Lue keskustelun säännöt.
Muita, kenellä ei ole yhtään ystävää?
01.08.2014 |
Vuosien saatossa kaikki kaverit on vain jääneet. Erilaiset elämäntilanteet veivät erilleen, samoin se, että elin todella raskasta elämänvaihetta enkä jaksanut pitää yhteyttä.. Nyt ei sitten ole ketään. Kuvaavaa lienee se, että kun vaihdoin uuden puhelinliittymän ja ilmoitin siitä facebookissa, kukaan ei laittanut minulle numeroaan vaikka kaverilistalla on yli 200 ihmistä...
Olen totaalisen yksin, ei parisuhdetta, ei ystäviä. Lapset sentään on, mutta kunhan tuosta kasvavat, lähtevät tietysti omaan elämäänsä. En mä taida edes kaivata ketään, haluan olla vain yksin :(
Onko ketään muuta, jolla ei ole _yhtään_ketään? Miten selviätte?
Kommentit (72)
Miten ihmeessä olet kerinnyt hankkia kaverilistalle noinkin paljon porukkaa ja et silti pidä kehenkään yhteyksiä. On varmaan omasta ittestään kiinni, että hakeutuis kavereiden pariin, vaikka pikku hiljaa. tai aloita sukulaisista, tarjoudu kylään pitkästä aikaa, tai sovi treffit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen ne kaikki jotka siellä listalla on. Sukulaisia, tuttavia, vanhoja kavereita, työkavereita jne. Ja siis kuvittelin että välit ei ihan näin olemattomat olisi, mutta näköjään on :(
On on. Ja mulla ei siellä listallakaan ole edes kymmentä ihmistä. Eipä mulla ole kavereita ollut koskaan, mutta tavallaan kyllä hävettää ettei kukaan satunnainen kaverinkerääjäkään muista/halua kysellä kaveriksi.
Voisivatko he olettaa, että sinulla on heidän numeronsa? Ainakin itse liittymän vaihdettuani näpyttelin yhteystietoja käsin.
Mullakaan ei kovin ystäviä ole. Enemmänkin tuttuja. Välillä sitten yritän vaan ehdottaa tapaamista niiden vähienkien kanssa.
Minulla ei ole kavereita koska en jaksa enää kestittää ihmisiä reuman vuoksi. Niin kauan kuin meillä tarjoilu pelasi oli kyllä kavereita mutta nyt kun en jaksa kokata ja tarjoilla olen yksin. Mieheni analysoi tilannetta niin että ihmiset pelkäävät minun pyytävän esim. apua tai että vaikea kulkemiseni kepin kanssa saa ihmiset vaivautumaan seurassani.
Siispä olen yksin koska kyllästyin yksipuoliseen yhteydenpitoon. Tässä on hyvänä puolena se, ettei tarvi lähetellä niitä viittäkymmentä joulukorttia joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole yhtäkään ystävää tässä kaupungissa missä asun, kaikki lähteneet maailmalle tai yhteydenpito päättynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan ole ystäviä eikä parisuhdetta. En tiedä miten on mennyt näin, ehkä olen liian laiska ja tykkäänkin yksinolosta. Usein kyllä kaipaisi että olisi joku jolle voisi soittaa tai tekstata tai jonka kanssa voisi mennä leffaan tai syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi yksinäinen ilmoittautuu. Olen 21 ja parin viime vuoden ajan minulla oli yksi miespuolinen kaveri johon tutustuin käydessäni iltalukiota. Hän lupasi tulla nyt keväällä yo-juhliini mutta eipä näkynyt eikä ole tyypistä mitään kuulunut. Eli ilman ystäviä ollaan täälläkin.
Tuttua. Kai tässä elämässä vaan pitää yrittää sinnitellä. Mä katson kaupungilla haikeana ihmisiä, jotka on kaveriporukalla kahviloissa tai terasseilla.
Tänään oli tarkoitus tavata yhden tutun kanssa, mutta se sitten peruuntui. Monet tutut olleet sellaisia, että sanovat "kiva olis tavata enemmänkin". Sitten kun tapaamista ehdottaa, on heillä kalenteri niin täynnä, että se sovitaan monen viikon päähän. Monesti sitten taas tulee este tai sairastuminen kun vihdoin pitäisi tavata. Näyttelyissä, tapahtumissa ja matkoilla sitten käyn yksinkin. Miestä tai lapsia ei ole.
Sitä olen pohtinut, että onkohan tätä yksinäisyyttä niin paljon muualla maailmassa? Jossain ulkomailla käydessä tuntuu monikin kadullakin tai jossain kahvilassa alkavan jutella. Suomessa taas sitä ei tapahdu ellei toinen ole vähintäänkin humalassa.
Itselläkin oli joskus sellaisia tuttavia, jotka pyrkivät hyötymään. Yhteyttä ottivat kun jotain tarvitsivat. Silloin oli kyllä aika hyväksikäytetty olo, kun vain hyödyn merkeissä halusivat tavata. Itse sitten päätin yhteydenpidon heihin.
Varmaan on itsessänikin puutteita ihmisenä ja ystävänä. Kai siihenkin on syynsä, että olen oikeastaan kaikkien tuttujeni tuttavapiirin ulkolaidalla. Eteenpäin yritän mennä, vaikka välillä olo on apeakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä kaupungeista teitä yksinäisiä löytyy?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:45"]
Mistä kaupungeista teitä yksinäisiä löytyy?
[/quote]
Helsingistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun täytin 18 ja pyysin vanhempia olemaan pois kotoa. Tein kakun vaikka tarkoitus oli bilettää, ja kutsuin samanikäisiä meille synttäreilleni. Istuin kakun kanssa yksin koko illan, ketään ei tullut. Sen jälkeen en ole hirveästi edes yrittänyt niitä ystäviä saada.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:49"]
Turusta.
[/quote]
Minäkin.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:49"]
Muistan kun täytin 18 ja pyysin vanhempia olemaan pois kotoa. Tein kakun vaikka tarkoitus oli bilettää, ja kutsuin samanikäisiä meille synttäreilleni. Istuin kakun kanssa yksin koko illan, ketään ei tullut. Sen jälkeen en ole hirveästi edes yrittänyt niitä ystäviä saada.
[/quote]
Voi että... Saat sympatiani. On ollut tosi huonoa käytöstä kutsutuilta!
Eipä ole ystäviä/kavereita ei. Ei edes tuttavia joille vois laittaa tekstaria yms.
Joskus on yksinäistä, mut tähän on kuitenkin tottunut että on aina yksin. Ei ole miestä ekä lapsia.
pitäisikö sinun aloittaa vaikka jokin harrastus jonka kautta tutustusit ihmisiin? eipä kai tässä muuta osaa sanoa. Minulla on pari hyvää ystävää, loput hyvän päivän tuttuja/etäisempiä "kavereita." Olen nyt aikuisena aktiivisesti itse yrittänyt pitää suhteita yllä..