Misten lahjat, oletko koskaan ostanut miehille mitään?
Tämä kysymys on sekä naisille että miehille, naisille kysymys kuuluu, että oletko koskaan ostanut miehelle lahjaa ja miehille, että oletko saanut naisilta lahjoja?
Kysymyksen tekijä on mies ja itse en ole koskaan saanut yhden yhtä lahjaa naisilta, itse olen taipuvainen ostelemaan silloin tällöin läheiselle naiselleni lahjoja, kukkia, viemään ulos syömään jne. Olenko jotenkin poikkeava kun olen viime vuosien kuluessa havahtunut siihen, että minä en ole koskaan saanut mitään. Vertaan itseäni tuntemiini miehiin, käsitykseni mukaan heistä jokainen saa ainakin jonkinlaisen huomionosoituksen syntymäpäivinään ja jouluisin, pidän sitä aika normaalina, että ihminen huomioisi läheisensä jollakin tavalla niin kuin valtaosa tekee.
Kommentit (70)
Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.
"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...
Joulu, synttäri ja isänpäivälahjat ostetaan, samoin mulla on ollut tapana ostaa jotain ihan pientä ystävänpäivänä.. viimeeksi mies sai pussillisen sellaisia suklaakonvehteja joista pitää. Oon ostanut vaatteita, kirjoja, cd-ja dvd- levyjä, iTV:n, rannekelloja, videokameran aikoinaan, iPod:in, yms. Kyllä tässä on 25v aikana ehtinyt.
Annan miehelleni lahjoja aina kun siihen on edes joku syy, ja joskus ilman syytäkin. Just tässä taannoin mieheni sanoi minulle, että häntä harmittaa ja hävettää kun annan niin paljon kekseliäämpiä lahjoja kuin hän. Itse en tosin ole tästä samaa mieltä. Lahjojen antamisesta tulee itsellekin hyvä mieli :)
Aloitukseni tarkoitus oli saada pieni tuntuma siihen todellisuuten miten toiset ihmiset käyttäytyy ja vaikuttaa sille, että omassa elämässäni asiat eivät ole ihan tavallisella tasolla. En sano, että odotan saavani mitään materiaa, vaan joskus se tulee väkisinkin käytännössä mieleen kun havaitsen muiden miesten saavan kumppaneiltaan ja jopa vierailta naisilta arjen keskellä pientä huomiota jonkin lahjan muodossa, olen kateellinen :(
Syntymäpäivääni on viimeksi muistettu noin kaksikymmentä vuotta sitten silloinsen tyttöystäväni toimesta, hän sentään teki joskus kakun ja se kyllä lämmitti mieltä.
Jatkakaa miestenne ja myös tosin päin, hemmottelua!
Mä olen tosi huono ostamaan mitään. Kaikilla on jo kaikkea, kukaan ei tarvitse mitään. Siksi keskityn gourmetruoan valmistamiseen lahjojen sijaan.
Oletko saanut tyttöystävää sitten sen jälkeen, kun viimeksi sellainen oli 20v sitten synttäreitä muistamassa?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:15"]
Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.
"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...
[/quote]
Minusta nuo jälkimmäiset on ihan itsestäänselvyyksiä parisuhteessa, ei mitään "lahjoja". En oikein ymmärrä lahjavastaisuutta, ei lahjat ole mitään "tilbehööriä". Ette siis koskaan osta toisellenne mitään yllätystä? Näet kaupassa miehesi lempibändin uuden levyn, etkä ajattele että voisit ostaa sen hänelle lahjaksi? Että ostakoon itse jos haluaa? Eihän siitä ole kyse kenen rahoista ne menee, kyse on yllätyksestä ja kekseliäisyydestä, ja siitä että ajattelee toista ja huomaa jotain mistä hän ilahtuu.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:26"]
15. Kyllä olen. Kysymyksesi tarkoitus oli?
[/quote]
Kysyä onko nimesi Jani
Kaikki merkkipäivät lahjon (vyö, kravatti, peli, kirja, lahjakortti yms.), mutta usein saatan viedä miehen ihan muuten vain ulos syömään pitkän kaavan mukaan viineineen. Siitä hän erityisesti pitää. Kukkia en ole ostanut, kun ei niistä erityisemmin välitä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:26"]
15. Kyllä olen. Kysymyksesi tarkoitus oli?
[/quote]
Kysyä onko nimesi Jani
[/quote]
Ei ole. Eikö olisi helpompaa esittää se kysymys kuin osoittaa olevansa tyhmä?
Synttäri- ja joululahjat, lisäksi satunnaisia. Esim kallis pipo jota mies on aiemmin katsellut, ostin ihan vain arkipäivän lahjana. Merkkipäivinä ostanut mm, iskunkestävän kameran vaelluksia varten, vaelluskengät, kellon, treenikassin lisäksi alkuvaiheessa suhdetta teettänyt itsestäni valokuvaajalla kansion jossa vähäpukeisia kuvia. Olemme parikymppisiä ja suhdetta takana 3 vuotta. Lahjojen arvot toisillemme 200-500 euroa. Lahjojen osto on kivaa :)
Kyllä olen aina antanut miehelleni merkkipäivinä lahjoja, kallein oli aikoinaan xbox minkä annoin.
Lisäksi olen antanut miespuolisilie ystäville synttäri ja joululahjat..mä tykkään antaa lahjoja. :)
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:15"]
Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.
"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...
[/quote]
Se on *tilpehööri, ei "tilbehööri". Puet varmaan päällesi myös gollegen kun syöt aamias-groissantia ja kuuntelet pienon soittoa.
Kyllä, olen ostanut lahjoja. Mieluummin sellaisia yllättäviä arjen lahjoja kuin niitä pakkopakettejä (esim. joulu, syntymäpäivät). Inhoan pakkojuhlintaa. Mies onneksi samanlainen.
Sillon kun vielä olin parisuhteessa, annoin synttäri- ja joululahjat ja jos sattui kaupassa jotain silmään mistä tiesin miehen tykkäävän/tarvitsevan niin ostin. Lahja on riippunu hyvin paljon sen hetkisestä rahatilanteesta, mutta olen antanu lahjaksi mm. kylpytakin, kauluspaitoja, koruja, Reino-tossut, kirjoja, työkaluja...
Suhteen alkuvaiheessa tuli ostettua kaikkea. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen ideat olivat loppu, eli kun ei mitään enää tarvinnut, niin krääsä olisi vain ollut jäljellä.
nyt olen uudessa suhteessa. Miehellä on ihan kaikkea. Eikä hän lue kirjoja, joita olisi helppo ostaa. En vain tiedä, mitä ostaisin!
Puolin ja toisin hankimme lahjoja toisillemme. Eikä lahjan tarvitse olla mitään turhaa tilpehööriä. Mä olen hankinnut miehelleni ainakin kylpytakin, paitoja, hotelliyöpymisen, konserttilipun, illallisen, valokuvakirjan. Noissa ei-tavaralahjoissa olen siis itse ollut mukana eli samalla yhteistä aikaa. Itse olen saanut koruja ja kukkia.
Kyllä olen. Ihanaa muistaa rakasta puolisoaan. Synttärit, joulu, nimpparit, hääpäivä, kihlapäivä, vuosipäivä.
Ja joskus ihan muuten vaan. Tai laittaa 3 ruokalajin illallinen. Muista ja huomioida toista. Teoinja sanoin kertoa, kuinka rakas ja tärkeä toinen on.
Olen ostanut miehelleni kymmeniä, ellen satoja lahjoja. Aina jouluna ja syntymäpäivänä, hääpäivänä, sekä monena muunakin päivänä ihan muuten vain. Meillä on tapana ostaa toiselle lomalahja samana päivänä kun hän aloittaa kesäloman. Se on aina jotain lomaan liittyvää, esim. pullo hyvää aurinkoöljyä tai aurinkolasit. Muutenkin tykkään ostaa hänelle lahjoja, koska tunnen hänet niin hyvin että tiedän tasan tarkkaan mistä hän ilahtuu. Pikkujuttuja tarttuu usein mukaan kun liikkuu, ei välttämättä ollenkaan kalliita.