Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin muutettua itseäni vähemmän pinnalliseksi kumppaninhaun suhteen?
22.07.2021 |
Olen n. 35-vuotias nainen ja kärsinyt oikeastaan koko elämäni siitä, että hyvin harva vastapuolen edustaja sytyttää. Olen käynyt elämäni aikana treffeillä niin paljon, etten kehtaa todellista määrää edes anonyyminä paljastaa. Vastaan on tullut paljon sympaattisia ja mukavia miehiä mutta myönnän etsiväni sitä neulaa heinäsuovasta eli mm. miehekästä, hyvätuloista sekä älykästä miestä. Eli olen juuri niitä parjattuja naisia, jolle pituus 180 cm on ihan minimivaatimus ja jolle miehen palkkatasolla ja jopa miehen riittävän matalalla äänellä on merkitystä.
Olen yrittänyt tutustua "vaatimattomampiinkin" miehiin ajatuksenani se, että tutustumisen myötä syttyisin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja olen kokenut itseni tavallaan huijariksikin siksi, etten ole ihan jo alussa tuonut ilmi epäluulojani suhteen muodostumisen kannalta. Toinen on saattanut ehtiä jo ihan kunnolla ihastua siinä vaiheessa, kun minä olen päättänyt tapailun.
Olen analysoinut itseäni ja selvää on se, että mitätöiminen vanhempieni taholta on saanut aikaan korostetun halun pärjätä ja myös näyttää pärjäämiseni. Olen esimerkiksi todella joutunut taistelemaan saavuttaakseni nykyisen elintasoni. Tukiverkkoja ei oikeastaan koskaan ole ollut ja olen nuorempana ollut suhteissa, joissa olen toistanut samaa näkymättömyyden kaavaa kuin lapsuudenkodissanikin. Eli en ole ollut vaativa, en ole loukkaantunut synttäreitteni toistuvasta unohtelusta, en ole olettanut opiskelijanakaan paremmin tienaavan kumppanini tarjoavan minulle edes pitsaa jne. Olen ollut itse avulias ja pyrkinyt ostamaan hyväksyntää helppoudellani. Olen ollut kynnysmatto suuren osan elämästäni ja yksinkertaisesti todennut, ettei sellainen enää riitä minulle. Olen kyllästynyt olemaan se, jolta kumppanini lainaa rahaa (jota siis ei itsellänikään ole paljoa ollut), joka peittelee olohuoneen matolle sammuneen kumppanin yöksi, joka kiinnittää lamput muutossa, joka et tee rikosilmoitusta pahoinpitelystään ja joka selvittelee kaikki kotiin liittyvät käytännön asiat.
Olen tehnyt hurjasti töitä saavuttaakseni nykyisen elämäntilanteen, jossa minun ei enää tarvitse pelätä rahallisesti. Enemmän pelkään sitä, että löydän taas itseni treffailemasta miestä, jolla on taloudellisia ongelmia/elämänhallintaongelmia/huono itseluottamus/mielenterveydellisiä ongelmia/vihanhallintaongelma. Minulla on monipuolista tietotaitoa sekä lisäksi uteliaisuutta oppia lisää. Haluaisin kovasti vielä joskus elämässäni tuntea kumppanini tuovan minulle jotakin, jota minulla itselläni ei vielä ole. Se voi olla uusia kokemuksia, uutta tietoa, uusia näkökulmia tai taitoja. Ilahtuisin kovasti myös siitä, että joku haluaisi ostaa jotakin kaunista syntymäpäivänäni. Haluaisin lisäksi kumppanin, josta olla aidosti ylpeä. Olenko ihan hakoteillä ajatusteni suhteen? Tälläkin palstalla törmää ihan hirveän usein yleistyksiin, joissa "nirsot" naiset eivät ymmärrä omaa tasoaan jne. Ulkonäköni puolesta olen sinut ja uskoisin, ettei se ole asiassa kynnyskysymys.
Miten sitten toimia maailmassa, jossa kovinkaan montaa miestä ei koe voivansa katsovansa samalta tasolta saati ylöspäin? Ideaalitilanne olisi varmasti se, että pariskunta kokisi tervettä ylpeyttä toisiaan katsoessaan? Vai eikö ole? Haluaisin kovasti rakkaudellisen parisuhteen. Voisinko tehdä jotakin alentaakseni rimaani?
Kommentit (191)
Kuulostat aika raskaalta ja itsesi kovin vakavasti ottavalta ihmiseltä. Et sinä niin kauhean ihmeellinen ole, eikä sinun kumppanisikaan tarvitse olla. Kyllä ihmeet toisesta ihmisestä kaivetaan jos niin halutaan. Sinä et tunnu haluavan. Ennustan sinulle tuolla asenteella parisuhteissa jatkossakin paljon ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ei ole ainut tuollainen nainen… Tuntuu, että lyhyt ja köyhä mies on kuin ilmaa kaikille naisille. Onnee vaan astronautin pyydystämiseen.
Ap:n sukupuoli saattaa olla eri kuin hän väittää ja se on varmaa ettet sinä ole mies vaan vänisijä.
Lyhyys ei ole este, mutta olematon itseluottamus ja ainainen kitinä on.
Vierailija kirjoitti:
Tuki ja turva on hiukan eri juttu kuin saatanan rikas.
Mutta jos sinulta puuttuu tunne-elämä ja itsekin tajuat pinnallisuutesi ja raha on se, mikä sinut tekee onnelliseksi, niin narsuhan sinä olet joten kai teillä on jotain samppanjakokkareita puolueessa, mene niihin.
Sisälukutaito? Suora lainaus aloituksestani:
"Haluaisin kovasti vielä joskus elämässäni tuntea kumppanini tuovan minulle jotakin, jota minulla itselläni ei vielä ole. Se voi olla uusia kokemuksia, uutta tietoa, uusia näkökulmia tai taitoja. Ilahtuisin kovasti myös siitä, että joku haluaisi ostaa jotakin kaunista syntymäpäivänäni. Haluaisin lisäksi kumppanin, josta olla aidosti ylpeä."
ap
Aivan uskomatonta touhua tämä. Onko nuori polvi ikinä kuullut sellaisista kuin ystävyys, rakkaus, luottamus, kunnioitus, himo, hellyys?
Ette löydä ketään tasoteorioilla, ette edes - valitettavasti - itseänne.
Itsessään vellominen ei auta, pitäisi tajuta kiinnostua asioista ulkopuolellaan. Olla utelias ja tutkia.
Kuulostaa siltä että haet miestä joka todistaa muulle maailmalle että sinä olet pärjääjä, ja pärjäät niin hyvin että kelpaat miehelle jota maailma arvostaa. Olet edelleen hyvin syvällä traumoissasi. Vaikka elämässäsi menisikin muuten hyvin, ei se tarkoita että kykenisit terveeseen tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Suosittelen että haet ammattiapua. Muuten todennäköisesti päädyt suhteeseen miehen kanssa joka on ulkoisesti täydellinen mutta pahoinpitelee, pettää tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuki ja turva on hiukan eri juttu kuin saatanan rikas.
Mutta jos sinulta puuttuu tunne-elämä ja itsekin tajuat pinnallisuutesi ja raha on se, mikä sinut tekee onnelliseksi, niin narsuhan sinä olet joten kai teillä on jotain samppanjakokkareita puolueessa, mene niihin.
Sisälukutaito? Suora lainaus aloituksestani:
"Haluaisin kovasti vielä joskus elämässäni tuntea kumppanini tuovan minulle jotakin, jota minulla itselläni ei vielä ole. Se voi olla uusia kokemuksia, uutta tietoa, uusia näkökulmia tai taitoja. Ilahtuisin kovasti myös siitä, että joku haluaisi ostaa jotakin kaunista syntymäpäivänäni. Haluaisin lisäksi kumppanin, josta olla aidosti ylpeä."
ap
Sulle pitää kottikärryllä elämä kantaa. Onnea vaan, tuskin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuki ja turva on hiukan eri juttu kuin saatanan rikas.
Mutta jos sinulta puuttuu tunne-elämä ja itsekin tajuat pinnallisuutesi ja raha on se, mikä sinut tekee onnelliseksi, niin narsuhan sinä olet joten kai teillä on jotain samppanjakokkareita puolueessa, mene niihin.
Sisälukutaito? Suora lainaus aloituksestani:
"Haluaisin kovasti vielä joskus elämässäni tuntea kumppanini tuovan minulle jotakin, jota minulla itselläni ei vielä ole. Se voi olla uusia kokemuksia, uutta tietoa, uusia näkökulmia tai taitoja. Ilahtuisin kovasti myös siitä, että joku haluaisi ostaa jotakin kaunista syntymäpäivänäni. Haluaisin lisäksi kumppanin, josta olla aidosti ylpeä."
ap
Mitä sinä pystyt tuomaan toiselle, paitsi traumasi ja vaatimuksesi? Sitä kannattaa lähteä kerimään ennen kuin miettii mitä voi muilta saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kaipaan miestä, jolle ei tarvitsisi rautalangasta vääntää yleissivistystä, jonka logiikka toimii ja jonka kanssa voi nauraa.
En todellakaan odota, että hän "tuo minulle jotain uutta ja kaunista", vaan hän on se uusi ja mieleltään kaunis ja meillä on yhdessä hyvä.
Mutta olenkin jo terapiani käynyt enkä sisältä tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellet ole prostituutto, mitä väliä miehen tulotasolla on?
En arvosta aikaansaamattomuutta enkä halua olla parisuhteessa se ainainen tuki ja turva, johon neuvoihin ja pärjäävyyteen tilanteessa kuin tilanteessa luottaa saamatta samaa vastineeksi. Siksi miehen tulotasolla on väliä.
ap
Eli jos on pienituloinen, sinun mielestäsi ihminen ei voi olla aikaansaava eikä osata hallita talouttaan ja sovittaa tulojaan ja menojaan? Ja pienituloinen on sinusta automaattisesti toistaitoinen hömelö, joka tarvitsee jatkuvasti apua ja neuvoja, ja varakas tietysti ei?
Jaiks. Arvosi ovat todella luontaantyöntävät.
En minä pidä pienituloista huonona ihmisenä. Hän ei ehkä arvosta samalla tavalla kanssani taloudellisen turvan tuomia mukavuuksia elämässä. Ei missään vaiheessa aloitustani väittänyt pienituloista aikaansaamattomaksi. En vain yksinkertaisesti halua elää ainutkertaista elämääni pihistellen ja eurojani laskien.
ap
Eikös taloudellinen turva ole sitä, että taloudelliset asiasi ovat kunnossa miehestä ja hänen tuloistaan riippumatta? Olen itse hyvätuloinen ja pihistellä ei tarvitse, tienasi mies vähän tai paljon. Pystyn halutessani tarjoamaan ne elämän pienet luksukset meille molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei narsistia pysty täyttämään. Hänestä on sielu ja persoonallisuus tapettu lapsena.
Paitsi taksidermian keinoin.
Se, että sinun on vaikea löytää miestä johtuu osittain siitä, että ikäisesi miehet ovat jo pitkään olleet parisuhteissa ja ovat perheenisiä.
Se millaiseksi olet kasvanut ei katoa noin vain, vaan se kulkee mukanasi aina. Olet ehkä päätynyt toiseen ääripäähän "kaikki käy" -asenteesta eli korostamaan järkisyitä ja toisaalta sytyttävyyttä. Se on erittäin ymmärrettävää ja toisaalta toiveesi ovat mielestäni edelleen liian pieniä ja vaatimattomia.
Suhteeni ovat mielestäni onnistuneet hyvin (siis nuoruuden poikaystävät ja aviomies) siksi, että olen luonnostani osannut valita miehen, joka on hyvin rakastunut minuun, ns. hullaantunut täysin. Se ei tarkoita normaalia kohteliaisuutta (esittämäsi toiveet ovat hyvin vaatimattomia), vaan sitä, että mies kertakaikkiaan pitää sinusta sarvineen ja siipineen ja on valmis tekemään puolestasi ihan kaiken.
Etsi tälläinen mies, jota itsekin rakastat. Jätä ne tulovaatimukset pois (on muutakin kuin rikas mies ja päihdeongelmainen narsisti-hyväksikäyttäjä, katso sieltä välistä), koska rakkaus kantaa miestä todella pitkälle. Jo tilastoista näkee, että perheen perustaminen kohentaa miehen tulotasoa huomattavasti - hän haluaa edetä elämässä, elättää perheensä ja koettaa parhaan taitonsa mukaan miellyttää myös vaimoaan kuten vaimokin häntä. Vähempään ei kannata tyytyä.
Koska olet jo vähän vanhempi, niin sopiva mies löytyy luultavasti vanhemmista miehistä. Ellet sitten halua pikkulasten äitipuoleksi (os olet lapsirakas niin miksipäs ei). 10 vuotta vanhemmissa miehissä olisi varmaan paljonkin valinnanvaraa. Vanhempi mies osaisi ehkä tyynnyttää ja tyydyttää sinun henkisiä arpiasi paremmin kuin nuorempi tai ehkä se ei ole iästä kiinni. Valitse mies joka kuuntelee ja ymmärtää sinua. Se on tulotasoa tärkeämpi asia, koska tuloja ja koulutusta voi aina saada lisää. Älyä, empatiaa ja fiksuutta taas ei saa, jos niitä ei luonnostaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pinnallinen? En usko, mainitsemasi ominaisuudet on hyviä kaikkien naisten mielestä. Etkä ole tavannut miestä johon rakastuisit tai joka oikeasti osaisi rakastaa juuri sinua.
Mikset kokeilisi sairaanhoitajaa, palomiestä tai nuorisotyöntekijää? Sellaista tyyppiä, joka pitää huolta muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ellet ole prostituutto, mitä väliä miehen tulotasolla on?
Ehkä minäkin masentuisin sellaisen miehen kanssa, jolla ei olisi ikinä varaa matkustaa tai saada asuntolainaa kanssani, toisin sanottuna, hänellä ei olisi varallisuutta toteuttaa unelmiaan. Ja nyt en edes puhu mistään isoista tuloista, vaan että käy töissä ja tienaa keskituloisesti. Sillä saa omakotitalon ja etelänmatkan.
Jos tienaa pienesti saa vuokrakaksion ja tallinnan risteilyn.
Ehkä sitten olen pinnallinen prinsessa kun en haluaisi joustaa haaveilemastani puutarhasta jne..
En minäkään pidä vuokrakaksiossa asuvia mitenkään huonoina ihmisinä, olen itsekin sellaisesta lähtökohdasta, köyhän yh:n lapsi, ja ehkä juuri siksi en haluaisi enää ikinä kituuttaa..
Pelkästään minun tuloillani ei toteuteta molemmille mukavaa elämää. Tiedän tämän siksi, koska mieheni oli pari vuotta työttömänä tässä välissä (ollaan oltu 8-vuotta yhdessä) ja se rokotti ankarasti kukkaroani (meillä on jo se talo, jonka laskut maksoin yksin) ja niitä luottokortti velkoja maksetaan vieläkin. Kyllä ymmärrän AP:ta, ei se ole huoraamista jos tavoittelee unelmiaan ja tiettyä elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinun on vaikea löytää miestä johtuu osittain siitä, että ikäisesi miehet ovat jo pitkään olleet parisuhteissa ja ovat perheenisiä.
Se millaiseksi olet kasvanut ei katoa noin vain, vaan se kulkee mukanasi aina. Olet ehkä päätynyt toiseen ääripäähän "kaikki käy" -asenteesta eli korostamaan järkisyitä ja toisaalta sytyttävyyttä. Se on erittäin ymmärrettävää ja toisaalta toiveesi ovat mielestäni edelleen liian pieniä ja vaatimattomia.
Suhteeni ovat mielestäni onnistuneet hyvin (siis nuoruuden poikaystävät ja aviomies) siksi, että olen luonnostani osannut valita miehen, joka on hyvin rakastunut minuun, ns. hullaantunut täysin. Se ei tarkoita normaalia kohteliaisuutta (esittämäsi toiveet ovat hyvin vaatimattomia), vaan sitä, että mies kertakaikkiaan pitää sinusta sarvineen ja siipineen ja on valmis tekemään puolestasi ihan kaiken.
Etsi tälläinen mies, jota itsekin rakastat. Jätä ne tulovaatimukset pois (on muutakin kuin rikas mies ja päihdeongelmainen narsisti-hyväksikäyttäjä, katso sieltä välistä), koska rakkaus kantaa miestä todella pitkälle. Jo tilastoista näkee, että perheen perustaminen kohentaa miehen tulotasoa huomattavasti - hän haluaa edetä elämässä, elättää perheensä ja koettaa parhaan taitonsa mukaan miellyttää myös vaimoaan kuten vaimokin häntä. Vähempään ei kannata tyytyä.
Koska olet jo vähän vanhempi, niin sopiva mies löytyy luultavasti vanhemmista miehistä. Ellet sitten halua pikkulasten äitipuoleksi (os olet lapsirakas niin miksipäs ei). 10 vuotta vanhemmissa miehissä olisi varmaan paljonkin valinnanvaraa. Vanhempi mies osaisi ehkä tyynnyttää ja tyydyttää sinun henkisiä arpiasi paremmin kuin nuorempi tai ehkä se ei ole iästä kiinni. Valitse mies joka kuuntelee ja ymmärtää sinua. Se on tulotasoa tärkeämpi asia, koska tuloja ja koulutusta voi aina saada lisää. Älyä, empatiaa ja fiksuutta taas ei saa, jos niitä ei luonnostaan ole.
Kiitos kannustavasta viestistäsi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinun on vaikea löytää miestä johtuu osittain siitä, että ikäisesi miehet ovat jo pitkään olleet parisuhteissa ja ovat perheenisiä.
Se millaiseksi olet kasvanut ei katoa noin vain, vaan se kulkee mukanasi aina. Olet ehkä päätynyt toiseen ääripäähän "kaikki käy" -asenteesta eli korostamaan järkisyitä ja toisaalta sytyttävyyttä. Se on erittäin ymmärrettävää ja toisaalta toiveesi ovat mielestäni edelleen liian pieniä ja vaatimattomia.
Suhteeni ovat mielestäni onnistuneet hyvin (siis nuoruuden poikaystävät ja aviomies) siksi, että olen luonnostani osannut valita miehen, joka on hyvin rakastunut minuun, ns. hullaantunut täysin. Se ei tarkoita normaalia kohteliaisuutta (esittämäsi toiveet ovat hyvin vaatimattomia), vaan sitä, että mies kertakaikkiaan pitää sinusta sarvineen ja siipineen ja on valmis tekemään puolestasi ihan kaiken.
Etsi tälläinen mies, jota itsekin rakastat. Jätä ne tulovaatimukset pois (on muutakin kuin rikas mies ja päihdeongelmainen narsisti-hyväksikäyttäjä, katso sieltä välistä), koska rakkaus kantaa miestä todella pitkälle. Jo tilastoista näkee, että perheen perustaminen kohentaa miehen tulotasoa huomattavasti - hän haluaa edetä elämässä, elättää perheensä ja koettaa parhaan taitonsa mukaan miellyttää myös vaimoaan kuten vaimokin häntä. Vähempään ei kannata tyytyä.
Koska olet jo vähän vanhempi, niin sopiva mies löytyy luultavasti vanhemmista miehistä. Ellet sitten halua pikkulasten äitipuoleksi (os olet lapsirakas niin miksipäs ei). 10 vuotta vanhemmissa miehissä olisi varmaan paljonkin valinnanvaraa. Vanhempi mies osaisi ehkä tyynnyttää ja tyydyttää sinun henkisiä arpiasi paremmin kuin nuorempi tai ehkä se ei ole iästä kiinni. Valitse mies joka kuuntelee ja ymmärtää sinua. Se on tulotasoa tärkeämpi asia, koska tuloja ja koulutusta voi aina saada lisää. Älyä, empatiaa ja fiksuutta taas ei saa, jos niitä ei luonnostaan ole.
Viestistäni jäi pois vielä se minkä joku toinenkin jo mainitsi. Mieti itseäsi siltä kannalta mitä sinulla on toiselle tarjota? Kuinka hyvin osaat kuunnella muita, miten hyvin ymmärrät miehiä?
Jos sinulla on vain naisystäviä, suhteesi ovat olleet huonoja, niin sinun miehenlukutaitosi ei ehkä ole kovin hyvä. Olet siis tässä takamatkassa, jolloin olet turvautunut vaatimuslistoihin. Ne eivät korvaa sitä luontaista vaistoa mikä ihmisillä on rakastavan kasvatuksen seurauksena, että tunnistaa luonnostaan huonon kohtelun jo silloin, kun sitä on näkyvissä vain pilkahdus. Samaa tarinaa kertoo vaatimattomuus, että pyydät vain normaalia kohteliaisuutta. Eli mielestäni on riski mitä joku jo tarjosi päätyä kovaksikeitettyyn tyyppiin, jolla on samat ominaisuudet kuin edeltävillä kumppaneilla, mutta enemmän rahaa ja koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Mikset kokeilisi sairaanhoitajaa, palomiestä tai nuorisotyöntekijää? Sellaista tyyppiä, joka pitää huolta muista.
Jostain syystä en ole koskaan mainitsemiesi ammattiryhmien edustajien kanssa kokenut kauheasti mitään yhteyttä. Tykkään pohtia ja analysoida kun taas mainitsemiisi ammatteihin käsittääkseni hakautuvat enemmän konkretiasta pitävät ihmiset. Ihmettelen, jos syntyjä syviä nuoresta saakka pohtinut on halunnut palomieheksi tai sairaanhoitajaksi. En millään tavalla väheksy mainitsemiasi ammattilaisia, he tekevät korvaamatonta ja hienoa työtä.
ap
Miksi pitäisi muuttaa itseään? Jos se tapahtuu ulkopuolisesta painostuksesta, tulos on varmuudella pannukakku. Jos sen sijaan itse vilpittömästi haluat muuttua, se on eri asia. Jos et vain syty näistä ns. tavallisista miehistä, niin turha on väkisin vääntää. Ehkä löydät sen unelmamiehen, ehkä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kokeilisi sairaanhoitajaa, palomiestä tai nuorisotyöntekijää? Sellaista tyyppiä, joka pitää huolta muista.
Jostain syystä en ole koskaan mainitsemiesi ammattiryhmien edustajien kanssa kokenut kauheasti mitään yhteyttä. Tykkään pohtia ja analysoida kun taas mainitsemiisi ammatteihin käsittääkseni hakautuvat enemmän konkretiasta pitävät ihmiset. Ihmettelen, jos syntyjä syviä nuoresta saakka pohtinut on halunnut palomieheksi tai sairaanhoitajaksi. En millään tavalla väheksy mainitsemiasi ammattilaisia, he tekevät korvaamatonta ja hienoa työtä.
ap
Sinulla tuntuu olevan aika paljon ennakkoluuloja. Tunnen yhden todella syvällisen bussikuskin, kävi myös yliopiston, mutta haluaa ajaa bussia. Bussikuski muuten sitten tienaa ihan ok.
Yleensä ottaen lähes jokaisessa ihmisessä on aina jotain "puutteita". Siis jotain heikkoja kohtia. Pitäisi löytää kumppani, jonka heikot kohdat ovat sen laatuisia, että ne pystyy sietämään ja hyväksymään. Muuten ei mielestäni ole syytä mihinkään riman laskemiseen omalla kohdalla.