Mitä mieltä olette "vapaasta synnytyksestä" eli raskaus ja synnytys ilman nykylääketieteen apuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman modernia apua lapsista n. 4-5 % syntyisi kuolleena ja äideistä menehtyisi raskausaikana tai synnytyksessä saman verran. Lapsivuodeaikana ja ensimmäisen vuoden aikana kuolleisuus voi pompata vielä korkeammaksi ilman terveydenhuoltoa (25-30 %). Nämä luvut 1700-1800-luvun Suomesta. Aikamoista Las Vegas meininkiä valita hankkia lapsia ilman terveydenhuoltoa.

Ei ole asiallista mainita Las Vegasia tässä yhteydessä. Synnytin kaksi viimeisintä siellä. Yhdysvalloissa saa rahalla mitä tahansa palveluita. Tunsin niitäkin, joilla sairasvakuutukset ja silti synnytti kotona. Minusta neuvolatoiminta on holhoavaa ja ainostaan nuorin lapseni käytettiin Suomen neuvolassa. Yäk

Edellinen kirjoittaja taisi verrata Las Vegasiin lähinnä pitämällä vapaata synnytystä ilman neuvolaa arpapelinä, ei ettäkö Las Vegasissa niin synnytettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Kyllä miuten tuntuu ja kyllä nää itse itseään tarkkailee, ei ne tyhmiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Verenpaineen nousu ei ole yhtä kuin raskausmyrkytys. Jos et oireitasi huomaa, olet kyllä täysin kuutamolla.

https://rosie.fi/raskaus-hedelmallisyys/tunnistatko-raskausmyrkytyksen-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikkein paras olisi Hollannin malli, jossa yhteiskunta tulee terveiden ja motivoituneiden äitien kotisynnytyksiä. Noin viidennes äideistä synnyttää kotona, heidän joukossaan ystäviäni.

Hollannissa on Länsi-Euroopan mittapuulla melko paljon synnytyskomplikaatioita, mikä muistetaan näissä keskusteluissa aina mainita, mutta niistä vain murto-osa liittyy kotona alkaneisiin synnytyksiin. Kotisynnytys tai kotona aloitettu synnytys ei siis altista äitiä tai vauvaa vaaroille hollantilaisen aineiston mukaan.

Hollannin kotisynnytyksien äitiaines onkin poikkeuksellisen valikoitunutta. Itse olen synnyttänyt suomalaisessa sairaalassa ilman toimenpiteitä tai kivunlievityksiä, mutta Hollannin kotisynnytyskriteereitä en olisi täyttänyt.

Pitää muistaa, että Alankomaat on varsin pieni maa pinta-alaltaan, vain kokonaisuudessa noin Pohjois-Pohjanmaan kokoinen. Pinta-alaan on kuitenkin ahtautunut yli nelikymmenkertainen määrä asukkaita, joten välimatkat sairaaloihin ja kätilöillä koteihin ovat lyhyet.

Suomessakin suurin osa synnyttäjistä asuu isoissa kaupungeissa sairaaloiden läheisyydessä. Jos tänne haluttaisiin kehittää turvallisien kotisynnytyksien mallia, niin tietenkin kriteereihin kuuluisi että sairaala on lähellä.

Mutta tahdostahan tässä asiassa on kysymys, ja siksi utsjokelaisilla olosuhteilla perustellaan, miksi helsinkiläisille ei voi tarjota turvallista ja yhteiskunnan tukemaa kotisynnytysmallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Kyllä miuten tuntuu ja kyllä nää itse itseään tarkkailee, ei ne tyhmiä ole.

Kuvitteletko oikeasti, että nämä ei mene lääkärille jos sairastuvat? Ei vapaa raskaus tarkoita, että jos jokin kremppa tulee, ei käydä lääkärillä. Se tarkoittaa sitä, että raskautta ei seurata, jollei tarvetta ilmene.

Itsehän en sellaista tekisi, mutta jospa pysytään faktoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa sarjaa näiden "Raskaus ei ole sairaus! " -puoskarien kanssa. Muuten vaan naisia kuolee jatkuvasti kehitysmaissa raskauteen tai synnytykseen. Ilman neuvolaa olisin itsekin kuollut jo yli kymmenen vuotta sitten. Äärimmäistä tyhmyyttä tällainen.

Muutenkin mun on vähän vaikea ymmärtää näitä immeisiä, jotka tekee synnytyksestä elämyksen. Jos ajattelee eläimiä, niin niitä poikasia synnytetään sen enempää fiilistelemättä. Mutta ihminen tekee tästäkin monimutkaista tavoittelemalla jotain henkistä valaistumista synnyttämällä. Onhan se tuskainen kokemus, ja jotkut kilvoittelevat sillä, kuka pystyy eniten kestämään tuskaa erilaisilla aivopesumetodeilla, mutta eri asia, onko siinä järkeä.

Eräs vanha kätilö, joka teki uransa paljon ennen modernia kivunlievitystä, sanoi elämäkerrassaan, että jos vuosikymmenet alalla ovat hänelle jotain opettaneet, niin sen että synnytys on naiselle vähintään yhtä paljon henkinen kuin fyysinen kokemus.

Itse olen synnyttänyt tylsästi ja turvallisesti sairaalassa, mutta siitä huolimatta synnytykset ovat olleet minulle henkisesti todella isoja juttuja. Koko minäkuvani on muuttunut vahvemmaksi ja positiivisemmaksi.

Välillä mietin, miksi näissä keskusteluissa suhtaudutaan niin raivokkaan torjuvasti synnytyksen henkiseen puoleen, silloinkin kun vauvaa ei olla millään tavalla vaarantamassa. Miksi on niin suuri tabu sanoa, että synnyttäminen oli merkityksellistä ja ihanaa äidille? Onko vihan takana jokin oma kipukohta, jokin oma pettymys?

Ei kai synnyttämisen kokemuksellista ja henkistä puolta ole kukaan kieltämässä? Minä en ole synnyttänyt, mutta voin kuvitella sen olevan monella lailla mullistava kokemus, ja pienet vauvat ovat aivan ihmeellisiä otuksia. Tuleehan siinä maailmaan yksi uusi, ainutkertainen ihminen ja synnyttäjästä hänelle vanhempi. Myös sairaalassa. Siksi en ymmärräkään näitä vapaasta synnytyksestä meuhkaavia ja ns. lääketieteellisen raskauden ja synntyksen demonisoijia. Päinvastoin tuntuu, että monella heistä on käsittelemättömiä suruja ja traumoja.

En nyt puhu nyt vain tästä ketjusta. Olen lukenut näitä keskusteluja vuosia (esikoiseni on jo 11) ja muistan, kuinka jo odotusaikana ihmettelin, miksi odottajat, jotka toivoivat esimerkiksi lääkkeetöntä synnytystä, revittiin keskusteluissa likipitäen kappaleiksi.

Tarkoitatko siis, että lääkkeettömyydestä seuraisi voimakkaampi henkinen kokemus ja jos pitää toivetta lääkkeettömyydestä kummallisena, ei pidä arvossa synnytyksen mahdollisia henkisiä vaikutuksia vai miten tämä lääkkeettömyys liittyy tuohon lainaamaasti viestiin?

Lääkkeettömyys on mielenkiintoinen esimerkki, että siinä rintamalinjat kääntyvät hieman toisin.

Äidin lääkkeettömyys on yleensä hyväksi vauvalle. Lääkkeettömän synnytyksen kokeneet vauvat ovat muita vauvoja virkeämpiä ja jaksavat imeä paremmin. Mutta jostakin syystä nämä ihmiset, jotka paheksuvat kotisynnytyksiä vauvan edun nimissä, eivät paheksukaan lääkkeellistä kivunlievitystä. Eli suuri ideologia taustalla ei olekaan vauvan etu vaan se, että synnytyksen täytyy kulkea medikalisaation ehdoilla, sivistyneesti.

Mikähän sinun oma suuri ideologiasi on? Vauvan etu vai joku myytti luonnollisesta synnytyksestä?

Lastensuojelun tulisi heristää korviaan näiden kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikkein paras olisi Hollannin malli, jossa yhteiskunta tulee terveiden ja motivoituneiden äitien kotisynnytyksiä. Noin viidennes äideistä synnyttää kotona, heidän joukossaan ystäviäni.

Hollannissa on Länsi-Euroopan mittapuulla melko paljon synnytyskomplikaatioita, mikä muistetaan näissä keskusteluissa aina mainita, mutta niistä vain murto-osa liittyy kotona alkaneisiin synnytyksiin. Kotisynnytys tai kotona aloitettu synnytys ei siis altista äitiä tai vauvaa vaaroille hollantilaisen aineiston mukaan.

Hollannin kotisynnytyksien äitiaines onkin poikkeuksellisen valikoitunutta. Itse olen synnyttänyt suomalaisessa sairaalassa ilman toimenpiteitä tai kivunlievityksiä, mutta Hollannin kotisynnytyskriteereitä en olisi täyttänyt.

Pitää muistaa, että Alankomaat on varsin pieni maa pinta-alaltaan, vain kokonaisuudessa noin Pohjois-Pohjanmaan kokoinen. Pinta-alaan on kuitenkin ahtautunut yli nelikymmenkertainen määrä asukkaita, joten välimatkat sairaaloihin ja kätilöillä koteihin ovat lyhyet.

Suomessakin suurin osa synnyttäjistä asuu isoissa kaupungeissa sairaaloiden läheisyydessä. Jos tänne haluttaisiin kehittää turvallisien kotisynnytyksien mallia, niin tietenkin kriteereihin kuuluisi että sairaala on lähellä.

Mutta tahdostahan tässä asiassa on kysymys, ja siksi utsjokelaisilla olosuhteilla perustellaan, miksi helsinkiläisille ei voi tarjota turvallista ja yhteiskunnan tukemaa kotisynnytysmallia.

Niin, pk-seutuhan tosiaan on jo muutenkin niin eri asia kuin muu Suomi. Miksi tarvitsisi ottaa tässäkään asiassa huomioon muuta Suomea, kun kaikessa muussakin päätöksenteossa mennään pk-seutu edellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Kyllä miuten tuntuu ja kyllä nää itse itseään tarkkailee, ei ne tyhmiä ole.

Kuvitteletko oikeasti, että nämä ei mene lääkärille jos sairastuvat? Ei vapaa raskaus tarkoita, että jos jokin kremppa tulee, ei käydä lääkärillä. Se tarkoittaa sitä, että raskautta ei seurata, jollei tarvetta ilmene.

Itsehän en sellaista tekisi, mutta jospa pysytään faktoissa.

Tämähän se onkin niin kaksinaismoralistista näiden villi raskaus-mammojen kohdalla. Mustamaalataan lääketidettä, sairaalasynnytyksiä, kyseenalaistetaan kätilöiden ammattitaitoa ja tuomitaan ne jotka eivät heidän ideologiaansa jaa. Sitten kun hätä tulee kelpaa kätilö, sairaalasynnytys tai sektio, kätilön ammattitaito ja sairaalaympäristö ilman oman kodin rauhaa. Sitten kun vauva on syntynyt, pahimmassa tapauksessa sama terveydenhuollon parjaus jatkuu.

Mikseivät seiso aatteensa ja valintojen takana loppuun asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikkein paras olisi Hollannin malli, jossa yhteiskunta tulee terveiden ja motivoituneiden äitien kotisynnytyksiä. Noin viidennes äideistä synnyttää kotona, heidän joukossaan ystäviäni.

Hollannissa on Länsi-Euroopan mittapuulla melko paljon synnytyskomplikaatioita, mikä muistetaan näissä keskusteluissa aina mainita, mutta niistä vain murto-osa liittyy kotona alkaneisiin synnytyksiin. Kotisynnytys tai kotona aloitettu synnytys ei siis altista äitiä tai vauvaa vaaroille hollantilaisen aineiston mukaan.

Hollannin kotisynnytyksien äitiaines onkin poikkeuksellisen valikoitunutta. Itse olen synnyttänyt suomalaisessa sairaalassa ilman toimenpiteitä tai kivunlievityksiä, mutta Hollannin kotisynnytyskriteereitä en olisi täyttänyt.

Pitää muistaa, että Alankomaat on varsin pieni maa pinta-alaltaan, vain kokonaisuudessa noin Pohjois-Pohjanmaan kokoinen. Pinta-alaan on kuitenkin ahtautunut yli nelikymmenkertainen määrä asukkaita, joten välimatkat sairaaloihin ja kätilöillä koteihin ovat lyhyet.

Suomessakin suurin osa synnyttäjistä asuu isoissa kaupungeissa sairaaloiden läheisyydessä. Jos tänne haluttaisiin kehittää turvallisien kotisynnytyksien mallia, niin tietenkin kriteereihin kuuluisi että sairaala on lähellä.

Mutta tahdostahan tässä asiassa on kysymys, ja siksi utsjokelaisilla olosuhteilla perustellaan, miksi helsinkiläisille ei voi tarjota turvallista ja yhteiskunnan tukemaa kotisynnytysmallia.

Niin, pk-seutuhan tosiaan on jo muutenkin niin eri asia kuin muu Suomi. Miksi tarvitsisi ottaa tässäkään asiassa huomioon muuta Suomea, kun kaikessa muussakin päätöksenteossa mennään pk-seutu edellä?

Joo, tehdään tästä vaikka sitten aluepoliittinen kysymys. Kunhan löydetään jokin syy, minkä avulla ei tarvitse tarjota yhdellekään naiselle kotisynnytyksen mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa sarjaa näiden "Raskaus ei ole sairaus! " -puoskarien kanssa. Muuten vaan naisia kuolee jatkuvasti kehitysmaissa raskauteen tai synnytykseen. Ilman neuvolaa olisin itsekin kuollut jo yli kymmenen vuotta sitten. Äärimmäistä tyhmyyttä tällainen.

Muutenkin mun on vähän vaikea ymmärtää näitä immeisiä, jotka tekee synnytyksestä elämyksen. Jos ajattelee eläimiä, niin niitä poikasia synnytetään sen enempää fiilistelemättä. Mutta ihminen tekee tästäkin monimutkaista tavoittelemalla jotain henkistä valaistumista synnyttämällä. Onhan se tuskainen kokemus, ja jotkut kilvoittelevat sillä, kuka pystyy eniten kestämään tuskaa erilaisilla aivopesumetodeilla, mutta eri asia, onko siinä järkeä.

Eräs vanha kätilö, joka teki uransa paljon ennen modernia kivunlievitystä, sanoi elämäkerrassaan, että jos vuosikymmenet alalla ovat hänelle jotain opettaneet, niin sen että synnytys on naiselle vähintään yhtä paljon henkinen kuin fyysinen kokemus.

Itse olen synnyttänyt tylsästi ja turvallisesti sairaalassa, mutta siitä huolimatta synnytykset ovat olleet minulle henkisesti todella isoja juttuja. Koko minäkuvani on muuttunut vahvemmaksi ja positiivisemmaksi.

Välillä mietin, miksi näissä keskusteluissa suhtaudutaan niin raivokkaan torjuvasti synnytyksen henkiseen puoleen, silloinkin kun vauvaa ei olla millään tavalla vaarantamassa. Miksi on niin suuri tabu sanoa, että synnyttäminen oli merkityksellistä ja ihanaa äidille? Onko vihan takana jokin oma kipukohta, jokin oma pettymys?

Ei kai synnyttämisen kokemuksellista ja henkistä puolta ole kukaan kieltämässä? Minä en ole synnyttänyt, mutta voin kuvitella sen olevan monella lailla mullistava kokemus, ja pienet vauvat ovat aivan ihmeellisiä otuksia. Tuleehan siinä maailmaan yksi uusi, ainutkertainen ihminen ja synnyttäjästä hänelle vanhempi. Myös sairaalassa. Siksi en ymmärräkään näitä vapaasta synnytyksestä meuhkaavia ja ns. lääketieteellisen raskauden ja synntyksen demonisoijia. Päinvastoin tuntuu, että monella heistä on käsittelemättömiä suruja ja traumoja.

En nyt puhu nyt vain tästä ketjusta. Olen lukenut näitä keskusteluja vuosia (esikoiseni on jo 11) ja muistan, kuinka jo odotusaikana ihmettelin, miksi odottajat, jotka toivoivat esimerkiksi lääkkeetöntä synnytystä, revittiin keskusteluissa likipitäen kappaleiksi.

Tarkoitatko siis, että lääkkeettömyydestä seuraisi voimakkaampi henkinen kokemus ja jos pitää toivetta lääkkeettömyydestä kummallisena, ei pidä arvossa synnytyksen mahdollisia henkisiä vaikutuksia vai miten tämä lääkkeettömyys liittyy tuohon lainaamaasti viestiin?

Lääkkeettömyys on mielenkiintoinen esimerkki, että siinä rintamalinjat kääntyvät hieman toisin.

Äidin lääkkeettömyys on yleensä hyväksi vauvalle. Lääkkeettömän synnytyksen kokeneet vauvat ovat muita vauvoja virkeämpiä ja jaksavat imeä paremmin. Mutta jostakin syystä nämä ihmiset, jotka paheksuvat kotisynnytyksiä vauvan edun nimissä, eivät paheksukaan lääkkeellistä kivunlievitystä. Eli suuri ideologia taustalla ei olekaan vauvan etu vaan se, että synnytyksen täytyy kulkea medikalisaation ehdoilla, sivistyneesti.

Mikähän sinun oma suuri ideologiasi on? Vauvan etu vai joku myytti luonnollisesta synnytyksestä?

Olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa, enkä esimerkiksi Hollannin kriteereillä olisi ollut oikeutettu edes yrittämään kotisynnytystä. Joten joo, luulisin että vauvan etu edellä mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Kyllä miuten tuntuu ja kyllä nää itse itseään tarkkailee, ei ne tyhmiä ole.

Minun raskausmyrkytykseni ei ainakaan tuntunut yhtään miltään ennen kuin hyvin myöhäisessä vaiheessa. Siinä kohtaa olin maannut aiheen takia sairaalassa jo kuukauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Verenpaineen nousu ei ole yhtä kuin raskausmyrkytys. Jos et oireitasi huomaa, olet kyllä täysin kuutamolla.

https://rosie.fi/raskaus-hedelmallisyys/tunnistatko-raskausmyrkytyksen-…

Eihän se valkuainen virtsassakaan miltään tunnu. Raskausmyrkytykseen kun ei muuta vaadita kuin nuo kaksi, verenpaineet koholla ja valkuaista virtsassa. Turvotustakin on liki jokaisella odottavalla äidillä jossakin raskauden vaiheessa. Vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa tulevat muut oireet.

Nämä "vapaan elämän" -ideologiaa kannattavat cityhipit ovat yksinkertaisesti tiede ja lääketiede vastaisia;

- Ei uskota että aurinko on haitallinen, ei uskota länsimaiseen lääketieteeseen vaan puhutaan "big pharmasta" joka vain rahastelee ihmisten terveydellä ja ylläpitää sairauksia

- Ei uskota koronaan tai Ukrainan sotaan koska "valtamedia valehtelee"

- Ei uskota virallisia lääkäreitä vaan potkut saaneita kelkkansa tutkitulle tiedolle kääntäneitä huuhaalääkäreitä ja hyväksikäytetään heidän entistä asemaansa virassa huuhaan levittämiseen

Jne jne...

Tähän sisältyy myös vapaasynnytys ja villiraskaus sekä paremmuuden haku "tiedostamalla kehonsa viisauden" ja kääntymällä itseensä lääkärien sijaan sairauden sattuessa. Tiedätte kyllä ketä tarkoitan.

Yksi hulluimpia juttuja mitä juuri kuulin tällaiselta hipiltä oli että "nanoteknologia jota on nykyään kaikessa, vakoilee mitä me ajattelemme ja siten mainostaa meille tuotteita". En osaa sen paremmin selittää, koska koko touhussa ei ole mitään järkeä.

En voi käsittää tällaista vapaasynnytystouhua. Oma raskauteni sujui ongelmitta kovia liitoskipuja lukuunottamatta, olen nuori terve nainen eikä esikoisen synnytys pelottanut yhtään. Kävi kuitenkin niin että synnytys kesti 2 päivää ja ponnistusvaihe miltei puolitoista tuntia ja pelkäsin kuollakseni että vauva menehtyy synnytyskanavaan kun se oli siellä virhetarjonnassa ja seilasi edestakaisin. Kipuni olivat infernaaliset, kuin suoraan helvetistä ja sain synnytystrauman sekä PTSD:n johon en saanut mitään apua. Nyt siitä on pian 2 vuotta ja olen vasta alkanut parantua. Rakastan kuitenkin lastani enemmän kuin mitään ja olen todella onnellinen että selvisimme synnytyksestä elossa ilman vahinkoja!

On kamalaa, että jotkut käyttävät etuoikeutettua asemaansa hyväksi ja Suomen lintukodossa jossa saa parhaan mahdollisen hoidon ja vielä ilmaiseksi, päättää riskeerata syntymättömien lastensa hengen ideologian vuoksi. Melkein kuin jotain uhraamista heidän palvomilleen luonnonjumalille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Verenpaineen nousu ei ole yhtä kuin raskausmyrkytys. Jos et oireitasi huomaa, olet kyllä täysin kuutamolla.

https://rosie.fi/raskaus-hedelmallisyys/tunnistatko-raskausmyrkytyksen-…

Eihän se valkuainen virtsassakaan miltään tunnu. Raskausmyrkytykseen kun ei muuta vaadita kuin nuo kaksi, verenpaineet koholla ja valkuaista virtsassa. Turvotustakin on liki jokaisella odottavalla äidillä jossakin raskauden vaiheessa. Vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa tulevat muut oireet.

Ja sit vasta puhutaan siitä, että ollaan ongelmissa. Ja kyllä nämä testaa verenpainetta ja valkuaisia, he vaan eivät mene sitä varten neuvolaan.

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää tällaista vapaasynnytystouhua. Oma raskauteni sujui ongelmitta kovia liitoskipuja lukuunottamatta, olen nuori terve nainen eikä esikoisen synnytys pelottanut yhtään. Kävi kuitenkin niin että synnytys kesti 2 päivää ja ponnistusvaihe miltei puolitoista tuntia ja pelkäsin kuollakseni että vauva menehtyy synnytyskanavaan kun se oli siellä virhetarjonnassa ja seilasi edestakaisin. Kipuni olivat infernaaliset, kuin suoraan helvetistä ja sain synnytystrauman sekä PTSD:n johon en saanut mitään apua. Nyt siitä on pian 2 vuotta ja olen vasta alkanut parantua. Rakastan kuitenkin lastani enemmän kuin mitään ja olen todella onnellinen että selvisimme synnytyksestä elossa ilman vahinkoja!

On kamalaa, että jotkut käyttävät etuoikeutettua asemaansa hyväksi ja Suomen lintukodossa jossa saa parhaan mahdollisen hoidon ja vielä ilmaiseksi, päättää riskeerata syntymättömien lastensa hengen ideologian vuoksi. Melkein kuin jotain uhraamista heidän palvomilleen luonnonjumalille.

Ja mikäs oli se sairaalan anti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksenahan tämä on kaunis mutta todellisuus on toista. En ymmärrä miksi kukaan riskeeraisi vauvan hyvinvointia ideologian tähden. Sairaalasynnyryskään ei ole aina ideaali, mutta oikeasti, tarvitseeko sen olla? On sitten koko loppuelämä aika toteuttaa sitä elämän visiota elossa olevan lapsen kanssa.

Tietty ei sairaalassakaan aina mene asiat putkeen ja kuolemia tapahtuu, mutta siellä ja neuvolan seurannalla ne ns. turhat kuolemat voidaan torjua.

Montako kuolemaa synnärillä vuosittain estetään?

Tarkoitat varmaan, että montako kuolemaa JA vakavaa vammautumista estetään synnärillä JA neuvolassa.

En tarkoita. Tarkoitan just sitä mitä kysyn. Miten sä estät neuvolassa vammautumisen?

Voin kysyä toisenkin kysymyksen. Onko vauva, jonka syntymä menee pieleen kuinka usein syntyessään vammaton?

Neuvolassa selviää lukuisia häiriötiloja kuten hengenvaarallisia raskausmyrkytyksiä, jotka vaativat hoitoa. Hoitamaton raskausmyrkytys johtaa äidin ja vauvan kuolemaan. Tämä vain yksi esimerkki.

Jälkimmäistä kysymystä en ymmärrä. Jos vauva vammautuu tai kuolee synnytyksessä, tietenkään hän ei ole syntyessään vammaton, koska vammautui synnytyksessä.

Raskausmyrkytyksen kyllä varmasti huomaa ihan jokainen. Luultavasti tässä nyt kysyttiin sitä millä perustelet että vammautumiset estetetään sairaalassa yhtäön sen suuremmalla %, hätäsektiolla syntyvistä lapsista aika moni vammautuu siitä huolimatta.

Raskausmyrkytyksen huomaaminen itse, etenkin siinä vaiheessa että sitä voidaan hoitaa, on todella vaikeaa. Verenpaineiden nousu kun ei tunnu yhtään miltään.

Verenpaineen nousu ei ole yhtä kuin raskausmyrkytys. Jos et oireitasi huomaa, olet kyllä täysin kuutamolla.

https://rosie.fi/raskaus-hedelmallisyys/tunnistatko-raskausmyrkytyksen-…

Eihän se valkuainen virtsassakaan miltään tunnu. Raskausmyrkytykseen kun ei muuta vaadita kuin nuo kaksi, verenpaineet koholla ja valkuaista virtsassa. Turvotustakin on liki jokaisella odottavalla äidillä jossakin raskauden vaiheessa. Vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa tulevat muut oireet.

Ja sit vasta puhutaan siitä, että ollaan ongelmissa. Ja kyllä nämä testaa verenpainetta ja valkuaisia, he vaan eivät mene sitä varten neuvolaan.

Aiemmin tuolla kirjoitettiin että raskautta ei seurata mitenkään, vaan otetaan vastaan se mikä on tullakseen. Eli siis kuinka asia on, seurataan vai ei? Ja missä menee raja, onko liikelaskenta jo raskauden seuraamista ja kiellettyä villissä raskaudessa?

Evoluutio in action...