Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua kertoa vasektomiasta kenellekään, ja minulla meinaa pää räjähtää
21.07.2021 |
Olisi niin helppoa vaientaa appivanhempien utelut perheenlisäyksestä sanomalla, että lapsia ei ole fyysisesti mahdollista hankkia. Mikään "Emme tule hankkimaan lapsia" ei toimi, koska appivanhemmat saivat itsekin lapsensa neljänkympin korvilla. "Onhan teillä vielä aikaa..." Mutta kun ei ole!
Mies vetoaa siihen, että on yksityinen ihminen eikä halua puhua sukupuoliasioista vanhemmilleen. Minusta tuossa ei ole mitään hävettävää. Mieleni tekisi vain paukauttaa seuraavan kerran kahvipöydässä että poikanne rypäleet ovat siemenettömiä. Mitä tekisit tässä tilanteessa?
Eikö ehkäisyasioista puhuminen kuulu minullekin? Onhan se minunkin ehkäisykeinoni niin kauan kuin tässä suhteessa ollaan.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi päättää, kertooko asiasta. Jos olisit vaimoni ja kertoisit, olisi edessä erityisen vaikeat ajat. Luottamus olisi mennyt ehkä lopullisesti.
Ymmärrän tämän. Mutta millä tavalla sinä hoitaisit tilanteen, jos sinun vanhempasi toistuvasti vaimoltasi utelisivat jälkikasvusta? Millä tavalla toivoisit vaimosi heille vastaavan, varsinkin jos hän olisi lopen väsynyt koko aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkään tekosyyt ja selittelyt että emme halua lapsia jne eivät toimi koska niistä anoppi saa jutun juurta kuten että hoitoja on, entä adoptio, mielenne muuttuu. Kannattaa siis vain heti vaihtaa puheenaihe ja ignoorata anopin utelut. Eli teeskennellä että anoppi ei sanonut mitään lasten hankkimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Itseasiassa useampi on tainnut kommentoida, ettei asiasta kertominen kuulu kuin asianomaiselle itselleen eli miehelle. Eli ap ei heidän mielestään ole asianosainen eikä kyseessä ole parisuhteen intiimi asia vaan miehen oma asia.
Aina kun appikset ottavat puheeksi lapsen hankkimisen, heitä vastakysymys, milloin he aikovat hankkia hevosen/asuntoauton/mankelin/käkikellon tms. josta tiedät, että he eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Vastaat joka kerta vauvakysymykseen vastakysymyksellä ja vakuuttelet, että kyllä se teidänkin mieli vielä muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä miehen puolella. Voin sanoa että olisin todella vihainen jos minut olisi steriloitu ja mies menisi lörpöttelemään siitä sukulaisilleen.
En ole koskaan suostunut keskustelemaan lisääntymisasioistani sukulaisten tai tuttavien kanssa, ei kuulu heille pätkääkään. En ole mitään selityksiä velkaa kenellekään.
Ps. Lapsi on, ei kerrottu etukäteen kenellekään että yritettiin, eikä olla sen jälkeen kerrottu aiommeko hankkia lisää. Utelut voi torpata lyhyeen, itse en yksinkertaisesti lähde keskusteluun mukaan jos törpöt kyselevät, fiksuthan ei edes ota asiaa esille.
Jaa, minä taas olen sitä mieltä, että raskaus, sen yritys, mahdollinen päättyminen ja ehkäisy ovat kaikki yhteisiä asioita joiden kertomisessa on molemmilla yhtä suuri sanavalta. En minä odota, että puolisoni kyselee minulta lupia niiden kertomiseen yhtään sen enempää kuin minäkään häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Itseasiassa useampi on tainnut kommentoida, ettei asiasta kertominen kuulu kuin asianomaiselle itselleen eli miehelle. Eli ap ei heidän mielestään ole asianosainen eikä kyseessä ole parisuhteen intiimi asia vaan miehen oma asia.
Minusta on outoa ettei muka vanhemmilleen voisi kertoa vasektomiastaan. Siinähän sitä on leikkauttanut ne vanhemmiltaan saamansa lisäntyymisvälineet. Mutta meitä on moneksi.
Ja kuten sanottu, kyllä ap:n ja tämän miehen lisääntymisasiat koskettavat heidän vanhempiaankin, hehän ovat mahdollisia isovanhempia. Minusta heidänkin surunsa jäädä vaille lastenlasta on otettava huomioon ja kerrottava heti, jotta voivat alkaa käsitellä asiaa sen sijaan että kärttäisivät lastenlasta turhaan vuodesta toiseen. Siksi ap ja tämän mies ovat itsekin syyllisiä siihen, että miehen vanhemmat jauhavat asiasta.
Päätös pariskunnan lasten hankkimisesta tai hankimatta jättämisestä ei taas ole isovanhempien asia vaan pelkästään ap:n ja miehen välinen. Mutta tieto päätöksestä on annettava isovanhemmille heti ja selkeästi.
Mä kyllä sanoisin ensimmäisenä miehelleni, että vastaa ihan itse omille vanhemmillesi niin että mun ei tarvitse kärvistellä. Tai kysyisin häneltä, kuinka hän haluaisi että minä vastaisin, jos vastaus "emme halua lapsia" ei hänen mielestään olisi ok. Jos ei muu auttaisi, en tapaisi hänen vanhempiaan enää, jollei ole pakko (tyyliin häät tai hautajaiset).
Jos miestäni ei missään vaiheessa kiinnostaisi koko kyselyt ja hän jättäisi minut vain yksin niihin vastaamaan tai vastaamatta jättämään, todennäköisesti harkitsisin vakavissani koko miehen heivaamista. Sen verran pitää aikuisella ihmisellä olla selkärankaa, että seisoo omien valintojensa takana eikä jätä puolisoaan yksin tällaisiin kysymyksiin vastatessa. Varsinkin jos kyse ei ole sen puolison suvusta eikä hänen steriliydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun puolisolle on myös tehty vasektomia. Hänellä on aiemmasta liitosta lapsia ja minulla myös yksi. Mies on pyytänyt etten puhuisi asiasta hänen vanhemmilleen, joten en koe mitään tarvetta olla tätä noudattamatta. Eipä kyllä ole kukaan mitään udellut edes lapsista. Vaikka olisikin niin ei tuottaisi ongelmia olla hiljaa.
Minulle itselleni on tehty sterilointi.
Useampikin on kysellyt minulta vieläkö meille tulee neljäs lapsi. En todellakaan ole kokenut aihetta mitenkään kiusallisena tai ihmeellisenä, vaan olen sanonut, että ei tule enää ja kertonut tarvittaessa, että minut on steriloitu.
Jos asiasta on tullut keskustelu, niin tottakai minä keskustelen. En ymmärrä miten jotkut ihmiset pihtaavat kaikkea luonnollista ja normaalia. Tällaiset asiat ovat ihan peruskauraa ja kuuluvat monen ihmisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä miehen puolella. Voin sanoa että olisin todella vihainen jos minut olisi steriloitu ja mies menisi lörpöttelemään siitä sukulaisilleen.
En ole koskaan suostunut keskustelemaan lisääntymisasioistani sukulaisten tai tuttavien kanssa, ei kuulu heille pätkääkään. En ole mitään selityksiä velkaa kenellekään.
Ps. Lapsi on, ei kerrottu etukäteen kenellekään että yritettiin, eikä olla sen jälkeen kerrottu aiommeko hankkia lisää. Utelut voi torpata lyhyeen, itse en yksinkertaisesti lähde keskusteluun mukaan jos törpöt kyselevät, fiksuthan ei edes ota asiaa esille.
Jaa, minä taas olen sitä mieltä, että raskaus, sen yritys, mahdollinen päättyminen ja ehkäisy ovat kaikki yhteisiä asioita joiden kertomisessa on molemmilla yhtä suuri sanavalta. En minä odota, että puolisoni kyselee minulta lupia niiden kertomiseen yhtään sen enempää kuin minäkään häneltä.
No yhdessä olemme päättäneet ettei näistä puhuta ulkopuolisille, kuten ei puhuta myöskään esim. seksielämästä ym. henkilökohtaisesta ja intiimistä asiasta.
Minä olen sitä mieltä, että kaikessa noudatetaan sitä tiukempaa rajaa. Jos jokin asia on toiselle yhdentekevä, ja hänellä ei olisi estoja puhua siitä muille, mutta asia on arka toiselle eikä halua sitä julkiseen tietoon, niin sitten siitä ei puhuta. Jos on tarve puhua, niin ei sukulaisten kanssa vaan vaikka terapeutille tms. puolueettomalle taholle.
Minä en ainakaan kerro puolison asioita kenellekään, varsinkin jos tiedän ettei puoliso halua kertoa niistä kenellekään. Sillä ei ole väliä vaikka minä olisin sitä mieltä, että ”no tuohan on ihan pikkujuttu!”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Itseasiassa useampi on tainnut kommentoida, ettei asiasta kertominen kuulu kuin asianomaiselle itselleen eli miehelle. Eli ap ei heidän mielestään ole asianosainen eikä kyseessä ole parisuhteen intiimi asia vaan miehen oma asia.
Minusta on outoa ettei muka vanhemmilleen voisi kertoa vasektomiastaan. Siinähän sitä on leikkauttanut ne vanhemmiltaan saamansa lisäntyymisvälineet. Mutta meitä on moneksi.
Ja kuten sanottu, kyllä ap:n ja tämän miehen lisääntymisasiat koskettavat heidän vanhempiaankin, hehän ovat mahdollisia isovanhempia. Minusta heidänkin surunsa jäädä vaille lastenlasta on otettava huomioon ja kerrottava heti, jotta voivat alkaa käsitellä asiaa sen sijaan että kärttäisivät lastenlasta turhaan vuodesta toiseen. Siksi ap ja tämän mies ovat itsekin syyllisiä siihen, että miehen vanhemmat jauhavat asiasta.
Päätös pariskunnan lasten hankkimisesta tai hankimatta jättämisestä ei taas ole isovanhempien asia vaan pelkästään ap:n ja miehen välinen. Mutta tieto päätöksestä on annettava isovanhemmille heti ja selkeästi.
"Minusta heidänkin surunsa jäädä vaille lastenlasta on otettava huomioon ja kerrottava heti, jotta voivat alkaa käsitellä asiaa sen sijaan että kärttäisivät lastenlasta turhaan vuodesta toiseen."
Et ole tosissasi? Suru jäädä vaille lastenlasta? Käsitellä asiaa? Kärttää lastenlasta?
En ikimaailmassa ole ajatellut, että lapseni tehtävä olisi tuottaa minulle lapsenlapsia! Tai minun omille vanhemmilleni!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sun asia kertoa eikä räjäyttää päätäsi se on ihan oikeasti tasan tarkkaan miehesi asia haluaako kertoa vai ei. Myös noi neuvot joissa kehotetaan sanomaan, että mies vastaa tähän ynnä muut turhan vihjailevat on huonoja koska sillä vihjaat niin vahvasti, että on melkein sama kuin kertoisit koko asian joka edelleenkään ei ole sun asia. Joko et vastaa mitään tai sanot vaan, että lapsia ei ole tulossa, kiitos seuraava aihe ja jos kysely ei lopu tai alkaa oikein tosissaan ahdistaa niin älä mene enää mukaan. Selittäköön itse sit vanhemmilleen mikso et enää käy heillä.
Tämä on hankala tilanne varmasti sikäli, että kokemuksesta itse tiedän, että kaikki "milloin niitä lapsia tulee" -kyselyt yleensä esitetään aina pariskunnan naispuoliselle osapuolelle. Ja siis vaikka molemmat puolisot olisivat läsnä, kysymystä esitettäessä huomio on kiinnitetty siihen naispuoliseen osapuoleen. Aivan kuin oletus lähtökohtaisesti olisi, että lasten hankinta on aina yksin naisen päätös ja mies vaan toteuttaa oman osuutensa.
Jotenkin se mies olisi vaan saatava vastaamaan näihin tyhentävästi itse. Vaikka sitten niin, että sanoo ettei lapsia ole tulossa. Ei se auta, että miniä yrittää sanoa mitäön, sillä joko se kysely vaan jatkuu ja jatkuu tai sitten miniä saa tympeän akan maineen appivanhempien silmissä tai kolmantena vaihtoehtona laittaa miehensä hankalaan tilanteeseen (ja saa samalla tympeän akan maineen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kertoisin miehen vanhemmille vasektomiasta.
Oman kokemukseni mukaan paine lastenhankinnasta kohdistetaan enemmän naiseen kuin mieheen. Ainakin oma anoppikokelaani kyselee lastenteosta vain minulta, ei mieheltäni. Hän luulee että minä estän hänen poikansa lisääntymisen, vaikka tosiasiassa emme kumpikaan halua lasta. En todellakaan jaksaisi kuunnella mitään puheita asiasta jos mieheni olisi steriili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Itseasiassa useampi on tainnut kommentoida, ettei asiasta kertominen kuulu kuin asianomaiselle itselleen eli miehelle. Eli ap ei heidän mielestään ole asianosainen eikä kyseessä ole parisuhteen intiimi asia vaan miehen oma asia.
Se on pariskunnan asia, ja sen kertomiseen tarvitaan mielestäni molempien suostumus, ja erityisesti sen, jolle operaatio on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Jokainen saa omasta parisuhteestaan kertoa myös intiimejä asioita, mikäli haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Jokainen saa omasta parisuhteestaan kertoa myös intiimejä asioita, mikäli haluaa.
Toiselle tehdyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä ei ilman suostumusta saa ulkopuolisille kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Itseasiassa useampi on tainnut kommentoida, ettei asiasta kertominen kuulu kuin asianomaiselle itselleen eli miehelle. Eli ap ei heidän mielestään ole asianosainen eikä kyseessä ole parisuhteen intiimi asia vaan miehen oma asia.
Minusta on outoa ettei muka vanhemmilleen voisi kertoa vasektomiastaan. Siinähän sitä on leikkauttanut ne vanhemmiltaan saamansa lisäntyymisvälineet. Mutta meitä on moneksi.
Ja kuten sanottu, kyllä ap:n ja tämän miehen lisääntymisasiat koskettavat heidän vanhempiaankin, hehän ovat mahdollisia isovanhempia. Minusta heidänkin surunsa jäädä vaille lastenlasta on otettava huomioon ja kerrottava heti, jotta voivat alkaa käsitellä asiaa sen sijaan että kärttäisivät lastenlasta turhaan vuodesta toiseen. Siksi ap ja tämän mies ovat itsekin syyllisiä siihen, että miehen vanhemmat jauhavat asiasta.
Päätös pariskunnan lasten hankkimisesta tai hankimatta jättämisestä ei taas ole isovanhempien asia vaan pelkästään ap:n ja miehen välinen. Mutta tieto päätöksestä on annettava isovanhemmille heti ja selkeästi.
"Minusta heidänkin surunsa jäädä vaille lastenlasta on otettava huomioon ja kerrottava heti, jotta voivat alkaa käsitellä asiaa sen sijaan että kärttäisivät lastenlasta turhaan vuodesta toiseen."
Et ole tosissasi? Suru jäädä vaille lastenlasta? Käsitellä asiaa? Kärttää lastenlasta?
En ikimaailmassa ole ajatellut, että lapseni tehtävä olisi tuottaa minulle lapsenlapsia! Tai minun omille vanhemmilleni!
Monille tämä on kuitenkin iso juttu ja odotusarvo on, että suku jatkuu. Tieto sen loppumisesta voi järkyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Jokainen saa omasta parisuhteestaan kertoa myös intiimejä asioita, mikäli haluaa.
Toiselle tehdyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä ei ilman suostumusta saa ulkopuolisille kertoa.
Tässä tapauksessa saa, kun kerran miehestä ei ole asiasta vanhemmilleen kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Jokainen saa omasta parisuhteestaan kertoa myös intiimejä asioita, mikäli haluaa.
Toiselle tehdyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä ei ilman suostumusta saa ulkopuolisille kertoa.
Miehen vanhemmat eivät ole ulkopuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toisen sterilisaatio on yhteinen asia josta kumpi hyvänsä voi kertoa kenelle haluaa. Itse ainakin kokisin todella omituiseksi ajatukseksi, että meidän loppuelämän ehkäisyksi tarkoitettu ratkaisu olisi minun oma asiani eikä muka kuulu puolisolle.
Tässä ei kai ollut kyse siitä, ettei asia kuuluisi puolisolle, vaan että onko puolisolla ilman toisen osapuolen lupaa oikeutta mennä laukomaan tai vihjailemaan parisuhteen sisäisestä intiimistä asiasta muille.
Jokainen saa omasta parisuhteestaan kertoa myös intiimejä asioita, mikäli haluaa.
Toiselle tehdyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä ei ilman suostumusta saa ulkopuolisille kertoa.
Tässä tapauksessa saa, kun kerran miehestä ei ole asiasta vanhemmilleen kertomaan.
Toisen ihmisen yksitysyyden ja potilassuojaa ei saa rikkoa, vaikka jonkun ulkopuolisen käyttytyminen sinua ärsyttäisikin.
Kenenkään lisääntymisasiat eivät kuulu kolmansille osapuolille, ei edes omille vanhemmille. Niihin uteluihin voi ihan hyvällä omallatunnolla töksäyttää, että nyt se nokka kiinni tästä aiheesta. Eikä mitään muita selityksiä. Muuten se livertely vauvakuumeesta ja mielen muuttamisista jatkuu maailman tappiin asti.