Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
No sieltäpä tuli aikuisen ihmisen asiallinen kommentti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Minusta on surullista, jos korkeakoulujen ainejärjestöt eivät keksi mitään muuta tapaa sosialisoitua ja verkostoitua kuin suuret tapahtumat. Kuitenkin odotus on, että juuri korkeakouluissa opiskelevat keksivät kaikkea uutta.
Mä kyllä ymmärrän, että ahdistaa, jos on jäänyt neljän seinän sisälle. Niin se ahdistaisi monia etätyöntekijöitäkin. Mutta kun mitään lockdownia ei ole missään vaiheessa ollut ja muutkin rajoitukset ovat olleet varsin maltillisia, osa henkilökohtaisisista stresseistä on ihan itse aiheutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Syksyllä 2020 ei ollut mitään estettä harrastaa ryhmäliikuntaa sisätiloissa. Sen sijaan talvella 2021 oli Helsingissäkin hyvät ladut ja kyllä, hiihtäminen sopii oikein hyvin pienelle porukalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa lukio- ja opiskeluaikaani +-20 vuotta sitten, tulee oikein paha olo jos kuvittelen että kaikki tärkeät kokemukset sieltä olisi napsittu pois koronan vuoksi. Fuksiaiset, penkkarit, vanhat, ekat viikot yliopistossa vieraassa kaupungissa kun olet vähän hukassa ja saat turvaa opiskelukavereista jotka samassa tilanteessa. Suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä, ainakaan omassa lähipiirissä 75-95 vuotiaat eivät pitäneet minään eristystä. Minulle nelikymppisenä lapsiperheellisenä tämä on ollut epämiellyttävää ja vähän raskastakin mutta todelliset kärsijät ovat nuoret. Nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ei niitä vuosia saa takaisin mitenkään takautuvasti.
Jep näinpä, mutta tässä ketjussa vastaileekin pääosin syrjäytyneet, jotka muistelee omaa amis aikaansa, jonka olis voinut yhtä hyvin jättää käymättäkin, niin hyödyllinen se oli. Siksi empatiaa ei löydy, kun oikeestaan ollaan vähän katkeria siitä, ettei itse koskaan edes päässyt näihin merkityksellisiin juttuihin.
Outo kommentti. Miksi oletat, etteikö amiksen käynnistä olisi ollut hyötyä? Väheksyt kokonaista koulutusastetta ja sen henkilökuntaa, sekä nuoria, jotka ovat suorittaneet siellä tutkinnon. Jos sinulle lukion tai yliopiston riennot olisivat automaattisesti jotenkin merkityksellisiä kaikille ihmisille, olet tosiaan hakoteillä. Suuri osa ihmisistä ei osaa niitä edes kaivata, kun elämässä on muutakin sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
"Ei maailma voi pysyä suljettuna ikuisesti ja pyöriä sen ympärillä, että tuijotetaan altistumisia ja tartuntoja. Tai sitten täytyy alkaa tilastoimaan sitä, kuinka moni nuori hakeutuu mielenterveyspalveluihin päivittäin ja viikoittain, Rita summaa."
Täyttä asiaa!
Syyttäkää tätä Suomen valitsemaa strategiaa! Jos valvonta rajoilla jatkotesteineen ja tulijoiden karanteeneineen olisi toiminut, yhteiskunta Suomen rajojen sisällä olisi voinut pysyä auki. Vrt. Uusi-Seelanti. Sinnekin on vierastyöläisiä otettu, mutta pakollisten karanteenien ja testien jälkeen. Maan uudet tilastoidut tartunnat on näiltä.
Pietarin turistithan tämän deltan toivat. Nyt lapset ja nuoret ei pääse kouluun, koska oli pakko päästä katsomaan jalkapalloa ja kaljoittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako jos sovittaisiin että suurimmalle osalle, ikään katsomatta, tämä korona-aika on ollut kurjaa? Oma tilanne on sinänsä onnellinen, on töitä ja niitä voi tehdä etänä ja minusta etätyön teko on ihan ok. Toki 2 vuotta putkeen on jo ehkä vähän liikaa ja olisi kiva nähdä työkavereita joskus. Mutta inhoan sitä, että mitään normaalia ei tunnu voivan tehdä enää huolettomasti vaan aina pitää pohtia korona-turvallisuutta ja tuntea syyllisyyttä/huolta asioista. Haluaisin käydä vaikka kahvilassa ilman että joudun huolehtimaan turvaväleistä. Ja joo, ei ole iso huoli tämä todellakaan. Haluaisin vain sanoa että on ihan ok, että tämä tilanne tökkii. Kaikilla se tökkii ja sen saa sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei maailma voi pysyä suljettuna ikuisesti ja pyöriä sen ympärillä, että tuijotetaan altistumisia ja tartuntoja. Tai sitten täytyy alkaa tilastoimaan sitä, kuinka moni nuori hakeutuu mielenterveyspalveluihin päivittäin ja viikoittain, Rita summaa."
Täyttä asiaa!
Syyttäkää tätä Suomen valitsemaa strategiaa! Jos valvonta rajoilla jatkotesteineen ja tulijoiden karanteeneineen olisi toiminut, yhteiskunta Suomen rajojen sisällä olisi voinut pysyä auki. Vrt. Uusi-Seelanti. Sinnekin on vierastyöläisiä otettu, mutta pakollisten karanteenien ja testien jälkeen. Maan uudet tilastoidut tartunnat on näiltä.
Pietarin turistithan tämän deltan toivat. Nyt lapset ja nuoret ei pääse kouluun, koska oli pakko päästä katsomaan jalkapalloa ja kaljoittelemaan.
Kyllä pääsee. Viime aikoina on useampikin asiantuntija ja viranomainen sanonut, että etäopetukseen siirtyminen on yksi viimeisimmistä toimenpiteistä, mitä tullaan enää tekemään. Ja koska uusien tartuntojen lukumäärän sijasta aletaan tarkastella sairaalahoitoa tarvitsevien ja kuolleiden lukumäärää, todennäköisesti tarvetta etäopetukseen ei edes tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Se on tietysti ikävää sekin mutta vanhus on jo saanut elää pitkän elämän. Minusta on todella väärin ja kohtuutonta, että nuorilta leikataan siivet heti aikuiselämän alussa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen50 kirjoitti:
Kyllä on kerrassaan kauheaa ! En ymmärrä tätä kerma- p..se nuorisoa ollenkaan. Miettikööt heistä kukin tahollaan mitä esipolvet sodanaikana joutuivat kokemaan, nuorimmat sotaan lähtijät 16- vuotiaita ! Kyllä oikeassa on se tutkimus että kun aika menee eteenpäin niin ihmisten älykkyys laskee. Hävettää puolestaan, - vielä äärirajoilla ! Kun eivät saa yhdessä sikailla ja bilettää !
Jos oisin sun ikäluokkaa niin mua hävettäis sun tyhmyys. Sinä, joka olet elänyt normaalit nuoruusvuotesi, haukut täällä muita kermaperseiksi, sekä tottakai veteraanina muistelet sotavuosia, ei luoja.
Ensinnäkin, sotaan lähtijöiden ei tarvinnut opiskella samaan aikaan ammattia. Toisekseen, korona ei ole tappavuudessaan mitenkään verrattuna sotaan.
Isoäitini oli luokiolastyttö silloin kun sota alkoi, hän kertoi että luokaltaa yksikään poika ei lopulta selvinnyt sodasta. Muistan ikuisesti sen miten hän sanoi: "kalliilla on isänmaa lunastettu" Arvostan ja kunnioitan näitä isänmaan lunastajia ylikaiken.
Sinun kaltaisiasi vähättelijöitä ei voi arvostaa, sinä joka saat eristäytyä tasaisen tappavassa keski-iässäsi ei tunnu sinussa tosiaan miltään. Sitähän sinä oikeastaan muutenkin kaipaat, että sais olla rauhassa. Varmaan olet jo unohtanut, että nuorena et halunnut olla niin rauhassa? Miksi se ei saisi vähän harmittaa? Eihän kukaan tässä mitään ratkaisuja heille ole vaatimassa, he vaan kertovat näkemyksensä siitä miksi on vaikeaa.
Työnantaja puolikin soiso olevan hieman huolissaan minkälaisia ammattilaisia näillä etäkouluilla tulee. Jotenkin menetetty sukupolvi tulee mieleen itselle. Ainakin osan kohdalla.
Se, että on ollut etäopetusta Max 1,5 vuotta niin ei tee mistään sukupolvesta menetettyä. Jotain rajaa ja järkeä tähän ulinaan. Suurin osa ihmisistä , myös opiskelijoista ,on voinut elää ihan normaalisti tietyt pienet rajoitukset huomioiden. Omatkin lapset aloittivat viime syksynä kolmannen asteen opinnot ja ihan hyvin on opinnot sujuneet , uusia kavereita löytynyt ja entisiin pidetty yhteyttä. Jopa harrastaa on voinut suht normaalisti, koska harrastus on ollut sm-tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Se on tietysti ikävää sekin mutta vanhus on jo saanut elää pitkän elämän. Minusta on todella väärin ja kohtuutonta, että nuorilta leikataan siivet heti aikuiselämän alussa.
Eihän näistä vätyksistä mitään tukee. Nyt saivat vaan hyvän selityksen sille. Ei me voida kun korona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Kyllä olen eri. Hiihdosta en ole sanonut sanaakaan, enkä itse ole hiihtänyt sitten yläkouluvuosien. Kuitenkin onnistun liikkumaan talvella ulkona.
Mutta uskotaan, kaikki on opiskelijoille aina vaikeaa. Ei siinä sitten oikein muu auta kuin jäädä kotiin selaamaan nettiä ja itkemään, että nuoruus on lopullisesti pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Se on tietysti ikävää sekin mutta vanhus on jo saanut elää pitkän elämän. Minusta on todella väärin ja kohtuutonta, että nuorilta leikataan siivet heti aikuiselämän alussa.
Ehkä tuo siipien leikkaaminen ampuu jo vähän yli? Lähipiirin nuoret ja teinit ovat eläneet suht. normaalisti eivätkä vaikuta kärsineen niin paljon kuin mitä tässä ketjussa kuvaillaan. Yksi teineistä kyllä yritti slubailla mutta opettajansa pisti hänen äidin avustuksella takaisin ruotuun. Muuten heitä harmittavat peruuntuneet juhlat ja tapahtumat mutta suhtautuvat asiaan niin että tulee muitakin juttuja. Jokainen päivä ei tietysti ole näin helppo, mutta ovat varsinkin nyt toiveikkaita kun heidänkin ryhmänsä alkavat saada rokotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Se on tietysti ikävää sekin mutta vanhus on jo saanut elää pitkän elämän. Minusta on todella väärin ja kohtuutonta, että nuorilta leikataan siivet heti aikuiselämän alussa.
Leikataan siivet? Miten? Kuka? Vähän aikaa etäopetusta ja elämä oli siinä?
Joillakin on tosiaan elämä vähän liian helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Ja kuitenkin esimerkiksi hiihtäjätkin onnistuvat treenaamaan kesäkeleillä.
Pointti on, että se juuri se twerkkaus-sulkapallo-astangajooga mikä on MUN JUTTU ei ole se yksi ja ainoa laji, josta voi saada liikunnan iloa, kun on kuolemassa tylsyyteen ja lihaksetkin surkastumassa. Sitä paitsi suurta osaa sisälajeistakin pystyy harrastamaan pienemmässä mittakaavassa pienemmissä sisätiloissa. Twerkkausta ja joogaa voi harjoitella vaikka yksin kotona. Sulkapallo voi kieltämättä olla haastavaa kotona, joskin vähemmän haastavaa kuin lentopallo.
Twerk ja jooga tunnit ovat pyörineet koko vuoden stadissa.
Vierailija kirjoitti:
Auttaako jos sovittaisiin että suurimmalle osalle, ikään katsomatta, tämä korona-aika on ollut kurjaa? Oma tilanne on sinänsä onnellinen, on töitä ja niitä voi tehdä etänä ja minusta etätyön teko on ihan ok. Toki 2 vuotta putkeen on jo ehkä vähän liikaa ja olisi kiva nähdä työkavereita joskus. Mutta inhoan sitä, että mitään normaalia ei tunnu voivan tehdä enää huolettomasti vaan aina pitää pohtia korona-turvallisuutta ja tuntea syyllisyyttä/huolta asioista. Haluaisin käydä vaikka kahvilassa ilman että joudun huolehtimaan turvaväleistä. Ja joo, ei ole iso huoli tämä todellakaan. Haluaisin vain sanoa että on ihan ok, että tämä tilanne tökkii. Kaikilla se tökkii ja sen saa sanoa ääneen.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Mulla oli etätyö jo ennen pandemiaakin, joten sen osalta mikään ei ole muuttunut. Omalla työpaikallani ei ole etätyöpakkoa vaan toimistollekin on saanut mennä, jos on halunnut. Ja osa porukasta on mennytkin...pääasiassa ne, jotka eivät ennen pandemiaa tehneet etätöitä.
En ole eristäytynyt kotiini, vaikka etätöitä teenkin. Olen käynyt muutaman kerran ravintolassakin. Vanhempiani olen tavannut säännöllisesti vähintään kerran viikossa koko pandemian ajan. Sisaruksiani ja aikuisia lapsiani useamman kerran kuukaudessa. Joulukin vietettiin ihan perinteiseen tapaan ainoana erona se, että nuorempi sukupolvi teki pari viikkoa etätöitä ja tilasi ostoksensa kotiinkuljetuksella. Ts olivat omaehtoisessa karanteenissa 2 viikkoa ennen joulua. Ystäviäni olen tavannut, joitakin kertoja olen käynyt terassilla jne. Jos ei kaupoissa näkisi ihmisillä maskeja, en muistaisi enää koko pandemian olemassaoloa.
Eniten ovat kärsineet nuoret ja vanhat. Pienet kämpät, yksinäisyys, vuodet joita ei saa enää takaisin. Boomerit omakotitaloissaan, kotimaan lomillaan ja kesämökeillään viisastelevat, että mitäs valitatte. Onneksi olen jo maisterinopintojani viimeistelemässä, niin on ollut joten kuten siedettävää, vaikka etäopiskelu on minulle todella vaikeaa. Olen luonteeltani syrjäytyvä ja peruskoulussa olin koulukiusattu, fuksivuosi tavallaan "pelasti" minut, koska pääsin niin helposti mukaan. Etänä olisin varmaan syrjäytynyt lopullisesti.
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei maailma voi pysyä suljettuna ikuisesti ja pyöriä sen ympärillä, että tuijotetaan altistumisia ja tartuntoja. Tai sitten täytyy alkaa tilastoimaan sitä, kuinka moni nuori hakeutuu mielenterveyspalveluihin päivittäin ja viikoittain, Rita summaa."
Täyttä asiaa!
Syyttäkää tätä Suomen valitsemaa strategiaa! Jos valvonta rajoilla jatkotesteineen ja tulijoiden karanteeneineen olisi toiminut, yhteiskunta Suomen rajojen sisällä olisi voinut pysyä auki. Vrt. Uusi-Seelanti. Sinnekin on vierastyöläisiä otettu, mutta pakollisten karanteenien ja testien jälkeen. Maan uudet tilastoidut tartunnat on näiltä.
Pietarin turistithan tämän deltan toivat. Nyt lapset ja nuoret ei pääse kouluun, koska oli pakko päästä katsomaan jalkapalloa ja kaljoittelemaan.
Potkupallon katsojathan tosiaan levittivät tämän deltavariantti tasaisesti joka paikkaan kun ne päästettiin ilman testauksia ja karanteeneja maahan. Nyt tauti leviää armeijassa kun porukka ei kerro oireistaan ,jottei lomat mene pilalle ja kun koulut ja opiskelut alkaa taatusti tautiryppäitä tulee. Juuri mistään piittaamattomien opiskelijoiden takia korkeakoulut meni enemmän kiinnostunut kun porukka nyt ei vaan voinut olla bilettämättä ja levittämättä tautia opiskelija tapahtumasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Se on tietysti ikävää sekin mutta vanhus on jo saanut elää pitkän elämän. Minusta on todella väärin ja kohtuutonta, että nuorilta leikataan siivet heti aikuiselämän alussa.
Minusta on väärin pelotella nuoria tuollaisella puheella. Kenenkään siipiä ei leikkaa se, että arjessa on vähän muutoksia maailmanlaajuisen pandemian takia. Toivotaan, että arki palaa ennalleen mahdollisimman pian, mutta pahempaankin on sopeuduttu, eikä sukupolvia ole silti menetetty. On suorastaan loukkaavaa olettaa, että vähän yli vuoden kestäneiden kokoontumisrajoitusten takia olisi nuorten elämä nyt totaalisen pihalla. Mitä hittoa?
Minä en myöskään osaa vähätellä ihmisten kärsimystä niin, että onhan sinulla ollut hyviä vuosiakin takana. Nuorella on luultavasti hyviä vuosia paljon vielä edessäkin. Kärsimys on kärsimystä, olet sitten nuori tai vanha, jos tarpeeksi kurja tilanne sattuu omalle kohdalle.
Yhtään nuorta en muuten tunne, joka olisi elänyt eristyksissä läheisistään samalla tapaa kuin moni tuntemani vanhus joutui tekemään. Varmasti riskiryhmään kuuluvilla nuorilla on ollut samanlaista. Tuntuu yhtä lailla pahalta heidän puolestaan.
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.