Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1866-1868: nälänhätä.

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuonna 1918: sisällissota.

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1939 ja 1941-1945: sota.

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 2020-2021: fuksiaiset ja kaikki kiva jää väliin. Uliuliuliuli...

Saa tulla pyyhkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1866-1868: nälänhätä.

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuonna 1918: sisällissota.

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1939 ja 1941-1945: sota.

Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 2020-2021: fuksiaiset ja kaikki kiva jää väliin. Uliuliuliuli...

Saa tulla pyyhkimään.

Muista sitten ettei tämä ole kenellekään muu kriisi kuin kaikki kiva jää väliin.

Välittömästi sulkutila päälle. Korona on tukahdutettava!

Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo tiedän että moni täällä ei ymmärrä tilannetta. Sain toisen asteen jälkeen välivuoden aikana helpotettua mielenterveysongelmia jokseenkin, sitten aloitin korkeakoulussa ja tulevaisuus vaikutti valoisalta, sitten korona iski ja nyt olen pahemmassa tilanteessa kuin välivuoden aloittaessani. Ei jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsineet selviydy tämmöisestä, sitten siihen lisätään vielä kaikki uudet. Kyllä on nuoret aikuiset kovilla.

Se on ikävää, mutta siltikään muu maailma ei elä mielenterveytesi ehdoilla. 

Kaikkea hyvää kuitenkin

Eri kirjoittajana lisään keskusteluunne tämän verran:

Mutta kuitenkin maailma näyttää elävän jo elämänsä loppusuoralla olevien erikoissairauksien ehdoilla.

Näissä kahdessa ajatuksessa on kuitenkin se ero, että toinen on yksikössä ja toinen monikossa. Monikko ajaa aina yksikön edelle 

--myöskin eri kirjoittaja

Ei ole kovin pätevä perustelu: kyllä noita perusoikeuksien loukkauksista kärsiviä opiskelijoitakin on tuhansia, muista ryhmistä puhumattakaan, ja toisaalta tuo monisairaista nauriistakin koostuva "riskijoukko" koostuu vain "yksiköistä", jotka röyhkeämmän oikeudella ovat onnistuneet runnomaan läpi omat sulkuvaatimuksensa.

Ja kaikki ihan yhdentekevän ja vaarattoman pieneliön takia, joka ei ole vaaraksi kenellekään vähääkään elinkelpoiselle yksikölle eikä monikolle.

Jaa, nyt niitä lähtökohtaisesti kaikkien elinkelpoisempia yksilöitä on kuitenkin menossa teho-osastolle entistä enemmän 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008149521.html

Ja sitä paitsi alunperin tässä keskustelussa oli vertailukohtana yhden opiskelijan mielenterveysongelmat, johon joku vastaisi, että maailmaa ei kuitenkaan ohjata hänen ongelmien pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Välittömästi sulkutila päälle. Korona on tukahdutettava!

Välittömästi rajoitukset pois. Baariin on päästävä 

Miksi nuoret ovat jääneet yksin? Uusiin luokkakavereihin voi tutustua helposti vaikka luokan yhteisessä discordissa, ujommat löytävät sillä tavalla todennäköisemmin kavereita kuin ryyppyjuhlista. Netissä kun eka vähän tutustuu niin sitten voi tavata kasvotustenkin, ei tarvitse jäädä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että joillain menee hyvin. Itsellä ADHD, joten valmistuminen myöhästyy, työt meni ja mielenterveysongelmia pukkaa. Kaikki ne kehittämäni keinot, miten aiemmin pärjäsin yliopisto-opinnoissa romuttuivat. Noh, ehkä kaltaiseni heikot, tyhmät ja introvertit ansaitsevat tämän kurituksen. Unelmat meni ja vaikea nähdä mitään valoa enää tulevaisuudessa. 

Eikö etäopiskelu ole introvertin unelma, kun ei tarvitse pitää esitelmiä koko luokan edessä?

Kovin monelle se "eläminen" tarkoittaa päihteiden vetämistä.

Tulee kuulema ikuisia muistoja kiikkustuoliin, ihania tapahtumia ja mahtavia kohtaamisia kuulema.

Eikö elämä voisi olla laiffii, selvinpäin?

Kyllä mä olen sitä mieltä mitä joku jo aiemmin sanoi, jos korona-ajasta tulee näin kova stressi, että tekee mieli etsiä tukeva oksa ja hypätä kiikkuun, miten ihmeessä pärjäisi työelämässä?

Viikon vinkki, päihteet aiheuttaa masennusta ja vaikuttaa mielialaan negatiivisesti jo "kohtuukäyttäjillä".

Lopettakaa päihteet ja menkää vaikka lenkille. Kyllä elämä sitten parin kuukauden streittailun jälkeen näyttäytyy ihan uudessa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa yllättävää, että tämä ketju on täynnä ihmisiä, joiden mielestä opiskelijat valittavat turhasta ja jotka eivät ole oikeastaan kärsineet ollenkaan ja vain levittävät koronaa. Hyi opiskelijat. 

Kuitenkin monen olisi aika tärkeää ymmärtää, että suurin osa opiskelijoista on itsenäistyviä nuoria, joiden elämään kuuluu sosialisoituminen, uusien tuttavien saaminen ja juurikin ne sukupolvikokemukset, jotka opiskelijaelämään kuuluvat. Teamsissa ja Zoomissa tapahtuva sosialisoituminen ei kuitenkaan korvaa livenä tapahtuvaa sosialisoitumista. Kaikki isot opiskelijaelämän traditiot, kuten approt, sitsit, vuosijuhlat ja excut on peruttu. Kuitenkin nuo traditiot on juuri niitä, joita moni odottaa ja jotka ovat juuri isoissa opiskelijaporukoissa järjestettäviä juttuja ja niitä on hyvin huono ellei mahdoton järjestää etänä. Etäsitseillä olen ollut, mutta ihmisten erilaatuisista nettiyhteyksistä johtuen kokemus ei ollut kovin miellyttävä. Kyllä, näihin kaikkiin traditioihin liittyy myös alkoholi enemmän tai vähemmän, mutta näiden tapahtumien juju on kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuminen, yhteisöllisyys ja tulevaisuuden verkostojen luominen. Vaikka ihmiset tapaavatkin pienillä porukoilla, ei se ole sama asia kuin suuret perinteiset tapahtumat. Se olisi ihmisten hyvä ymmärtää; vaikka pienellä porukalla välttääkin sen pahimman yksinäisyyden niin monet ambivertit ja ekstrovertit - kuten minä - saavat virtaa suurista ihmismassoista ja tuntemattomien kanssa juttelemisesta (ja tuntemattomille jutteleminenhan on paha nykyisessä koronamaailmassa, koska koskaan et tiedä onko hänellä korona).

Itse olin siinä mielessä onnekas, että koronan alkaessa minulla oli jäljellä vain gradu, joka on muutenkin meidän alallamme tehty aina etänä. Ehdin siis nauttia monta vuotta opiskelijaelämästä, joka traditioiden lisäksi sisältää myös luennoilla käymistä, harjoitteluja, yliopiston kahvilassa istumista ja kirjastolla hengailua. Jokainen noista edellämainituista opiskeluun kuuluvista aktiviteeteista sisältää yhteisöllisen aspektin, jossa jaat opiskeluun kuuluvan asian jonkun toisen kanssa ja mm. luennolla istut suuremmassa porukassa. Nythän tuo kaikki on viety pois, ei ole edes mahdollisuutta valita. Ainut mahdollisuus on istua kotona etäluennolla ja kirjoittaa esseitä toisensa perään. Lisäksi kovin monella opiskelijalla ei ole niin isoa asuntoa, että mahtuisi oma työpiste eli ergonomia on kaukana.

Moni myös hehkuttaa, että etäopiskeluhan on ihanaa, toivottavasti ei koskaan palata lähiopiskeluun. Se voi olla kivaa teille, ja uskon että onkin - itsekin pidän kotona opiskelusta, vaikka ekstrovertti olenkin. Mutta yrittäkää ymmärtää, että kaikki eivät etäopiskelusta pidä ja se on aivan kamalaa. Toiset haluavat mennä yliopistolle tai ammattikorkeaan liveluennolle, istua yliopiston kahvilassa luentojen välillä ja tehdä ryhmätyötä yhdessä tai muuten vain keskustella niitä näitä.

Ryhmä- ja harjoitustöitä on tehty koko vuosi zoomin ja discordin kautta. Samoin kuin kaikenmasilman peli-iltoja sun muita illanviettoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.

T: Yliopisto-ope

Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.

Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.

Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.

Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.

Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.

Tokitoki.

Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.

Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.

Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille. 

Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?

Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.

Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista.   Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta.   Ihmisten tulemista yhteen.    Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym.    Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista.   Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.

Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan, 

Ilmeisesti lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon "suorittaminen" pikatahdilla johtaa sitten sinun kommentissasikin näkyvään ylimieliseen asennevammaisuuteen ja jopa tarjolla olevan tiedon ohittamiseen koska olet varma että tiedät paremmin ilmankin?

Asennevamma, kun kerroin sulle, että kaikki ei suinkaan kaipaa/tarvitse mitään lähiopetusta vaikka sinä sitä tarvitsetkin? Eikös se ole pikemminkin asennevammaista kuvitella, että kaikki tarvitsevat jotain mitä itse tarvitset?

 

Sinunhan tässä piti oman väittämäsi mukaan olla akateeminen joten mitä jos sinä harjoituksen vuoksi kertoisit missä kohdissa tuossa logiikassasi on vika.

:) Sun ongelma on se, että sä lähestyt kaikkea sun oman henkilökohtaisen tilanteen valossa, etkä yksinkertaisesti pysty näkemään muuta. Lisäksi teit oletuksia, kuten lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon pikavauhdilla suorittaminen. Eli jo lähtötiedoissa oli ongelmia, koska henkilökohtainen asenteesi ja ennakko-oletuksesi vei metsään. 

Mä muuten suoritan periaatteessa kolmatta tutkintoa työn ohessa. Tosin en halua siitä mitään todistusta eli pelkkä osaaminen riittää. Tämä kaipaamasi lähiopetus on käytännössä sarja webinaareja. Osa järjestetään livenä, osa on nauhoituksia aikaisemmilta vuosilta. Opetuksen apuna on hyvin toteutettu keskustelualusta, jossa opiskelun apuna on eri ryhmiä aihepiirin mukaan. Opiskelijat muodostavat lisäksi virtualiopiskeluryhmiä, joissa pystytään opiskelemaan yhdessä ja keskustelemaan mm. videopalavereissa. Lisäksi alustalla päivystää toimistoaikoina useampikin tutori, jotka auttavat mikäli jostain syystä tarvitsee apua. En ole missään opetuksessa saanut yhtä hyvää tukea opintoihin. Yliopisto ei ole suomalainen mikä saattaa selittää asiaa. 

Mistä sitten olen jäänyt paitsi? Varmaan niistä kaljailloista, mutta jos haluan lähteä kaljalle, niin löydän kyllä seuraa muutenkin.        

  

Ja heti kärkeen teet oletuksen minusta ilman mitään tiedonmurustakaan minusta. Ei ihan vakuuta.

Annan vinkin: minä en ole täällä valittanut huonoista opiskeluoloistani. Enkä erityisemmin kaipaa lähiopetusta ja ymmärrän etäluentojen viehätyksen.

Oikeana opiskelijana joskus olleena muistan kuitenkin opiskelun sosiaalisenkin puolen eli ei se ole pelkkää luentojen ja kurssien suorittamista paitsi muutamalle erityistapaukselle. Molemmat teistä näyttää päivystävän ketjussa koittamassa selittää että sosiaalinen kanssakäyminen on yliarvostettua. 

Mitähän molempia sä taas tarkoitat. Ketjussa on useampia kirjoittajia.

Sosiaalinen kanssakäyminen ördäämistaoahrumien muodossa on yliarvostettua. Muuta kanssakäymistä on voinut aivan mainiosti toteuttaa pienryhmissä ja erilaisin ryhmäsovelluksin. Voi ottaa esim. Ryhmävideopuheluita helposti.

Vierailija kirjoitti:

Monelta jää unohtumaan se osa nuorista, jotka ovat jääneet täysin yksin. Ei tässä itketä penkkareiden ja muiden rientojen perään, vaan itketään ku pää hajoaa yksin kotona. Meillä on iso osa nuoria, jotka ovat muuttaneet puolitoista vuotta sitten täysin vieraaseen kaupunkiin ja koulu meni lähes heti etään. Kavereita ei välttämättä ole vieraassa kaupungissa lainkaan ja kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä perheen luokse maalle. Siinäpähän sitten käyt yksin virkistävillä kävelylenkeillä, kun osa ryhmästä bilettää, joten niihin ei edes halua tutustua, koska töissä on käytävä. Nykynuoriso ei ole mitään heikkoa pullamössönuorisoa vaan moni kantaa harteillaan äärimmäisen raskasta menneisyyttä ja yrittää pärjätä, vaikka apua ei saa mistään

Ei sentään tarvitse liioitella. Ne, jotka olivat aloittaneet opintonsa ennen koronaa, ehtivät opiskella melkein kokonaisen lukuvuoden ennen kuin siirryttiin etäopetukseen keväällä 2020. Eihän tässä korona-aikaan ole ollut kuin yksi vuosikurssi (20-21), joilla on suurin osa opetuksesta ollut etänä tosin heillekin järjestettiin monessa paikassa ryhmäytymisiä alkusyksystä. Jos ei itse halua bilettää, voi ihmisiin tutustua myös selvinpäin esim. kahvilla tai lounaalla. Eivät ne bilettäjätkään halua aina olla kännissä :)

Ja bilettäjistä puheenollen, kun aiemmin joku valitteli, kun jää opiskelijariennot ja -tapahtumat väliin, niin edelleen puhutaan yhdestä vuodesta, kun kokoontumisrajoitukset ovat olleet osan vuodesta voimassa. Niistä huolimatta esim. vappuna näkyi hirveästi opiskelijaporukoita haalareissaan, ei näyttänyt rajoitukset haittaavan heidän opiskelijaelämäänsä.

Mitä itse olen seurannut, nuoret tuntuvat jakautuvan kahteen ryhmään

1. Ne joita ei kiinnosta korona pätkääkään. Bilettävät koronasta huolimatta massoittain ja jopa sairastuvat ja levittävät virusta.

2. Ottavat sosiaalisen eristäytymisen vähän liian tosissaan. Hyvä jos kauppaan uskaltavat mennä, tilaavat ruuat kotiin.

Jopa oli raflaava otsikko ja juttu. Hoh hoijaa. En ole kärsinyt eikä opinnot ole kärsineet tästä opiskelutilanteesta. Luulisi korkeakouluopiskelijoiden kykenevän kriittiseen ajatteluun tässäkin asiassa/jutussa ja katsomaan laajemmin yhteiskunnallisesta perspektiivistä. Ilmeisesti tämä on liikaa toivottu?

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin omaa lukio- ja opiskeluaikaani +-20 vuotta sitten, tulee oikein paha olo jos kuvittelen että kaikki tärkeät kokemukset sieltä olisi napsittu pois koronan vuoksi. Fuksiaiset, penkkarit, vanhat, ekat viikot yliopistossa vieraassa kaupungissa kun olet vähän hukassa ja saat turvaa opiskelukavereista jotka samassa tilanteessa. Suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä, ainakaan omassa lähipiirissä 75-95 vuotiaat eivät pitäneet minään eristystä. Minulle nelikymppisenä lapsiperheellisenä tämä on ollut epämiellyttävää ja vähän raskastakin mutta todelliset kärsijät ovat nuoret. Nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ei niitä vuosia saa takaisin mitenkään takautuvasti.

No mulle tulee ihan paha olo, jos sun elämän kohokohdat on olleet parikymmentä vuotta sitten jotkut fuksiaiset, penkkarit, sitsit jne. Nuorena tapahtuu kaikki? Tiedoksi että se ”kaikki” tapahtuu vasta vanhempana, jonka ymmärtäisit jos olisit oikeasti aikuinen 40v +.

Mä olen kärsinyt valtavasti tästä ajasta enkä ole edes opiskelija! Joten, voin vain kuvitella miten ahdistavaa heillä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kärsinyt valtavasti tästä ajasta enkä ole edes opiskelija! Joten, voin vain kuvitella miten ahdistavaa heillä on ollut.

Miksi opiskelijan ahdistus olisi jotenkin merkittävämpää kuin sinun?

Höpöhöpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välittömästi sulkutila päälle. Korona on tukahdutettava!

Välittömästi rajoitukset pois. Baariin on päästävä 

Kerrotko vielä, mitä rajoituksia nyt on voimassa? toistaiseksi niitä ei vielä kukaan ole tähän listannut.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosta valmistuneelle tuo teksti tuntuu todella oudolle. En missään tapauksessa halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta en ymmärrä miten tämä liittyy korkeakouluihin. Nämä taitavat koskea lähinnä ammatti"korkeakoulu" opiskelijoita, sillä normaalioloissakin yliopistolla monilla aloilla opiskeluitsessään on juuri tuota, että keneltäkään ei voi oikein kysyä neuvoa, eikä kukaan ole huolehtimassa.

Korkeakoulun alumnina sinun luulisi ymmärtävän verkostoitumisen merkityksen.