Valittiinko teidät aina viimisenä esim pesäpallojoukkueeseen?

Pespalloon viimeisenä mutta lentopalloon ekana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Sama täällä. Edelleenkin olen (naisten) ryhmissä nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Ja arvojärjestys tehdään sekunneissa, en ymmärrä miten.

Joo siis sama! Työpaikalla jään aina ulkopuolelle naisten ryhmistä. Mua vältetään kun ruttoa, työkaverit menee tyyliin toiseen pöytään istumaan ja nappaa mun pöydästä extratuoleja oman pöytänsä ympärille :D En ymmärrä. :D Ja mulla on siis yhä kavereita ja mieskin löytyy. Mutta töissä en vaan koskaan pääse porukkaan ja mua kartetaan.

18

Olin aina ensimmäisten joukossa. 

Kaikkiin lajeihin viimeisenä. Oh the memories.

Ei - siitä huolimatta koko laji on sieltä, syvältä ja huonossa asennossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Sama täällä. Edelleenkin olen (naisten) ryhmissä nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Ja arvojärjestys tehdään sekunneissa, en ymmärrä miten.

Joo siis sama! Työpaikalla jään aina ulkopuolelle naisten ryhmistä. Mua vältetään kun ruttoa, työkaverit menee tyyliin toiseen pöytään istumaan ja nappaa mun pöydästä extratuoleja oman pöytänsä ympärille :D En ymmärrä. :D Ja mulla on siis yhä kavereita ja mieskin löytyy. Mutta töissä en vaan koskaan pääse porukkaan ja mua kartetaan.

18

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään :D Mulle käy tota ihan samaa. Vaikka olisin hetkeä aiemmin tehnyt tiimityötä jonkun porukan kanssa, niin nämä ihmiset istuvat yhdessä eri pöytään kuin minä. Vietän aina ruokiksen yksin ellen sitten mene itse jonkun pöytään istumaan. Minun pöytääni ei tule kukaan. Paitsi kysymään, että voiko tän tuolin ottaa..

Minut valittiin aina viimeisenä. Olin ujo ja hiljainen ja epäurheilullinen. Lisäksi minulle ei koskaan syötetty palloa. Luokan urheilijat syöttivät vain toisilleen. Olin monesti koko liikuntatunnin koskematta palloon.

Inhosin liikuntatunteja. Ahdisti niin paljon, että joskus itkin kotona. En suostu nyt aikuisenakaan mihinkään ryhmäliikuntaan tai salille. Koululiikunta aiheutti ikuiset traumat.

Usein valittiin viimeisenä. Kauhea huuto ja valitus, että nyt kyllä hävitään, kun pistettiin sitten viimeiseksi jääneenä jompaankumpaan joukkueeseen, mutta sitten oltiin suu auki, kun pärjäsinkin hyvin. Tämä on/oli kyllä pahimmanlaatuista kiusaamisen mahdollistamista ja tilannetajun puutetta opettajilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Sama täällä. Edelleenkin olen (naisten) ryhmissä nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Ja arvojärjestys tehdään sekunneissa, en ymmärrä miten.

Joo siis sama! Työpaikalla jään aina ulkopuolelle naisten ryhmistä. Mua vältetään kun ruttoa, työkaverit menee tyyliin toiseen pöytään istumaan ja nappaa mun pöydästä extratuoleja oman pöytänsä ympärille :D En ymmärrä. :D Ja mulla on siis yhä kavereita ja mieskin löytyy. Mutta töissä en vaan koskaan pääse porukkaan ja mua kartetaan.

18

No nimenomaan! :D

Melkein huvittaa katsoa, kun lähemmäs 10 naista kökkii pienen pöydän ympärillä eväät limittäin kun viereisessä pöydässä mun kanssa olis tilaa. 

18

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään :D Mulle käy tota ihan samaa. Vaikka olisin hetkeä aiemmin tehnyt tiimityötä jonkun porukan kanssa, niin nämä ihmiset istuvat yhdessä eri pöytään kuin minä. Vietän aina ruokiksen yksin ellen sitten mene itse jonkun pöytään istumaan. Minun pöytääni ei tule kukaan. Paitsi kysymään, että voiko tän tuolin ottaa..

Joo ja se oli kamalaa. En ikinä voisi edes kokeilla pesäpalloa näin aikuisena. Laji on kamala enkä ole ikinä ymmärtänyt sitä. Varmaan traumatisoivin laji ikinä.

Mut valittiin yleensä aina kolmantena tai neljäntenä. Hyvä paikka, ei hirveät suorituspaineet mutta motivaatio säilyi

Viimeisenä. Olin koulukiusattu. 

Joskus huutojaot tehtiin niin, että valitsijat olivat selkä muihin päin ja sanoivat esim." toinen vasemmalta." Muistan kerran kun minut valittiin ensimmäisenä tällä tavalla. Kun valitsija näki, että oli valinnut minut sanoi: "ei V###u!" Ja kaikki nauroivat. Opettajaa ei kiinnostanut :(  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Sama täällä. Edelleenkin olen (naisten) ryhmissä nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Ja arvojärjestys tehdään sekunneissa, en ymmärrä miten.

Joo siis sama! Työpaikalla jään aina ulkopuolelle naisten ryhmistä. Mua vältetään kun ruttoa, työkaverit menee tyyliin toiseen pöytään istumaan ja nappaa mun pöydästä extratuoleja oman pöytänsä ympärille :D En ymmärrä. :D Ja mulla on siis yhä kavereita ja mieskin löytyy. Mutta töissä en vaan koskaan pääse porukkaan ja mua kartetaan.

18

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään :D Mulle käy tota ihan samaa. Vaikka olisin hetkeä aiemmin tehnyt tiimityötä jonkun porukan kanssa, niin nämä ihmiset istuvat yhdessä eri pöytään kuin minä. Vietän aina ruokiksen yksin ellen sitten mene itse jonkun pöytään istumaan. Minun pöytääni ei tule kukaan. Paitsi kysymään, että voiko tän tuolin ottaa..

Mulla sama opiskelukuvioissa. Toisilla riittää aina seuraa, jos menevät joskus yksin ruokalaan niin ei mene kuin pari minuuttia niin joku on liittyny heidän seuraansa. Minä olen yleensä yksin, ehkä yhden kerran joku tuli minun pöytääni kun muuta seuraa ei silloin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Sama täällä. Edelleenkin olen (naisten) ryhmissä nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Ja arvojärjestys tehdään sekunneissa, en ymmärrä miten.

Joo siis sama! Työpaikalla jään aina ulkopuolelle naisten ryhmistä. Mua vältetään kun ruttoa, työkaverit menee tyyliin toiseen pöytään istumaan ja nappaa mun pöydästä extratuoleja oman pöytänsä ympärille :D En ymmärrä. :D Ja mulla on siis yhä kavereita ja mieskin löytyy. Mutta töissä en vaan koskaan pääse porukkaan ja mua kartetaan.

18

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään :D Mulle käy tota ihan samaa. Vaikka olisin hetkeä aiemmin tehnyt tiimityötä jonkun porukan kanssa, niin nämä ihmiset istuvat yhdessä eri pöytään kuin minä. Vietän aina ruokiksen yksin ellen sitten mene itse jonkun pöytään istumaan. Minun pöytääni ei tule kukaan. Paitsi kysymään, että voiko tän tuolin ottaa..

Mulla sama opiskelukuvioissa. Toisilla riittää aina seuraa, jos menevät joskus yksin ruokalaan niin ei mene kuin pari minuuttia niin joku on liittyny heidän seuraansa. Minä olen yleensä yksin, ehkä yhden kerran joku tuli minun pöytääni kun muuta seuraa ei silloin ollut.

Firman pikkujouluissa ensin ollaan porukalla pöydissä kun syödään.

Sitten kun alkaa vapaa seurustelu ihmiset alkavat jutella keskenään. Oikealla puolellani istuva juttelee poispäin minusta ja vasemmalla puolella samoin. Joskus puhuvat yli pääni toisilleen. Pikkuhiljaa pöytä tyhjenee, ihmiset ryhmittyvät uudelleen muihin pöytiin tai minne tahansa ja huomaan istuvani yksin.

Kun sitten hivuttaudun uudelleen johonkin ryhmään kaikki puhuvat ja nauravat keskenään, istun siinä sitten hiljaa ja yritän olla niin etten olisi olemassa.

Olen yrittänyt pysyä mukana näissä pippaloissa, etten vallan eristy muista.

Mutta en vaan käsitä, miten nämä jutut toimivat.

En ole liian hiljainen tai puhelias, en ole töykeä ihmisille jne.

Pesäpallossa vaihteli, olin kai keskiverto, siksi en jäänyt ainakaan aina viimeiseksi.

Mutta tuo on kyllä hirveä valitsemistyyli, vielä lapsille ja nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Sama täällä. Edelleenkin olen (naisten) ryhmissä nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Ja arvojärjestys tehdään sekunneissa, en ymmärrä miten.

Joo siis sama! Työpaikalla jään aina ulkopuolelle naisten ryhmistä. Mua vältetään kun ruttoa, työkaverit menee tyyliin toiseen pöytään istumaan ja nappaa mun pöydästä extratuoleja oman pöytänsä ympärille :D En ymmärrä. :D Ja mulla on siis yhä kavereita ja mieskin löytyy. Mutta töissä en vaan koskaan pääse porukkaan ja mua kartetaan.

18

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään :D Mulle käy tota ihan samaa. Vaikka olisin hetkeä aiemmin tehnyt tiimityötä jonkun porukan kanssa, niin nämä ihmiset istuvat yhdessä eri pöytään kuin minä. Vietän aina ruokiksen yksin ellen sitten mene itse jonkun pöytään istumaan. Minun pöytääni ei tule kukaan. Paitsi kysymään, että voiko tän tuolin ottaa..

Mulla sama opiskelukuvioissa. Toisilla riittää aina seuraa, jos menevät joskus yksin ruokalaan niin ei mene kuin pari minuuttia niin joku on liittyny heidän seuraansa. Minä olen yleensä yksin, ehkä yhden kerran joku tuli minun pöytääni kun muuta seuraa ei silloin ollut.

Firman pikkujouluissa ensin ollaan porukalla pöydissä kun syödään.

Sitten kun alkaa vapaa seurustelu ihmiset alkavat jutella keskenään. Oikealla puolellani istuva juttelee poispäin minusta ja vasemmalla puolella samoin. Joskus puhuvat yli pääni toisilleen. Pikkuhiljaa pöytä tyhjenee, ihmiset ryhmittyvät uudelleen muihin pöytiin tai minne tahansa ja huomaan istuvani yksin.

Kun sitten hivuttaudun uudelleen johonkin ryhmään kaikki puhuvat ja nauravat keskenään, istun siinä sitten hiljaa ja yritän olla niin etten olisi olemassa.

Olen yrittänyt pysyä mukana näissä pippaloissa, etten vallan eristy muista.

Mutta en vaan käsitä, miten nämä jutut toimivat.

En ole liian hiljainen tai puhelias, en ole töykeä ihmisille jne.

Pesäpallossa vaihteli, olin kai keskiverto, siksi en jäänyt ainakaan aina viimeiseksi.

Mutta tuo on kyllä hirveä valitsemistyyli, vielä lapsille ja nuorille.

Ikäviä kokemuksia tässä ketjussa. Minulla on ollut tismalleen samanlaisia enkä ymmärrä syytä. Mutta nyt vähän helpottaa, kun tajuan, etten olekaan maailman ainoa spitaalinen.

Kolmanneksi viimeinen aina.

Mä käyn tosi harvoin enää missään. Esim lapseni peleissä. Siellä joutuu kuitenkin yksin, sen koko pelin olemaan

Muut vanhemmat juttelee keskenään mutta mua he karttelevat. Siitä tuli jotenkin niin paha mieli, että olen sitten ennemmin yksin kotona. Lapsen isä on kuitenkin aina siellä mukana ja hänellä riittää juttukaveria. Ap

Valittiin, kun tykännyt, en ehkä osannutkaan, mutta ei haittaa. Nyt olen vuosia vuosia ollut onnellinen ja elämässä aina pärjännyt.

Valittiin viimeisenä, koska olin epäsuosittu ja kiusattu friikki. Pesiksessä olin luokkani parhaita. Muussa urheilussa aika huono, joten muissa lajeissa sen ymmärsinkin.

Ikäviä kokemuksia nämä, mutta varmaan hyvä jakaa koska niin moni tuntee samoin.

Jospa lieventyisi jotkut traumat hiukan.

Tuosta työpaikalla syrjäänjäämisessä on myös sellaisia kokemuksia kun naiset ovat pitäneet omia kekkereitään jonkun kotona tai jossain ovat olleet yhdessä työajan ulkopuolella.

Minulle todella harvoin on tullut kutsua ja olen kai sitten niin tyhmä, etten ole huomannut kun niitä suunnittelevat. Tosi salaa ja hipihiljaa osaavat siitä olla.

Kaikkia juttuja en onneksi edes tiedä, mutta joskus joku lipsauttaa vahingossa jälkeenpäin kun alkaa puhua niistä kun minä olen paikalla.

Tai sitten joskus sanoo minulle vahingossa kun ei muista etten ollut mukana, että eikös ollut mukavaa siellä Liisan luona viimeksi kun oltiin...

Tulee kurja olo, en olisi välttämättä edes mennyt, mutta tuo salaaminen ja kutsumattomuus on jotenkin ikävää.

En ole keksinyt syytä, ihan normaaleita asioita puhun ja en ole mielestäni tosikko, no olen kait sitten jotenkin vääränlainen.