Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki ja oma aika - miten jakaa?
21.07.2021 |
Olisi kiva kuulla, miten muut ovat jakaneet vastuuta ja vapaata vauvaperheissä vanhempien kesken? Millä perusteella? Miten saatu toimimaan?
Olen itse varsin kuormittunut tällä hetkellä ja lisäksi risoo, että mies "ottaa" jatkuvasti omaa aikaa sovittujen aikojen ulkopuolelta. Meillä siis sovittiin, että molemmille on automaattisesti yksi vapaa ilta viikossa. Nyt kesällä miehellä on kuitenkin muka välttämättömiä menoja ollut lähes joka viikonloppu. Lisäksi hän saattaa aloittaa etätyöt kymmeneltä ja huomaamattomasti ottaa itselleen vapaan aamun, kun minä puolestani olen vauvan kanssa heti aamusta. Myös iltaisin mies katsoo leffoja jne. kun minä lähden väsyneenä aikaisin sänkyyn vauvan kanssa. Ärsyttää niin pirusti! Asiasta on riidelty, mutta mihinkään järkevään tulokseen ei olla päästy. Näen että minulla on vapaita pankissa päivätolkulla, mutta pääsen varmaan viettämään niitä marraskuun sadepäivinä, kun miehen kesäkiireet helpottavat.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Ihme ruikutusta. Elämä vauvan kanssa on helppoa kun heinänteko. Lenkille voi lähteä rattaiden kanssa. Vauvan voi ottaa mukaan oikeastaan ihan minne vaan. Kun vauva nukkuu voi nukkua itsekkin. Vauvat ovat helppoja. Raskasta on sitten kun lapsi on +2 vuoden ikäinen..
Samaa mietin ja lapsia on meillä kolme. Tosin meillä ei ollut raskasta edes silloin, kun lapset olivat vanhempia, sillä oma asenne on se juttu. Jos oma asenne on täydellisen pielessä ja lapset tekevät lapsia, niin tottakai siinä tulee pahaa mieltä ja itkua turhistakin asioista.
Ap saa apua rahalla halutessaan. Tai sitten lapsen voi antaa adoptoitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ihmettelen miten vauvan kanssa on niin raskasta? Ei ainakaan aloituksesta tullut ilmi, että vauvalla olisi mitään vaivoja jonka takia se huutaisi kaiket päivät tai nukkuisi todella huonosti. Meillä ei ollut mitään kinaa omasta ajasta, kun kumpikin todella halusi olla vauvan kanssa, se oli ja on meille rakkainta! Tottakai vauva muuttaa elämää, mutta tehtiin paljon samoja juttuja mistä ennenkin tykättiin. Käytiin ravintolassa syömässä, kyläiltiin sukulaisilla ja kavereilla, ulkoiltiin... vauvan kanssa. Illat katsottiin yhdessä niitä leffoja kun vauva meni nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Nythän sinulla on omaa aikaa, kun luuhaa täällä av:lla. Kuinka paljon vietätä yleensäkin aikaasi netissä? Veikkaan, että hoitelee vauvaa lähinnä toisella kädellä ja teet kyllä ne pakolliset, mutta ajatukset ovat muualla ja kännykkä on kädessä suurimman osan aikaa.
Oletko siis seurannut kuinka paljon siis vietät aikaasi netissä? Sitä pystyy seuraamaan, jos haluaa.
Onneksi kaikki kolme lastani ovat syntyneet aikaa ennen älykännyköitä. Vietin aikaani heidän kanssaan, viihdyin todella hyvin ja en laskenut minuutteja siihen, että "saan tehdä muutakin". Lapseni olivat silloin ja ovat vielä nytkin, kun ovat jo aikuisia, tärkeitä. Mieheni teki pitkää päivää ja työmatkoja paljon, mutta ei meillä mitään hätää ollut koskaan kotona.
Tottakai tähän tulee alapeukkuja, kun kaikki mammat pitävät omaa aikaa tärkeämpänä kuin ikiomaa vauvaansa.
Täysin samaa mieltä! Minulla myös kolme lasta ennen älykännykkäaikaa ja mies ”aina” töissä tai työmatkoilla.
Minun käy niin sääliksi nykyajan lapsia, jotka rattaissa istuvat ja hihkuvat osoitellen jotain kivaa näkemäänsä, oli se sitten kukka tai lentokone, mutta äiti vaan työntelee rattaita kännykkää selaillen antamatta lapselle huomiota. Sääliksi tosin käy ne äiditkin, eivät raukat ymmärrä, mistä jäävät paitsi.
Mitä ihmeen vapaita? Onko se vauva joku työ tai projekti josta pitää saada lakisääteiset vapaat? Itselläni oli kolme alle neljä vuotiasta poikaa enkä ikinä ajatellu mitään vapaa-aikoja. Siinä ne pojat kulki mukana ja elämää elettiin.
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Miten voi olla entinen äiti? Kaikki lapset kuolleet?
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Jep. Juuri nämä "ei miehen tarvitse työpäivän jälkeen hoitaa vauvaa" -tyypit.
Tähän pitää muuten kommentoida, että tiedän yhden tällaisen "minä kyllä jaksoin kaiken yksin ja olin niin täydellinen äiti" -tyypin. Kaikilla lapsilla ollut mielenterveyden ongelmia ja traumoja äitisuhteesta. Että se vaan siitä omasta täydellisestä äitiydestä.
Tasa-arvo vaikuttaa olevan monelle aika vieras käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullu ajatus, etten voisi olla omassa kodissani yksin silloin, kun haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et vietä niitä sun vapaita ikinä. Ihan sama tilanne meillä oli lapsen ollessa pieni. Ja itse asiassa on edelleen. Jos olisin jäänyt kotihoidontuelle, en olisi saanut vielä tähänkään mennessä lapsivapaata yhtään päivää. Siksi menin töihin, se on mun vapaata.
Masentavaa. 🙁Alan ymmärtää niitä naisia, jotka valitsevat eron ja yhteishuoltajuuden. Sen jälkeen miesten on pakko hoitaa lasta vuoroviikoin.
Sekin ärsyttää, että MINÄ tässä olen se väsynyt, jonka pitäisi päästä vapaalle.
Ap
Milläs pakotat ?
Siis isää ottamaan lapsen hoitoon jos teille tulee ero?
Väkisin viet ulko-ovelle vailla huolta siitä, miten vauvasi tulee hoidettua, vai tuleeko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Jep. Juuri nämä "ei miehen tarvitse työpäivän jälkeen hoitaa vauvaa" -tyypit.
Tähän pitää muuten kommentoida, että tiedän yhden tällaisen "minä kyllä jaksoin kaiken yksin ja olin niin täydellinen äiti" -tyypin. Kaikilla lapsilla ollut mielenterveyden ongelmia ja traumoja äitisuhteesta. Että se vaan siitä omasta täydellisestä äitiydestä.
Tasa-arvo vaikuttaa olevan monelle aika vieras käsite.
Nää miehensä paapojat eivät kyllä ole hyviä äitejä. Näyttävät lapsilleen todella huonoa mallia. Tyttölapsia ei kiinnosta perhe-elämä lainkaan. Poikalapsilla kariutuu suhteet, kun olettavat että tottakai tyttöystävä tekee kaiken.
Meillä mies ottaa vauvasta vastuun illalla klo20 aikaan kun minä menen nukkumaan. Minä hoidan tas yön ja herään vauvan kanssa aamulla. Vauva huutaa usein pahiten juuri iltaisin joten järjestely on minulle helpottava.
Viikonloppuisin mies usein hoitaa kun käyn lenkillä, kaupassa, nukun päikkärit tms. mutta sen kummempia vapaita en ole osannut kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Musta vaikuttaa myös vähän siltä, että sama tyyppi on kirjoittanut useamman kommentin.
Mikä siinä on, että vanhempien naisten täytyy päästä näillä palstoilla parjaamaan nykyäitejä? Jos teillä olisi hyvä olo itsestänne äiteinä, tuskin teillä olisi tarvetta lytätä muita. Inhottavaa käytöstä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ruikutusta. Elämä vauvan kanssa on helppoa kun heinänteko. Lenkille voi lähteä rattaiden kanssa. Vauvan voi ottaa mukaan oikeastaan ihan minne vaan. Kun vauva nukkuu voi nukkua itsekkin. Vauvat ovat helppoja. Raskasta on sitten kun lapsi on +2 vuoden ikäinen..
Samaa mietin ja lapsia on meillä kolme. Tosin meillä ei ollut raskasta edes silloin, kun lapset olivat vanhempia, sillä oma asenne on se juttu. Jos oma asenne on täydellisen pielessä ja lapset tekevät lapsia, niin tottakai siinä tulee pahaa mieltä ja itkua turhistakin asioista.
Ap saa apua rahalla halutessaan. Tai sitten lapsen voi antaa adoptoitavaksi.
Toivoisin että tämän kirjoittanut lukisi tekstinsä uudestaan ja miettisi sitten, sanoisiko näin päin naamaa väsyneelle vauvan äidille, joka ei ole nukkunut kokonaista yötä vauvan syntymän jälkeen ja jonka mies on alkanut pakoilla vastuuta.
Me emme elä enää 1980-luvulla. Nykyään oletuksena on, että miehet osallistuvat lastenhoitoon. Kulut jaetaan useimmissa perheissä tasan. Molemmilla on urat.
Ihan yököttää, että tällaisia ihmisiä on olemassa, jotka kirjoittavat tällaisia kommentteja.
Ja kyllä, kun vauva nukkuu, saatan hyvinkin selata nettiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme ruikutusta. Elämä vauvan kanssa on helppoa kun heinänteko. Lenkille voi lähteä rattaiden kanssa. Vauvan voi ottaa mukaan oikeastaan ihan minne vaan. Kun vauva nukkuu voi nukkua itsekkin. Vauvat ovat helppoja. Raskasta on sitten kun lapsi on +2 vuoden ikäinen..
Onneksi olkoon, sulla on ollut helppo vauva. Kaikki vauvat eivät viihdy vaunuissa, nuku itsenäisesti (monet nukkuvat vain kantoliinassa, sylissä, liikkuvissa vaunuissa jne.) tai muutenkaan ole temperamentiltaan sellaisia, että voisi raahat mukana ja vauva olisi tyytyväinen.
Meillä toimi kalenteri johon merkkasimme menot. Sitten vain lähdin ulos ja jätin miehen vauvan kanssa, koska tiesin että hän pitää siitä kyllä huolta jos ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Entiset äidit? Olen ollut äiti hieman yli 20 vuotta ja tulen olemaan äiti tästä eteenpäinkin.
Niin minulla kuin miehellänikin on lapsiin todella hyvät välit ja luulen, että se johtuu juuri siitä, että me olimme oikeasti läsnä lastamme kanssa. Meillä ei ollut edes telkkaria silloin kun ensimmäisemme syntyi ja oli pieni, tietokonettakaan meillä ei ollut, eikä tietenkään älykännyköitä. Lapsemme oli muutenkin toivottu ja rakastettu lapsi, jonka kanssa oli todella ihanaa olla.
Nykyään liian monessa perheessä lasten eniten kuulema lausahdukset ovat varmasti "ihan kohta", "odota vähän" tai vain "joo joo", eikä äiti tai isä edes vilkaise lapsen suuntaan. Se "ihan kohta" voi kestää sitten helposti viisi minuuttia, vartin tai pitempääkin. Jo pienille lapsille työnnekään käteen jotkut älylaitteet ja siinähän se päivä mukavasti meneekin. Olipa raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa ongelmaa ovat muuten isoäidit, joiden mielestä vauvanhoito on 100% äidin vastuulla. Itsekin kuunnellut sivusta, kun eräs isoäiti kauhisteli miten miniä pakottaa miehen olemaan vauvan kanssa raskaan työpäivän jälkeen.
Ap
Anteeksi ap, tämä viesti menee vähän asian ohi, eikä auta sinua mutta pakko sanoa:
Miten helvetin vanhanaikaista porukkaa tässäkin maassa vielä on?!?
Siis mun isä on syntynyt -49, hän piti vanhempainvapaan kun olin kuukauden muistaakseni, oli pidempään kuin äitini.
Kokkailee, siivoilee, pyykkää, nikkaroi sen verran kun osaa - on enemmän lukutoukka.
Ei juoksennellut missään, ei alko-ongelmia.
Eikä kukaan koskaan sanonut tästä mitään.
Kummankaan puolelta.
Itse asiassa hänen isänsä jäi kolmen lapsen huoltajaksi, kun tuli eron isoäidistäni.
Tästä tulikin omaa sädekehäänsä kiillottavien keski-ikäisten ketju.
Sanon samaa kuin joku edellinenkin: tunnen aika monta ”täydellistä vanhempaa”, jotka hyvinkin voisivat tulla kilpaa kehumaan itseään vanhempina tähän ketjuun. Todellisuudessa lapsilla on valtavia kiintymyssuhdeongelmia ja kasvatus etenkin tunteiden käsittelyn suhteen on ollut onnetonta. Sitä he nyt aikuisena oireilevat ja purkavat terapiassa. Ja ei, te ette tiedä siitä, koska kukaan ei lähde vanhemmilleen avautumaan näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Entiset äidit? Olen ollut äiti hieman yli 20 vuotta ja tulen olemaan äiti tästä eteenpäinkin.
Niin minulla kuin miehellänikin on lapsiin todella hyvät välit ja luulen, että se johtuu juuri siitä, että me olimme oikeasti läsnä lastamme kanssa. Meillä ei ollut edes telkkaria silloin kun ensimmäisemme syntyi ja oli pieni, tietokonettakaan meillä ei ollut, eikä tietenkään älykännyköitä. Lapsemme oli muutenkin toivottu ja rakastettu lapsi, jonka kanssa oli todella ihanaa olla.
Nykyään liian monessa perheessä lasten eniten kuulema lausahdukset ovat varmasti "ihan kohta", "odota vähän" tai vain "joo joo", eikä äiti tai isä edes vilkaise lapsen suuntaan. Se "ihan kohta" voi kestää sitten helposti viisi minuuttia, vartin tai pitempääkin. Jo pienille lapsille työnnekään käteen jotkut älylaitteet ja siinähän se päivä mukavasti meneekin. Olipa raskasta.
Mutta kuinka kurjaa sun elämän täytyy nyt olla, että tulet tänne haukkumaan jo valmiiksi väsynyttä nuorta äitiä (tai oikeastaan koko sukupolvea). Kukahan nää läpipskat nykyvanhemmat muuten on kasvattanu?
Nythän sinulla on omaa aikaa, kun luuhaa täällä av:lla. Kuinka paljon vietätä yleensäkin aikaasi netissä? Veikkaan, että hoitelee vauvaa lähinnä toisella kädellä ja teet kyllä ne pakolliset, mutta ajatukset ovat muualla ja kännykkä on kädessä suurimman osan aikaa.
Oletko siis seurannut kuinka paljon siis vietät aikaasi netissä? Sitä pystyy seuraamaan, jos haluaa.
Onneksi kaikki kolme lastani ovat syntyneet aikaa ennen älykännyköitä. Vietin aikaani heidän kanssaan, viihdyin todella hyvin ja en laskenut minuutteja siihen, että "saan tehdä muutakin". Lapseni olivat silloin ja ovat vielä nytkin, kun ovat jo aikuisia, tärkeitä. Mieheni teki pitkää päivää ja työmatkoja paljon, mutta ei meillä mitään hätää ollut koskaan kotona.
Tottakai tähän tulee alapeukkuja, kun kaikki mammat pitävät omaa aikaa tärkeämpänä kuin ikiomaa vauvaansa.