Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsee sitten kännäämään opintotuella hyödytöntä titteliä opiskellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Kello on jo yli kuusi. Ainoastaan siivoajilla ja muilla vastaavilla on vielä "toimistoaika".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Paitsi ettei voi kun koko v...n vuosi on varoiteltu niin viranomaisten kuin koulun väen toimesta että pysykää erossa vieraista ihmisistä, pitäkää maskeja ja käykää testeissä + eristäytykää jos tulee pienikin oireentapainen. Lisäksi oppilaitokset pitää tilansa ml. harrastuskerhot ja kiltahuoneet ja muut opiskelu- ja oleskelutilat kiinni joten missä niitä harrastuksia tekisi?
Eli ei, kyse ei ollut kisasta keksiä mitä urheilua suomessa voisi harrastaa talvella vaan opiskelijoiden sosiaalisten kontaktien ja niihin johtavien tilaisuuksien puutteesta.
Opiskelijathan eivät tietenkään itse pysty näitä kontakteja solmimaan ilman että kaikkien on valmiiksi järjestettyä? On se vaan ihme, että tämäkin toisilla sujuu, toisilla ei
Etkö sinä muka muista, kun kelvoton hallituksemme uhkaili pil lu märkänä ties millä liikkumisrajoituksilla ja jopa armeijan laittamisella kaduille, jos ihmiset kehtaavatkin tavata toisiaan?
Koronahysteerikot täytyy laittaa oikeuden eteen vastaamaan rikoksistaan.
Kokoajan on sallittu pienryhmissä kokoontuminen. Myös yliopistoissa.
Paitsi että yliopistot estää noi kokoontumiset käytännössä omilla toimillaan ainakin yliopiston hallinnoimissa tiloissa. Niitä harvoja oppiaineita lukuunottamatta jossa on pakko olla läsnä samassa tilassa esim. harjoituksissa.
Mut hei, ainahan sitä voi hiihtää kuten palstan nerot keksivät.
Jos ne tilat olisivat auki, niin silloin voisi olla lähiopetustakin. Varmasti siinä määrin tulvisi siellä väkeä, kun olisi tämmöinen paikka, missä voi tavata muitakin tarkoituksella tai vahingossa. Opetushan ei lisää riskiä, vaan se yhteen tuleminen, ja opetuksessahan se on "terveellisempää" kuin vapaamuotoisessa olemisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Taitaa olla työelämä sinulle aivan outoa. Meillä työssä käyvillä on lakisääteiset lomat, osalla virallisesti ja osalla käytännössä aivan epäsäännölliset työajat (esim sairaalalääkärit, jotka ehkä sinäkin tiedät jos muita et tiedäkään).
Hah! Ei ole kyllä tappanut. Hengen tai terveyden se voi viedä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Juuri näin! Täysin samaa mieltä. Maisteri itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Tarkoitat siis, että ryhmistä eli keskusteluista jätetyt yksinäiset opiskelijat eivät kuulu yliopistoon? Aika raakaa kiusaamista sinulta.
En. Päinvastoin. Lähiopetus antaa teillekin mahdollisuuden olla osa porrukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Ilmeisesti lähiopetuksen skippaaminen ja tutkinnon "suorittaminen" pikatahdilla johtaa sitten sinun kommentissasikin näkyvään ylimieliseen asennevammaisuuteen ja jopa tarjolla olevan tiedon ohittamiseen koska olet varma että tiedät paremmin ilmankin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Mä olen sairaalassa töissä, ja vähän väliä on juttuja siitä, mitä nuo suositukset tarkoittaa. Koronatyöryhmän mukaan ne tarkoittavat sitä, että kaikkia ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin tulee pitää välttää niin paljon kuin voi. Maskia tulee käyttää aina kun on sisätiloissa jonkun muun ihmisen kanssa, mukaan lukien koti ja perheenjäsenet. Käy siinä sitten hiihtoretkillä, pitsiä nypläämässä, tai savea valamassa lähes vieraiden ihmisten kanssa. Käytännössähän nuo on älyttömiä suosituksia, joita kukaan ei noudata, mutta fakta on että niin pitäisi tehdä jotta korona saataisiin häviämään mahdollisimman pian. Jokainen kuukaudeksi omaan kuplaan jossa ei tapaa yhtään ketään muuten kuin etänä. Pandemian suhteen on vastuutonta neuvoa mihinkään missä lisätään kontakteja. Mielenterveys on sitten toinen asia, ja jokaisen tulee hyvin tarkkaan miettiä se minimimäärä kontakteja millä selviää edes suurin piirtein täysissä järjissä.
Minä nyt lähinnä puhuin asioista, joita voi tehdä pienellä kaveriporukalla, mikä oli alkuperäinen aihe. Pienet kaveriporukat ovat kai tavanneet toisiaan koko pandemian ajan. (Ja näköjään isommatkin, kun katsoo nuorisoa pitkin katuja.)
Mutta tämä keskustelu muuttuu koko ajan.
Niin, mutta oikeasti jos on viimeisen päälle vastuullinen, ei tapaa edes pienissä porukoissa. Minä olen tavannut yhtä kaveria koronan alkamisen jälkeen 3 kertaa, ulkona lenkillä, turvavälejä noudattaen. Töissä on ollut pakko käydä kun ei ollut etämahdollisuutta, mutta nyt kun on, en käy edes siellä. Tämä nyt vaan on tätä tällä hetkellä, ja se vaan nyt on siedettävä. Ja mitä paremmin kaikki tätä kestäisivät, sitä nopeammin se olisi ohitse.
Jokaisella on oikeus kaivautua perunakellariin, jos haluaa.
Ja mitä tiukemmin kaikki kaivautuisivat sinne perunakellariin, sitä nopeammin tämä olisi ohi. Kun sinne ei haluta kaivautua, kärsitään huomattavan pitkään erilaisista rajoituksista. Kyllä mä ymmärrän, mun mies erittäin ekstroverttinä ihmisenä hajoili jo 2 viikon karanteenissa, kaikille ei ole helppoa. Se mikä mua kuitenkin inhottaa on se, kuinka vastuuttomasti aiheutetaan muiden ihmisten sairastuminen ja mahdollisesti jopa kuolema, kun ei vaan viitsitä niitä rajoituksia noudattaa. Tai edes käyttää sitä maskia oikein. Kyllä tämä muakin turhauttaa, kun harrastukset on katkolla jatkuvasti tämän takia. Siksi toivoisinkin että sinne perunakellariin kaivauduttaisiin, että päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin tavalliseen elämään. Joskus mietityttää mitä olisi tapahtunut jos joku ebola olisi päässyt leviämään tähän malliin. Vieläkö ruikutettaisiin baareista ja festareista ja bileistä, vai oltaisiinko ihan mielellään mahdollisimman syvällä siellä perunakellarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä typerä hysteria voi kestää vaikka vuosikymmeniä, ellei sille laiteta pistettä. Valtiovallan reagointi on ollut täysin epästrategista. Nyt kiristetään taas rajoituksia pelkkien tartuntalukujen varjolla, vaikka taudista on tehty rokotteilla lähes vaaraton.
Mitä rajoituksia nyt ollaan kiristämässä? Sen tiedän, että ravintolarajoituksia ollaan kiristämässä osassa maakuntia, eli baareissa saa olla vain yhteen asti yöllä. Kauheaa, siis aivan kauheaa.
Miten terveydenhuollon kantokykyyn koronan suhteen vaikuttaa nykyoloissa, ollaanko baarissa yhteen vai esimerkiksi kahteen? Onko kyseessä jokin hivutustaktiikka? Onko syksyllä armeija kaduilla? Kai kiristyksille joku syy pitää olla?
No miten yksilön elämään vaikuttaa se, saako olla baarissa yhteen vai kahteen? Johonkin on raja vedettävä, kun ei haluta mahdollistaa aamuyöhön asti kännäämistä baareissa. Mitä pidemmälle yö etenee, sitä päihtyneemmäksi baarikansa tulee ja alkavat hygieniasäännöt ja turvavälit unohtua. Mielestäni ihan loogista, että on päätetty, että anniskelu loppuu keskiyöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Taitaa olla työelämä sinulle aivan outoa. Meillä työssä käyvillä on lakisääteiset lomat, osalla virallisesti ja osalla käytännössä aivan epäsäännölliset työajat (esim sairaalalääkärit, jotka ehkä sinäkin tiedät jos muita et tiedäkään).
Sinun työelämässäolostasi herää epäilys kun et näytä tietävän työaikalaista edes niitä alkeita jotka jokainen aloittelija oppii ekassa työpaikassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Kello on jo yli kuusi. Ainoastaan siivoajilla ja muilla vastaavilla on vielä "toimistoaika".
Ei se sitä selitä että tuo jankuttaja on päivystänyt ketjussa koko iltapäivän spämmimässä soopakommenttejaan joka väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.
Tokitoki.
Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.Se massaluentoja pitävä proffa ei ole mikään "ope" ja hänelle opiskelija on vain nimi ja numero paperissa. Vielä vähemmän hän on joku opintososiaalinen tuki. Yliopisto ei ole koulu, se on tiedeyhteisö fiksuille aikuisopiskelijoille. Ei mikään koulu lapsille, joita joku ope paimentaa. Yliopisto-opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan ja sosiaalisista kontakteistaan sekä tuen hakemisesta tarvittaessa opinto-ohjaajalta tai terveyspalveluista. Proffa ei ole mikään yläkoulun luokanvalvoja.
Kaikki kurssit ei ole erityisen isoja ja kyllä esim. maisterivaiheen luennoijat alkaa tunnistaa ne parikymmentä oman erikoisalueensa korkeamman tason kursseja käyvää. Lisäksi noi valvoo kandi- ja maisteritöitä ja pitää seminaarikursseja sekä jotkut noista toimii tutor-professorina oman suuntausvaihtoehtonsa opiskelijoille.
Ja etänä ei voi valvoa ja tutoroida, koska...?
Lol. Koska yliopisto-opiskelijalla itsellään on vastuu opinnoistaan ja niiden suorittamisesta. Ei laitoksen henkilökunnan tarvitse yksittäisiä opiskelijoita vahtia ja paapoa. Jos et saa opintojasi etenemään ,se on sinun ongelmasi. Jos tarvitset apua, pyydä sitä. Kukaan ei ylhäältäpäin vahdi teetkö hommasi vai et. Siihen ei resurssit riitä.
Kovin on teillä säälittävä kuva akateemisista opinnoista. Jotta opinnoista on oikeasti hyötyä, on todellakin välttämätöntä, että ne sisältävät lähiopetusta. Ihmisten tulemista yhteen. Ei pidä koskaan aliarvioida myöskään kaikkia niitä kuppilakeskusteluja ym. Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä oppimisen, mielenterveyden jne kannalta ja siksi lähiopetukseen pitää siirtyä niin pian kuin mahdollista ja niin kattavasti kuin mahdollista. Jos joku ei tätä ymmärrä, hänen paikkansa ei ole yliopistossa.
Kaksikin maisteritutkintoa suorittaneena sanoisin, että höpöhöpö. Jos lähiopetus on sulle niin tärkeätä, niin kyseessä on sun henkilökohtainen "ominaisuus" eikä mikään de facto, joka koskee kaikkia. Yliopistotutkintoja on suoritettu työn ja muun elämän ohessa varsin suuri määrä ilman suurempia ongelmia mielenterveydessä, oppimisessa tai missään muussakaan,
Mitähän sinä lie suorittanut jos täällä kerta pyörit. Eikö paskatutkinnolla irronnut duunia.
Luenko nyt rivien välistä oikein, että itse olet työtön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä typerä hysteria voi kestää vaikka vuosikymmeniä, ellei sille laiteta pistettä. Valtiovallan reagointi on ollut täysin epästrategista. Nyt kiristetään taas rajoituksia pelkkien tartuntalukujen varjolla, vaikka taudista on tehty rokotteilla lähes vaaraton.
Mitä rajoituksia nyt ollaan kiristämässä? Sen tiedän, että ravintolarajoituksia ollaan kiristämässä osassa maakuntia, eli baareissa saa olla vain yhteen asti yöllä. Kauheaa, siis aivan kauheaa.
Sehän tässä niin hassua onkin, että nuo kulkutautimyönteiset jaksaa vielä mussuttaa ja jopa pitää mielenosoituksiaan ei mistään. Rajoitukset ovat niin vähäisiä, ettei niistä ole mitään haittaa. Ja mitään pakkoja tai sakkojahan ei muista maista poiketen Suomessa ole eikä kuulemma voida edes asettaa.
Sen sijaan, että ihmiset nauttisivat kesästä ja kaikista niistä asioita, jotka nyt ovat mahdollisia, niin ei kun valitetaan turhasta. - Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi keskustella siitä, miten mahdollisia rajoituksia pitäisi asettaa, jos niitä tarvitaan. Se on jo todettu poliittiselta tasolta, että koululaisia ja opiskelijoita ei panna enää kärsimään vaan ko oppilaitokset pyritään pitämään viimeiseen asti lähiopetuksessa.
Ja pakoista puheen ollen, Ranskan parlamentti hyväksyi Macronin hallituksen esityksen pakollisesta koronarokotuksesta terveydenhoitohenkilökunnalle (tai sitten ulos ja palkkan maksu seis). Samoin hyväksyi koronapassiesityksen. Helppo homma, kun enemmistö ranskalaisista esitysten takana.
Minua ei hävetä sanoa, että tarvitsen tukea arkeen ja opiskeluun. Olen vajaavainen ja tuen etsiminen on ollut raskasta.
Etänä olen päässyt erityisopettajan puheille, muttei hän tiennyt opiskelemastani alasta juuri mitään. Lähiopetuksessa sai niin paljon oppia ja tukea muilta oppilailta - joskus opettaja jopa antoi luokkatovereiden toimia opettajina.
Olen ollut onnekas, että uudessa kotikaupungissani asuu tuttuja niin en ole täysin yksin jäänyt. Asun myös lähellä koulua eli olen saanut käydä käyttämässä koulun tietokonetta kurssitöihin.
Pärjään yksin, kun en ole yksin.
Haluan olla itsenäinen ja onnistua työelämässä. Vain siksi, että tarvitsen tukea ei tee minusta toivotonta tapausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Mä olen sairaalassa töissä, ja vähän väliä on juttuja siitä, mitä nuo suositukset tarkoittaa. Koronatyöryhmän mukaan ne tarkoittavat sitä, että kaikkia ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin tulee pitää välttää niin paljon kuin voi. Maskia tulee käyttää aina kun on sisätiloissa jonkun muun ihmisen kanssa, mukaan lukien koti ja perheenjäsenet. Käy siinä sitten hiihtoretkillä, pitsiä nypläämässä, tai savea valamassa lähes vieraiden ihmisten kanssa. Käytännössähän nuo on älyttömiä suosituksia, joita kukaan ei noudata, mutta fakta on että niin pitäisi tehdä jotta korona saataisiin häviämään mahdollisimman pian. Jokainen kuukaudeksi omaan kuplaan jossa ei tapaa yhtään ketään muuten kuin etänä. Pandemian suhteen on vastuutonta neuvoa mihinkään missä lisätään kontakteja. Mielenterveys on sitten toinen asia, ja jokaisen tulee hyvin tarkkaan miettiä se minimimäärä kontakteja millä selviää edes suurin piirtein täysissä järjissä.
Minä nyt lähinnä puhuin asioista, joita voi tehdä pienellä kaveriporukalla, mikä oli alkuperäinen aihe. Pienet kaveriporukat ovat kai tavanneet toisiaan koko pandemian ajan. (Ja näköjään isommatkin, kun katsoo nuorisoa pitkin katuja.)
Mutta tämä keskustelu muuttuu koko ajan.
Niin, mutta oikeasti jos on viimeisen päälle vastuullinen, ei tapaa edes pienissä porukoissa. Minä olen tavannut yhtä kaveria koronan alkamisen jälkeen 3 kertaa, ulkona lenkillä, turvavälejä noudattaen. Töissä on ollut pakko käydä kun ei ollut etämahdollisuutta, mutta nyt kun on, en käy edes siellä. Tämä nyt vaan on tätä tällä hetkellä, ja se vaan nyt on siedettävä. Ja mitä paremmin kaikki tätä kestäisivät, sitä nopeammin se olisi ohitse.
Jokaisella on oikeus kaivautua perunakellariin, jos haluaa.
Ja mitä tiukemmin kaikki kaivautuisivat sinne perunakellariin, sitä nopeammin tämä olisi ohi. Kun sinne ei haluta kaivautua, kärsitään huomattavan pitkään erilaisista rajoituksista. Kyllä mä ymmärrän, mun mies erittäin ekstroverttinä ihmisenä hajoili jo 2 viikon karanteenissa, kaikille ei ole helppoa. Se mikä mua kuitenkin inhottaa on se, kuinka vastuuttomasti aiheutetaan muiden ihmisten sairastuminen ja mahdollisesti jopa kuolema, kun ei vaan viitsitä niitä rajoituksia noudattaa. Tai edes käyttää sitä maskia oikein. Kyllä tämä muakin turhauttaa, kun harrastukset on katkolla jatkuvasti tämän takia. Siksi toivoisinkin että sinne perunakellariin kaivauduttaisiin, että päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin tavalliseen elämään. Joskus mietityttää mitä olisi tapahtunut jos joku ebola olisi päässyt leviämään tähän malliin. Vieläkö ruikutettaisiin baareista ja festareista ja bileistä, vai oltaisiinko ihan mielellään mahdollisimman syvällä siellä perunakellarissa.
Ymmärrän toiveesi, mutta moni ei kaivaudu perunakellariin yksinkertaisesti siksi, että kuitenkin rajan yli lappaa virusta ja baarit ja ravintolat on auki. Perunakellarissa joutuu odottamaan aika pitkään. Vuosi sitten keväällä melko suuri osa suomalaisista oli enemmän tai vähemmän perunakellarissa, mutta loppukesästä oli ihan pakko saada Skopjesta taas virusta Suomeen. Ihmiset ovat kyllästyneitä ja turhautuneita, joten pyrkivät tekemään omasta elämästään mahdollisimman mukavaa. Ja se mukava ei ole perunakellarissa.
Korona-aika on pakottanut koulut ja oppilaitokset digiloikkaan. Kouluissa ja oppilaitoksissa on kalliit ja hienot tietokoneet ja laitteet, jotka on kustannettu yhteiskunnan ja veronmaksajien rahoilla. Silti etäopetusta ja verkkokursseja ei ole haluttu ja viitsitty kehittää. Vasta koronapandemia on pakottanut koulut ja oppilaitokset muutokseen.
Ymmärrän lähiopetuksen merkityksen ja tärkeyden alakoulussa ja yläkoulussa sekä ammattioppilaitoksessa ja lukiossa. Sen sijaan ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa on täysi-ikäisiä opiskelijoita, jotka kykenevät käyttämään etäopetusvälineitä ja opiskelemaan verkkokursseilla.
Nuorten ja nuorten aikuisten elämänhallinnan ongelmat ja ylivelkaantuminen lähtevät usein kotoa ja kaveripiiristä opituista malleista. Lapsi ja nuori oppii elämänhallinnan taidot ja kotitöitten tekemisen lapsuudenkodissa. Vanhempien tulee opettaa lapsilleen tavallisia kotitöitä, ruoanlaittoa, siivousta, tiskausta, pyykinpesua, säästäväisyyttä, laskujen maksua ja raha-asioitten hoitoa. Ilman näitä taitoja nuori on pulassa.
Vierailija kirjoitti:
Osa opiskelijoista jaksaa ja voi erittäin hyvin korona-aikanakin. Nämä opiskelijat ovat myös erittäin tyytyväisiä etäopiskeluun ja verkkokursseihin. Valitettavasti he saavat vain harvoin ääntään kuuluviin. Miksi vain vastakkaista mielipidettä edustavia haastatellaan joka mediaan?
Etäopiskelu onnistuu elämäntilanteesta ja asuinpaikasta huolimatta. Etäopiskelu sopii myös perheellisille ja työssäkäyville opiskelijoille. Etäopiskelu on kustannustehokasta. Turha matkustaminen kodin ja koulun välillä loppuu. Koulupäivinä säästyy matka-ajat ja matkakulut kotoa kouluun ja koulusta kotiin. Tämä hyödyttää etenkin kaukana asuvia ja perheellisiä opiskelijoita. Opiskelija säästää omaa aikaa ja rahaa.
En todellakaan kaipaa ammattikorkeakoulun kehnoa ja heikkolaatuista lähiopetusta, turhia joukkoluentoja ja ryhmätöitä. En kaipaa pakollista läsnäoloa ja aikuisten opiskelijoiden läsnäolon kyttäämistä luennoilla kiertävillä nimilistoilla. Korona on tuonut oppilaitokset nykyaikaan, koska koulujen on ollut pakko järjestää etäopetusta. Eläköön verkkokurssit ja etäopetus! En kaipaa uusien opiskelijoiden nöyryyttämistä ammattikorkeakoulun täysin turhilla tutustumispäivillä ja monta päivää jatkuvilla piirileikeillä. Nämä pitäisi kieltää lailla!
Tarkoitat siis, että ryhmistä eli keskusteluista jätetyt yksinäiset opiskelijat eivät kuulu yliopistoon? Aika raakaa kiusaamista sinulta.