Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki ja oma aika - miten jakaa?
21.07.2021 |
Olisi kiva kuulla, miten muut ovat jakaneet vastuuta ja vapaata vauvaperheissä vanhempien kesken? Millä perusteella? Miten saatu toimimaan?
Olen itse varsin kuormittunut tällä hetkellä ja lisäksi risoo, että mies "ottaa" jatkuvasti omaa aikaa sovittujen aikojen ulkopuolelta. Meillä siis sovittiin, että molemmille on automaattisesti yksi vapaa ilta viikossa. Nyt kesällä miehellä on kuitenkin muka välttämättömiä menoja ollut lähes joka viikonloppu. Lisäksi hän saattaa aloittaa etätyöt kymmeneltä ja huomaamattomasti ottaa itselleen vapaan aamun, kun minä puolestani olen vauvan kanssa heti aamusta. Myös iltaisin mies katsoo leffoja jne. kun minä lähden väsyneenä aikaisin sänkyyn vauvan kanssa. Ärsyttää niin pirusti! Asiasta on riidelty, mutta mihinkään järkevään tulokseen ei olla päästy. Näen että minulla on vapaita pankissa päivätolkulla, mutta pääsen varmaan viettämään niitä marraskuun sadepäivinä, kun miehen kesäkiireet helpottavat.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ihmettelevät jos äiti tarvitsee omaa aikaa? Eihän tässä ole edes kyse siitä, vaan siitä että äiti ja isä ovat SOPINEET että he kumpikin pitävät vauvasta huolta (ja saavat omaa aikaa) mutta mies ei pidä kiinni lupauksestaan.
JUTELKAA NIIDEN MIESTENNE KANSSA. Täällä on turha valittaa, valittaa miehillenne. Tsiisus...
Miksi ajattelet näin mustavalkoisesti? AP voi puhua miehelleen ja kirjoittaa palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ihmettelevät jos äiti tarvitsee omaa aikaa? Eihän tässä ole edes kyse siitä, vaan siitä että äiti ja isä ovat SOPINEET että he kumpikin pitävät vauvasta huolta (ja saavat omaa aikaa) mutta mies ei pidä kiinni lupauksestaan.
JUTELKAA NIIDEN MIESTENNE KANSSA. Täällä on turha valittaa, valittaa miehillenne. Tsiisus...
Mene nyt johonkin muualle riehumaan. Kukaan ei jaksa lukea näitä samaa toistavia viestejä sulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ruikutusta. Elämä vauvan kanssa on helppoa kun heinänteko. Lenkille voi lähteä rattaiden kanssa. Vauvan voi ottaa mukaan oikeastaan ihan minne vaan. Kun vauva nukkuu voi nukkua itsekkin. Vauvat ovat helppoja. Raskasta on sitten kun lapsi on +2 vuoden ikäinen..
Samaa mietin ja lapsia on meillä kolme. Tosin meillä ei ollut raskasta edes silloin, kun lapset olivat vanhempia, sillä oma asenne on se juttu. Jos oma asenne on täydellisen pielessä ja lapset tekevät lapsia, niin tottakai siinä tulee pahaa mieltä ja itkua turhistakin asioista.
Ap saa apua rahalla halutessaan. Tai sitten lapsen voi antaa adoptoitavaksi.
Toivoisin että tämän kirjoittanut lukisi tekstinsä uudestaan ja miettisi sitten, sanoisiko näin päin naamaa väsyneelle vauvan äidille, joka ei ole nukkunut kokonaista yötä vauvan syntymän jälkeen ja jonka mies on alkanut pakoilla vastuuta.
Me emme elä enää 1980-luvulla. Nykyään oletuksena on, että miehet osallistuvat lastenhoitoon. Kulut jaetaan useimmissa perheissä tasan. Molemmilla on urat.
Ihan yököttää, että tällaisia ihmisiä on olemassa, jotka kirjoittavat tällaisia kommentteja.
Ja kyllä, kun vauva nukkuu, saatan hyvinkin selata nettiä.
Ap
Olin vuonna 1980 kuusi vuotias, sorry vaan. Sain ensimmäisen lapseni vuonna 2001 ja kyllä, olin valinnut mieheni lasteni isän hyvin, hän oli ja on vieläkin upea isä. Hän osallistui lasten hoitamiseen hyvin töidn jälkeen ja vapaallaan, sekä hoiti siinä ohessa myös uransa hyvin. Jos mieheni olisi alkanut pakoilla "vastuutaan", niin olisin jutellut asiasta heti hänen kanssaan. Juttelemme yleensäkin kaikki asiat ja emme jätä mitään kaivertamaan mieleen. Se kannattaa, sillä marttyyrinä ei ole kiva olla.
Vauvamme heräsi yöllä noin 2-3 tunnin välein syömään, joskus useamminkin, mutta viimeistään toiselta syötöllä otin hänet viereeni nukkumaan. Seuraava syöttö olikin helppo, kun laitoin vain tissin suuhun ja jatkoin unia. Päivällä saatoin nukkua silloin kuin vauvakin ja elämä oli oikeasti todella leppoisaa. Ensimmäinen vauvamme ei viihtynyt vauvana rattaissa, joten hän kulki minulla rintarepussa. Se olikin hyvä juttu ja sopi minulle mainiosti. Varsinkin imuroinnista vauva piti kovasti ja samoin myös kävelyistä.
Ja kyllä, rahalla sinä saat apua ahdinkoosi. Ihan varmasti löytäsit jonkun hyvän luotettavan ihmisen hoitamaan vauvaa. Ja kannattaa jutella sen miehen kanssa heti tänään. Mies ei ole ajatustenlukija.
Että niin täydellistä on sun elämä, että pitää tulla anonyymina ilkeilemään väsyneelle äidille. Kirjoitit aiemmassa viestissäsi todella rumasti, mutta et nähtävästi osaa sitä katua.
Tuolla empatiakyvyllä et ole voinut olla kovin hyvä äiti.
No voi voi vaan. :(
Ihan sama, pärjäillään tai hajotkaa. :)
Haha, näin sitä osoitetaan oma taso ja hymiöitä perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ihmettelevät jos äiti tarvitsee omaa aikaa? Eihän tässä ole edes kyse siitä, vaan siitä että äiti ja isä ovat SOPINEET että he kumpikin pitävät vauvasta huolta (ja saavat omaa aikaa) mutta mies ei pidä kiinni lupauksestaan.
JUTELKAA NIIDEN MIESTENNE KANSSA. Täällä on turha valittaa, valittaa miehillenne. Tsiisus...
Mene nyt johonkin muualle riehumaan. Kukaan ei jaksa lukea näitä samaa toistavia viestejä sulta.
Mutta kun se on niin totta. Ja kyllä, menen muualle. Pärjäilkäähän.
Tästä ketjusta opin että miehen kanssa voi sopia mistä tahansa, mutta vain naisen tulee pitää lupauksensa. Mies voi tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tarvinnut jakaa vastuuta, kun oli/on totaali-yh eikä omaa aikaa ikinä. Mutta sen sanon, että jos ois ollut mies, niin en todellakaan oisi tohon hommaan suostunut, mihin ap! Jos ei muuten mies olisi suostunut vauvaa hoitamaan, ni oisin sanonut vaikka, että meen vessaan ja livahtanut sitten ulko-ovesta pihalle ja omiin menoihin. Siis jos ei normaali vapaa-aikojen sopiminen olisi onnistunut isän kanssa. Täysin helposti ilman huonoa omaatuntoa olisin lähtenyt. Molemmat vanhemmat ovat tasaveroisia huoltajia. Että morjens vaan, jos suostut tuollaseen skeidaan.
Meillä saa kumpikin viettää vapaata silloin kun tahtoo, mutta toki itsestäänselvää että huomioidaan toisen tarpeet ja kumpikin haluaa viettää aikaa myös vauvan (nyt jo taapero) kanssa, joko kahden tai perheenä. Mies on välillä ollut öitä poissa, mä en ole vielä malttanut. Ja jos toinen vaikuttaa kireältä/väsyneeltä niin toinen automaattisesti tarjoutuu lähtemään ulos lapsen kanssa että toinen saa levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Entiset äidit löysi ketjun...
Entiset äidit? Olen ollut äiti hieman yli 20 vuotta ja tulen olemaan äiti tästä eteenpäinkin.
Niin minulla kuin miehellänikin on lapsiin todella hyvät välit ja luulen, että se johtuu juuri siitä, että me olimme oikeasti läsnä lastamme kanssa. Meillä ei ollut edes telkkaria silloin kun ensimmäisemme syntyi ja oli pieni, tietokonettakaan meillä ei ollut, eikä tietenkään älykännyköitä. Lapsemme oli muutenkin toivottu ja rakastettu lapsi, jonka kanssa oli todella ihanaa olla.
Nykyään liian monessa perheessä lasten eniten kuulema lausahdukset ovat varmasti "ihan kohta", "odota vähän" tai vain "joo joo", eikä äiti tai isä edes vilkaise lapsen suuntaan. Se "ihan kohta" voi kestää sitten helposti viisi minuuttia, vartin tai pitempääkin. Jo pienille lapsille työnnekään käteen jotkut älylaitteet ja siinähän se päivä mukavasti meneekin. Olipa raskasta.
No jotain taisi sitten mennä siinä kasvatuksessa kuitenkin pieleen, kun sinun ikäpolvesi kasvattamat lapset ovat näitä mainitsemiasi mämmikouria, joilla vaan puhelin kädessä ja eivät osaa kasvattaa lapsia.
Aika taitaa jotenkin kuultaa muistot. Aiemmin vanhemmat nimenomaan eivät leikkineet lasten kanssa. Kolmevuotiaat tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja vanhempia ei saanut häiritä jne. Vanhemmuus oli lähinnä sitä, että lapsilla oli sapuska pöydässä tiettyyn aikaan, puhtaat vaatteet päällä. Ruumiillinen kuritus oli ihan normaalia, tukkapöllyn tai piiskaa saattoi saada jos teki jotain tuhmaa.
Siis tarkoitatko nyt 70-lukua, aikaa ennen eskareita? Pärjäisitkö sinä niin, että halutessasi tehdä uunissa kanankoipia aloitat ruuanvalmistuksen kynimällä kanan?
Ihan perusmeininkiä tuo on ollut 70-80-luvuilla. Osittain vielä myöhemminkin.
Luettelepa huviksesi tuolloin kaupasta ostettavat einekset ja mieti, menikö ruuanlaittoon yhtään enempää aikaa kuin nyt.
Juu juu, kouluun hiihdettiin kesät talvet susia väistellen, molempiin suuntiin ylämäki jne yms.
Meillä mies suuttuu, jos yrittää keskustella, hän hermostuu muutenkin helposti. Pakko jonkun on perheessä kotityöt tehdä ja hoitaa lapset eli se olen sitten minä. Eläkkeellä olevien isovanhempien hoitoon en kyllä osallistu ikinä ja siivoan vain oman asunnon. Tarvitsen myös omaa aikaa nyt kun lapset kasvaa, olen hoitanut lapset ja kotityöt yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ruikutusta. Elämä vauvan kanssa on helppoa kun heinänteko. Lenkille voi lähteä rattaiden kanssa. Vauvan voi ottaa mukaan oikeastaan ihan minne vaan. Kun vauva nukkuu voi nukkua itsekkin. Vauvat ovat helppoja. Raskasta on sitten kun lapsi on +2 vuoden ikäinen..
Samaa mietin ja lapsia on meillä kolme. Tosin meillä ei ollut raskasta edes silloin, kun lapset olivat vanhempia, sillä oma asenne on se juttu. Jos oma asenne on täydellisen pielessä ja lapset tekevät lapsia, niin tottakai siinä tulee pahaa mieltä ja itkua turhistakin asioista.
Ap saa apua rahalla halutessaan. Tai sitten lapsen voi antaa adoptoitavaksi.
Toivoisin että tämän kirjoittanut lukisi tekstinsä uudestaan ja miettisi sitten, sanoisiko näin päin naamaa väsyneelle vauvan äidille, joka ei ole nukkunut kokonaista yötä vauvan syntymän jälkeen ja jonka mies on alkanut pakoilla vastuuta.
Me emme elä enää 1980-luvulla. Nykyään oletuksena on, että miehet osallistuvat lastenhoitoon. Kulut jaetaan useimmissa perheissä tasan. Molemmilla on urat.
Ihan yököttää, että tällaisia ihmisiä on olemassa, jotka kirjoittavat tällaisia kommentteja.
Ja kyllä, kun vauva nukkuu, saatan hyvinkin selata nettiä.
Ap
Olin vuonna 1980 kuusi vuotias, sorry vaan. Sain ensimmäisen lapseni vuonna 2001 ja kyllä, olin valinnut mieheni lasteni isän hyvin, hän oli ja on vieläkin upea isä. Hän osallistui lasten hoitamiseen hyvin töidn jälkeen ja vapaallaan, sekä hoiti siinä ohessa myös uransa hyvin. Jos mieheni olisi alkanut pakoilla "vastuutaan", niin olisin jutellut asiasta heti hänen kanssaan. Juttelemme yleensäkin kaikki asiat ja emme jätä mitään kaivertamaan mieleen. Se kannattaa, sillä marttyyrinä ei ole kiva olla.
Vauvamme heräsi yöllä noin 2-3 tunnin välein syömään, joskus useamminkin, mutta viimeistään toiselta syötöllä otin hänet viereeni nukkumaan. Seuraava syöttö olikin helppo, kun laitoin vain tissin suuhun ja jatkoin unia. Päivällä saatoin nukkua silloin kuin vauvakin ja elämä oli oikeasti todella leppoisaa. Ensimmäinen vauvamme ei viihtynyt vauvana rattaissa, joten hän kulki minulla rintarepussa. Se olikin hyvä juttu ja sopi minulle mainiosti. Varsinkin imuroinnista vauva piti kovasti ja samoin myös kävelyistä.
Ja kyllä, rahalla sinä saat apua ahdinkoosi. Ihan varmasti löytäsit jonkun hyvän luotettavan ihmisen hoitamaan vauvaa. Ja kannattaa jutella sen miehen kanssa heti tänään. Mies ei ole ajatustenlukija.
Ja kun lähditte ulos vaunulenkille, niin aurinko alkoi paistamaan taivaan täydeltä, joukko perhosia pyöri kauniisti ympärillä ja suloiset metsäeläimet vilkuttelivat puunoksilta. Kukaan ei koskaan itkenyt ja kaikki oli aina täydellistä.
Meillä lapsen- ja kodinhoito menee tasan. Aina mennyt, automaattisesti ilman riitaa. Molemmat harrastetaan aktiivisesti ja vietetään myös perheaikaa. Monilla ystävillä sama kuvio, eli mies vastuussa ihan omasta vapaasta tahdosta tasavertaisesti naisen kanssa. :) Itse en voi ymmärtää, miksi näin ei olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tarvinnut jakaa vastuuta, kun oli/on totaali-yh eikä omaa aikaa ikinä. Mutta sen sanon, että jos ois ollut mies, niin en todellakaan oisi tohon hommaan suostunut, mihin ap! Jos ei muuten mies olisi suostunut vauvaa hoitamaan, ni oisin sanonut vaikka, että meen vessaan ja livahtanut sitten ulko-ovesta pihalle ja omiin menoihin. Siis jos ei normaali vapaa-aikojen sopiminen olisi onnistunut isän kanssa. Täysin helposti ilman huonoa omaatuntoa olisin lähtenyt. Molemmat vanhemmat ovat tasaveroisia huoltajia. Että morjens vaan, jos suostut tuollaseen skeidaan.
Yh voi onneksi mennä nukkumaan lapsen kanssa jo aikaisin. Kun parisuhteessa on kahdenkeskinen aika yöllä ja muuten hoidat lapset ja kodin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa ongelmaa ovat muuten isoäidit, joiden mielestä vauvanhoito on 100% äidin vastuulla. Itsekin kuunnellut sivusta, kun eräs isoäiti kauhisteli miten miniä pakottaa miehen olemaan vauvan kanssa raskaan työpäivän jälkeen.
Ap
Meillä minä hoidan vauvaa aamusta klo 15 asti, silloin mies tulee töistä kotiin ja minä lähden töihin, palaan klo 22 tienoilla. Näin molemmat saavat yhtä paljon omaa aikaa ja aikaa olla vauvan kanssa.
Jos mies käy töissä ja maksaa perheen kulut, niin hänellekö kuuluu lisäksi töiden ulkopuolella vauvanhoito ja kotityöt? Miehen kannattaa juosta ja lujaa, helpommalla selviää, kun maksaa elarit.
Jännä, mun mielestä kuulostaa tosi epätasa-arvoiselta jos miehen työpäivä on 8h ja sitten loput omaa aikaa, ja naisen työpäivä vauvaa ja kotia hoitaen on 24 h, ettei vaan vahingossa mies rasitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisen synnyttyä mies karkasi helposti tietokoneelle pelaamaan. Puhuttelin tiukasti miin tilanne onneksi helpottui. Vaikka vauva paljon nukkuisikin, niin epäreilua että äiti joutuu olemaan koko ajan vastuussa eli kun vauva herää niin olla valppaana ruokkimassa yms. Itse introverttinä tarvitsen omaa aikaa.
Mieheni äiti piti miestäni suurenakin sankarina ku vaihtoi edes joskus vaippaa. Hänen ukkonsa ei hoitanut lapsia käytännössä yhtään. Työpäivien jälkeen pelasi jalkapalloa ja kävi iltalukiota. Anopin mielestä tuo oli täysin Ok!! Käsittämätöntä. Sama kuvio edelleen kodinhoidossa: ukko on nyt työttömänä ja silti anoppi työpäivän jälkeen jopa siivoaa ja kokkaa. Minusta miehille pitää sanoa suorat sanat: se on joko ero tai vauvan hoitoon tasavertaisesti osallistuminen.
V*tttuuu, että raivostuttaa oikeasti yksinhuoltajana nämä tossukka mammat, joilla ON MIES ja sitten ongelmia, että ei oo omaa aikaa. Annat tai jätät sen kersan sille miehelle vaan ja lähet menee. Luvan kanssa tai ilman. Helppoa ja yksinkertaista. Parisuhteessa ollessa ja lapsenkin kumppanin kanssa tehneenä pitäs olla sen verran luottoa isäänkin, ettei jätä sitä lasta yksin, vaan hoitaa sen. En kestä lukea enää yhtään tämmöstä hommaa, että kaksi vanhempaa ja äiti ihan loppu (oman tyhmyytensä takia). Kertokaa yksikin hyvä syy, miksi olette parisuhteessa miehen/isän kanssa, johon ette voi luottaa sen verran, että jos otat hatkat ni se hoitaa sen lapsen? Ite en ois päivääkään moisessa suhteessa!
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisen synnyttyä mies karkasi helposti tietokoneelle pelaamaan. Puhuttelin tiukasti miin tilanne onneksi helpottui. Vaikka vauva paljon nukkuisikin, niin epäreilua että äiti joutuu olemaan koko ajan vastuussa eli kun vauva herää niin olla valppaana ruokkimassa yms. Itse introverttinä tarvitsen omaa aikaa.
Mieheni äiti piti miestäni suurenakin sankarina ku vaihtoi edes joskus vaippaa. Hänen ukkonsa ei hoitanut lapsia käytännössä yhtään. Työpäivien jälkeen pelasi jalkapalloa ja kävi iltalukiota. Anopin mielestä tuo oli täysin Ok!! Käsittämätöntä. Sama kuvio edelleen kodinhoidossa: ukko on nyt työttömänä ja silti anoppi työpäivän jälkeen jopa siivoaa ja kokkaa. Minusta miehille pitää sanoa suorat sanat: se on joko ero tai vauvan hoitoon tasavertaisesti osallistuminen.
Itse olen kyllä miettinyt, että jos tulisi ero niin en muuttaisi kenenkään miehen kanssa enää samaan asuntoon. Sillä varmistaisin, ettei minusta tule enää ilmaista siivoojaa ja kokkia. Tosin en tiedä pyytävätkö miehet nykypäivänä edes naiselta, että muutettaisiin samaan asuntoon vai käykö pelkkä seurustelu.
Tässä ketjussa näkee hyvin ne ääripäät äitiydestä: nykyajan äidit, ne jotka on aidosti läsnä ja väsyy kun ei ole sitä "koko kylä kasvattaa" tukiverkkoa ja yrittää säilyttää edes minuuden rippeet ja kysyy asiaan neuvoja JA ne "olen oman osani tehnyt" helppoa kun mikä, mikä tässä nyt muka vaikeeta on kuule sota ja semmosta mammat, jotka todellisuudessa ovat hoidattaneet lapsensa muilla ja käskeneet ruoka-aikojen ulkopuolella ulos ja kavereille.
Toivon kaikille nykyäideille valtavasti jaksamista, nykyään vauvan ja taaperon hoitaminen tuntuu olevan yhtä vaativaa henkisesti ja fyysisesti, kuin että tekisi yhdessä päivässä kolme täyttä työpäivää kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
V*tttuuu, että raivostuttaa oikeasti yksinhuoltajana nämä tossukka mammat, joilla ON MIES ja sitten ongelmia, että ei oo omaa aikaa. Annat tai jätät sen kersan sille miehelle vaan ja lähet menee. Luvan kanssa tai ilman. Helppoa ja yksinkertaista. Parisuhteessa ollessa ja lapsenkin kumppanin kanssa tehneenä pitäs olla sen verran luottoa isäänkin, ettei jätä sitä lasta yksin, vaan hoitaa sen. En kestä lukea enää yhtään tämmöstä hommaa, että kaksi vanhempaa ja äiti ihan loppu (oman tyhmyytensä takia). Kertokaa yksikin hyvä syy, miksi olette parisuhteessa miehen/isän kanssa, johon ette voi luottaa sen verran, että jos otat hatkat ni se hoitaa sen lapsen? Ite en ois päivääkään moisessa suhteessa!
Olen itsekin yh ja raivostuttaa tuollaiset väsykkämiehet. Tulee paha mieli näiden naisten puolesta. Ratkaisu ei ole kuitenkaan alkaa haukkumaan naisia ja toistamaan vittuuuuuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*tttuuu, että raivostuttaa oikeasti yksinhuoltajana nämä tossukka mammat, joilla ON MIES ja sitten ongelmia, että ei oo omaa aikaa. Annat tai jätät sen kersan sille miehelle vaan ja lähet menee. Luvan kanssa tai ilman. Helppoa ja yksinkertaista. Parisuhteessa ollessa ja lapsenkin kumppanin kanssa tehneenä pitäs olla sen verran luottoa isäänkin, ettei jätä sitä lasta yksin, vaan hoitaa sen. En kestä lukea enää yhtään tämmöstä hommaa, että kaksi vanhempaa ja äiti ihan loppu (oman tyhmyytensä takia). Kertokaa yksikin hyvä syy, miksi olette parisuhteessa miehen/isän kanssa, johon ette voi luottaa sen verran, että jos otat hatkat ni se hoitaa sen lapsen? Ite en ois päivääkään moisessa suhteessa!
Olen itsekin yh ja raivostuttaa tuollaiset väsykkämiehet. Tulee paha mieli näiden naisten puolesta. Ratkaisu ei ole kuitenkaan alkaa haukkumaan naisia ja toistamaan vittuuuuuh.
Eihän se mies ole vässykkä vaan se äiti, joka ei vaan lähde. Ois varmaan jo lasun paikka, jos mieheen ei voi luottaa sen vertaa pakkotilanteessa, että kun lähtee ni se hoitaa sen vauvan.
Meillä mies tulee töistä klo 17, nappaa vauvan mukaansa ja lähtee tämän kanssa vanhemmilleen. Palaa joskus klo 23 tienoilla takaisin, joten minulla on runsaasti vapaata aikaa. Viikonloput mies ja vauva ovat mummolassa, ja jos pyydän päästä mukaan, mies muistuttaa, että äidin on tärkeä saada levätä.
Jos sanon, että mies ei saa ottaa vauvaa mukaansa, lähtee mies yksinään jonnekin.