Vauva-arki ja oma aika - miten jakaa?

Sä et vietä niitä sun vapaita ikinä. Ihan sama tilanne meillä oli lapsen ollessa pieni. Ja itse asiassa on edelleen. Jos olisin jäänyt kotihoidontuelle, en olisi saanut vielä tähänkään mennessä lapsivapaata yhtään päivää. Siksi menin töihin, se on mun vapaata.

Heh, mun esikoinen on nyt muuttamassa opiskelemaan. Ekat omat vapaat sitten helmikuun 2003.

Vierailija kirjoitti:

Sä et vietä niitä sun vapaita ikinä. Ihan sama tilanne meillä oli lapsen ollessa pieni. Ja itse asiassa on edelleen. Jos olisin jäänyt kotihoidontuelle, en olisi saanut vielä tähänkään mennessä lapsivapaata yhtään päivää. Siksi menin töihin, se on mun vapaata.

Masentavaa. 🙁Alan ymmärtää niitä naisia, jotka valitsevat eron ja yhteishuoltajuuden. Sen jälkeen miesten on pakko hoitaa lasta vuoroviikoin.

Sekin ärsyttää, että MINÄ tässä olen se väsynyt, jonka pitäisi päästä vapaalle.

Ap

Helpompaa olla sinkkuvanhempi, niin ei mene energia siihen että ärsyyntyy kun toinen ei täytä lupauksia.

Minusta osa ongelmaa ovat muuten isoäidit, joiden mielestä vauvanhoito on 100% äidin vastuulla. Itsekin kuunnellut sivusta, kun eräs isoäiti kauhisteli miten miniä pakottaa miehen olemaan vauvan kanssa raskaan työpäivän jälkeen.

Ap

Povaan teille suurella varmuudella eroa. Ei ne ukot tule oikeastaan ikinä tajuamaan tuota epäsuhtaa, kun he ovat sen oman ajan ottamisen ja vastuunpakoilun aloittaneet. Jos olet jo nyt tympääntynyt miehesi tapaan ottaa hatkat, niin todennäköisesti katkeruutesi senkus kasvaa ajan saatossa ja lopulta kyllästyt. Tai sitten miehesi kyllästyy nyrpeään olemukseesi. On oikeastaan kahdenlaista perhe-elämää. Yhdessä perheen isä osallistuu alusta asti tasapuolisesti kaikkeen ja luovii kaiken hoitovastuun lapsen äidin kanssa. Toisessa perheen isä on alusta asti vähän sellainen ulkopuolinen tyyppi, joka käy töissä ja töissäkäynnin nojalla oikeuttaa itselleen kaikenlaisia erivapauksia. Tuollaisessa perheessä äiti hoitaa lähes kokonaan lapset ja isä ehkä välillä leikittää heitä ja noin pari kertaa vuodessa vahtii heitä, että äiti käy hammaslääkärissä yms. Tuollaisessa perheessä äiti joko hyväksyy miehen tavan olla tuollainen isä tai lopulta kettuuntuu siihen siin määrin, että toteaa elämän olevan parempaa ilman tuollaista mörökölliä.

Mä en suosittele lasten tekemistä kenellekään, joka ei ole valmis siihen, että jatkossa kaikki aika ihan oikeasti menee sen lapsen kanssa. Se ei ole hirveän realistista odottaa, että lapsiperheessä saa säännöllisesti lapsivapaata. Äiti ainakaan. Ne on poikkeuksia sellaiset. Nythän tietysti ollaan jo siinä missä ollaan eikä tällainen jälkiviisastelu auta varmasti mitään, joten ehkäpä tämän kommentin olisi voinut jättää kirjoittamattakin. Mitään varsinaista neuvoa en osaa antaa.

Moderni mies, joka ottaa vastuun lasten- ja kodinhoidosta tasapuolisesti naisen kanssa ottamatta siitä ylimääräistä kunniaa tai odottamatta kehuja ja ylistystä on myytti. Todellisuudessa ehkä 5 % miehistä on sellaisia.

Mun miehellä ei ole vapaapäiviä, että voit siitä laskea montako vapaa iltaa mulla on ollut tässä 2 vuoden aikana.

Kyllähän se ärsyttää ja on epäoikeudenmukaista, jos ei mene vapaat tasan, mutta silti se, että pääset _edes joskus_ vapaalle on jo paljon .

Mä olen tällä hetkellä vauvan kanssa kotona vanhempainvapaalla. Ennen lapsen hankkimista sovittiin, että mies tulee osallistumaan hoitamiseen paljon. Jos haluan omaa aikaa illasta, on se lähinnä ilmoitusasia, koska oletuksena mies ”päästää mut vapaalle vauvanhoidosta”, kun tulee töistä. Yleensä mun oma aika tarkoittaa puuhastelua kotosalla tai esim. lenkillä käymistä. Usein vietetään illat myös ihan yhdessä perheenä. Toki miehellä saa olla iltaisin myös omia menoja, mutta hän peruu niitä matalalla kynnyksellä tarvittaessa, jos esim. meillä on ollut vauvan kanssa raskas päivä.

Viikonlopun pidemmistä vapaista sovitaan erikseen, kun vaatii suunnittelua maidon pumppaamisen suhteen (vauva täysimetyksellä). Olen kerran ollut yön yli vapaalla ja isä pärjäsi vauvan kanssa loistavasti.

Suosittelisin ap:lle nyt vakavaa keskustelua miehen kanssa, lapsi on tasapuolisesti myös miehen vastuulla, eikä toisen vanhemman uupumus ole kenellekään hyväksi.

Olet kuormittunut ja miehen lusmuilu ärsyttää. Lakkaa odottamasta ihmettä, pääasia että saisit nyt välillä levättyä ja ajatuksia muualle. Istukaa alas ja miettikää miten sinä saat omaa aikaa. Eikö ole ketään sukulaisia tai vaikka palkattua lastenhoitajaa avuksi edes joskus? Minkä ikäinen vauva on? Nukkuuko huonosti ja miksi sinun pitää mennä yhtä aikaa illalla nukkumaan kuin vauva?

Noiden viikonloppureissujen ja iltaohjelmien on vain loputtava. Ei mies voi lähteä niille enää, koska häneltä jää hoitamatta oma osuutensa arjesta.

Lisäksi ne työt alkavat klo 8, jotta hän ehtii lopettaa klo 16 sinua auttamaan.

Jos nämä alkaa sujua, niin voitte keskustella, että voisiko kerran viikossa käydä lenkillä itsekseen tms. Nyt mies on ottanut ihan hirveästi itselleen ja kuormittaa sinua vaikka hänen pitäisi haluta lapsensa äidille parasta. Surullistahan se on.

Koita tehdä selväksi, että lapsen saaminen on nyt vaan sellainen asia, että enää ei ole vapaa-aikaa. Jatkossa teillä on perheaikaa :) Elämänmuutos on hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällä hetkellä vauvan kanssa kotona vanhempainvapaalla. Ennen lapsen hankkimista sovittiin, että mies tulee osallistumaan hoitamiseen paljon. Jos haluan omaa aikaa illasta, on se lähinnä ilmoitusasia, koska oletuksena mies ”päästää mut vapaalle vauvanhoidosta”, kun tulee töistä. Yleensä mun oma aika tarkoittaa puuhastelua kotosalla tai esim. lenkillä käymistä. Usein vietetään illat myös ihan yhdessä perheenä. Toki miehellä saa olla iltaisin myös omia menoja, mutta hän peruu niitä matalalla kynnyksellä tarvittaessa, jos esim. meillä on ollut vauvan kanssa raskas päivä.

Viikonlopun pidemmistä vapaista sovitaan erikseen, kun vaatii suunnittelua maidon pumppaamisen suhteen (vauva täysimetyksellä). Olen kerran ollut yön yli vapaalla ja isä pärjäsi vauvan kanssa loistavasti.

Suosittelisin ap:lle nyt vakavaa keskustelua miehen kanssa, lapsi on tasapuolisesti myös miehen vastuulla, eikä toisen vanhemman uupumus ole kenellekään hyväksi.

Tämä kuulostaa hienolta, ihanaa että on myös tuollaisia miehiä. Meillä itse asiassa meni ensimmäiset kuukaudet aika hyvin, ehkä uutuudenviehätyksen takia tai mistä lie sitten johtui. Mutta pikkuhiljaa alkoi tämä sovitusta lipeäminen ja aina on jotain niin hirveän tärkeää, ettei voi jättää välistä jne. Ja kun niitä pitkiä viikonloppumenoja on paljon, yhteisvastuulliset viikonloput jäävät tietysti välistä enkä itse saa palautumisaikaa.

Ap

No onpas kurja tilanne, ei kyllä pitäisi mennä noin. Molempien vanhempien pitäisi jakaa tasapuolisesti vauvan hoito. Meillä ei ole ollut tuota ongelmaa, mies on automaattisesti karsinut kaikki menot ja harrastuksetkin osittaon tauolla, että pystyy lasta hoitamaan siinä missä itsekin. Aikamoinen riita meillä syntyisikin, jos miehelläni olisi enemmän omaa aikaa kuin itselläni. Onneksi on ymmärtänyt asian ihan automaattisesti ilman mitään sanomistakaan. Tajuaa että nyt pitää uhrata aikaa lapselle.

Hei ap, itse olen ainakin huomannut että tilanne helposti lipsuu tuohon että mies ottaa rohkeammin/röyhkeämmin omaa aikaa kuin nainen. Suosittelen että varaat yhteiseen kalenteriin tai muuten ilmoitat miehelle itsellesi menot ja vapaaillat vaikka pitkäksikin ajaksi eteenpäin jos se on ainoa keino varmistaa että saat vapaata. Jos mies valittaa, sano että sinusta molemmilla tulee olla oikeus omaan aikaan - noinkohan mies kehtaa väittää vastaankaan. Keskustele miehesi kanssa ja sano mahdollisimman konkreettisesti mitä kaipaat, esim yhden arkiaamun jona saat nukkua yhdeksään, toisen viikonloppuaamuista jne. Kyllä mieskin usein ymmärtää järkevät ja kohtuulliset pyynnöt.

Sitten vielä sellainen huomio että pyrkikää olemaan kohteliaita ja rakentavia toisianne kohtaan. Pikkulapsivaiheessa tulee niin helposti riitaa ja katkeruutta työnjaosta, siitä kumpi on väsyneempi ym. Totuus lienee että molemmat ovat, ja paras tapa selvitä on yrittää puhaltaa yhteen hiileen. Usein voi käydä esim niin että kodin ilmapiiri on vähän kireä ja tulehtunut, ja nainen pakenee sitä lapsen luo ja mies kodin ulkopuolelle. Ilmapiirille olisi tärkeää yrittää tehdä jotakin pakenemisen sijaan. Eli en tarkoita että sinun pitää joustaa ja ymmärtää ja palvella miestäsi. Mutta että on hyvä ymmärtää että hän ei ole sika vaan rakas väsynyt miehesi joka saattaa toimia tyhmästi. Pidä kiinni jaksamisestasi ja oikeudestasi omaan aikaan rakentavalla ja sopuun pyrkivällä tavalla. Ehkä saat kiinni.. :) tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Povaan teille suurella varmuudella eroa. Ei ne ukot tule oikeastaan ikinä tajuamaan tuota epäsuhtaa, kun he ovat sen oman ajan ottamisen ja vastuunpakoilun aloittaneet. Jos olet jo nyt tympääntynyt miehesi tapaan ottaa hatkat, niin todennäköisesti katkeruutesi senkus kasvaa ajan saatossa ja lopulta kyllästyt. Tai sitten miehesi kyllästyy nyrpeään olemukseesi. On oikeastaan kahdenlaista perhe-elämää. Yhdessä perheen isä osallistuu alusta asti tasapuolisesti kaikkeen ja luovii kaiken hoitovastuun lapsen äidin kanssa. Toisessa perheen isä on alusta asti vähän sellainen ulkopuolinen tyyppi, joka käy töissä ja töissäkäynnin nojalla oikeuttaa itselleen kaikenlaisia erivapauksia. Tuollaisessa perheessä äiti hoitaa lähes kokonaan lapset ja isä ehkä välillä leikittää heitä ja noin pari kertaa vuodessa vahtii heitä, että äiti käy hammaslääkärissä yms. Tuollaisessa perheessä äiti joko hyväksyy miehen tavan olla tuollainen isä tai lopulta kettuuntuu siihen siin määrin, että toteaa elämän olevan parempaa ilman tuollaista mörökölliä.

Mun mielestä elämä ei kyllä ole näin mustavalkoista. Tyypillisempi tarina on minusta se että vauva- ja imetysaikana äiti on enemmän kiinni lapsessa ja isä jää vähän etäämmälle heistä, mutta lapsen täytettyä 1 ja 2v isä tulee enemmän ja enemmän tasavertaiseksi vanhemmaksi. Riitely työnjaosta vauva-aikana ei ole mikään hälytyssignaali vaan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta osa ongelmaa ovat muuten isoäidit, joiden mielestä vauvanhoito on 100% äidin vastuulla. Itsekin kuunnellut sivusta, kun eräs isoäiti kauhisteli miten miniä pakottaa miehen olemaan vauvan kanssa raskaan työpäivän jälkeen.

Ap

Sukulaisten haukkumiseen kannattaa varautua.

Minulla on niskassa äiti ja kolme lapsetonta siskoa, joiden mielestä minulla ei saisi olla mitään omaa ikinä.

Ei meillä kummallakaan ollut vapaita vauva-aikana. Nyt kun lapsi on yläkoulussa on vapaata ihan hyvin. Mies hommasi oman harrastuksen kun lapsi oli 10v.

Meillä ollut alkuun vähän samaa. Mua otti päähän ku mies nukkuu aamulla pitkään, aloittelee työt kotoa joskus 10 aikaan, lounaalla nukkuu tunnin päikkärit ja lopettelee työt sit joskus 19 aikaan. Ei voinu ymmärtää mun valitusta yhtään.

Vakava keskustelu aiheesta auttoi, se ei ihan oikeasti ollut tajunnut, miten raskasta vauva-arki voi olla (meidän lapsi nukkuu ihan hyvin). Sovittiin tietyt päivät, kun menen harrastuksiin ja toisaalta miehelle myös pari omaa iltaa.

Pidemmän päälle miehen hoitovapaa voi avata silmiä, väittäisin et hoidettuaan lasta, kotia ja mahdollisia lemmikkejä jokusen kuukauden yksinään niin arkikin alkaa sujumaan. Tässä täytyy olla tietysti tiukkana, et mies sit kans vuorollaan hoitaa kaiken yksin, kuten säkin teit. Pahinta on, että äiti hoitaa hoitovapaalla kaiken ja sen jälkeen molemmat suoraan töihin, jolloin kodinhoido jää edelleen äitille.

Ihme ruikutusta. Elämä vauvan kanssa on helppoa kun heinänteko. Lenkille voi lähteä rattaiden kanssa. Vauvan voi ottaa mukaan oikeastaan ihan minne vaan. Kun vauva nukkuu voi nukkua itsekkin. Vauvat ovat helppoja. Raskasta on sitten kun lapsi on +2 vuoden ikäinen..