Miten pitkäaikainen sinkkuna eläminen vaikuttaa ihmiseen?

Rima on noussut hyvin korkealle. Aikaisemmin hormonit ajoivat miehen luo, mutta nykyinen menopaussi on hiljentänyt himoja. Tantrahierontaa saa onneksi maksusta :)

Matkustelu olisi kyllä kivaa - ja leffaillat karhun kainalossa! No, kaikkea ei voi saada. Tyytyväinen ja onnellinen voi olla tilanteessa kuin tilanteessa. Miksi kaivata mitään?

Vierailija kirjoitti:

Miehistä ei ole mitään muuta kuin vaivaa. Parempi elellä vain yksin. 

Jos on alkoa tai huumeita mukana... tai mt- tai muita terveysongelmia... Joutuisi vielä vanhan ukon omaishoitajaksi!

Sinkkuus tekee itsenäiseksi ja vahvaksi. Sitä huomaa, että kumppania ei tarvii mihinkään, joten riman voi pitää korkealla ja elää elämäänsä täysillä ilman jatkuvaa rakkauden odottelua. Kaikenlainen tarve miellyttää toisia ihmisiä poistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni vastaajista on pyrkinyt rationalisoimaan ja kääntämään ilman parisuhdetta elämisen myönteisiksi taidoiksi. Kelpaamattomuuden tunteita käsitteli vain harva kirjoittaja, mutta sitäkin riipaisevammin.  Muutamissa vastauksissa otettiin myös esille, se, että kaipuu parisuhteeseen ei alun perinkään ollut kovin vahva. 

Olisi tosiaankin mielenkiintoista analysoida näitä vastauksia hiukan paremmin, paremmalla ajalla. Ap

Sanavalintasi antaa ymmärtää, että sinkkuuden hyvistä puolista kertominen on vain rationalisointia.

Olet oikeassa, käsitän rationalisoinnin taidoksi kääntää asiat edullisiksi ja hyödyllisiksi oman järkensä avulla. Googlasin sanaa, se voidaan käsittää myös negatiivisesti itselleen valehtelemiseksi, mutta sellaista en kommentillani tarkoittanut tai muutenkaan esittää, että sinkkuus olisi "vain" jotakin. Lähden siitä, että se on monia, yksilöllisesti määräytyviä asioita ja merkitys vaihtelee eri elämänvaihdeiden mukana aivan niin kuin missä tahansa muussakin asiassa (kuten siinä millaisena näkee oman avioliittonsa tms.).

Mainitsin jo, että itselleni palstalle kirjoittaminen on kuin keskustelua, spontaania, jolloin mieleen juolahtanut ja pikaisesti ilmoille naputeltu ajatus voi vahingossa loukata. Niin tietysti keskustelussakin esitetty ajatus, mutta ehkä kirjoitettu sana on kuitenkin vahvempi mm. siksi, että toisen ilmeitä ja eleitä tai äänensävyä ei näe. Ap

Kääntää asiat edullisiksi = olettamus siitä, että ne ovat lähtökohtaisesti epäedullisia. Jahas.

Siinä mielessä kyllä, että sinkkuutta joutuu perustelemaan muille toisin kuin pariutumista, naimisiin menemistä yms. Uskoisin, että näin on jossain määrin edelleen, vaikka sinkku itse ei ikinä olisi edes halunnut elää kenenkään toisen kanssa. Ulkopuolelta tulevat paineet on ehkä kuitenkin helpompi rationalisoida kuin kääntää voitoksi se, että ei ole kumppania, vaikka sellaisen haluaisi.

Hain siis tässä myönteistä asennoitumista elämän eri tilanteisiin, joka usein tapahtuu rationalisoimalla. Myös resilienssi perustuu rationalisointiin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Rima on noussut hyvin korkealle. Aikaisemmin hormonit ajoivat miehen luo, mutta nykyinen menopaussi on hiljentänyt himoja. Tantrahierontaa saa onneksi maksusta :)

Matkustelu olisi kyllä kivaa - ja leffaillat karhun kainalossa! No, kaikkea ei voi saada. Tyytyväinen ja onnellinen voi olla tilanteessa kuin tilanteessa. Miksi kaivata mitään?

Miten tantrahieronta poikkeaa tavallisesta hieronnasta? Itselleni uusi asia tämä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten tantrahieronta poikkeaa tavallisesta hieronnasta? Itselleni uusi asia tämä. Ap

Varmaankin joku naisten oma happy ending-palvelu niille, jotka kaipaa "kokonaisvaltaista" käsittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tantrahieronta poikkeaa tavallisesta hieronnasta? Itselleni uusi asia tämä. Ap

Varmaankin joku naisten oma happy ending-palvelu niille, jotka kaipaa "kokonaisvaltaista" käsittelyä.

Oho. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tantrahieronta poikkeaa tavallisesta hieronnasta? Itselleni uusi asia tämä. Ap

Varmaankin joku naisten oma happy ending-palvelu niille, jotka kaipaa "kokonaisvaltaista" käsittelyä.

Googlasin, ei ole seksihierontaa, mutta ei selvinnyt miten eroaa tavallisesta hieronnasta konkreettisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tantrahieronta poikkeaa tavallisesta hieronnasta? Itselleni uusi asia tämä. Ap

Varmaankin joku naisten oma happy ending-palvelu niille, jotka kaipaa "kokonaisvaltaista" käsittelyä.

Googlasin, ei ole seksihierontaa, mutta ei selvinnyt miten eroaa tavallisesta hieronnasta konkreettisesti. Ap

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/eroottista-tantraa-sinkuille-hieron…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tantrahieronta poikkeaa tavallisesta hieronnasta? Itselleni uusi asia tämä. Ap

Varmaankin joku naisten oma happy ending-palvelu niille, jotka kaipaa "kokonaisvaltaista" käsittelyä.

Googlasin, ei ole seksihierontaa, mutta ei selvinnyt miten eroaa tavallisesta hieronnasta konkreettisesti. Ap

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/eroottista-tantraa-sinkuille-hieron…

Jaa-a... Luin jonkun toisen jutun, missä kerrottiin, ettei genitaalialueihin kosketa. Ap

Kaikki ihmiset ei ole sosiaali monstereita niinkuin sinä.

Minä olin vuosia suhteessa kunnes tajusin että en vaan jaksa enää, viihdyn paremmin yksin kun olen introvertti. Toki vieraita saa tulla käymään, mutta 24/7 virittynyt tila niin ei sitä vaan jaksa.

Vaikea kysymys, kun olen aina ollut sinkku. - Ikää minulla on jo kuitenkin noin 40 vuotta. 

Huomaan, että sinkkuudessanikin on ollu erilaisia vaiheita. - Ei ole vain yhtä tapaa, jolla voisin sanoa olevani sinkku. Ellei sitten se osinaan hieman isekkäältä, tai ainakin iseriittoiselta kuullostava luonnehdina, että kun olen elänyt aina sinkkuna, tai siis siiä asi kun ensimmäisen kerran muutin omilleni, lapsuuden kodistani, niin olen oppinut enemmän ja vähemmän hyvin tulemaan toimeen itsekseni. Ei ole ollu ketään, jonka selän taakse olisin voinut mennä. -

Ei suurin osa parisuhteessa olevista läheisitäkään näin tee, mutta olen kohdannut myös heitä, joilla on tapana selittää omia valintojaan ja päätöksiään aina tukeutuen kumppaniinsa tai lapsiisna, tosinaan molempiin.

Eli sen sijaan, että vastaisi, että minulle ei käy, niin saan kuullu kuinka lapsilla sitä ja kumppanillä tuota josta minun on sitten huomattava, että niin koska he ova sinun lapsesi ja sinun kumppanisi niin epäilemättä sinäkin ole niiden vuoksi nyt estynyt kun kumppanillasi on poikien ilta ja lapsilla futis -treeni ja toinen on menossa kaverilleen yöksi niin eihän siinä mitään nähdään ja vietetään aikaa, joku toinen kerta sitten.      

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys, kun olen aina ollut sinkku. - Ikää minulla on jo kuitenkin noin 40 vuotta. 

Huomaan, että sinkkuudessanikin on ollu erilaisia vaiheita. - Ei ole vain yhtä tapaa, jolla voisin sanoa olevani sinkku. Ellei sitten se osinaan hieman isekkäältä, tai ainakin iseriittoiselta kuullostava luonnehdina, että kun olen elänyt aina sinkkuna, tai siis siiä asi kun ensimmäisen kerran muutin omilleni, lapsuuden kodistani, niin olen oppinut enemmän ja vähemmän hyvin tulemaan toimeen itsekseni. Ei ole ollu ketään, jonka selän taakse olisin voinut mennä. -

Ei suurin osa parisuhteessa olevista läheisitäkään näin tee, mutta olen kohdannut myös heitä, joilla on tapana selittää omia valintojaan ja päätöksiään aina tukeutuen kumppaniinsa tai lapsiisna, tosinaan molempiin.

Eli sen sijaan, että vastaisi, että minulle ei käy, niin saan kuullu kuinka lapsilla sitä ja kumppanillä tuota josta minun on sitten huomattava, että niin koska he ova sinun lapsesi ja sinun kumppanisi niin epäilemättä sinäkin ole niiden vuoksi nyt estynyt kun kumppanillasi on poikien ilta ja lapsilla futis -treeni ja toinen on menossa kaverilleen yöksi niin eihän siinä mitään nähdään ja vietetään aikaa, joku toinen kerta sitten.      

Niin, itse koen että olisin varmaan elänyt aika paljonkin toisenlaisen elämän, jos olisin tehnyt niin kuin aina vannoin tekeväni eli pysynyt täysin vapaana ja itsellisenä, perheettömänä naisena. Itse asiassa leikittelen tuolla ajatuksella usein, kuuluu varmaan ikäkriisiin. Tosiasiahan se on, että perheen olemassaolo vaikuttaa kaikkiin valintoihin todella paljon. Missä asutaan ja miten, mitä tehdään ja ei tehdä. Jos ei vaikuttaisi, ei kannattaisi tehdä lapsia tai itse ajattelen näin, koska olen nähnyt sitäkin, miten lapsiin vaikuttaa esimerkiksi jatkuva muuttaminen maasta toiseen. Kaikki lapset eivät kestä ja sopeudu. Myös mieheni ura on määrittänyt elämässäni lähes kaikkea, se on tosiasia. Ap

Mazzi kirjoitti:

Kaikki ihmiset ei ole sosiaali monstereita niinkuin sinä.

Minä olin vuosia suhteessa kunnes tajusin että en vaan jaksa enää, viihdyn paremmin yksin kun olen introvertti. Toki vieraita saa tulla käymään, mutta 24/7 virittynyt tila niin ei sitä vaan jaksa.

Tunnistan kyllä minäkin sen, että vieraat rasittavat, koska minäkin tarvitsen paljon yksinoloa ja meteliä en tahdo jaksaa yhtään määräänsä enempää. En esimerkiksi kestänyt lasten rääkymistä ja maukumista, kun joillakin tuttavaperheellä lapset eivät mielestäni osanneet käyttäytyä, eivätkä koirat. En jaksanut katsella sellaista.

Jotkut tosiaan ovat sosiaalimonstereita kuten sanot, en itse laske sellaisiin itseäni. Tulen helposti kaikkien kanssa toimeen, mutta sitten taas sellaista turhaa kanssakäymistä ja ihmisten tapailua en harrasta ollenkaan. Jotkut taas nauttivat sellaisesta, että ollaan koko ajan menossa erilaisissa kissanristiäisissä. Kotihiiri olen kuitenkin enemmän. 

Kiitos kaikille runsaista ja monipuolisista vastauksista. En taida ehtiä tähän ketjuun enää, lähden pitkästä aikaa matkoille, vaikkei tänne sieltä olekaan kovin pitkä periaatteessa. Ap

Olen tasapainoinen. Suhteissa olin ahdistunut ja mustasukkainen. Helpompaa elää näin enkä halua enää suhteisiin.

Miespuolisista sinkuista tulee inceleitä ja naisista katkeria kissanaisia.

Olen aina ollut sinkku joten en osaa tähän oikein vastata. Sen voin kuitenkin sanoa, että ikääntymisen ja yksinäisyyden myötä olen muuttunut oudommaksi, ihmisvihamieliseksi ja alkanut eristäytymään yhä enemmän. Ilman minkäänlaisia kokemuksia parisuhteista tai seksistä olen alkanut katsoa maailmaa jotenkin erilaisesta linssistä ja tuntea joukkoon kuulamattomuuden tunnetta. Olen kuin muukalainen uudella planeetalla. En osaa samaistua oikein keneenkään ja päivä päivältä enemmän vierastan myös itseäni.

Mulla se on tehnyt sen etten enää kaipaakaan ketään. Alle kolmikymppisenä olisin halunnut sekä ihmisseuraa että seksiä, kolmikymppisestä eteenpäin jotenkin seksiasia jäi taka-alalle mutta olisin vielä kaivannut "sielunkumppania" jakamaan arkea, nelikymppisestä eteenpäin en haluaisi todellakaan ketään kotiini ja elämääni. En vaan tee niillä mitään, olen onnellinen näin.

Pysyn sinkkuna,koska suhteessa olen aina mustasukkainen. En siedä yhtään,että toinen tykkäilee edes netissä naisten kuvista tai juttelee naisille. Mielenrauhan takia olen sinkku. Ja suhteessa koko ajan epäilen toisen pettävän. Se on rasittavaa itselle ja muille. Siksi on helpompaa ja onnellisempaa,etten roiku kenestäkään. Hauskanpitoon löydän kyllä seuraa. Joitain pitempiaikaisia juttuja on ollut ilman seurustelua. Silloin ei tarvitse olla mustasukkainen,kun ei ole sitoutunut. Muutenkin haluan esim töiden jälkeen rauhassa lorvia kaupoilla,kahvilla jne. Ilman että olisi puoliso joka soittelee tai viestii Milloin tulet kotiin. Minulla on teini ikäinen lapsi ja hän pärjää vaikken ole kotona sillä sekunnilla kun töistä pääsen. Tämä elämä on mulle sopiva. Saman katon alle en muutenkaan miestä kaipaa asumaan. Olen senkin kokenut mitä se on .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni vastaajista on pyrkinyt rationalisoimaan ja kääntämään ilman parisuhdetta elämisen myönteisiksi taidoiksi. Kelpaamattomuuden tunteita käsitteli vain harva kirjoittaja, mutta sitäkin riipaisevammin.  Muutamissa vastauksissa otettiin myös esille, se, että kaipuu parisuhteeseen ei alun perinkään ollut kovin vahva. 

Olisi tosiaankin mielenkiintoista analysoida näitä vastauksia hiukan paremmin, paremmalla ajalla. Ap

Sanavalintasi antaa ymmärtää, että sinkkuuden hyvistä puolista kertominen on vain rationalisointia.

Olet oikeassa, käsitän rationalisoinnin taidoksi kääntää asiat edullisiksi ja hyödyllisiksi oman järkensä avulla. Googlasin sanaa, se voidaan käsittää myös negatiivisesti itselleen valehtelemiseksi, mutta sellaista en kommentillani tarkoittanut tai muutenkaan esittää, että sinkkuus olisi "vain" jotakin. Lähden siitä, että se on monia, yksilöllisesti määräytyviä asioita ja merkitys vaihtelee eri elämänvaihdeiden mukana aivan niin kuin missä tahansa muussakin asiassa (kuten siinä millaisena näkee oman avioliittonsa tms.).

Mainitsin jo, että itselleni palstalle kirjoittaminen on kuin keskustelua, spontaania, jolloin mieleen juolahtanut ja pikaisesti ilmoille naputeltu ajatus voi vahingossa loukata. Niin tietysti keskustelussakin esitetty ajatus, mutta ehkä kirjoitettu sana on kuitenkin vahvempi mm. siksi, että toisen ilmeitä ja eleitä tai äänensävyä ei näe. Ap

Kääntää asiat edullisiksi = olettamus siitä, että ne ovat lähtökohtaisesti epäedullisia. Jahas.

Siinä mielessä kyllä, että sinkkuutta joutuu perustelemaan muille toisin kuin pariutumista, naimisiin menemistä yms. Uskoisin, että näin on jossain määrin edelleen, vaikka sinkku itse ei ikinä olisi edes halunnut elää kenenkään toisen kanssa. Ulkopuolelta tulevat paineet on ehkä kuitenkin helpompi rationalisoida kuin kääntää voitoksi se, että ei ole kumppania, vaikka sellaisen haluaisi.

Hain siis tässä myönteistä asennoitumista elämän eri tilanteisiin, joka usein tapahtuu rationalisoimalla. Myös resilienssi perustuu rationalisointiin. Ap

miksi mitään pitäisi perustella kellekään?? En kyllä itse perustele ,tänne mainitsin nuo että olen mustasukkainen suhteissa jne ja se on paha olotila niin siksi pysyn yksin ja on hyvä olla yksin.