Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti kalalle ja miksi minä ajattelen aina näin
24.07.2021 |
..että nyt sillä aikana pesen ikkunat ja kaapit, ompelen verhot. Matot ja lattiat pesin jo. Miksi en tajua lomalla lomailla? En vaan tiedä mitä tekisin, kun en koronan takia viitsi huvikseni matkustaa. Jos nyt ottaisinkin kerran rennosti? Ehtiihän nuo kaapit siivota vaikka hylly kerrallaan työpäivinäkin ja noista hommista osan kyllä voin tehdä. Miksi minä suunnittelen jo etukäteen joka ainoalle lomalle siivouksia? Mies tekee meillä kotitöitä, joten siitä en valita, vaan siitä, että en osaa itse lomailla ja töihin palatessa olen yhtä väsynyt kuin lähtiessä.
Tein aika pitkiä päiviä ennen lomaa ja tiedossa on tiukkoja projektiaikatauluja heti loman jälkeenkin. Menisin mustikkaan, mutta mies vei autonkin ja pyörämatkan päästä en tiedä mustikkapaikkoja. 18 km päästä mulla on vakiopaikka, olisiko liian pitkä lähteä eväiden kanssa tuonne päiväksi? Mies tulee kotiin vasta ensi lauantaina, menivät siis Lappiin veljensä kanssa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäluokkakysymys. Tietyn ikäiset naiset on vielä ohjelmoitu olemaan hyviä työihmisiä, eikä loma ole oikein suoritettu ellei mattopyykillä ole käyty.
Tämä. Keski-iän ylittäneet naiset selittävät suu vaahdossa ja ahdistuneina miten loma lähestyy. Pitää pestä ikkunat ja sauna, kerätä marjat, istuttaa takapihalle uudet marjapensaat ja käydä läpi varasto turhien tavaroiden varalta. Matot on totta kai pestävä ja vihdoin aloitettava myös makkarin tapetointi.
Inhottaa kuunnellakin moista, äitini on juuri tuollainen. Hän on syntynyt 50-kuvun puolivälissä ja jäi juuri eläkkeelle, mutta sitä ennen lomat olivat hänelle ihan 100% suorittamista ja siivoamista. Vasta ihan parina viimeisenä työvuotena ymmärsi välillä maata sohvalla telkkaria katsellen, mutta siitäkin poti riipivän huonoa omatuntoa.
Juu, nämä 😄 Nyt jo vähän naurattaa, mutta voi jeezus tästä oli vaikea ohjelmoida itsensä pois! Olen myös saman ikäluokan äidin kasvatti ja meillä ohjelmoitiin lapset (vai pitäisikö rehellisesti sanoa tytöt) noudattamaan samaa mallia viimeistä piirtoa myöten. Siis aivankuin siivoaminen ja kodinhoito aidosti olisivat ihmisen (naisen) elämän tarkoitus! Lähes 20 vuotta ehdin asua omillani tuntien joka vapaahetki syyllisyyttä kaikista tekemättömistä asioista ja sitten joskus, kun ne olisi tehty, voisin oikeasti nauttia vapaa-ajasta. No eihän niistä tekemisistä tällä mallilla loppua tule, onneksi burnout ja muut mielenterveyden haasteet saivat vihdoin pysähtymään ja pystyin opettelemaan armollisuutta itseäni kohtaan.
Joo, mulla on myös semmonen mielikuva että poikia ei ohjelmoida tuohon samaan suoritusten ja huonon omatunnon täyteiseen ajatusmaailmaan.
Meillä oli onneksi niin, että äiti oli ihan tyytyväinen siihen että minä osasin myös rentoutua. Tai siis oikeastaan en tehnytkään paljon muuta kuin hoidin kouluni erinomaisesti ja lopun aikaa olin kuin Ellun kana. Äiti on myöhemminkin sanonut että olisi mahtavaa osata oikeasti nauttia vapaa-ajasta tekemättä mitään ja murehtimatta tekemättömiä kotitöitä. Sillä niitähän riittää; eihän sellaista tilannetta tule koskaan ettei olisi jotain mitä voisi tehdä.
/13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan jotenkin outo. Olen syntynyt 50-luvulla, mutta olen pystynyt aina lomailemaan ja tekemään vain välttämättömät työt.
Nyt kun olen asunut jo pitkään yksin en tee oikeastaan mitään muuta kuin mitä huvittaa.
On lopulta hyvin vähän niitä töitä joita "kuuluu" tehdä.
Myös vaikka on perheellinen.
Mattopyykillä kyllä tykkäsin olla lomalla kun oltiin mökillä. Mutta pidin taukoja, uin välillä ja en pitänyt kiirettä, tein oman tahdin mukaan.
Aloittajalle, onko sinulla kavereita, tapaa heitä nyt rauhassa, mene ulos syömään, terassille, torille, lue, nuku, kävele lähimaastossa, mene uimaan, ota aurinkoa, lähde bussilla johonkin kivaan paikkaan sopivan matkan päähän tai pyydä kaveria kuskiksi, maksa oma osuutesi tietenkin, tee ristikoita jne.
Unohda "pakolliset työt".
Vaatii harjoitusta, mutta pitemmän päälle alkaa sujua.
Kotityöt ei lopu koskaan. Mutta mitä asioita ihminen muistelee jälkeenpäin kaiholla; sitä yhtä kertaa kun oli sopivan viileä ilma imuroida vai sitä, kun viileällä ilmalla oli kiva käydä vaaramaisemassaretkellä?
Koti kun on perussiisti siellä tehtäviä muistoja varten, riittää.
Minä olen samanlainen, että lykkään kaikkia hommia tehtäväksi "sitten lomalla". No, loma loppuu kohta ja niin on vieläkin ikkunat ja matot pesemättä, kaapit siivoamatta, verhot lyhentämättä, jne... Sen sijaan olen kyllä viettänyt ihan liikaa aikaa vauvapalstalla ja katsonut monta hyvää sarjaa Netflixistä, eli olen vähän liiankin hyvä lomailemaan.
Lähde itse mustikalle. Sienelle taitaa olla turha lähteä, kun on niin kuivaa.
Minä lähden nyt kaupalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mieheni lähtee kalalle niin toivon että löytyisi muutaman viikon päästä sepalus auki jonkun naapurin rannasta. Sitä perintöä on odotettu jo tovi.
Jos teillä on lapsia, et peri miestäsi. Jos ei olekaan, miehesi on voinut tehdä testamentin tai miehesi vanhemmat ovat voineet sulkea sinut ulkopuolelle, mikäli omaisuus on tullut miehellesikin perintönä. Mies on voinut tehdä testamentin täysin sinun tietämättäsi, kalakaverit kelpaa todistajaksi, kun se on vain määrämuotoinen.
Olen selvittänyt asiaa ja saan vähintäön oman lakisääteisen osuuteni, joka on vähintäänkin riittävä. Lapsia meillä ei ole.
Ei puolisoilla ole mitään lakisääteisiä osuuksia toisen omaisuuteen. Et ole selvittänyt tai olet selvittänyt paikkakunnan huoltoaseman kahviporukalta, joka tietää kaikesta kaiken tietämättä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos se lähti Lappiin kalaan, niin mihin se tarvitsee autoa?
Ettei vaan olisi kyseessä kala nimeltä Wanda.
Miten itse lähtisit Lappiin kalastamaan toisesta maakunnasta, pyörällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain anottua vaimolta puolikkaan lomapäivän kalastusta varten. Täydet 4 viikkoa kesälomaa.
Heti kalalta paluun jälkeen kauhea perheriita kaikista tekemättömistä töistä.
Nyt olen ajatellut polttaa virvelini ja ryypätä vapaa-ajalla kuten normaalit suomalaiset. Mahdollisimman äkkiä kunnon tuiteri ja perään kunnon kohmelo - järjestyypähän ainakin kokonainen päivä vapaata tai on vaimolla oikeasti syytä napista.
Miksi se toisen on niin monesti itseltä pois, kysynpähän vaan? Jos teillä on haasteita oman vapaa-aikanne orientoitumisen kanssa, älkää kipatko sitä puolison niskaan.
Meillä mies saa kyllä mennä kalalle joka vuosi tuon viikon, tavallaan nautinkin että saan olla yksin, kun muuten en juurikaan ole. Mutta kun osaisi vain rentoutua yksin ollessa! Miehen kanssa tehdään kyllä sitten vaelluksia, käydään syömässä ja lomaillaan, mutta en osaa olla lomalla yksin. Paitsi roikkua netissä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäluokkakysymys. Tietyn ikäiset naiset on vielä ohjelmoitu olemaan hyviä työihmisiä, eikä loma ole oikein suoritettu ellei mattopyykillä ole käyty.
Ennen oli tuollaista. Nyt kun on hiukan ikää mittarissa, olen keksinyt mattopesulan (itsepalvelu-). Puolessa tunnissa peseytyy matot ja itse voin vieressä hoitaa kauppa-asiat tai vaikka lukea lehden. Matot linkoutuvat niin hyvin, että jaksan kantaa autoon ja sitten kotiin kuivumaan :D
Vierailija kirjoitti:
Kalalle = pillulle?
Kai se kalallakin jonkin pillunnäköinen reikä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on eräs parisuhteen varjopuolia kun ei osaa yksin tehdä mitään muuta kuin kotihommia.
Miksi nyt kun mies on kavereiden kanssa kalassa ei voi ajatella, että minäpä olen myös kavereiden kanssa ja teen jotain kivaa.
Opetelkaa, ette ole menettäneet omaa persoonaanne vaikka olettekin pariskunta.
Nyt ymmärrän tässä entistä paremmin miksi monet jäävät huonoihinkin suhteisiin ennenkuin jäävät elämäön itsekseen.
En tarkoita, että aloittaja elää huonossa suhteessa, mutta noin yleensä.
Jos jos viikon loma erillään tuottaa ongelmia kun rentoutuminenkin ja jonkun mukavan tekeminen vaatii sen toisen vierelle ennenkuin onnistuu.
Herätkää naiset jos ainoa asia jonka osaatte tehdä lomalla kun mies on kavereiden kanssa on siivota tai pestä ikkunoita kotona. Olisi nimittäin silloin jo aika.
T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mieheni lähtee kalalle niin toivon että löytyisi muutaman viikon päästä sepalus auki jonkun naapurin rannasta. Sitä perintöä on odotettu jo tovi.
Jos teillä on lapsia, et peri miestäsi. Jos ei olekaan, miehesi on voinut tehdä testamentin tai miehesi vanhemmat ovat voineet sulkea sinut ulkopuolelle, mikäli omaisuus on tullut miehellesikin perintönä. Mies on voinut tehdä testamentin täysin sinun tietämättäsi, kalakaverit kelpaa todistajaksi, kun se on vain määrämuotoinen.
Olen selvittänyt asiaa ja saan vähintäön oman lakisääteisen osuuteni, joka on vähintäänkin riittävä. Lapsia meillä ei ole.
Ei puolisoilla ole mitään lakisääteisiä osuuksia toisen omaisuuteen. Et ole selvittänyt tai olet selvittänyt paikkakunnan huoltoaseman kahviporukalta, joka tietää kaikesta kaiken tietämättä mistään mitään.
No onhan. Jos ei lapsia ole, eikä myöskään testamenttia jossa päätetään toisin, niin aviopuoliso perii kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on eräs parisuhteen varjopuolia kun ei osaa yksin tehdä mitään muuta kuin kotihommia.
Miksi nyt kun mies on kavereiden kanssa kalassa ei voi ajatella, että minäpä olen myös kavereiden kanssa ja teen jotain kivaa.
Opetelkaa, ette ole menettäneet omaa persoonaanne vaikka olettekin pariskunta.
Nyt ymmärrän tässä entistä paremmin miksi monet jäävät huonoihinkin suhteisiin ennenkuin jäävät elämäön itsekseen.
En tarkoita, että aloittaja elää huonossa suhteessa, mutta noin yleensä.
Jos jos viikon loma erillään tuottaa ongelmia kun rentoutuminenkin ja jonkun mukavan tekeminen vaatii sen toisen vierelle ennenkuin onnistuu.Herätkää naiset jos ainoa asia jonka osaatte tehdä lomalla kun mies on kavereiden kanssa on siivota tai pestä ikkunoita kotona. Olisi nimittäin silloin jo aika.
T. Nainen
Viisaita sanoja. Voisin herätellä näitä ajatuksia myös omatoimisesti ääneen puolisolleni - emme vaadi tip top kotia jälleennäkemisen hetkellä vaan virkeän ja levänneen puolison hymyilemässä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se lähti Lappiin kalaan, niin mihin se tarvitsee autoa?
Ettei vaan olisi kyseessä kala nimeltä Wanda.
Miten itse lähtisit Lappiin kalastamaan toisesta maakunnasta, pyörällä?
Menisin taksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäluokkakysymys. Tietyn ikäiset naiset on vielä ohjelmoitu olemaan hyviä työihmisiä, eikä loma ole oikein suoritettu ellei mattopyykillä ole käyty.
Tämä. Keski-iän ylittäneet naiset selittävät suu vaahdossa ja ahdistuneina miten loma lähestyy. Pitää pestä ikkunat ja sauna, kerätä marjat, istuttaa takapihalle uudet marjapensaat ja käydä läpi varasto turhien tavaroiden varalta. Matot on totta kai pestävä ja vihdoin aloitettava myös makkarin tapetointi.
Inhottaa kuunnellakin moista, äitini on juuri tuollainen. Hän on syntynyt 50-kuvun puolivälissä ja jäi juuri eläkkeelle, mutta sitä ennen lomat olivat hänelle ihan 100% suorittamista ja siivoamista. Vasta ihan parina viimeisenä työvuotena ymmärsi välillä maata sohvalla telkkaria katsellen, mutta siitäkin poti riipivän huonoa omatuntoa.
Tämä. 1955 syntynyt äitini on juuri tuollainen. Nyt eläkkeelläkään ei osaa yhtään olla rauhassa ja rentoutua vaan pitää pää punaisena painaa menemään aamuvarhaisesta iltamyöhään. Sitten valittaa kuinka väsynyt ja stressaantunut on. Mitä tälle voi tehdä? Pelkään oikeasti jänen saavan jonkin kohtauksen pian.
Rentoutuessa on tärkeää pitkästyä. Silloin on riittävän toimeton. Kun ensin pitkästyy ja miettii "pitäisi tehdä jotain" täytyy vain jatkaa "tekemättä olemista" (ei tee mitään työtä muistuttavaa tai hyödyllistä) ja hetken kuluttua alkaakin rentoutua.
18 kilsaa ei ole pitkä matka pyörällä, jos ottaa mukaan evästä ja juotavaa sekä pitää tauon mustikoiden poimimisesta ennen kotimatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Rentoutuessa on tärkeää pitkästyä. Silloin on riittävän toimeton. Kun ensin pitkästyy ja miettii "pitäisi tehdä jotain" täytyy vain jatkaa "tekemättä olemista" (ei tee mitään työtä muistuttavaa tai hyödyllistä) ja hetken kuluttua alkaakin rentoutua.
18 kilsaa ei ole pitkä matka pyörällä, jos ottaa mukaan evästä ja juotavaa sekä pitää tauon mustikoiden poimimisesta ennen kotimatkaa.
Mustikat nyt vieläpä kevyitä kuljettaa kun eivät ole lihoneet kuivuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se lähti Lappiin kalaan, niin mihin se tarvitsee autoa?
Ettei vaan olisi kyseessä kala nimeltä Wanda.
Miten itse lähtisit Lappiin kalastamaan toisesta maakunnasta, pyörällä?
Hiihtämällä!
Täällä, elämme viikkosiivouksesta toiseen ja kerran kuussa luxury kuukausisiivous. Oikeasti haluaisin työviikon jälkeen marjaan, kalaan tai kuitenkin joskus pois arkikuvioista.