Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkäaikainen sinkkuna eläminen vaikuttaa ihmiseen?
23.07.2021 |
Miten sinkut itse koette? Miten muut näkevät sinkut?
Minulla ei ole tällaisia ystäviä kuin yksi, mies, mutta hänkin on tällä hetkellä parisuhteessa. Hän on vähän sen tyylinen kuin täältäkin voi bongata eli varallisuutta löytyy, mutta luonteeltaan melkoisen pihi. Muuten sivistynyt ja kiva ihminen kyllä.
Palstan perusteella vaikuttaa siltä, että sinkkuutta ajatellaan aika paljon, etsitään syytä, kehitetään erilaisia teorioita ja selitysmalleja. Naisilla on omat teoriansa myös kuten se, että "miehet eivät pidä liian älykkäistä naisista" eli olen ollut huomaavinani, että naisten kohdalla myös päädytään usein miesten arvostelukyvyn ja älykkyyden aliarvioimiseen aivan niin kuin tasoteoriassakin aliarvioidaan naisten älykkyyttä ja arvostelukykyä.
Jollain tapaa sinkkuuden pohtiminen siis voi johtaa siihen, että vastakkainen sukupuoli koetaan entistä kaukaisemmaksi ja hänet nähdään negatiivisessa ja yksinkertaistavassa valossa. Päädytään sinkkukuplaan, jossa sinkkuus määrittää elämää turhan paljon? Sen sijaan, että keskittyisi muihin tärkeisiin asioihin elämässä?
En sano tätä moittiakseni ja havainto voi olla täysin väärä. Kunhan tässä pohdin. Miksi tämä palsta muuten on niin valtavan negatiivinen? Pidän sarkasmista, kelpo sarkasmia ja hyviä kirjoittajia täällä on paljon, mutta myös turhaa ja vahingollista aggressiota, ilkeilyä.
Kommentit (212)
Musta on tullut hirveän itsekäs. 20v liitto kariutui, mies halusi erota. Nyt elän vain itselleni ja teen kaikki asiat itseäni miellyttävällä tavalla. Ennen passasin miestä, kokkasin ja leivoin, sisustin myös häntä miellyttävällä tavalla, kestitsin hänen vittumaisia sukulaisiaan ja siedin hänen ääliökavereitaan kotonamme. Nyt voi mennä päiviä etten tee mitään lämmintä ruokaa, voikkareilla menen. Kotini on aivan eri näköinen, kuin yhteinen kotimme. Seksiä en juurikaan enää kaipaa, olen jo tottunut olemaan ilman. Nautin itsenäisyydestäni, enkä varmaan koskaan enää halua asua miehen kanssa samassa asunnossa. Edes deittailu ei tällä hetkellä kiinnosta, saa nähdä kiinnostaako enää koskaan. Erosta nyt 1 vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkku voi olla: 1. Valaistunut. 2. Positiivinen. 3. Lenkkeilevä. 4. Muita ymmärtävä. 5. Yksilöllinen. 6. Keskusteleva, esimerkiksi kivassa seurassa. 7. Ehkä vähän turvaa hakeva, riippuen elämäntilanteesta. 8. Haluaisi matkustaa joskus (tai sitten ei).
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut sisäänpäinkääntyneempi ja ulkopuolisuuden tunne on tuttua.
Näetkö noissa muutoksissa jotain hyvää vai ovatko ne negatiivisia pelkästään? Oletko sen ikäinen, että "kaikki muut" ovat juuri perustaneet perheen? Tuossa elämänvaiheessa moni keskittyy paljon perheeseen, koska se vie niin paljon aikaa ja uusia asioita on paljon. Myöhemmissä ikävaiheissa sinkkuja on enemmän.
Luin jostain, että Helsinki ja Berliini ovat Euroopan sinkkurikkaimmat kaupungit. Sinkkuja on paljon, perheelliset kuintekin "hallitsevat ilmatilaa" vaikkapa politiikassa. Miksei ole sinkkupolitiikkaa ja aktivismia? Sinkuilla olisi paljon annettavaa, jos lähtisivät politiikkaan sinkkuagendalla. Ilmainen vinkki poliitikonaluille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinkku voi olla: 1. Valaistunut. 2. Positiivinen. 3. Lenkkeilevä. 4. Muita ymmärtävä. 5. Yksilöllinen. 6. Keskusteleva, esimerkiksi kivassa seurassa. 7. Ehkä vähän turvaa hakeva, riippuen elämäntilanteesta. 8. Haluaisi matkustaa joskus (tai sitten ei).
Aivan, sinkku voi olla ihan millainen tahansa. Kuten pariutunutkin. Tarve ahtaa itseä tai muita erilaisiin lokerikkoihin vaivaa meitä kaikkia jonkin verran (syyllistyn itsekin usein), mutta siitä on hyvä ravistautua eroon tai ainakin itse yritän sinnikkäästi. Ap
Pitkäaikainen sinkkuna eläminen on antanut tilaa kasvaa ihmisenä. Nyt näen selkeästi aiempaan parinvalintaani liittyvät virheet, syyt ja seuraukset. Sen ansiosta minusta on sinkkuuden aikana tullut paljon onnellisempi ja parempi kumppani tulevalle puolisolleni.
Kannattaa uskaltaa olla myös yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on tullut hirveän itsekäs. 20v liitto kariutui, mies halusi erota. Nyt elän vain itselleni ja teen kaikki asiat itseäni miellyttävällä tavalla. Ennen passasin miestä, kokkasin ja leivoin, sisustin myös häntä miellyttävällä tavalla, kestitsin hänen vittumaisia sukulaisiaan ja siedin hänen ääliökavereitaan kotonamme. Nyt voi mennä päiviä etten tee mitään lämmintä ruokaa, voikkareilla menen. Kotini on aivan eri näköinen, kuin yhteinen kotimme. Seksiä en juurikaan enää kaipaa, olen jo tottunut olemaan ilman. Nautin itsenäisyydestäni, enkä varmaan koskaan enää halua asua miehen kanssa samassa asunnossa. Edes deittailu ei tällä hetkellä kiinnosta, saa nähdä kiinnostaako enää koskaan. Erosta nyt 1 vuosi.
Heh, varmaan moni jakaa kokemuksesi. Olet saanut näemmä hyvin uuden elämän alulle. Kaikkea hyvää jatkossakin sinulle (ps. onhan se sooloseksikin seksiä, terveellistä ja maittavaa). Ap
Kyllä siihen ikisinkkuuteen tottuu ajan kanssa vaikka se alunpitäen olisi kuinka väärä elämäntapa eikä sen jälkeen ole yleensä mikään "unelmakumppani" ihmiselle joka taasen on elänyt koko ajan parisuhteessa.
Ja tämä on melkoinen tae sille, että ikisinkkuus tulee myös jatkumaan, koska toista samanlaista hankalaa ja liian itsenäistä/omapäistä ikisinkkua ei itsekään parisuhteeseen huoli ja harva ei-ikisinkku taas huolii hankalaa ja liian itsenäistä/omapäistä ikisinkkua jos vapaille markkinoille päätyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan seurustellut ja tuntuu etten ole oppinut ”käytöstapoja” miten olla miesten seurassa.
En osaa sitä kikattelua ja kimartelua mitä toooooodella monet naiset harrastaa miesten seurassa.
En myöskään oppinut miellyttämään miehiä (itseni kustannuksella)
Ja olen myös täysin surkea keksimään tekosyitä miesten huonolle käytökselle.
Esim kaverit kun vääntää ja kääntää kuinka miehen täytyi olla humalassa kun petti ja katuu nyt kovasti.
En ikinä jäisi katsomaan, lähtisin menemään.
Tai selittelyt kuinka kaikki miehet katsoo pornoa, no jos katsoo niin sitten nautin rauhassa sinkkuudestani.
Tai on ”pakko antaa seksiä tai muuten mies hakee muualta” - miten víttüa oikeesti?
Sanattomaksi vetää mitä kaikkea naiset sietää ja aivopesevät itsensä jäämään ties mihin sontaan.
Olen suurimman osan elämästäni elellyt yksin ja tuli tuossa pitkänpitkän yksinolon jälkeen yritettyä jotain juttua. Päädyin siihen tulokseen, että minkä takia vaikeuttaa elämäänsä tieten tahtoen. Toki siinä oli niitä mukaviakin hetkiä, mutta pääosin järkyttävästihän se vaatii työtä, vaivaa ja kompromissejä että homma toimii. Minulle ainakin on jäänyt vähän epäselväksi, miksi ihmiset parisuhteisiin hakeutuu, nauttiiko ne tuollaisesta? Ehkä olen itse vain liian itsekäs ja itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romuttanut itsetunnon ja luottamuksen miehiin (lopullisesti). Kelpaan muutamaan seksikertaan, jos jollekin itseäni tarjoan, vapaaehtoisesti kiinnostuneita ei ole. En haluaisi enää olla sinkku.
N39
Hei sinä ihana nainen siellä, 39-vuotiaana ei kannata sanoa lopullisesti mitään, olet niin nuori vielä. Haluaisin osata sanoa sulle jotain viisasta, mutta täällä se ei ole mahdollista, toivon että haet itsellesi hyvää seuraa ja keskustelet jonkun kanssa näistä asioista mikä tällaisiin ajatuksiin on johtanut.
Kenen ajatus se on, että kelpasit vain seksiin? Jostain myrkyllisestä lähteestä nämä ajatukset tulevat. Pidä aina itsesi puolia ja ole itse paras ystäväsi ja rakastajattaresi. Seksiinhän ei tarvita toista ihmistä ollenkaan. Ei ehkä kannata harrastaa seksiä ennen kuin olet pyristellyt eroon siitä ajatuksesta, että seksissä toisen ihmisen kanssa olisi kyse kelpaavuudestasi. Ap
Sinkkuus pakottaa ihmisen kykenemään elämään yksin ja hallitsemaan kokonaisvaltaisesti kaiken sen, minkä parisuhteessa voi jakaa toisen kanssa.
Erikoisinta on, että tämä pärjäävyys nähdään usein miinuksena kun taas parisuhteessa eläneen uussinkun "kädettömyys" taas on usein vaan söpöä.
Itselläni on kaveri, joka on elänyt parisuhteessaan alta kaksikymppisestä ja nyt nelikymppisenä hän ei osaa tankata edes autoaan, koska mies on aina sen hoitanut.. Tuon lisäksi on tietenkin liuta asioita vakuutuksista ym lähtien joista ei ymmärrä yhtään mitään koska mies hoitaa meillä nämä "ikävät" paperiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan seurustellut ja tuntuu etten ole oppinut ”käytöstapoja” miten olla miesten seurassa.
En osaa sitä kikattelua ja kimartelua mitä toooooodella monet naiset harrastaa miesten seurassa.En myöskään oppinut miellyttämään miehiä (itseni kustannuksella)
Ja olen myös täysin surkea keksimään tekosyitä miesten huonolle käytökselle.
Esim kaverit kun vääntää ja kääntää kuinka miehen täytyi olla humalassa kun petti ja katuu nyt kovasti.
En ikinä jäisi katsomaan, lähtisin menemään.
Tai selittelyt kuinka kaikki miehet katsoo pornoa, no jos katsoo niin sitten nautin rauhassa sinkkuudestani.Tai on ”pakko antaa seksiä tai muuten mies hakee muualta” - miten víttüa oikeesti?
Sanattomaksi vetää mitä kaikkea naiset sietää ja aivopesevät itsensä jäämään ties mihin sontaan.
Ja tähän vielä piti lisätä kuinka moni mies haluaa pettää.
Varmaan kun en ole toisen miehen omistuksissa, miehet pitävät minua vapaana riistana.
Kaikenlaisia ehdotuksia on tullut kavereiden miehiltä vuosien varrella.
Enkä todellakaan ole mikään kedon kaunein kukka.
Tuskin sinkkuus itsessään muuttaa ihmistä mihinkään suuntaan. Parempi kysymys on miten pitkäaikainen syrjäytyminen vaikuttaa ihmiseen. On sinkkuja jotka silti ovat paljon sosiaalielämässä kiinni ja sitten on yksinäisiä erakoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo syvyyttä ajatteluun ja saa ihmissuhteessa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Vaimolla on ollu vientiä nuorena minua merkittävästi enemmän ja se napisee meistä kahdesta herkemmin pikku asioista.
Minä en viitsi, se toinen ihminen itsessään siinä vierellä on kuitenkin asia mitä olen halunnut.
Ja ei mitään hirmuisia vastakkainasetteluita että vaimosi on teristä se siistimpi jne., vaan oikeasti olen huomannut että korkeammalla kynnyksellä minä alan meistä kahdesta valittamaan jostain toisen asiasta.
Olen huomannut saman. Sinkkuna eläminen tuo syvyyttä ajatteluun ja opettaa arvostamaan olennaisia asioita elämässä. Vaikea kuvitella että kiukuttelisin pikkuasioista tulevalle kumppanille, kun olen sinkkuna ymmärtänyt miten iso merkitys seuran laadulla on. Pikkuasioista nalkuttaminen on aika itsekästä ja ajattelematonta mädättämistä.
Vierailija kirjoitti:
Romuttanut itsetunnon ja luottamuksen miehiin (lopullisesti). Kelpaan muutamaan seksikertaan, jos jollekin itseäni tarjoan, vapaaehtoisesti kiinnostuneita ei ole. En haluaisi enää olla sinkku.
N39
Sä olet just kuin mä ja oli oikeasti pakko tsekata, että milloin tämä viesti on kirjoitettu (ettei siis ole jokin vanhan ketjun nosto vaan), koska olisin itse voinut kirjoittaa tasan sanasta sanaan samoin. Jo siis 6 vuotta sitten :-(
N45
Eipä tässä ole mitään yleistettävissä olevia seikkoja. Jokainen kun on sinkkunakin yksilö. Lisäksi on lukuisia eri syitä ja seurauksia, joiden takia on sinkku. Ne luonnollisesti vaikuttava myös siihen, miten sinkkuus vaikuttaa elämään. Jos on vahvasti parisuhdeihminen, mutta ei vain löydä itselleen sopivaa kumppania, sinkkuus vaikuttaa tietenkin eri tavalla kuin ihmisellä, joka ei edes halua parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romuttanut itsetunnon ja luottamuksen miehiin (lopullisesti). Kelpaan muutamaan seksikertaan, jos jollekin itseäni tarjoan, vapaaehtoisesti kiinnostuneita ei ole. En haluaisi enää olla sinkku.
N39
Kenen ajatus se on, että kelpasit vain seksiin? Jostain myrkyllisestä lähteestä nämä ajatukset tulevat. Pidä aina itsesi puolia ja ole itse paras ystäväsi ja rakastajattaresi. Seksiinhän ei tarvita toista ihmistä ollenkaan. Ei ehkä kannata harrastaa seksiä ennen kuin olet pyristellyt eroon siitä ajatuksesta, että seksissä toisen ihmisen kanssa olisi kyse kelpaavuudestasi. Ap
Ei ole ajatus vaan kokemus. Jos olen todella sinnikäs niin voin saada sellaisen "suhteen" muuttumaan parisuhteeksi, mutta nämä kaikki ovat päättyneet siihen, että mies pettää löytäessään jonkun mieluisamman.
N39
Jännä juttu muuten tässäkin ketjussa joidenkin vastauksissa esiintuleva asenne, että pitkään sinkkuna olleet olisivat ilkeitä ja katkeria. Tai jääräpäisiä ja itsekkäitä.
Onhan niitä jääräpäisiä ja itsekkäitä, ilkeitä ja katkeria ihmisiä ihan yhtälailla pitkissä parisuhteissakin.
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkku 32-vuotiaaksi, ei minkäänlaista suhdetta jota voisi kutsua seurusteluksi. Joitakin epämääräisiä ns. säätöjä mutta niistä jäi lähinnä paha mieli. Sitten tapasin samanikäisen miehen joka ei myöskään ollut koskaan seurustellut. Ja niin vain me kaksi itsenäistä, omillaan jo yli 10 vuotta asunutta ihmistä päädyimme yhteen Tuonhan olisi pitänyt olla katastrofi (omiin tapoihinsa tottuneet, yms) mutta ei ollut. Jotenkin kaikki vain loksahti kohdalleen todella helposti, ja koko ajan oli sellainen tunne että toisen kanssa on kivempaa kuin yksin. Ja on edelleen, yli 20 vuotta myöhemmin. Joten vastauksena kysymykseen, pitkäaikanen sinkkuna eläminen vaikutti ainakin minuun niin että osasin todella arvostaa sitä miten hienoa on elää hyvässä parisuhteessa. Ei se sinkkuelämäkään millään lailla kauheaa ollut, päinvastoin, mutta totuuden nimissä on sanottava ettei elämässäni ole yhtäkään osa-aluetta joka ei olisi paremmin nyt parisuhteessa.
Olin ymmärtäväni hieman samantyyppisen näkemyksen myös miehen kirjoituksesta, joka puhui pitkäaikaisesta sinkkuudesta parisuhteen löytäneen silmin. Jotkut ihmiset löytävät sen oikean ja sopivan vasta vanhana (tosin 32-vuotias on minun vanhan kääkän silmiini vielä tosi nuori). Joko pitkän sinkkuuden jälkeen tai eronneena.
Aloituksessakin mainittu entinen ikisinkku on nyt hyvässä parisuhteessa, vaikka hän itsekin ehkä uskoi, ettei sellaista enää tule. Elämästä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Mutta minusta se on pelkästään hyvä asia että tietää mitä haluaa ja varsinkin sen mitä ei halua. Moni sinkku on siinä hyvä, vaikuttaa siltä vastausten perusteella siltä. Ap
Alue: Aihe vapaa
Hieno vastaus! Minusta suurpiirteisyys ihmisessä on hieno asia, arvostan. Laajemmat linjaukset tuovat avaruutta elämään, kykyä nauttia elämästä, koska elämä on ohi hiton nopeasti. "Ette te tiedä päivää ettekä hetkeä" vai miten Raamatussa sanottiinkaan. Montaakaan minuuttia ei kannata käyttää asioihin, joilla ei isossa kuvassa ole merkitystä tai murehtia turhia asioita. Ap