Mitä mieltä olette "vapaasta synnytyksestä" eli raskaus ja synnytys ilman nykylääketieteen apuja?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että neuvolakäynnit ovat toki sen mukaan, että äiti ne tarpeelliseksi kokee; vain yksi käynti on tarpeellinen, mikäli äiti haluaa valtiolta rahallista tukea (ja/tai äitiyspakkauksen) jälkeläisen suhteen. Ehkä tämän yhden käynnin voi halutessaan korvata lääkärikäynnillä.

Periaatteessa pitäisi olla riskittömäksi todettu raskaus, jotta seurannasta voisi jättäytyä, eikä se silloinkaan ole kovin järkevää. Esimerkiksi sikiön stressi voi ilmetä sikiön yliaktiivisuutena, mutta äiti vaan luulee, että "siellä se iloisesti potkii."

1-2 ultraa on mielestäni pieni riski - muiden riskien välttäminen ultran avulla paljon tärkeämpää.Ultran turvallisuutta ajatellen, voisi karkeasti sanoa, että mitä myöhemmin sen turvallisempi; ylimääräisiä, aikaisia ultraamisia kannattaa välttää.

Täysin kemikaalivapaa synnytys saattaa olla nopeampi, mutta edellyttää äidiltä psyykkistä kypsyyttä. Siten ei voi sanoa, että kemikaaleista pidättäytyminen olisi yleisesti ottaen suositeltavaa.

Kotisynnytys ilman, että raskaus on lääketieteellisesti todettu riskittömäksi, on erittäin kyseenalaista. Suorastaan riski lapsen vammauttamiselle tai jopa kuolemantuottamukselle. Jos kotona on lääkäri avustamassa synnytystä, tilanne on toinen. Mutta kotona ei ehkä ole mahdollisuutta leikata vauvaa nopeasti pois kohdusta, mikäli tilanne kriisiytyy, eikä äiti kykene siitä rauhoittumalla nopeasti palautumaan.

Mitä tulee istukan syömiseen, se ei liity syntymään.

Ja myös äidin kuolemalle!

Vierailija kirjoitti:

Ultraäänestä en luopuisi, mutta mielelläni pitäisin synnytyksen vähän maanläheisempänä kuin se nykyään on. Tuntuu, että se on sellainen kilpajuoksu ja yhdellä lääkkeellä käynnistetään, toisella hidastetaan, kolmannella nopeutetaan. Kipu poistetaan ja sitten tarvitaan toinen pistos siihen että puudutus ei pysäyttäisi synnytystä. Aika hurjaahan se on.

Otan siis ilolla ja onnella vastaan lääketieteen tuen ja avun, mutta toivoisin pientä rauhaa ja henkilökohtaisuutta mukaan.

Onhan se vähän sellaista säätämistä, jos lähtöolettamus on, että naiset eivät ole mentaalisesti kykeneväisiä sallimaan syntymää luonnollisena tapahtumana.

Kemikaaleilla yritetään epäsuorasti säätää mieltä. Ongelmana on, että reagointi on yksilöllistä. Paljon tulee annostelun hakemisessa yliampumisia ja niistä seuraavia ongelmia, joita puolestaan yritetään kemiallisesti kompensoida; pahimmillaan aiheutetaan hätäsektio. Se on sellaista kokeilua, kun yritetään auttaa, lähtökohtaisesti psyykkisesti epäkypsää.

(Jopa ilokaasu, kaikessa viattomuudessaan, voi liikaa käytettynä turruttaa mielen ja hidastaa synnytystä.)

Kemikaalit ovat monelle valtava apu, ja onneksi niitä on! Mutta niiden käyttötavoilla on jokaisella myös oma vastuu. Ne eivät poista psyykkisen kypsyyden tarvetta, ne vain hiukan muuttavat sen muotoa, ja tekevät siitä kokeellista.

Jos uskoo, että synnytys voisi kemiallisesti avustettuna olla nopeampi, sitä voi pitää turvallisuutta lisäävänä. Kivunlievitys oikein toimivana estää synnyttäjää uupumasta, ja siten estää synnytystä pitkittymästä.

Toisaalta kemiallinen avustus voi tarkoittaa synteettistä oksitosiinia, joka onkin jo suuremmilla panoksilla pelaamista.

Hullua ja vaarallista, aivan yksinkertaisesti.

Miltä tuntuu, jos syntymäpäivä on 24.12.?

Jokainen tavallaan.

Meillä on kolme lasta ja ilman lääketieteen apua, neuvolaa ja sairaalassa oloa olisin kuollut jo kahdesti. Vain kuopuksen syntymä meni ns. oppikirjan mukaan. Olen ikuisesti kiitollinen ultraäänikuvista, raskauden seurannasta, verensiirrosta, antibiooteista, monen vuoden koulutuksen saaneista terveydenhoitajista, kätilöistä ja lääkäreistä. Olen heille elämäni velkaa ja myös ainakin yhden, todennäköisesti toisenkin, vauvan elämän velkaa.

Että omaan kokemukseeni perustuen en voi suositella mitään villi synnytystä kenellekään.  

Osaltaan systeemi pelastaa - ja osaltaan se luo avuttomuutta, jonka vuoksi sitä pelastajana tarvitaan... Järjestelmä ikään kuin aiheuttaa riippuvuuden itsestään.

Järjestelmällä on lievä Munchhausen?

Ensimmäinen käynnistettiin, sf-mitta ei kasvanut loppuraskaudesta ja Naistenklinikalla todettiin, että lapsivettä on vähän ja jäin saman tien sisään. Istukka ei irronnut kunnolla, menetin paljon verta, vauva oli pieni ja vaati seurantaa useamman päivän. 

Toisessa meni lapsivedet, mutta supistukset eivät käynnistyneet, joten pääsin taas viettämään aikaa Naikkarilla. Vauva oli synnytyksessä hetken tiukoilla ja häntä heräteltiin, mutta onneksi tilanne oli nopeasti ohi. Vauva oli taas pieni ja seurannassa. 

Molemmilla kerroilla raskaudet menivät oikein hyvin. Minun oli aika vaikea tuntea sikiön liikkeitä, joten pelkkä intuitio tuskin olisi auttanut. Synnytyksen lähestyessä ainoa oikea paikka oli sairaala. 

Vauva kuoli,  äitini jäi henkiin vaikka vähältä se piti. Se oli sitä aikaa, kun neuvolassa käytiin aika harvoin eikä etukäteen ollut mitään tietoa tulossa olevasta ongelmasta.

Kävin instassa perehtymässä kyseiseen "herätysliikkeeseen". Raskausdiabetestä ei tarvitse todistaa rasituskokeella. Kuulostelee vain oloa ja syö terveellisesti. Oli kyllä sellaista messuamista koko sivu täynnä,että mulla alkoi lähinnä ahdistaa.

Minulla on kaksi lasta jotka kummatkin olen synnyttänyt täysin ilman minkäänlaista lääkitystä tai kivunlievitystä. Halusin luonnollisen synnytyksen ja sen sain. Ei tyrkytetty mitään.

Totta kai oli kivuliasta, mutta se oli luonnollista kipua, kroppa mukautui siihen ja otti itse ohjat käsiinsä. 

Molemmat synnytin yksin, ei ollut isää paikalla enkä tiedä missä lienee huidellut. Ei kuulunut perheeseemme.

Äitiysneuvolassa kävin, koska halusin että lasteni turvallista kehitystä seurataan.

Kummastakin kävin ultrassa kerran, siinä se sitten olikin.

Imetin kumpaakin pitkään, ja kiinteää ravintoa aloiteltiin 7-8 kk iässä. Rinnasta siirryttiin suoraa mukiin, kumpikaan ei halunnut tuttia eikä tuttipulloa. Kun sai rintaa tarpeeksi se tyydytti imemisen tarpeen ja antoi läheisyyttä ja turvaa.

Tästäkin sain kyllä kovia arvosteluja mutta ne menivät ohi korvien. Lapseni määräsivät tahdin, eivät kaikkitietävät tädit ulkopuolelta.

Olen kai sitten mielenhäiriöinen hihhuli ja valmis pyöreään koppiin, kaksi tervettä hyvinvoivaa iloista sosiaalista ja terveellä itsetunnolla varustettua  lasta olen kuitenkin synnyttänyt ja yksin kasvattanut. 

Rakkautta roppa kaupalla, terveet rajat ja turvallinen koti. Siinä se.

-kauhea yh-äiti-

Suomessa raskauden seuranta ja neuvolapalvelut sekä sairaalassa synnyttäminen on aivan huipputasoa, joten en ymmärrä miksi joku näitä palveluita ei haluaisi käyttää. Minä en missään nimessä kokisi turvalliseksi synnyttää kotona, synnytän mielummin sairaalassa jossa apu on heti saatavilla. En myöskään usko, että ultraääni olisi vaaraksi sikiölle niinkuin jotkut villiraskauden puolesta puhujat väittävät. Haluan käydä ultrassa ja nähdä että vauvalla on kaikki kunnossa. 

Ymmärrän, että jotkut haluavat luonnonmukaisemman raskauden ja synnytyksen ja se heille sallittakoon, mutta on minusta väärin huudella somessa levittämässä väärää tietoa siitä, että raskauden seuranta, ultraääni, mittaukset olisivat haitaksi sikiölle ja äidille, kun ne eivät sitä missään tapauksessa ole!

Vapaus valita että jossain kohtaa haluaakin sairaalaan? Entäs jos on liian myöhäistä eikä lääkäri voi enää auttaa, vaan lapsi tai äiti tai molemmat vammautuvat tai kuolevat? No, siitä syytetään tietenkin sairaalahenkilökuntaa.

Viime vuosisadan alussa ainakin maaseudulla oli ihan pakko "valita" tuollainen villi synnytys, koska muuta vaihtoehtoa ei ollu, ei ollut myöskään neuvoloita. Lapsikuolleisuus oli korkea kuten myös synnyttäjien kuolleisuus.

No, huhhuh. Siittäjinä tietenkin lähikapakan alkoholistit, joiden kanssa yhden yön juttuja.

Jos olisin näin tehnyt, en olisi varmaan hengissä selvinnyt synnytyksestä, eikä vauvakaan. Mulla oli imukuppisynnytys, koska vauva jäi junnaamaan edestakaisin synnytyskanavaan, eikä päässyt etenemään ilman imukupin apua. En halua edes arvailla, miten olisi käynyt ilman lääketiedettä. 😱

Mulla oli myös raskausdiabetes, joten olisi saattanut tulla jättivauva ilman verensokerin seurantaa ja oikeanlaista ruokavaliota.

Ai niin, istukkakaan ei irronnut synnytyksen jälkeen, ja se pitikin irrottaa nukutuksessa. Verenhukkaa noin 2 litraa.

Kiitos nykylääketiede ja osaava terveydenhuollon henkilökunta. 💙

Ainakin ultrissa kannattaa jokaisen odottajan käydä, ihan että voidaan todeta, näkyykö mitään rakennevikoja.

Jos on vaikka epäily sydänviasta, lapsi tarvii heti synnyttyään hoitoa, ehkä leikkauksen. Pitää olla lastenpolilla synnyttämässä.

Vauva kun pärjää kohdussa äidin sydämen voimin vallan mainiosti, mutta synnyttyään vauvan oman sydämen pitäisi pystyä pumppaamaan - muuten menehtyy.

Mielummin valitsen 2 elävää lasta kuin, että olisin lapseton. 

Ensimmäinen lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla ja toinen hätäsektiolla. 

Kyllä lapset ovat minulle arvokkaita ja lääkäri/piikki/sairaalakammoisena kestin kaiken urheasti molemmissa raskauksissa (jotka jo itsestään olivat ongelmallisia, kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaivat ja monenlaisia lääkärikäyntejä) kun tiesin että palkinnoksi toivottavasti saan lapsen. 

Kävin esikoisen kohdalla myös lantiokuvauksissa jossa todettiin lantioni olevan melko nafti, kätilö sanoikin synnytuksen jälkeen, että esikoinen oli niin isokokoinen ettei varmaan olisi edes mahtunut syntymään alakautta, syntui reilusti lasketun ajan jälkeen, oli pakko käynnistää. 

Omien kokemuksieni pohjalta tuo uutinen ja tämä trendi kuulostaa niin hullulta ja sairaalta.

Mua ärsyttää näis eniten se, että kun kotisynnyttäminen Suomessa vois olla ihan hyvinkin vaihtoehto kuten Briteissä. Itselläni on takana syöksysynnytys ja kokisin turvallisempana synnyttää "hallitusti" kotona kuin mahdollisesti matkan varrelle. Mut sitten kun kotisynnytys leimaantuu tällaiseksi villiksi täysin lääketieteettömäksi riskihommaksi niin se vaikeuttaa sen järkevän kotisynnytyksen asemaa myös!