ETÄKOULUA VAATIVAT, HERÄTKÄÄ!! Lapsilla ja nuorilla on oikeus päästä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt huoli niistä heikossa asemassa olevista lapsista? Että miten he saavat ruokaa ym.?

Kummasti ei ollut huolta kesäloman alkaessa eikä koko kesälomalla. Kun nyt koulun alku lähestyy, huoli nousee.

Oksettavaa!🤮

Näitä lapsia käytetään vain ja ainostaan oman agendan läpiviemiseksi. Muulloin heillä ei ole mitään väliä.😡

Ps. Kuinka monta juttua kesän aikana olette nähneet näiden lasten tilanteen huolesta? Aivan! Ette yhtään.

Joka kesähän täällä keskustellaan siitä, miten koulujen loma-aikoina köyhillä ei ole varaa ostaa lounasta lapsilleen. Vastaukseksi tulee sellaisia neuvoja, että jättäkää huvipuistokäynnit väliin (ihan kuin niitä nyt edes olisi) niin rahat riittävät.

Ja kesää ei oikein voi perua poliittisilla päätöksillä, mutta etäkoulun voi.

Onneksi osa kunnista sentään järjestää puistoruokailua kesäaikana, niin eivät lapsiparat joudu olemaan ilman ruokaa.

Jos vanhemmalla ei ole varaa ostaa lapselleen RUOKAA, on lapsi otettava huostaan. Suomessa ei ketää jää ilman tukia. On sitten eri asia, mihin vanhemmat sen käyttää. Jos lapsen ruokkiminen ei ole ykkösasia, niin ei ansaitse lasta pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi

opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).

Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.

Eikö tuo dialogi toimi jopa paremmin nettialustalla, kun opettaja pystyy antamaan suunvuoron yhdelle kerrallaan ja mykistämään tarvittaessa niiden mikit, jotka mieluummin juttelevat omiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi

opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).

Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.

Juuri tätä ei etänä tapahdu, koska kyse on niin vahvasti vuorovaikutuksesta. Ihmisten välisestä toiminnasta, jota etänä ei ole.

No kyllä on, jos opettaja osaa asiansa. Ei tietenkään ole, jos opettaja ei osaa kuunnella tai olla vuorovaikutuksessa, ohjata tai neuvoa. Mutta oikeastiko tämä osaisi tehdä sitä siellä luokassa, jos ei etänä? Epäilen suuresti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Ai mikä ero on koululuokalla ja opettajalla ja ystävyyssuhteilla? Olisko vaikka se, että tunteet, yhteys ja jakaminen on täysin eri tasolla? Aikamoista, jos random koulukaveria (saati opettajaa) kohtaan tunnet samoja tunteita kuin parasta ystävääsi kohtaan.

Ei kukaan ole puhunut ystävyydestä vaan vuorovaikutuksesta. Tätä edellisestä linkistä leikattua et koskaan etänä saa (koska vaatii samaa näkemistä kuin muukin ihmisten välillä):

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Opettele lukemaan!   Avaa se kommentissa ollut linkki ja lue.

Ihan oikeasti, onko sinulle ihan sama, istutko perheen kanssa kotona yhdessä pöydän ääressä pohtimassa asioita, kuin että keskustelisitte lastesi ja puolisosi kanssa aina videoyhteyden välityksellä?    No, ehkä sinulle, kun et heistä välitä, mutta kyllä normaalit ihmiset ovat kovastikin kärsineet siitä, etteivät ole rajoitusten aikana saaneet tavata vapaasti porukalla tai viettää häitä.   Toki ovat etänä tavanneet, mutta ihan  oikeasti kokevat ettei siinä ole lainkaan samat tunteet, yhteys ja yhdessä jakaminen.  Vai miltä tuntuisi lastesi häät etänä niin pariskunta kuin vieraatkin ties missä ruutujensa ääressä?   Tuli samat tunteet kuin olisi ollut, jos olisitte kokoontuneet hääjuhlaan ruutuajan sijaan?

Ja kuten sanottu, opettajat tätä toivovat ja kokevat, että etäopetus ei toimi.

Vanhempien kannalta taas, jos lapset ovat pieniä, menee helposti "vuorotyöksi", mikä tarkoittaa sitä, ettei ole yhteistä aikaa koko perheelle, mikä johtaa ajan kanssa ikäviin seurauksiin.   Ja ihan oikeasti, ei ole kivaa sekään, että jonkun typerä kullannuppu tulee kesken neuvottelun kitisemään, kerjäämään huomiota, sötköttämään omia typeryyksiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Ai mikä ero on koululuokalla ja opettajalla ja ystävyyssuhteilla? Olisko vaikka se, että tunteet, yhteys ja jakaminen on täysin eri tasolla? Aikamoista, jos random koulukaveria (saati opettajaa) kohtaan tunnet samoja tunteita kuin parasta ystävääsi kohtaan.

Ei kukaan ole puhunut ystävyydestä vaan vuorovaikutuksesta. Tätä edellisestä linkistä leikattua et koskaan etänä saa (koska vaatii samaa näkemistä kuin muukin ihmisten välillä):

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Ei niin sanallakaan etänä käytävästä dialogista. Oletko ihan kiinni tässä ajassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Tuo ei ole mikään tutkimus...

Öö, kuka väitti sitä tutkimukseksi? Se on linkki, josta sä voit päivittää tietosi siitä mitä on oppimisen vuorovaikutus.

Joka on vuodelta 2018. Ei silloin ollut deltavarianttia.

Siksi toiseksi tuossa mainitaan samat asiat, mitkä ovat myös etänä mahdollisia.

VAI ETKÖ SAA SELVÄÄ TEKSTISTÄ?

Niin, tajusit sentään. Opetuksellinen vuorovaikutus ei liity deltaan eikä koronaan ja nimenomaan onnistuu etänäkin. Tiedätköhän sä edes kelle sä vastaat ja mihin asiaan? Minä nimenomaan kerroin linkin avulla tälle ”ammattilaiselle” mitä opetuksellinen vuorovaikutus on ja korostin sitä, että se toimii myös etänä.

Vain lapseton tai erittäin neuroottinen terveysfasisti vie lapsilta oikeuden mennä kouluun tai edes vihjailee että lapset täytyisi rokottaa hätäluvalla myönnetyllä rokotteella heille vaarattomaan tautiin. Näitä friikkejä pitää oikeasti alkaa vastustamaan. Minkä takia kaikkien pitäisi kärsiä siitä että jotkut pelkää omaa varjoaankin?? Tiedän että suurin osa haluaa elää jo normisti nyt kun riskiryhmät on rokotettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuunnelkaa nuoria.Nuoret halua valmistua lukiosta sekä ammattikouluista.Aika haastavaa ollut nuo etäopiskelut.

No mun abi kirjoitti erinomaiset tulokset ihan normiajassa.

Ja suoritti ekana myös pääsykokeen ulkomaiseen yliopistoon.

Ammattikoulu on varmasti eri asia.

Hienoa ja onnea nuorellesi kouluun pääsyn johdosta. Kaikki nuoret eivät ole yhtä taitavia ja itse ohjautuvia ja olisi ihanaa että heillä olisi mahdollisuus lähiopetukseen.

Tällainen lapsi ei hyödy lähiopetuksesta vaan avustajasta.

Kuinka paljon näitä avustajia palkataab. 2/3 lapsista saisi avustajan?

Pysytään kuitenkin asiassa. Lapsia, jotka eivät etäkoulussa pärjää itseohjautuvuuden suurten ongelmien vuoksi, on muutama.

2/3 ainakin.

Tämä on totuus etäopetuksessa pärjäävän suhteen, mutta suurimmalla osalla ei ole kyseessä niin suuret itseohjautuviuden ongelmat, etteivätkö pärjäisi luokassa. Eli "avustajatason" tarpeisia lapsia ei todennäköisesti ole kuin muutama, ja muiden ongelmat ratkeaa muuten (esim. lähikoululla).

Miten se lähikoulu ratkaisee tällaisen ongelman?

En tiedä trollaatko vai etkö oikeasti tajua mikä ero lapselle on olla etäkoulussa.

No en todellakaan ymmärrä mikä ero on sillä, että onko lapsi etänä vai lähiopetuksessa kun puhutaan itseohjautuvuudesta tai keskittymisestä. Kerro sä nyt miten se lapsi mystisesti ohjaa itseään oaremmin lähiopetuksessa?

Lähiopetuksessa jokainen tulee nähdyksi. Toimintatavat ohjaa toimimaan. Se opettaja näkee ilmeet ja asennot ja voi kävellä luo. Ihan pienelläkin ohjauksella saa toimintaa muutettua. Itseohjautuvuuden ei tarvitse olla niin suurta.

Olen opettaja, joten tiedän että näin me teemme. Yli puolet opetuksesta on ohjausta ja reagointia siihen vuorovaikutukseen. Etänä tämä ei niin vaan toimikaan.

Keskittymisestä meistä jokainen tietää miten itse keskittyy etänä vs lähi.

Joopa joo. Jos lapsi ei osaa toimia opettajan ohjatessa tietojoneen kautta, ei hän sitä osaa myöskään vaikka se opettaja kävelisi luo 20 kertaa oppitunnin aikana.

Eikö voi uskoa opettajaa? Onko se niin kamalaa myöntää, et joku ammattilainen ehkä voi tietää paremmin kuin itse?

Eihän näytöllä oleva opettaja, joka ei edes katso kameraan vaan näytöltä oppilaita, ja joka on pahimmillaan tulitikkuaskin kokoinen läntti näytöllä, koska jakaa jotain, millään voi olla samalla lailla vuorovaikutuksessa kuin samassa tilassa oleva elävä ihminen, joka liikkuu ja jonka koko asennon näkee.

Siellä luokassa on muita oppilaita, joista voi ottaa mallia (niin hyvässä kuin pahassakin toki).

Luokassa on myös mahdollista käyttää konkreettisia esineitä havainnollistamaan asioita. Luokassa ne ja esim. niiden liikkeen näkee eri lailla kolmiulotteisena kuin näytöltä.

😂 Luuletko, että niitä konkreettisia esineitä ei siellä kotona käytetä? Vieläpä enemmän se lapsi saa, kun tekee itse eikä vain katso opettajan simulaatiota siellä koulussa. Ja, jos et hyödynnä etämahdollisuuksia oikein, on se oma moka. Ei ole kyse siitä ettenkö uskoisi ammattilaista, vaan siitä, että sä väität jotain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja kertoo vain sun kapeakatseisuudesta.

Eli siis kaikilla pitää olla kaikki välineet kotona, mitä opettaja koulussa käyttää, tai ainakin vastaavat? Ja lapsen/nuoren, joka vasta opettelee asiaa, pitää osata tehdä demonstraatio itsenäisesti. Kyllä kyllä. Lisäksi lapsi löytää kaikki nämä tavarat itsenäisesti sieltä kotoa, koska tämän ketjun mukaanhan lapsessa on jotain vikaa, jos se tarvitsee vanhemmiltaan apua koulunkäyntiin.

No kyllä, onko se ongelma? Jos opettaja etänä ei osaa suhteuttaa demonstraatiota lapsen ikätasoon, ei hän osaa sitä tehdä koulussakaan. Ja kukaan ei ole sanonut etteikö lapsi tarvitsisi vanhempiaan oppimisen tueksi, tarvitsee toki myös lähikoulussa käydessään.

Se on ongelma niille, jotka eivät ole kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä. Edellisenä päivänä ei voi laittaa tarvittavia materiaaleja valmiiksi, koska se on ihan hirveetä. Nämä juuri ovat niitä vanhempia, jotka huokaisevat syvään, kun lapset on säilössä koulussa.

No, minä tiedän käyttäneensä satoja tunteja kuluneen 1,5 vuoden aikana lapseni etäkouluun. Silti mun mielestä ei ole niiden muiden lasten syy, jos niiden vanhemmilla ei ole jaksamista/halua/osaamista/mahdollisuutta panostaa yhtä paljon. Siksi mun mielestä "laiskat vanhemmat" ja "kyllä Teamsin täytyy riittää" eivät ole päteviä syitä puolustaa etäkoulua.

Mieluummin lapsi, jolla on aivot kunnossa, kuin lähikoulussa vaeltava koronan vammauttava zombi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Opettele lukemaan!   Avaa se kommentissa ollut linkki ja lue.

Ihan oikeasti, onko sinulle ihan sama, istutko perheen kanssa kotona yhdessä pöydän ääressä pohtimassa asioita, kuin että keskustelisitte lastesi ja puolisosi kanssa aina videoyhteyden välityksellä?    No, ehkä sinulle, kun et heistä välitä, mutta kyllä normaalit ihmiset ovat kovastikin kärsineet siitä, etteivät ole rajoitusten aikana saaneet tavata vapaasti porukalla tai viettää häitä.   Toki ovat etänä tavanneet, mutta ihan  oikeasti kokevat ettei siinä ole lainkaan samat tunteet, yhteys ja yhdessä jakaminen.  Vai miltä tuntuisi lastesi häät etänä niin pariskunta kuin vieraatkin ties missä ruutujensa ääressä?   Tuli samat tunteet kuin olisi ollut, jos olisitte kokoontuneet hääjuhlaan ruutuajan sijaan?

Ja kuten sanottu, opettajat tätä toivovat ja kokevat, että etäopetus ei toimi.

Vanhempien kannalta taas, jos lapset ovat pieniä, menee helposti "vuorotyöksi", mikä tarkoittaa sitä, ettei ole yhteistä aikaa koko perheelle, mikä johtaa ajan kanssa ikäviin seurauksiin.   Ja ihan oikeasti, ei ole kivaa sekään, että jonkun typerä kullannuppu tulee kesken neuvottelun kitisemään, kerjäämään huomiota, sötköttämään omia typeryyksiään.

Opettajat toivoivat myös avoimia, meluisia tiloja. Menikö niin kuin piti, lasten näkökulmasta?

Tuosta vuorovaikutuksesta minä sitä vaan, että olisitteko te yhtä veemäisiä ja kiukkuisia toisillenne jos puhuisitte tästä asiasta vaikka saman kahvipöydän äärellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Ai mikä ero on koululuokalla ja opettajalla ja ystävyyssuhteilla? Olisko vaikka se, että tunteet, yhteys ja jakaminen on täysin eri tasolla? Aikamoista, jos random koulukaveria (saati opettajaa) kohtaan tunnet samoja tunteita kuin parasta ystävääsi kohtaan.

Ei kukaan ole puhunut ystävyydestä vaan vuorovaikutuksesta. Tätä edellisestä linkistä leikattua et koskaan etänä saa (koska vaatii samaa näkemistä kuin muukin ihmisten välillä):

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Perustelisitko vielä, miksi etänä ei onnistu:

- toisten näkemysten kuuntelu

- ajatusten ja mielipiteiden jakaminen

- neuvottelu

- itsereflektointi kuulemansa/käymänsä dialogin pohjalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi

opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).

Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.

Eikö tuo dialogi toimi jopa paremmin nettialustalla, kun opettaja pystyy antamaan suunvuoron yhdelle kerrallaan ja mykistämään tarvittaessa niiden mikit, jotka mieluummin juttelevat omiaan? 

Sama kuin sanoisit, että ystävyys tai rakkaus toimii paremmin netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuunnelkaa nuoria.Nuoret halua valmistua lukiosta sekä ammattikouluista.Aika haastavaa ollut nuo etäopiskelut.

No mun abi kirjoitti erinomaiset tulokset ihan normiajassa.

Ja suoritti ekana myös pääsykokeen ulkomaiseen yliopistoon.

Ammattikoulu on varmasti eri asia.

Hienoa ja onnea nuorellesi kouluun pääsyn johdosta. Kaikki nuoret eivät ole yhtä taitavia ja itse ohjautuvia ja olisi ihanaa että heillä olisi mahdollisuus lähiopetukseen.

Tällainen lapsi ei hyödy lähiopetuksesta vaan avustajasta.

Kuinka paljon näitä avustajia palkataab. 2/3 lapsista saisi avustajan?

Pysytään kuitenkin asiassa. Lapsia, jotka eivät etäkoulussa pärjää itseohjautuvuuden suurten ongelmien vuoksi, on muutama.

2/3 ainakin.

Tämä on totuus etäopetuksessa pärjäävän suhteen, mutta suurimmalla osalla ei ole kyseessä niin suuret itseohjautuviuden ongelmat, etteivätkö pärjäisi luokassa. Eli "avustajatason" tarpeisia lapsia ei todennäköisesti ole kuin muutama, ja muiden ongelmat ratkeaa muuten (esim. lähikoululla).

Miten se lähikoulu ratkaisee tällaisen ongelman?

En tiedä trollaatko vai etkö oikeasti tajua mikä ero lapselle on olla etäkoulussa.

No en todellakaan ymmärrä mikä ero on sillä, että onko lapsi etänä vai lähiopetuksessa kun puhutaan itseohjautuvuudesta tai keskittymisestä. Kerro sä nyt miten se lapsi mystisesti ohjaa itseään oaremmin lähiopetuksessa?

Lähiopetuksessa jokainen tulee nähdyksi. Toimintatavat ohjaa toimimaan. Se opettaja näkee ilmeet ja asennot ja voi kävellä luo. Ihan pienelläkin ohjauksella saa toimintaa muutettua. Itseohjautuvuuden ei tarvitse olla niin suurta.

Olen opettaja, joten tiedän että näin me teemme. Yli puolet opetuksesta on ohjausta ja reagointia siihen vuorovaikutukseen. Etänä tämä ei niin vaan toimikaan.

Keskittymisestä meistä jokainen tietää miten itse keskittyy etänä vs lähi.

Joopa joo. Jos lapsi ei osaa toimia opettajan ohjatessa tietojoneen kautta, ei hän sitä osaa myöskään vaikka se opettaja kävelisi luo 20 kertaa oppitunnin aikana.

Eikö voi uskoa opettajaa? Onko se niin kamalaa myöntää, et joku ammattilainen ehkä voi tietää paremmin kuin itse?

Eihän näytöllä oleva opettaja, joka ei edes katso kameraan vaan näytöltä oppilaita, ja joka on pahimmillaan tulitikkuaskin kokoinen läntti näytöllä, koska jakaa jotain, millään voi olla samalla lailla vuorovaikutuksessa kuin samassa tilassa oleva elävä ihminen, joka liikkuu ja jonka koko asennon näkee.

Siellä luokassa on muita oppilaita, joista voi ottaa mallia (niin hyvässä kuin pahassakin toki).

Luokassa on myös mahdollista käyttää konkreettisia esineitä havainnollistamaan asioita. Luokassa ne ja esim. niiden liikkeen näkee eri lailla kolmiulotteisena kuin näytöltä.

😂 Luuletko, että niitä konkreettisia esineitä ei siellä kotona käytetä? Vieläpä enemmän se lapsi saa, kun tekee itse eikä vain katso opettajan simulaatiota siellä koulussa. Ja, jos et hyödynnä etämahdollisuuksia oikein, on se oma moka. Ei ole kyse siitä ettenkö uskoisi ammattilaista, vaan siitä, että sä väität jotain mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja kertoo vain sun kapeakatseisuudesta.

Eli siis kaikilla pitää olla kaikki välineet kotona, mitä opettaja koulussa käyttää, tai ainakin vastaavat? Ja lapsen/nuoren, joka vasta opettelee asiaa, pitää osata tehdä demonstraatio itsenäisesti. Kyllä kyllä. Lisäksi lapsi löytää kaikki nämä tavarat itsenäisesti sieltä kotoa, koska tämän ketjun mukaanhan lapsessa on jotain vikaa, jos se tarvitsee vanhemmiltaan apua koulunkäyntiin.

No kyllä, onko se ongelma? Jos opettaja etänä ei osaa suhteuttaa demonstraatiota lapsen ikätasoon, ei hän osaa sitä tehdä koulussakaan. Ja kukaan ei ole sanonut etteikö lapsi tarvitsisi vanhempiaan oppimisen tueksi, tarvitsee toki myös lähikoulussa käydessään.

Se on ongelma niille, jotka eivät ole kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä. Edellisenä päivänä ei voi laittaa tarvittavia materiaaleja valmiiksi, koska se on ihan hirveetä. Nämä juuri ovat niitä vanhempia, jotka huokaisevat syvään, kun lapset on säilössä koulussa.

No, minä tiedän käyttäneensä satoja tunteja kuluneen 1,5 vuoden aikana lapseni etäkouluun. Silti mun mielestä ei ole niiden muiden lasten syy, jos niiden vanhemmilla ei ole jaksamista/halua/osaamista/mahdollisuutta panostaa yhtä paljon. Siksi mun mielestä "laiskat vanhemmat" ja "kyllä Teamsin täytyy riittää" eivät ole päteviä syitä puolustaa etäkoulua.

Se on sinun näkemyksesi ja arvokas näkökulma. Ehkä toteutuksessa olisi ollut kunnassanne parannettavaa? Eikö kukaan valittanut?

Viranomaiset kuvittelevat kaiken omlevan kunnossa, jos epäkohtia ei tuoda esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Ai mikä ero on koululuokalla ja opettajalla ja ystävyyssuhteilla? Olisko vaikka se, että tunteet, yhteys ja jakaminen on täysin eri tasolla? Aikamoista, jos random koulukaveria (saati opettajaa) kohtaan tunnet samoja tunteita kuin parasta ystävääsi kohtaan.

Ei kukaan ole puhunut ystävyydestä vaan vuorovaikutuksesta. Tätä edellisestä linkistä leikattua et koskaan etänä saa (koska vaatii samaa näkemistä kuin muukin ihmisten välillä):

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Perustelisitko vielä, miksi etänä ei onnistu:

- toisten näkemysten kuuntelu

- ajatusten ja mielipiteiden jakaminen

- neuvottelu

- itsereflektointi kuulemansa/käymänsä dialogin pohjalta?

Ei siinä mitään, jos uskot tämän olevan mahdollista tai vuorovaikutuksen olevan samaa netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain heikkolahjaisimmat eivät pärjää etäkoulussa.

Oma juniori aloittaa lukiossa, jossa ei pitäisi olla yhtään heikkolahjaista. Hirvittää mitä tuosta lukiosta tulee jos syksy alkaa omassa huoneessa. Etäkoulu on laiskistanut nuoret ennennäkemättömästi, eli tekevät vain ehdottoman minimin. Onneksi harrastukset pyörivät sen ajan kun koulu oli etänä.

Kokemusta täältä: nuori korkeatasoisen lukion kakkosen lähes kokonaan etänä. Ei yhtään ongelmaa kun niitä ei tehty; ei vinkuneet vanhemmat eikä opettajat, tehtiin vinkumisen sijaan oppimisen eteen töitä.

Ei tässä kukaan vingu. Itse kannan huolta myös muista kuin omasta nuorestani ja olen nähnyt nyt ihan liikaa niitä nuoria, jotka olivat pitkällä lomalla.

Siinä onkin kermapersesukupolvelle oppimisen paikka; aina ei elämässä kaikki tule kuin Marinille aamiainen. Tulee poikkeustiloja, epidemioita, sotia. Ne pärjäävät jotka sopeutuvat. Ja meillä on todella hieno etäkoulusysteemi johon sopeutua - kyllä vika on kurahousuyksilöissä.

Siitä ei ole yhteiskunnalle kuin haittaa että suuri osa tippuu kärryiltä. Sinun vahingonilosi ei siinä hyödytä ketään.

Osa tippuu kärryiltä joka tapauksessa. Ne, joita ei kiinnosta etäopiskelu, ei yleensä kiinnosta myöskään se lähiopetus. Ja tästä taas saa kärsiä nahoissaan koko luokka.

No eikö tämä sama asenne voitaisi ottaa käyttöön taudinkin suhteen. Nyt pidetään kaikki terveinä ja hengissä ihan käsittämättömällä panostuksella. Se täpärästi hengissä pysyvä porukka kuolee kuitenkin seuraavaan influenssaan. Nyt kärsii nahoissaan koko väestö.

Älä hulluja puhu, etkö vieläkään ymmärrä ettei korona ole vain vanhuksille vaarallinen. Keski-ikäisiäkin ollut teholla, ja nuoremmillakin long coronaa. 

Influenssaan on vuosittainen rokote, joten tuskin siihen kuolee "hengissä selvinnyt porukka". Et tajua yhtään nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuorovaikutuksesta minä sitä vaan, että olisitteko te yhtä veemäisiä ja kiukkuisia toisillenne jos puhuisitte tästä asiasta vaikka saman kahvipöydän äärellä?

Ehkäpä osa tässä keskustelussa mielipiteensä esittänyt ei olisi kahvipöytäkeskustelussa saanut edes suunvuoroa ja osalla olisi mennyt joitain argumentteja ohi, koska vieressä naureskellaan mieluummin viikonlopun tapahtumille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

Oman lapseni kohdalla olen huomannut paljon eroa vuorovaikutuksessa jos vertaa lähiopetusta etäopetukseen.

Etäopetuksessa hän pystyy kommunikoimaan opettajan kanssa sekä kirjoittamalla että puhumalla.

Lähiopetuksessa hän ei pysty kommunikoimaan millään tavalla. Meluisa kouluympäristö kuormittaa häntä niin paljon ettei hän pysty puhumaan opettajalle tai kuuntelemaan opetusta.

Hän pärjää kuitenkin lähiopetuksessakin, sillä hän opettelee päivän asiat koulun jälkeen kotona itsekseen.

Olemme kaikki erilaisia eikä kaikille sovi samat tavat. Siksi kannattaisi antaa mahdollisuus valita opiskeleeko etänä vai koulussa päikanpäällä.

Väärin.  Lapsesi on hyvä skarpata myös tuossa toisessa tavassa.  Se vaan on niin, että elämässä ei aina voi välttää kuvaamaasi ympäristöä, ja koulu on hyvä paikka opetella omat strategiat siinä toimimiseen.

Se on itseasiassa se merkittävämpi opittava kuin se loppujen lopuksi pieni määrä tietoa, jota koulussa opitaan.      Ehkä hän vielä joskus oppii jopa kommunikoimaankin tuossa ympäristössä, eikä vain selviämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Ai mikä ero on koululuokalla ja opettajalla ja ystävyyssuhteilla? Olisko vaikka se, että tunteet, yhteys ja jakaminen on täysin eri tasolla? Aikamoista, jos random koulukaveria (saati opettajaa) kohtaan tunnet samoja tunteita kuin parasta ystävääsi kohtaan.

Ei kukaan ole puhunut ystävyydestä vaan vuorovaikutuksesta. Tätä edellisestä linkistä leikattua et koskaan etänä saa (koska vaatii samaa näkemistä kuin muukin ihmisten välillä):

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Perustelisitko vielä, miksi etänä ei onnistu:

- toisten näkemysten kuuntelu

- ajatusten ja mielipiteiden jakaminen

- neuvottelu

- itsereflektointi kuulemansa/käymänsä dialogin pohjalta?

Ei siinä mitään, jos uskot tämän olevan mahdollista tai vuorovaikutuksen olevan samaa netissä.

Eli et osaa perustella mielipidettäsi?