Lue keskustelun säännöt.
Muita, kenellä ei ole yhtään ystävää?
01.08.2014 |
Vuosien saatossa kaikki kaverit on vain jääneet. Erilaiset elämäntilanteet veivät erilleen, samoin se, että elin todella raskasta elämänvaihetta enkä jaksanut pitää yhteyttä.. Nyt ei sitten ole ketään. Kuvaavaa lienee se, että kun vaihdoin uuden puhelinliittymän ja ilmoitin siitä facebookissa, kukaan ei laittanut minulle numeroaan vaikka kaverilistalla on yli 200 ihmistä...
Olen totaalisen yksin, ei parisuhdetta, ei ystäviä. Lapset sentään on, mutta kunhan tuosta kasvavat, lähtevät tietysti omaan elämäänsä. En mä taida edes kaivata ketään, haluan olla vain yksin :(
Onko ketään muuta, jolla ei ole _yhtään_ketään? Miten selviätte?
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheiluporukoiden lisäksi ystäviä voisi löytyä esimerkiksi seurakunnan erilaisista pienryhmistä. Kirjastot joskus järjestävät lukupiirejä. Kansalaisopistojen käsityö- tms. kursseilla luulisi olevan helppo jutustella ja tutustua töiden lomassa. Myös joku vapaaehtoistyön muoto voisi olla tapa tutustua uusiin ihmisiin. Koiraihmiset voivat tutustua koiraharrastukseen liittyvissä piireissä. Pienten lasten kanssa voi mennä perhekahvilaan tai -kerhoon, isompien lasten vanhemmat voivat aktivoitua koulun ja kodin yhteistyössä tai lasten harrastukseen liittyen ja tutustua sitä kautta muihin vanhempiin.
Tinderin kautta löytää helposti juttuseuraa, moni on sitä kautta löytänyt ystäviäkin. Toki monet siellä etsii jotain romanttista taikka seksiä, mut iso osa haluaa nimenomaan tavata uusia ihmisiä.
Porin seudulta. Kukaan ei voisi/uskaltaisi laittaa yhteystietojaan!?!? Eihän tämä yksinäisyydestä pääseminen johda koskaan mihinkään. Kituminen jatkuu täällä ylhäisesdä yksinäisyydessä..
Helsingistä.
Rusetti rinnuksiin ja miitti johonkin kahvilaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:45"]
Onko teidän yksinäisyyden takana jokin muu ongelma?
[/quote]
Kiusaaminen ja sitä seurannut itseluottamuksen romahtaminen vaikuttanut merkittävästi.
Muutamia kavereita on, asuvat toisessa kaupungissa. Ystäviä ei ole ollut vuosiin, elämä todella yksinäistä. Onneksi on työpaikka jossa tapaa ihmisiä, vapailla itsekseen.
Olen jo lähemmäs 5kymppinen mies , tutuilla perheet niin eipä heillä ole aikaa kiinnostusta? pitää yhteyttä.
Nuorempana olin hyvinkin sosiaalinen , oli tyttöystäviä, avovaimokin joitakin vuosia. Viimeisestä seurustelu suhteesta tulee tänä vuonna 10vuotta.
Lopetin baareissa käymisen n. 10v sitten niin eipä ole ollut yhden yön juttujakaan , ei vahvasti mee.
Päivä kerrallaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on nyt yksi ystävä. Viime vuonna ei ollut ketään.
Silti nytkin tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja olo on apea ja ahdistunut.
Täälläkin yksi jolla 0 ystävää. Tai ei kai minua lasketa yksinäiseksi kun on mies ja lapset. Yksi kaveri kävi kylässä huhtikuussa 2016 .Välimatka sen 100km että siksi jäänyt yhteyden pito.
Ja ujous estää uudet tuttavuudet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi jolla 0 ystävää. Tai ei kai minua lasketa yksinäiseksi kun on mies ja lapset. Yksi kaveri kävi kylässä huhtikuussa 2016 .Välimatka sen 100km että siksi jäänyt yhteyden pito.
Ja ujous estää uudet tuttavuudet
Saisko tiedustella, mistä päin Suomea olet? :)
(Suomi24 treffit palvelussa voi rajata hakuun pelkästään ystävää hakevat)
Ystävään törmääminen on oikeastaan vain tuurista kiinni. Myös itsestä, miten paljon on valmis "antamaan" itsestään ja kiinnostaako se toinen ihminen ja hänen asiansa todella.