Valittiinko teidät aina viimisenä esim pesäpallojoukkueeseen?

Minut valittiin aina viimeisenä, vaikka olin jopa hyvä lähes kaikissa joukkuelajeissa. Sama on jatkunut aikuisenakin. Ihan kun minua ei nähtäis ollenkaan. Minä en ole olemassa. Kukaan ei ymmärrä minua, eikä tunnu kuulevan.

Ensimmäisten joukossa valittiin. Olin hyvä. 

Vieläkö liikunnassa käytetään usein huutojakoa? Tietääkö joku.

Aika viimeisten joukossa valittiin kun en oikein koskaan osunut siihen palloon. Kerran osuin ja siitä tuli semmoinen näpy

Ei valittu. Minut laitettiin aina valitsemaan jengejä, yhdessä koulukaverin kanssa. Oli vähän epäkiitollista joutua aina valitsijaksi.

Pesäpallossa kyllä, kierot silmät ja iso ns. musta piste, niin en osunut palloon. Lentiksessä ja koriksessa yleensä ekojen joukossa kun olin niin pitkä ja palloa oli helppo hallita.

Toisena, laji kuin laji. Kahden luokan pojat laskettiin yhteen ja saatiin yleensä tulokseksi kahdeksan.

Ei vaan ensimäisten joukossa. Olen aina ollut hyvä oikeastaan missä tahansa urheilussa mitä olen kokeillut ja kai se näkyi kun piti aina olla niitä ekoja joka valittiin. 

Lähestulkoon aina vikana. Vaikka oon kropaltani ollut aina sporttisen ja siron näköinen niin urheilussa en oo ollut hyvä. En osaa uida, en luistella, en pituushypätä, en ole nopea juoksemaan ja pitkän matkan juoksussakaan en loista. Totaalista tilannetajuttomuutta ollut liikkaopeilta käyttää tota valintamenetelmää kerrasta toiseen liikuntatunneilla. Onneksi se ei tappanut liikunnan iloa mutta liikuntatunneista en koskaan pitänyt. N33

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan ensimäisten joukossa. Olen aina ollut hyvä oikeastaan missä tahansa urheilussa mitä olen kokeillut ja kai se näkyi kun piti aina olla niitä ekoja joka valittiin. 

Tässähän ei kysytty sitä 🙄 

Ensimmäisten joukossa aina. Kuten kaikissa muissakin pallopeleissä. Olin nopea ja voimakas.

Vtunmoista pskaa tuo valintamenetelmä.

Viimeisenä aina ja kaikessa, minua pidettiin outona ja jätettiin kaikesta ulkopuolelle. Aikuisena sain sitten ADHD- ja autismidiagnoosit. Liikuntaa inhoan edelleen.

Viimesten joukossa olin aina. Pesäpalloa inhosin erityisesti, en saanut palloa kiinni muuta kuin maahan pysähtyneenä. Syöttöihin sentään osuin joskus, mutta liian usein mailan pudotus ei onnistunut, vaan maila lipesi lyönnin jälkeen käsistäni ja lensi jonnekin ppallon perään. 

Onneksi musiikki pelasti urheilulta ja bändeihin oli vähän aikaa jopa sen verran kysyntää, ettei ihan kaikkiin ehtinyt osallistua.

Todellakin, vaikka pesäpallossa en ollutkaan luokan huonoimpia ja lyönneissäkin onnistuin usein aika hyvin. Useimmissa muissa lajeissa olin huono, varsinkin paljon fyysistä kontaktia sisältävissä joukkuepeleissä, koska olin ujo ja arka, enkä ollut suosittu.

Yleensä aika ensimmäisten joukossa, vaikka olin aika isokokoinen. En lihava, mutta lihavampi kuin muut. Pyöreä. 

Mutta olin urheilussa aika hyvä, etenkin joukkuepeleissä. Pesiksessä lähes aina ykkösellä, sillä olin hyvä ottamaan koppeja ja "näkemään pallon", kun oltiin alavuorossa. Koripallossa hyvä riistämään palloja ja korittamaan, jalkapallossa en niin hyvä juoksemaan, mutta tarkka ja kova kuti. 

Eli vaikka en ollut nopea, niin mulla oli hyvä "pallosilmä" ja olin aika sisukas. 

N54

Siellä viimeisen neljänneksen joukossa aina, vaikka olinkin huono lajissa kuin lajissa, mutta onnekseni luokalla oli pari tyyppiä, jotka olivat sekä huonoja että lihavia.

Sentäs saa pelin sekaisin kun vahingossa pallo lähtee väärään suuntaan taaksepäin, ja kerran osuin opettajaa mailalla lyödessä vahingossa. Paska peli....

Viimeisenä tai toiseksi viimeisenä lähes kaikissa joukkelajeissa koska en ollut kovin hyvä missään lajissa. Miksi ei arvottu koskaan? Kai niitä tasaväkisiä joukkueita olisi muullakin tapaa saanut tehtyä?`