ETÄKOULUA VAATIVAT, HERÄTKÄÄ!! Lapsilla ja nuorilla on oikeus päästä kouluun.
Korona varmasti tulee teidänkin lasten kouluun, mutta se on sellainen asia johon vain pitää tottua. Meidän lasten kouluissa koronaa on ollut useammankin kerran. Meille lasten karanteenit ja koronaseulonnat on tullut tutuksi. Se on nykypäivää.
Kukaan ei ole täällä kuollut, ei ole näkynyt ambulansseja eikä ruumiskasoja, vaikka osa tapauksista on ollut virusvarianttia. Lapsilla ja nuorilla ja aikuisillakin oireeton tai hyvin lievä tauti, ei todellakaan mikään influenssatason vaikea sairastuminen.
Niin että lopettakaa se etäkoulun perään itkeminen. Koulua voidaan käydä koronankin kanssa.
Kommentit (977)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuorovaikutuksesta minä sitä vaan, että olisitteko te yhtä veemäisiä ja kiukkuisia toisillenne jos puhuisitte tästä asiasta vaikka saman kahvipöydän äärellä?
Ehkäpä osa tässä keskustelussa mielipiteensä esittänyt ei olisi kahvipöytäkeskustelussa saanut edes suunvuoroa ja osalla olisi mennyt joitain argumentteja ohi, koska vieressä naureskellaan mieluummin viikonlopun tapahtumille.
Paljon mahdollista. Halusin tuosta kiukkuisuudesta vaan kysyä. Minusta kun tämä keskustelu ei vaikuta yhtään sellaiselta mitä normaalisti käytäisiin yhtään missään, mutta paha sanoa kun ei ihmisiä tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.
Opettele lukemaan! Avaa se kommentissa ollut linkki ja lue.
Ihan oikeasti, onko sinulle ihan sama, istutko perheen kanssa kotona yhdessä pöydän ääressä pohtimassa asioita, kuin että keskustelisitte lastesi ja puolisosi kanssa aina videoyhteyden välityksellä? No, ehkä sinulle, kun et heistä välitä, mutta kyllä normaalit ihmiset ovat kovastikin kärsineet siitä, etteivät ole rajoitusten aikana saaneet tavata vapaasti porukalla tai viettää häitä. Toki ovat etänä tavanneet, mutta ihan oikeasti kokevat ettei siinä ole lainkaan samat tunteet, yhteys ja yhdessä jakaminen. Vai miltä tuntuisi lastesi häät etänä niin pariskunta kuin vieraatkin ties missä ruutujensa ääressä? Tuli samat tunteet kuin olisi ollut, jos olisitte kokoontuneet hääjuhlaan ruutuajan sijaan?
Ja kuten sanottu, opettajat tätä toivovat ja kokevat, että etäopetus ei toimi.
Vanhempien kannalta taas, jos lapset ovat pieniä, menee helposti "vuorotyöksi", mikä tarkoittaa sitä, ettei ole yhteistä aikaa koko perheelle, mikä johtaa ajan kanssa ikäviin seurauksiin. Ja ihan oikeasti, ei ole kivaa sekään, että jonkun typerä kullannuppu tulee kesken neuvottelun kitisemään, kerjäämään huomiota, sötköttämään omia typeryyksiään.
Ymmärrän, että sun luokka on sun perhe. Älä kuitenkaan luule, että muilla olisi näin. Sä olet niin kiinni sun tavassa olla vuorovaikutuksessa, että sä et kykene edes näkemään totuutta vaikka se hierotaan sun naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo vaikka mä otin esimerkiksi oman lukemaan viime lukuvuonna etäopetuksessa oppineen, niin ihan sama pätee kaikkeen uuden oppimiseen. Vuorovaikutus näyttöjen välityksellä vaan ei ole sama.
Ihailin kyllä, kuinka hyvin lapsen opettaja huomioi kaikkia oppilaitaan myös naamoina näytöllä, mutta ei se vaan ole sama.
Joo. Ja pandemia-aika ei ole sama kuin normiaika. Se ei vain ole.
Se tässä vaan on ongelma, että tämä pandemia tulee kestämään vielä vuosia. Eli meillä on kohta kaksi yhteiskuntaa: käytännön töissä käyvät ihmiset, sekä ne jotka tekevät töitä ja opiskelevat yksin kotonaan. En haluaisi kuulua jälkimmäiseen.
Minä kuulun siihen käytännön töissä käyvien ryhmään, ja maksaisin paljon jos saisin tehdä etätöitä, esim.nyt mökillä istuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Tuo ei ole mikään tutkimus...
Öö, kuka väitti sitä tutkimukseksi? Se on linkki, josta sä voit päivittää tietosi siitä mitä on oppimisen vuorovaikutus.
Oikein hyvä linkki. Mitään noista ei etänä saa aikaan.
Vuonna 2004 syntyneet aloittivat lukion/ ammattikoulun.Kävivät vähän aikaa kunnes opiskelut jatkuivat etäopiskeluna.Toisille ehkä helppoa ,mutta muistakaa ei kaikille ja todella moni olisi halunnut koulun penkille.Toivotaan ,että nuoret pääsevät kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.
Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi
opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).
Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.
Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.
Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.
Eikö tuo dialogi toimi jopa paremmin nettialustalla, kun opettaja pystyy antamaan suunvuoron yhdelle kerrallaan ja mykistämään tarvittaessa niiden mikit, jotka mieluummin juttelevat omiaan?
Tässä oletetaan, että ne nuoret tulee paikalle, osallistuvat opetukseen ja sanovat jotain, kun heidän vuoronsa on. Ja joo, kouluun voi olla tulematta paikalle fyysisesti, opetukseen voi olla osallistumatta luokassa ja ei sielläkään tarvi sanoa mitään, jos ei halua. Jostain syystä etänä osallistumattomuus on kuitenkin helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuorovaikutuksesta minä sitä vaan, että olisitteko te yhtä veemäisiä ja kiukkuisia toisillenne jos puhuisitte tästä asiasta vaikka saman kahvipöydän äärellä?
Emme koskaan päätyisi samaan kahvipöytään. Se on ihan selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vain lapseton tai erittäin neuroottinen terveysfasisti vie lapsilta oikeuden mennä kouluun tai edes vihjailee että lapset täytyisi rokottaa hätäluvalla myönnetyllä rokotteella heille vaarattomaan tautiin. Näitä friikkejä pitää oikeasti alkaa vastustamaan. Minkä takia kaikkien pitäisi kärsiä siitä että jotkut pelkää omaa varjoaankin?? Tiedän että suurin osa haluaa elää jo normisti nyt kun riskiryhmät on rokotettu.
Huoh. Mistä tiedät mikä piilevä sairaus ala-asteikäisellä on ja mitkä riskit realisoituu koronaviruksesta perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuorovaikutuksesta minä sitä vaan, että olisitteko te yhtä veemäisiä ja kiukkuisia toisillenne jos puhuisitte tästä asiasta vaikka saman kahvipöydän äärellä?
Emme koskaan päätyisi samaan kahvipöytään. Se on ihan selvä.
No se on kyllä täysin varmaa. Mutta olisit varmaan luonnossakin yhtä hankala kuin täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Tuo ei ole mikään tutkimus...
Öö, kuka väitti sitä tutkimukseksi? Se on linkki, josta sä voit päivittää tietosi siitä mitä on oppimisen vuorovaikutus.
Oikein hyvä linkki. Mitään noista ei etänä saa aikaan.
Voi kuule, saa, ihan kaiken. Täälläkin on jo kerrottu miten, se on vain ja ainoastaan opettajasta kiinni, jos ei edes halua saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.
Opettele lukemaan! Avaa se kommentissa ollut linkki ja lue.
Ihan oikeasti, onko sinulle ihan sama, istutko perheen kanssa kotona yhdessä pöydän ääressä pohtimassa asioita, kuin että keskustelisitte lastesi ja puolisosi kanssa aina videoyhteyden välityksellä? No, ehkä sinulle, kun et heistä välitä, mutta kyllä normaalit ihmiset ovat kovastikin kärsineet siitä, etteivät ole rajoitusten aikana saaneet tavata vapaasti porukalla tai viettää häitä. Toki ovat etänä tavanneet, mutta ihan oikeasti kokevat ettei siinä ole lainkaan samat tunteet, yhteys ja yhdessä jakaminen. Vai miltä tuntuisi lastesi häät etänä niin pariskunta kuin vieraatkin ties missä ruutujensa ääressä? Tuli samat tunteet kuin olisi ollut, jos olisitte kokoontuneet hääjuhlaan ruutuajan sijaan?
Ja kuten sanottu, opettajat tätä toivovat ja kokevat, että etäopetus ei toimi.
Vanhempien kannalta taas, jos lapset ovat pieniä, menee helposti "vuorotyöksi", mikä tarkoittaa sitä, ettei ole yhteistä aikaa koko perheelle, mikä johtaa ajan kanssa ikäviin seurauksiin. Ja ihan oikeasti, ei ole kivaa sekään, että jonkun typerä kullannuppu tulee kesken neuvottelun kitisemään, kerjäämään huomiota, sötköttämään omia typeryyksiään.
Ymmärrän, että sun luokka on sun perhe. Älä kuitenkaan luule, että muilla olisi näin. Sä olet niin kiinni sun tavassa olla vuorovaikutuksessa, että sä et kykene edes näkemään totuutta vaikka se hierotaan sun naamaan.
Taas eri vastaaja. Ei. Se luokka ei ole perhe. Mutta samat vuorovaikutuksen periaatteet siinä on kuin muussa elämässä. Etä ei koskaan korvaa lähiä. Ei, koska siinä jää puuttumaan kaikki ihmisenä oleminen. Näkeminen, yhteys. Lapsille tämä on vielä isompi asia kuin aikuisille.
Ei kai enää kukaan opettaja luule, ettei yhdessä kokeminen ja tunteet vaikuta oppimiseen. Kukaan ei voi myöskään ajatella, etteikö etä vähennä vuorovaikutusta kuten muissakin elämän alueissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Tuo ei ole mikään tutkimus...
Öö, kuka väitti sitä tutkimukseksi? Se on linkki, josta sä voit päivittää tietosi siitä mitä on oppimisen vuorovaikutus.
Oikein hyvä linkki. Mitään noista ei etänä saa aikaan.
Perustele toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.
Opettele lukemaan! Avaa se kommentissa ollut linkki ja lue.
Ihan oikeasti, onko sinulle ihan sama, istutko perheen kanssa kotona yhdessä pöydän ääressä pohtimassa asioita, kuin että keskustelisitte lastesi ja puolisosi kanssa aina videoyhteyden välityksellä? No, ehkä sinulle, kun et heistä välitä, mutta kyllä normaalit ihmiset ovat kovastikin kärsineet siitä, etteivät ole rajoitusten aikana saaneet tavata vapaasti porukalla tai viettää häitä. Toki ovat etänä tavanneet, mutta ihan oikeasti kokevat ettei siinä ole lainkaan samat tunteet, yhteys ja yhdessä jakaminen. Vai miltä tuntuisi lastesi häät etänä niin pariskunta kuin vieraatkin ties missä ruutujensa ääressä? Tuli samat tunteet kuin olisi ollut, jos olisitte kokoontuneet hääjuhlaan ruutuajan sijaan?
Ja kuten sanottu, opettajat tätä toivovat ja kokevat, että etäopetus ei toimi.
Vanhempien kannalta taas, jos lapset ovat pieniä, menee helposti "vuorotyöksi", mikä tarkoittaa sitä, ettei ole yhteistä aikaa koko perheelle, mikä johtaa ajan kanssa ikäviin seurauksiin. Ja ihan oikeasti, ei ole kivaa sekään, että jonkun typerä kullannuppu tulee kesken neuvottelun kitisemään, kerjäämään huomiota, sötköttämään omia typeryyksiään.
Ymmärrän, että sun luokka on sun perhe. Älä kuitenkaan luule, että muilla olisi näin. Sä olet niin kiinni sun tavassa olla vuorovaikutuksessa, että sä et kykene edes näkemään totuutta vaikka se hierotaan sun naamaan.
Minusta keskusteleminen ja kokoustaminen ruudun kautta ei ole sama kuin tapaaminen fyysisesti. Ja haluan todellakin tavata rakkaitani kasvotusten muualla kuin ruudussa, jossa silloin tällöin voi poikkeksellisesti hoidella asioita.
Mutta vastaa nyt kysymykseeni, onko sinulle ihan sama vaikka tapaisit lapsiasi ja vaimoasi vain ruudun välityksellä? Onko siinä ihan sama vuorovaikutus, tunne jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.
Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi
opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).
Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.
Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.
Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.
Eikö tuo dialogi toimi jopa paremmin nettialustalla, kun opettaja pystyy antamaan suunvuoron yhdelle kerrallaan ja mykistämään tarvittaessa niiden mikit, jotka mieluummin juttelevat omiaan?
Tässä oletetaan, että ne nuoret tulee paikalle, osallistuvat opetukseen ja sanovat jotain, kun heidän vuoronsa on. Ja joo, kouluun voi olla tulematta paikalle fyysisesti, opetukseen voi olla osallistumatta luokassa ja ei sielläkään tarvi sanoa mitään, jos ei halua. Jostain syystä etänä osallistumattomuus on kuitenkin helpompaa.
Jos opettaja ja luokka on hyvä, se osallistuminen on kotona jopa parempaa, koska sun ei tarvii raahautua kouluun vaan ihan siihen koneelle. Jos taas opettaja on huono/muutoin koulun käynti ei kiinnosta, ei sinne kouluunkaan mennä, ainakaan ajoissa.
USA:n lastenlääkäriyhdistys suosittelee kaikille rokotetuillekin lapsille maskien käyttöä syksyllä erittäin herkästi tarttuvan deltavariantin vuoksi.
https://www.nbcnews.com/news/us-news/all-children-should-wear-masks-sch…;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuunnelkaa nuoria.Nuoret halua valmistua lukiosta sekä ammattikouluista.Aika haastavaa ollut nuo etäopiskelut.
No mun abi kirjoitti erinomaiset tulokset ihan normiajassa.
Ja suoritti ekana myös pääsykokeen ulkomaiseen yliopistoon.
Ammattikoulu on varmasti eri asia.
Hienoa ja onnea nuorellesi kouluun pääsyn johdosta. Kaikki nuoret eivät ole yhtä taitavia ja itse ohjautuvia ja olisi ihanaa että heillä olisi mahdollisuus lähiopetukseen.
Tällainen lapsi ei hyödy lähiopetuksesta vaan avustajasta.
Kuinka paljon näitä avustajia palkataab. 2/3 lapsista saisi avustajan?
Pysytään kuitenkin asiassa. Lapsia, jotka eivät etäkoulussa pärjää itseohjautuvuuden suurten ongelmien vuoksi, on muutama.
2/3 ainakin.
Tämä on totuus etäopetuksessa pärjäävän suhteen, mutta suurimmalla osalla ei ole kyseessä niin suuret itseohjautuviuden ongelmat, etteivätkö pärjäisi luokassa. Eli "avustajatason" tarpeisia lapsia ei todennäköisesti ole kuin muutama, ja muiden ongelmat ratkeaa muuten (esim. lähikoululla).
Miten se lähikoulu ratkaisee tällaisen ongelman?
En tiedä trollaatko vai etkö oikeasti tajua mikä ero lapselle on olla etäkoulussa.
No en todellakaan ymmärrä mikä ero on sillä, että onko lapsi etänä vai lähiopetuksessa kun puhutaan itseohjautuvuudesta tai keskittymisestä. Kerro sä nyt miten se lapsi mystisesti ohjaa itseään oaremmin lähiopetuksessa?
Lähiopetuksessa jokainen tulee nähdyksi. Toimintatavat ohjaa toimimaan. Se opettaja näkee ilmeet ja asennot ja voi kävellä luo. Ihan pienelläkin ohjauksella saa toimintaa muutettua. Itseohjautuvuuden ei tarvitse olla niin suurta.
Olen opettaja, joten tiedän että näin me teemme. Yli puolet opetuksesta on ohjausta ja reagointia siihen vuorovaikutukseen. Etänä tämä ei niin vaan toimikaan.
Keskittymisestä meistä jokainen tietää miten itse keskittyy etänä vs lähi.
Joopa joo. Jos lapsi ei osaa toimia opettajan ohjatessa tietojoneen kautta, ei hän sitä osaa myöskään vaikka se opettaja kävelisi luo 20 kertaa oppitunnin aikana.
Eikö voi uskoa opettajaa? Onko se niin kamalaa myöntää, et joku ammattilainen ehkä voi tietää paremmin kuin itse?
Eihän näytöllä oleva opettaja, joka ei edes katso kameraan vaan näytöltä oppilaita, ja joka on pahimmillaan tulitikkuaskin kokoinen läntti näytöllä, koska jakaa jotain, millään voi olla samalla lailla vuorovaikutuksessa kuin samassa tilassa oleva elävä ihminen, joka liikkuu ja jonka koko asennon näkee.
Siellä luokassa on muita oppilaita, joista voi ottaa mallia (niin hyvässä kuin pahassakin toki).
Luokassa on myös mahdollista käyttää konkreettisia esineitä havainnollistamaan asioita. Luokassa ne ja esim. niiden liikkeen näkee eri lailla kolmiulotteisena kuin näytöltä.
😂 Luuletko, että niitä konkreettisia esineitä ei siellä kotona käytetä? Vieläpä enemmän se lapsi saa, kun tekee itse eikä vain katso opettajan simulaatiota siellä koulussa. Ja, jos et hyödynnä etämahdollisuuksia oikein, on se oma moka. Ei ole kyse siitä ettenkö uskoisi ammattilaista, vaan siitä, että sä väität jotain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja kertoo vain sun kapeakatseisuudesta.
Eli siis kaikilla pitää olla kaikki välineet kotona, mitä opettaja koulussa käyttää, tai ainakin vastaavat? Ja lapsen/nuoren, joka vasta opettelee asiaa, pitää osata tehdä demonstraatio itsenäisesti. Kyllä kyllä. Lisäksi lapsi löytää kaikki nämä tavarat itsenäisesti sieltä kotoa, koska tämän ketjun mukaanhan lapsessa on jotain vikaa, jos se tarvitsee vanhemmiltaan apua koulunkäyntiin.
No kyllä, onko se ongelma? Jos opettaja etänä ei osaa suhteuttaa demonstraatiota lapsen ikätasoon, ei hän osaa sitä tehdä koulussakaan. Ja kukaan ei ole sanonut etteikö lapsi tarvitsisi vanhempiaan oppimisen tueksi, tarvitsee toki myös lähikoulussa käydessään.
Se on ongelma niille, jotka eivät ole kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä. Edellisenä päivänä ei voi laittaa tarvittavia materiaaleja valmiiksi, koska se on ihan hirveetä. Nämä juuri ovat niitä vanhempia, jotka huokaisevat syvään, kun lapset on säilössä koulussa.
No, minä tiedän käyttäneensä satoja tunteja kuluneen 1,5 vuoden aikana lapseni etäkouluun. Silti mun mielestä ei ole niiden muiden lasten syy, jos niiden vanhemmilla ei ole jaksamista/halua/osaamista/mahdollisuutta panostaa yhtä paljon. Siksi mun mielestä "laiskat vanhemmat" ja "kyllä Teamsin täytyy riittää" eivät ole päteviä syitä puolustaa etäkoulua.
Se on sinun näkemyksesi ja arvokas näkökulma. Ehkä toteutuksessa olisi ollut kunnassanne parannettavaa? Eikö kukaan valittanut?
Viranomaiset kuvittelevat kaiken omlevan kunnossa, jos epäkohtia ei tuoda esille.
Mä olen edelleenkin se hullu ulkosuomalainen, jolla on pieniä lapsia. Opettajat teki hulluna töitä, mutta ei se noiden juuri koulunsa aloittaneiden kanssa riitä.
Pointti oli, täysin mun henkilökohtaisesta kokemuksesta ja siitä, voiko sitä yleistää Suomeen, erillään. Ja se oli se, että vaikka omalla kohdalla toimii, voi katsoa asiaa laajemmin ja todeta, että ei toimi. Ei se, että puolustaa lähikoulua tarkoita sitä, ettei tämä viitsisi tai pystyisi tai haluaisi. Se tarkoittaa sitä, että ymmärtää, ettei kaikille ole jaettu samoja kortteja elämässä ja ei pitäisi olla kenenkään lapsen ongelma, millaiset kortit hänen läheisilleen on jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Niin, niitä ihmisiä tavataan kasvotusten, joita halutaan. Ei kukaan koululainen halua viettää kaikkien luokkakavereiden (ja opettajien) kanssa aikaa kasvotusten. Etäopetus ei poissulje sitä, etteikö voisi livenä tavata niitä ikätovereita, joiden kanssa synkkaa myös etänä.
Ehkä lähiopetus opettaa kuitenkin sosiaalisia taitoja ja kohtaamaan myös niitä, joiden kanssa ei halua viettää aikaa. Erilaisuuden hyväksyminen on hyvää oppia suhteessa yhteiskunnassa olemiseen, ja jos milloin ajattelu ja taidot hyväksyä myös muut kehittyy, se on nuoruudessa. Ja samalla saa mahdollisuuden tutustua myös uusiin mahdollisiin ihmisiin, joista ehkä alkaakin pitää. Muustakin kuin Teamsissa määrätystä aiheesta keskustellessa ajatukset monipuolistuvat, ja nuorten opiskelijoiden kodin vaikutusvalta vaihtuu itsenäiseen pohdintaan ja omien arvojen laajempaan tarkasteluun. Tätä ei tapahdu etänä ja vain valikoitua & ennestään tuttua, suppeaa kaveripiiriä tavatessa.
Lukiolaiset ja muut 2. asteen opiskelijat ovat pahimmillaan olleet nyt 1,5 vuotta etänä. Sosiaalisen harjoittelun lisäksi mm. vanhojen tanssit, penkkarit, päättäjäiset ym. ”kouluhauska” ja perinteet sekä tapakulttuurin oppimisen mahdollisuudet ovat jääneet välistä. Myös ne ovat osa oppimista ja sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Tuo ei ole mikään tutkimus...
Öö, kuka väitti sitä tutkimukseksi? Se on linkki, josta sä voit päivittää tietosi siitä mitä on oppimisen vuorovaikutus.
Oikein hyvä linkki. Mitään noista ei etänä saa aikaan.
Voi kuule, saa, ihan kaiken. Täälläkin on jo kerrottu miten, se on vain ja ainoastaan opettajasta kiinni, jos ei edes halua saada.
En oo nähny yhtään tapaa kerrottavan. Laita ihmeessä lainaus tälkaiseen. Sitä ei ole teamsin huoneet yms.
Tässä haetaan näkemistä, kuulemista, aistimista. Sitä et ikinä netistä saa. Yhteisöllistä kokemusta, dialogia, reagointia luokan toimintaan, innostuksen tarttumista.
Nämä syntyy ihmisten välisessä tunnelmassa. Vaikka konsertissa. Nettikonsertti ei sitä koskaan tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.
Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?
Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.
Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.
Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.
Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.
Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.
Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.
Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.
Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.
Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.
Mitähän ne tarkalleen ottaen on?
Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.
Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.
T aineenope ja äiti
No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.
Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.
Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.
Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.
Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?
No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?
Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.
Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.
Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.
Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri.
Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.
Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms.
Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...
Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.
Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.
Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.
Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?
Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle.
"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.
Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?
En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.
Nyt puhutaan koulusta.
Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.
No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.
Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.
Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.
Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1
Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.
Opettele lukemaan! Avaa se kommentissa ollut linkki ja lue.
Ihan oikeasti, onko sinulle ihan sama, istutko perheen kanssa kotona yhdessä pöydän ääressä pohtimassa asioita, kuin että keskustelisitte lastesi ja puolisosi kanssa aina videoyhteyden välityksellä? No, ehkä sinulle, kun et heistä välitä, mutta kyllä normaalit ihmiset ovat kovastikin kärsineet siitä, etteivät ole rajoitusten aikana saaneet tavata vapaasti porukalla tai viettää häitä. Toki ovat etänä tavanneet, mutta ihan oikeasti kokevat ettei siinä ole lainkaan samat tunteet, yhteys ja yhdessä jakaminen. Vai miltä tuntuisi lastesi häät etänä niin pariskunta kuin vieraatkin ties missä ruutujensa ääressä? Tuli samat tunteet kuin olisi ollut, jos olisitte kokoontuneet hääjuhlaan ruutuajan sijaan?
Ja kuten sanottu, opettajat tätä toivovat ja kokevat, että etäopetus ei toimi.
Vanhempien kannalta taas, jos lapset ovat pieniä, menee helposti "vuorotyöksi", mikä tarkoittaa sitä, ettei ole yhteistä aikaa koko perheelle, mikä johtaa ajan kanssa ikäviin seurauksiin. Ja ihan oikeasti, ei ole kivaa sekään, että jonkun typerä kullannuppu tulee kesken neuvottelun kitisemään, kerjäämään huomiota, sötköttämään omia typeryyksiään.
Ymmärrän, että sun luokka on sun perhe. Älä kuitenkaan luule, että muilla olisi näin. Sä olet niin kiinni sun tavassa olla vuorovaikutuksessa, että sä et kykene edes näkemään totuutta vaikka se hierotaan sun naamaan.
Minusta keskusteleminen ja kokoustaminen ruudun kautta ei ole sama kuin tapaaminen fyysisesti. Ja haluan todellakin tavata rakkaitani kasvotusten muualla kuin ruudussa, jossa silloin tällöin voi poikkeksellisesti hoidella asioita.
Mutta vastaa nyt kysymykseeni, onko sinulle ihan sama vaikka tapaisit lapsiasi ja vaimoasi vain ruudun välityksellä? Onko siinä ihan sama vuorovaikutus, tunne jne?
Voin vastata vaikka se on absurdi. Ei tietenkään ole sama. Sen sijaan minulle ja mun lapsille on täysin se ja sama näkeekö ne opettajansa livenä vai ruudun kautta. Katsopas, kun se paljon puhuttu tunne sitä opettajaa kohtaan on yhtä lämmin kuin kädenpuristus. Sulle saattaa tulla yllätyksenä, että sä et opettajana ole yhtä tärkeä sun oppilaille kuin heidän perheensä, mutta ehkä on jo aika myöntää tosiasiat. Edelleenkin, koulu on oppimista varten ja koulukaverit plus ope ”ihan kivoja”, et sä voi verrata vuorovaikutusta heidän kanssaan vuorovaikutukseen sulle aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Sori
Osaatko täyttää yhtään hakemusta netissä?