Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä, kun itketään lähiopetuksen perään. Valmistuin kesäkuussa -20 ammattikorkeasta eikä sitä lähiopetusta ollut silloinkaan juuri sen enempää. Kielikurssilla piti käydä kerran viikossa, mutta esim. matikankurssi oli täysin etänä ja opetus hoitui Youtube-videon avulla. Joillakin kursseilla kokoonnuttiin kerran koululle ja loput hoidettiin etänä, ryhmätöillä yms. Kukaan ei valittanut ja homma toimi. Miten ihmeessä etäopiskelusta tuli yhtäkkiä niin kamalaa? 

Päinvastoin ennen koronaa etäopiskelua ja muita joustavia tapoja suorittaa kursseja toivottiin. Pakollinen lähiopetus on hidastanut monen valmistumista.

Vierailija kirjoitti:

Jo pelkkä kesätöiden saaminen oli tajuttoman vaikeaa! Jokaikiseen paikkaan oli liki tuhat hakemusta. Mun esikoinen sai nyt heinäkuussa niitä vihdoin, tuleva lukiolainen ei vieläkään.

Eipä se kesätöiden saaminen ole tällä vuosituhannella ollut helppoa alaikäisille ennen koronaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa jossain muualla kuin Uudellamaalla ollut hetken matkustuskielto? Minä olen koronavuoden aikana matkustanut monet kerrat bussilla, junalla ja henkilöautolla. Samoin tuttuni. On syöty ravintoloissa, poikettu huoltoasemilla ja yövytty hotelleissa. Ei kukaan ole käskenyt olla kotona ja eristäytyä. Ovatko jotkut nuoret käsittäneet ohjeistuksen väärin ja miten esimerkiksi vanhemmat eivät ole oikoneet käsityksiä?

Voisiko ainakin joidenkin kohdalla olla niin, että vanhemmatkin ovat kuvitelleet kuten heidän nuorensa? Tai sitten vanhemmat eivät ole edes halunneet oikaista käsityksiä, koska nuori asuu "saastaisella" yliopistopaikkakunnalla ja vanhemmat taas turvallisesti paikkakunnalla, jossa koronatartuntoja ei juurikaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmetelen vilpittömästi niitä, jotka pystyvät suoriutumaan yliopisto-opinnoita etänä.

Itse en olisi millään ilveellä selvinnyt  1970-luvulla teknillisen korkeakoulun matematiikan, fysiikan ja sähköopin opinnoista ilman luentoja ja ennen kaikkea assistenttien ohjaamia laskuharjoituksia.

Nykyiset opiskelijat ovat varmaankin minua fiksumpia, mutta tästä huolimatta monelle on varmasti vaikeaa. Yksi mahdollisuus on tietysti se, että edellä mainittujen aineiden vaatimustaso on tänään toinen kuin omana aikanani, mutta siitä minulla ei ole tietoa.

Eihän tuosta toki olekaan kuin 50 vuotta aikaa... Kaikki laskut tehdään nykypäivänä koneilla, eli onko sillä nyt väliä, sijaitseeko se kone fyysisesti koululla vai kotona?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aina olettavat ja syyllistävät opiskelijoiden haluavan vain päästä bilettämään, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi meitä, jotka ovat opiskelujen perässä muuttaneet vieraalle paikkakunnalle tai kokonaan toiselle puolelle Suomea kaupunkiin, josta ei tunne ketään? Kun opinnot ovat netissä, ei pääse tutustumaan muihin opiskelijoihin ja muita keinoja löytää kavereita ei ole. Syksyllä ja talvella ainut lähikontaktini oli kaupan kassa kerran viikossa ja muut päivät olin yksin opiskelemassa - tätä jatkui monta kuukautta. Kaipaan siis lähiopetusta, jotta minulla olisi elämässäni edes jonkinlaisia sosiaalisia suhteita eikä pelkkää yksinäisyyttä.

Miten olisi ihan vanhanaikainen "seuranhakuilmoitus"? Nykyään on Jodelit, Tinderit, Facebookit ja Whatsappit. Mikä estää laittamasta somessa viestiä, että haluaisit tutustua uudessa asuinpaikassasi uusiin ihmisiin? Niille opiskelukavereillekin voi ehdottaa, että perustetaan Whatsapp-ryhmä ja sitä kautta sopia tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Boomerhapannaamat hakkaa alapeukkua, juhlittuaan toki itse ikuisen opiskeluoikeutensa turvin 12 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen päästyään helposti hyviin alan töihin jossa inflaatio söi opintolainat ja asuntolainat. 

Boomereiden opiskeluaikana ravintolat menivät kiinni klo 01:00. Ihan kuten nytkin menee alueilla, jotka ovat kiihtymisvaiheessa. 

Jos et huomannut niin ison osan viime- ja tätä vuotta ne on olleet joko kokonaan kiinni tai ainakin vahvasti rajoitetusti auki. Suurempi ongelma opiskelussa on kuitenkin opiskelijoiden omien perinnejuhlien peruuntuminen tai siirtyminen etäjuhlintaan zoomissa tms. Lisäksi jos luennot on peruttu ja pahimmillaan koko koulu kiinni niin opiskelu soluasunnossa/opiskelijayksiössä yksinään ruutua tuijotellen ei ihan vastaa koululla käyntiä sosiaalisine tapaamisineen. 

Kuka asuu soluasunnossa yksin?

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin omaa lukio- ja opiskeluaikaani +-20 vuotta sitten, tulee oikein paha olo jos kuvittelen että kaikki tärkeät kokemukset sieltä olisi napsittu pois koronan vuoksi. Fuksiaiset, penkkarit, vanhat, ekat viikot yliopistossa vieraassa kaupungissa kun olet vähän hukassa ja saat turvaa opiskelukavereista jotka samassa tilanteessa. Suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä, ainakaan omassa lähipiirissä 75-95 vuotiaat eivät pitäneet minään eristystä. Minulle nelikymppisenä lapsiperheellisenä tämä on ollut epämiellyttävää ja vähän raskastakin mutta todelliset kärsijät ovat nuoret. Nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ei niitä vuosia saa takaisin mitenkään takautuvasti.

Ei pidä paikkaansa, että nuorena tapahtuu ”kaikki”. Ihanimmat asiat ovat minulle tulleet vasta paljon myöhemmin (tai sitten kauan ennen nuoruutta, eli lapsena). On myöskin aikamoista huuhaata sanoa, että suurin osa vanhuksista tuskin huomasi muutosta arjessaan koronan myötä. Mistä sinä sen tiedät, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä? Sen sijaan oletat, että joka ikinen nuori käy lukion, tai nuori aikuinen aloittaa opiskelut yliopistossa samassa iässä (miksi muuten juuri yliopisto-opiskelu on mielestäsi maininnan arvoista, siellähän opiskelu on perinteisesti ollut muutenkin itsenäisempää). Oletat myös, että joka ikinen ”nuori” kärsii kauheasti rajoituksista ja etäopetuksesta. Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen etäopetukseen.

Ei kannattaisi yleistää niin kauheasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

Ei tarvitsisi luopua kaikista nuoruuden muistoista, jos olisi sen verran pitkänäköisyyttä, että olisi malttanut olla yhden (1) vuoden bilettämättä ja reissaamatta. Mutta ei, kun minäminä-ihmisten täytyy päästä just nyt. Eivät nykynuoret ole mitään olosuhteiden uhreja, vaan tällä hetkellä koronan suurin tartuttajaryhmä.

 

Noista yo-juhlat, vanhojen tanssit ja koulunaloitusjuhlat järjestetään vain kerran elämässä eli niiden missaaminen varmaan kirpaisee eniten. Sitsejä varmasti järjestään vielä heidän opiskeluaikanaan. Festareilla, kotibileissä ja reissuilla ehtii käydä läpi elämän.

Useimmissa lukioissahan nuo vaan siirrettiin, ei peruttu kokonaan. Tai sitten järjestettiin vähän poikkeavin järjestelyin, niin kuin moni muukin asia tänä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmetelen vilpittömästi niitä, jotka pystyvät suoriutumaan yliopisto-opinnoita etänä.

Itse en olisi millään ilveellä selvinnyt  1970-luvulla teknillisen korkeakoulun matematiikan, fysiikan ja sähköopin opinnoista ilman luentoja ja ennen kaikkea assistenttien ohjaamia laskuharjoituksia.

Nykyiset opiskelijat ovat varmaankin minua fiksumpia, mutta tästä huolimatta monelle on varmasti vaikeaa. Yksi mahdollisuus on tietysti se, että edellä mainittujen aineiden vaatimustaso on tänään toinen kuin omana aikanani, mutta siitä minulla ei ole tietoa.

Eihän tuosta toki olekaan kuin 50 vuotta aikaa... Kaikki laskut tehdään nykypäivänä koneilla, eli onko sillä nyt väliä, sijaitseeko se kone fyysisesti koululla vai kotona?

Ei todellakaan tehdä jos opiskelusta puhutaan. 

korkeakouluopiskelija on aikuinen. täällä menee nyt iloisesti sekaisin perusaste, toinen aste ja korkeakoulut.

Sehän on selvää, että nuoret korkeakouluopiskelijat eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä. Joku asuu kotipaikkakunnallaan, on vakiintunut ystäväpiiri ja perhe lähellä. Jollakin on jo puoliso ja lapsia. Sitten on heitä, joka muuttavat vieraalle paikkakunnalle yksiöön.

Aika orvoksi tunsin itseni ekana opiskeluvuonna pääkaupungissa kaukana vanhemmistani ja sisaruksistani. Toisaalta opinnot olivat yksinäistä puurtamista tenttiin päntäten. Pakollisia kursseja oli vähän eikä niille osallistumista välttämättä kontrolloitu mitenkään. Lintsasin luennoiltakin, koska en opi kuuntelemalla mitään ja asiat löytyivät oppikirjoista. En tosin sitten ystävystynyt kuin muutaman muun opiskelijan kanssa, kaverit löytyivät muualta.

Ymmärrän hyvin, että nuoret kokevat etäopetuksen eri tavoin. Joistakin se on hyvä mahdollisuus, jotkut eivät pidä lainkaan. Oppijoita ja oppimistyylejä on erilaisia. Jos olet harkitseva tarkkailija, oppimistavaksi soveltuu itsenäinen opiskelu ja tenttikirjojen lukeminen. Käytännön toteuttaja kaipaa toimintaa.

Mielestäni hyvä ratkaisu olisi mahdollisuus lähiopetukseen niille, jotka sitä kaipaavat (en tarkoita nyt esimerkiksi labrajuttuja tai muuta jota ei voi etänä tehdä). Jos esimerkiksi 50 opiskelijan ryhmästä vain osa osallistuu tunneille, niin ei tarvitse välttämättä edes jakaa porukkaa pienryhmiin (mielestäni 16 opiskelijan ryhmäkoko on optimi, siihen vain ei ole nykyään ilmeisesti varaa). Samat tunnit voi varmaan taltioida ja editoida ynnä käyttää samoja tehtäviä sitten etäopetuksessa. Siitähän nyt ei mitään tule, jos opettajien pitää erikseen valmistella lähitunnit ja toteuttaa esimerkiksi luennot verkossa.

Lumihiutaleet.. voi pieniä herkkiä lumihiutaleita.

Ei ihme että ne valittaa työelämän kovuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.

No eiköhän ihan yhtä lailla ole ollut rajoitukset voimassa niillä aloilla, joiden hommia opiskelijat siellä labroissa harjoittelevat? Monessa labrassa esim. siirryttiin kolmivuorotyöhön, että turvaväleistä ja kokoontumisrajoituksista pystyttiin pitämään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Boomerhapannaamat hakkaa alapeukkua, juhlittuaan toki itse ikuisen opiskeluoikeutensa turvin 12 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen päästyään helposti hyviin alan töihin jossa inflaatio söi opintolainat ja asuntolainat. 

Boomereiden opiskeluaikana ravintolat menivät kiinni klo 01:00. Ihan kuten nytkin menee alueilla, jotka ovat kiihtymisvaiheessa. 

Jos et huomannut niin ison osan viime- ja tätä vuotta ne on olleet joko kokonaan kiinni tai ainakin vahvasti rajoitetusti auki. Suurempi ongelma opiskelussa on kuitenkin opiskelijoiden omien perinnejuhlien peruuntuminen tai siirtyminen etäjuhlintaan zoomissa tms. Lisäksi jos luennot on peruttu ja pahimmillaan koko koulu kiinni niin opiskelu soluasunnossa/opiskelijayksiössä yksinään ruutua tuijotellen ei ihan vastaa koululla käyntiä sosiaalisine tapaamisineen. 

Kuka asuu soluasunnossa yksin?

Tuohan kuulostaisi ihan unelmalta:)

Nuorille kuuluisi kertoa, että nykypäivänä sitä paljon hehkutettua nuoruutta voi elää paljon pidempään eikä siksi parista menetetystä vuodesta kannata olla niin huolissaan. Ennen vanhaan mentiin naimisiin 23-vuotiaana ja nuoruus päättyi siihen. Nykyään eletään "nuorena" 10 vuotta pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.

Mutta kaikenmaailman monisairaitten ja jo terminaalivaiheessa taju kankaalla huulet suuhun sisäänpäin kääntyneinä, hengityskoneen varassa vielä vaivoin elossa olevien, saattohoitolaitoksen sängyn pohjalla makaavien 90-vuotiaitten, sekä toisaalta yli 150-kiloisiksi itsensä paisuttaneiden diabeettisten ylensyömäreitten ja maksa- sekä haimarikkoisten alkkisten ja astmaatikkojen ja kymmenallergikkojen ehdoilla voi?

Näitä riskiryhmäläisiä on tässä nyt pian kaksi vuotta hyysätty ja niiden pillin mukaan tässä on tanssittu. Milloin sitten mielestäsi on meidän kaikkien muiden vuoro? Enkä nyt puhu yksinomaan parikymppisistä, vaan meitä on muitakin, kuten ehkä nimimerkistäkin voi päätellä.

Nämä ns. "riskiryhmät" pilaavat kaikkien elämän. Kuulutko itse johonkin sellaiseen, vai mikä on motiivisi tuollaiseen muita sorsivaan ja itseriittoiseen asenteeseesi?

Älä unohda sitä että nämä riskiryhmät ovat omilla asenteillaan ihan itse aiheuttaneet, ettei heitäkään enää jakseta kunnioittaa. Se asenne että terveet ihmiset rajoittaa menemisiään jotta heidän ei tarvitse, on kuvottava. Mutta hei, suljetaan terveet lapset ikuisiksi ajoiksi koronakaranteeneihin neljän seinän sisään, jotta Maire 85v voi käydä kaupassa. Oksettavaa.

Onhan se tosi kamalaa, kun nykyajan terveet lapset suljetaan neljän seinän sisään älylaitteidensa kanssa. Saman ikäisenä terveenä lapsena tuo nykyään 85-vuotias Maire on joutunut evakkoon, kun kotitalo on poltettu ja omaisia kuollut sodassa. Mutta onhan se tosi kamalaa, kun nykylapsi joutuu viettämään 100% ajastaan neljän seinän sisällä, kun vapaaehtoisesti viettäisi ehkä vain 85%...

Vierailija kirjoitti:

Kun korona alkoi, olin rajoitusten puolella. Nyt kun tilanne vaan jatkuu ja taudista tiedetään enemmän, mielestäni rajoitukset tulisi purkaa nyt.
Itse olemme mieheni kanssa ottaneet rokotteet ja nykytiedolla vaikka rokote ei estä tartuntoja, se estää hyvin tehokkaasti vakavan taudinkuvan. Siihen meidän on mielestäni nyt oltava tyytyväisiä. Harvat koronakuolemat kestän, mutta lähipiiriissä ilmestyviä nuorten mielenterveysongelmia, ahdistuksia ja oman käden kautta lähteviä työikäisiä yrittäjiä, niitä tapauksia en kestä enää yhtäkään. Ne pysyköön kellareissaan loppuelämänsä, jotka haluavat, muille yhteiskunta on avattava välittömästi.

Helppohan se on huudella, kun sinä ja miehesi olette saaneet rokotteet. Meitä muita on kuitenkin vielä aika paljon, jotka emme ole saaneet molempia rokotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.

Mutta kaikenmaailman monisairaitten ja jo terminaalivaiheessa taju kankaalla huulet suuhun sisäänpäin kääntyneinä, hengityskoneen varassa vielä vaivoin elossa olevien, saattohoitolaitoksen sängyn pohjalla makaavien 90-vuotiaitten, sekä toisaalta yli 150-kiloisiksi itsensä paisuttaneiden diabeettisten ylensyömäreitten ja maksa- sekä haimarikkoisten alkkisten ja astmaatikkojen ja kymmenallergikkojen ehdoilla voi?

Näitä riskiryhmäläisiä on tässä nyt pian kaksi vuotta hyysätty ja niiden pillin mukaan tässä on tanssittu. Milloin sitten mielestäsi on meidän kaikkien muiden vuoro? Enkä nyt puhu yksinomaan parikymppisistä, vaan meitä on muitakin, kuten ehkä nimimerkistäkin voi päätellä.

Nämä ns. "riskiryhmät" pilaavat kaikkien elämän. Kuulutko itse johonkin sellaiseen, vai mikä on motiivisi tuollaiseen muita sorsivaan ja itseriittoiseen asenteeseesi?

Älä unohda sitä että nämä riskiryhmät ovat omilla asenteillaan ihan itse aiheuttaneet, ettei heitäkään enää jakseta kunnioittaa. Se asenne että terveet ihmiset rajoittaa menemisiään jotta heidän ei tarvitse, on kuvottava. Mutta hei, suljetaan terveet lapset ikuisiksi ajoiksi koronakaranteeneihin neljän seinän sisään, jotta Maire 85v voi käydä kaupassa. Oksettavaa.

Onhan se tosi kamalaa, kun nykyajan terveet lapset suljetaan neljän seinän sisään älylaitteidensa kanssa. Saman ikäisenä terveenä lapsena tuo nykyään 85-vuotias Maire on joutunut evakkoon, kun kotitalo on poltettu ja omaisia kuollut sodassa. Mutta onhan se tosi kamalaa, kun nykylapsi joutuu viettämään 100% ajastaan neljän seinän sisällä, kun vapaaehtoisesti viettäisi ehkä vain 85%...

miten tämä liittyy aikuisiin korkeakouluopiskelijoihin?

Vierailija kirjoitti:

Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä nuorista vinkumista. Tuolla ne menee kavereiden kanssa bilettämässä välittättä ohjeista ja levittävät koronaa koko ajan. Sitten vinkuvat, että lähikouluun pitää päästä koulun henkilöstö tartuttamaan.

Tervetuloa aikuisuuteen. Vapauteen kuuluu myös vastuu. Omilla teoilla on seuraukset. Ei voi tuijottaa vain omaan napaansa, olla välittämättä muista ja vaatia vain oikeuksiaan.

Kaikki tässä kärsivät. Kaikilla on henkisesti rankkaa. Juuri oli tutkimus missä korkeastikoulutetut työelämässä olevat naiset voivat henkisesti pahoin. Ja myös vanhukset hakeutuvat yhä enemmän mielenterveyspalveluihin yksinäisyyden vuoksi.

Mitä olet omalta osaltasi valmis tekemään, että virus ei leviä? Se on tässä se jutun ydin.

Olen valmis ottamaan rokotukset (eka jo otettu), käyttämään maskia ja pesemään kädet.

Siinäpä se.

N24

Ymmärrän täysin opiskelijoita, eihän tämä ole mitenkään mukavaa. Sitä vain ihmettelen, että miten asiat olisi voinut tehdä toisin? Tässä kuitenkin kyse on koko yhteiskuntaa mullistavasta asiasta, johon kukaan ei ole voinut varautua etukäteen.