Onhan siinä hommaa, ja kuluja, kun lapsi kotoa muuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.

Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.

Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.

Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.

Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta

Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.

Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.

Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.

Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.

En tajua tätä. Kai ne omat lapset on lapsia vaikka kuinka vanhoina ja niitä haluaa auttaa? Mun on ainakin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa en omaa lastani auttaisi ihan kaikin tavoin.

Ehkä jos käyttäisi huumeita, niin pelkäisin olevani mahdollistaja. Mutta kyllä silloinkin varmaan varmistaisin, että edes joskus saa syödäkseen ja on hengissä.

Minulla ihan 1980-luvulla kotiväki oli katkera kun pääsin lukioon ja ostin kirjat jne itse tienaamillani rahoilla. Sitten oltiin katkeria kun pääsin ylioppilaaksi ja ei tultu edes katsomaan lakitusta. Olin ainoa ilman kukkaa jäänyt ylioppilas. Sitten kun sain jatko-opiskelupaikan oltiin taas katkeria ja katsottiin tarkkaan etten ottanut mukaan mitään kotiväelle kuuluvaa tavaraa.

Onneksi sain kummilta rahaa yo-lahjaksi ja pystyin ostamaan niillä lakanat ja pyykkipulveria. Sitä ennen nukuin ihan omassa makuupussissani kun otti oma aikansa päästä pyykkitupavuorolle.

Vielä kun valmistuin niin soitettiin kotoa ja varoiteltiin, etten ylpistyisi ja että saman kylän se ja se on jo ehtinyt naimisiin jonkun varakkaan miehen kanssa. Onko mikään ihme, etten ole heihin mitään yhteyttä sen jälkeen pitänyt?

Ei tulisi mieleenkään olla yhtä tympeä omia lapsia kohtaan. Mistä lie tuollainen käytös pursuaa?

Mulla myös kouluttamattomat vanhemmat oli hemmetin katkeria kun pääsin lukioon. Eivät suostuneet pitämään yo juhlia. Niin korpesi lapsen menestys.

Yliopistoon menoa yrittävät kaikella lailla estää. Uhkailtiin ja kiristettiin ja uhattiin tehdä perinnöttömäksi. Kun menin silti, oltiin mykkäkoulua pari vuotta. Ja kun valmistuin ja etenin uralla, olen nyt ”herra” jota vihataan. Vanhemmilla hirveä herraviha, siis inhoavat kaikki akateemisia ja niiden mielestä ne on ahneita riistäjiä.

Ihan hullut ajatukset noilla, maalta ovat kotoisin. Mutta ei niitä muutettua saa eikä niille voi puhua asiasta.

Ei olla oikein tekemisissä, en mielelläni mene ottamaan inhoa ja halveksuntaa niskaan.

Juu, se ”herraskaisuus” ja ”herrojen lasten koulut” ja muu jäkätys tulivat tutuiksi. Ajattelin, että vain minun perheeni oli Suomessa pettynyt kun pääsin ylioppilaaksi ja opiskelemaan kun muiden vanhemmat olivat iloisia ja maksoivat yo-lakin, vaatteet, kuvat ja pitivät juhlat. Minun lapsuudenperheeni lähinnä pilkkasi minua. Muutin pois heti lakkiaisten jälkeen enkä kadu. Sain nimittäin asunnon ja kesätyön tulevalta opiskelupaikkakunnaltani.

Mä aloin toivomaan kodintarvikkeita joulu- ja synttärilahjoiksi joskus 15-vuotiaana. Siten sain mieleisiä tavaroita, joita en olis itse raaskinut ostaa. Esim astiat ovat käytössä edelleen, olen 30v+.

Hetas kirjoitti:

Tottakai tulee kuluja.

Esim

Astiat

Peti

Petivaatteet

Pöytä

Valaisin/valaisimia

Takuuvuokra

Tv

Aterimet

Jne. Sitten muuttoauto jos kukaan ei suostu ilmaiseksi kuskaamaan kamoja opiskelija kämppään

Suurin osa näistä mainitsemistasi tavaroista löytyy valmiiksi teinin huoneesta, sen kuin siirtää tavarat paikasta a paikkaan b. Astioita ja aterimia ei tarvitse alkuun kuudelle, vähempi riittää.

Ikeasta saa edullisesti kaikenlaista, voi myös tilata netin kautta jos ei lähellä ole Ikeaa. Itsekin tässä laskin että jos pitäisi tähän pieneen kaksioon ostaa nyt kaikki huonekalut ym. uutena niin Ikeasta saisi kaiken hiukan yli 1000 eurolla enkä edes valinnut kaikkein halvimpia vaihtoehtoja.

Moni kirjoittaa, että teini vie huoneestaan sängyn muuttaessaan. Missä se lapsi nukkuu kotona käydessään vai ostetaanko huoneeseen uusi sänky tai vuodesohva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen välivuoden pitämistä ja töihin menoa. Nuori voi säästää ja ostaa pikkuhiljaa tarvitsemiaan asioita, jollei kotoa löydy ylimääräisiä. Toki vanhemmat voivat avustaa, jos on varaa ostaa toinen huusholli.

Herrajesta mikä neronleimaus.

Välivuoden pitäminen on nykyään erittäin yleistä, ellet satu tietämään, ei siinä ole mitään siunailemista.

Välivuotta pidetään yleensä siksi, että on pakko. Harvemmin opiskelupaikan saanut luopuu paikasta ilman mitään syytä. Äitiysloman ja intin takia muistaakseni sai olla ensimmäisenä vuonna pois.

Vierailija kirjoitti:

Lautaset, valaisimet, kattilat... minkälaisessa eristyksessä te asutte, jos noita ei tule jo lahjaksi niin paljon kuin lapset ehtivät kotoa pois viedä?

Me emme ole, eivätkä nuoremme ole koskaan saaneet lahjaksi mitään kodin tarvikkeita. Kuka ostaa kattolampun lahjaksi jollekin? Tai kattilan?

Isovanhemmilta lapsemme ovat saaneet lähinnä villasukkia ja lapasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olin töissä kun muutin ja siitä olin säästänyt rahaa muuttoa varten. Itseasiassa mulla oli kämppään astiat ostettuna oman huoneen kaapissa jo VUOTTA ennen muuttoa koska tiesin muuton lähestyvän ja alesta löysin hyvät. Jossei töitä niin kesätöitä. Mä ainakin aion lapselleni sanoa että suurimmat kulut maksaa itse jos aikoo muuttaa, elämä maksaa ja siihen on hyvä totutella jo muutosta lähtien.

Joo, kyllä lapselta pitää ottaa luulot pois heti alkuun, muuten se kuvittelee, että eläminen on ilmaista. Oikeastaan voisit periä lapselta vuokraa heti 18-vuotissynttäreiden jälkeen, niin oppii mitä on olla aikuinen.

Meidän äiti teki näin. Jokainen pakkasi tavaransa 18v tai pian sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa, että teini vie huoneestaan sängyn muuttaessaan. Missä se lapsi nukkuu kotona käydessään vai ostetaanko huoneeseen uusi sänky tai vuodesohva?

No niinpä! Me ostettiin nuorelle Ikeasta runkopatja opiskelukämppään. Patjoja ja sänkyjä en käytettynä ostaisi.

Vierailija kirjoitti:

No miten sen ottaa… mä en saanut kotoa lähtiessä ottaa mitään mukaan, mulla oli vain repullinen vaatteita. En saanut astioita, huonekaluja, en mitään rahaa tai apua tai tukea. Vain haukut ja huudot ja viimeiset sanat oli oven sulkeutuessa että ”takaisin ei s-tana ole tulemista koskaan ja missään ei auteta sua ikinä”

Uhkaus piti, missään eivät koskaan ole auttaneet enkä penniäkään ole koskaan saanut, en edes joululahjaa tai mitään muutakaan.

Tällaista on olla narsistin lapsi.

Omia autan todellakin, siinä vaiheessa kun muuttavat. On nimittän tuoreena muistissa miten näin nälkää ja varaa oli ostaa vain makaroonia… narsistivanhempi oli kieltänyt että mulle ei saa antaa penniäkään rahaa joten äitikin vaan voivotteli kun olin laiha ja surkea ja nälissäni.

Varmaan myös itsessäsi oli jotain negatiivista käytöstä, kun noin sun perääsi huudettiin.

Isäsi siis oli narsisti ja äitisi ei. Kummaa, ettei äitisi auttanut sua salaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa, että teini vie huoneestaan sängyn muuttaessaan. Missä se lapsi nukkuu kotona käydessään vai ostetaanko huoneeseen uusi sänky tai vuodesohva?

Mä nukun varavuoteella. Siis sellaisella taitettavalla sängyllä, minkä äiti hakee varastosta tarvittaessa. Se on ihan ok. Harvemmin viikkokausia siellä olen öitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olin töissä kun muutin ja siitä olin säästänyt rahaa muuttoa varten. Itseasiassa mulla oli kämppään astiat ostettuna oman huoneen kaapissa jo VUOTTA ennen muuttoa koska tiesin muuton lähestyvän ja alesta löysin hyvät. Jossei töitä niin kesätöitä. Mä ainakin aion lapselleni sanoa että suurimmat kulut maksaa itse jos aikoo muuttaa, elämä maksaa ja siihen on hyvä totutella jo muutosta lähtien.

Joo, kyllä lapselta pitää ottaa luulot pois heti alkuun, muuten se kuvittelee, että eläminen on ilmaista. Oikeastaan voisit periä lapselta vuokraa heti 18-vuotissynttäreiden jälkeen, niin oppii mitä on olla aikuinen.

Meidän äiti teki näin. Jokainen pakkasi tavaransa 18v tai pian sen jälkeen.

Miksi. Oliko äitisi köyhä.

Miksi oli tehnyt lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa, että teini vie huoneestaan sängyn muuttaessaan. Missä se lapsi nukkuu kotona käydessään vai ostetaanko huoneeseen uusi sänky tai vuodesohva?

Mä nukun varavuoteella. Siis sellaisella taitettavalla sängyllä, minkä äiti hakee varastosta tarvittaessa. Se on ihan ok. Harvemmin viikkokausia siellä olen öitä.

Omat lapset ovat olleet joskus koko kesän, kun ovat saaneet kesätyön kotipaikkakunnalta. Ihan vanhoissa sängyissään nukkuivat, kun opiskelemaan lähtiessä ostettii mukaan uudet sängyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla sai sossusta 3000 markan kodinperustamisrahan. T. Ammattivalittaja

Opiskelijat eivät saaneet. Kuulin, että kaupungit ja kunnat maksoivat mielellään muuton jos työtön muutti toiseen kuntaan tai kaupunkiin.

Sain kyllä sen siitä kunnasta, johon työttömänä muutin eli heille tuli isot tappiot, kin sain joka kuukausi toimeentulotukeakin. T. Ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa, että teini vie huoneestaan sängyn muuttaessaan. Missä se lapsi nukkuu kotona käydessään vai ostetaanko huoneeseen uusi sänky tai vuodesohva?

Moni muuttaa lasten pois muutettua pienempään asuntoon (tai nuoremmat sisarukset/sisarus siirtyy poismuuttavan huoneeseen) jolloin ei edes jää mitään lapsen huonetta jäljelle. Patjalla, varavuoteella, vuodesohvalla nukkuminen kun lapsi tulee käymään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla kotoa muuttaneilla nykyään kämppä kuin suoraan sisustuskuvastosta. Heti pitää laittaa mieleiseksi, ei voi väliaikaisesti olla torista hommattua ruokapöytää yms.

Asia on meillä ajankohtainen, nuori on lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Olemme esim ruokapöytää ja tuoleja etsiessämme kolunneet ja verranneet kaikki kaupat ja torit sun muut. Paras hinta-laatu löytyi Jyskistä. Uusi pöytä ja uudet tuoli, ei sen kalliimmat kuin mitä ihmiset pyytää vanhoista kolhuisista romuistaan torissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa, että teini vie huoneestaan sängyn muuttaessaan. Missä se lapsi nukkuu kotona käydessään vai ostetaanko huoneeseen uusi sänky tai vuodesohva?

Moni muuttaa lasten pois muutettua pienempään asuntoon (tai nuoremmat sisarukset/sisarus siirtyy poismuuttavan huoneeseen) jolloin ei edes jää mitään lapsen huonetta jäljelle. Patjalla, varavuoteella, vuodesohvalla nukkuminen kun lapsi tulee käymään.

Ehkä vuokralla asuvilla yleistä, mutta en ole omakotitaloissa asuvien keskuudessa tätä huomannut.

??... hyppäsin pohjosessa junaan mukana reppu jossa vaihtovaatteet,taskussa vähä tuohta jonka olin

säästänyt kesätöistä,siitä kaikki lähti liikkeelle,kulut vanhemmille 0mk,nykyrahassa 0e.

Koskaan ei oo tarvinnu pyytää rahaa vanhemmilta....sekin on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien ihmisillä on osalla ihme fiksaatio pakottaa lapsi kärsimään ja kitumaan. Ei kaikilla, mutta osalla. Omat suur-ikäluokka vanhemmat tällaset. Olisivat voineet auttaa mutta periaatteesta eivät auta. Tätä mantraa hoetaan kaikkialla.

Eivät auttaneet asunnon hankinassa kun periaattesta emme auta.

Eivät auttaneet muutossa kun periaatteesta emme auta.

Eivät auttaneet hätätilanteessa jossa olisin tarvinnut majoitusta 2 päiväksi, kun periaatteesta eivät auta.

Eivät ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan lapsiani, kun periaatteestakaan eivät auta

Eivät ole ostaneet koskaan mitään lahjaksi mulle saati lapsilleni, kun periaatteesta eivät osta mitään.

Sitten oikein salaa tyytyväisenä hykertelee kun mulla menee huonosti ja on vaikeaa ja vastoinkäymisiä.

Ja joo, en saanut yhtään mitään apua minäkään kotoa muuttoon, en mitään rahaa, en mitään takuuvuokraa, en edes muuttoapua.

Luojan kiitos asiat on nykyään erilailla ja ihmiset auttaa lapsiaan.

Jos sun vanhemmat ei auta, niin älä sotke muita vanhempia samaan joukkoon. Mun 30 luvulla syntyneet vanhemmat auttoivat kaikessa missä pystyivät ja minä teen samoin. ÄLKÄÄ YLEISTÄKÖ että jokin ikäryhmä toimisi aina samoin.

Olihan se aikamoinen kustannuserä ja voimainponnistus, kun kaksoset muuttivat samana syksynä ja suunnilleen samalla viikollakin. Toinen toiseen suuntaan Suomea kuin toinen. Kalleimmat ostokset taisivat olla pesukoneet, sängyt, työpöydät ja imurit. Sitten tietysti on oltava kunnolliset läppärit ja puhelimet.