ETÄKOULUA VAATIVAT, HERÄTKÄÄ!! Lapsilla ja nuorilla on oikeus päästä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Suomenkin vallannut delta-variantti on yhdysvaltalaisasiantuntijoiden mukaan yksi kaikkein herkimmin hengitysteiden kautta tarttuvista tunnetuista viruksista mm. alkuperäiseen wuhanilaiseen verrattuna tartunnan saaneiden erittämän 1000-kertaisen virusmäärän vuoksi. Jos se on koululuokassa yhdellä, niin hyvin todennäköisesti se on koulupäivän päätteeksi lähes poikkeuksetta kaikilla muillakin, jotka sitten vievät taudin koteihinsa.

Delta variant is one of the most infectious respiratory diseases known, CDC director says

The delta Covid variant is one of the most infectious respiratory diseases ever seen by scientists, the director of the Centers for Disease Control and Prevention said Thursday.

The variant is highly contagious, largely because people infected with the delta strain can carry up to 1,000 times more virus in their nasal passages than those infected with the original strain, according to new data.

“The delta variant is more aggressive and much more transmissible than previously circulating strains,” CDC Director Dr. Rochelle Walensky told reporters at a briefing Thursday. “It is one of the most infectious respiratory viruses we know of, and that I have seen in my 20-year career.”

https://www.cnbc.com/2021/07/22/delta-variant-is-one-of-the-most-infect…

Israelissa huolestuivat kevätlukukauden lopulla todetessaan koululaisten tartuttavan deltaa kotona rokotettuihin vanhempiinsa. 

Recent figures have shown that a significant proportion of vaccinated parents are being infected at home by their virus-carrying children. https://www.timesofisrael.com/for-2nd-day-in-row-new-virus-cases-top-50…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

Oman lapseni kohdalla olen huomannut paljon eroa vuorovaikutuksessa jos vertaa lähiopetusta etäopetukseen.

Etäopetuksessa hän pystyy kommunikoimaan opettajan kanssa sekä kirjoittamalla että puhumalla.

Lähiopetuksessa hän ei pysty kommunikoimaan millään tavalla. Meluisa kouluympäristö kuormittaa häntä niin paljon ettei hän pysty puhumaan opettajalle tai kuuntelemaan opetusta.

Hän pärjää kuitenkin lähiopetuksessakin, sillä hän opettelee päivän asiat koulun jälkeen kotona itsekseen.

Olemme kaikki erilaisia eikä kaikille sovi samat tavat. Siksi kannattaisi antaa mahdollisuus valita opiskeleeko etänä vai koulussa päikanpäällä.

Omasta nuoresta voin sanoa, että hän oli huomattavasti puheliaampi ja virkeämpi lähiopetuksen aikana. Kertoi aktiivisesti mitä olivat tehneet ja mitä kellekin kuului. Etäkoulu teki hänestä passiivisen ja uneliaan, vaikka aloitti esim päivän käymällä "koulumatkalla" ulkona. Tämä ei ole mikään vinku eikä itku, vaan ihan vaan oma havainto. Arvosanat pysyivät ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Tuo ei ole mikään tutkimus...

Öö, kuka väitti sitä tutkimukseksi? Se on linkki, josta sä voit päivittää tietosi siitä mitä on oppimisen vuorovaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

No onko sillä vuorovaikutuksen näkökulmasta kovin paljon eroa? Ihmiset muodostavat ihmissuhteita (jopa parisuhteita) netin välityksellä, ennen nettiä läheteltiin kirjeitä. Jos ihmiset pystyivät ennen ystävystymään kirjepostin kautta, niin miksi ei nykypäivänä videopuhelun välityksellä?

Lasten- ja vanhustenhoitoa on hankalampi siirtää nettiin, koska siinä tarvitaan fyysistä huolenpitoa, mutta teattereita ja konserttejahan on taltioitu jo vuosikymmeniä (toki ensin televisioon, sitten nettiin).

Netissä solmittu pari -tai ystävyyssuhde kuitenkin siirtyy jossain vaiheessa ihan oikeassa elämässä tapahtuvaksi ihmissuhteeksi, koska netti (ja kirjeet) on pelkkä yhteydenpidon väline eikä korvaa oikeita tapaamisia.

Kuvitelkaa oikeasti että saisitte "tavata" puolisoa ja kavereita vain Zoomissa, varmaan alkaisi jossain vaiheessa nyppiä? Niin, koska se Zoom ei ole sama asia kuin tapaaminen oikeasti.

Niin, niitä ihmisiä tavataan kasvotusten, joita halutaan. Ei kukaan koululainen halua viettää kaikkien luokkakavereiden (ja opettajien) kanssa aikaa kasvotusten. Etäopetus ei poissulje sitä, etteikö voisi livenä tavata niitä ikätovereita, joiden kanssa synkkaa myös etänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

Se vuorovaikutus netissä on hyvin erilaista.  Sitä ei oikein ole.   Kaikki normaalit ihmiset haluavat ehdottomasti normaaleja ihmisten välisiä kontakteja kasvokkain.    Oli kyse sitten muoreista ja lastenlapsista. vanhemmista ja heidän lapsistaan (vai onko sinulle todellakin ihan sama tapaatko lastasi livenä vai vain ruudun välityksellä?), tai koulusta ja kelvollisesta opettajasta.    -   Muka-opettaja joka täällä esiintyy "opettajana", ei ole kelvollinen opettajan tehtävään.

Se on yleisin toive opettajien kohdalla, että päästään takaisin mahdollisimman normaaliin koulutyöhön, siis takaisin kouluun, elävään vuorovaikutukseen ja että oppilaat todellakin oppivat niin tiedollisesti kuin taidollisestikin ml sosiaalista kanssakäymistä.

Samoin koulutetut vanhemmat toivovat tätä, koska tietävät ja haluavat  lapsilleen ja nuorilleen mahdollisimman hyvät eväät elämään ja normaalin sosiaalisen nuoruuden.

Etäopetuksesta vinkuvat sitten just päinvastaiset tyypit, jotka eivät lainkaan välitä siitä, että heidän lapsensa menettävät mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen elämään.   Näitä lapsia usein vanhemmat käyttävät vain hyväkseen voidakseen laiskotella kotona ja välttääkseen töihin menon, tai lasten pitäisi olla kotosalla jotta joutilailla vanhemmilla olisi passaaja tai viihdettä jne.   Nämä lapset kuitenkin hyötyisivät lähiopetuksesta kaikkein eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää nämä kommentit että etäopetuksessa vuorovaikutus olisi yhtä oikeaa ja hyvää kuin lähiopetuksessa.

Jos ruudun kautta voisi olla yhtä hyvässä vuorovaikutuksessa, niin miksi silti ihmiset haluavat tavata toisiaan myös IRL? Aivan, siksi koska kaverin katsominen ruudulta ei korvaa sitä että näkee kaverin oikeasti.

Muutenhan kaikki kauppakeskuksissa notkuvat nuorisoporukat, terasseilla hengaavat keski-ikäiset jne. sosialisoisivat skypessä tai zoomissa.

Edelleen puhutaan koulusta. Surullista, jos kaikki ihmiskontaktit on siellä koululuokassa.

Niin, hengaavathan nuo nuoret isoissa porukoissa pitkin kaupunkia. Ja osa bilettää.

Jos bileet ja isossa porukassa hengaaminen on sallittu, niin miksi koulunkäynti olisi yhtään sen vaarallisempaa?

Bilettäminen ja porukoissa hengailu on vapaaehtoista, kouluun meneminen ei.

Suomen Pisa-menestyksen taustalla on ollut juuri se, että myös niiden heikompien oppilaiden oppimistulokset ovat olleet keskimääräisesti parempia kuin useimmissa muissa maissa. Nyt tämäkin pitäisi sitten koronahysteerikkojen mukaan heittää romukoppaan, koska ”vain heikommat eivät pärjää etäkoulussa”. Suomen tulevaisuuden kohtalonkysymys on juuri se, pärjäävätkö myös ne heikommat oppilaat.

Vierailija kirjoitti:

Tulisipa sota niin opittaisiin taas ettei mammojen itkut auta markkinoilla. Mistä ihmeestä tämä lässyttäjäsukupolvi sikisi 😳

Tajuan pointtisi turhasta valittamisesta, mutta aika kevyesti heittelet toiveita moisesta asiasta. Siksi typerä kommentti. Sodassa parhaat ja kyvykkäimmät A -nuoremme olisivat opiskeluikäisinä oikeasti taisteluissa kohtaamassa karmeita asioita ja kuolemaa. Ajattele ennen kuin kirjoitat. t. veteraanin jälkeläinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

No onko sillä vuorovaikutuksen näkökulmasta kovin paljon eroa? Ihmiset muodostavat ihmissuhteita (jopa parisuhteita) netin välityksellä, ennen nettiä läheteltiin kirjeitä. Jos ihmiset pystyivät ennen ystävystymään kirjepostin kautta, niin miksi ei nykypäivänä videopuhelun välityksellä?

Lasten- ja vanhustenhoitoa on hankalampi siirtää nettiin, koska siinä tarvitaan fyysistä huolenpitoa, mutta teattereita ja konserttejahan on taltioitu jo vuosikymmeniä (toki ensin televisioon, sitten nettiin).

Netissä solmittu pari -tai ystävyyssuhde kuitenkin siirtyy jossain vaiheessa ihan oikeassa elämässä tapahtuvaksi ihmissuhteeksi, koska netti (ja kirjeet) on pelkkä yhteydenpidon väline eikä korvaa oikeita tapaamisia.

Kuvitelkaa oikeasti että saisitte "tavata" puolisoa ja kavereita vain Zoomissa, varmaan alkaisi jossain vaiheessa nyppiä? Niin, koska se Zoom ei ole sama asia kuin tapaaminen oikeasti.

No ei tietenkään ole, mutta nyt puhutaan koulusta. Koulukaverin tapaaminen oppimistilanteessa on vain tapaaminen oppimistilanteessa, kukaan ei kiellä tapaamasta livenä koulun jälkeen.

Mitäs järkeä siinä on, että suljetaan koulut mutta nuoret tapaisivat silti toisiaan vapaasti? Eivät ne tapaa vain yhtä kaveria, vaan liikkuvat porukoissa ja kukin tapaa useita eri kavereita. Tartunnanjäljitys ei mitenkään pysy sellaisten kohtaamisten perässä, eikä niistä edes ole olemassa mitään nimilistoja kuten koulussa.

Kai se lapsi nyt kavereidensa nimet tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi

opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).

Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Ai mikä ero on koululuokalla ja opettajalla ja ystävyyssuhteilla? Olisko vaikka se, että tunteet, yhteys ja jakaminen on täysin eri tasolla? Aikamoista, jos random koulukaveria (saati opettajaa) kohtaan tunnet samoja tunteita kuin parasta ystävääsi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Ai mikä ero on koululuokalla ja opettajalla ja ystävyyssuhteilla? Olisko vaikka se, että tunteet, yhteys ja jakaminen on täysin eri tasolla? Aikamoista, jos random koulukaveria (saati opettajaa) kohtaan tunnet samoja tunteita kuin parasta ystävääsi kohtaan.

Ja vaikka se koulukaveri olisi sun paras ystävä, et sä siellä koulussa hänen kanssaan toimi samoin kuin koulun ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi

opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).

Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.

Juuri tätä ei etänä tapahdu, koska kyse on niin vahvasti vuorovaikutuksesta. Ihmisten välisestä toiminnasta, jota etänä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan aikaan oltiin vuosi ilman koulua. Silloin ykis ikäluokka pääsi ylioppilaaksi ilman kirjoituksia, jollei ollut nelosia todistuksessa. Kun taas esim setäni joutui tenttimällä todistamaan riittävän osaamisensa siltä vuodelta, jonka oli sodassa.

Nytkin voitaisiin pitää vaikka koko lukuvuosi etänä. Ne, joiden tulos on pudonnut, tuplaisivat.

Sota-aikana siihen kouluttomuuteen oli sentään syy, nyt ei ole. Vai aletaanko sulkea koulut myös influenssakaudella, joku riskiryhmäläinenhän voi rokotuksesta huolimatta kuolla?

Täsmälleen samoilla toimilla torjutaan myös influenssaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

Se vuorovaikutus netissä on hyvin erilaista.  Sitä ei oikein ole.   Kaikki normaalit ihmiset haluavat ehdottomasti normaaleja ihmisten välisiä kontakteja kasvokkain.    Oli kyse sitten muoreista ja lastenlapsista. vanhemmista ja heidän lapsistaan (vai onko sinulle todellakin ihan sama tapaatko lastasi livenä vai vain ruudun välityksellä?), tai koulusta ja kelvollisesta opettajasta.    -   Muka-opettaja joka täällä esiintyy "opettajana", ei ole kelvollinen opettajan tehtävään.

Se on yleisin toive opettajien kohdalla, että päästään takaisin mahdollisimman normaaliin koulutyöhön, siis takaisin kouluun, elävään vuorovaikutukseen ja että oppilaat todellakin oppivat niin tiedollisesti kuin taidollisestikin ml sosiaalista kanssakäymistä.

Samoin koulutetut vanhemmat toivovat tätä, koska tietävät ja haluavat  lapsilleen ja nuorilleen mahdollisimman hyvät eväät elämään ja normaalin sosiaalisen nuoruuden.

Etäopetuksesta vinkuvat sitten just päinvastaiset tyypit, jotka eivät lainkaan välitä siitä, että heidän lapsensa menettävät mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen elämään.   Näitä lapsia usein vanhemmat käyttävät vain hyväkseen voidakseen laiskotella kotona ja välttääkseen töihin menon, tai lasten pitäisi olla kotosalla jotta joutilailla vanhemmilla olisi passaaja tai viihdettä jne.   Nämä lapset kuitenkin hyötyisivät lähiopetuksesta kaikkein eniten.

Tässäkin keskustelussa on monta sataa viestiä ja pitkiä lainausketjuja, joissa kommentoidaan toisten kirjoituksia, ja sinä väität, että netissä ei vuorovaikutusta oikein ole...

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää nämä kommentit että etäopetuksessa vuorovaikutus olisi yhtä oikeaa ja hyvää kuin lähiopetuksessa.

Jos ruudun kautta voisi olla yhtä hyvässä vuorovaikutuksessa, niin miksi silti ihmiset haluavat tavata toisiaan myös IRL? Aivan, siksi koska kaverin katsominen ruudulta ei korvaa sitä että näkee kaverin oikeasti.

Muutenhan kaikki kauppakeskuksissa notkuvat nuorisoporukat, terasseilla hengaavat keski-ikäiset jne. sosialisoisivat skypessä tai zoomissa.

Ettet vain hieman romantisoisi asiaa. On toki paljonkin varmaan tyyppejä, jotka tykkäävät juoda kaljansa terassilla muiden seassa ja 'katsella vain ohikulkevia ihmisiä' (lue arvostella ja nauraa rätkättää ja huudella ilkeyksiä tai huudella perään).

Kiusaajat ja toisten manipuloijat hakevat mielellään fyysistä kontaktia. On nautinto nähdä toisen kärsivän ja nähdä kuinka omat teot sattuvat ja tuntuvat. Kauppakeskuksissa notkuvat porukat välittävät huumeita, lääkkeitä, varastettua tavaraa, kaikkea harmaaseen talouteen kuuluvaa ja aina ei niin laillistakaan. Hyväksikäyttöporukat tarvitsevat myös fyysisiä kontakteja, pelkkä verkossa vikittely ei useinkaan riitä, vaan on pakko päästä fyysiseen kosketukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Kerro mikä ero on näillä. Sama vuorovaikutus. Tunteet, yhteys, yhdessä jakaminen.

Koulujen ja opetusryhmien oppimisympäristöissä on vaihtelua, jota voidaan tarkastella opetukseen liittyvien prosessien, kuten vuorovaikutuksen laadun, kautta. Opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus on osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi oppimisprosessin laatua määrittäväksi tekijäksi. Tätä laatua kuvaavat esimerkiksi

opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen läheisyys (oppilaan tarpeet huomioiva ohjaaminen, emotionaalinen tuki ja myönteinen ryhmän ilmapiiri),ajan ja toimintojen organisointi (kuinka tehokkaasti käytetään opetukseen ja oppimiseen varattua aikaa) sekäohjauksen ja oppilaille annetun palautteen laatu (miten opettaja mahdollistaa oppilaiden osallistumisen ja edistää oppimista palautteen avulla).

Opetusryhmien välillä on selviä eroja nimenomaan vuorovaikutussuhteissa ja -käytänteissä eli siinä, miten opettaja soveltaa opetussuunnitelmaa luokassa, millaisia tavoitteita hän painottaa ja millaisten työskentelytapojen ja tehtävien avulla hän ohjaa oppilaiden oppimista. Alkuportaat-tutkimuksen luokkahuonehavainnoinnit osoittavat, että opetustilanteissa hyödynnetään kuitenkin vain harvoin oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia perusopetuksen aikana.

Yksi luokkahuonevuorovaikutuksen tutkimuksen juonteista on kohdistunut opetusdialogin laatuun. Huomion kohteena ovat tyypillisesti olleet luokkahuoneen keskustelut. Opetusdialogilla tähdätään oppilaan toimijuuteen ja opittavien asioiden pohdintaan yhdessä opettajan ja oppilaiden kesken. Opetusdialogi edellyttää, että keskitytään kuuntelemaan toisten näkemyksiä, jakamaan ajatuksia ja mielipiteitä sekä neuvottelemaan yhdessä. Dialogissa oppilas puntaroi omia ajatuksiaan suhteessa muiden näkökulmiin ja näin jäsentää omaa ymmärrystään.

Opetusdialogit voivat käynnistyä joko opettajan tai oppilaan aloitteesta, mutta molemmissa tapauksissa opettajan rooli on keskeinen. Opettaja luo omalla toiminnallaan dialogille otollisen tilan tai sulkee mahdollisuuden dialogiin. Oppilaiden aktiivisuutta voidaan synnyttää ja ylläpitää esimerkiksi siten, että opettaja kysyy mielipidettä ja rohkaisee tekemään kysymyksiä ja esittämään aiheesta omia näkemyksiä. Hän voi myös tehdä yhteenvetoja, muotoilla kysymyksiä uudelleen, yhdistää esitetyn asian laajempaan kontekstiin ja ennen kaikkea osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaiden ajatuksista. Avainasemassa on opettajan kyky ja tahto kuunnella oppilaita.

Juuri tätä ei etänä tapahdu, koska kyse on niin vahvasti vuorovaikutuksesta. Ihmisten välisestä toiminnasta, jota etänä ei ole.

Se on sinun henkilökohtainen näkemys ja sinulle varmasti arvokas kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaako etäkoulun vastustajat huomioon, että lähiopetuksessakin koronatilanteen ollessa tämä, se opiskelu hyvin todennäköisesti olisi etäopetusta, kun tulisi karanteeneja ja eristyksiä?

Viime lukuvuonna oman lapseni luokka oli useamman kerran karanteenissa tartuntojen takia, koko koulussa aina joku luokka tai jopa useampi. En sanoisi, että mitään järkeä siinäkään. Lapsikin jo alkoi stressata, että pitääköhän taas jäädä karanteeniin.

Karanteenit vähenee kun rokotukset etenee. Rokotuksen saaneita altistuneita ei enää laiteta automaattisesti karanteeniin, eli lähikoulu voi siis jatkua paremmin keskeytymättä.

Nyt pääsääntöisesti isommat kaupungit ovat aloittaneet rokottamaan yli 16v perusterveitä jo monta viikkoa sitten. Samalla toisen rokotuksen antoaikaa on mahdollista siirtää aiemmaksi, niin että väli on minimissään 12viikkoa. Tämä tarkoittaa, että jo alkulukukaudesta monilla lukio- ja ammattikouluikäisillä on täysi rokotussuoja. Samaan aikaan ollaan jo menossa yli 12v rokotuksiin, joten eiköhän yläasteikäisillekin saada rokotussuoja syyslukukaudella.

Ja riskiryhmään kuuluvat nuoret ovat rokotettu jo näitäkin aikaisemmin.

Ai että nuoret ois kahteen kertaan rokotettu kun koulu kahden viikon päästä alkaa? Hah! Minä, 45v opettaja, saan toisen rokotukseni syyskuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän ne lapset saada pois kotoa jaloista pyörimästä, jotta voi kotona etänä paremmin keskittyä työn ja bisneksen tekoon.

Mikä elätti sinä olet jos tämä on sinun mielestäsi jotenkin negatiivista että tekee töitä?

Kuka sanoi työnteon olevan negatiivinen asia? Sarkasmi on vaikea laji tietysti. Jos ratakiskoa kokeilisi. Sä et mene toimistolle itse, koska korona. Sun lapset sen sijaan pitää saada kouluun, että ne ei sua häiritse, vaikka korona. Sä olet tärkeämpi tietysti, mutta onhan sun logiikassa pikkasen aukkoja. Koululaiset voivat oikein hyvin opiskella kotona ihan kuten sä voit työskennellä kotona. Lapset on joillekin toki välttämätön paha ja ne pitäisi saada jaloista pois mahdollisimman usein, mutta tätäpä ei välttämättä kannata sanoa ääneen.

Mä kyllä menisin itsekin sinne toimistolle mieluummin. Mutta kun työnantaja ei päästä... Kyllähän ne lapsetkin jää sit kotiin, jos kouluun ei pääse.

Tosin mulle on helpompi olla ilman sosiaalisia suhteita kuin lasten, ja mun on helpompi tehdä töitäni eräänä kuin lasten käydä koulua. Lisäksi mun on helpompi ylläpitää sosiaalisia suhteitani etänä kuin lasten.

Ei tässä mun kohdalla ole kyse siitä, ettenkö haluaisi lasten olevan kotona tai että minä haluan olla turvassa koronalta ja altistaa lapseni koronalle. Tässä on kyse siitä, että hyvistä lähtökohdista ja laadukkaasta etäopetuksesta huolimatta minun lapseni kärsivät etäkoulusta.

Jos etäkoulusta kärsii, niin on kyllä joku ihan muu asia pielessä kuin koulunkäynti.

Olet 100% väärässä. Ja varmaan vaan tahallaan typerä.

Mitä se merkitsisi sinulle, että toteaisit, että nämä lapset ja moni muu kärsii etäkoulusta? Olisikohan se tehokkaampaa viestintää jopa sinun agendalle. Nyt haluat vain olla ilkeä ja puusilmä. Eli huononnat omaa viestiäsi.

Ilkeys on sun päässäsi. Jos se, että sä et käy fyysisesti koulussa, pilaa sulta ihmissuhteet, sekoittaa sun arjen, vaikeuttaa sun oppimista ja aiheuttaa kärsimystä, niin anteeksi vaan, jos en saa kiinni siitä miksi näin voisi käydä. Etäkoulu ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että koulu tapahtuu kotona ja koulunatkat jää pois.

Aika ohut käsitys on sinulla oppimisesta, jos lähes kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen, lisämateriaalien, havainnevälineiden jne. pois jääminen ei vaikuta oppimiseen mitenkään.

Mitähän ne tarkalleen ottaen on?

Sosiaalisestihan ollaan tekemisissä etänäkin.

Ainoat aineet joissa etä ei onnistu yhtä hyvin on fysiikka ja osin bilsa.

T aineenope ja äiti

No, se on hienoa, jos sinun oppitunneilla ei vuorovaikutus sinun ja oppilaiden välillä sekä oppilailla keskenään on yhtä vahvaa kuin samassa luokassa istuen. Faktana tiedän, että kaikki opettajat eivät näin koe.

Toivottavasti oppiaineesi on fysiikka tai bilsa, jos et käytä opetuksessasi hyväksesi muuta kuin kalvoja ja puhuvaa päätäsi.

Osoitit juuri, että et edes tiedä etäkoulusta mitään 😅. Myös fysiikka ja bilsa onnistuu vallan hyvin, kun vain soveltaa käytännönjärjestelyjä.

Eli sun mielestäsi on sama, kuuleeko/näkeekö/lukeeko oppilas jotain, vai kokeileeko hän myös itse (koskee, haistaa, tekee). Okei.

Mikä sen lapsen kosketuksen/haistamisen tai tekemisen kotona estää?

No se materiaalien puute? Vai toimitetaanko viime kaikille sähköoppia fysiikassa opiskeleville materiaalit sähköpiirien tekemiseen, pääsevätkö kaikki kemiaa opiskelleet haistamaan ammoniakkia, kuka kertoo kotitaloudessa, että no nyt on pullataikinassasi sopiva sitko, viekö opettaja kivilajeja maantiedossa opiskeleville kvartsia ja gneissiä hypisteltäväksi, onko matematiikassa geometriaa opiskelevilla käytössä konkreettiset mallit kolmiulotteista muodoista? Varmistetaanko, että kaikilla oppilailla on maalit, joilla voi harjoitella värien sekoittamista?

Rehellisyyden nimissä en tiedä, moniko näistä jutuista olisi ollut kiellettyjä koronan takia koulussakin... Mutta jos tällaisten asioiden opettaminen ilman havainnevälineitä ei ole millään tavalla ongelmallista, niin toivon, että kerrotte menetelmistänne muillekin opettajille.

Kaikki oppilaat ei tietenkään tarvitse kaikkia näitä kokemuksia. Mun lapsille olisin pystynyt kaikki nämä järjestämään ja paljon muutakin, jos olisi ollut tarve. Mutta se olisi ollut kodin aktiivisuuden ansiota, ei etäopetuksen.

Onko kotinne kliininen sairaala, jossa ei saa tehdä ”kokeita”, leipoa tai vaikka sähköpiiriä? On toki ihmisiä, joilla ei ole varaa perusmateriaaleigin, mutta eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta keksiä korvaavaa kokemusta. Ihan jo vaikka slimen tekoon löytyy siitä köyhimmästäkin perheesta materiaalit. Varmasti tuntuu vaikealta, jos jumittuu eikä osaa soveltaa.

Kodistamme löytyisi varmaan kaikki materiaalia mutta kodistamme ei löydy pätevää ammattitaitoista opettajaa joka luokkahuoneessa ohjaa oppimista, neuvoo tarvittaessa ja on mukana vuorovaikutteisesti oppimistilanteessa. Kotona löytyy vaan vanhemmat jotka ovat ammatiltaan sairaanhoitaja ja insinööri. 

Siksi se opettaja on siellä koneella. Jos teidän opettaja ei hyödynnä teamsia tai järjestä tunteja livenä koneella muutoin, valita opettajasta.

Oletko oikeasti sitä mieltä että esim neljäsluokkalaisen opetuksen laatu on samanlaista teamsin välityksellä kuin vuorovaikutteisessa luokkahuone opetuksessa. Jos näin on mihin tarvitsemme enää tulevaisuudessa koko lähiopetusta. Ja nyt puhutaan ihan normaalista hyvin koulussa menestyvästä lapsesta jolla ei ole keskittymisen ongelmia yms. 

Ketään ei näytä kiinnostavan mistä keskittymisongelmat johtuu. Kouluun vaan...

Tässähän kyse on vain siitä, että neljäsluokkalainen on lapsi.

Ja ihan jokainen hyötyy oikeasta vuorovaikutuksesta oppimisessa. Ei sitä etäyhteys pelasta.

Eikä lähiopetus poikkeustilanteessa. Se, että luokassa istuu muita lapsia, ei ole vuorovaikutusta.

Missä ei nyt ole vuorovaikutusta lähiopetuksessa ja miksi?

Esim. missä tahansa suuressa yläkoulussa, jossa aineenopettajalla on niin paljon oppilaita, että ei kaikkia muista edes nimeltä. Itse en juuri näe eroa vuorovaikutuksen suhteen siinä, lunttaako opettaja vastausvuorossa olevan oppilaan nimen Teamsista (tms. alustasta) vai A4 piirretystä istumajärjestyksestä. Myös Teamsissa voi pyytää puheenvuoroa, kun haluaa kysyä jotain tai vastata opettajan kysymykseen. Teamsissa on myös chat-toiminto, jota kautta voi kysyä ja kommentoida, jos on ujo puhumaan ääneen koko luokalle. 

"Harjoittele parisi kanssa/ keskustelkaa pienryhmissä..." -tehtäviä voi hyvin suorittaa etänäkin ja ne toimivat ihan samoin kuin livenä: jos pääset tekemään ryhmätyötä tuttujen kavereiden kanssa, juttu luistaa hyvin (tai lähtee sivuraiteille), mutta jos parit/ryhmät arvotaan, on homma vähän nihkeämpää ja joku tekee tehtävän eteen enemmän kuin joku toinen.

Juuri näin! Täällä nyt viljellään tätä lähiopetuksen vuorovaikutusta vaikka kukaan ei sit tiedä miten se eroaa etävuorovaikutuksesta. Toki lähiopetuksessa on vuorovaikutusta, kuten etänäkin. Se, että istutaan samassa luokassa, ei tee vuorovaikutuksesta sen ihmeellisempää. Istuminen ei ole vuorovaikutusta, edelleenkään. Miten edes voi ajatella tämän toteamisen tarkoittavan ettei lähiopetuksessa ole vuorovaikutusta?

En tiedä miten joku voi olla sitä mieltä, ettei ole eroa näkeekö ihmiset etänä vai livenä. Vähän sama kuin siirtäisi kaiken nettiin. Lastenhoidon, vanhustenhoidon, perheet, ystävät, teatterit ja konsertit.

Nyt puhutaan koulusta.

Miten se vuorovaikutus nyt muissakaan asioissa olisi erilaista netissä, jos ei koulussakaan.

No mietipä sitä. Koulu on oppimista varten, ei ystävien tapaamista varten. Puhumattakaan hoidosta tai elämyksistä.

Elu et ymmärrä oppimisen vuorovaikutuksellisuutta.

Jos sillä vuorovaikutuksella ei ole eroa koulussa etänä, ei ole muissakaan vuorovaikutuksen muodoissa. Sama tunne, kokemus, läheisyys, yhteys.

Kuule, se olet nyt sinä, joka toistuvasti väittää oppimisen vuorovaikutuksellisuuden olevan luokkahuoneessa tuotettua viereen kävelyä. Oppimisen vuorovaikutus, tunne, kokemus, yhteys ja läheisyys onnistuu etänä, ystävyyssuhteiden vuorovaikutus ei. Kannattaisikohan ihan opettajana nyt päivittää tietonsa? Vaikkapa tuolta voit opiskella näin lomalla: https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/1-2018/1

Tuo ei ole mikään tutkimus...

Öö, kuka väitti sitä tutkimukseksi? Se on linkki, josta sä voit päivittää tietosi siitä mitä on oppimisen vuorovaikutus.

Joka on vuodelta 2018. Ei silloin ollut deltavarianttia.

Siksi toiseksi tuossa mainitaan samat asiat, mitkä ovat myös etänä mahdollisia.

VAI ETKÖ SAA SELVÄÄ TEKSTISTÄ?