Lue keskustelun säännöt.
Muita, kenellä ei ole yhtään ystävää?
01.08.2014 |
Vuosien saatossa kaikki kaverit on vain jääneet. Erilaiset elämäntilanteet veivät erilleen, samoin se, että elin todella raskasta elämänvaihetta enkä jaksanut pitää yhteyttä.. Nyt ei sitten ole ketään. Kuvaavaa lienee se, että kun vaihdoin uuden puhelinliittymän ja ilmoitin siitä facebookissa, kukaan ei laittanut minulle numeroaan vaikka kaverilistalla on yli 200 ihmistä...
Olen totaalisen yksin, ei parisuhdetta, ei ystäviä. Lapset sentään on, mutta kunhan tuosta kasvavat, lähtevät tietysti omaan elämäänsä. En mä taida edes kaivata ketään, haluan olla vain yksin :(
Onko ketään muuta, jolla ei ole _yhtään_ketään? Miten selviätte?
Kommentit (72)
Käytännössä minullakaan ei ystäviä ole. Kaksi ihmistä on, joita pidän ystävinä, mutta kumpikin asuu kaukana. Myös elämäntilanteemme rajaa meiltä mahdollisuuksia tavata. On pieniä lapsia, työttömyyttä. Tuntuu, että minulle tämä riittää. Joskus on joku juttukaveri puhelimessa, mutta ei tarvitse sen enempää nähdä vaivaa. Koska kyllä ystävyys vaatii "työtä". Siksi ne vanhat ystävät eivät enää ole kuvioissa, kun en ole viitsinyt nähdä vaivaa. Kamala sanoa,mutta en tunne menettäneeni mitään.
Lapsi minulla on, ja sisko jota joskus näen sekä vanhemmat. Näin on ihan hyvä. Tunnen itseni ja viihdyn yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:45"]
Onko teidän yksinäisyyden takana jokin muu ongelma?
[/quote]
En oikein tiedä, ei minusta. Olen tullut siihen tulokseen, etten vain ole mukava ihminen. Miehettömyyden selittää rumuus, mutta miksi sitten kukaan nainenkaan ei halua olla kaveri... Varmaan olen liian tylsä.
Joku joukkueharrastus on hyvä keino ystävien saantiin. Aikuisten harrastusporukoita löytyy monesta eri lajista kutn jalkapallo, koris, sähly jne
Täällä myös Oulusta yks yksinäinen. Mies tosin löytyy ja 8kk vanha vauva. Muutettiin reilu kolme vuotta sitten tänne ja edelleen nyhjään koko ajan kotona. Lisäksi olen työpaikkani ainut nainen joten ei sieltäkään hirveästi seuraa löydy. Jotenkin tuntuu että elämä valuu hukkaan täällä nyhjöttäessä.
Täällä kanssa yks jolla ei käytännössä ystäviä ole. Lukioaikana ystäviä oli, mutta yhteydenpito vuosien mittaan jäi kun ystävät muuttivat ympäri suomea. Sen jälkeen ei oikeastaan ystäviä ole ollut. Entisen poikaystävän kautta tutustuin muutamiin samanhenkisiin ihmisiin, mutta kun hän jätti miut tuossa pari kuukautta sitten ja muutin pois siltä paikkakunnalta missä asuttiin, nekin tuttavat jäi sinne. Nyt asun Lahdessa enkä tunne täältä ketään muita kun äitini. Onneks on sukulaisia mutta eihän ne nyt ystäviä korvaa. Ikää on 26. Onneksi ensi viikolla alkaa opiskelu, josko sitä kautta tutustuisi ihmisiin ja saisi muutakin seuraa kun itsensä. Kyllä ihminen sen verran sosiaalinen on että ei kaikkea aikaa huvita yksin viettää vaikka osaan itseksenikin olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä on aikuisena vaikea löytää, mutta tuttavillakin pärjää, ja j o s k u s heistä tulee ajan kanssa ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi oikeasti hyvä saada joku sivusto jossa voisi yksinäiset sopia tapaamisia. Siis ei senssi sivusto vaan kavereita, ystäviä. ..
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:49"]
Muistan kun täytin 18 ja pyysin vanhempia olemaan pois kotoa. Tein kakun vaikka tarkoitus oli bilettää, ja kutsuin samanikäisiä meille synttäreilleni. Istuin kakun kanssa yksin koko illan, ketään ei tullut. Sen jälkeen en ole hirveästi edes yrittänyt niitä ystäviä saada.
[/quote]
Voi että... Saat sympatiani. On ollut tosi huonoa käytöstä kutsutuilta!
[/quote]
Joo aivan hirveetä, eikö niitä yhtään hävettänyt edes? No eivät ole vaivan arvoisia tuollaiset tyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taustalla epävarmuus itsestäni. En koskaan uskalla aloittaa jutustelua, pelkään ettei minulle vastata tai etten keksikään mitään mielenkiintoista sanottavaa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:45"]
Onko teidän yksinäisyyden takana jokin muu ongelma?
[/quote]
Mä olen ainakin onnistunut kehittämään itselleni sosiaalisten tilanteiden pelon, mutta en jaksa muistaa kumpi oli ensin, pelko vai yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aikuisen on äärimmäisen vaikea uusia ystäviä. Ja puhun nyt ystävistä, en kavereista tai tutuista. Joukkuelajeissa saa toki kavereita, mutta ystävyyteen tarvitaan kyllä jonkin sortin klik. Se voi olla esim. joku kriisi elämässä, jonka molemmat ovat käyneet läpi. Menetys tai muu. Itse olen epäsosiaalinen. En saa pidettyä keskustelua yllä. Silti minua siunattu kahdella ystävällä. Toinen lapsuudenkaveri, toinen opiskelukaveri.
Hei!
Olen samassa tilanteessa.Ihan kuin oisin lukenut itse kirjottamaani tekstiä.Tosin olen naimisissa.Minulla on 16,8 ja 5-vuotiaat lapset ja kohta tulee neljäs lapsi.Minulla on fb 270 kaveria,mutta ei ketään oikeata läheistä tyttökaveria.Ei ole ketään naista kaverina,jonka kanssa lähteä leffaan tai shoppaileen.Oon tehnyt töitä tosi paljon (vuorotyö) viime vuodet ja vaativan työn ja perheen ja kodinhoidon lisäksi en ole edes jaksanut enää yrittääedes ketään kaveriksi.
Nyt olen äitiyslomalla ja olisi ihanaa kun olisi joku läheinen tyttökaveri.Mulla ei ole ketään muuta kaveria kuin mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:49"]
Muistan kun täytin 18 ja pyysin vanhempia olemaan pois kotoa. Tein kakun vaikka tarkoitus oli bilettää, ja kutsuin samanikäisiä meille synttäreilleni. Istuin kakun kanssa yksin koko illan, ketään ei tullut. Sen jälkeen en ole hirveästi edes yrittänyt niitä ystäviä saada.
[/quote]
Voi että... Saat sympatiani. On ollut tosi huonoa käytöstä kutsutuilta!
[/quote]
Mä kutsuin valmistujaisiini 20 ystävääni (pidin juhlat "ei-sesonkikautena") ja näistä tuli paikalle vain kaksi.. Aikaa on jo muutama vuosi mutta vieläkin olen surullinen tästä.
T. Se pohjois-karjalan pimatsu
[/quote]
Voi ei...tosi kurjaa :( Halaus
[/quote]
Miten ihmiset voi olla näin välinpitämättömiä? Onko sitä sitten haluttu kun sulla on pätäkkää niin, ettei kyykylle taivu, omakotitalot, huvilat, ökyautot ja paljon suhteita, jolla porukkaa kouluttaa rapujuhlissa. Sitäkö sen nykyään pitää olla? Olen huomannut, että siipeilijöitä ja "avun pyytäjiä" kyllä löytyy, jos urallaan etenee ja vaikutusvalta kasvaa. Sellainen on niin läpinäkyvää ja todella keinotekoisen surkeaa, ei sellaisen varaan tosiystävyyttä rakenneta. Ne ovat hyötysuhteita.
Aikuisena on tosi vaikea löytää uusia ystäviä. Olen asunut Oulussa reilut 10 v ja sinä aikana olen tutustunut useisiin ihmisiin, mutta suhteet ovat hiipuneet muualle muuttoihin / arjen kiireisiin. Tuntuu myös usein siltä, että olen se aktiivisempi osapuoli. Ja kun olen lopettanut soittelun, niin toinen osapuoli ei ole ottanut lupauksesta huolimatta yhteyttä ikinä.
Onneksi on kuitenkin muutamia kavereita täälläkin ja ympäri Suomea kouluaikaisia ystäviä. Mutta näistä pidempiaikaisista ystävistä moni ei käy täällä pohjoisessa vaan jos haluan nähdä, niin minä se matkustan etelämmäksi :( varmaan jos lopettaisin yhteydenpidon niin nämäkin suhteet hiipuisi....
Hih, olen tässä käynyt koko ketjun läpi ja melkein huomaamattani yläpeukutin kaikki kommentit. *Nolo*
Yksinäinen siis täälläkin. :D
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 22:03"]
Minulla taustalla epävarmuus itsestäni. En koskaan uskalla aloittaa jutustelua, pelkään ettei minulle vastata tai etten keksikään mitään mielenkiintoista sanottavaa.
[/quote]
Minulla tämä sama
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:59"]Olisi oikeasti hyvä saada joku sivusto jossa voisi yksinäiset sopia tapaamisia. Siis ei senssi sivusto vaan kavereita, ystäviä. ..
[/quote]
Hyvä idea. Ihme, ettei sellaista taida olla.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 20:45"]
Mistä kaupungeista teitä yksinäisiä löytyy?
[/quote]
Helsingistä.
[/quote] Espoo
[/quote]
Vantaa
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:46"]
Olin elämäni ensimmäiset 23 vuotta yksin. Olin koulukiusattu ja ainoa lapsi. Isäni kuoli kun olin 10 ja äiti kolmetoista vuotta myöhemmin. Äidin kuoltua minulla ei ollut ketään, joten karistin Suomen pölyt jaloistani ja muutin Italiaan. Täällä sain ystäviä, miehen ja kaksi lasta. Seuratkaa tekin esimerkkiäni: vaihtakaa maisemaa
Nainen 29v
[/quote]
Jos uskallat niin kerro lisää! :) Oliko sulla jokin suunnitelma ennen kuin lähdit? Työ, asunto, säästöjä?