Miksi lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ja huostaanotot lisääntyvät koko ajan?

Up

Kulutusyhteiskunta tuhoaa ihmisen tieltään.

Vierailija kirjoitti:

Neuropsykiatristen oireiden hoitamatta jättäminen, isommat luokkakoot, uusi opetussuunnitelma, avoimet oppimistilat, mielenterveys- ja peruspalveluiden rapauttaminen. Siinä muutama syy.

https://kadotetutlapset.fi/

Tämä. Ja joku mainitsikin, että ennen kotiin sai konkreettista tukea tiukoissa tilanteissa (siivous,ruuanlaitto) Myös kiristynyt kilpailu ja vaatimukset työelämässä kuluttaa vanhempien voimia. Sama kilpailu on siitärtynyt nuorten elämään, jossa taistellaan opiskelupaikoista. Nykyään tavoitellaan menestystä. Onnistunut ihminen on menestyny. Osa putoaa kelkasta, uupuu ja sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä vauvapalsta on tällainen? Välillä täällä ollaan täysin sitä mieltä, että äidit paapoo perägammarinpoikia aivan täysillä ja näin ollen heistä tulee uusavuttomia ja syrjäytyneitä. Ties mitä insestijuttujakin heitellään.

Nyt sitten näin ei näytäkään olevan.

Onko niin, että kun nyt tässä aiheessa nämä jutut eivät oikein sovi siihen omaan argumenttiin, niin sitten keksitään muuta ja jopa kielletään yhtäkkiä nämä?

Ääripäät on aina ääripäitä, miten se on niin vaikea tajuta? Rautalankaa: Pienten lasten kaltoinkohtelu verrattuna siihen, että äiti paapoo lähes aikuiselle pojalle voileitvätkin valmiiksi ja kuorii perunat valmiiksi lautaselle.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan perheet sai kotiin apua ihan rutiininomaisesti. Meilläkin oli mm kun äiti oli sappikivien poistossa ja suonikohjuleikkauksessa. Monta viikkoa kävi ruoanlaittaja ja siivooja kunnalta. Ja me lapset sentään jo kouluikäisiä.

Ja vaatimukset vanhemmille oli että pidä joten kuten hengissä ja ruoki jollakin.

Nykyään vaaditaan koko ajan yhä enemmän ja samaan aikaan se huostaanotto on ainoa "apu" joka on saatavilla.

Jotkut haistaa bisneksen mutta lasten hoito laitoksissa on huonompaa kuin huonoimmat kotiolot, ainakin yläkouluikäisten ja sitä vanhempien.

Palveluja on lisätty koko ajan. Niiden tarpeen kasvu johtuu jostain, joka ei voi olla vain palvelujen puute. Se joku on vanhemmuus ja aikuisuuden malli.

Vanhemmuuden paineet ja odotukset ovat nousseet yhteiskunnan tasolta moninkertaisesti samaan aikaan kun yhteiskunnan tarjoama matalan kynnyksen tuki on lähes hävinnyt ja perheyhteisöt hajonneet. Uskon vakaasti siihen, että lapset hyötyvät kun ympärillä on paljon aikuisia siinä arjessa: tätejä, eroja isovanhempia, naapureita, tuttuja neuvolantätejä. Tosi moni perhe on arjessaan yksin, ja joka toinen liitto kariutuu eroon, jolloin vanhemmat ovat vielä enemmän yksin.

Työelämän paineet ovat valtavat niille, jotka ovat työelämään ylipäätään päässeet. Sen ulkopuolelle jääminen taas syrjäyttää. Nuorilla on valtavat paineet pärjätä, kun elämään ei pääse kiinni ilman huippusuorituksia. Kesätöistä puhumattakaan.

Me kohtasimme perheessämme ison kriisin samaan aikaan kun nuori oireili psyykkisesti. Sekä psykan että sosiaalitoimen puolelta todettiin, että äärimmäisen lyhyen ja pienimuotoisen tuen jälkeen jäljelle jäisi sijoitus/huostaanotto. Jopa siis psyykkiset ongelmat hoidettaisiin huostaanoton kautta. Esim. lastenhoitoapua ei voinut saada edes tilapäisesti siksi aikaa, kun aikuinen menee töihin (eikä nuori pärjää iltapäivää yksin). Siivousavusta puhumattakaan.

Nuori tarvitsisi arkeensa enemmän aikuisia.

Vanhempien mielenterveysongelmat

Some

Kurin ja rutiinien puute

Vanhempien eroilu ja jatkuva partnerien vaihto

Lasten muuttaminen viikottain "uuteen" kotiin, eli vuoroviikkovanhemmuus.

Puuttuva yhtenäiskulttuuri, ja sitä myöten yksinäisyys

Ylläolevaan liittyvät muut ilmiöt, kuten useat harrastukset, liika hajonta.

Liika vaatiminen kouluhommissa niin, että tulevaisuus tuntuu menevän pilalle jollei saa yhdestä kokeesta kasiluokalla kymppiä.

Tuossa nyt jotain näin 20v alalla olleen näkemyksiä. Niin, ja nämä on niiden nuorten suusta, ei omia aivoituksiani.

Vierailija kirjoitti:

Some

Kurin ja rutiinien puute

Vanhempien eroilu ja jatkuva partnerien vaihto

Lasten muuttaminen viikottain "uuteen" kotiin, eli vuoroviikkovanhemmuus.

Puuttuva yhtenäiskulttuuri, ja sitä myöten yksinäisyys

Ylläolevaan liittyvät muut ilmiöt, kuten useat harrastukset, liika hajonta.

Liika vaatiminen kouluhommissa niin, että tulevaisuus tuntuu menevän pilalle jollei saa yhdestä kokeesta kasiluokalla kymppiä.

Tuossa nyt jotain näin 20v alalla olleen näkemyksiä. Niin, ja nämä on niiden nuorten suusta, ei omia aivoituksiani.

Kyllä!

Tiedämme että somen käyttö lisää merkittävästi lasten ja nuorten masennusriskiä. Miksi vanhemmat eivät suitsi sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä vauvapalsta on tällainen? Välillä täällä ollaan täysin sitä mieltä, että äidit paapoo perägammarinpoikia aivan täysillä ja näin ollen heistä tulee uusavuttomia ja syrjäytyneitä. Ties mitä insestijuttujakin heitellään.

Nyt sitten näin ei näytäkään olevan.

Onko niin, että kun nyt tässä aiheessa nämä jutut eivät oikein sovi siihen omaan argumenttiin, niin sitten keksitään muuta ja jopa kielletään yhtäkkiä nämä?

Ääripäät on aina ääripäitä, miten se on niin vaikea tajuta? Rautalankaa: Pienten lasten kaltoinkohtelu verrattuna siihen, että äiti paapoo lähes aikuiselle pojalle voileitvätkin valmiiksi ja kuorii perunat valmiiksi lautaselle.

?

En oikein ymmärtänyt, että mihin kommenttisi yritti vastata.

Vierailija kirjoitti:

Tiedämme että somen käyttö lisää merkittävästi lasten ja nuorten masennusriskiä. Miksi vanhemmat eivät suitsi sitä?

Siksi koska se on lapsen eristämistä vertaisryhmästä. Vertautuu siihen että kasarilla lapsi ei olisi saanut mennä muiden kanssa leikkimään kirkonrottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden paineet ja odotukset ovat nousseet yhteiskunnan tasolta moninkertaisesti samaan aikaan kun yhteiskunnan tarjoama matalan kynnyksen tuki on lähes hävinnyt ja perheyhteisöt hajonneet. Uskon vakaasti siihen, että lapset hyötyvät kun ympärillä on paljon aikuisia siinä arjessa: tätejä, eroja isovanhempia, naapureita, tuttuja neuvolantätejä. Tosi moni perhe on arjessaan yksin, ja joka toinen liitto kariutuu eroon, jolloin vanhemmat ovat vielä enemmän yksin.

Työelämän paineet ovat valtavat niille, jotka ovat työelämään ylipäätään päässeet. Sen ulkopuolelle jääminen taas syrjäyttää. Nuorilla on valtavat paineet pärjätä, kun elämään ei pääse kiinni ilman huippusuorituksia. Kesätöistä puhumattakaan.

Me kohtasimme perheessämme ison kriisin samaan aikaan kun nuori oireili psyykkisesti. Sekä psykan että sosiaalitoimen puolelta todettiin, että äärimmäisen lyhyen ja pienimuotoisen tuen jälkeen jäljelle jäisi sijoitus/huostaanotto. Jopa siis psyykkiset ongelmat hoidettaisiin huostaanoton kautta. Esim. lastenhoitoapua ei voinut saada edes tilapäisesti siksi aikaa, kun aikuinen menee töihin (eikä nuori pärjää iltapäivää yksin). Siivousavusta puhumattakaan.

Nuori tarvitsisi arkeensa enemmän aikuisia.

Moni keskuluokkainen perhe voisi ostaa tarvitessaan lastenhoito- ja siivousapua myös itse. Onhan se iso taloudellinen panos, en sitä kiellä. Mutta meillä ei lle yhteiskuntana varaa maksaa perheille kaikkea heidän tarvitsemasnsa, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedämme että somen käyttö lisää merkittävästi lasten ja nuorten masennusriskiä. Miksi vanhemmat eivät suitsi sitä?

Tiedämme myös, että isoin syrjäytymistekijä nuorilla on kaverittomuus. Nykyään (valitettavasti) kaverisuhteita ylläpidetään lähinnä somessa. Dominoefekti.

Tämä on myös yhteiskunnallinen ilmiö, ei vain ratkaistavissa yksilötasolla perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedämme että somen käyttö lisää merkittävästi lasten ja nuorten masennusriskiä. Miksi vanhemmat eivät suitsi sitä?

Siksi koska se on lapsen eristämistä vertaisryhmästä. Vertautuu siihen että kasarilla lapsi ei olisi saanut mennä muiden kanssa leikkimään kirkonrottaa.

Aiheuttiko kirkonrotan leikkiminen maeennusta ja ahdistusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden paineet ja odotukset ovat nousseet yhteiskunnan tasolta moninkertaisesti samaan aikaan kun yhteiskunnan tarjoama matalan kynnyksen tuki on lähes hävinnyt ja perheyhteisöt hajonneet. Uskon vakaasti siihen, että lapset hyötyvät kun ympärillä on paljon aikuisia siinä arjessa: tätejä, eroja isovanhempia, naapureita, tuttuja neuvolantätejä. Tosi moni perhe on arjessaan yksin, ja joka toinen liitto kariutuu eroon, jolloin vanhemmat ovat vielä enemmän yksin.

Työelämän paineet ovat valtavat niille, jotka ovat työelämään ylipäätään päässeet. Sen ulkopuolelle jääminen taas syrjäyttää. Nuorilla on valtavat paineet pärjätä, kun elämään ei pääse kiinni ilman huippusuorituksia. Kesätöistä puhumattakaan.

Me kohtasimme perheessämme ison kriisin samaan aikaan kun nuori oireili psyykkisesti. Sekä psykan että sosiaalitoimen puolelta todettiin, että äärimmäisen lyhyen ja pienimuotoisen tuen jälkeen jäljelle jäisi sijoitus/huostaanotto. Jopa siis psyykkiset ongelmat hoidettaisiin huostaanoton kautta. Esim. lastenhoitoapua ei voinut saada edes tilapäisesti siksi aikaa, kun aikuinen menee töihin (eikä nuori pärjää iltapäivää yksin). Siivousavusta puhumattakaan.

Nuori tarvitsisi arkeensa enemmän aikuisia.

Nuorellasi kuitenkin oli ne mielenterveysongelmat jo, joten tuo ettette saaneet tarvitsemaanne apua tuolloin  ei aivan vastaa kysymykseen miksi mt-ongelmat lisääntyvät koko ajan. Eli mistä johtui nuoresi mt- ongelmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedämme että somen käyttö lisää merkittävästi lasten ja nuorten masennusriskiä. Miksi vanhemmat eivät suitsi sitä?

Siksi koska se on lapsen eristämistä vertaisryhmästä. Vertautuu siihen että kasarilla lapsi ei olisi saanut mennä muiden kanssa leikkimään kirkonrottaa.

Aiheuttiko kirkonrotan leikkiminen maeennusta ja ahdistusta?

Trollaatko, vai etkö oikeasti ymmärrä mitä tuolla tarkoitettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden paineet ja odotukset ovat nousseet yhteiskunnan tasolta moninkertaisesti samaan aikaan kun yhteiskunnan tarjoama matalan kynnyksen tuki on lähes hävinnyt ja perheyhteisöt hajonneet. Uskon vakaasti siihen, että lapset hyötyvät kun ympärillä on paljon aikuisia siinä arjessa: tätejä, eroja isovanhempia, naapureita, tuttuja neuvolantätejä. Tosi moni perhe on arjessaan yksin, ja joka toinen liitto kariutuu eroon, jolloin vanhemmat ovat vielä enemmän yksin.

Työelämän paineet ovat valtavat niille, jotka ovat työelämään ylipäätään päässeet. Sen ulkopuolelle jääminen taas syrjäyttää. Nuorilla on valtavat paineet pärjätä, kun elämään ei pääse kiinni ilman huippusuorituksia. Kesätöistä puhumattakaan.

Me kohtasimme perheessämme ison kriisin samaan aikaan kun nuori oireili psyykkisesti. Sekä psykan että sosiaalitoimen puolelta todettiin, että äärimmäisen lyhyen ja pienimuotoisen tuen jälkeen jäljelle jäisi sijoitus/huostaanotto. Jopa siis psyykkiset ongelmat hoidettaisiin huostaanoton kautta. Esim. lastenhoitoapua ei voinut saada edes tilapäisesti siksi aikaa, kun aikuinen menee töihin (eikä nuori pärjää iltapäivää yksin). Siivousavusta puhumattakaan.

Nuori tarvitsisi arkeensa enemmän aikuisia.

Moni keskuluokkainen perhe voisi ostaa tarvitessaan lastenhoito- ja siivousapua myös itse. Onhan se iso taloudellinen panos, en sitä kiellä. Mutta meillä ei lle yhteiskuntana varaa maksaa perheille kaikkea heidän tarvitsemasnsa, valitettavasti.

Ymmärrän tämän valtavan hyvin. Ongelma on siinä, ettei meidän kulttuurissa ole enää sukuyhteisöjä ottamassa lapsista ja nuorista koppia.

Lastenhoitoapua on palkattu, usko pois, mutta se on pidemmän päälle todella kallista Suomessa. Jos perhe on yksin, se on yksin, ja niin kauan kuin ei osu vakavaa kriisiä tai sairautta, kamelinselkä ei välttämättä katkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedämme että somen käyttö lisää merkittävästi lasten ja nuorten masennusriskiä. Miksi vanhemmat eivät suitsi sitä?

Tiedämme myös, että isoin syrjäytymistekijä nuorilla on kaverittomuus. Nykyään (valitettavasti) kaverisuhteita ylläpidetään lähinnä somessa. Dominoefekti.

Tämä on myös yhteiskunnallinen ilmiö, ei vain ratkaistavissa yksilötasolla perheissä.

Eli tiedämme syitä mutta emme ole valmiita tekemään niille mitään.

Minun teinipoikani kokemus kavereiden vanhemmista on se, että niille on paras tilanne jos lapset on poissa näkyvistä ja kuuluvista. Vaikka sitten pelikoneillaan hiljaa omassa huoneessaan. Ehkä se on sitten sitä ustävyyttä. Se ei näytä siltä tutkimusten valossa.