Misten lahjat, oletko koskaan ostanut miehille mitään?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:15"]

Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.

"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...

[/quote]

Minusta nuo jälkimmäiset on ihan itsestäänselvyyksiä parisuhteessa, ei mitään "lahjoja". En oikein ymmärrä lahjavastaisuutta, ei lahjat ole mitään "tilbehööriä". Ette siis koskaan osta toisellenne mitään yllätystä? Näet kaupassa miehesi lempibändin uuden levyn, etkä ajattele että voisit ostaa sen hänelle lahjaksi? Että ostakoon itse jos haluaa? Eihän siitä ole kyse kenen rahoista ne menee, kyse on yllätyksestä ja kekseliäisyydestä, ja siitä että ajattelee toista ja huomaa jotain mistä hän ilahtuu.

[/quote]

Samaa mieltä. Itse asiassa kuulostaa todella koomiselta jos sanoisin miehelleni että saat nyt synttärilahjaksi tämän mun kirjasuositukseni :D Siis ei edes sitä kirjaa vai? Mun mielestä kirjojen suosittelua kutsutaan normaaliksi keskusteluksi ihmisten välillä, ei lahjaksi :O Tästä sain kyllä aamun naurut, kiitos siitä!

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:47"]

Suhteen alkuvaiheessa tuli ostettua kaikkea. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen ideat olivat loppu, eli kun ei mitään enää tarvinnut, niin krääsä olisi vain ollut jäljellä.

nyt olen uudessa suhteessa. Miehellä on ihan kaikkea. Eikä hän lue kirjoja, joita olisi helppo ostaa. En vain tiedä, mitä ostaisin!

[/quote]

Hemmotteluhoitoja. Esim. hierontaa

Kyllä minä ostan miehelleni joskus lahjoja. Tai leivon hänelle yllärinä. Tai mennään syömään yhdessä. Ei kuitenkaan olla mitään yltiöhemmottelijoita materian suhteen, ennemmin kumpikin ostaa itse asioita, joista pitää. Me roimitaan arjessa toinen huomioonottaen, lahjat on vähän toissijaisia.

Ootko puhunut sun tyttöystävälle tuosta asiasta ja kertonut, että se harmittaa sinua?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:47"]

Suhteen alkuvaiheessa tuli ostettua kaikkea. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen ideat olivat loppu, eli kun ei mitään enää tarvinnut, niin krääsä olisi vain ollut jäljellä.

nyt olen uudessa suhteessa. Miehellä on ihan kaikkea. Eikä hän lue kirjoja, joita olisi helppo ostaa. En vain tiedä, mitä ostaisin!

[/quote]

Kyllähän ihminen koko ajan tarvitsee jotain. Vaatteita esimerkiksi, tai urheiluvälineitä, harrastustarvikkeita. Musiikkia, lehtiä, puutarhanhoitotarvikkeita, työkaluja, kenkiä, hiustuotteita, viiniä, kyniä, lomia, autotavaraa, koruja, karkkia, kokkauskamaa. Ihminen kuluttaa koko ajan jotain, ja kaikesta voi tehdä lahjan jos huvittaa.

Olen ostanut miehelle mm. paljon toivomansa kirjan, pelipaitoja ja liput futismatsiin ulkomaille. Ulkomaanreissu oli vähän riskaabeli, ensin mies suuttui siitä, että tuhlasin rahoja (omia) siihen, mutta innostui sitten.

Mulla taas ei oikeasti ole mitään niin rakasta harrastusta tms. että mulle voisi ostaa niin helpolla lahjoja, "en mä mitään tarvi".. Eli yritän kovasti keksiä mitä tarvitsisin, ja vinkkaan sitten miehelle synttäreiden/joulun alla.

31. Ootko puhunut sun tyttöystävälle tuosta asiasta ja kertonut, että se harmittaa sinua?

En ole asiasta koskaan kenellekän maininnut, siihen on oikeastaan syynä se, että en haluaisi luoda kenellekään painetta huomioida, jos se ei tule omasta halusta niin mielestäni sitä ei kuulukaan tulla kyseiseltä ihmiseltä.

Nykyisellään en edes voisi kysyä asiasta, viimeisin kumppanini menehtyi hieman vajaa kaksi vuotta sitten.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:47"]

Suhteen alkuvaiheessa tuli ostettua kaikkea. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen ideat olivat loppu, eli kun ei mitään enää tarvinnut, niin krääsä olisi vain ollut jäljellä.

nyt olen uudessa suhteessa. Miehellä on ihan kaikkea. Eikä hän lue kirjoja, joita olisi helppo ostaa. En vain tiedä, mitä ostaisin!

[/quote]

Kyllähän ihminen koko ajan tarvitsee jotain. Vaatteita esimerkiksi, tai urheiluvälineitä, harrastustarvikkeita. Musiikkia, lehtiä, puutarhanhoitotarvikkeita, työkaluja, kenkiä, hiustuotteita, viiniä, kyniä, lomia, autotavaraa, koruja, karkkia, kokkauskamaa. Ihminen kuluttaa koko ajan jotain, ja kaikesta voi tehdä lahjan jos huvittaa.

[/quote]

jaa-a. Ei tämä mies...

hänellä on vaatteita 20 kertaa enemmän kuin minulla. Armania yms.

Urheilussa hän käy salilla. Ei siihen liity välineitä, ja salihanskat on jo.

musiikkia hän kuuntelee spotifysta.

lehtiä joo - mutta niitä ostin viimeksi.

ei ole puutarhaa

Saa lainaksi kaikki maailman työkalut helposti isältään.

kenkiä on 50 paria.

hiustuotteita joo... Pitää harkita.

viiniä joo, mutta on jo yleensä itse hankkinut valmiiksi.

kyniä???

ei minulla ole varaa ostaa lomia.

autotavaraa?? Mitä se on?

koruja ei käytä.

karkki ei minusta ole lahjatavara...

ei kokkaa, minä teen sen.

yllämainittu hieronta voisi olla kiva.

Ostin miehelleni lahjaksi rannekellon ja viinilaseja optikkoliike kaupasta. siellä oli vaikka mitä. ei pelkästään mikään silmälasikauppa.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:47"]

Suhteen alkuvaiheessa tuli ostettua kaikkea. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen ideat olivat loppu, eli kun ei mitään enää tarvinnut, niin krääsä olisi vain ollut jäljellä.

nyt olen uudessa suhteessa. Miehellä on ihan kaikkea. Eikä hän lue kirjoja, joita olisi helppo ostaa. En vain tiedä, mitä ostaisin!

[/quote]

Kyllähän ihminen koko ajan tarvitsee jotain. Vaatteita esimerkiksi, tai urheiluvälineitä, harrastustarvikkeita. Musiikkia, lehtiä, puutarhanhoitotarvikkeita, työkaluja, kenkiä, hiustuotteita, viiniä, kyniä, lomia, autotavaraa, koruja, karkkia, kokkauskamaa. Ihminen kuluttaa koko ajan jotain, ja kaikesta voi tehdä lahjan jos huvittaa.

[/quote]

jaa-a. Ei tämä mies...

hänellä on vaatteita 20 kertaa enemmän kuin minulla. Armania yms.

Urheilussa hän käy salilla. Ei siihen liity välineitä, ja salihanskat on jo.

musiikkia hän kuuntelee spotifysta.

lehtiä joo - mutta niitä ostin viimeksi.

ei ole puutarhaa

Saa lainaksi kaikki maailman työkalut helposti isältään.

kenkiä on 50 paria.

hiustuotteita joo... Pitää harkita.

viiniä joo, mutta on jo yleensä itse hankkinut valmiiksi.

kyniä???

ei minulla ole varaa ostaa lomia.

autotavaraa?? Mitä se on?

koruja ei käytä.

karkki ei minusta ole lahjatavara...

ei kokkaa, minä teen sen.

yllämainittu hieronta voisi olla kiva.

[/quote]

Minunkin miehelle on todella hankalaa ostaa lahjoja. On todella, todella tarkka vaatteistaan ja tavaroistaan. Toki olen hänelle silloin tällöin jotain t-paitoja ja yöpukuja ostanut, mutta vaikeaa on. Alushousuja on tullut ostettua paljon, kun tiedän mistä merkistä pitää.

Ei lue kirjoja, ei juurikaan käytä kyniä, musiikki spotifystä, harrastustuotteidensa haluaa olevan todella laadukkaita, niistä en ymmärrä riittävästi, on viini-intoilija, en osaisi niitäkään hänelle hommata, kenkiä on liikaa, on kalju, ei käytä koruja (paitsi kalvosinnappeja, jotka olen hänelle ostanut), autotavaraa ?, on laadukkaat renkaa yms., käyttää vain tiettyjä tuoksuja/pesuaineita/voiteita, jotka ostaa yleensä työmatkoiltaan.

Viimeksi onnistuin lahjassani hyvin. Ostin hyvän vessaharjan. Oli mieluinen lahja (sisäpiirin vitsi). 

Lisäys 36:een. Ei juurikaan kokkaa. Jotain grillikamaa olen ostanut paljon. Karkkia tulee ostettua muutenkin.

36

Minä ostin tosi pitkään aina syntymäpäivänä ja jouluna miehelle lahjat. Meilläkin yhteiset rahat, joten tuntuu vähän hassulta ostaa miehelle miehen tienaamilla rahoilla lahjoja. Ja sitten joskus tuli noottia siitä, kun olin ostanut Alkoon 100€ lahjakortin (valitkoon oman viskinsä), niin mies valitti että se on hankala ja voi mennä hukkaan. 

Jouluisin on ollut usein niin, että mies on ostanut itselleen mieluisia kirjoja minun ostamien lahjojen lisäksi. Kun minä en osaa. Viime jouluna sanoin sitten miehelle jo suoraan, että ostaa omat joululahjansa :-)

Viimeisin "lahja" minkä ostin miehelle oli sellainen rannekello, jota hän himoitsi jo vuonna 2000, mutta ei raaskinut ostaa kun oli niin kallis. Sitten sitä mallia ei valmistettu moneen vuoteen. Huomasin sattumalta keväällä, että nyt sitä valmistetaan ja kysyin mieheltä, haluaako hän sen ja ostin sen hänelle samalla kun kävin kelloliikkeessä. Mutta onko se lahja, jos mies on ne rahat tienannut? Enemmänkin se on sellainen "haluaisin, että sinä saat tämän, olet sen ansainnut". 

Monet viskipullut on tullut vuosien varrella ostettua parempien ideoiden puutteessa. Ehkä ap:n kannattaa reippaasti sanoa omalle naiselleen, mistä tykkää ja mitä toivoo lahjaksi.

Mä en osta enää miehelleni lahjoja, enkä ole vuosikymmeniin ostanut lahjoja isällenikään. Isäni kanssa olen niin vähän tekemisissä, että olisi ihan naurettavaa ruveta lahjoja ostelemaan. Mieheni taas... Ensimmäiset 10 vuotta yritin, mutta kysyessä mies ei koskaan halunnut eikä tarvinnut mitään, ja yllätyslahjoista hän ei ole koskaan ilahtunut eikä piitannut. Jos on kivempaa antaa kuin saada, se pitää paikkansa vain jos toinen oikeesti ilahtuu lahjasta, mutta kun on 10 vuotta katsonut sitä, miten hartaudella etsitty ja pohdittu lahja vaan nostetaan sivuun eikä ilmekään värähdä, ei enää ole kivaa antaa lahjoja.

Päätin, että olkoon sitten, jos mikään mun keksimä lahja ei kelpaa (mies saattaa jopa ostaa saman tavaran itse itselleen, esim. kylpytakin - annoin sellaisen joululahjaksi, ja joitakin kuukausia myöhemmin mies innoissaan selitti että osti itselleen kylpytakin. Kun kysyin että miksi, ethän sä oo sitä munkaan ostamaa käyttänyt, niin ei hän edes muistanut että sellainen oli jo), niin olkoon. Ja toisaalta minä en ole yhtään lahjaa saanut tämän 10 vuoden aikana, joten pelataan sitten samoilla säännöillä.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:03"]Tämä kysymys on sekä naisille että miehille, naisille kysymys kuuluu, että oletko koskaan ostanut miehelle lahjaa ja miehille, että oletko saanut naisilta lahjoja?

Kysymyksen tekijä on mies ja itse en ole koskaan saanut yhden yhtä lahjaa naisilta, itse olen taipuvainen ostelemaan silloin tällöin läheiselle naiselleni lahjoja, kukkia, viemään ulos syömään jne. Olenko jotenkin poikkeava kun olen viime vuosien kuluessa havahtunut siihen, että minä en ole koskaan saanut mitään. Vertaan itseäni tuntemiini miehiin, käsitykseni mukaan heistä jokainen saa ainakin jonkinlaisen huomionosoituksen syntymäpäivinään ja jouluisin, pidän sitä aika normaalina, että ihminen huomioisi läheisensä jollakin tavalla niin kuin valtaosa tekee.

[/quote]

Juu, ostan miehelleni aina jouluisin ja synttäreillä lahjat; koruja, kelloja, lempijääkiekkojoukkueensa tuotteita (hullu fani).. arkisin saatan - harvoin kylläkin - ostaa hyvänpäivänlahjoja; vaatteita ja jotain erikoisempia, hauskoja pikkujuttuja :) kyllä mun mielestä on mukava ilahduttaa toista,ei lahjojen ostelu oo miehen hommaa vaan kuuluu ihan molemmille. Ei lahjojen tarvii olla kaliita ja suuria, ajatus on tärkein. Kyllä mäkin saan mieheltä kukkia ja lahjoja merkkipäivinä, mutta harvemmin oon kyllä koko suhteen aikana hyvänpäivän lahjoja saanu, mutta se ei haittaa. Lahjat sen takia tuntuu lahjoilta eikä jokapäiväseltä jutulta. Kukkia mies tosin tuo sillon tällön, ihan vaan koska haluaa :)

ap

siis herranjumala ei ollu ap tuo äskönen, mitä mä sekoilen! :D

väärä ap

Olen mies ja olen saanut naisilta aina paljon lahjoja, eikä vain jouluisin ja syntynäpäivinä vaan myös arjessa.

Olen saanut kaikkea mahdollista suklaalevystä ulkomaanmatkoihin, kukista hyviin kirjoihin ja rannekelloista itse tehtyihin lapasiin. Annan kyllä itsekin mielelläni kaikenlaisia spontaaneja pieniä lahjoja tämän tästä, ehkä se vaikuttaa. Tai ehkä olen vain ollut onnekas ja tavannut harvinaisen mukavia naisia.

Parasta on, jos nainen uskaltaa poiketa muotista ja hankkia muutakin kuin perinteisen partavesi-linjan lahjoja.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:15"]

Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.

"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...

[/quote]

Se on *tilpehööri, ei "tilbehööri". Puet varmaan päällesi myös gollegen kun syöt aamias-groissantia ja kuuntelet pienon soittoa. 

[/quote]

katopa vaan ruotsin sanakirjasta, kumpi se on.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 10:57"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:15"]

Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.

"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...

[/quote]

Se on *tilpehööri, ei "tilbehööri". Puet varmaan päällesi myös gollegen kun syöt aamias-groissantia ja kuuntelet pienon soittoa. 

[/quote]

katopa vaan ruotsin sanakirjasta, kumpi se on.

[/quote]

Keskustelemmeko tässä ruotsiksi?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:15"]

Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.

"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...

[/quote]

Minusta nuo jälkimmäiset on ihan itsestäänselvyyksiä parisuhteessa, ei mitään "lahjoja". En oikein ymmärrä lahjavastaisuutta, ei lahjat ole mitään "tilbehööriä". Ette siis koskaan osta toisellenne mitään yllätystä? Näet kaupassa miehesi lempibändin uuden levyn, etkä ajattele että voisit ostaa sen hänelle lahjaksi? Että ostakoon itse jos haluaa? Eihän siitä ole kyse kenen rahoista ne menee, kyse on yllätyksestä ja kekseliäisyydestä, ja siitä että ajattelee toista ja huomaa jotain mistä hän ilahtuu.

[/quote]

Olemme molemmat aika vaativia siinä suhteessa, mitä haluamme omistaa. Meillä on myös ihan omat harrasteet. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä mieheni harrastuksista tarpeeksi osatakseni ostaa hänelle niihin liittyviä välineitä, niin, että ne olisivat juuri oikeita - ei se ilahdu mistä tahansa kaukoputkesta, sen täytyy olla joku ihan tietynlainen, tietyillä ominaisuuksiilla. Sama toisin päin. En haluaisi mieheni ostavan minulle kirjaa luettavaksi, koska todennäköisesti olisin jo lukenut sen. Ja huomatkaa, puhuin "pienestä arjen huomioinnista", en mistään joululahjoista.

Myöskään mitään sellaisia "musta ois kiva kun käyttäisit ja siksi kuvittelen että haluaisit käyttää tämmöistä kelloa/paitaa/kodinkonetta/salikorttia/tai edes sivistäisit itseäsi tällä kirjalla/levyllä/jollain" - tyyppisiä "lahjoja" meillä ei ole mitään tarvetta antaa. Useimmitenhän pariskuntien lahjat ovat itse asiassa tätä tyyppiä. Sitä vaan kuvitellaan, että annetaan lahja toisen ilahduttamiseksi, mutta oikeasti kyseessä on alitajuinen toive siitä, että toinen olisi sellainen, joka tätä haluaisi.

Munkin mielestä miehelle on vaikea ostaa lahjoja (harrastusvälineissä ja elektroniikassa tarkka mutta hintatietoinen), mutta kyllä mä silti ostan... Paitoja, yövaatteita, alusvaatteita, urheiluvaatteita tulee ostettua, mutta vähän tylsäähän se on vaatteita aina ostella. Mies inhoaa shoppailua, joten arvostaa kyllä sitä, että saa niitä lahjaksi.

Viskipulloja ostan joskus, satunnaisina pikkulahjoina saatan tuoda karkkia tai suklaata. Suklaa ja viinikin on jo semmoista, että se tulee kuitenkin käytettyä yhdessä eikä siinä mielessä ole lahja toiselle.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 11:07"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:15"]

Emme ole enää vuosiin ostaneet toisillemme erikseen mitään "lahjoja". Meillä on kotona muutenkin tarpeeksi tilbehööriä ja molemmat ostavat itse itselleen tarpeellisen tai haluamansa silloin kun kokevat sen tarpeelliseksi. Meillä on sitäpaitsi yhteiset rahat, joten joku "tarjoaminen" ravintolassa on ihan se ja sama.

"Lahjojen" sijaan pyrimme ilahduttamaan toisiamme pienellä arjen huomioinnilla: tuo kaupasta toisen lempijugurttia, keittää aamulla kahvin valmiiksi toiselle, lähtee seuraksi jotain asiaa toimittamaan, tarjoaa kyydin, suosittelee kirjaa...

[/quote]

Minusta nuo jälkimmäiset on ihan itsestäänselvyyksiä parisuhteessa, ei mitään "lahjoja". En oikein ymmärrä lahjavastaisuutta, ei lahjat ole mitään "tilbehööriä". Ette siis koskaan osta toisellenne mitään yllätystä? Näet kaupassa miehesi lempibändin uuden levyn, etkä ajattele että voisit ostaa sen hänelle lahjaksi? Että ostakoon itse jos haluaa? Eihän siitä ole kyse kenen rahoista ne menee, kyse on yllätyksestä ja kekseliäisyydestä, ja siitä että ajattelee toista ja huomaa jotain mistä hän ilahtuu.

[/quote]

Olemme molemmat aika vaativia siinä suhteessa, mitä haluamme omistaa. Meillä on myös ihan omat harrasteet. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä mieheni harrastuksista tarpeeksi osatakseni ostaa hänelle niihin liittyviä välineitä, niin, että ne olisivat juuri oikeita - ei se ilahdu mistä tahansa kaukoputkesta, sen täytyy olla joku ihan tietynlainen, tietyillä ominaisuuksiilla. Sama toisin päin. En haluaisi mieheni ostavan minulle kirjaa luettavaksi, koska todennäköisesti olisin jo lukenut sen. Ja huomatkaa, puhuin "pienestä arjen huomioinnista", en mistään joululahjoista.

Myöskään mitään sellaisia "musta ois kiva kun käyttäisit ja siksi kuvittelen että haluaisit käyttää tämmöistä kelloa/paitaa/kodinkonetta/salikorttia/tai edes sivistäisit itseäsi tällä kirjalla/levyllä/jollain" - tyyppisiä "lahjoja" meillä ei ole mitään tarvetta antaa. Useimmitenhän pariskuntien lahjat ovat itse asiassa tätä tyyppiä. Sitä vaan kuvitellaan, että annetaan lahja toisen ilahduttamiseksi, mutta oikeasti kyseessä on alitajuinen toive siitä, että toinen olisi sellainen, joka tätä haluaisi.

[/quote]

Ankea suhde teillä.