Lue keskustelun säännöt.
Ei tämä painajainen koskaan lopu
24.07.2021 |
Kaikki on yhtä mustaa ja tuntuu siltä ettei enää tunnelin päässä ole ollenkaa valoa :( viime marraskuussa kun täytin 30 niin en olisi ikinä uskonut kuinka seuraava kevät/kesä tulee olemaan yhtä raskasta painajaista josta ei irti pääse vaikka kuinka yrittäisi riuhtoa itseään irti. En näe enää mitään syytä elää. Koska kaikki jatkuu yhä edelleen silti. Ei se mihkään pääty.
Yksi tapaaminen, yksi suun avaaminen johti tähän kaikkeen. Yksi aamu jolloin kuvittelin vielä kaiken muuttuvan mutta väärin luulin. Tuli ero pitkästä suhteesta. Yks kaks joudut heittää kaiken menneen roskiin tai unohtaa hetkessä ihan kaiken menneen. Ykskaks joudut tottuu siihen ettet saa hakea lasta tarhasta etkä saa edes käydä kaksin puistossa sen kanssa. Ykskaks kaikki muuttuu hetkessä. Yritin tottua. Yritin nousta. Mutta aina kun nousin ylös ja pääsin jaloilleni, tuli tapaaminen jossa taas kaikki romuttui uudestaan. En päässyt hetkeen ylös.
Päässä vaan soi samat lauseet. "ette voi palata yhteen" "saat nähdä lastasi valvotusti" "silloin tapahtui sitä tätä ja tota" vaikkei niistä mikään pitänyt edes paikkaansa. Yritä siinä sitten avata suusi hiljaisena, ujona ja arkana. Vaikka suututti niin paljon sisällä. Myöntelet vaan hiljaisena kaikille.
Olo on voimaton ja sisältä täysin rikki. Et saa aikaiseksi juuri mitään. Päivät makaat omassa sängyssä yksin. Miettien kaikkea mennyttä. Viime syksyä ja talvea kun kaikki oli vielä hyvin. Ei huvita syödä eikä juoda. Silmät turvoksista pelkästä itkusta. Kaikki on pelkkää mustaa eikä valoa tunnelin päässä juuri näy. Joka päivät mietit kuinka puet päällesi ja lähdet ulos ja teet sen. Mikään muu ei pyöri mielessä kuin se. Jos mä teen sen. Jos mä oikeasti teen sen. Kyllä mä pystyn. Niin pysty yksi toinenkin. Ei se ole kuin hetki kun kaikki on silmän räpäyksessä ohitse. Ehkä sitten kaikki lopulta ymmärtää kuinka pahalta tuo minusta tuntui😭
Viime syksynä mietittiin koiran hankintaa, yhteenmuuttoa. Kaikkea sitä kuinka kaikki kääntyisi hyväksi. Ei sen näin pitänyt mennä. Ei yhden oluen vuoksi pitänyt kaiken kaatua. Sain itseni raiteille viime syksynä ja silloin vielä toivoa oli. Meni syksy ja talvi raittiina. Sitten tuli kevät ja yksi korkkaisu. Ja se oli siinä. Sen jälkeen varsinkin eron jälkeen meno on ollut hurjaa. Nyt mä istun kivellä junan radan vieressä ja mietin tosissani päättäväni päiväni lopullisesti.
Miksi kirjoitin tänne on se, että halusin tulla kertomaan miltä minusta tuntuu ja kuinka yksi virhe voi lopullisesti tuhota kaiken. Mikään tässä jutussa ei ole valetta ja tälläkin hetkellä itken ja toivon ettei kukaan lenkkeilijä minua huomaisi minun itkevän tässä kivellä. Koska en halua jäädä kiinni. Koska toteutan sen nyt. Sitten minun ei tarvitse enää kärsiä. Voin lentää kuin lintu taivaalla. Eikä tarvitse murehtia kuin pelkkää ikävää omia läheisiä kohtaan.
ANTEEKSI.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
V*ttu mikä luuseri olet! Ammu itsesi :-D
Samoin sinne ! Lähetän juuri karmaa ajatuksissani luoksesi, toivottavasti näin korona aikana karma ei saa sinua kiinni ;)
Muista tämä keskustelu , kun onnesi kääntyy ja universumi vastaa ivaasi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsesi ei riitä sinulle motivaatioksi?
Miksi perhe ei riittänyt silloin kun se oli kasassa?
Kun löydät syyn miksi ei riitä, niin tiedät mitä työstää.
Älä kosta lapsellesi, häneen se kolahtaisi, ei muihin.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole vielä lopullisesti pilalla, aina on toivoa ap! Moni on noussut kuvailemastasi tilanteesta ja saanut apua ja voimia nousta pohjalta. Ajattele lapsiasi, minkä perinnön heille jätät jos lopetat itsesi? Se on trauma, josta he eivät välttämättä koskaan pääse yli...
En usko että kärsisivät koska ne on vieroitettu minusta :( tuskin edes muistaisivat minua :(
Alkoholismi on sairaus, mutta siihen on mahdollista saada apua. Ethän ap tapa itseäsi, vaikka nyt tuntuu kamalalta niin asiat voivat vielä kääntyä parempaan suuntaa, vaikket nyt sitä pystykään uskomaan. Onko sulla mitään hoitokontaktia, jotain kenelle avautua tilanteesta?
Jos sinua syytetään teoista, joita et ole tehnyt, saatat tarvita myös asianajajan apua.
Muuten neuvon ryhtymään absolutistiksi ja rakentamaan elämä alusta uudestaan. Niin kuin tuossa joku kirjoitti, nyt alkaa elämäsi toinen erä uusine mahdollisuuksineen. Säilytä muisto tästä hetkestä mielessäsi äläkä lankea uudestaan samoihin virheisiin.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 suomen kielellä 24/7.
Oletko vaikeassa elämäntilanteessa tai kokenut järkyttävän tapahtuman? Onko elämäsi juuri muuttunut ja paha olla? Koetko, ettet jaksa enää yksin huolen tai murheen kanssa? Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset eli kriisityöntekijät sekä tehtävään valitut, koulutetut vapaaehtoiset heidän tukeminaan. Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville. Kriisipuhelin-keskustelun tavoitteena on helpottaa pahaa oloa sekä ehkäistä itsemurhia. Päivystäjä auttaa soittajaa pohtimaan keinoja oman tilanteen helpottamiseksi, omien voimavarojen löytämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Usein Kriisipuhelin on paikka, jossa soittaja kertoo ensimmäistä kertaa vaikeasta tilanteestaan.
Soitathan ap tuonne kriisipuhelimeen, jotta pääsisit pahimman yli <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole vielä lopullisesti pilalla, aina on toivoa ap! Moni on noussut kuvailemastasi tilanteesta ja saanut apua ja voimia nousta pohjalta. Ajattele lapsiasi, minkä perinnön heille jätät jos lopetat itsesi? Se on trauma, josta he eivät välttämättä koskaan pääse yli...
En usko että kärsisivät koska ne on vieroitettu minusta :( tuskin edes muistaisivat minua :(
Mun isä kuoli kun olin alle kouluikäinen, ajattelen melkeen jokapäivä ja kymmeniä vuosia on kulunut!
Ku ne lapset kasvaa niin saat ne takas viimeistään, ei ne sua unohda
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole vielä lopullisesti pilalla, aina on toivoa ap! Moni on noussut kuvailemastasi tilanteesta ja saanut apua ja voimia nousta pohjalta. Ajattele lapsiasi, minkä perinnön heille jätät jos lopetat itsesi? Se on trauma, josta he eivät välttämättä koskaan pääse yli...
En usko että kärsisivät koska ne on vieroitettu minusta :( tuskin edes muistaisivat minua :(
Silti tietäisivät isona, että äiti tap poi itsensä ja miettisivät lopun ikäänsä, että miksi? Läheisen itse murha on yksi kamalimpia asioita mitä voi tapahtua ja siitä kannetaan usein lopun ikää syyllisyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä sanoisin ap, alkoholismi on kamala sairaus, mutta jos saa apua niin sen kanssa voi oppia elämään (raittiina). Jos et jaksa pysyä hengissä itsesi takia niin ajattele lapsiasi, he kantaisivat lopun ikäänsä tuskaa jos päätät päiväsi. He ovat aina sinun lapsiasi ja olet heille kaikesta huolimatta rakas <3
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, mutta siihen on mahdollista saada apua. Ethän ap tapa itseäsi, vaikka nyt tuntuu kamalalta niin asiat voivat vielä kääntyä parempaan suuntaa, vaikket nyt sitä pystykään uskomaan. Onko sulla mitään hoitokontaktia, jotain kenelle avautua tilanteesta?
On. Mä lupasin viime puhelussa olla selvinpäin sille sossulle ja niin mä oon ollutkin. Meillä on joku palaveri. Edellisestä lasusta kun joku tummaihoinen mies yritti tehdä semmoista mulle. En vieläkään ymmärrä miksi ne poliisit teki lasun siitä kun lapsi asuu isällään. Eikä edelleenkään se ole mun vika kun se tummaihoinen tyyppi yritti tehä mulle semmoista väkisin. Siitäkin piti vääntää rautalangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen ollut pariin otteeseen lähellä itsemurhaa, mutta pahimmalla hetkellä soitto kriisipuhelimeen auttoi, sitä kautta sain apua ja olen nyt hengissä tänä päivänä. Pyydän, soita tuonne annettuun numeroon, edes tämän yhden kerran ja saisit ainakin akuuttia keskusteluapua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, mutta siihen on mahdollista saada apua. Ethän ap tapa itseäsi, vaikka nyt tuntuu kamalalta niin asiat voivat vielä kääntyä parempaan suuntaa, vaikket nyt sitä pystykään uskomaan. Onko sulla mitään hoitokontaktia, jotain kenelle avautua tilanteesta?
On. Mä lupasin viime puhelussa olla selvinpäin sille sossulle ja niin mä oon ollutkin. Meillä on joku palaveri. Edellisestä lasusta kun joku tummaihoinen mies yritti tehdä semmoista mulle. En vieläkään ymmärrä miksi ne poliisit teki lasun siitä kun lapsi asuu isällään. Eikä edelleenkään se ole mun vika kun se tummaihoinen tyyppi yritti tehä mulle semmoista väkisin. Siitäkin piti vääntää rautalangasta.
Sä tuot kotiisi ryyppyreissulta tuntemattomia ihmisiä ja tulet melkein raiskatuksi. Sit sä kysyt miten se liittyy huoltajuuteesi? Eipä hetkeen varmaan kannata odotella muutosta tilanteeseen. Ja olikohan ne muutkaan syytökset ihan tuulesta temmattuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, mutta siihen on mahdollista saada apua. Ethän ap tapa itseäsi, vaikka nyt tuntuu kamalalta niin asiat voivat vielä kääntyä parempaan suuntaa, vaikket nyt sitä pystykään uskomaan. Onko sulla mitään hoitokontaktia, jotain kenelle avautua tilanteesta?
On. Mä lupasin viime puhelussa olla selvinpäin sille sossulle ja niin mä oon ollutkin. Meillä on joku palaveri. Edellisestä lasusta kun joku tummaihoinen mies yritti tehdä semmoista mulle. En vieläkään ymmärrä miksi ne poliisit teki lasun siitä kun lapsi asuu isällään. Eikä edelleenkään se ole mun vika kun se tummaihoinen tyyppi yritti tehä mulle semmoista väkisin. Siitäkin piti vääntää rautalangasta.
Just :'D tämä tarinaa menee yhä mielenkiintoisemmaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, mutta siihen on mahdollista saada apua. Ethän ap tapa itseäsi, vaikka nyt tuntuu kamalalta niin asiat voivat vielä kääntyä parempaan suuntaa, vaikket nyt sitä pystykään uskomaan. Onko sulla mitään hoitokontaktia, jotain kenelle avautua tilanteesta?
On. Mä lupasin viime puhelussa olla selvinpäin sille sossulle ja niin mä oon ollutkin. Meillä on joku palaveri. Edellisestä lasusta kun joku tummaihoinen mies yritti tehdä semmoista mulle. En vieläkään ymmärrä miksi ne poliisit teki lasun siitä kun lapsi asuu isällään. Eikä edelleenkään se ole mun vika kun se tummaihoinen tyyppi yritti tehä mulle semmoista väkisin. Siitäkin piti vääntää rautalangasta.
Jäit kiinni, kukaan ole noin yksinkertainen, ei vaikka olisi juonut aivonsa. Toivottavasti sait provolladi sen mitä kaipasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, mutta siihen on mahdollista saada apua. Ethän ap tapa itseäsi, vaikka nyt tuntuu kamalalta niin asiat voivat vielä kääntyä parempaan suuntaa, vaikket nyt sitä pystykään uskomaan. Onko sulla mitään hoitokontaktia, jotain kenelle avautua tilanteesta?
On. Mä lupasin viime puhelussa olla selvinpäin sille sossulle ja niin mä oon ollutkin. Meillä on joku palaveri. Edellisestä lasusta kun joku tummaihoinen mies yritti tehdä semmoista mulle. En vieläkään ymmärrä miksi ne poliisit teki lasun siitä kun lapsi asuu isällään. Eikä edelleenkään se ole mun vika kun se tummaihoinen tyyppi yritti tehä mulle semmoista väkisin. Siitäkin piti vääntää rautalangasta.
Sä tuot kotiisi ryyppyreissulta tuntemattomia ihmisiä ja tulet melkein raiskatuksi. Sit sä kysyt miten se liittyy huoltajuuteesi? Eipä hetkeen varmaan kannata odotella muutosta tilanteeseen. Ja olikohan ne muutkaan syytökset ihan tuulesta temmattuja?
Missä vaiheessa olen sanonut että olen tuonnut kotiini tummaihoisen miehen? En ole tuonnut ketään kotiini. Tiesitkö että jos kävelet itsekin ulkona ilta aikaan ulkona sinullekin voi käydä sama juttu jos olet nainen joku hyökätä kimppusi ja r a i s k a t a. Että nii.
Olen pahoillani kaikesta kokemastasi ap, mutta itsemurha on äärimmäisen huono ratkaisu ja erittäin traumatisoivaa jälkeenjääville. Kuten tässä ketjussa on ehdotettu, niin kannattaa ehdottomasti soittaa tuonne kriisipuhelimeen, sitä kautta sulle voidaan järjestää se apu jota tarvitset, voisit esim päästä osastolle vähäksi aikaa jotta pääset pahimman yli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole vielä lopullisesti pilalla, aina on toivoa ap! Moni on noussut kuvailemastasi tilanteesta ja saanut apua ja voimia nousta pohjalta. Ajattele lapsiasi, minkä perinnön heille jätät jos lopetat itsesi? Se on trauma, josta he eivät välttämättä koskaan pääse yli...
En usko että kärsisivät koska ne on vieroitettu minusta :( tuskin edes muistaisivat minua :(
Ai nyt niitä on enemmän kuin yksi niitä lapsia? Aloituksessa puhuttiin vain yhdestä.
"Saat nähdä LASTASI valvotusti"
"Ykskaks joudut tottuu siihen ettet saa hakea lasta tarhasta etkä saa edes käydä kaksin puistossa sen kanssa."
Noh kohta näette kun lehdessä lukee kouvolan juna raitella on sattunut henkilövahinko..... Siinä teille provoilijoille.
Pohjalta ainoa suunta on ylöspäin.