Valittiinko teidät aina viimisenä esim pesäpallojoukkueeseen?

Yleensä olin toiseksi viimeinen. Olin surkea joukkuelajeissa, en koskaan osunut palloon esim pesiksessä.

Olin ensimmäisten joukossa, koska tarkka ja luja lyönti. Juoksemisesta en ollut niin hyvä, mutta lyöntitaito kompensoi.

Minäkin olin hyvä lyöjä mutta huono juoksija. Siksi olin aina viimeinen. Ap

Pesikseen ja sählyyn ensimmäisenä, kun olin niin hyvä. Muissa lajeissa en niinkään.

Kyllä. Joko viimeisenä tai toiseksi viimeisenä. En ollut suosittu enkä hyvä pelaaja.

Toiseksi viimeisenä. Viimeisenä valittiin mun paras kaveri, joka oli kiusattu ylipainonsa takia. Sain siitä sitten osani.

About ensimmäisessä kolmanneksessa. Olin superhyvä lyömään, ajolähtöjen varma pelastaja, mutta superhuono saamaan kopin ja heittämään, siis hankala sijoitettava :D

En kyllä hirveästi muista, että urheilussa olisi tehty valitsemalla joukkueita. Usein mentiin pituus/ikä/joku muu/järjestykseen ja jako kahteen.

Koulut käyty 90-00-luvuilla, kai syrjivä valintaprosessi oli jo jäänyt historiaan.

Viimeinen olin. En vaan pärjännyt liikunnassa.

Aika monesti valittiin, vaikka olin kohtuullisen urheilullinen, minulla ei ollut kavereita luokallani niin aina muut valittiin ennen.

Harvoin viimeisenä, mutta aika usein toiseksi tai kolmanneksi viimeisenä. Siihen aikaan oli isot luokat.

Itse opettajana ollessa sen ainoan kerran kun erehdyin antamaan joukkueitten valinnan oppilaille vanhaan malliin, otin joukkueiden valitsijoiksi ne, jotka olisivat luultavasti tulleet valituksi viimeisinä. Kuinka kävikään: he eivät valinneet parhaita pelaajia ensimmäisinä vaan parhaita kavereitaan. Sen jälkeen valinta tehtiin esim. luku neljään, ja samaan joukkueeseen joko ykköset ja kakkoset, toisen kolmoset ja neloset ja toisella kerralla sitten jotenkin muuten, että tulisi mahdollisimman tasaiset joukkueet. Näin siksi, että eivät oppilaat voineet katsoa etukäteen, kenen kanssa pitää päästä samaan joukkueeseen.

Minut valittiin valitsemaan

Yleensä neljänneksi tai viidenneksi viimeisenä. Ensin valittiin kaikki suositut ja sitten keskivertosuositut tyypit. Minut sitten ensimmäisenä vähemmän suosituista, koska olin kuitenkin yksi parhaista pelaajista.

Minut valittiin aina kolmanneksi viimeisenä, mutta ne kaksi minun jälkeeni valittuja olivat selvästi ylipainoisia, kun taas minä olin ihan normaalipainoinen. Olen aina ollut hidas ja kömpelö. Kestävyysjuoksussa olin kyllä hyvä, mutta eihän sitä ollut liikuntatunneilla juuri koskaan.

Näin vasta jälkikäteen olen tajunnut, kuinka paljon tuo vaikutti omaan itsetuntooni liikunnan harrastajana. Minulle tuli sellainen kuva, että olen liikunnassa täysin surkea ja lahjaton. Vasta 40-vuotiaana työterveyden järjestämässä kuntotestissä sain kuulla, että minulla on poikkeuksellisen hyvä hapenottokyky. Vieläkin nyt viisikymppisenä Polarin sykemittarin antama juoksuindeksi on minulla 1,5 kertaa ikäluokkani erinomaisen rajan, vaikka käyn lenkeillä hyvin epäsäännöllisesti ja olen lievästi ylioainoinen.

Ei, minut valittiin ensimmäisten joukossa, koska olin hyvä joukkuelajeissa. Ylipainoinen olin kyllä koko peruskoulun ajan, mutta olin myös ainoita luokkalaisiani, jotka harrastivat joukkuelajeja koulun ulkopuolella.

Yleensä kolmantena tai neljäntenä. Sama jatkunut koko elämäni, en ole koskaan ensimmäinen. Aina vaan joku epämääräisen kohtalainen. Ei paras mutta menettelee.

Mä olin just se hylkiö, jota ei edes otettu viimeisenä vaan joka jäi jäljelle ja jolle opettaja nyökkäsi suunnan, että tohon joukkueeseen... pää kumarassa sitten lampsin sen rivin viimeiseksi, jolle kulloinkin jäin. Ja melkein teki mieli anteeksi pyytää sitä, kun joutuivat mut ottamaan. Enkä ollut edes ulkonäöltäni tai ruumiinrakenteeltani sellainen, että se kohtelu olisi ollut perusteltu sillä! Joten syyn täytyi olla jokin perustavaa laatua oleva kammottava, mikä vain löyhkäsi  minusta ulos... siltä ainakin lapsen mielessä tuntui. Se tunne jäi päälle.

Kunpa opettajat tajuaisivat, miten uskomattoman julma ja ihmisen psykologiaan vääristyneitä (tai oikeita, mistä sen tietää) uskomuksia itsestä aiheuttava on tuo systeemi, että kersat itte saa valita suosikkinsa. Ihan sairasta, kun nyt näin jälkikäteen ajattelee. Siksiköhän olen tuntenut itseni niin hirveäksi koko ikäni ja nyt elän yksin ja olen ilman omaa jälkikasvua? Koska en vain koskaan kelvannut edes pesäpallojoukkueeseen.  Ai kamala, jos niin onkin :D

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Mulla oli samaa ja rusettiluistelussa jäin paritta. Kukaan poika ei suostunut luistelemaan kanssani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin aina viimeisenä kaikkeen. Pesäpallosta paritansseihin. Ryhmätöissä kukaan ei halunnut olla mun pari joten tein ne aina yksin. En vieläkään ymmärrä mikä mussa oli vikana. Olin ihan tavallisen näköinen ja mulla oli kavereitakin (ei vaan samassa koulussa) eli en mä voinut ihan kauhea ihminenkään olla...

Sama täällä. Edelleenkin olen (naisten) ryhmissä nokkimisjärjestyksessä viimeinen. Ja arvojärjestys tehdään sekunneissa, en ymmärrä miten.