Lue keskustelun säännöt.
Asperger-epäily (aikuinen läheinen), miten edetään??
30.07.2014 |
Epäilen lapsellani (täysi-ikäinen, ei asu kotona) aspergeria.
Mihin pitäisi ottaa yhteyttä, missä sitä lähdetään parhaiten diagnosoimaan?
Hän itse ei ole sitä mieltä ollenkaan että hänellä olisi, mutta ei hän ihan normaali kyllä ole, opinnot mättää, monikin asia, nyt on pakko lähteä avaamaan asiaa että saadaan hänelle jotain tukitoimia ja asiat kuntoon.
Ongelma on, kun jos yritän jotain hänen asioita avuksi hoitaa, en saa mitään tietoa / ei kuunnella (esim. opiskelut), kun hän on täysi-ikäinen.
Kommentit (75)
Siis miten aspergeria voisi edes "hoitaa", sehän on enemmän ominaisuus kuin sairaus. Vai meinaako AP että aikuinen lapsi saa pilleripurkin kouraan diagnoosin jälkeen jotta vaikuttaa "normaalilta" jatkossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:25"]
Voit soittaa, kun koulut taas alkavat, mutta varaudu siihen, ettei asia etene, ellei täysi-ikäinen lapsesi sitä halua.
Sylettåää, ettet voinut hoitaa asioita silloin kunnolla, kun siihen oli mahdollisuus!
[/quote]
NO voi HELKKARI arvaa syyllistänkö itseäni jo muutenkin. Mutta AR-VAA miten paljon MO-NE-NA VUO-TE-NA E-RI PAI-KOIS-TA HAET-TIIN A-PU-A!!!!
Kuule on niiiiiiiin perusteelliset tutkimukset tehty sairaalassa kaiken maailman aivokäyriä myöten. Niiiiiin perusteelliset labrakokeet. Niiiiin pitkään käynyt terapeutilla psykologilla psykiatrilla koko perhe perheneuvolassa perheterapeutilla ja ties kuule missä. En nyt muista tässä puoliakaan edes listata.
Ja joo vielä silti kelaan että MITÄ MUN OLISI VIELÄ PITÄNYT TEHDÄ!!! Toki koulukuraattorit ammatinvalinnanohjaajat kaikki mahdolliset tuli tutuiksi. Mutta OLET OIKEASSA JOTAINHAN MÄ OLEN JÄTTÄNYT TEKEMÄTTÄ.
ap
No ensinnäkin ota se lapsesi masennusdiagnoosi todesta!
Aivan sama mikä asperger onkaan, myös asperger voi olla masentunut ja siksi pulassa opinnoissaan. Jos lapsesi on jotenkin omalaatuinen, ei hänelle ole olemassa mitään pilleriä joka muuttaisi hänet tavalliseksi ja helpoksi. Masennuslääke sen sijaan saattaa hoitaa hänen masennuksensa niin, että hän kykenee toimimaan omana omalaatuisena itsenään tässä maailmassa. Ja sekin saattaisi auttaa jos hänen vanhempansa hyväksyisivät hänet sellaisena kuin hän on.
Nuorille on olemassa kaiken maailman mielenterveyspalveluita ilmaiseksi, ilmaista terapiaa ja vaikka mitä. Ota selville ja vinkkaile lapsellesi: esimerkiksi keskusteluterapiasta hyötyy kyllä jokainen, joten kannattaa ottaa ilo irti niin kauan kuin maksutonta huvia on tarjolla.
Ei työhaastattelussa mitään diagnooseja kysytä.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:28"]
Miksi hakea aikuiselle asperger diagnoosia, mitä hyötyä siitä olisi? Ihmettelen vain..
[/quote]
NO, sitä itsekin miettinyt ja siksivälillä antanutkin diagnosoinnin olla, kun kuitenkin jotenkin pärjäilty. Nyt on asiat kulminoituneet pahasti taas asumisen, opintojen ja toimeentulon (siis koko elämän) suhteen (ja hän puhuu jo itsetuhoisia juttuja), ja jotta saisi apuja (olen jo ollut yhteydessä mm.sosiaalivirastoon), niin pitäisi alkaa niitä tarkempia diagnoosejakin hommaamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:25"]
Voit soittaa, kun koulut taas alkavat, mutta varaudu siihen, ettei asia etene, ellei täysi-ikäinen lapsesi sitä halua.
Sylettåää, ettet voinut hoitaa asioita silloin kunnolla, kun siihen oli mahdollisuus!
[/quote]
NO voi HELKKARI arvaa syyllistänkö itseäni jo muutenkin. Mutta AR-VAA miten paljon MO-NE-NA VUO-TE-NA E-RI PAI-KOIS-TA HAET-TIIN A-PU-A!!!!
Kuule on niiiiiiiin perusteelliset tutkimukset tehty sairaalassa kaiken maailman aivokäyriä myöten. Niiiiiin perusteelliset labrakokeet. Niiiiin pitkään käynyt terapeutilla psykologilla psykiatrilla koko perhe perheneuvolassa perheterapeutilla ja ties kuule missä. En nyt muista tässä puoliakaan edes listata.
Ja joo vielä silti kelaan että MITÄ MUN OLISI VIELÄ PITÄNYT TEHDÄ!!! Toki koulukuraattorit ammatinvalinnanohjaajat kaikki mahdolliset tuli tutuiksi. Mutta OLET OIKEASSA JOTAINHAN MÄ OLEN JÄTTÄNYT TEKEMÄTTÄ.
ap
[/quote]
Rauhoitu! Mutta tiedäthän, että kaikki vaiketutuu potenssiin kymmenen, kun lapsesi on aikuinen, siksi kirjoitin noin. Jos te olette tehneet kaiken, mitä muka vielä voisi tulla eteen? Lapsesi menettää loppunkin uskonsa itseensä, pahimillaan, tai senhän se on jo tehnyt.
Juttele kunnolla vielä kerran sen lapsen kanssa, josko ymmärtäisi lähteä hakemaan apua...
Onko lapsesi taitava manipuloimaan??? Silloin ei auta ehkä mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:21"]
Sinä et voi aikuisen lapsesi puolesta asioita hoitaa. Hän voi itse ottaa yhteyttä esim. Omavoimaan tai vastaavaan.
[/quote]
Niin, mutta mitäs teet, jos huomaat vaikka onkin täysi-ikäinen, on vielä aika avuton itse mitään hoitamaan...?? Ja huomaat että oma lapsesi voi huonosti. Kai sitä jotain pitää voida tehdä. Ei kai sitä ihan oikeasti aikuista ystävääkään jätettäisi oman onnensa nojaan.
Siis jos ei tämä lapseni nyt ota yhteyttä itse mihinkään, on niin apaattisessa kunnossa.
ap
[/quote]
Voit hänen luvallaan auttaa häntä itse hakemaan apua, mutta hänen puolestaan et voi soitella ja varailla aikoja. Lapsesi voi hakeutua psykologin tai terapeutin asiakkaaksi, siellä ei ole pakko syödä lääkkeitä. Onko hän YTHS:n piirissä?
[/quote]
hmm, eikös YHTS ole korkeakouluopiskelijoille; hän on ammattikoulussa (vieläkin... ei ihan putkeen ole mennyt nekään opinnot ja eri opintoja kokeiltu).
Siksikin olisi tärkeää saada joku tukihenkilö tai jotain tukea hänelle nyt, kun tästäkään linjasta, joka häntä nyt edes jotenkin kiinnostaa, ei edes ekalta vuodelta ollut saanut suoritettua kuin PUOLET kurssimäärästä. (Hei, siis miten vaikeaa voi olla ekan vuoden ammattikouluopinnot, joihin pääseekin alhaisilla pisteillä, ja paljon kursseja sai hyväksyluettuakin aiemmista opinnoista...
Eli kyllä tässä nyt jotain apuja tarjotaan, vai haluatteko lisää koko elämänsä jollain sossutuella eläviä ihmisiä tänne???
Itse uskon että oikealla tuella ja tsempillä, ja kun löytyisi oikea paikka jne., hänestä saataisiin kyllä ihan työkykyinen kaveri vielä!)
ap
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:46"]
No kannattaa varmaan hakea apua, mutta onko ap:lla edellytykset diagnosoida asperger? Voihan kyseessä olla joku muukin.
[/quote]
Ei mulla ole tod. edellytyksiä, enkä tiedä mikä on, mutta jos näkisitte henkilön, niin kyllä tekin meinaisitte että ei se ole ihan normaali. Toivon vaan että jotain apua (tsemppausta opintoihin, asuntojärjestelyä jne. ) saisi, ja jostain pitää alkaa tätä purkamaan. Ymmärrettävä, että ei ole ihan normaalinuoresta kyse. Joku sillä oikeasti on (ollut jo pitkään, se näkyy jo kun katsoo eskari-iän videoita..).
Mua harmittaa miksei ammattilaiset ole pystyneet mitään konkreettista diagnosoimaan silloin lapsuus/nuoruusvuosina, vaikka opettajatkin (jotka yhteen aikaan vaihtui joka ikinen vuosi), aina ottivat yhteyttyä että hän on jotenkin erilainen ja ohjasivat milloin mihinkin perheneuvolaan tai tutkimukseen tai terapiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:28"]
Miksi hakea aikuiselle asperger diagnoosia, mitä hyötyä siitä olisi? Ihmettelen vain..
[/quote]
Miksi hakea aikuiselle hoitoa, lääkitystä, tietoa sairaudestaan, vertaistukea, ohjausta tai mitään, miksi edes avata silmiään aamulla, miksi olla olemassa
[/quote]
Aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus, siihen ei ole hoitoa eikä siihen ole lääkitystä. Aasi..
[/quote]
Kuntoutusta ja ohjausta kuitenkin voi ja kannattaa saada.
[/quote]
Tein alkuperäisen kysymyksen siksi koska olen itse asperger piirteinen mutta en ole lähtenyt hakemaan mitään diagnoosia. Miksi pitäisi, sitä kysyin ihan vakavissani. Kyseessä ei ole sairaus johon voisin saada hoitoa tai lääkitystä. Sen sijaan uskon että diagnoosin hakeminen vaikeuttaisi esim. työnsaanti mahdollisuuksia. Diagnoosin hakeminen silloin olisi kuin kirveen lyöminen omaan nilkkaan! Jos taas henkilä kärsii masennuksesta (mikä on ap:n lapsen kohdalla mahdollista) niin siihen on sekä lääkitystä että muuta hoitoa.
[/quote]
Tämän tiedostan kyllä, ja siksikin en ole aktiivisesti etenkään viime vuosina (hänen tultuaan täysi-ikäiseksi) mitään diagnosointia väkisin yrittänyt saadakaan.
Mutta nyt on tosiaan tilanne mennyt hankalaksi, ja sosiaalityöntekijäkin oli sitä mieltä että asioiden auttamiseksi olisi jotkut lausunnot nyt hyvästä.
Sikäli olen ko. vastaajan puolesta iloinen, että hän tiedostanut omat piirteensä (kaikkihan me olemme enempi vähempi omalaatuisia) ja pärjää itsenään.
Meillä ei nyt pärjätä omana itsenään.
Masennukseen saatu lääkitystä mutta väärää, ja huonoa hoitoa kuten jo kirjoitin. Eikä se oikein ole masennusta sikäli, vaan vain olosuhteiden toivottomuutta enemmän, ehkä.
ap
teidän pitää hakeutua kouluterveydenhuoltoon ja mennä juttelemaan koulukuraattorin kanssa miten koulunkäyntiä voisi parhaiten tukea. Ei tukitoimiin tarvita diagnoosia.
Myös lääkityksestä voisi hyötyä jos on ahdistuneisuutta ja masennusta.
t. As-nuoren äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:21"]
Oli, sitä epäiltiin, mutta lopulta ei diagnosoitu.
Opiskelijaterveydenhuollon kautta hänet oli ohjattu johonkin rivilääkärille (kun käskin hänen mennä kun oli niin masentuneen oloinen tai jotain), rivilääkäri kirjoitti mielialalääkereseptin ja ulos, kukaan ei välittänyt kuunnella häntä tms. 2 kertaa hän kävi lääkärillä, enää ei aio mennä.
Täytyy kai minun yrittää soittaa sinne koululle; kehtaakohan heti soittaa (kun nuori oli taas niin "sekaisin" masentunut), vai pitääkö odottaa ensi viikkoon kun koulu alkaa... Netistä löysin yhteystiedot että on joku terv.hoitaja ja myös joku psyk. hoitaja.
ap
[/quote]
No siinäpä soittelet, mutta ajattelehan hetki järjellä; mikä erottaa 18-vuotiaan ja 50-vuotiaan laillisesta näkökulmasta? Aivan, ei tasan mikään. Koulu, terveydenhuolto, yths tai mikään muukaan ei saa antaa sinulle mitään tietoja, tai viedä asiaa eteenpäin. Jos näin tekevät, niin he syyllistyvät rikokseen. Jos sinä alat kovin soitella lapsestasi ja mustamaalailla häntä koululle yms (vaikka tekisit sen hyvätahtoisesti), niin sinäkin syyllistyt rikokseen: vainoamiseen, yksityisen tiedon levittämiseen ja jopa kunnianloukkaukseen. Mietippä millaisessa yhteiskunnassa eläisimme, jos kuka tahansa voisi soitella toisen koulu- tai työpaikkaan että epäilelee toisella olevan asperger jne? Mieti ihan tosissasi, sillä laillisesti sinähän et ole häneen sidottu huoltajana/holhoojana.
Ainoa mitä voit todella tehdä on yrittää puhua lapsellesi, että hakeutuisi mielenterveyspuolelle hanakammin hoitoon. Mikäli hän kuuluu yths:n niin se on yllättävän helppoa. Lapsesi voi myös itse varata ajan opintopsykologille, mikäli näin haluaa tehdä. Mene vaikka hänen luo kylään, ja yhdessä alatte varaamaan niitä aikoja, ihan kädestä pitäen autat ja katsot että niin tekee. Pakkohoitoon et tule häntä saamaan, mikäli ei ole itselle tai muille vaaraksi, joten tee se mitä voit.
[/quote]
Pakkohoito ei ole tarkoitus.
Olen hänen kanssa puhunut asiasta ja kysynyt voinko ottaa yhteyttä. Ei hänellä vaikuttanut olevan mitään sitä vastaan.
HÄn on pariin paikkaan jo antanut valtakirjan, että voin hoitaa hänen akuutteja asioitaan.
Tajuaa kai itsekin, ettei oikein osaa hoitaa asioitaan.
Saatan saada nyt vaikeana aikana useita sähköposteja päivässä, miten hankalaa on.
Yritin opastaa häntä tekemään toimeentulotukihakemusta. Sitä olen yrittänyt saada hänet tekemään jo pari kuukautta. Rahat ihan loppu tililtä ja vieläkään ei tuki tilillä, mutta päätös jo on.
Hakemus tehtiin lopulta yhdessä, ja sitten sen toimittaminen kesti vielä tosi kauan.
HÄn ei osaa lähettää kirjettä. Ei osaa mennä postiin. Ei tiennyt miten kirje lähetetään tai mitä kirjekuoreen kirjoitetaan. (Ja joo, kyllä näitä on meillä tehty / opastettu kun hän on ollut lapsi, ja selitin asian vielä juurta jaksaen yksityiskohtaisesti nyt.)
Ei voinut viedäkään hakemusta paikan päälle kun sekin oli jotenkin mahdotonta. Lopulta jotenkin onnistui.
YLipäänsä joudun kaikki asioiden hoitamiset ohjeistamaan sen kymmenen kertaa ja silti voi kestää kuukausia että hän niitä saa hoidettua.
Tiliään joudun vahtimaan, ettei rahat ihan lopu.
Hän ei tunnu välittävän / tajuavan, vaikka rahat niin vähissä ettei vuokraan ole rahaa eikä mitään tulossa tms.
Töitä ei ole saanut (esim. kesä- / ilta-) mikä vetänyt ihan itsetunnon maahan, vaikka näen että hän on hakenut todella moniin paikkoihin.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:55"]
Siis miten aspergeria voisi edes "hoitaa", sehän on enemmän ominaisuus kuin sairaus. Vai meinaako AP että aikuinen lapsi saa pilleripurkin kouraan diagnoosin jälkeen jotta vaikuttaa "normaalilta" jatkossa?
[/quote]
EN meinaa. NImenomaan tuota pilleripurkkia ainostaan on lapselleni tarjottu.
Haluan että esim.
- hän saa jonkun tukihenkilön tai koulussa esim. opinto-ohjaaja ottaa asian tosissaan tai JOTAIN
- tukea asuntoasioiden järjestämiseen
- joku alkaa ohjaamaan häntä miten voi olla sosiaalinen, miten rytmittää päivää tai en minä tiedä, mutta jotain esim. miten asperger-tyyppisiä ihmisiä ohjataan (jos he eivät itse osaa ohjautua/kuntoutua).
- tai jos hänellä ei ole asperger, niin JOTAIN APUA hän nyt tarvitsee, se on selvää
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidät ohjattiin (as- poika, 16-vuotias) omalääkärin kautta nuorisopsykiatrille. Sai tukikeskusteluja sosiaalityöntekijän kanssa, vanhempien kanssa oli palavereja, pojalla aloitettiin lääkitys ja lisäksi todettiin add, johon sai lääkityksen. Nyt on kuin uusi mies. Oppimisvaikeuksia on yhä mutta lääkityksen avulla ei lannistu ja putoa "mustaan kuoppaan" aina kun jokin ei mene niinkuin elokuvissa.
Niin, ja unohtui mainita, että poikani on 35-vuotias.
ap
Lääkitys pitää aloittaa jos on masentunut ja ahdistunut. Ei voida tarttua taustalla oleviin ongelmiin ennenkuin akuutti hätä on pois.
mitä hoitoa tarjottin jos se on sinusta huonoa?
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:25"]
Voit soittaa, kun koulut taas alkavat, mutta varaudu siihen, ettei asia etene, ellei täysi-ikäinen lapsesi sitä halua.
Sylettåää, ettet voinut hoitaa asioita silloin kunnolla, kun siihen oli mahdollisuus!
[/quote]
NO voi HELKKARI arvaa syyllistänkö itseäni jo muutenkin. Mutta AR-VAA miten paljon MO-NE-NA VUO-TE-NA E-RI PAI-KOIS-TA HAET-TIIN A-PU-A!!!!
Kuule on niiiiiiiin perusteelliset tutkimukset tehty sairaalassa kaiken maailman aivokäyriä myöten. Niiiiiin perusteelliset labrakokeet. Niiiiin pitkään käynyt terapeutilla psykologilla psykiatrilla koko perhe perheneuvolassa perheterapeutilla ja ties kuule missä. En nyt muista tässä puoliakaan edes listata.
Ja joo vielä silti kelaan että MITÄ MUN OLISI VIELÄ PITÄNYT TEHDÄ!!! Toki koulukuraattorit ammatinvalinnanohjaajat kaikki mahdolliset tuli tutuiksi. Mutta OLET OIKEASSA JOTAINHAN MÄ OLEN JÄTTÄNYT TEKEMÄTTÄ.
ap
[/quote]
No ilmeisesti lapsellasi ei siis ole Aspergeria.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 22:43"]
Niin, ja unohtui mainita, että poikani on 35-vuotias.
ap
[/quote]
Tämä ei ole minun viesti. Noin vanha hän ei todellakaan ole. KOtoa pois muuttanut vasta muutama kuukausi sitten.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 21:28"]
Miksi hakea aikuiselle asperger diagnoosia, mitä hyötyä siitä olisi? Ihmettelen vain..
[/quote]
Miksi hakea aikuiselle hoitoa, lääkitystä, tietoa sairaudestaan, vertaistukea, ohjausta tai mitään, miksi edes avata silmiään aamulla, miksi olla olemassa
[/quote]
Aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus, siihen ei ole hoitoa eikä siihen ole lääkitystä. Aasi..
[/quote]
Kuntoutusta ja ohjausta kuitenkin voi ja kannattaa saada.
[/quote]
Tein alkuperäisen kysymyksen siksi koska olen itse asperger piirteinen mutta en ole lähtenyt hakemaan mitään diagnoosia. Miksi pitäisi, sitä kysyin ihan vakavissani. Kyseessä ei ole sairaus johon voisin saada hoitoa tai lääkitystä. Sen sijaan uskon että diagnoosin hakeminen vaikeuttaisi esim. työnsaanti mahdollisuuksia. Diagnoosin hakeminen silloin olisi kuin kirveen lyöminen omaan nilkkaan! Jos taas henkilä kärsii masennuksesta (mikä on ap:n lapsen kohdalla mahdollista) niin siihen on sekä lääkitystä että muuta hoitoa.
[/quote]
Ai että ongelmiin ei kannata hakea apua eikä mahdollisia sairauksia ym. diagnosoida, koska silloin ei enää pääse töihin, selvä...