ja jos oltaisiin vaikka yökerhossa nähty, tuskin mieheni näköinen mies olisi minuun päin edes katsonut, kun ulkoisesti tasokkaampiakin on tarjolla. Mutta se tuli työkaveriksi viereen ja siinä ystävystyttiin, ja hän ihastui luonteeseeni, ulkonäöllä ei ollut enää merkitystä.

Siksi minua aina vähän kauhistuttaa tuollaiset puheet ettei muka voi kelvata omana itsenään, kun itse sain komean ja itseäni merkittävästi nuoremman miehen tuosta vaan. Ja tiedän monia muitakin pareja joissa puolisoksi on otettu sellainen joka ei Laasasen tasomittareiden mukaan ole ollenkaan omaa tasoa. Ei ne ulkoiset seikat ole tosiaan ainoa asia, eikä yleisesti ihannoidut sisäisetkään. Itse esimerkiksi olen hyvin introvertti ja rauhallinen, mitä pidin joskus ongelmanani, olisin halunnut olla sosiaalinen ja menevä. Mutta mieheni rakastaa juuri rauhallisuuttani ja syvällisyyttäni, hän on sanonut että ihastui siihen että lähelläni on niin tavattoman helppo olla kun minusta tulee niin tyyni ja levollinen olo.

[/quote]

Itseasiassa mulla on tässä taustalla erittäin huono itsetunto, mikä näköjään näkyi selkeästi tuossa mun lauseessa, niin tuttua puhua negatiivisesti itsestään ettei sitä edes näe...Tämä on työn alla, sillä olen jonossa psykologille puhumaan ongelmallisesta ajattelustani.

Pitää kyllä tarkastella vielä enemmän omia olettamuksia. Itse olen juuri tuollainen hiljainen, introvertti, "kova" kuori, mutta lämmin sisin. Mies jollaista haen olisi myös omaan silmään komea, mutta sosiaalisempi, miehinen ja kaikinpuolin sellainen, jonka seurassa kokisin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi - siis kaikkea mitä en ole parisuhteissa koskaan vielä kokenut. Olen ehkä alitajuisesti tuntenut, että miestyyppi jota haen kiinnostuu niistä kauneimmista, räväköistä ja spontaaneista naisista...Mutta voi siis olla että havainnoin maailmaa taas omien, hyvin negatiivisten minäkäsitysten mukaan, eli tuo "paitsi jos itse luot sen uskomuksellasi todellisuudeksesi"...Hmm.

[/quote]

Minusta kuulostaa hyvältä analyysiltä, tiedostat hyvin omia sisäisiä prosessejasi. Sitä tulet tarvitsemaankin, jos lähdet vetovoiman lakia opettelemaan, sillä usein toiveiden toteutumisen estää juuri sellaiset epäuskoiset ja kielteiset ajatukset joita ei kunnolla edes tiedosteta. Esim. olisit voinut lähteä vimmalla ajatuksissasi luomaan itselllesi suhdetta haluamasi laisen miehen kanssa, mutta jossain taustalla kuitenkin koko ajan uskoa että en minä sellaiselle kumminkaan kelpaa. Eli pohjimmiltasi uskoisit ettet saa sitä miestä, ja uskomuksesti todennäköisesti toteutuisi.

Nuo uskomuksesi siitä mitä miehet haluaa on tosiaan erittäin hyvä kyseenalaistaa. Ei ihmiset, ei miehetkään ;), ole noin yksioikoisia. Ja usein juuri vastakohdat vetää toisiaan puoleensa. Kuten meilläkin, mies on eloisa ja sosiaalinen, ja hän ihastui juuri minun erilaisuuteni, jota hän pitää ihanana sisäisenä rauhallisuutena ja syvällisyytenä. Eikä sulkeutuneena kummallisena tuppisuisuutena, kuten pessimisti voisi ajatella. 

Psykologi voi olla erittäin hyvä apua siinä, että alat tiedostaa enemmän omia ajattelumallejasi, jotka voivat estää sinua elämästä täydesti ja saamasta sitä mitä haluat! Sen lisäksi kannattaa myös ihan arjessa seurata tarkasti  omaa sisäistä puhettaan, että mitä kaikkea siellä liikkuukaan. Eikä kannata uskoa että kaikki mitä mieli väittää on totta, vaan kyseenalaistaa ja tarvittaessa muuttaa ajatuksia jotka eivät ole hyödyllisiä. Tsemppiä sinulle :)

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 11:25"]

Minä olen ymmärtänyt vetovoiman lain niin, että jos kokee puutetta esim. rahasta, ja sitten haaveilee aamusta iltaan lottovoitosta, niin "universumi" palauttaa takaisin tuota samaa puute-energiaa, mitä sinne on lähettänyt. Eli pitäisi kokea jo olevansa rikas, tai mitä nyt haluaakin, jolloin saa takaisin vastaavaa energiaa. Olla esim. kiitollinen siitä mitä jo on jne.  

[/quote]

Juuri näin. Haaveileminen tarkoittaa, että myöntää ettei minulla ole sitä mistä haaveilen. Jos minulla olisi se, eihän minun enää tarvitsisi haaveilla. Toistuva, pakonomainen haaveilu käytännössä vahvistaa tunnetta ja uskomusta siitä, että minulta puuttuu asia jota todella kovasti haluan. Ja kun uskoo puutteeseen, saa puutetta. Jos taas uskoo, että elää runsaudessa ja että maailmankaikkeus täyttää kaikki tarpeet, saa enemmän runsautta. 

Lottovoitto muuten on toive, jota ei ainakaan aluksi kannata kenenkään yrittää. Minäkään en uskaltaisi, en kokisi uskoni riittävän. Lisäksi on se ongelma, että kokisin jotenkin jopa vääräksi saada sillä tavalla runsaasti rahaa täysin ansaitsematta, varsinkin kun sitä voittoa enemmän tarvitseviakin on olemassa. Eli en pystyisi luomaan koherenttia uskomusta että saan todella sen lottovoiton. Mutta ei minulta taloudellisesti mitään puutukaan, mihinpä minä sitä lottovoittoa tarvitsisin?

Käytännössä kun alkaa luoda asioita uskolla, joutuu jossain vaiheessa myös miettimään asioiden taustaa filosofiselta ja hengelliseltä kannalta. Täysin materialistisen maailmankuvan omaavan voi olla vaikea toteuttaa mitään kovin ihmeellistä, koska ei usko että on olemassa mitään voimaa joka toteuttaisi ne uskomukset. Sellainenkin ihminen voi kuitenkin käyttää vetovoiman lakia moniin asioihin, jotka eivät vaadi mitään yliluonnollista tai erittäin epätodennäköistä tapahtuvaksi jotta toive toteutuu. Itselläni on helpompaa koska olen uskovainen ja koska Raamattu puhuu näistä samoista asioista (yllättäävää kyllä, moni uskovakin ajattelee että rukouksen tulisi olla tavallaan ruinaamista tyyliin pliis Jumala, anna mulle sitä ja tätä). Silti minullakin on ollut vaikea ylittää tiettyjä rajoja ja olen tuntenut joskus jopa pelkoa kun olen lopullisesti tajunnut että nyt se asia on totta fyysisessä todellisuudessa jonka mielessäni loin. Rationaalinen maailmankuva on meihin kaikkiin niin upotettu, että minkäänlainen sen rajojen ylittäminen helposti herättää pelkoa ja ahdistusta siitä että koko maalmankuva sortuu.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 11:34"]

Minusta kuulostaa hyvältä analyysiltä, tiedostat hyvin omia sisäisiä prosessejasi. Sitä tulet tarvitsemaankin, jos lähdet vetovoiman lakia opettelemaan, sillä usein toiveiden toteutumisen estää juuri sellaiset epäuskoiset ja kielteiset ajatukset joita ei kunnolla edes tiedosteta. Esim. olisit voinut lähteä vimmalla ajatuksissasi luomaan itselllesi suhdetta haluamasi laisen miehen kanssa, mutta jossain taustalla kuitenkin koko ajan uskoa että en minä sellaiselle kumminkaan kelpaa. Eli pohjimmiltasi uskoisit ettet saa sitä miestä, ja uskomuksesti todennäköisesti toteutuisi.

Nuo uskomuksesi siitä mitä miehet haluaa on tosiaan erittäin hyvä kyseenalaistaa. Ei ihmiset, ei miehetkään ;), ole noin yksioikoisia. Ja usein juuri vastakohdat vetää toisiaan puoleensa. Kuten meilläkin, mies on eloisa ja sosiaalinen, ja hän ihastui juuri minun erilaisuuteni, jota hän pitää ihanana sisäisenä rauhallisuutena ja syvällisyytenä. Eikä sulkeutuneena kummallisena tuppisuisuutena, kuten pessimisti voisi ajatella. 

Psykologi voi olla erittäin hyvä apua siinä, että alat tiedostaa enemmän omia ajattelumallejasi, jotka voivat estää sinua elämästä täydesti ja saamasta sitä mitä haluat! Sen lisäksi kannattaa myös ihan arjessa seurata tarkasti  omaa sisäistä puhettaan, että mitä kaikkea siellä liikkuukaan. Eikä kannata uskoa että kaikki mitä mieli väittää on totta, vaan kyseenalaistaa ja tarvittaessa muuttaa ajatuksia jotka eivät ole hyödyllisiä. Tsemppiä sinulle :)

[/quote]

Edellisessä suhteessani oli juuri tuota, en käsittänyt alunperinkään mitä mies minussa näki (koska pidin toista juuri sellaisena miehenä mitä olen halunnut, mutta koin olevani jotenkin riittämätön) ja se aiheutti itsessä varautumisen jo suhteen loppumiseen alkutekijöissään (sanomattakin selvää, ettei suhde kauaa kestänyt).

Omalla kohdalla on vielä suuri työ tekemättä, itsetunnon ja tämän kanssa, mutta tehtävä se vaan on.

Kiitos sinulle todella hyvistä vastauksista! :)