Lue keskustelun säännöt.
Onhan siinä hommaa, ja kuluja, kun lapsi kotoa muuttaa
24.07.2021 |
Onko totta?
Vielä muutama vuosi, todnäk, jäljellä ennen sitä.
Kommentit (101)
Tottahan tuo on, siis jos on haluja sitä nuorta auttaa/tukea asiassa. Joku totesi, että eristyksissä olisi ellei olisi tarvikkeita valmiina, voi olla niinkin, mutta meillä ainakaan ei ole mitään tädinkumminkaimanmummonsedän astioita haalittu vaan itse valinnut nyt ajankohdan ollessa käsillä mieleiset ja me vanhemmat maksettu.
N.1100€ on nyt mennyt ja vielä ostoslistalla sänky, tv ja pientä keittiöön ym ja sitten muuttokuljetus, koska ei paku-eikä peräkärrymahdollisuutta eikä apujoukkojakaan joilla niitä olisi.
Ainiin, elokuun vuokran varmaan maksamme, koska ei saa vielä kys kuulta tukia, opiskelu kun alkaa varsinaisesti vasta syyskuulta, elokuun viimeinen viikko yliopiston orientaatiovko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.
Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.
Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.
Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.
Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta
Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.
Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.
En tajua tätä. Kai ne omat lapset on lapsia vaikka kuinka vanhoina ja niitä haluaa auttaa? Mun on ainakin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa en omaa lastani auttaisi ihan kaikin tavoin.
Ehkä jos käyttäisi huumeita, niin pelkäisin olevani mahdollistaja. Mutta kyllä silloinkin varmaan varmistaisin, että edes joskus saa syödäkseen ja on hengissä.
Olen varustanut tänä kesänä pari pientä mökkiä 700-900€. Jos saa kotoa jotain mukaan tai torista halvalla tai annetaab, niin summa pienenee tai voi ostaa muuta kuin halvinta Ikeaa. Elektroniikka ja pesukone tuohon päälle, niitä ei mökille ole tarvittu.
Torista saa halvalla kaikenlaisia huonekaluja ja tekstiilit sekä lautaset maksaa ikeassa pari euroa. Harva kuitenkaan muuttaa hirveän isoon asuntoon, joten ei sinne mieletöntä määrää huonekaluja mahdukaan.
Ex mieheni kanssa ruvettiin pojalle säästämään hyvissä ajoin ns.pesärahaa kumpikin 25e/kk. Muistaakseni kerkesi kertymään nelisen tuhatta. Josta osti kaiken tarpeellisen. Ja vieläkin on jäljellä pahanpäivän varaa. Jos tulee tilanne että tarvitsee apua. Nyt täyttää 21v. Hyvin on lähtenyt elämä kantamaan. Töitä saanut tehdä. Vaikka väliin osunut korona lomautuksiakin ja tiukkaa sen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takuuvuokra nuorella oli kasassa kesätöistä ja lahjarahoista. Huoneestaan otti sängyn ja lipaston. Ikeasta ostettiin pieni keittiönpöytä ja pari tuolia. Lisäksi muita kodin tarvikkeita noin satasella. Meillä on paku ja toisessa autossa koukku ja peräkärry, joten kokonaisuutena n. 1500 € meni takuuvuokrineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen välivuoden pitämistä ja töihin menoa. Nuori voi säästää ja ostaa pikkuhiljaa tarvitsemiaan asioita, jollei kotoa löydy ylimääräisiä. Toki vanhemmat voivat avustaa, jos on varaa ostaa toinen huusholli.
Herrajesta mikä neronleimaus.
Välivuoden pitäminen on nykyään erittäin yleistä, ellet satu tietämään, ei siinä ole mitään siunailemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla sai sossusta 3000 markan kodinperustamisrahan. T. Ammattivalittaja
Opiskelijat eivät saaneet. Kuulin, että kaupungit ja kunnat maksoivat mielellään muuton jos työtön muutti toiseen kuntaan tai kaupunkiin.
90-luvun laman aikana sossulla oli yksi lankapuhelin joka oli auki maanantaisin puoli tuntia. Se onnekas joka pääsi läpi sai ehkä sen 3000mk, minä en päässyt koskaan. Ilmeisesti se puhelin täytti jonkin lakivelvoitteen, mutta mitään sossutukia sieltä ei oikeasti saanut.
Nälkää tuli itsekin kärsittyä ensiasunnossa välillä.
Minä ainakin olin töissä kun muutin ja siitä olin säästänyt rahaa muuttoa varten. Itseasiassa mulla oli kämppään astiat ostettuna oman huoneen kaapissa jo VUOTTA ennen muuttoa koska tiesin muuton lähestyvän ja alesta löysin hyvät. Jossei töitä niin kesätöitä. Mä ainakin aion lapselleni sanoa että suurimmat kulut maksaa itse jos aikoo muuttaa, elämä maksaa ja siihen on hyvä totutella jo muutosta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla kotoa muuttaneilla nykyään kämppä kuin suoraan sisustuskuvastosta. Heti pitää laittaa mieleiseksi, ei voi väliaikaisesti olla torista hommattua ruokapöytää yms.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla sai sossusta 3000 markan kodinperustamisrahan. T. Ammattivalittaja
sai kuka sai, minä en
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olin töissä kun muutin ja siitä olin säästänyt rahaa muuttoa varten. Itseasiassa mulla oli kämppään astiat ostettuna oman huoneen kaapissa jo VUOTTA ennen muuttoa koska tiesin muuton lähestyvän ja alesta löysin hyvät. Jossei töitä niin kesätöitä. Mä ainakin aion lapselleni sanoa että suurimmat kulut maksaa itse jos aikoo muuttaa, elämä maksaa ja siihen on hyvä totutella jo muutosta lähtien.
Joo, kyllä lapselta pitää ottaa luulot pois heti alkuun, muuten se kuvittelee, että eläminen on ilmaista. Oikeastaan voisit periä lapselta vuokraa heti 18-vuotissynttäreiden jälkeen, niin oppii mitä on olla aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.
Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.
Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.
Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.
Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta
Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.
Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.
En tajua tätä. Kai ne omat lapset on lapsia vaikka kuinka vanhoina ja niitä haluaa auttaa? Mun on ainakin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa en omaa lastani auttaisi ihan kaikin tavoin.
Ehkä jos käyttäisi huumeita, niin pelkäisin olevani mahdollistaja. Mutta kyllä silloinkin varmaan varmistaisin, että edes joskus saa syödäkseen ja on hengissä.
No noilla mun vanhemmilla oli vähän sellainen ajatus taustalla että kun lapsi täyttää 18 niin heidän vastuu loppui. Hyvissä ajoin ennen 18v synttäriä alettiin muistuttaa että kohta sitten pitää muuttaa. Muuton jälkeen en saanut mennä enää kotiin, siis esim jouluna. Jouduin viettämään yksin opiskelijatalossa joulut tai sitten jonkun kaverin perheen luona joskus. Vanhemmat lopetti soittelun ja yhteydenpidon, ei siis kokonaan mutta se muuttui harvaksi. He siis aidosti koki että tämä oli tässä.
Mä olin tosi orpo, yksin ja hylätty enkä tänä päivänäkään ole läheinen vanhempiini. Olen joo katkera ja en arvosta heitä yhtään. Varsinkin tuo kun muutaman harvan kerran apua olen pyytänyt niin ei ole annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.
Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.
Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.
Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.
Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta
Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.
Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.
En tajua tätä. Kai ne omat lapset on lapsia vaikka kuinka vanhoina ja niitä haluaa auttaa? Mun on ainakin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa en omaa lastani auttaisi ihan kaikin tavoin.
Ehkä jos käyttäisi huumeita, niin pelkäisin olevani mahdollistaja. Mutta kyllä silloinkin varmaan varmistaisin, että edes joskus saa syödäkseen ja on hengissä.
Minulla ihan 1980-luvulla kotiväki oli katkera kun pääsin lukioon ja ostin kirjat jne itse tienaamillani rahoilla. Sitten oltiin katkeria kun pääsin ylioppilaaksi ja ei tultu edes katsomaan lakitusta. Olin ainoa ilman kukkaa jäänyt ylioppilas. Sitten kun sain jatko-opiskelupaikan oltiin taas katkeria ja katsottiin tarkkaan etten ottanut mukaan mitään kotiväelle kuuluvaa tavaraa.
Onneksi sain kummilta rahaa yo-lahjaksi ja pystyin ostamaan niillä lakanat ja pyykkipulveria. Sitä ennen nukuin ihan omassa makuupussissani kun otti oma aikansa päästä pyykkitupavuorolle.
Vielä kun valmistuin niin soitettiin kotoa ja varoiteltiin, etten ylpistyisi ja että saman kylän se ja se on jo ehtinyt naimisiin jonkun varakkaan miehen kanssa. Onko mikään ihme, etten ole heihin mitään yhteyttä sen jälkeen pitänyt?
Ei tulisi mieleenkään olla yhtä tympeä omia lapsia kohtaan. Mistä lie tuollainen käytös pursuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.
Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.
Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.
Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.
Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta
Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.
Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.
En tajua tätä. Kai ne omat lapset on lapsia vaikka kuinka vanhoina ja niitä haluaa auttaa? Mun on ainakin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa en omaa lastani auttaisi ihan kaikin tavoin.
Ehkä jos käyttäisi huumeita, niin pelkäisin olevani mahdollistaja. Mutta kyllä silloinkin varmaan varmistaisin, että edes joskus saa syödäkseen ja on hengissä.
Siis mitvit? Vihjaat että sellaset joita vanhemmat ei ole yhtään auttaneet on huumeidenkäyttäjiä? Ei saakeli miten olet tyhmä.
Ne joita vanhemmat ei auttaneet yhtään on niitä ahkerimpia, koska oli pakko olla jotta selvisi. Mäkin olen suvun eka akateeminen ja samanalaisten tylypaska-vanhempien lapsi, eli mua ei autettu mitenkään. Tein kolmea eri rupuduunia maksaaksenl opinnot.
Ja sun mielestä ”huumeidenkäyttäjä”! Mieti vähän nyt taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.
Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.
Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.
Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.
Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta
Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.
Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.
En tajua tätä. Kai ne omat lapset on lapsia vaikka kuinka vanhoina ja niitä haluaa auttaa? Mun on ainakin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa en omaa lastani auttaisi ihan kaikin tavoin.
Ehkä jos käyttäisi huumeita, niin pelkäisin olevani mahdollistaja. Mutta kyllä silloinkin varmaan varmistaisin, että edes joskus saa syödäkseen ja on hengissä.
Minulla ihan 1980-luvulla kotiväki oli katkera kun pääsin lukioon ja ostin kirjat jne itse tienaamillani rahoilla. Sitten oltiin katkeria kun pääsin ylioppilaaksi ja ei tultu edes katsomaan lakitusta. Olin ainoa ilman kukkaa jäänyt ylioppilas. Sitten kun sain jatko-opiskelupaikan oltiin taas katkeria ja katsottiin tarkkaan etten ottanut mukaan mitään kotiväelle kuuluvaa tavaraa.
Onneksi sain kummilta rahaa yo-lahjaksi ja pystyin ostamaan niillä lakanat ja pyykkipulveria. Sitä ennen nukuin ihan omassa makuupussissani kun otti oma aikansa päästä pyykkitupavuorolle.
Vielä kun valmistuin niin soitettiin kotoa ja varoiteltiin, etten ylpistyisi ja että saman kylän se ja se on jo ehtinyt naimisiin jonkun varakkaan miehen kanssa. Onko mikään ihme, etten ole heihin mitään yhteyttä sen jälkeen pitänyt?
Ei tulisi mieleenkään olla yhtä tympeä omia lapsia kohtaan. Mistä lie tuollainen käytös pursuaa?
Mulla myös kouluttamattomat vanhemmat oli hemmetin katkeria kun pääsin lukioon. Eivät suostuneet pitämään yo juhlia. Niin korpesi lapsen menestys.
Yliopistoon menoa yrittävät kaikella lailla estää. Uhkailtiin ja kiristettiin ja uhattiin tehdä perinnöttömäksi. Kun menin silti, oltiin mykkäkoulua pari vuotta. Ja kun valmistuin ja etenin uralla, olen nyt ”herra” jota vihataan. Vanhemmilla hirveä herraviha, siis inhoavat kaikki akateemisia ja niiden mielestä ne on ahneita riistäjiä.
Ihan hullut ajatukset noilla, maalta ovat kotoisin. Mutta ei niitä muutettua saa eikä niille voi puhua asiasta.
Ei olla oikein tekemisissä, en mielelläni mene ottamaan inhoa ja halveksuntaa niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla kotoa muuttaneilla nykyään kämppä kuin suoraan sisustuskuvastosta. Heti pitää laittaa mieleiseksi, ei voi väliaikaisesti olla torista hommattua ruokapöytää yms.
Meillä puolestaan on juuri kierrätyshenkinen ja selaa jo nyt Toria. Ei välitä tippaakaan siitä, että ovatko pöydässä olevat astiat samaa astiastoa tai sopiiko päiväpeite ja viltti yhteen väreiltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.
Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.
Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.
Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.
Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta
Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.
Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.
En tajua tätä. Kai ne omat lapset on lapsia vaikka kuinka vanhoina ja niitä haluaa auttaa? Mun on ainakin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa en omaa lastani auttaisi ihan kaikin tavoin.
Ehkä jos käyttäisi huumeita, niin pelkäisin olevani mahdollistaja. Mutta kyllä silloinkin varmaan varmistaisin, että edes joskus saa syödäkseen ja on hengissä.
Siis mitvit? Vihjaat että sellaset joita vanhemmat ei ole yhtään auttaneet on huumeidenkäyttäjiä? Ei saakeli miten olet tyhmä.
Ne joita vanhemmat ei auttaneet yhtään on niitä ahkerimpia, koska oli pakko olla jotta selvisi. Mäkin olen suvun eka akateeminen ja samanalaisten tylypaska-vanhempien lapsi, eli mua ei autettu mitenkään. Tein kolmea eri rupuduunia maksaaksenl opinnot.
Ja sun mielestä ”huumeidenkäyttäjä”! Mieti vähän nyt taas.
Taisit ymmärtää väärin tuon kirjoittajan kommentin. Hänhän sanoo auttavansa lapsiaan, mutta jos oma lapsi käyttäisi huumeita, niin sitten apu olisi jotain muuta kuin rahaa. Ei hän puhunut mitään tuollaista, mitä väität.
Se että omaa lasta ei auta mitenkään vahingossakaan liittyy usein juuri noihin katkeruuden ja kateuden tunteisiin.
Mulla sama. Vanhemmat ei päässeet edes oppikouluun, (saati lukioon) eli pelkkä kansakoulu heillä. Ovat olleet niin kaunaiset ja katkerat ja avoimen vihamieliset ja aggressiiviset omille lapsilleen jotka pääsi lukioon ja yliopistoon. Viimeiseen asti yrittivät painostaa ja pakottaa emäntäkouluun!
Mitään hyvää ei omalle lapselle sallita eikä lapsi saa mennä missään asiassa heistä ohi.
Ylläri (not), suuria ikäluokkia ovat../
Meillä on jo useampi lapsi muuttanut pois kotoa. Sänky on annettu mukaan, ja yleensä on ollut joku lipasto tms., matto ym. mitä ovat vieneet mukanaan. Mitään astiastoja meillä ei ole kerrytetty, koska ei meillä ole sukulaisiakaan, jotka olisivat rippi-tai yo-lahjoja antaneet. Ollaan sitten käyty Ikean kautta ostamassa jotkut astiat, kattilat, pyyhkeitä yms. mitä nuori on tarvinnut, joten ei se kovin kalliiksi ole se muutto tullut.