Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Itse oisin ollut hyvilläni jos oma AMK olisi ollut etänä.
Just näin. Itse kirjoitin viime vuonna kotona mukavasti istuen gradun. Tuskinpa olisin ehtinyt sitå tehdä, jos olisi pitänyt hypätä yliopistolla. Oli koko räpättelykoulu kiinni koko vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Kello on jo yli kuusi. Ainoastaan siivoajilla ja muilla vastaavilla on vielä "toimistoaika".
Ei se sitä selitä että tuo jankuttaja on päivystänyt ketjussa koko iltapäivän spämmimässä soopakommenttejaan joka väliin.
Minä? Tuskinpa vaan. Mutta se, että sä kuvittelet sellaista tarkoittaa, että olet itse notkunut täällä koko päivän surkuttelemassa kovaa kohtaloasi.
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika on pakottanut koulut ja oppilaitokset digiloikkaan. Kouluissa ja oppilaitoksissa on kalliit ja hienot tietokoneet ja laitteet, jotka on kustannettu yhteiskunnan ja veronmaksajien rahoilla. Silti etäopetusta ja verkkokursseja ei ole haluttu ja viitsitty kehittää. Vasta koronapandemia on pakottanut koulut ja oppilaitokset muutokseen.
Ymmärrän lähiopetuksen merkityksen ja tärkeyden alakoulussa ja yläkoulussa sekä ammattioppilaitoksessa ja lukiossa. Sen sijaan ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa on täysi-ikäisiä opiskelijoita, jotka kykenevät käyttämään etäopetusvälineitä ja opiskelemaan verkkokursseilla.
Nuorten ja nuorten aikuisten elämänhallinnan ongelmat ja ylivelkaantuminen lähtevät usein kotoa ja kaveripiiristä opituista malleista. Lapsi ja nuori oppii elämänhallinnan taidot ja kotitöitten tekemisen lapsuudenkodissa. Vanhempien tulee opettaa lapsilleen tavallisia kotitöitä, ruoanlaittoa, siivousta, tiskausta, pyykinpesua, säästäväisyyttä, laskujen maksua ja raha-asioitten hoitoa. Ilman näitä taitoja nuori on pulassa.
Vierailija kirjoitti:
Osa opiskelijoista jaksaa ja voi erittäin hyvin korona-aikanakin. Nämä opiskelijat ovat myös erittäin tyytyväisiä etäopiskeluun ja verkkokursseihin. Valitettavasti he saavat vain harvoin ääntään kuuluviin. Miksi vain vastakkaista mielipidettä edustavia haastatellaan joka mediaan?
Etäopiskelu onnistuu elämäntilanteesta ja asuinpaikasta huolimatta. Etäopiskelu sopii myös perheellisille ja työssäkäyville opiskelijoille. Etäopiskelu on kustannustehokasta. Turha matkustaminen kodin ja koulun välillä loppuu. Koulupäivinä säästyy matka-ajat ja matkakulut kotoa kouluun ja koulusta kotiin. Tämä hyödyttää etenkin kaukana asuvia ja perheellisiä opiskelijoita. Opiskelija säästää omaa aikaa ja rahaa.
En todellakaan kaipaa ammattikorkeakoulun kehnoa ja heikkolaatuista lähiopetusta, turhia joukkoluentoja ja ryhmätöitä. En kaipaa pakollista läsnäoloa ja aikuisten opiskelijoiden läsnäolon kyttäämistä luennoilla kiertävillä nimilistoilla. Korona on tuonut oppilaitokset nykyaikaan, koska koulujen on ollut pakko järjestää etäopetusta. Eläköön verkkokurssit ja etäopetus! En kaipaa uusien opiskelijoiden nöyryyttämistä ammattikorkeakoulun täysin turhilla tutustumispäivillä ja monta päivää jatkuvilla piirileikeillä. Nämä pitäisi kieltää lailla!
Korkeakoulujen alkuvaiheessa pitäisi kiinnittyä siihen yhteisöön. Nyt on vaikein tilanne ollut ensimäisen vuoden opiskelijoilla. Ja nyt pyritään lähinä pitämään juuri näitä viime vuonna syrjään jääneitä ja uusia aloittavia.
Korkeakouluissa on jatkossakin paljon etäopetukseen sopivia kursseja. Ei kuitenkasn kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Ilmeisesti lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon "suorittaminen" pikatahdilla johtaa sitten sinun kommentissasikin näkyvään ylimieliseen asennevammaisuuteen ja jopa tarjolla olevan tiedon ohittamiseen koska olet varma että tiedät paremmin ilmankin?
Asennevamma, kun kerroin sulle, että kaikki ei suinkaan kaipaa/tarvitse mitään lähiopetusta vaikka sinä sitä tarvitsetkin? Eikös se ole pikemminkin asennevammaista kuvitella, että kaikki tarvitsevat jotain mitä itse tarvitset?
Sinunhan tässä piti oman väittämäsi mukaan olla akateeminen joten mitä jos sinä harjoituksen vuoksi kertoisit missä kohdissa tuossa logiikassasi on vika.
Jaa, minä taas olen oikein tyytyväinen etäopiskeluun. Säästää aikaakin, kun ei tarvi lähteä yliopistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Kello on jo yli kuusi. Ainoastaan siivoajilla ja muilla vastaavilla on vielä "toimistoaika".
Ei se sitä selitä että tuo jankuttaja on päivystänyt ketjussa koko iltapäivän spämmimässä soopakommenttejaan joka väliin.
Minä? Tuskinpa vaan. Mutta se, että sä kuvittelet sellaista tarkoittaa, että olet itse notkunut täällä koko päivän surkuttelemassa kovaa kohtaloasi.
Olet näköjään pätevöitynyt väittelijäksi jossain hiekkalaatikolla.
Helpot ja hyvät ajat tuottaa laiskaa ja kykenemätöntä sakkia. Laiska ja kykenemätön sakki tuottaa huonoja ja vaikeita aikoja. Huonot ja vaikeat ajat tuottaa sitkeää ja osaavaa sakkia. Sitkeä ja osaava sakki tuottaa helppoja ja hyviä aikoja.
Rise and repeat.
Nyt on helppo ja hyvä aika, joka tuottaa sitä laiskaa ja kykenemätöntä sakkia. Onneksi taidan olla jo haudassa, kun koittaa sen sakin tuottamat huonot ja vaikeat ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Ilmeisesti lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon "suorittaminen" pikatahdilla johtaa sitten sinun kommentissasikin näkyvään ylimieliseen asennevammaisuuteen ja jopa tarjolla olevan tiedon ohittamiseen koska olet varma että tiedät paremmin ilmankin?
Asennevamma, kun kerroin sulle, että kaikki ei suinkaan kaipaa/tarvitse mitään lähiopetusta vaikka sinä sitä tarvitsetkin? Eikös se ole pikemminkin asennevammaista kuvitella, että kaikki tarvitsevat jotain mitä itse tarvitset?
Sinunhan tässä piti oman väittämäsi mukaan olla akateeminen joten mitä jos sinä harjoituksen vuoksi kertoisit missä kohdissa tuossa logiikassasi on vika.
:) Sun ongelma on se, että sä lähestyt kaikkea sun oman henkilökohtaisen tilanteen valossa, etkä yksinkertaisesti pysty näkemään muuta. Lisäksi teit oletuksia, kuten lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon pikavauhdilla suorittaminen. Eli jo lähtötiedoissa oli ongelmia, koska henkilökohtainen asenteesi ja ennakko-oletuksesi vei metsään.
Mä muuten suoritan periaatteessa kolmatta tutkintoa työn ohessa. Tosin en halua siitä mitään todistusta eli pelkkä osaaminen riittää. Tämä kaipaamasi lähiopetus on käytännössä sarja webinaareja. Osa järjestetään livenä, osa on nauhoituksia aikaisemmilta vuosilta. Opetuksen apuna on hyvin toteutettu keskustelualusta, jossa opiskelun apuna on eri ryhmiä aihepiirin mukaan. Opiskelijat muodostavat lisäksi virtualiopiskeluryhmiä, joissa pystytään opiskelemaan yhdessä ja keskustelemaan mm. videopalavereissa. Lisäksi alustalla päivystää toimistoaikoina useampikin tutori, jotka auttavat mikäli jostain syystä tarvitsee apua. En ole missään opetuksessa saanut yhtä hyvää tukea opintoihin. Yliopisto ei ole suomalainen mikä saattaa selittää asiaa.
Mistä sitten olen jäänyt paitsi? Varmaan niistä kaljailloista, mutta jos haluan lähteä kaljalle, niin löydän kyllä seuraa muutenkin.
Kiva, että joillain menee hyvin. Itsellä ADHD, joten valmistuminen myöhästyy, työt meni ja mielenterveysongelmia pukkaa. Kaikki ne kehittämäni keinot, miten aiemmin pärjäsin yliopisto-opinnoissa romuttuivat. Noh, ehkä kaltaiseni heikot, tyhmät ja introvertit ansaitsevat tämän kurituksen. Unelmat meni ja vaikea nähdä mitään valoa enää tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Kello on jo yli kuusi. Ainoastaan siivoajilla ja muilla vastaavilla on vielä "toimistoaika".
Ei se sitä selitä että tuo jankuttaja on päivystänyt ketjussa koko iltapäivän spämmimässä soopakommenttejaan joka väliin.
Minä? Tuskinpa vaan. Mutta se, että sä kuvittelet sellaista tarkoittaa, että olet itse notkunut täällä koko päivän surkuttelemassa kovaa kohtaloasi.
Olet näköjään pätevöitynyt väittelijäksi jossain hiekkalaatikolla.
Ajattele mitä se tarkoittaa SUN pätevöitymisestä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Kello on jo yli kuusi. Ainoastaan siivoajilla ja muilla vastaavilla on vielä "toimistoaika".
Ei se sitä selitä että tuo jankuttaja on päivystänyt ketjussa koko iltapäivän spämmimässä soopakommenttejaan joka väliin.
Minä? Tuskinpa vaan. Mutta se, että sä kuvittelet sellaista tarkoittaa, että olet itse notkunut täällä koko päivän surkuttelemassa kovaa kohtaloasi.
Olet näköjään pätevöitynyt väittelijäksi jossain hiekkalaatikolla.
Ajattele mitä se tarkoittaa SUN pätevöitymisestä :)
Ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Luenko nyt rivien välistä oikein, että itse olet työtön?
Korkeintain mielenterveysongelmista kärsivä lähihoitaja-opiskelija, jonka siivoaa sivutyönään
Onpa yllättävää, että tämä ketju on täynnä ihmisiä, joiden mielestä opiskelijat valittavat turhasta ja jotka eivät ole oikeastaan kärsineet ollenkaan ja vain levittävät koronaa. Hyi opiskelijat.
Kuitenkin monen olisi aika tärkeää ymmärtää, että suurin osa opiskelijoista on itsenäistyviä nuoria, joiden elämään kuuluu sosialisoituminen, uusien tuttavien saaminen ja juurikin ne sukupolvikokemukset, jotka opiskelijaelämään kuuluvat. Teamsissa ja Zoomissa tapahtuva sosialisoituminen ei kuitenkaan korvaa livenä tapahtuvaa sosialisoitumista. Kaikki isot opiskelijaelämän traditiot, kuten approt, sitsit, vuosijuhlat ja excut on peruttu. Kuitenkin nuo traditiot on juuri niitä, joita moni odottaa ja jotka ovat juuri isoissa opiskelijaporukoissa järjestettäviä juttuja ja niitä on hyvin huono ellei mahdoton järjestää etänä. Etäsitseillä olen ollut, mutta ihmisten erilaatuisista nettiyhteyksistä johtuen kokemus ei ollut kovin miellyttävä. Kyllä, näihin kaikkiin traditioihin liittyy myös alkoholi enemmän tai vähemmän, mutta näiden tapahtumien juju on kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuminen, yhteisöllisyys ja tulevaisuuden verkostojen luominen. Vaikka ihmiset tapaavatkin pienillä porukoilla, ei se ole sama asia kuin suuret perinteiset tapahtumat. Se olisi ihmisten hyvä ymmärtää; vaikka pienellä porukalla välttääkin sen pahimman yksinäisyyden niin monet ambivertit ja ekstrovertit - kuten minä - saavat virtaa suurista ihmismassoista ja tuntemattomien kanssa juttelemisesta (ja tuntemattomille jutteleminenhan on paha nykyisessä koronamaailmassa, koska koskaan et tiedä onko hänellä korona).
Itse olin siinä mielessä onnekas, että koronan alkaessa minulla oli jäljellä vain gradu, joka on muutenkin meidän alallamme tehty aina etänä. Ehdin siis nauttia monta vuotta opiskelijaelämästä, joka traditioiden lisäksi sisältää myös luennoilla käymistä, harjoitteluja, yliopiston kahvilassa istumista ja kirjastolla hengailua. Jokainen noista edellämainituista opiskeluun kuuluvista aktiviteeteista sisältää yhteisöllisen aspektin, jossa jaat opiskeluun kuuluvan asian jonkun toisen kanssa ja mm. luennolla istut suuremmassa porukassa. Nythän tuo kaikki on viety pois, ei ole edes mahdollisuutta valita. Ainut mahdollisuus on istua kotona etäluennolla ja kirjoittaa esseitä toisensa perään. Lisäksi kovin monella opiskelijalla ei ole niin isoa asuntoa, että mahtuisi oma työpiste eli ergonomia on kaukana.
Moni myös hehkuttaa, että etäopiskeluhan on ihanaa, toivottavasti ei koskaan palata lähiopiskeluun. Se voi olla kivaa teille, ja uskon että onkin - itsekin pidän kotona opiskelusta, vaikka ekstrovertti olenkin. Mutta yrittäkää ymmärtää, että kaikki eivät etäopiskelusta pidä ja se on aivan kamalaa. Toiset haluavat mennä yliopistolle tai ammattikorkeaan liveluennolle, istua yliopiston kahvilassa luentojen välillä ja tehdä ryhmätyötä yhdessä tai muuten vain keskustella niitä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1866-1868: nälänhätä.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuonna 1918: sisällissota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1939 ja 1941-1945: sota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 2020-2021: fuksiaiset ja kaikki kiva jää väliin. Uliuliuliuli...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Ilmeisesti lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon "suorittaminen" pikatahdilla johtaa sitten sinun kommentissasikin näkyvään ylimieliseen asennevammaisuuteen ja jopa tarjolla olevan tiedon ohittamiseen koska olet varma että tiedät paremmin ilmankin?
Asennevamma, kun kerroin sulle, että kaikki ei suinkaan kaipaa/tarvitse mitään lähiopetusta vaikka sinä sitä tarvitsetkin? Eikös se ole pikemminkin asennevammaista kuvitella, että kaikki tarvitsevat jotain mitä itse tarvitset?
Sinunhan tässä piti oman väittämäsi mukaan olla akateeminen joten mitä jos sinä harjoituksen vuoksi kertoisit missä kohdissa tuossa logiikassasi on vika.
:) Sun ongelma on se, että sä lähestyt kaikkea sun oman henkilökohtaisen tilanteen valossa, etkä yksinkertaisesti pysty näkemään muuta. Lisäksi teit oletuksia, kuten lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon pikavauhdilla suorittaminen. Eli jo lähtötiedoissa oli ongelmia, koska henkilökohtainen asenteesi ja ennakko-oletuksesi vei metsään.
Mä muuten suoritan periaatteessa kolmatta tutkintoa työn ohessa. Tosin en halua siitä mitään todistusta eli pelkkä osaaminen riittää. Tämä kaipaamasi lähiopetus on käytännössä sarja webinaareja. Osa järjestetään livenä, osa on nauhoituksia aikaisemmilta vuosilta. Opetuksen apuna on hyvin toteutettu keskustelualusta, jossa opiskelun apuna on eri ryhmiä aihepiirin mukaan. Opiskelijat muodostavat lisäksi virtualiopiskeluryhmiä, joissa pystytään opiskelemaan yhdessä ja keskustelemaan mm. videopalavereissa. Lisäksi alustalla päivystää toimistoaikoina useampikin tutori, jotka auttavat mikäli jostain syystä tarvitsee apua. En ole missään opetuksessa saanut yhtä hyvää tukea opintoihin. Yliopisto ei ole suomalainen mikä saattaa selittää asiaa.
Mistä sitten olen jäänyt paitsi? Varmaan niistä kaljailloista, mutta jos haluan lähteä kaljalle, niin löydän kyllä seuraa muutenkin.
Ja heti kärkeen teet oletuksen minusta ilman mitään tiedonmurustakaan minusta. Ei ihan vakuuta.
Annan vinkin: minä en ole täällä valittanut huonoista opiskeluoloistani. Enkä erityisemmin kaipaa lähiopetusta ja ymmärrän etäluentojen viehätyksen.
Oikeana opiskelijana joskus olleena muistan kuitenkin opiskelun sosiaalisenkin puolen eli ei se ole pelkkää luentojen ja kurssien suorittamista paitsi muutamalle erityistapaukselle. Molemmat teistä näyttää päivystävän ketjussa koittamassa selittää että sosiaalinen kanssakäyminen on yliarvostettua.
Ukko38 kirjoitti:
On se nykynuorilla rankkaa.
Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.
kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.
Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.
ARJEN SANKARI !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Luenko nyt rivien välistä oikein, että itse olet työtön?
Korkeintain mielenterveysongelmista kärsivä lähihoitaja-opiskelija, jonka siivoaa sivutyönään
On se hyvä että sinäkin onnistuit löytämään jonkun ihmisryhmän jota kohtaan voit tuntea kuvitteellista ylemmyydentunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Mä olen sairaalassa töissä, ja vähän väliä on juttuja siitä, mitä nuo suositukset tarkoittaa. Koronatyöryhmän mukaan ne tarkoittavat sitä, että kaikkia ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin tulee pitää välttää niin paljon kuin voi. Maskia tulee käyttää aina kun on sisätiloissa jonkun muun ihmisen kanssa, mukaan lukien koti ja perheenjäsenet. Käy siinä sitten hiihtoretkillä, pitsiä nypläämässä, tai savea valamassa lähes vieraiden ihmisten kanssa. Käytännössähän nuo on älyttömiä suosituksia, joita kukaan ei noudata, mutta fakta on että niin pitäisi tehdä jotta korona saataisiin häviämään mahdollisimman pian. Jokainen kuukaudeksi omaan kuplaan jossa ei tapaa yhtään ketään muuten kuin etänä. Pandemian suhteen on vastuutonta neuvoa mihinkään missä lisätään kontakteja. Mielenterveys on sitten toinen asia, ja jokaisen tulee hyvin tarkkaan miettiä se minimimäärä kontakteja millä selviää edes suurin piirtein täysissä järjissä.
Minä nyt lähinnä puhuin asioista, joita voi tehdä pienellä kaveriporukalla, mikä oli alkuperäinen aihe. Pienet kaveriporukat ovat kai tavanneet toisiaan koko pandemian ajan. (Ja näköjään isommatkin, kun katsoo nuorisoa pitkin katuja.)
Mutta tämä keskustelu muuttuu koko ajan.
Niin, mutta oikeasti jos on viimeisen päälle vastuullinen, ei tapaa edes pienissä porukoissa. Minä olen tavannut yhtä kaveria koronan alkamisen jälkeen 3 kertaa, ulkona lenkillä, turvavälejä noudattaen. Töissä on ollut pakko käydä kun ei ollut etämahdollisuutta, mutta nyt kun on, en käy edes siellä. Tämä nyt vaan on tätä tällä hetkellä, ja se vaan nyt on siedettävä. Ja mitä paremmin kaikki tätä kestäisivät, sitä nopeammin se olisi ohitse.
Jokaisella on oikeus kaivautua perunakellariin, jos haluaa.
Ja mitä tiukemmin kaikki kaivautuisivat sinne perunakellariin, sitä nopeammin tämä olisi ohi. Kun sinne ei haluta kaivautua, kärsitään huomattavan pitkään erilaisista rajoituksista. Kyllä mä ymmärrän, mun mies erittäin ekstroverttinä ihmisenä hajoili jo 2 viikon karanteenissa, kaikille ei ole helppoa. Se mikä mua kuitenkin inhottaa on se, kuinka vastuuttomasti aiheutetaan muiden ihmisten sairastuminen ja mahdollisesti jopa kuolema, kun ei vaan viitsitä niitä rajoituksia noudattaa. Tai edes käyttää sitä maskia oikein. Kyllä tämä muakin turhauttaa, kun harrastukset on katkolla jatkuvasti tämän takia. Siksi toivoisinkin että sinne perunakellariin kaivauduttaisiin, että päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin tavalliseen elämään. Joskus mietityttää mitä olisi tapahtunut jos joku ebola olisi päässyt leviämään tähän malliin. Vieläkö ruikutettaisiin baareista ja festareista ja bileistä, vai oltaisiinko ihan mielellään mahdollisimman syvällä siellä perunakellarissa.
Ei tuo edelleenkään auta, kun rajakontrolli ei toimi, eikä sitä laiteta toimimaan. Käy niin kuin joka kerta ennenkin: juuri kun tauti saadaan hallintaan, se päästetään maahan heti uudestaan.
Uudessa-Seelannissa tehtiin noin, mutta siellä onkin karanteenit rajoilla, eikä halpatyövoiman vapaata liikkuvuutta ole asetettu kaiken edelle.
Spagettihirviö meitä oikeasti vaaralliselta kulkutaudilta varjelkoon päättäjiemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Mä olen sairaalassa töissä, ja vähän väliä on juttuja siitä, mitä nuo suositukset tarkoittaa. Koronatyöryhmän mukaan ne tarkoittavat sitä, että kaikkia ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin tulee pitää välttää niin paljon kuin voi. Maskia tulee käyttää aina kun on sisätiloissa jonkun muun ihmisen kanssa, mukaan lukien koti ja perheenjäsenet. Käy siinä sitten hiihtoretkillä, pitsiä nypläämässä, tai savea valamassa lähes vieraiden ihmisten kanssa. Käytännössähän nuo on älyttömiä suosituksia, joita kukaan ei noudata, mutta fakta on että niin pitäisi tehdä jotta korona saataisiin häviämään mahdollisimman pian. Jokainen kuukaudeksi omaan kuplaan jossa ei tapaa yhtään ketään muuten kuin etänä. Pandemian suhteen on vastuutonta neuvoa mihinkään missä lisätään kontakteja. Mielenterveys on sitten toinen asia, ja jokaisen tulee hyvin tarkkaan miettiä se minimimäärä kontakteja millä selviää edes suurin piirtein täysissä järjissä.
Minä nyt lähinnä puhuin asioista, joita voi tehdä pienellä kaveriporukalla, mikä oli alkuperäinen aihe. Pienet kaveriporukat ovat kai tavanneet toisiaan koko pandemian ajan. (Ja näköjään isommatkin, kun katsoo nuorisoa pitkin katuja.)
Mutta tämä keskustelu muuttuu koko ajan.
Niin, mutta oikeasti jos on viimeisen päälle vastuullinen, ei tapaa edes pienissä porukoissa. Minä olen tavannut yhtä kaveria koronan alkamisen jälkeen 3 kertaa, ulkona lenkillä, turvavälejä noudattaen. Töissä on ollut pakko käydä kun ei ollut etämahdollisuutta, mutta nyt kun on, en käy edes siellä. Tämä nyt vaan on tätä tällä hetkellä, ja se vaan nyt on siedettävä. Ja mitä paremmin kaikki tätä kestäisivät, sitä nopeammin se olisi ohitse.
Jokaisella on oikeus kaivautua perunakellariin, jos haluaa.
Ja mitä tiukemmin kaikki kaivautuisivat sinne perunakellariin, sitä nopeammin tämä olisi ohi. Kun sinne ei haluta kaivautua, kärsitään huomattavan pitkään erilaisista rajoituksista. Kyllä mä ymmärrän, mun mies erittäin ekstroverttinä ihmisenä hajoili jo 2 viikon karanteenissa, kaikille ei ole helppoa. Se mikä mua kuitenkin inhottaa on se, kuinka vastuuttomasti aiheutetaan muiden ihmisten sairastuminen ja mahdollisesti jopa kuolema, kun ei vaan viitsitä niitä rajoituksia noudattaa. Tai edes käyttää sitä maskia oikein. Kyllä tämä muakin turhauttaa, kun harrastukset on katkolla jatkuvasti tämän takia. Siksi toivoisinkin että sinne perunakellariin kaivauduttaisiin, että päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin tavalliseen elämään. Joskus mietityttää mitä olisi tapahtunut jos joku ebola olisi päässyt leviämään tähän malliin. Vieläkö ruikutettaisiin baareista ja festareista ja bileistä, vai oltaisiinko ihan mielellään mahdollisimman syvällä siellä perunakellarissa.
Ei tuo edelleenkään auta, kun rajakontrolli ei toimi, eikä sitä laiteta toimimaan. Käy niin kuin joka kerta ennenkin: juuri kun tauti saadaan hallintaan, se päästetään maahan heti uudestaan.
Uudessa-Seelannissa tehtiin noin, mutta siellä onkin karanteenit rajoilla, eikä halpatyövoiman vapaata liikkuvuutta ole asetettu kaiken edelle.
Spagettihirviö meitä oikeasti vaaralliselta kulkutaudilta varjelkoon päättäjiemme kanssa.
Tämä on käsittämätöntä. Eihän huumeitakaan saa tuoda maahan, miksi sitten kulkutautia?
Asennevamma, kun kerroin sulle, että kaikki ei suinkaan kaipaa/tarvitse mitään lähiopetusta vaikka sinä sitä tarvitsetkin? Eikös se ole pikemminkin asennevammaista kuvitella, että kaikki tarvitsevat jotain mitä itse tarvitset?