Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Vierailija kirjoitti:

Koro nasta on kyllä enemän hyötyä kuin haittaa. Valmistumisen pitäisi olla huomattavasti nopeampaa kun ei örvelletä niissä mauttomissa haalareissa kaljakassit kolisten kunnon kaupunkilaisia häiritsemäsä.

Kukaan ei tarvitse ihmisiä, jotka ovat vain opiskelleet nopeasti.  Akateemiselta ihmiseltä nyt vaaditaan muutakin kuin vain tenttien suorittamista, jotta hän olisi hyvä ja hyödyllinen.

Kyse on nuorista ihmisistä, joilla kehittyäkseen on psykologinen tarve ja suoranainen välttämättömyys oman ikäryhmän ihmisten kanssa olemiseen.   Se on osa ihmiseksi kasvamista.

Tässä maassa ei tarvita yhtään enempää noita opiskelun läpi suorittaneita, ihmisinä yhden kokonaisen kehitysvaiheen yli hypänneitä ihmisiä eli 40-kymppisiä teinejä.  Ajattelu kehittyy ja laajentuu kohtaamisista ja siitä, että erilaiset ihmiset tulevat yhteen.

Jankutuksen somesta voi lopettaa.   Ehkä teille joillekin vanhemmille on ihan riittävää jos tapaatte lapsenne vain etänä ruudun väliltyksellä.  Normaalit vanhemmat kuitenkin kapaavat niin lastensa kuin muidenkin tapaamista livenä.   Ei sen kummempaa.  Mutta sitähän sosiaalisesti rajoitteiset voi ymmärtää, kun se sosiaalinen-palikka puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että fiksuina pidetyt nuoret ovat noin sekaisin. 

Tulevaisuus on pelottava, kun todella monella nuorella on psyykkisiä oireita. 

Työpaikalla keski-ikäiset tekevät duunit, kun nuoriso psyykesaitsuilee lähes joka viikko.

Sopii katsoa peiliin, jos on tuota mieltä.   Heidän lapsuutensa ja nuoruutensa oli teidän käsissänne.  Teidän vuoksenne he ovat mitä ovat.  

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorten loputonta marmatusta. Kasvakaa aikuisiksi jo!!! Ikuisia lapsia nämä nykypellet.

Ehkä heillä on, onneksi, tavoitteet korkeammalla.  He haluavat kasvaa täysimittaisiksi ihmisiksi myös henkisesti, eikä vain pituudeltaan kuten sinä.   Sinulla ei näytä kehittyneen lainkaan ihmisyyttä ilmentävät komponentit.   Surullista katsoa, miten ylpeilet epäinhimillisyydelläsi.  Olisitpa sinäkin viettänyt nuoruuden ja oppinut edes jotakin ihmisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koro nasta on kyllä enemän hyötyä kuin haittaa. Valmistumisen pitäisi olla huomattavasti nopeampaa kun ei örvelletä niissä mauttomissa haalareissa kaljakassit kolisten kunnon kaupunkilaisia häiritsemäsä.

Kukaan ei tarvitse ihmisiä, jotka ovat vain opiskelleet nopeasti.  Akateemiselta ihmiseltä nyt vaaditaan muutakin kuin vain tenttien suorittamista, jotta hän olisi hyvä ja hyödyllinen.

Kyse on nuorista ihmisistä, joilla kehittyäkseen on psykologinen tarve ja suoranainen välttämättömyys oman ikäryhmän ihmisten kanssa olemiseen.   Se on osa ihmiseksi kasvamista.

Tässä maassa ei tarvita yhtään enempää noita opiskelun läpi suorittaneita, ihmisinä yhden kokonaisen kehitysvaiheen yli hypänneitä ihmisiä eli 40-kymppisiä teinejä.  Ajattelu kehittyy ja laajentuu kohtaamisista ja siitä, että erilaiset ihmiset tulevat yhteen.

Jankutuksen somesta voi lopettaa.   Ehkä teille joillekin vanhemmille on ihan riittävää jos tapaatte lapsenne vain etänä ruudun väliltyksellä.  Normaalit vanhemmat kuitenkin kapaavat niin lastensa kuin muidenkin tapaamista livenä.   Ei sen kummempaa.  Mutta sitähän sosiaalisesti rajoitteiset voi ymmärtää, kun se sosiaalinen-palikka puuttuu.

Luuserit, turha kohdistaa vihaansa menestyviin nopeasti opintonsa suoritaneisiin. Aivan kuin kohdistaisitte korona vihanne tahoihin, joiden syytä pandemia ei suinkaan ole. Syyttäkää kiinalaisia virus-laboratorioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koro nasta on kyllä enemän hyötyä kuin haittaa. Valmistumisen pitäisi olla huomattavasti nopeampaa kun ei örvelletä niissä mauttomissa haalareissa kaljakassit kolisten kunnon kaupunkilaisia häiritsemäsä.

Kukaan ei tarvitse ihmisiä, jotka ovat vain opiskelleet nopeasti.  Akateemiselta ihmiseltä nyt vaaditaan muutakin kuin vain tenttien suorittamista, jotta hän olisi hyvä ja hyödyllinen.

Kyse on nuorista ihmisistä, joilla kehittyäkseen on psykologinen tarve ja suoranainen välttämättömyys oman ikäryhmän ihmisten kanssa olemiseen.   Se on osa ihmiseksi kasvamista.

Tässä maassa ei tarvita yhtään enempää noita opiskelun läpi suorittaneita, ihmisinä yhden kokonaisen kehitysvaiheen yli hypänneitä ihmisiä eli 40-kymppisiä teinejä.  Ajattelu kehittyy ja laajentuu kohtaamisista ja siitä, että erilaiset ihmiset tulevat yhteen.

Jankutuksen somesta voi lopettaa.   Ehkä teille joillekin vanhemmille on ihan riittävää jos tapaatte lapsenne vain etänä ruudun väliltyksellä.  Normaalit vanhemmat kuitenkin kapaavat niin lastensa kuin muidenkin tapaamista livenä.   Ei sen kummempaa.  Mutta sitähän sosiaalisesti rajoitteiset voi ymmärtää, kun se sosiaalinen-palikka puuttuu.

Itku mitä pazkaa

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista päätellen myötätunto on monelle yhä vieras käsite.

Se että SINÄ et ole kärsinyt koronarajoitteista ei tarkoita, että rajoitteista kärsineet ovat heikkoja ja "ruikuttavat" turhasta. Ylipäätään tällainen, suomalaisten mielenterveysongelmia ylläpitävä pärjäämisen kulttuuri voitaisiin vuonna 2021 jo heittää kaivoon. Esimerkiksi yksin uuteen kaupunkiin opiskelemaan muuttaneelle vuosi-/puolitoista eristäytymistä ilman turvaverkkoja ei todellakaan ole mikään "pieni vastoinkäyminen" vaan ihan jo psykologiselta kannaltakin äärimmäisen kuormittava tilanne: ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve sosiaalisiin kontakteihin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ja nämä koronan takia yksin jääneet voivat olla _todella_ yksin, sillä kaikki eivät ole ehtineet/pystyneet muodostamaan kaverisuhteita kun lähes kaikki on ollut etänä. Kaikilla ei myöskään ole sitä "kotikotia", minne mennä. Se, että osa nuorista vaeltaa toreilla ja turuilla juhlimassa ei siis tarkoita sitä, että kaikki tekisivät näin.

Toki opiskelijoiden lisäksi moni muukin ryhmä (esim. yksinäiset vanhukset) ovat varmasti kärsineet tilanteesta, eikä kyseessä olekaan mikään kärsimyskilpailu. Epäilen kuitenkin, että perheellisen työssäkäyvän tai nuoruuttaan 50 vuotta sitten eläneen on hyvin vaikea asettua yksinäisen opiskelijan asemaan, ja siksi opiskelijoiden hätähuuto nähdään turhanpäiväisenä pullamössöjen ruikutuksena.  

Turvaverkkojen olemassaolo uudella paikkakunnalla uudessa tilanteessa on kuten aina kiinni ihan omasta itsestä. Kenenkään ei ole ollut pakko jäädä yksin kämppäänsä vänisemään. Kokoajan on pienissä ryhmissä voinut tavata IR muita ja olla sovellusten kautta yhteydessä tämän lisäksi. Yksin ovat jääneet vuorovaikutustaidottomat uhriutuvat vänisijät ,kuten aina. Muilla on whatsappit, zoomit, jodelit sun muut laulaneet ahkerammin kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sairaanhoitopiirit ympäri Suomea kertovat koronan lisänneen nuorten masentuneisuutta, ahdistusta ja syömishäiriöitä. Psykiatrisessa hoidossa nuoria on enemmän kuin koskaan."

Tässä huomaa hyvin sen miten retuperällä kasvatus on ollut, kun elämän pienet vastoinkäymiset kasvavat liian suuriksi ymmärtää: tuntuu pahalta, kun sitä kaveria ei pääse näkemään tai sinne festareille menemään. Elämä on muutakin, kuin päähän taputtamista ja pullamössöä. Hyvä, jos tämän sisäistää ajoissa.

Oletko sinä siis innoissasi kun pienet lapsetkin ovat jo suisidaalisia eristysten ja rajoitusten takia? Opiskelijat ovat vielä nuoria joiden aivot eivät ole valmiiksi kehittyneet, heidän sietokykynsä on muita alhaisempi. Kyse ei ole siitä että ei pääse festareille, kyse on niistä muista 364:stä päivästä!

Minun opinnoistani on vierähtänyt jo useampi vuosikymmen, mutta muistan vielä, miten kovilla olin joskus henkisesti - sen takia, että koin yksinäisyyttä. Minua oli kiusattu koulussa ja lukiossa enkä sen takia osannut olla luontevasti muiden ihmisten kanssa, varsinkaan ikätovereideni kanssa. Yritin kyllä murtautua yksinäisyyden kehästäni jo ensimmäisen opintovuoteni aikana, mutta niin vain sain aina viettää yksin luentojen väliset tauot ja käydä ruokailemassa yksin ja jos opettaja teetti kurssilla paritöitä, minä jäin aina yksin - ihan niin kuin koulussa aikaisemmin. Onneksi sentään kukaan ei nimitellyt eikä minua enää kiusattu muutenkaan.

Tällä muistelulla haluan kaiketi kertoa sen, että on kuitenkin helpompaa olla yksin, kun on oikeasti yksin, kuin jäädä yksin ihmispaljouden keskellä. Minä koin juuri sen kaikkein raskaimmaksi: tuntui kuin olisin ollut muille näkymätön, vuodesta toiseen. Luulen, että olisin nauttinut, jos olisin voinut tehdä opintoni etänä.

Jatkoin opintojeni jälkeen tutkijaksi, ja nyt olen professori. Uskon, että korona-ajan rajoituksista kärsivätkin voivat päätyä ihan asiallisiin ammatteihin, vaikka minun laillani kantaisivatkin synkkiä muistoja opiskeluvuosistaan. Elämään kuuluvat myös vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista päätellen myötätunto on monelle yhä vieras käsite.

Se että SINÄ et ole kärsinyt koronarajoitteista ei tarkoita, että rajoitteista kärsineet ovat heikkoja ja "ruikuttavat" turhasta. Ylipäätään tällainen, suomalaisten mielenterveysongelmia ylläpitävä pärjäämisen kulttuuri voitaisiin vuonna 2021 jo heittää kaivoon. Esimerkiksi yksin uuteen kaupunkiin opiskelemaan muuttaneelle vuosi-/puolitoista eristäytymistä ilman turvaverkkoja ei todellakaan ole mikään "pieni vastoinkäyminen" vaan ihan jo psykologiselta kannaltakin äärimmäisen kuormittava tilanne: ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve sosiaalisiin kontakteihin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ja nämä koronan takia yksin jääneet voivat olla _todella_ yksin, sillä kaikki eivät ole ehtineet/pystyneet muodostamaan kaverisuhteita kun lähes kaikki on ollut etänä. Kaikilla ei myöskään ole sitä "kotikotia", minne mennä. Se, että osa nuorista vaeltaa toreilla ja turuilla juhlimassa ei siis tarkoita sitä, että kaikki tekisivät näin.

Toki opiskelijoiden lisäksi moni muukin ryhmä (esim. yksinäiset vanhukset) ovat varmasti kärsineet tilanteesta, eikä kyseessä olekaan mikään kärsimyskilpailu. Epäilen kuitenkin, että perheellisen työssäkäyvän tai nuoruuttaan 50 vuotta sitten eläneen on hyvin vaikea asettua yksinäisen opiskelijan asemaan, ja siksi opiskelijoiden hätähuuto nähdään turhanpäiväisenä pullamössöjen ruikutuksena.  

Turvaverkkojen olemassaolo uudella paikkakunnalla uudessa tilanteessa on kuten aina kiinni ihan omasta itsestä. Kenenkään ei ole ollut pakko jäädä yksin kämppäänsä vänisemään. Kokoajan on pienissä ryhmissä voinut tavata IR muita ja olla sovellusten kautta yhteydessä tämän lisäksi. Yksin ovat jääneet vuorovaikutustaidottomat uhriutuvat vänisijät ,kuten aina. Muilla on whatsappit, zoomit, jodelit sun muut laulaneet ahkerammin kuin koskaan.

Huomaa että sulla ei ole yksinäisyydestä mitään käsitystä. 😂 Ihan "normaalitkin" ihmiset jää yksin, kun uudelle paikkakunnalle muuttaessa opinnot on yhtäkkiä etänä, töitä ei ole (tai nekin etänä) ja harrastukset on tauolla. Internetistä kavereiden etsiminen on myös aika hakuammuntaa, kemiat ei useinkaan kohtaa livenä niin hyvin, että ystävyyssuhde syntyisi (vs. opinnot, työt ja harrastukset joissa melkein väkisinkin ajan kanssa ystävystyy). Yksinäisyys myös lamaannuttaa ja tuhoaa itsetunnon ajan myötä niin, että kynnys lähestyä ihmisiä kasvaa vuorien kokoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista päätellen myötätunto on monelle yhä vieras käsite.

Se että SINÄ et ole kärsinyt koronarajoitteista ei tarkoita, että rajoitteista kärsineet ovat heikkoja ja "ruikuttavat" turhasta. Ylipäätään tällainen, suomalaisten mielenterveysongelmia ylläpitävä pärjäämisen kulttuuri voitaisiin vuonna 2021 jo heittää kaivoon. Esimerkiksi yksin uuteen kaupunkiin opiskelemaan muuttaneelle vuosi-/puolitoista eristäytymistä ilman turvaverkkoja ei todellakaan ole mikään "pieni vastoinkäyminen" vaan ihan jo psykologiselta kannaltakin äärimmäisen kuormittava tilanne: ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve sosiaalisiin kontakteihin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ja nämä koronan takia yksin jääneet voivat olla _todella_ yksin, sillä kaikki eivät ole ehtineet/pystyneet muodostamaan kaverisuhteita kun lähes kaikki on ollut etänä. Kaikilla ei myöskään ole sitä "kotikotia", minne mennä. Se, että osa nuorista vaeltaa toreilla ja turuilla juhlimassa ei siis tarkoita sitä, että kaikki tekisivät näin.

Toki opiskelijoiden lisäksi moni muukin ryhmä (esim. yksinäiset vanhukset) ovat varmasti kärsineet tilanteesta, eikä kyseessä olekaan mikään kärsimyskilpailu. Epäilen kuitenkin, että perheellisen työssäkäyvän tai nuoruuttaan 50 vuotta sitten eläneen on hyvin vaikea asettua yksinäisen opiskelijan asemaan, ja siksi opiskelijoiden hätähuuto nähdään turhanpäiväisenä pullamössöjen ruikutuksena.  

Turvaverkkojen olemassaolo uudella paikkakunnalla uudessa tilanteessa on kuten aina kiinni ihan omasta itsestä. Kenenkään ei ole ollut pakko jäädä yksin kämppäänsä vänisemään. Kokoajan on pienissä ryhmissä voinut tavata IR muita ja olla sovellusten kautta yhteydessä tämän lisäksi. Yksin ovat jääneet vuorovaikutustaidottomat uhriutuvat vänisijät ,kuten aina. Muilla on whatsappit, zoomit, jodelit sun muut laulaneet ahkerammin kuin koskaan.

Huomaa että sulla ei ole yksinäisyydestä mitään käsitystä. 😂 Ihan "normaalitkin" ihmiset jää yksin, kun uudelle paikkakunnalle muuttaessa opinnot on yhtäkkiä etänä, töitä ei ole (tai nekin etänä) ja harrastukset on tauolla. Internetistä kavereiden etsiminen on myös aika hakuammuntaa, kemiat ei useinkaan kohtaa livenä niin hyvin, että ystävyyssuhde syntyisi (vs. opinnot, työt ja harrastukset joissa melkein väkisinkin ajan kanssa ystävystyy). Yksinäisyys myös lamaannuttaa ja tuhoaa itsetunnon ajan myötä niin, että kynnys lähestyä ihmisiä kasvaa vuorien kokoiseksi.

Tuohon tarvitaan vain koira, kun kävelet koiran kanssa naapurustossa, tulee väkisinkin keskusteluja ja et voi välttyä tapaamasta muita koiranomistajia.

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Hölmö. Olisit elänyt kun oli mahdollisuus. Nyt olet kolmekasina jo ikäloppu setä puhumassa "nykynuorista". Parempi se on haalarit päällä baarissa kontata parikymppisenä kuin viiskymppisenä.

Katukuvaa kun katselee niin kyllä tämä kansa on mennyt todella huonoon jamaan korona-aikana. Toinen toistaan raihnaisempi tulee vastaan. Normaalipainoiset alkaa olla nyt ihan oikeasti vähemmistössä. Tämä korona tulee olemaan pikkujuttu, kun tämä epäterveyspommi on käsillä. Merkkejä terveydenhuollon romahtamisestahan on jo. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008124255.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sairaanhoitopiirit ympäri Suomea kertovat koronan lisänneen nuorten masentuneisuutta, ahdistusta ja syömishäiriöitä. Psykiatrisessa hoidossa nuoria on enemmän kuin koskaan."

Tässä huomaa hyvin sen miten retuperällä kasvatus on ollut, kun elämän pienet vastoinkäymiset kasvavat liian suuriksi ymmärtää: tuntuu pahalta, kun sitä kaveria ei pääse näkemään tai sinne festareille menemään. Elämä on muutakin, kuin päähän taputtamista ja pullamössöä. Hyvä, jos tämän sisäistää ajoissa.

Oletko sinä siis innoissasi kun pienet lapsetkin ovat jo suisidaalisia eristysten ja rajoitusten takia? Opiskelijat ovat vielä nuoria joiden aivot eivät ole valmiiksi kehittyneet, heidän sietokykynsä on muita alhaisempi. Kyse ei ole siitä että ei pääse festareille, kyse on niistä muista 364:stä päivästä!

Miten pieniä lapsia on rajoitettu ja eristetty?

Yhtä juttua mä tässä koronassa ihmettelen: kuinka kauan sitä koronaa voi kantaa oireettomana, jos kantaa? Hitto kun tästä koronasta on kotkotettu kohta se kaksi vuotta, eikä loppua tunnu tulevan koko koronalle. Ei vieläkään ole mitään koronan oireita näkynyt eikä tuntunut. Kantaako sitä koronaa ylipäätään ollenkaan, vai onko se korona ihan vallan pelkkää salaliittoa kaikki tyynni. Ihmetellä täytyy, että näinkin kauan on koronasta jo öyhötetty, eikä vieläkään ole mitään viitteitä tartunnasta ilmennyt. Että kuinka pitkään maksimissaan sitä koronaa voi kantaa oireettomana? 2 vuotta, 6 vuotta, 15 vuotta, loppu ikänsä, vai puhutaanko päivistä, viikoista vai kuukausista? Voiko mahollisesti suuret ulosottovelat tehdä ihmisestä immuunin kaikille taudeille ja tehdä jopa kuolemattomaksi? Nyt kaikki asiantuntijat ja besserwisserit vastailemaan.

Minua ärsyttää tässä(kin) ketjussa esiin tullut asenne, ettei saisi olla masentunut, sillä aina jollakulla on asiat vielä huonommin. Samalla logiikalla ei saisi olla onnellinen, koska aina löytyy joku, jolla on asiat vielä paremmin kuin itsellä. Jokaisella on erilaiset voimavarat. 

Itse olen 21v toisen vuoden yliopisto-opiskelija ja itselleni etäopetus sopii, mutta ymmärrän myös heitä, joille tämä on yhtä painajaista. Vaikka opintoni sujuvat hyvin, minulla on muutoin ollut elämässä paljon vastoinkäymisiä ja uupumusta. En koskaan unohda ex-työkaverini kommenttia parin vuoden takaa: "Ethän SINÄ nyt voi noin nuorena tyttönä olla väsynyt! Minulla on kolme lasta ja elukat hoidettavana, ylityöputki päällä, en ole nukkunut vuoteen kunnolla ja äitini on vakavasti sairas, MINÄ vasta väsynyt olenkin!" mikä mielestäni kuvaa hyvin yleistä mentaliteettia, että toisen pahoinvointi olisi ikään kuin itseltä pois. Ei näistä asioista kannata kilpailla, vaikka se joillakin ihmisillä onkin tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on kekseliäs eläin. Naurut ja hymyt saa takaisin kun keksii keinot olla toisten ihmisten kanssa yhteyksissä. Some ja tietotekniikka tarjoavat siihen jo erinomaiset mahdollisuudet. Ulkona ja pienissä ryhmissä voi harrastaa vaikka mitä. Kun rokotekattavuus saadaan isoksi, korona väistyy. 

Omista lapsistani yksi suoritti opintonsa loppuun, aloitti työelämänsä ja löysi elämänsä rakkauden kaikki korona-aikaan. Miksei se muiltakin onnistuisi? Olkaa positiivisempia, ihmiset!!

Just kaltaisesi vajaat vinkujat ovat oikeastaan tässä pahimpia. Sinunkin  janimarikapetterisi on varmaan saanut aloittaa ne opintonsa ennen korona-aikaa, joten hän on saanut muodostettua opiskelukavereihinsa ne sosiaaliset suhteet ihan livenä. Se opiskeluyhteisö ei muodostu samalla tavalla somessa ja ruudun välityksellä, minkä tajuaa jokainen joka ei ole ihan niin vajaa kuin sinä. Ja tuo jatkuva uliulina tuosta ulkohyppelystä ei kiinnosta enää ketään näin puolentoista vuoden jälkeen, taukki. 

Tämä viesti paljastaa paljon kirjoittajastaan. Tämä tyyppi ei pääsee sisälle mihinkään yhteisöön ihan omaa kyvyttömyyttään. Korona ei tässä se estävä tekijä.

Sinä et nyt ole kyllä älykäs lainkaan tai sitten et osaa edes lukea!   Häpeä, kun yhteikunta on sinullekin sentään peruskouluopinnot tarjonnut.  Taisi tulla "etäopiskeltua" sekin, ja siksi taidot saamatta.

Kirjoittahan juuri totesi. -  aivan oikein.  -  että uudet opiskelijat tapaavat toisensa yliopistolla ja erilaisissa uusille opiskelijoille järjestettävissä tilaisuuksissa.  Ei näytä olevan sinulle lainkaan tuttua tämä.   He tulevat eri puolilta Suomea, eivätkä tunne toisiaan, joten heillä ei ole ennestään mitään "yhteisöä" keskenään.  Ja se on todellinen vahinko, jos sinun lapsesi eivät pystyneet luomaan mitään uusia suhteita yliopistossa, vaan pyörivät ikuisesti entisten kaveriensa kanssa somessa.  Säälittävää ja järkyttävää.

Ensimmäinen kirjoittaja on enemmän kuin oikeassa.   Nälvimisen sijaan kaltasisesi tulisi kiittää häntä asian valaisemisesta sinulle.

Nykyään ei haluta asua solussa vaan heti yksiö. Solussakin on ihan ok asua ja tutustuu siinä oleviin ihmisiin. Kaikki ei osallistu niihin rientoihin. Jotkut käyvät vielä töissä ja hoitaa opiskelut .

Jos haluaa satsata opintoihin, niin nykyinen käytäntö on ollut paras tapa opiskella. Jos sen sijaan bilettäminen on tärkeää, niin ymmärrän miksi ei naurata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koro nasta on kyllä enemän hyötyä kuin haittaa. Valmistumisen pitäisi olla huomattavasti nopeampaa kun ei örvelletä niissä mauttomissa haalareissa kaljakassit kolisten kunnon kaupunkilaisia häiritsemäsä.

Kukaan ei tarvitse ihmisiä, jotka ovat vain opiskelleet nopeasti.  Akateemiselta ihmiseltä nyt vaaditaan muutakin kuin vain tenttien suorittamista, jotta hän olisi hyvä ja hyödyllinen.

Kyse on nuorista ihmisistä, joilla kehittyäkseen on psykologinen tarve ja suoranainen välttämättömyys oman ikäryhmän ihmisten kanssa olemiseen.   Se on osa ihmiseksi kasvamista.

Tässä maassa ei tarvita yhtään enempää noita opiskelun läpi suorittaneita, ihmisinä yhden kokonaisen kehitysvaiheen yli hypänneitä ihmisiä eli 40-kymppisiä teinejä.  Ajattelu kehittyy ja laajentuu kohtaamisista ja siitä, että erilaiset ihmiset tulevat yhteen.

Jankutuksen somesta voi lopettaa.   Ehkä teille joillekin vanhemmille on ihan riittävää jos tapaatte lapsenne vain etänä ruudun väliltyksellä.  Normaalit vanhemmat kuitenkin kapaavat niin lastensa kuin muidenkin tapaamista livenä.   Ei sen kummempaa.  Mutta sitähän sosiaalisesti rajoitteiset voi ymmärtää, kun se sosiaalinen-palikka puuttuu.

Somesta on jankutettu siksi, että somen kautta opiskelija luo kontaktin opiskelukavereihinsa ja SOPII TAPAAMISISTA. Tapaamiset on olleet koko ajan sallittuja, mutta ei mitkään 50 hengen sisätiloissa tapahtuvat tapaamiset. Tai nekin olisivat olleet sallittuja, jos ne olisivat tapahtuneet yksityisasunnoissa, mutta opiskelijoilla ei ole niin suuria asuntoja. Todella monessa kommentissa on korostettu sitä, että uusia opiskelukavereita on tavattu ihan livenä, mutta ei kaikkia samalla kertaa. Ei tässä ole sen kummemmasta asiasta kyse kuin ethän sä mene soittamaan kaverisi ovikelloakaan kysyäksesi, lähteekö hän huomenna kanssasi kahvilaan, vaan kysyt tekstiviestillä. Jos kaverillesi sopii, lähdette. 

Ja jos luit ketjun kokonaan, niin ainejärjestöt ja tutorit JÄRJESTIVÄT viime syksynä tapaamisia. Jos niihin ei halunnut osallistua, sille ei sitten voi mitään. Tässä ketjussa monet ovat kertoneet, miten muut opiskelijat etäopetuksesta huolimatta ovat tutustuneet toisiinsa ja viettäneet aikaansa yhdessä. Eivät ole jääneet yksin. Jos ketjussa on opintonsa aloittavien vanhempia, kannattaa kertoa nuorilleen näistä vinkeistä. Ja erityisesti siitä, että kun lukuvuoden alussa järjestetään tapahtumia, niihin ihan oikeasti kannattaa osallistua, jos haluaa tutustua muihin ja saada kavereita. Ymmärrän sen, että yliopistojen kahviloissa syntyy keskustelua ja voidaan pohtia kaikenlaista opiskeltavaan alaan liittyvää, mutta kahvilan ei tarvitse olla just yliopiston kahvila vaan se voi olla mikä tahansa kahvila opiskelukaupungissa. Kahvilat eivät olleet edes pääkaupunkiseudulla viime syyslukukaudella suljettuna ja kevälukukaudellakin vain 6 viikkoa. 

Fiksut pärjää aina, ne vähemmän fiksut taas on aina ongelmissa, oli aika mikä vaan. 

Olen huomannut opiskelijatovereista, että heille ei ole opetettu kuinka käsitellään haastavia tilanteita tai ylipäänsä pettymyksiä. Yksikin kaveri harrastaa rakastamaansa lajia, josta hän voisi puhua oikeasti päiviä. Yhtenä iltana oli tajunnut, että ei saavuta ikinä haluamaansa tasoa harrastuksessa, kun oli aloittanut liian iällä. Aivan mieli maassa oli lopettamassa harrastustaan ja myymässä välineet. Ei ollut osannut käsitellä pettymystä, vaikka yksinkertaisesti olisi voinut todeta, että teen tätä rakkaudesta ja tykkään lajista. Vastaavanlaisia tilanteita on paljon ja niitä on hankala käsitellä ilman ulkopuolista näkökulmaa. Osalta puuttuu tukiverkot tai vanhemmat, jotka osaisivat auttaa loukkaamatta toisen tunteita.