Terveyskeskuslääkärin painajainen ihmiset jotka itse epäilevät sairastavansa: long covidia, borrelioosia, homeallergiaa tai kilpirauhasongelmaa

Mun painajainen puolestaan on terveyskeskuslääkäri joka ei ole seurannut aikaa eikä tiedä mitään eikä tajua kuinka ihmisen elimistö oikeasti toimii. 99 prossaa lääkäreistä on näitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun painajainen puolestaan on terveyskeskuslääkäri joka ei ole seurannut aikaa eikä tiedä mitään eikä tajua kuinka ihmisen elimistö oikeasti toimii. 99 prossaa lääkäreistä on näitä.

Ja millähän kompetenssilla väität tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun painajainen puolestaan on terveyskeskuslääkäri joka ei ole seurannut aikaa eikä tiedä mitään eikä tajua kuinka ihmisen elimistö oikeasti toimii. 99 prossaa lääkäreistä on näitä.

Ja millähän kompetenssilla väität tuollaista?

Aika selviö, jos ei ole kiinnostunut potilaista, vaan palkkanauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun painajainen puolestaan on terveyskeskuslääkäri joka ei ole seurannut aikaa eikä tiedä mitään eikä tajua kuinka ihmisen elimistö oikeasti toimii. 99 prossaa lääkäreistä on näitä.

Ja millähän kompetenssilla väität tuollaista?

Aika selviö, jos ei ole kiinnostunut potilaista, vaan palkkanauhasta.

Mistä löydät tällaisen lääkärin?

ylös

Niin, lääkäri totesi minut testien jälkeen homeallergiseksi kun olin asunut vuosia kirjaimellisesti vihreässä vuokrakämpässä ja oireilu meni niin pahaksi etten voinut enää hengittää muualla kuin avoimen ikkunan edessä. 

Borrelioosi ja varsinkin kilpirauhassairaudet ovat OIKEITA fyysisiä sairauksia jotka nyt jokainen lääkäri tulisi tietää ja testauttaa jos aihetta on. 

Se että terveyskeskuslääkäri on niin tumpelo ja tietämätön ettei tiedä edes näitä perusasioita ei ole potilaan syy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Todella loukkaavaa! Masennus on ihan vakio arvausdiagnoosi lähes mihin tahansa vaivaan, joka aiheuttaa väsymystä tai alavireisyyttä. Olen ihan varma, että Suomessa todella iso määrä mielialalääkkeitä syövistä ihmisistä syö niitä aiheettomasti sen verran monta kertaa on itsellenikin ehdotettu masennusdiagnoosia ja välillä lääkäri jopa loukkaantuu siitä, etten ole kokenut asiaa samoin. Kyllä normaali ihminen erottaa väsymyksen ja masennuksen toisistaan. Jos mieli on positiivinen, on toiveita elämää varten, elämänhalua jne., mutta ei vaan pysy hereillä tai aivot ovat toimimatonta muhjua niin millä perusteella sinusta on kyse masennuksesta? Oma tarinansa on sitten vielä normaalien suru- ja traumareaktioiden medikalisointi masennukseksi. 

Esitin kysymyksen. Mitä loukkaavaa siinä on? Eiköhän se lääketieteen ammattilainen ole kuitenkin oikea henkilö analysoimaan tilanteen toisin kuin maallikko potilas itse.

Väärin. Jos jätetään ne ääripään tapaukset pois niin kuin vaikka skitsofreniat jne niin kyllähän se on niin että eiköhän potilas itse tunne oman kroppansa parhaiten. Ongelma on siinä että monet lääkärit eivät kuuntele potilasta ja ota tosissaan oireita joita potilas omassa kehossaan tuntee. 

Vierailija kirjoitti:

Minkäs alan lääkäri olet? Kielioppi ei ainakaan ole hallussa.

En tiedä kenelle kysymyksesi oli tarkoitettu mutta ymmärtääkseni lääkiksessä ei opiskella suomen kielen kielioppia. Muutenkin sinne lääkikseen hakeutuu enemmän matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä. Kielipoliiseista lyhyen matematiikan lukijoista taas tulee työttömiä filosofian maistereita.

Laitoin tämän tänne uudestaan kun jostain syystä vastaukseni oli poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Todella loukkaavaa! Masennus on ihan vakio arvausdiagnoosi lähes mihin tahansa vaivaan, joka aiheuttaa väsymystä tai alavireisyyttä. Olen ihan varma, että Suomessa todella iso määrä mielialalääkkeitä syövistä ihmisistä syö niitä aiheettomasti sen verran monta kertaa on itsellenikin ehdotettu masennusdiagnoosia ja välillä lääkäri jopa loukkaantuu siitä, etten ole kokenut asiaa samoin. Kyllä normaali ihminen erottaa väsymyksen ja masennuksen toisistaan. Jos mieli on positiivinen, on toiveita elämää varten, elämänhalua jne., mutta ei vaan pysy hereillä tai aivot ovat toimimatonta muhjua niin millä perusteella sinusta on kyse masennuksesta? Oma tarinansa on sitten vielä normaalien suru- ja traumareaktioiden medikalisointi masennukseksi. 

Esitin kysymyksen. Mitä loukkaavaa siinä on? Eiköhän se lääketieteen ammattilainen ole kuitenkin oikea henkilö analysoimaan tilanteen toisin kuin maallikko potilas itse.

Väärin. Jos jätetään ne ääripään tapaukset pois niin kuin vaikka skitsofreniat jne niin kyllähän se on niin että eiköhän potilas itse tunne oman kroppansa parhaiten. Ongelma on siinä että monet lääkärit eivät kuuntele potilasta ja ota tosissaan oireita joita potilas omassa kehossaan tuntee. 

höpöhöpö

Kyllä lääkärille voi ehdottaa.

Liian usein rautaa, joka päivä, se ei jaksa imeytyä.

Jos sisäilma häiritsee, kannattaa muuten muuttaa Englantiin.

Siellä on olotila, kuin muinoin jolloin

ei tunnettu sisäilmasairauksia.

Vierailija kirjoitti:

#88: niin, varastorauta=ferritiini, josta täällä on kyllä puhuttu. Ja on aidosti tärkeä asia hoitaa kuntoon. Itselläni on aina ollut hemoglobiini normaalin rajoissa vaikka ferritiini on ollut alle 10. Rautakuurit nostavat ensin ferritiiniarvoja ja vasta sitten hemoglobiinin

Rautakuurit nostavat ensin hemoglobiinin ja sitten vasta ferritiiniarvoja.

Totta😂

Vierailija kirjoitti:

Millä tuota albicansia hoidetaan? Minulla siis diagnoosina raudanpuuteanemia mutta lääkäri on nyt useamman kerran ihmetellyt valkosolujen puutetta. Raudanpuuteanemiassahan punasolut ovat pienet ja ferritiini matala niin kuin minulla onkin. Ei vaan ole parantunut rautaa syömällä edes kahdessa vuodessa. En uskalla lääkärille tätä ehdottaa mutta helpottaa itseäni, jos tiedän, mikä vaivaa ja voinko itse tehdä asialle jotain.

Kai sitä raudanpuutetta on tarkemmin selvitelty eli keliakiakokeet katsottu ja tähystykset tehty molemmista päistä?

Kallis ja viehättävä lääkäri on uskottavampi, siksi kannattaa

Maksaa, niin lääke tehoaa paremmin.

Tutkittua tietoa tämä.

Jos itse toimii itselle lääkärinä, kannattaa katsoa peiliin vain

hyvin meikattuna tai ainakin

karvat suittuna.

Eihän tällaisia asioita terveyskeskuslääkärit osaa hoitaa. Keuhko-ongelmat kannattaa suoraan hoitaa keuhkolääkärin kanssa jne. Tk-lääkäri voi tikata haavan tai tehdä verenpaineseurantoja. Kaikkeen haastavampaan kannattaa etsiä erikoislääkäri.

Yksinäinen ihminen kaipaa huomiota. Ja hoivaa. Muodikas sairaus on hyvä apu tähän.

Mutta kannattaa mennä lääkärille

hyvin meikattuna tai ainakin

karvat suittuna.

Samoja toktoreita on yksityisellä J a

Julkisella, ohjeistus heille vain eri.

Sekä ansaintalogiikka.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen asenne, sitten kun paljastuukin että on pitkälle levinnyt syöpä tms, niin jälkiviisaana ojennetaan että olisi pitänyt aikaisemmin tutkituttaa... Epämääräisten oireiden kanssa turha käydä tutkituttamassa kun ei ketään kiinnosta tutkia. Sitten annetaan vakavien sairauksien pahentua kunnes mennään pää kainalossa sinne lekurille.

Just oli IS:ssa jonkun lääkärin vinkki, pitäkää huolta itsestänne ennakkoon ettette sairastu. HEH! 

Ei onnistu kun lääkärit heittää terveysasemalta ulos ja sanoo että se on vaan stressiä/masennusta/ties mitä "luulotautia". 

Annaltaehkäisyyn liittyy oleellisesti sekin että tutkitaan ajoissa ja hoidetaan ajoissa kun oireita ilmaantuu.

"

14. Lääkäri

”Ennaltaehkäise sairauksia. Mitään asiaa ei voi ”korjata” takaisin entiseen lääkkeillä, leikkauksilla, laserhoidoilla, fysioterapialla tai psykoterapialla. Ne ihmiset, jotka kantavat itse vastuuta terveydestään ja ennaltaehkäisevät sairauksien syntymistä myös elävät terveinä pidempään.”

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet oli niin suoraan lääkärikirjasta että lääkärikin määräsi lääkkeen samalla istunnolla kuin lähetti verikokeeseen. (Arvot oli toki tutkittu joskus pari vuotta aiemmin ja olivat silloinkin alhaiset mutta tilanne paheni sen jälkeen.) Vitamiinipuutoksia (imeytymishäiriö, syytä tutkitaan) en olisi arvannut omin avuin, ne ilmenivät verikokeessa, ei ollut vielä ollut varsinaisia oireita (paitsi väsymys).

Olen mennyt omalla diagnoosilla myös psykiatrille, koska samalla tavalla oppikirjaoireet oli psyyken sairauteen. Ahdistusdiagnoosi tuli myöhemmin itselle vähän puskan takaa, kun olin luullut sen oireiden liittyvän siihen toiseen (ja ovatkin osittain samoja).

Joten ainakaan omalla kohdallani en ole saanut lääkäreiltä moitteita siitä että osaan lukea terveyskirjaston artikkeleita ihan niin kuin hekin, mutta se ei ole myöskään estänyt heitä tekemästä lisätestejä ja löytämästä muita ongelmia joista en ollut tietoinen.

Joskus silti yksityinenkin lääkäri vähättelee. Itse kärsin esim unettomuudesta viime talvena niin meinasi lähes pakottaa minut masennuksen määritelmän alle ja teki kaikki ne testit ja lomakkeet. Se  virallinen asia jäi sen kaiken alle ja en saanut mitään unilääkkeitä kunnolla. Vahvaa melatoniinia ja Mirtatsapiinia kyllä. Ehkä niistä joku apu oli. 

Terveyskeskuslääkäristä oli  yksi kokemus viime kesältä. En vaan tiedä silloin, että mitä se kaikki oli ja jäi epäselväksi. Heräsin yöllä siihen, että toiseen pohkeeseen alkoi sattua todella paljon ja oli kuin puukolla oltaisiin pistetty. Nousin ylös niin jalat eivät oikein toimineet ja kipu vaan paheni kävellessä. Samalla alkoi huimata ja näkö sumentua sekä tuli paineentunne päähän. Sydämessä tuntui kuin olisi ollut rytmihäiriötä. Hengitys oli aika raskasta. Sen jälkeen pelkäsin, että olen saanut jonkun veritulpan, kun kipua niin paljon. Sain onneksi kyydin terveyskeskukseen ja siellä otettiin verenpaine (kuulemma normaali) ja myöhemmin yritin lääkärissä asiaa selittää niin tuntuivat aluksi vähättelevän. Sitten soittivat  läheisen kaupungin terveyskeskuslääkärille ( sanoivat tämän minulle) ja pyysivät sieltä ohjeita. Varmaan niiden ansiosta minulta otettiin ekg ja laajat verikokeet sekä vielä joku veren hyytymistekijään liittyvä arvo. Näissä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä ja kuulemma se hyytymistekijän arvokin sellainen, ettei voi tulppia tulla. En siis tiedä vieläkään mitä se oli ja kipu kamala silloin.

Huomasin myös sen, että alkoivat pistää kaikkea vähän paniikkikohtauksen piikkiin, vaikka tiedän kyllä ettei se ollut sitä ja minulla ei ole mitään sellaiseen viittaavaa ja erottaisin kyllä sen. Kyse oli kyllä jostain fyysisestä silloin ja kipua paljon. Samalla tuo yksityinen lääkäri josta kirjoitin oli  myös katsonut nuo tk lääkärin kirjoittamat jutut tuon  käynnin yhteydessä. Ehkä ajatteli ne lukiessaan itsekin joten mielenterveysongelmaa ja alkoi sitä ehdotella sen jälkeen. Siinä mielessä ei yllätä tämä. Jos joku tietää mikä minulla mahtoi olla tai on kokenut samaa niin tahtoisin tietää enemmän.