Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Monet täällä keskustelussa tuntuvat ajattelevan, että kaikki korkeakouluopinnot ovat teoreettisia yliopisto-opintoja, jotka voi suorittaa ihan hyvin itsenäisesti kotona. Monilla etenkin ihmisläheisillä aloilla opiskeluyhteisön merkitys korostuu opinnoissa. Tehdään paljon ryhmätöitä ja isompia projekteja eri työelämän tahojen kanssa. Oppitunnit/ luennot eivät ole sellaisia joissa, lehtori tai professori luennoi ja opiskelijat pelkästään kuuntelevat, vaan opiskeltavista aiheista keskustelu, reflektointi, ja ajatusten sekä kokemusten vaihtaminen kanssaopiskelijoiden ja lehtorin kanssa on tärkeää ja olennainen osa oppimista. Tämä ei toimi erityisen hyvin etänä... Ihmisten kanssa työskentelyä ei opi pelkästään pänttäämällä kirjoista, vaan tarvitaan myös käytännön taitoja ja harjoittelua. On monia aloja, joissa yhteistyö muiden opiskelijoiden kanssa, työharjoittelut ja lähiopetus ovat melkeinpä välttämättömiä, jos halutaan, että opiskelijoista tulee päteviä alan ammattilaisia. Kun sellaisen alan opiskelija joutuukin yhtäkkiä opiskelemaan kaiken kotona yksin, vaikuttaa se varmasti mielialaan. Päälimmäisenä voi olla epävarmuus siitä, että ei opi kaikkea sitä mitä pitäisi opinnoissa oppia, kun ei pääse käytännössä harjoittelemaan. Tähän päälle sitten muut opiskeluyhteisön tuomat positiiviset asiat, kuten yhteiset tapahtumat, joita ei pääsekään kokemaan, niin voi jo alkaa vaikuttamaan mielenterveyteen. Paljon tsemppiä kaikille opiskelijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1866-1868: nälänhätä.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuonna 1918: sisällissota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1939 ja 1941-1945: sota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 2020-2021: fuksiaiset ja kaikki kiva jää väliin. Uliuliuliuli...
1945-2020 väliin jää 75 vuotta, johon et ole listannut yhtään parikymppisten koettelemuksia. Toki siihen sijoittuu esim. lama, jota et ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi mainita.
Kyllä se pakosti vaikuttaa ihmisten kokemusmaailmaan, jos edelliset vuosikymmenet, ja mahdollisesti koko elinikä, on menty ilman suurempia ”koettelemuksia”. Siitä ei pääse mihinkään, vaikka tekisi minkälaisen listan aiempien sukupolvien ja esi-isien kärsimyksistä.
Sukupolvien välinen kuilu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1866-1868: nälänhätä.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuonna 1918: sisällissota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1939 ja 1941-1945: sota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 2020-2021: fuksiaiset ja kaikki kiva jää väliin. Uliuliuliuli...
1945-2020 väliin jää 75 vuotta, johon et ole listannut yhtään parikymppisten koettelemuksia. Toki siihen sijoittuu esim. lama, jota et ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi mainita.
Kyllä se pakosti vaikuttaa ihmisten kokemusmaailmaan, jos edelliset vuosikymmenet, ja mahdollisesti koko elinikä, on menty ilman suurempia ”koettelemuksia”. Siitä ei pääse mihinkään, vaikka tekisi minkälaisen listan aiempien sukupolvien ja esi-isien kärsimyksistä.
Listani sisältääkin vain muutamia vertailukohtia enkä missään tapauksessa väitä sitä täydelliseksi. Kuitenkin se antaa osviittaa siitä, miten vähin perustein jotkut puhuvat nuorison ylivoimaisista kärsimyksistä, menetetystä sukupolvesta yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Luenko nyt rivien välistä oikein, että itse olet työtön?
Korkeintain mielenterveysongelmista kärsivä lähihoitaja-opiskelija, jonka siivoaa sivutyönään
On se hyvä että sinäkin onnistuit löytämään jonkun ihmisryhmän jota kohtaan voit tuntea kuvitteellista ylemmyydentunnetta.
Mistähän sellainen löydettäisiin sulle?
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Johan on taas juttu revitty. Opiskelut tehtiin hyvin paljon Moodlen kautta etänä jo ennen koronaa.
Minulle etäopiskelu on ollut helpotus nyt maisterivaiheessa, kun samalla käyn töissä. Pystyy paljon paremmin opiskelemaan itselleen sopivalla aikataululla ja se, jos mikä vähentää stressin määrää. Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Enkä todellakaan ole ainoa tätä toivova.
Mullekin etäopiskelu on sopinut hyvin. On ollut ihanaa, kun luennot voi katsoa kotikoneella silloin kun tahtoo, vaikeita kohtia voi kerrata jne. Ei enää ongelmia päällekkäisistä luennoista, turhauttavia hyppytunteja ja pakkoa pyöräillä yliopistolle säällä kuin säällä, jottei missaisi mitään tärkeää.
Ymmärrän silti myös niitä, joille lähiopetus ja päivittäinen yhteys opiskelukavereihin on tärkeitä. Toivonkin, että jatkossa jokainen saisi valita, meneekö kuuntelemaan luentoja paikan päälle vai hoitaako hommat etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo tiedän että moni täällä ei ymmärrä tilannetta. Sain toisen asteen jälkeen välivuoden aikana helpotettua mielenterveysongelmia jokseenkin, sitten aloitin korkeakoulussa ja tulevaisuus vaikutti valoisalta, sitten korona iski ja nyt olen pahemmassa tilanteessa kuin välivuoden aloittaessani. Ei jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsineet selviydy tämmöisestä, sitten siihen lisätään vielä kaikki uudet. Kyllä on nuoret aikuiset kovilla.
Se on ikävää, mutta siltikään muu maailma ei elä mielenterveytesi ehdoilla.
Kaikkea hyvää kuitenkin
Eri kirjoittajana lisään keskusteluunne tämän verran:
Mutta kuitenkin maailma näyttää elävän jo elämänsä loppusuoralla olevien erikoissairauksien ehdoilla.
Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo tiedän että moni täällä ei ymmärrä tilannetta. Sain toisen asteen jälkeen välivuoden aikana helpotettua mielenterveysongelmia jokseenkin, sitten aloitin korkeakoulussa ja tulevaisuus vaikutti valoisalta, sitten korona iski ja nyt olen pahemmassa tilanteessa kuin välivuoden aloittaessani. Ei jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsineet selviydy tämmöisestä, sitten siihen lisätään vielä kaikki uudet. Kyllä on nuoret aikuiset kovilla.
Se on ikävää, mutta siltikään muu maailma ei elä mielenterveytesi ehdoilla.
Kaikkea hyvää kuitenkin
Eri kirjoittajana lisään keskusteluunne tämän verran:
Mutta kuitenkin maailma näyttää elävän jo elämänsä loppusuoralla olevien erikoissairauksien ehdoilla.
Näissä kahdessa ajatuksessa on kuitenkin se ero, että toinen on yksikössä ja toinen monikossa. Monikko ajaa aina yksikön edelle
--myöskin eri kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Mä olen sairaalassa töissä, ja vähän väliä on juttuja siitä, mitä nuo suositukset tarkoittaa. Koronatyöryhmän mukaan ne tarkoittavat sitä, että kaikkia ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin tulee pitää välttää niin paljon kuin voi. Maskia tulee käyttää aina kun on sisätiloissa jonkun muun ihmisen kanssa, mukaan lukien koti ja perheenjäsenet. Käy siinä sitten hiihtoretkillä, pitsiä nypläämässä, tai savea valamassa lähes vieraiden ihmisten kanssa. Käytännössähän nuo on älyttömiä suosituksia, joita kukaan ei noudata, mutta fakta on että niin pitäisi tehdä jotta korona saataisiin häviämään mahdollisimman pian. Jokainen kuukaudeksi omaan kuplaan jossa ei tapaa yhtään ketään muuten kuin etänä. Pandemian suhteen on vastuutonta neuvoa mihinkään missä lisätään kontakteja. Mielenterveys on sitten toinen asia, ja jokaisen tulee hyvin tarkkaan miettiä se minimimäärä kontakteja millä selviää edes suurin piirtein täysissä järjissä.
Minä nyt lähinnä puhuin asioista, joita voi tehdä pienellä kaveriporukalla, mikä oli alkuperäinen aihe. Pienet kaveriporukat ovat kai tavanneet toisiaan koko pandemian ajan. (Ja näköjään isommatkin, kun katsoo nuorisoa pitkin katuja.)
Mutta tämä keskustelu muuttuu koko ajan.
Niin, mutta oikeasti jos on viimeisen päälle vastuullinen, ei tapaa edes pienissä porukoissa. Minä olen tavannut yhtä kaveria koronan alkamisen jälkeen 3 kertaa, ulkona lenkillä, turvavälejä noudattaen. Töissä on ollut pakko käydä kun ei ollut etämahdollisuutta, mutta nyt kun on, en käy edes siellä. Tämä nyt vaan on tätä tällä hetkellä, ja se vaan nyt on siedettävä. Ja mitä paremmin kaikki tätä kestäisivät, sitä nopeammin se olisi ohitse.
Jokaisella on oikeus kaivautua perunakellariin, jos haluaa.
Ja mitä tiukemmin kaikki kaivautuisivat sinne perunakellariin, sitä nopeammin tämä olisi ohi. Kun sinne ei haluta kaivautua, kärsitään huomattavan pitkään erilaisista rajoituksista. Kyllä mä ymmärrän, mun mies erittäin ekstroverttinä ihmisenä hajoili jo 2 viikon karanteenissa, kaikille ei ole helppoa. Se mikä mua kuitenkin inhottaa on se, kuinka vastuuttomasti aiheutetaan muiden ihmisten sairastuminen ja mahdollisesti jopa kuolema, kun ei vaan viitsitä niitä rajoituksia noudattaa. Tai edes käyttää sitä maskia oikein. Kyllä tämä muakin turhauttaa, kun harrastukset on katkolla jatkuvasti tämän takia. Siksi toivoisinkin että sinne perunakellariin kaivauduttaisiin, että päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin tavalliseen elämään. Joskus mietityttää mitä olisi tapahtunut jos joku ebola olisi päässyt leviämään tähän malliin. Vieläkö ruikutettaisiin baareista ja festareista ja bileistä, vai oltaisiinko ihan mielellään mahdollisimman syvällä siellä perunakellarissa.
Ymmärrän toiveesi, mutta moni ei kaivaudu perunakellariin yksinkertaisesti siksi, että kuitenkin rajan yli lappaa virusta ja baarit ja ravintolat on auki. Perunakellarissa joutuu odottamaan aika pitkään. Vuosi sitten keväällä melko suuri osa suomalaisista oli enemmän tai vähemmän perunakellarissa, mutta loppukesästä oli ihan pakko saada Skopjesta taas virusta Suomeen. Ihmiset ovat kyllästyneitä ja turhautuneita, joten pyrkivät tekemään omasta elämästään mahdollisimman mukavaa. Ja se mukava ei ole perunakellarissa.
Sehän tässä monia kyrsiikin, että ihan vapaasti tänne on saanut tuoda niitä tartuntoja milloin mistäkin. Esim. Australia ja Uusi-Seelanti on panneet matkustajat pariksi viikoksi karanteeniin hotelliin omalla kustannuksellaan. Täällä on suunnilleen annettu rajalla lappu käteen, että pitäisi pysyä omaehtoisessa karanteenissa ja käydä testeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Johan on taas juttu revitty. Opiskelut tehtiin hyvin paljon Moodlen kautta etänä jo ennen koronaa.
Minulle etäopiskelu on ollut helpotus nyt maisterivaiheessa, kun samalla käyn töissä. Pystyy paljon paremmin opiskelemaan itselleen sopivalla aikataululla ja se, jos mikä vähentää stressin määrää. Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Enkä todellakaan ole ainoa tätä toivova.
Mullekin etäopiskelu on sopinut hyvin. On ollut ihanaa, kun luennot voi katsoa kotikoneella silloin kun tahtoo, vaikeita kohtia voi kerrata jne. Ei enää ongelmia päällekkäisistä luennoista, turhauttavia hyppytunteja ja pakkoa pyöräillä yliopistolle säällä kuin säällä, jottei missaisi mitään tärkeää.
Ymmärrän silti myös niitä, joille lähiopetus ja päivittäinen yhteys opiskelukavereihin on tärkeitä. Toivonkin, että jatkossa jokainen saisi valita, meneekö kuuntelemaan luentoja paikan päälle vai hoitaako hommat etänä.
Etäluennothan ovat paljon enemmän kuin luennoilta poissaolo ja suoraan tenttiin valmistautuminen toisten prujujen perusteella, mitä itse tuli harrastettua. Itseä kiinnosti lähinnä osallistua harjoitustöihin. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa omaksua tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Mä olen sairaalassa töissä, ja vähän väliä on juttuja siitä, mitä nuo suositukset tarkoittaa. Koronatyöryhmän mukaan ne tarkoittavat sitä, että kaikkia ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin tulee pitää välttää niin paljon kuin voi. Maskia tulee käyttää aina kun on sisätiloissa jonkun muun ihmisen kanssa, mukaan lukien koti ja perheenjäsenet. Käy siinä sitten hiihtoretkillä, pitsiä nypläämässä, tai savea valamassa lähes vieraiden ihmisten kanssa. Käytännössähän nuo on älyttömiä suosituksia, joita kukaan ei noudata, mutta fakta on että niin pitäisi tehdä jotta korona saataisiin häviämään mahdollisimman pian. Jokainen kuukaudeksi omaan kuplaan jossa ei tapaa yhtään ketään muuten kuin etänä. Pandemian suhteen on vastuutonta neuvoa mihinkään missä lisätään kontakteja. Mielenterveys on sitten toinen asia, ja jokaisen tulee hyvin tarkkaan miettiä se minimimäärä kontakteja millä selviää edes suurin piirtein täysissä järjissä.
Minä nyt lähinnä puhuin asioista, joita voi tehdä pienellä kaveriporukalla, mikä oli alkuperäinen aihe. Pienet kaveriporukat ovat kai tavanneet toisiaan koko pandemian ajan. (Ja näköjään isommatkin, kun katsoo nuorisoa pitkin katuja.)
Mutta tämä keskustelu muuttuu koko ajan.
Niin, mutta oikeasti jos on viimeisen päälle vastuullinen, ei tapaa edes pienissä porukoissa. Minä olen tavannut yhtä kaveria koronan alkamisen jälkeen 3 kertaa, ulkona lenkillä, turvavälejä noudattaen. Töissä on ollut pakko käydä kun ei ollut etämahdollisuutta, mutta nyt kun on, en käy edes siellä. Tämä nyt vaan on tätä tällä hetkellä, ja se vaan nyt on siedettävä. Ja mitä paremmin kaikki tätä kestäisivät, sitä nopeammin se olisi ohitse.
Jokaisella on oikeus kaivautua perunakellariin, jos haluaa.
Ja mitä tiukemmin kaikki kaivautuisivat sinne perunakellariin, sitä nopeammin tämä olisi ohi. Kun sinne ei haluta kaivautua, kärsitään huomattavan pitkään erilaisista rajoituksista. Kyllä mä ymmärrän, mun mies erittäin ekstroverttinä ihmisenä hajoili jo 2 viikon karanteenissa, kaikille ei ole helppoa. Se mikä mua kuitenkin inhottaa on se, kuinka vastuuttomasti aiheutetaan muiden ihmisten sairastuminen ja mahdollisesti jopa kuolema, kun ei vaan viitsitä niitä rajoituksia noudattaa. Tai edes käyttää sitä maskia oikein. Kyllä tämä muakin turhauttaa, kun harrastukset on katkolla jatkuvasti tämän takia. Siksi toivoisinkin että sinne perunakellariin kaivauduttaisiin, että päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin tavalliseen elämään. Joskus mietityttää mitä olisi tapahtunut jos joku ebola olisi päässyt leviämään tähän malliin. Vieläkö ruikutettaisiin baareista ja festareista ja bileistä, vai oltaisiinko ihan mielellään mahdollisimman syvällä siellä perunakellarissa.
Ymmärrän toiveesi, mutta moni ei kaivaudu perunakellariin yksinkertaisesti siksi, että kuitenkin rajan yli lappaa virusta ja baarit ja ravintolat on auki. Perunakellarissa joutuu odottamaan aika pitkään. Vuosi sitten keväällä melko suuri osa suomalaisista oli enemmän tai vähemmän perunakellarissa, mutta loppukesästä oli ihan pakko saada Skopjesta taas virusta Suomeen. Ihmiset ovat kyllästyneitä ja turhautuneita, joten pyrkivät tekemään omasta elämästään mahdollisimman mukavaa. Ja se mukava ei ole perunakellarissa.
Sehän tässä monia kyrsiikin, että ihan vapaasti tänne on saanut tuoda niitä tartuntoja milloin mistäkin. Esim. Australia ja Uusi-Seelanti on panneet matkustajat pariksi viikoksi karanteeniin hotelliin omalla kustannuksellaan. Täällä on suunnilleen annettu rajalla lappu käteen, että pitäisi pysyä omaehtoisessa karanteenissa ja käydä testeissä.
Aivan ja sen vuoksi ne, jotka ovat päättäneet kaikesta huolimatta eristäytyä, joutuvat olemaan eristyksissä vielä pitkään. Pahimmassa tapauksessa vielä vuosia. Ymmärrän oikein hyvin, että varsinkaan nuoria ei oikein nappaa ajatus vuosien perunakellarissa istumisesta.
Monelta jää unohtumaan se osa nuorista, jotka ovat jääneet täysin yksin. Ei tässä itketä penkkareiden ja muiden rientojen perään, vaan itketään ku pää hajoaa yksin kotona. Meillä on iso osa nuoria, jotka ovat muuttaneet puolitoista vuotta sitten täysin vieraaseen kaupunkiin ja koulu meni lähes heti etään. Kavereita ei välttämättä ole vieraassa kaupungissa lainkaan ja kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä perheen luokse maalle. Siinäpähän sitten käyt yksin virkistävillä kävelylenkeillä, kun osa ryhmästä bilettää, joten niihin ei edes halua tutustua, koska töissä on käytävä. Nykynuoriso ei ole mitään heikkoa pullamössönuorisoa vaan moni kantaa harteillaan äärimmäisen raskasta menneisyyttä ja yrittää pärjätä, vaikka apua ei saa mistään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja
etänä opiskella.
Miksi pitää istus kotona?Menkää vaikka festareille!
Vierailija kirjoitti:
Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo tiedän että moni täällä ei ymmärrä tilannetta. Sain toisen asteen jälkeen välivuoden aikana helpotettua mielenterveysongelmia jokseenkin, sitten aloitin korkeakoulussa ja tulevaisuus vaikutti valoisalta, sitten korona iski ja nyt olen pahemmassa tilanteessa kuin välivuoden aloittaessani. Ei jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsineet selviydy tämmöisestä, sitten siihen lisätään vielä kaikki uudet. Kyllä on nuoret aikuiset kovilla.
Se on ikävää, mutta siltikään muu maailma ei elä mielenterveytesi ehdoilla.
Kaikkea hyvää kuitenkin
Eri kirjoittajana lisään keskusteluunne tämän verran:
Mutta kuitenkin maailma näyttää elävän jo elämänsä loppusuoralla olevien erikoissairauksien ehdoilla.
Näissä kahdessa ajatuksessa on kuitenkin se ero, että toinen on yksikössä ja toinen monikossa. Monikko ajaa aina yksikön edelle
--myöskin eri kirjoittaja
Ei ole kovin pätevä perustelu: kyllä noita perusoikeuksien loukkauksista kärsiviä opiskelijoitakin on tuhansia, muista ryhmistä puhumattakaan, ja toisaalta tuo monisairaista nauriistakin koostuva "riskijoukko" koostuu vain "yksiköistä", jotka röyhkeämmän oikeudella ovat onnistuneet runnomaan läpi omat sulkuvaatimuksensa.
Ja kaikki ihan yhdentekevän ja vaarattoman pieneliön takia, joka ei ole vaaraksi kenellekään vähääkään elinkelpoiselle yksikölle eikä monikolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan"
Tämä on varmasti totta, mutta kummallisen harvoin saa lukea työn ohessa suoritetuista ns. kovien tieteiden (matematiikka, fysiikka, kemia, teknillisten korkeakoulujen alat, lääketiede tms.) tai edes kielten maisteritutkinnoista.
Näitäkin tutkintoja tietysti on, mutta julkisuuteen ne eivät kovin usein päädy.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien välinen kuilu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1866-1868: nälänhätä.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuonna 1918: sisällissota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 1939 ja 1941-1945: sota.
Parikymppisen suomalaisen koettelemus vuosina 2020-2021: fuksiaiset ja kaikki kiva jää väliin. Uliuliuliuli...
1945-2020 väliin jää 75 vuotta, johon et ole listannut yhtään parikymppisten koettelemuksia. Toki siihen sijoittuu esim. lama, jota et ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi mainita.
Kyllä se pakosti vaikuttaa ihmisten kokemusmaailmaan, jos edelliset vuosikymmenet, ja mahdollisesti koko elinikä, on menty ilman suurempia ”koettelemuksia”. Siitä ei pääse mihinkään, vaikka tekisi minkälaisen listan aiempien sukupolvien ja esi-isien kärsimyksistä.Listani sisältääkin vain muutamia vertailukohtia enkä missään tapauksessa väitä sitä täydelliseksi. Kuitenkin se antaa osviittaa siitä, miten vähin perustein jotkut puhuvat nuorison ylivoimaisista kärsimyksistä, menetetystä sukupolvesta yms.
Muut koettelemukset luettelit asiallisesti, mutta tähän kirjoitit fuksiaiset ja kaikki kiva.
Tarkoitatko, ettei korona ole mitään muuta kenellekään? Muissa kirjoitit sen kriisin esim sota. Tässä ei mitään kriisiä ole?
Vierailija kirjoitti:
Monelta jää unohtumaan se osa nuorista, jotka ovat jääneet täysin yksin. Ei tässä itketä penkkareiden ja muiden rientojen perään, vaan itketään ku pää hajoaa yksin kotona. Meillä on iso osa nuoria, jotka ovat muuttaneet puolitoista vuotta sitten täysin vieraaseen kaupunkiin ja koulu meni lähes heti etään. Kavereita ei välttämättä ole vieraassa kaupungissa lainkaan ja kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä perheen luokse maalle. Siinäpähän sitten käyt yksin virkistävillä kävelylenkeillä, kun osa ryhmästä bilettää, joten niihin ei edes halua tutustua, koska töissä on käytävä. Nykynuoriso ei ole mitään heikkoa pullamössönuorisoa vaan moni kantaa harteillaan äärimmäisen raskasta menneisyyttä ja yrittää pärjätä, vaikka apua ei saa mistään
No tämä onkin asia, mitä en kovin hyvin ymmärrä. Siis miksi kaikissa uusien opiskelijoiden ryhmissä ei ole järjestetty tutustumista ensin Whatsappin tai vastaavan kautta ja sitten livenä. Osa uusista opiskelijoista on tutustunut toisiinsa ensin virtuaalisesti ja sitten reaalimaailmassa. Oma nuoreni on tässä suhteessa varmaan onnekas, koska jo lukioaikoina pelasi netissä ja pelikaverit olivat ympäri maailmaa. Pelisessioiden jälkeen jäivät aina vähäksi aikaa juttelemaan toistensa kanssa. Oli siis opinnot aloittaessaan ihan luontevaa tutustua opiskelukavereihin, vaikka lähiopetusta ei ollutkaan. Kerroin jo aiemmin ketjussa, että heitä on nyt viiden nuoren porukka, jotka eivät tunteneet toisiaan ennen opintojen alkua. Kolme on pääkaupunkiseudulta, kaksi on muualta Suomesta tänne opiskelemaan tulleita. Eivät käy bilettämässä, mutta tekevät monia muita asioita yhdessä. En ole tullut kysyneeksi, onko opiskelukavereissa sellaisia, jotka viettävät kaiken aikansa yksin. Voi ollakin.
Tuo koko artikkeli on kirjoitettu täysin AMK opiskelijan näkövinkkelistä.
Vierailija kirjoitti:
"Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan"
Tämä on varmasti totta, mutta kummallisen harvoin saa lukea työn ohessa suoritetuista ns. kovien tieteiden (matematiikka, fysiikka, kemia, teknillisten korkeakoulujen alat, lääketiede tms.) tai edes kielten maisteritutkinnoista.
Näitäkin tutkintoja tietysti on, mutta julkisuuteen ne eivät kovin usein päädy.
Tietotekniikan FM tuli suoritettua aikamoisena etäopiskelijana. Lähinnä tenteissä tuli käytyä, harjoitustehtävät palautin sähköpostilla joko tiedostona tai linkkinä jollekin alustalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuo koko artikkeli on kirjoitettu täysin AMK opiskelijan näkövinkkelistä.
Kyllä yliopiston 1.vuotisillakin oli hyvin vaikea vuosi.
Ja toki me olemme empaqttisia ihan kaikkia opiskelijoita kohtaan.
En ole käynyt kertaakaan opiskelijabileissä, mutta ennen koronaa osallistuin opiskelijajärjestöjen harrastustoimintaan n. 2-4 kertaa viikossa. Kun toiminta loppui koronan takia ja siirryttiin etäopetukseen, sosiaaliset kontaktini rajoittui yhtäkkiä kaupan kassaan.
Asun 18 neliön "itsemurhayksiössä", jossa seinät kaatuu äkkiä päälle. Satojen kilometrien päässä asuva isäni kärsii vaikeista mielenterveysongelmista ja äitini on aivoinfarktin jäljiltä vain varjo entisestään, joten kotoa ei paljon apua ja tukea saa.
Onneksi elämä on nyt taas vapaampaa.