väärien ihmisten ympäröimä

Aika moni tälläkin palstalla tunnustautuu introvertiksi, joita ei muut ihmiset yksinkertaisesti vain kiinnosta. Oma parisuhde ja perhe riittävät heille, vaikka pakon edessä osaavatkin olla myös muiden ihmisten seurassa. Uskoisin, että ainakin meissä suomalaisissa on hyvin paljon introverttejä eikä ihmisiä sinällään mikään "vaivaa". Ei vaan pidä yrittää luoda vastavuoroista  ystävyyssuhdetta sellaiseen ihmiseen, joka ei mitään ystävyyssuhdetta edes halua. Jos joku on kanssasi tekemisissä, niin se ei tarkoita, että hän haluaisi olla kanssasi tekemisissä vaan olosuhteiden vuoksi hän joutuu olemaan kanssasi tekemisissä. 

Luulisin että ap tarkoitti sitä, että kaikilla meistä ei esim. suku ole oikeasti läheistä, kemiat ei vaan kohtaa. Lisäksi elämä heittelee opiskeluun ja työhön, eikä kaikki aina löydä niitä itselleen sopivampia ihmisiä. Pahimmillaan voi viettää vuosikausia koulussa yhteisössä jossa on jo valmiit klikit joihin ei vaan pääse sisään vaikka päällään seisoisi. Se saattaa lannistaa nuoren, vaikka toisenlaisessa ympäristössä ja toisten ihmiseten seurassa, kaikki olisi ollut toisin.

Jollakin on suurempi onni, enkä kyllä itse ole vielä keksinyt mistä se johtuu. Eikä vika ole aina siinä joka jää ulkopuolelle tai on erilainen. Hän voi olla persoonallisuudeltaan harvinaisempi, mutta ei se ole vika. Ihan niin kuin ei ole vika sekään, että oman viiteryhmänsä "tyypillinen tapaus" ja niin ollen löytää helposti itselleen oikeanlaisia ihmisiä.

Ympärilläsi on keräämiäsi ihmisiä, eli oma moka. Kun alat itse vaikuttaa niihin ympåärillä oleviin ihmiseen, etä varmastikaan koe noin pahaa ahdistusta heistä :)

Oma vastuu, taas kerran.

Siis kun kaikkia ihmisiä ei kerätä elämään itse. Ellei nyt usko vetovoiman lakiin ihan kybällä.

Tämä on niin totta.

Itse olen sosiaalinen, tykkään järjestää juhlia ym. tilaisuuksia, mutta näissäkään ei ole mitään vastavuoroisuutta.

Huomasin jo nuorena että asiat menevät todella niin: "jaksa ei kukaan/ lähteä mukaan/ jos jotain yrittää".[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:17"]

mulla enee niin että tykkään antaa ja auttaa toisia niin paljon kuin pystyn koska saan siitä itselle tosi hyvän mielen mutta se harmittaa suuresti jos itse tarvitsisin jotain pientä tai vähän suurempaakin palvelusta tai vaikkapa vain kuuntelijaa kun on urheita niin eipä näitä kavereita silloin jonoksi asti ole.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:51"]

Ei se pelkkä hyvyyskään vaan merkitse kaikkea vaan myös fiksuus. Sama aaltopituus.  

[/quote]

Nimenomaan. Täytyy olla oikeanlaista kemiaa. Ei joku kiltti mutta tyhmä paljon lämmitä. Aina se on niin: samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään. 

[/quote]

Kiltteys ei tee tyhmäksi! Kiltti voi olla, ja silti fiksu! Miksi AV:lla saa AINA lukea, että kiltti on aina lähes pääsääntöisesti myös tyhmä (siis linkitetään kiltteys ja tyhmyys aina yhteenä palstalla)? Kiltti voi olla esim. sovittelunhaluinen, ei pidä riitelystä jne! Moni kiltti, haluaa olla reilu ja auttavainen, se ei tee tyhmää tossukkaa. Olen itse huomannut esim. työelämässä, että moni ilkeä ja vähän vittumainen tyyppi, on tosipaikassa vastuunpakoilija, ja sitten ne kiltit hoitavat vaikeat mutta tärkeät asiat, mihin ikivalittaja, seläntakanapuukottaja, ja "vain minä tiedän miten tämä asia hoidetaan" -tyyppi autuaasti jättää toisille tehtäväksi kun tulee todella vaikea työdilemma eteen....

Sinun ympärilläsi taitaa pyöriä melko yksinkertaisia ihmisiä, oma simppeliytesi vetää heitä puoleensa :D[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:46"]

Ympärilläsi on keräämiäsi ihmisiä, eli oma moka. Kun alat itse vaikuttaa niihin ympåärillä oleviin ihmiseen, etä varmastikaan koe noin pahaa ahdistusta heistä :)

Oma vastuu, taas kerran.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:48"]

Siis kun kaikkia ihmisiä ei kerätä elämään itse. Ellei nyt usko vetovoiman lakiin ihan kybällä.

[/quote]

Tärkeimmät voi kerätä, osa tulee pakosti, mutta nitä ei tarvii rahata väkisin mukana.

Mutta ot, kenenkään tehtävä ei ole saada toista kukoistamaan, kuten ap haluaa, se pitää tehdä itse, jos siihen ei pysty, pitää edes kerätä ympärilleen sopivia ihmisiä.

Mä en tiiä mikä mun persoonallisuus on kun jouduin alaikäsenä aina joidenki rikollisten seuraan... O.o Kuiteski oon ihan kiltti itte :D Nykysin oon nähny paremmaks vaan vältellä ihmisiä, kun aina kun tutustun johonkin ihmiseen, se on tyyliin joku väkivaltarikollinen tai vähintäänkin juoppo. Jollain diagnoosia tästä ongelmasta? :D 

hyvät tyypit on harvassa..

Mä heivasin kaikki inhottavat, ilkeät ja negatiiviset ihmiset elämästäni ja voin kertoa että hyvältä tuntuu! :-) Hieman teki tiukkaa kertoa niille että en halua olla kanssanne tekemisissä ja sain syyttelyä ja haukkumista mutta se vain todisti sen minkä jo tiesinkin, aiheuttivat mulle vain pahanmielen. 

Jäljelle jääneet tosiystävät ja ihmiset joiden seurassa voin olla omaitseni eikä tarvi pelätä että loukkaako joku minua kun itsellään on niin paha olla.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:51"]

Ei se pelkkä hyvyyskään vaan merkitse kaikkea vaan myös fiksuus. Sama aaltopituus.  

[/quote]

Nimenomaan. Täytyy olla oikeanlaista kemiaa. Ei joku kiltti mutta tyhmä paljon lämmitä. Aina se on niin: samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään. 

[/quote]

Kiltteys ei tee tyhmäksi! Kiltti voi olla, ja silti fiksu! Miksi AV:lla saa AINA lukea, että kiltti on aina lähes pääsääntöisesti myös tyhmä (siis linkitetään kiltteys ja tyhmyys aina yhteenä palstalla)? Kiltti voi olla esim. sovittelunhaluinen, ei pidä riitelystä jne! Moni kiltti, haluaa olla reilu ja auttavainen, se ei tee tyhmää tossukkaa. Olen itse huomannut esim. työelämässä, että moni ilkeä ja vähän vittumainen tyyppi, on tosipaikassa vastuunpakoilija, ja sitten ne kiltit hoitavat vaikeat mutta tärkeät asiat, mihin ikivalittaja, seläntakanapuukottaja, ja "vain minä tiedän miten tämä asia hoidetaan" -tyyppi autuaasti jättää toisille tehtäväksi kun tulee todella vaikea työdilemma eteen....

[/quote]

Kiltteys ei tosiaankaan ole tyhmyyden synonyymi. Monesti kuitenkin ajatellaan, että kiltit ihmiset ovat myös luottavaisia, sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Siis ihmisiä, joita muiden on helppo vain käyttää hyväkseen. Ja siitä varmaan tulee ajatus, että on ainakin jossain määrin tyhmää antaa käyttää itseään hyväkseen. 

Mä olen huomannut, että jotkut kiltit ovat vähän tylsää seuraa. Heillä ei ole oikein mitään mielipiteitä mistään tai jos onkin, he eivät koskaan halua olla eri mieltä kenenkään kanssa. He yrittävät olla kaikkien kavereita, mutta samalla he eivät ole oikeastaan kenenkään ystäviä. Ei liiallinen muiden ihmisten miellyttämishalukaan ole hyvä asia. 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:48"]

Siis kun kaikkia ihmisiä ei kerätä elämään itse. Ellei nyt usko vetovoiman lakiin ihan kybällä.

[/quote]

Mistä ja miten voi kerätä aivan itse haluamansa ihmiset. Kun menet kouluun, siellä on jo valmis joukko. Työ, harrastus...sama juttu. Missä voi päästä osoittelemaan maailmankaikkeuden ihmisiä taikasauvalla ja valita?!

Sukulaisiaan ei ainakaan voi valita!

Valinnan voi tehdä vaan siitä tarjonnasta joka on saatavilla, ja jos tilanteet on sua vastaan niin mitä silloin yksi ihminen voi tehdä. Itse löysin itsellesopivia ystäviä vasta yliopistoaikoina, heti homma toimi: ei ollut vikaa minussa tai heissä, mutta 12 vuotta koulussa sitä ennen aivan ulkopuolinen olo. En mahtunut mihinkään klikkiin. Onneksi en täysin uskonut että vika on omani, kyllä siinä oli olosuhteet mua vastaan. Miksi ne oli niin pitkään niin, sitä en tiedä. 

Tärkeimmät voi kerätä, osa tulee pakosti, mutta nitä ei tarvii rahata väkisin mukana.

Mutta ot, kenenkään tehtävä ei ole saada toista kukoistamaan, kuten ap haluaa, se pitää tehdä itse, jos siihen ei pysty, pitää edes kerätä ympärilleen sopivia ihmisiä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:51"]

Ei se pelkkä hyvyyskään vaan merkitse kaikkea vaan myös fiksuus. Sama aaltopituus.  

[/quote]

Nimenomaan. Täytyy olla oikeanlaista kemiaa. Ei joku kiltti mutta tyhmä paljon lämmitä. Aina se on niin: samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään. 

[/quote]

Kiltteys ei tee tyhmäksi! Kiltti voi olla, ja silti fiksu! Miksi AV:lla saa AINA lukea, että kiltti on aina lähes pääsääntöisesti myös tyhmä (siis linkitetään kiltteys ja tyhmyys aina yhteenä palstalla)? Kiltti voi olla esim. sovittelunhaluinen, ei pidä riitelystä jne! Moni kiltti, haluaa olla reilu ja auttavainen, se ei tee tyhmää tossukkaa. Olen itse huomannut esim. työelämässä, että moni ilkeä ja vähän vittumainen tyyppi, on tosipaikassa vastuunpakoilija, ja sitten ne kiltit hoitavat vaikeat mutta tärkeät asiat, mihin ikivalittaja, seläntakanapuukottaja, ja "vain minä tiedän miten tämä asia hoidetaan" -tyyppi autuaasti jättää toisille tehtäväksi kun tulee todella vaikea työdilemma eteen....

[/quote]

Kiltteys ei tosiaankaan ole tyhmyyden synonyymi. Monesti kuitenkin ajatellaan, että kiltit ihmiset ovat myös luottavaisia, sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Siis ihmisiä, joita muiden on helppo vain käyttää hyväkseen. Ja siitä varmaan tulee ajatus, että on ainakin jossain määrin tyhmää antaa käyttää itseään hyväkseen. 

Mä olen huomannut, että jotkut kiltit ovat vähän tylsää seuraa. Heillä ei ole oikein mitään mielipiteitä mistään tai jos onkin, he eivät koskaan halua olla eri mieltä kenenkään kanssa. He yrittävät olla kaikkien kavereita, mutta samalla he eivät ole oikeastaan kenenkään ystäviä. Ei liiallinen muiden ihmisten miellyttämishalukaan ole hyvä asia. 

[/quote]

olen juuri kuvailemasi kaltainen. Itse näen asian niin, että en omaa kovin kärkkäitä mielipiteitä, olen keskitien kulkija. Toisaalta suvaitsen ihmisiä ympärillääni joilla on minusta eriäviä mielipiteitä; en oleta että ystäväni pitäisi olla kanssani samaa mieltä. Joten en oikein ymmärrä ajatusta, että todelliset ystävät ovat niitä, jotka ovat samaa mieltä MINUN kanssani, jos lainaan ajatuskuviotasi. Itse koen niin, että erilaiset ajatukset ja mielipiteet rikastavat myös minun kokemusmaailmaani, ja saatan kokea että ai, tuollakin tavalla voi ajatella ja asian kokea, eniten tykkään myös siitä, että asioista voi keskustella, ja perustella mielipiteet, eikä vain niin, että koska olen asiasta tätä mieltä, niin se on sitten niin.

Toisinaan en myös jaksa perustella mielipiteitäni, joten olen sitten hiljaa mielessäni erimieltä, varsinkin jos toinen ihminen kovin voimakkaasti kokee mielipiteensä totuutena, eikä suostu edes kuuntelemaan toista ajatuskuviota asiasta.

sama

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:51"]

Ei se pelkkä hyvyyskään vaan merkitse kaikkea vaan myös fiksuus. Sama aaltopituus.  

[/quote]

Nimenomaan. Täytyy olla oikeanlaista kemiaa. Ei joku kiltti mutta tyhmä paljon lämmitä. Aina se on niin: samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään. 

[/quote]

Kiltteys ei tee tyhmäksi! Kiltti voi olla, ja silti fiksu! Miksi AV:lla saa AINA lukea, että kiltti on aina lähes pääsääntöisesti myös tyhmä (siis linkitetään kiltteys ja tyhmyys aina yhteenä palstalla)? Kiltti voi olla esim. sovittelunhaluinen, ei pidä riitelystä jne! Moni kiltti, haluaa olla reilu ja auttavainen, se ei tee tyhmää tossukkaa. Olen itse huomannut esim. työelämässä, että moni ilkeä ja vähän vittumainen tyyppi, on tosipaikassa vastuunpakoilija, ja sitten ne kiltit hoitavat vaikeat mutta tärkeät asiat, mihin ikivalittaja, seläntakanapuukottaja, ja "vain minä tiedän miten tämä asia hoidetaan" -tyyppi autuaasti jättää toisille tehtäväksi kun tulee todella vaikea työdilemma eteen....

[/quote]

Kiltteys ei tosiaankaan ole tyhmyyden synonyymi. Monesti kuitenkin ajatellaan, että kiltit ihmiset ovat myös luottavaisia, sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Siis ihmisiä, joita muiden on helppo vain käyttää hyväkseen. Ja siitä varmaan tulee ajatus, että on ainakin jossain määrin tyhmää antaa käyttää itseään hyväkseen. 

Mä olen huomannut, että jotkut kiltit ovat vähän tylsää seuraa. Heillä ei ole oikein mitään mielipiteitä mistään tai jos onkin, he eivät koskaan halua olla eri mieltä kenenkään kanssa. He yrittävät olla kaikkien kavereita, mutta samalla he eivät ole oikeastaan kenenkään ystäviä. Ei liiallinen muiden ihmisten miellyttämishalukaan ole hyvä asia. 

[/quote]

olen juuri kuvailemasi kaltainen. Itse näen asian niin, että en omaa kovin kärkkäitä mielipiteitä, olen keskitien kulkija. Toisaalta suvaitsen ihmisiä ympärillääni joilla on minusta eriäviä mielipiteitä; en oleta että ystäväni pitäisi olla kanssani samaa mieltä. Joten en oikein ymmärrä ajatusta, että todelliset ystävät ovat niitä, jotka ovat samaa mieltä MINUN kanssani, jos lainaan ajatuskuviotasi. Itse koen niin, että erilaiset ajatukset ja mielipiteet rikastavat myös minun kokemusmaailmaani, ja saatan kokea että ai, tuollakin tavalla voi ajatella ja asian kokea, eniten tykkään myös siitä, että asioista voi keskustella, ja perustella mielipiteet, eikä vain niin, että koska olen asiasta tätä mieltä, niin se on sitten niin.

Toisinaan en myös jaksa perustella mielipiteitäni, joten olen sitten hiljaa mielessäni erimieltä, varsinkin jos toinen ihminen kovin voimakkaasti kokee mielipiteensä totuutena, eikä suostu edes kuuntelemaan toista ajatuskuviota asiasta.

[/quote]

Sori, ymmärsit hieman väärin. En osannut esittää asiaa oikealla tavalla. Tarkoitin sitä, että jotkut kiltit ihmiset eivät tuo mielipiteitään lainkaan esille ja sen vuoksi heidän kanssaan ei synny samalla tavalla keskustelua ja väittelyä kuin jonkun vähän räväkämmän tyypin kanssa, joka kertoo ja perustelee mielipiteensä. Ei siis tosiaankaan tarvitse olla aina samaa mieltä (sellainenhan se vasta tylsää seuraa olisikin) vaan että selllainen "en nyt ole oikeastaan yhtään mitään mieltä" -asenne on tylsä.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:43"]

veit sanat suustani... missä on ne tyypit jotka osaa arvostaa saamaansa ja antaa myös muille, pyytteettömästi.

[/quote]

No minä ainakin. Mutta monesti käy niin, että se, jolta  saa ja se, jolle antaa, eivät ole sama henkilö. Pyyteettömyyshän tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei odota toiselta vastapalvelusta eikä kiitollisuudenvelkaan jäämistä. Joku tekee asian, mistä mulle tulee hyvä mieli, ja mä taas teen jonkun asian, mistä jollekin kolmannelle tulee hyvä mieli. Se on pyyteettömyyttä eikä suinkaan se, että kun mä tein sulle näin, niin nyt sun velvollisuutesi on tehdä mulle kans näin. Sitä voisi kutsua pikemminkin oman edun tavoitteluksi.

[/quote]

No jos lainailet rahaa vaikka useamman kerran, jonka toinen monen muistutuksen kautta maksaa, ja autat muutenkin, niin eikö ole aika pyyteetöntä, jos odotat vaan jotain ihan mitätöntä "Tuotko samalla kaupasta mullekin tarjoustuotteen"? tai "Sopiiko tsekata ohikulkiessasi lenkilläsi meidän pihaa, kun ollaan mökillä"? Ja nämäkin niin, ettei muistuteta, että hei, mä lainasin sulle, ja nyt on sun vuoro...

Riippuu laadusta ja määrästä. Kyllä jonkun tason vastavuoroisuus ja empaattisuus vois tulla kyseeseen. Jos lahjoitan esim. vaatteita yms. on se pyyteetöntä. Itse ainakin antaisin jotain takaisinkin päin, kuin vain käsi ojossa ottaisin. Ja kun mikään ei riitä, vaan ahneena aletaan käyttää hyväksi. Kuka enää haluaa auttaa?

Itse olen löytänyt mm. järjestötoiminnasta ystäviä, joilla on sama arvomaailma (haluavat edistää samoja asioita. Samat arvot yhdistää paljon.

Sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävät voi. Itse en pidä mitään yhteyttä ilkeämielisiin sukulaisiini, mutta he sen sijaan kyllä yrittävät pitää yhteyttä kaikin konstein etsivät kaikenlaista tietoa ja yhteydenpitotapoja että saisivat aloittaa kiusaamisen ja vainoamisen uudelleen jopa esiintyen eri ihmisinä netin kautta. Olen saanut kuulla olevani WT reppana ja ties mitä, mikään näistä kuvailuista ei kuvaa minua tai elämääni. Mutta minä torjun heidät kerta toisensa jälkeen uudelleen ja keskityn omaan elämääni, kumpa hekin jonain päivänä oppisivat olemaan tyytyväisiä siihen mitä heillä on ja lopettaisivat etsimästä vikoja jatkuvasti muista ihmisistä. Elämä on paljon helpompaa kun keskittyy siihen mitä on ja viettää aikaa ihmisten kanssa jotka ovat positiivisia eikä negatiivisia, ei sellaisia jotka saavat syyn riitaan mistä tahansa ja riitelevät vaikka yksinään.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:43"]

veit sanat suustani... missä on ne tyypit jotka osaa arvostaa saamaansa ja antaa myös muille, pyytteettömästi.

[/quote]

No minä ainakin. Mutta monesti käy niin, että se, jolta  saa ja se, jolle antaa, eivät ole sama henkilö. Pyyteettömyyshän tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei odota toiselta vastapalvelusta eikä kiitollisuudenvelkaan jäämistä. Joku tekee asian, mistä mulle tulee hyvä mieli, ja mä taas teen jonkun asian, mistä jollekin kolmannelle tulee hyvä mieli. Se on pyyteettömyyttä eikä suinkaan se, että kun mä tein sulle näin, niin nyt sun velvollisuutesi on tehdä mulle kans näin. Sitä voisi kutsua pikemminkin oman edun tavoitteluksi.

[/quote]

No jos lainailet rahaa vaikka useamman kerran, jonka toinen monen muistutuksen kautta maksaa, ja autat muutenkin, niin eikö ole aika pyyteetöntä, jos odotat vaan jotain ihan mitätöntä "Tuotko samalla kaupasta mullekin tarjoustuotteen"? tai "Sopiiko tsekata ohikulkiessasi lenkilläsi meidän pihaa, kun ollaan mökillä"? Ja nämäkin niin, ettei muistuteta, että hei, mä lainasin sulle, ja nyt on sun vuoro...

Riippuu laadusta ja määrästä. Kyllä jonkun tason vastavuoroisuus ja empaattisuus vois tulla kyseeseen. Jos lahjoitan esim. vaatteita yms. on se pyyteetöntä. Itse ainakin antaisin jotain takaisinkin päin, kuin vain käsi ojossa ottaisin. Ja kun mikään ei riitä, vaan ahneena aletaan käyttää hyväksi. Kuka enää haluaa auttaa?

[/quote]

Mä olen auttanut elämäni aikana paljonkin ihmisiä, jopa mulle entuudestaan tuntemattomia. Olenkin aina sanonut heille, että ottamalla vastaan apuni hei eivät ole minulle mitään velkaa. Eivät edes kiitollisuutta. Mutta jos heillä on jonain päivänä mahdollisuus auttaa jotakuta - vaikka vain kantaa naapurinsa vanhuksen ostokset raput ylös - , niin voisivat laittaa hyvän kiertämään. 

Joskus on tosiaan vähän veteen piirretty viiva, milloin joku alkaa käyttää hyväkseen ja milloin avuntarve on aitoa ja kohtuullista. Jokainen kuitenkin määrittelee itse ne omat rajansa eli missä kulkee hyväksikäytön raja. Enkä mä suoralta kädeltä nyt täysin tyrmääkään tuota vastavuoroisuutta, mutta ihmettelen niitä ihmisiä, joiden ympärillä kaikki kymmenet ja taas kymmenet ihmiset vuodesta toiseen käyttävät vain hyväkseen eivätkä anna koskaan itsestään yhtään mitään takaisin. Eli jos on aina se, jota vain hyväksikäytetään, niin antaako silloin käytöksellään tai eleillään tai ilmeillään sellaisen signaalin muille, että tuossapa helppo höynäytettävä? En minä siis tiedä vaan mietin, että millainen ihminen joutuu tilanteeseen, jossa koko elämänsä ajan on aina vain hyväksikäytetty. Voisiko ajatella, että tällainen ihminen ei ehkä osaakaan asettaa sitä omaa rajaansa? Kärsii ehkä nk kiltin tytön syndroomasta tai sitten luottavaisesti uskoo ja toivoo, että kyllä tuo toinenkin jonain päivänä osoittaa halua vastavuoroisuuteen? Ja sitten petytään ja ollaan kenties vähän vihaisiakin itselle, kun ollaan annettu jälleen kerran käyttää itseä hyväksi? En minä tiedä, kunhan pohdiskelen. Mulla on itselläni iso suku, paljon ystäviä ja sitäkin enemmän kavereita, mutta en tunne ketään, jota aina vaan käytettäisiin hyväksi.