Uskotko ujon lapsen kohdatessasi, että ujous on vanhempien (äidin) syy?

Itse olin lapsena ujo ja sekös äitiäni harmitti. Itselläni ei toistaiseksi ole ujoa lasta ollut ja jos sellaisen saisin, niin musta siinä ei mitään pahaa olisi jos siihen äitinä osaisi suhtautua järkevästi (eikä yrittäisi koko ajan lapselle sanoa, että ole nyt reippaampi!).

ja eiköhän tuon äitien syyllistämisen voisi lopettaa jo.

Mä en vain ymmärrä sitä, miksi jotkut äidit eivät halua vahvistaa lapsensa itsetuntoa niin, ettei esim. kiusaaminen sattuisi. Tai että lapset oppisivat kääntämään selkänsä kiusaamiselle.



Monet ujot ja arat lapset eivät uskalla sanoa kiusaajileen vastaan, vaan ottavat sen mitä annetaan.



Miksi te hyökkäätte tällaista ajatusta vastaan?!? Ei mene jakeluun. Millaisia äitejä te oikein sitten olette, jos ette halua suojata lapsianne kiusaamiselta kasvattamalla heidän itseluottamustaan ja itsetuntoaan niin paljon, että kiusaamisesta ei välitettäisi? Miksi teidän lasten pitää kestää mahdollista kiusaamista, tulla kertomaan teille vanhemmille/opettajille kiusaamisesta, katsoa, kun kiusaajat otetaan puhutteluun, eikä asia kuitenkaan ratkea sillä. Kiusaaminen alkaa taas uudestaan (mahdollisesti) ja jatkuu pahempana tai kiusaajat etsivät uuden kiusattavan?



-40-

Jos kaikki muut lapset oppivat puolustautumaan, kiusaajat siirtyvät kiusaamaan niitä, jotka eivät siihen kykene. Tällainen voisi olla vaikkapa kiusaajaa pienempi lapsi tai vaikkapa kehitysvammainen lapsi.

Miten vanhemmat voisivat parantaa kehitysvammaisen lapsensa?

Ujon ja aran lapsen vanhemmat taatusti pyrkivät kohottamaan lapsensa itsetuntoa. Se ei silti muuta lapsen luonnetta mihinkään. Luonteeltaan ujo lapsi on ujo lapsi, vaikka hänen itsetuntonsa liitelisi pilvissä.

Vierailija:

Mä en vain ymmärrä sitä, miksi jotkut äidit eivät halua vahvistaa lapsensa itsetuntoa niin, ettei esim. kiusaaminen sattuisi. Tai että lapset oppisivat kääntämään selkänsä kiusaamiselle.

Ja kirjoita samantien kirja siitä, varma bestseller alta aikayksikön!



Ja sitten sä voitkin seuraavaksi vaikka selvittää ton JFK:n murhan, jollei sulla ole muuta tekemistä.

Osittain ujous kuuluu lapsen luonteeseen. Vanhemman käytös joko rohkaisee lasta tai lisää ujoutta. On ujoja lapsia, joita on rohkaistu olemaan vähemmän ujoja (oikealla tavalla), mutta silti ovat ujoja. Ujous voi olla myös opittua eli vanhempi voi olla ujo ja siirtää käyttäytymismallin lapseensa. Liika suojeleminen lisää ujoutta. Mutta esim. ujon lapsen hoitoon laitto ei rohkeutta lisää. Ujo lapsi tarvitsee turvaa ja läheisyyttä, positiivisia lyhyitä ero kokemuksia.



Omat lapset ovat ujoja uudessa ympäristössä. Tai nuorempi on ujo. Kun ' kotiutuvat' , niin nuorempi on villimpi kuin vanhempi. Tässä on kysymys lasten tempperamentista.



Eli en syyllistä vanhempaa lapsen ujoudesta. Ei ujous ole vika, vaan ominaisuus. Silloin kyllä harmittaa lapsen puolesta, jos näkee, että vanhempi ei rohkaise ujoa lasta, vaan latistaa ja nolaa lastaan samalla lisäten tämän ujoutta.

Valitettava totuus taitaa olla se, että kiusaaminen ei ikinä poistu maailmasta. Onhan nykyään paljon työpaikkakiusaamistakin.



Henkilökohtaisesti minua vain surettaa ne lapset, jotka eivät uskalla/pysty puolustautumaan kiusaajia vastaan. Ja jos he eivät vielä uskalla puhua siitä kenellekään...



Jotain pitäisi keksiä.



-40-

Kiusaajat saisivat kyllä mennä itseensä.

-40-

Tiedän yhden tosi ujon lapsen, jonka tapauksessa mielestäni äiti on vain pahentanut ujoutta. Äiti on voimakasluonteinen, sosiaalinen ja puhelias. Kyläreissuilla tyttö istuu kun liimattuna äitinsä kyljessä kiinni. Tyttö on nyt tokalla luokalla enkä ole nähnyt sen kun pari kertaa liikahtavan äitinsä vierestä. Jos tytöltä kysyy jotain, äiti vastaa sen puolesta. Kaveri kertoi, että oli kerrankin saanut juteltua tytön kanssa kun äiti oli poistunut kahvin keittoon... Tässä tapauksessa mielestäni äiti on vain pahentanut lapsen ujoutta olemalla ylisuojelevainen ja tekemällä asioita tytön puolesta.

on sosiaalisia ja puheliaita.....päin vastoin sitten hyvin päällepäsmäreiden vanhempien ja ylihössöttävien lapset tuntuvat olevan arempia.... että tällainen havainto....

terveydenhoitajat, opettajat jopa parturi on kysynyt aina pojalta minunkauttani. siis kysyy lapselta mutta tuijottaa minua odottaen vastausta.



Itse olen kyllä kysyjälle aina sanonot, että mitäs minulta kysyt enhän minä tiedä poikani vastauksia. TYerveyden hoitaja oli lähes surkuhupaisa, kun jutteli pojalle kolmannessa persoonassa. ja odotti minun vastaavan.



Sanoin terkalle, että mitäs jos juttelisit pojalle ihan henkilökohtaisesti hän ei ole me hän on hän ja osaa puhua..



Ja toisaalta jos törmäisisin tuolaiseen äitiin joka vastaa lapsensa puolesta varmaan kysyisin, että jaa oletkos sinä " anni" ?



Ihan samoin, kun olen omalta vanhemmalta pojalta kysynyt kun on vastannut jotain nuoremman ujon puolesta, että jaahas meillä onkin uusi " kalle" . Yleensä vihje menee aikas hyvin perille.

Kun toisiksi vanhin lapseni on ujo ja arka. muut 5 onkin sitten rohkeita.. hmm. mitenköhän tämä yhtälö toimii???



Ja niin mitä näihin minun lapsiini tulee niin ihan samoilla rajoilla ja kasvatuksella ne kaikki on kasvatettu.



6Xäippä

Itse en puuttuisi lapsen ujouteen millään tavalla. Useimmissa tapauksissa ujous karisee jonkin verran iän karttuessa. Jos lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on, eli ujona, se tukee hyvän itsetunnon kehittymistä. Uskon, että lapsen ujoutta halveksimalla hänestä voi tehdä vielä aremman.

taavan hänen puolestaan. Loputtomiin en viitsi painostaa tyttöä vastaamaan, koska menee vain enemmän lukkoon siinä tilanteessa, joten jossain vaiheessa saatan vastata hänen puolestaan tai kiertämällä vastata siten, että lopetan vastauksen kysymällä häneltä " eiks vaan?" tms. jolloin hän voi omalla tavallaan vastata nyökkäämällä.

Siis en kertakaikkiaan voi sille mitään, että tyttö tukeutuu läsnäollessani minuun niin voimakkaasti vieraiden kysellessä jotain häneltä. -25-

Vierailija:

Tiedän yhden tosi ujon lapsen, jonka tapauksessa mielestäni äiti on vain pahentanut ujoutta. Äiti on voimakasluonteinen, sosiaalinen ja puhelias. Kyläreissuilla tyttö istuu kun liimattuna äitinsä kyljessä kiinni. Tyttö on nyt tokalla luokalla enkä ole nähnyt sen kun pari kertaa liikahtavan äitinsä vierestä. Jos tytöltä kysyy jotain, äiti vastaa sen puolesta. Kaveri kertoi, että oli kerrankin saanut juteltua tytön kanssa kun äiti oli poistunut kahvin keittoon... Tässä tapauksessa mielestäni äiti on vain pahentanut lapsen ujoutta olemalla ylisuojelevainen ja tekemällä asioita tytön puolesta.

Kotioloissa erittäin riehakas, kova touhamaan ja iloinen viikari- sellainen kuin tuon ikäiset ovat. Huomaan kuitenkin , että ei olekaan sellainen kun mennään vieraaseen ympäristöön onkin enemmän äidin lähellä viihtyvä ja ujostelee paljonkin kun joku vieras puhuttelee häntä.

Lapsi on todella estoinen ja arka. Myös isänsä on hyvin estoinen. Lapsi on ujo, mutta varmaankin hän kehittyy juuri samanlaiseksi estoiseksi kuin isänsä. Hänen siskonsa on sitten aivan erilainen onnekseen.

Vierailija:

Lapsethan osaavat olla todella julmia. Ujot ja arat lapset joutuvat usein kiusattavaksi -> surettaa nämä ujot lapset.

Mietin vain, miksei näiden ujojen lasten itsetuntoa ja itseluottamusta vahvisteta kotona, jottei heidän tarvitsisi olla ujoja ja arkoja?

Onko ujous jotain, mistä pitäisi päästä eroon? Onko ujous suora merkki siitä, että lapsella on heikko itsetunto?

Itse olen ujo - ollut pienestä pitäen. Äitini on samanlainen, joten hän osasi suhtautua oikein luonteeseeni. Joskus olisin iloinen, jos olisin sanavalmiimpi ja rohkeampi, mutta toisaalta olen onnellinen juuri tälläisenä kuin olen. Olen palveluammatissa, joten minun on pakko uskaltaa puhua, eikä minulla todellakaan ole heikko itsetunto... Kahdesta lapsestani toinen on selvästi hieman harkitsevampi, joten varmasti luonteenpiirteissä on jotain periytyvääkin - hän on ollut sitä syntymästään lähtien. Ujous ei missään nimessä ole mielestäni mikään heikkous, vaan osa ihmisten luonnetta. En voi ymmärtää, miksi se nähdään negatiivisena.

Vierailija:

" Vai tarkoitatko, että kiusaaminen on osa reippaan ja rohkean lapsen luonnetta, jolloin hänen ei tarvitse muuttua? Hmm... "

Kiusaaminen ei tietenkään ole reippaan ja rohkean lapsen kylkiäinen. Tai sen ei ainakaan pitäisi olla.

Tarkoitan vain sitä, että kun näihin kiusaajiin kiinnitetään jo niin älyttömästi huomiota, eikä kiusaamisen suhteen oikeastaan mitään ole tapahtunut, niin pitäisikö keksiä jotain muuta?

-40-