Lue keskustelun säännöt.
Menisittekö vauvan saaneeseen perheeseen kylään heti?
21.07.2021 |
Todella hassu kysymys, tiedän, mutta olisi todella mielenkiintoista kuulla mielipiteitä!
Mieheni veli vaimoineen on saamassa ensimmäisen lapsensa lähiviikkoina. Mies joutuu lähtemään pois paikkakunnalta muutamaksi päiväksi, ja hän murehti sitä, että jos se sattuu juuri samaan ajankohtaan.
Sanoin miehelle, että tuskin siinä mitään ongelmaa on, kun eihän hän varmaan aivan samantien pääse vauvaa katsomaan.
Selvisi, että mies oli ajatellut menevänsä heille heti samana päivänä kun ovat tulleet sairaalasta kotiin. Sanoin miehelle, että meidän pitäisi odottaa ja katsoa mikä heidän tilanteensa on, ja että veljen vaimo saattaa olla väsynyt ja kipeä. Sanoin, että olisi todennäköisesti syytä antaa heidän levätä ja asettautua ainakin pari päivää ihan keskenään, ja ettei olisi kohteliasta asettaa etenkään veljen vaimoa siihen tilanteeseen, että hän joutuu emännöimään vieraita välittömästi sairaalasta kotiuduttuaan. Ja muutenkin korona-aika ja vastasyntyneen haavoittuvuus kaikenlaisille pöpöille yms...
Mies sanoi, että asenteeni on kylmä ja epäkunnioittava. Hän sanoo haluavansa olla veljensä apuna ja tukena. Minä sanoin, että minusta minnekään vasta lapsen saaneeseen perheeseen ei mennä ennen kuin lapsen äiti näyttää vihreää valoa, ja että äiti on ylipäätään se, jonka sana painaa tässä asiassa eniten, sillä hänhän sen fyysisen rääkin käy läpi. Mies ei kuulemma aio kuunnella asiassa minua, vaan mennä heille välittömästi kun auto on pysähtynyt pihaan. Hänen mielestään kälyni ei tarvitse mitään emännöidä, jos hän vain menee heille hengailemaan.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, en kyllä tykkäisi yhtään, jos meille paukkaisi miehen perheenjäseniä ennen kuin olen ehtinyt yhtään levätä ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Minua hirvittää ajatus siitä, että mies menee todennäköisesti umpiväsyneen ja muutenkin pöllämystyneen kälyni vaivoiksi. Lisäksi minusta varmaan tuntuisi siltä, että häiritsen pariskunnan ainutlaatuista hetkeä. :(
Mutta olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä teiltä joilla on lapsia. Ottaisitteko/olisitteko ottaneet samana päivänä saapuvat vieraat avosylin vastaan?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli yhteinen alusta asti, minä en äitinä määräillyt yhtään mitään. Sukua ja kavereita sai tulla ihmettelemään, kenellekään en keittänyt kahvia tai leiponut pullaa, mieshän oli isyyslomalla samaan aikaan ja ehti siihen tekemiseen.
Veljellä oli toisin, äiti omi lapsen itselleen ja viikon kuluttua veli huomasi olevansa kotonaan liikaa ja todella yksin.
Juuri näin. Mikä ihmeen.oletus ap:lla ja muilla on, että just sen veljen vaimon pitäs passata vieraita?? Luulis olevan itsestäänselvyys, että veli passaa!!
Eri asia sitten on, ettei kannata mennä kutsumatta kovin pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan se miehen veli ihan aikuinen hänkin? Tuskin liitosta tulee kovinkaan pitkää, jos vaimo tekee siitä vankilan vauvan takia.
Tarkoitatko siis, että vasta synnyttänyt nainen tekee parisuhteesta miehelle vankilan, jos hän ei halua että kotiin tulee vieraita sinä päivänä kun hän tulee sairaalasta kotiin?
Kyllä, se on miehenkin koti ja miehenkin lapsi. Ei synnyttänyt äiti siitä rikki mene, että lepää makuuhuoneessa ja mies juttelee veljelleen keittiössä. Tai jos menee, niin se nainen ei kovin ehjä ennen lapsen saamistakaan ollut.
En yhtään ihmettele, että miehet käy vieraissa vauva-aikana, kun kodista tulee naisen lukitsema vankila, jonne ei saa tulla edes oma veli käymään ilman että kauhistellaan sitä, että imetys menee pieleen.
Unohtuuko sulla nyt kokonaan tässä se, että vastasyntyneelle ne bakteerit on tosiaan todella vaarallisia? Vai onko miehen tunteet tässä nyt isommassa vaarassa? Mitenköhän tämä mies mahtaisi selvitä kahden viikon karanteenista? :Ooo
Tarkoitatko, että vain esikoiset selviävät hengissä, loput lapset tulevat koteihin, joissa on bakteereja kantava esikoinen, jonka paikallaolo tappaa vauvan?
Olet oikeassa. Parempi vain päästää kerralla vaikka tuhansia ihmisiä kyläilemään, tärkeintähän on, ettei jollekin perheen ulkopuoliselle tule paha mieli. Tai mikä pahinta, perheen isälle!
Mitäs nuo tilastot sanoo, onko todennäköisempää saada kotiin haitallisia bakteereita kummassa tilanteessa:
- Kotona on perheenjäsenet
- Kotona on perheenjäsenet + vieraita?Argumenttisi on invalidi. Boom.
No näytä tilasto, jonka mukaan vauvat saavat haitallisia bakteereja tavallisista, terveistä sukulaisista, joiden kanssa on oltu tekemisissä jo ennen vauvan syntymää.
Ei sinne kotiin ole tarkoitus tuhatta ihmistä kutsua, ainoastaan yksi. Sekin on näköjään äidille liikaa.
Ei millään hyvällä, mutta tuolla tavalla varmistelee itselleen helvetillistä vanhemmuutta. Kukaan ei auta, koska äidillä bakteerikammo eikä ne pöpöt katoa, vaikka lapsi kasvaa ja toisaalta mies etsii itselleen täyspäisemmän naisen, joka ei koe olevansa mehiläiskuningatar.
Ketään ei kiinnosta sinun näkemyksesi muiden vanhemmuuden tilasta. Olet todella väärässä, jos luulet, että sinun mielipiteelläsi on kenellekään mitään merkitystä. Se, että haluaa viettää vastasyntyneen kanssa edes viikon tai kaksi rauhassa ilman väkisin kylään tuppautuvia vieraita ihan täysin syystä riippumatta on jokaisen synnyttäneen oikeus. Sinä et sitä oikeutta määritä.
Ja näytä minulle se tilasto, missä terveeksi itsensä tunteva ihminen ei voi kantaa bakteereita. Tälläkin hetkellä liikkeellä on eräs k:lla alkava virus, joka leviää oireettomissakin. Sellaista tautia ei tarvitse tuoreet vanhemmat eikä vastasyntynyt lapsi. Varsinkaan he eivät sitä tarvitse silloin, kun se heille väkisin tuodaan.
Ja jos osaisit lukea, ketään ei ole tässä ketjussa kutsuttu yhtään minnekään vaan sinne ollaan kirjaimellisesti tunkemassa väkisin. Sinäkö takaat asiantuntijana sen, että sinne tunkee vain yksi ihminen eikä mahdollisesti useampia? Tämänkin ketjun perusteella teitä oman etunne ajajia on vaikka kuinka paljon.
Ja minä en lähde näihin ”pick me”-juttuihin mukaan, joissa lässytetään liibalaabaa siitä, kuinka ei ole ihmekään, että mies otti ja petti. Ei kiinnosta. Tervepäinen mies osaa edes viikoksi tai kahdeksi asettaa uuden perheenjäsenen itsensä edelle varsinkin, kun koko siitosprosessi synnytyksineen ei vaadi kuin korkeintaan kädestä pitämistä.
Menikö tunteisiin?
Ei kai vaan sairaalassa kanssasi samassa huoneessa ollut toista äitiä, jonka puolisoa kielsit ehdottomasti tulemasta huoneeseen, jotta ei supervaarallisia bakteeria tulisi lapsellesi?
Tässä ketjussa veli oli menossa tapaamaan tuoretta isää ja palsta on sitä mieltä, että tuore isä olkoot ilman veljeään, koska yksi veli vastaa yli tuhatta muuta bakteerejakantavaa vierasta,
Joku tolkku nyt siihen, miten lapsiperheessä eletään! Vauva saa bakteereja jo sairaalassa eikä korona edes ole bakteerin aiheuttama sairaus.
Ystäväni lapsi sai parin viikon ikäisenä streptokokin ja joutui sen seurauksena viikoksi sairaalaan.
Kun olin itse vauva, vanhempani päättivät osallistua isoille syntymäpäiväjuhlille. Minulla oli tuolloin ikää kolme viikkoa. Juhlissa kaikki tietenkin halusivat kanniskella ja lääppiä vauvaa. Sain juhlien seurauksena influenssaviruksen, jonka jälkitaudit vaikuttivat elämääni monta vuotta. Vanhempani puolestaan saivat minua hoitaneelta lastenlääkäriltä haukut.
Että kyllä ne pöpöt ovat ihan todellinen riski.
Keväällä kotiutumisen kokeneena muutama vinkki:
-Kylään vasta kun lapsen äiti on valmis. Minä makasin viikko synnytyksen jälkeen kotona episiotomiatulehduksen kourissa kuumehoureissa verta valuen. En todellakaan olisi ottanut vieraita. Olin niin huonossa kunnossa, että pyysin anopin ja äitini avuksi. Isovanhemmat saivat kutsusta tulla, muita en todellakaan kaivannut. En olisi ottanut kylään, jos joku olisi ilmestynyt oven taakse.
-En olisi antanut itselle/toiselle anteeksi, jos joku vieras olisi kantanut meille koronan. Vaikka tartunta ei olisi ollut vauvalle vaikea, voi se viedä toisen/molemmat vanhemmat huonoon kuntoon. Ei toivottu lopputulos vauvaperheessä.
-Jos haluat jotenkin muistaa, voi perheelle toimittaa ruokaa. Kukat, kortit ja kahvittelut tuossa tilassa ei paljoa lämmitä. Sen sijaan arvostin todella paljon, kun isovanhemmat tekivät meille ruokaa jääkaapin ja pakkasen täyteen. Valmiin makaronilaatikon tms voi toimittaa vaikka oven taakse, kyläilemään ei tarvitse mennä heti synnytyksen jälkeen. Myöhemminkin ehtii!
Vasta kutsuttuna on ok mennä. Tämä koskee myös tuoreiden vanhempien perheitä eikä vain kavereita ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öhm, mies ei ilmeisesti ole kuullut "lapsivuodeajasta." Se tarkoittaa, että äidin ja vauvan on annettava olla rauhassa YHDEN KUUKAUDEN AJAN synnytyksestä; minusta olisi syytä kahteenkin kuukauteen.
Kiinassa äidit eivät yleensä edes poistu kotoa tänä aikana. Ne joilla on varaa, palkkaavat doulan.
Joka tapauksessa, vaikka halu auttaa on herttainen, esikoisen saaja tuskin itsekään tietää heti missä tarvitsee apua. Hänen on kokemalla se löydettävä, eikä siinä auta ainakaan henkilö, joka ei vauvoista tiedä - ehkä miehesi tietää, tosin.
Mutta siitäkin huolimatta, ystävällisintä on onnitella ja kertoa odottavansa pienokaisen ja perheen näkemistä, sitten kun heille sopii, ja että mielelään autetaan. Pakotettu apu sen sijaan voi olla ahdistavaa. Äitiä ei pidä stressata.
Mitä tulee miehen huoleen, kyllä kätilöihin voi luottaa. Joskus miehen läsnäolo vain hidastaa synnytystä.
Raskaana tulevan täytyy vain ottaa rauhallisesti, olla rasittamatta itseään (varsinkaan päivinä kun mies on poissa, jos hänelle tärkeää olla mukana syntymässä), jotta sikiö saa kypsyä kohdussa mahdollisimman pitkään - kehitys syntymän jälkeen on eri asia!
Pidä huoli, ettei mies vouhota liikaa vauvan kanssa. Kuulostaa vähän siltä. Vauvalle voi tulla ongelmia, jos häntä käsitellään ylivilkkaasti.
Missähän aikakaudessa sinä elät, kun kirjoitat lapsivuodeajasta? Ei tällaista ollut edes 90-luvulla enää, kun oman lapseni sain. Omat vanhempani ja siskoni tulivat sairaalaan seuraavana päivänä synnytyksestä vauvaa katsomaan ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka "hajalla" olinkin. Totta ihmeessä halusin, että he tapaavat penokaisen mahdollisimman pian. Olin ylpeä pikkuisesta ja siitä kuinka ihana söpöläinen hän oli (/on).
Kotiin kun pääsin viikon sairaalassa olon jälkeen, niin elämä pyörähti normaalisti käyntiin ja mieheni kanssa liikuttiin vauvan kanssa siellä ja täällä (mm. sukulaiset halusivat nähdä vauvan ja mikäs siinä, ihana ja kaunis pallero oli (/on edelleen), niin toki häntä mieluusti kävi "näyttämässä") sen mukaan miten oma vointini salli ja vauva jaksoi (ei saanut mistään pöpöjä ja pysyi terveenä). En halunut jäädä kotiin "makaamaan", kun ei siihen ollut tarvetta ja kaikenlisäksi oli kesäaika, niin oli ihanan helppoa liikkua vauvan kanssa, kun ei tarvinnut paljoa tarvikkeita mukaan. Vaikka synnytys oli rankka ja kaikenlaista tapahtui, niin parasta toipumiseen oli liikkeelle lähtö. Se että olisin vain jämähtänyt paikoilleen, olisi varmasti kropan palautuminen hidastunut.
Nykyään vaan vedotaan johonkin yksityisyyteen ja rauhoittumiseen, kun ei muutenkaan haluta tavata ketään. Onhan tämä tullut selville monissa ketjuissa, kuinka ihmiset ovat erakoituneet täysin ja jopa puhelimeen vastaaminen aiheuttaa ahdistuksen ja paniikin. Kenenkään ei tarvitse kestitä ketään, kun käydään pikaisesti moikkaamassa ja katsomassa vauvaa - tämän ymmärtää tollompikin ihminen, että palvelua ei tarvita juuri vauvan saaneelta perheeltä.
Mutta hei, eristäytykää vaan ihan rauhassa, mutta älkää tulko tänne itkemään, kun "emme ole päässeet 10 vuoteen minnekään kahdestaan, kun kukaan ei suostu Iinestä hoitamaan ravintolaillallisen ajan... sniif nyyh". Sitä se sitten on, kun viraannutetaan (naiset.. kröhöm köh köh..) sukulaiset itsestään ja kohdellaan heitä kuin randomeja spitaalisia.
Narsisti-isoäiti heräsi sieltä. Naiset ne vieraannuttaa kaikki ja kaikki on naisten vika. Just näin. Tsempit sinne katkeraan elämään.
No en ole edes isoäiti vielä, kun olen vasta 47-vuotias ja lapseni on 25-vuotias. :D Juuri kirjoitin saaneeni lapseni 90-luvulla, niin eipä tässä vielä isoäidiksi ole ehtinyt. Periaatteessa voisin olla, mutta onneksi en.
En ole katkera mistään, vaan hyvää elämää elän ja ilman ahdistuksia ja paniikkeja, jos joku nyt sattuu tulemaan kylään tai haluaa olla yhteydesä muutenkin. Ja näinhän se on, monet naiset vieraannuttaa erityisesti miehen sukulaiset, vaikka kukaan ei halua sitä myöntää. Toki monet ketjut ovat provoja täällä, mutta jos niissä on vähääkään totuutta, niin aika hyvän kuvan saa nykyajan (nuorista) itsekkäistä prinsessaharhoissa elävistä naisista.
Tsempit hei sullekin sinne katkeraan yh-elämään, kun mies on jo lähtenyt paremmille apajille. Arvatenkin ex-miehesi on löytänyt naisen, joka hyväksyy myös miehen sukulaiset, sinun itkiessä itsesi yöllä uneen, kun kukaan ei suostu auttamaan äpäriesi kanssa. Miksihän? Mieti sitä.
Onko tämän tekstin kirjoittanut ihminen oikeasti jonkun äiti? Toivottavasti ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuoreena äitinä on rehellisesti sanottuna ärsyttänyt, kuinka moni on myös kutsunut meitä vauvan kanssa kylään. Voin sanoa, että helteellä pienen, sairastelevan vauvan kanssa reissaaminen ei innosta. Myös meille kylään tukevien kohdalla harmittaa, että harva tajuaa miten iso työ jo kahvituksen järjestäminen on. Eli jos kahville meinaat mennä, niin vie mukanasi kahvipaketti, syötävät ja laita itse kahvit kyllä paikassa, älä odota äidin kestitsevän.
Ihan hyvin ehtii vieraat odottaa vauvan näkemistä. En muutenkaan tajua kauheaa kiirettä. Videopuhelut ja kuvaviestit on keksitty.
Tilanteen mukaan, siskolle menin seuraavana päivänä laittamaan ruokaa mutta kavereille en olisi tunkemassa heti. Meillä ei alku mennyt putkeen ja olin valmis vieraille vasta noin 3 viikon päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain koronasta hyvän tekosyyn kieltäytyä vieraista. Suurin osa näki vauvan vasta ristiäisissä. Hyvä näin. Sain toipua rauhassa.
Tämä, tämä ja tämä tuhat kertaa.
Puhuttiin aiheesta äitini kanssa jokin aika sitten. Nykyään meuhkataan kuulemma neuvolassakin vanhempien oikeudesta ja tarpeesta "pesiä" viikkotolkulla vauvan kanssa kolmestaan kotona. Totta kai siihen on jokaisella oikeus, mutta järjen häivää siinä ei ole.
Vauva ei tosiaan ole vain vanhempiensa "ongelma" (heh), vaan syntyy osaksi yhteisöä ja kahta sukua. On naurettavaa ja oikeastaan julmaakin pihdata vauvan tapaamista pitkään. Itse olisin kiitollinen että mulla on elämässäni ihmisiä joille myös hypoteettinen vauvani olisi tärkeä ja toivottu.
Ei tuollaista tilannetta ole historiassa ollut koskaan että nainen ja mies eristäytyvät vauvan kanssa muista. Lapsivuodeaikakin tarkoitti sitä, että sukulaiset huseerasivat ympärillä ja äiti sai chillailla vauvan kanssa. Ei yksin, vaan porukassa. Passattavana toipuen.
Ihminen on laumaeläin. Vauvan syntymä koskettaa muitakin kuin äitiä ja isää. Ja niin kuuluukin. Alkuperäiskansoja tutkittaessa ei aina edes osata sanoa kenen vauva kukakin on, kun imetetään ristiin ja porukkaa on ympärillä paljon.
Mutta kuten sanoit, tuollainen sairaalloinen eristäytyminen sopii mainiosti katajaiselle kansalle, joka hekumoi asuvansa joskus mökissä jossa lähin naapuri on 40 km päässä. Koska ihmisten välinen vuorovaikutus on niin rankkaa ja inhottavaa puuhaa. Osa hehkuttaa somessakin meemien avustuksella että "I hate people". Sekin on nykyään muotia; toitottaa jatkuvasti miten ei kaipaa ihmisten seuraa.
Sehän on sinällään ihan ok, kukin elää miten parhaaksi näkee, mutta turha mussuttaa että se olisi hyväksi vauvalle. Tai sille isälle joka ehkä ei haluakaan kääntää selkäänsä suvulleen vauvan synnyttyä.