äidit jotka ette pärjää ilman omaa aikaa

Mulla on omaa aikaa kun lapset (alle 1,5v) nukkuvat. Joskus jätän lapset isänsä kanssa kotiin ja käyn kaupassa tai jossain, viimeisen kolmen kuukauden aikana olen ollut kaksi kertaa ilman ainuttakaan lasta. Silloin tällöin saan nukkua pari tuntia pidempään vauvan kanssa ja mies nousee esikoisen kanssa, ehkä joka toinen viikko jos aikataulut antaa myöten.

Olis kiva saada useammin nukkua pitkään koska olen aamu-uninen ja menen liian myöhään nukkumaan, mutta muuten olen tyytyväinen. En koe tarvetta päästä tuulettumaan, usein lähden jos en ole kehdannut kieltäytyä tai on käytännöllisempää käydä ilman lapsia. Lapset nukkuvat hyvin ja nautin heidän hoitamisestaan. Toki mieskin heitä hoitaa ja leikkii heidän kanssaan ja vietämme aikaa perheenä. Miehelläni on harrastus ja hän satunnaisesti viettää aikaa sen parissa. Tilanne voi paperilla olla epätasa-arvoinen mutta toimimme kuten meistä tuntuu hyvältä. Mies jää kyllä lasten kanssa keskenään aina jos pyydän.

Olinkohan nyt väärä ihminen vastaamaan, mutta tarpeita on niin erilaisia.

Meillä 3 lasta. Omaa aikaa saan aika ruhtinaallisesti kahden vanhemman osalta kun ovat pari kertaa kuussa yökylässä mummulassa, jopa 2 yötä kerrallaan (pitkä välimatka), mutta vauva 7 kk on mun kanssa oikeestaan koko ajan. Käyn kerran viikossa yksin kaupassa ja kerran viikossa salilla, siinä se. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että ois ihana saada vauvastakin hieman pidempi vapaa mutta on niin mun vauva, eikä kelpuuta isäänsä kunnolla hoitamaan (ei kyllä ehtiskään...) että enpä viitsi huudattaa... Mä kaipaan nimenomaan että saisin puuhastella ja oleilla kotona rauhassa yksin täysin hiljaisessa kodissa. Mua ärsyttää että saadakseni vapaata mun pitää mennä jonnekin. Mä haluaisin olla kotonani ilman että kukaan puhuu mulle tai haluaa multa mitään, edes 1 pv kuukaudessa.

Minkä verran sitten koet tarvitsevasi omaa aikaa, ap? Ihmiset on erilaisia, en neuvoisi kauheasti vertailemaan toisten tarpeisiin.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 21:53"]

Onhan sulla omaa-aikaa vauvasta kun se nukkuu... en minäkään ole ollut erossa vauvasta tuntiakaan vaikka en ole paperilla yh mutta köytännössä olen ja vauva on jo 1v3kk. Aina on kuitenkin omaa-aikaa kun vauva nukkuu.

[/quote]

No kiva, jos sä jaksat. Minä ja moni muu ei olisi jaksanut. Äiditkin on erilaisia.

nro 12

[/quote]

Ja vauvat on erilaisia. Mun lapset eivät ole ikinä nukkuneet. Esim. päiväunet ovat 13kk vanhalla 30-45min. Lapsi on erittäin aurinkoinen ja puuhakas, joten tuo aika menee esim. siihen että askartelen isomman kanssa. Illalla on noin 2h omaa aikaa, jolloin teen ne pakolliset kotityöt, jotka on taaperon kanssa haastavia. Öisin heräillään milloin mihinkin korvatulehdukseen. Aina kun ollaan vko menty unikoulun jälkeen hyvillä öillä, tulee joku tauti. Jos ei pienemmälle niin sitten isommalle.

Mies löytyy, luojan kiitos.

Lähden välillä samalla oven avauksella kun mies tulee sisään. Mutta kaipaan töihin. Valtavasti. Kyllä pari kertaa viikossa pitää päästä kunnolla pois. Mun kohdalla se tarkoittaa juoksulenkki 30-180min.

Olen kahden pienen äiti. Saan omaa aikaa 3-5 krt viikossa kun lähden jumpalle. Siinä menee aina noin 1,5h kerta. Ehkä kerran-pari vuodessa vapaa viikonloppu, lisäksi muutaman kerran vuodessa iltavapaita. Lisäksi tietysti jotain ekstroja, jos tarvitsee, mutta nämä useimmiten riittää.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 22:26"]Olen kahden pienen äiti. Saan omaa aikaa 3-5 krt viikossa kun lähden jumpalle. Siinä menee aina noin 1,5h kerta. Ehkä kerran-pari vuodessa vapaa viikonloppu, lisäksi muutaman kerran vuodessa iltavapaita. Lisäksi tietysti jotain ekstroja, jos tarvitsee, mutta nämä useimmiten riittää.

[/quote]

Siis hoidan lapsia kotona. Toinen ei enää nuku päikkäreitä, eikä isovanhempien tms. apua ole saatavilla

Imetin kuopusta pitkään, hän nukahti ainoastaan tissille, joten olimme melko tiiviisti yhdessä siihen asti että ihän oli vähän yli 2v. Toki sain omaa aikaa silloinkin, pari tuntia kerrallaan Nyt kun esikoinen on 5 ja kuopus 3v, on omaa aikaa helpompi järjestää. Tänään olin koko päivän poissa, eli lähdin ennenkuin lapset heräsivät ja tulin kotiin klo17, harrastuksen parissa. Tällainen koko päivän poissaolo on kyllä harvinaista, yleensä olen poissa max. kolme tuntia.

Käyn liikuntaharrastuksissa n. 2x2h/vkossa ja koska lapset menevät nukkumaan klo20, on illallakin omaa aikaa.

ihan kohta palaan työelämään, joten systeemit menevät varmaan uusiks.

1-3h/vko, käyn salilla. Lapset 3 ja 4 vuotiaat.

Mä en ymmärrä tätä "omaa aikaa".

Olen kasvattanut 2 omaani, 3 miehen sekä yhden sijoitetun lapsen. Mies oli ko.ajan merillä töissä. Kotona n.2-3kk vuodessa.

Tiesin tehdessäni lapset ja naimisiin mennessä että on jo 3 ennestään että omaa aikaa en tule saamaan. Sitouduin asiaan jo silloin. Yhdessä ollaan oltu 20 v ja enää yksi alaikäinen. Kaikki on hoidettu! Nyt alkaa jäämään tätä kuuluisaa omaa aikaa, yhdessä miehen kanssa. Älkää tehkö muksuja jos ette niitten kanssa jaksa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 21:17"]paljonko tarvitsette vapaata? Kuulisin mieluusti esimerkkejä ajan määrästä.

Haen tässä sitä onko tarvitsemani aika jotenkin liikaa.

Tämä ei ketju adiattomille kommenteille.

[/quote]

Mulla on "vapaata" lapsista se kun oon töissä ma-pe klo 7-15, ja 2-3krt vuodessa käyn tyttökavereiden kanssa ulkona rilluttelemassa tai shoppailemassa. En mä tarvitse enempää, rakastan lapsiani ja kaipaan usein työpäivienkin aikana heitä.

2 lapsen äiti - 23v.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 22:34"]

Mä en ymmärrä tätä "omaa aikaa".

Olen kasvattanut 2 omaani, 3 miehen sekä yhden sijoitetun lapsen. Mies oli ko.ajan merillä töissä. Kotona n.2-3kk vuodessa.

Tiesin tehdessäni lapset ja naimisiin mennessä että on jo 3 ennestään että omaa aikaa en tule saamaan. Sitouduin asiaan jo silloin. Yhdessä ollaan oltu 20 v ja enää yksi alaikäinen. Kaikki on hoidettu! Nyt alkaa jäämään tätä kuuluisaa omaa aikaa, yhdessä miehen kanssa. Älkää tehkö muksuja jos ette niitten kanssa jaksa.

[/quote]

Tuo on niin rasittava argumentti ja täysin järjetön. Ei kukaan (tai hyvin hyvin harva) jaksa samaa pysyvää olotilaa KOKO AJAN, eikä ole tarkoituskaan. Ihminen virkistyy vaihtelusta. Jos noin perustelee, sama pitäisi sitten päteä asiaan kuin asiaan. Esim. työhön. Ei kukaan jaksa olla töissäkään 24/7 vaan tarvitsee välillä unta/lepoa/vapaa-aikaa. Miksei sitten lapsistaankin. Mulle sanoi yks tuttu psykologi kerran että lastenhoito on työtä. Se on verrattavissa töissä käyntiin rasittavuudessaan. Lapset ovat rakkaita tottakai mutta jatkuva toisten tarpeiden tyydyttäminen koetaan yleensä uuvuttavaksikin (kuten työn teko), miksei siitä saisi haluta vapaata. Miksi ei saisi tehdä lapsia ja levätä heistä välillä ja olla taas sitten jaksavampi äiti? Onko lapsille sitten hyväksi olla koko ajan äitinsä kanssa vai olisiko heidänkin etunsa oppia olemaan muidenkin ihmisten seurassa?

Mulla ei oo muuta vapaata kuin nämä illan pari tuntia kun lapsi nukkuu. Kaipaan todella edes yhtenä päivänä kuukaudessa että pääsisi yksin edes tunniksi johonkin ja kukaan ei vaatisi mitään.

Jaa jaa jaa. Mulla on vapaata ihan vaan milloin haluan. Sanon miehelle, että nyt lähden sinne, tänne ja tonne. Ja mies katsoo lasta. En ole kirjaa pitänyt, mutta lähes joka ilta olen jumpassa (menee noin 1h on tuossa lähellä) ja viikonloppuisin joskus käyn kavereiden kanssa ulkona syömässä. Mies saa myös mennä, kun vaan kertoo että milloin on menoa, niin mä sitten olen kotona.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 22:24"]Minkä verran sitten koet tarvitsevasi omaa aikaa, ap? Ihmiset on erilaisia, en neuvoisi kauheasti vertailemaan toisten tarpeisiin.

[/quote]

Sen verran että kävisi kävelyllä tai salilla esim

2x vk ja esim. 1 kk kuussa ystäviemän kanssa kahville tmv.

Mies ei osallistu meillä lapsen hoitoon eli työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin kotityöt ja lapsen hoito mun kontolla. Mies ei ikinä esim

käy uimahallissa, pyöräile, luistele, leiki, pelaile tmv. lapsen kanssa. Siksi vaikka haluaisin mennä, tuntuu että se on väärin lasta kohtaa kun isä istuisi lapsen kanssa poissaoloaikani tv ääressä

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 22:34"]

Mä en ymmärrä tätä "omaa aikaa".

Olen kasvattanut 2 omaani, 3 miehen sekä yhden sijoitetun lapsen. Mies oli ko.ajan merillä töissä. Kotona n.2-3kk vuodessa.

Tiesin tehdessäni lapset ja naimisiin mennessä että on jo 3 ennestään että omaa aikaa en tule saamaan. Sitouduin asiaan jo silloin. Yhdessä ollaan oltu 20 v ja enää yksi alaikäinen. Kaikki on hoidettu! Nyt alkaa jäämään tätä kuuluisaa omaa aikaa, yhdessä miehen kanssa. Älkää tehkö muksuja jos ette niitten kanssa jaksa.

[/quote]

Tuo on niin rasittava argumentti ja täysin järjetön. Ei kukaan (tai hyvin hyvin harva) jaksa samaa pysyvää olotilaa KOKO AJAN, eikä ole tarkoituskaan. Ihminen virkistyy vaihtelusta. Jos noin perustelee, sama pitäisi sitten päteä asiaan kuin asiaan. Esim. työhön. Ei kukaan jaksa olla töissäkään 24/7 vaan tarvitsee välillä unta/lepoa/vapaa-aikaa. Miksei sitten lapsistaankin. Mulle sanoi yks tuttu psykologi kerran että lastenhoito on työtä. Se on verrattavissa töissä käyntiin rasittavuudessaan. Lapset ovat rakkaita tottakai mutta jatkuva toisten tarpeiden tyydyttäminen koetaan yleensä uuvuttavaksikin (kuten työn teko), miksei siitä saisi haluta vapaata. Miksi ei saisi tehdä lapsia ja levätä heistä välillä ja olla taas sitten jaksavampi äiti? Onko lapsille sitten hyväksi olla koko ajan äitinsä kanssa vai olisiko heidänkin etunsa oppia olemaan muidenkin ihmisten seurassa?

[/quote]

Ja parastahan näissä kommenteissa on se, että kilometrin päähän haisee se pienenpieni katkeruuden siemen, joka kuitenkin on jäänyt jonnekin kytemään. Että miksi elämä on toisilla helpompaa ja miksi itse ei aikanaan vaatinut jotain muuta. Jos ihminen olisi oikeasti sujut valintojensa kanssa, ei hänellä olisi tarvetta saada muita ihmisiä tuntemaan huonommuutta omien valintojensa äärellä.

No, toivottavasti miehensä tai joku muu on muistanut joskus antaa tällekin kirjoittajalle kiitosta (tai sen marttyyrikruunun, jota hän niin kovasti kaipaisi) tehdystä työstä.

Olen niin kateellinen muille siitä, että saatte lapset ajoissa nukkumaan ja omaa aikaa on iltaisin. Meidän kuopus (1v6kk) on ollut aina iltavirkku ja nukuttamiseen menee ikuisuus. Nukahtaa hyvällä tuurilla klo 22 usein vasta klo 23. Kaipaisin eniten omaa aikaa juuri iltaan. Sitten on pakko valvoa myöhään ja kuopus herättää vieläkin yöllä monta kertaa.

Muuten kyllä saan lapset hoitoon aina kun on tarvetta tai mies on lasten kanssa, jos menen jumppaan tai johonkin. Ehkä n. kerran kuussa tai kahdessa on lapset hoidossa isovanhemmilla.

3-4krt viikossa kuntosali, ainakin yksi aamu kun saa viikossa nukkua ja pari h joka ilta lapsetonta aikaa (miehen kanssa). Mies piti 4kk vanhempainvapaata koska halusin opintoja eteenpäin. Toisenkin kanssa jos tuleemies saa pitää vanhempainvapaata väh tuon. Kavereille pitää päästä ilman lasta kun kutsu käy.

3.5v lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 23:21"]3-4krt viikossa kuntosali, ainakin yksi aamu kun saa viikossa nukkua ja pari h joka ilta lapsetonta aikaa (miehen kanssa). Mies piti 4kk vanhempainvapaata koska halusin opintoja eteenpäin. Toisenkin kanssa jos tuleemies saa pitää vanhempainvapaata väh tuon. Kavereille pitää päästä ilman lasta kun kutsu käy.

3.5v lapsen äiti

[/quote]

Parina kesänä olen myös ollut lapsettomalla kolmen yön kaupunkilomalla. Kaverimenoja 1-3krt/kkm

Mulla on kolme alle nelivuotiasta, olen nyt kotiäitinä.

- Mulla on noin kerran viikossa kevennetty päivä, jollon kotona vain 1-2 lasta. Tuntuu juhlalta!

- Noin kerran viikkoon kahteen otan illan vapaaksi about kello 17-21/23.

- Noin kerran kuussa rillutteluvapaata, voin halutessa jäädä hotelliin yöksi

- Aina halutessa järjestetään, että mies ulkoiluttaa lapsia ja saan olla kotona rauhassa tunnin - puoltoista. Sillon tosin laitan ruokaa tms

- miehen kanssa käydään treffeillä kaksin kertan tai kaks kuussa

Kaikki lastenhoitoapu maksettua (lähinnä mll), tosin sama(t) henkilöt käyneet jo vuosia, joten tuttuja.

Joskus menoja kasaantuu ja oon monta iltaa viikossa veks.

Mua alkaa kahdessa viikossa kiristää Paljon jos en pääse mihinkään. Silloin tajuaa taas sopia menoja tai käydä vaikka yksin leffassa.

Nautin tästä vielä kun voin.. Kun palaan töihin niin se vapaa-aika on oikestaan se työpaikalla olo, kivaa sekin!

Hommatkaa lastenhoitoapua! Jos ei mummot jaksa niin ostettua apua

Joka päivä ainakin pari tuntia. Lapset 4- ja 6-vuotta, mies on kotona kylläkin ja hoitaa paljon. Lapset kotihoidossa, paitsi esikoinen oli eskarissa viime talven, nyt aloittaa koulun. Haluaisin omaa aikaa koko ajan, viikonloppuisin ainakin 5 tuntia päivässä.