Lue keskustelun säännöt.
Asperger-epäily (aikuinen läheinen), miten edetään??
30.07.2014 |
Epäilen lapsellani (täysi-ikäinen, ei asu kotona) aspergeria.
Mihin pitäisi ottaa yhteyttä, missä sitä lähdetään parhaiten diagnosoimaan?
Hän itse ei ole sitä mieltä ollenkaan että hänellä olisi, mutta ei hän ihan normaali kyllä ole, opinnot mättää, monikin asia, nyt on pakko lähteä avaamaan asiaa että saadaan hänelle jotain tukitoimia ja asiat kuntoon.
Ongelma on, kun jos yritän jotain hänen asioita avuksi hoitaa, en saa mitään tietoa / ei kuunnella (esim. opiskelut), kun hän on täysi-ikäinen.
Kommentit (75)
suksi lapseton mies kuuseen.
t. As-pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko nyt ihan varma että ei osaa tehdä normaaleja asioita, voi olla että on kivempi päästä helpolla kun laittaa mamman hoitamaan kaiken...
Lapseton mies, huomaa että olet lapseton.
Uskon, että olen antanut enemmän vapautta, löysää jne. lapselleni jo hänen kotona asuessaan usean vuoden ajan, kuin moni muu.
En ole ikinä ollut mikään kauhea hössö-vanhempi. PASSAAMISTA ja HYYSÄÄMISTÄ en varsinkaan ole harrastanut.
No, ihan sama, et näe henkilöä, joten et tiedä miltä jo hänen ulkoinen toimintansa ja puheensa näyttää.
Mutta usko tai älä, joskus VOI tulla eteen se piste, että oma äitisi, isäsi, sisaruksesi, puolisosi, ystäväsi, lapsesi, on silminnähden sellaisessa pisteessä että jotain apua tarvitsee.
Alunperin, kun lapseni oli lapsi, en MINÄ ollut se alkuupanija tutkimuksissa ja hössötyksissä, vaan OPETTAJAT .Heitä sitten kuuntelin, että kun ammatti-ihmiset käskevät mennä sinne tänne tonne tutkimuksiin, ja kuraattorit psykologit yms. antavat lisää lähetteitä, niin niitä noudatettiin.
Täällä on ihan kummaa porukkaa tänään. KUn yrittää vaan kysyä, miten lastaan voi auttaa, saa kauheaa tilitystä ettei sitä mitenkään saa auttaa.
Silti toinen itkee ja puhuu useaan kertaan itsensä tappamisesta, ajaa autolla päin seinää tms.
Jos tämä touteutuisi ja tulen sitten tänne sitä valittamaan, niin vähänkö dissaisitte että miksi en hakenut apua ja että kyllä sitä voi aikuistakin auttaa.
Ihania suomalaisia ihmisiä olette!
ap
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:02"]
Ootko nyt ihan varma että ei osaa tehdä normaaleja asioita, voi olla että on kivempi päästä helpolla kun laittaa mamman hoitamaan kaiken...
[/quote]
Mä en hoida sille asioita (Paitsi sitten kun se on itse jotain hoitanut, esim. soittanut johonkin ja jos kuulen että joku täti-terävä on ihan tylyttänyt sen lyttyyn, saatan soittaa uudelleen perään esim. asuntoasiassa tms.).
Mutta yritän yksityiskohtaisesti neuvoa, mitä, mihin pitää soittaa, mitä sanoa jne. Sitten se kirjoittaa niitä muistiin. Se on koko ajan ihan pihalla ja sekaisin, että miten joku asia pitäisi hoitaa. Mutta pistän siis sen itse hoitamaan niitä ensin.
JOs huomaan ettei se yhtään tajua, niin neuvon miten mennään (esim. että katso reittioppaasta, ja varmistan että tajusi reitin). MOnesti se soittaa mulle kun on eksynyt, että voinko neuvoa missä hän on.
ap
yritätkö ap jotenkin tavoitella lapsellesi mieluisampaan diagnoosia koska pelkäät ettei poikasi saa töitä?
Aspergeriinkin liittyy enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia ja niiden hoitamisesta on nyt kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lapseton mies, kuule, sanoisin että meillä on lasten / murrosikäisten kiukuttelua kestetty kuule huomattavasti keskivertoa enemmän. Annettu tilaa kapinoida, huutaa jne. Siedetty kuule jopa tönimistä yms. fyysistä
Toisaalta samaan aikaan myös kasvatettu, opastettu.
(Ja tämä ei ole ainoa lapsemme, niitä on useampi).
Tämä nuori esim. osaa monia asioita hoitaa joita tiedän että moni tuttumme nuori ei laisinkaan tee.
Hän osaa esim. laittaa ruokaa. Hän osaa siivota (kotona oli tiskivuorot, siivousvuoro, vessan pesu jne.)
Tällaisissa hän on ihan pärjäävä. (jos hänellä vaan on joku aikataulu/rutiini ja ennakkotieto, miten ja milloin niitä piti tehdä - jos siihen tuli joku muutos hän hermostui silmittömästi).
ap
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:06"]
yritätkö ap jotenkin tavoitella lapsellesi mieluisampaan diagnoosia koska pelkäät ettei poikasi saa töitä?
Aspergeriinkin liittyy enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia ja niiden hoitamisesta on nyt kyse.
[/quote]
En! Mä en hae diagnoosia sinänsä. Haluan vain APUA HÄNELLE. Enkä tiedä miten, kun tuntuu että vaikka mitä on yritetty ja vaikka mitä kautta. Ja itsekin yritän miettiä mikä voi olla, ja kun tuota AS on epäilyt joskus niin luin taas niitä oireita ja ne jotenkin niin osuu.
Mutta en halua hänelle välttämättä yhtään mitään diagnoosia, vaan haluan hänelle vain jotain apua tilanteeseen! Tuo nyt vaan tuli tässä jotenkin jonain konkreettisena lähestymistapana mieleen, että jos sen AS:n mahdollisuus taas tutkittaisiin, kun oikeasti viimeiset kokemukset hänellä on tältäkin vuodelta että lääkäriin, 5 min., joku pilleriresepti mitä ei voi syödä kun tulee pahat sivuoireet, ja ulos, ja hän sanoo "ei kukaan siellä välittänyt mun asioista yhtään mitään".
No, yrittää mennä kuitenkin uudelleen, taas niin kylmää kyytiä että sanoo ettei mene ikinä enää.
Niin pakkohan on lähestyä asiaa muutoin kun tätä perus-kouluterveyshuoltoputki/lääkäri kautta (joka olis siis tuo edellä kuvattu).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla asperger voi olla niin vaikea, että ei pysty esim. itsenäiseen asumiseen, että todella kannattaa huolehtia täysi-ikäisistä lapsistaan.
Ja siis sosiaalityöntekijä se alkoi peräänkuuluttaa diagnoosien perään että sellainen pitäisi nyt tehdä, en minä.
Mitä helkkaria voi äiti tehdä, jos näkee että lapsi on hajalla, ja tuntuu että kaikkea on jo kokeiltu? (Paitsi suljettua osastoa, kerran oli ihan hilkulla teininä ettei joutunut sinne, käytiin jo tutustumassa paikkaan.
En muista mikä taho sitä suljettua silloin ehdotti ja miksi, tuntui vähän ylimitoitetulta silloin;kuten nytkin.
PIeni elämänhallinnan tuki, asuntoasian järjestely, koulutsemppaus... auttaisi pitkälle.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette varmaan tutustuneetkin Nepsyyn näiden vuosien aikana. Mutta poika kaikesta päätellen tarvitsee neuropsykiatrista tukea ja ohjausta, tuettu asuminen voisi olla hänelle hyväksi. Tietenkin sen lisäksi että saa tukea ihan sieltä koulusta koulunkäyntiin. Tsemppiä:))
Nepsy ihan vieras juttu, kiitos paljon tästä vinkistä. Just tällaisia kaipaan :).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt jaksa lukea kaikkia läpi, mutta onko vielä lääkitystä? Jos ei niin ottakaa ne lääkkeet vastaan, kaikki muu apu tulee vasta sen jälkeen kun hoitovaste alkaa näkyä.
Myös tukikeskusteluista on hyötyä vasta sitten kun pahin vaihe on ohi.
As-pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 23:39"]
En nyt jaksa lukea kaikkia läpi, mutta onko vielä lääkitystä? Jos ei niin ottakaa ne lääkkeet vastaan, kaikki muu apu tulee vasta sen jälkeen kun hoitovaste alkaa näkyä.
Myös tukikeskusteluista on hyötyä vasta sitten kun pahin vaihe on ohi.
As-pojan äiti
[/quote]
Muistaakseni Ketipinor tai joku sellainen oli määrätty nyt viimeksi.
Mutta lopetti sen syönnin lyhyeen, kun tuli kuulemmea niin kauheita omituisia oireita tai jotain.
Enkä tiedä onko tuo oikea lääke edes?? (kuullut/ lukenut siitä vähän ettei välttämättä paras nuorille yms.)
ap
Kannattaa kysyä autismi- ja aspergerliiton kautta paikallisten coachien yhteystietoja, he toimivat aikuisilla tukihenkilöinä. Joissain kunnissa tukihenkilötoiminta on keskitetty sosiaalitoimeen nuorten palveluihin.
On myös erilaisin kuntouttavia ja opiskeluihin valmentavia työpajamuotoisia koulutuksia nuorille, jotka tarvitsevat tukea ja arjen taitojen harjoittelua. Yleensä kaupungin nettisivujen kautta löytyy linkki.
As-nuoren äiti
Ketipinor on unilääke, ei masennuslääke.
As-nuoren äiti
Ketipinor on unilääke, ei masennuslääke.
As-nuoren äiti
Seronilistakin neuvotaan näin:
- jos sinulla esiintyy kuumetta, lihasjäykkyyttä, vapinaa, tajunnan tason muutoksia kuten sekavuutta, ärtyisyyttä tai voimakasta rauhattomuutta; tämä voi olla merkki serotoniinioireyhtymästä tai pahanlaatuisesta neuroleptioireyhtymästä. Vaikka oireyhtymä on harvinainen, se voi olla hengenvaarallinen. Ota yhteys lääkäriisi, sillä fluoksetiinin käyttö saatetaan joutua keskeyttämään.
- jos sinulla on tai on ollut itsemurhaan tai itsesi vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia tai koet että masennus ja ahdistus pahenevat. Alttius itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin voi lisääntyä masennuslääkitystä aloitettaessa.
- jos olet nuori aikuinen. Tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla aikuispotilailla, jotka saavat masennuslääkettä, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen."
Just nyt en muista, oliko viimeksi kokeiltu lääke tuo SEronil vai Ketipinor vai mikä, mutta juuri tuollaisia oireita hän kuvaili (ja osan tunnistan), ja oli sitten itse lopettanut.
En ole saanut selville, mitä lääkäri oli seuraavalla käynnillä sanonut, kun oli lopettanut lääkket, ainoa kommentti jonka siitä sain, oli että "ei mun asiat kiinnostaneet niitä". :(
ap
mitä ne kauheat omituiset oireet sitten olivat? Jos lääke ei sovi, se kerrotaan lääkärille ja etsitään parempi, ei vaan jätetä lääkkeitä syömättä. Osaako hän ottaa lääkkeet säännöllisesti ja oikeita määriä? Ottakaa dosetit käyttöön niin siitä voi tarkistaa onko otettu vai ei
"Lapsesi" ongelma ei ole asperger, eikä muukaan sairaus. Olet itse vanhempana onnistunut tuhoamaan lapsesi itsenäistymisprosessin monella tavalla. Et käsitä tätä vielläkään, sillä halusi kontrolloida jo täksi-ikäistä ihmistä on vahva. Itsenäiseksi ei kasveta automaattisesti, vaan sitä prosessia olisi pitänyt tukea jo aivan varhaislapsuudesta asti, kullekkin ikäkaudelle sopivalla tavalla. 5-, 15- ja 18-vuotiaita ei todellakaan kohdella samalla passaamisella, hyysäämisellä, puuttumisella, tarkkaillulla, rajoilla, vaan vanhemman tulee ymmärtää höllentää otettaan hiljalleen. Moni vanhempi ei tunnu tietävän edes murrosiän tuomien sanakahakoiden merkitystä lapsen irtaantumiskehitykselle, vaan nämä vanhemmat näkevät kiukuttelevat murrosikäisen lapsensa yhä 5-vuotiaana, jonka tahto pitää jyrätä yhä oman auktoriteetin alle.
Olet AP itse syypää siihen, että jos "lapsesi" ei ole saavuttanut normaalia itsenäisyyskehitystä. Voisit AP itse hakeutua johonkin juttusille, että miksi et halua antaa täysi-ikäiselle "lapsellesi" vapautta tehdä oma elämänsä.
T: Lapseton mies