Terveyskeskuslääkärin painajainen ihmiset jotka itse epäilevät sairastavansa: long covidia, borrelioosia, homeallergiaa tai kilpirauhasongelmaa

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Ap voisi esittää lähteen mistä tämä tieto on hankittu. Avaushan ei sitä sisältänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Todella loukkaavaa! Masennus on ihan vakio arvausdiagnoosi lähes mihin tahansa vaivaan, joka aiheuttaa väsymystä tai alavireisyyttä. Olen ihan varma, että Suomessa todella iso määrä mielialalääkkeitä syövistä ihmisistä syö niitä aiheettomasti sen verran monta kertaa on itsellenikin ehdotettu masennusdiagnoosia ja välillä lääkäri jopa loukkaantuu siitä, etten ole kokenut asiaa samoin. Kyllä normaali ihminen erottaa väsymyksen ja masennuksen toisistaan. Jos mieli on positiivinen, on toiveita elämää varten, elämänhalua jne., mutta ei vaan pysy hereillä tai aivot ovat toimimatonta muhjua niin millä perusteella sinusta on kyse masennuksesta? Oma tarinansa on sitten vielä normaalien suru- ja traumareaktioiden medikalisointi masennukseksi. 

Sitä masennusdiagnoosia ei kannata ottaa turhaan!

Olin nuori ja kipeä (IBS ja muutakin) ja lääkäri ehdotti masennusta. Oikeasti en ollut masentunut vaan ihan normaalisti surin sitä, että olin juuri menettänyt toisen vanhempani. Vielä vuosia myöhemmin diagnoosi haittasi, koska en meinannut saada edes tapaturmavakuutusta itselleni. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Basedow?

Unohdit varastoraudan puutteiset , sama kuin oli ennen kilpirauhasuskovaisilla, testit näyttää normaalia mutta jostain netistä löytyy tieto että siltikin voi hoitaa ja joku puoskari siihen vielä kannustaakin. Sitten porukka matkaa joukkopsykoosissa sille yhdellä lääkärille joka on eri mieltä kansainvälisten suositusten kanssa ja määrää kaikennäköistä. Jännä, että long covid iskee lähinnä hoitajiin, sillä, että se on heillä ammattitautiluokituksen alainen ja täysi palkka juoksee vaikka vuoden, ei varmasti ole mitään tekemistä asian kanssa. 

Valviraan vaan kuponkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Todella loukkaavaa! Masennus on ihan vakio arvausdiagnoosi lähes mihin tahansa vaivaan, joka aiheuttaa väsymystä tai alavireisyyttä. Olen ihan varma, että Suomessa todella iso määrä mielialalääkkeitä syövistä ihmisistä syö niitä aiheettomasti sen verran monta kertaa on itsellenikin ehdotettu masennusdiagnoosia ja välillä lääkäri jopa loukkaantuu siitä, etten ole kokenut asiaa samoin. Kyllä normaali ihminen erottaa väsymyksen ja masennuksen toisistaan. Jos mieli on positiivinen, on toiveita elämää varten, elämänhalua jne., mutta ei vaan pysy hereillä tai aivot ovat toimimatonta muhjua niin millä perusteella sinusta on kyse masennuksesta? Oma tarinansa on sitten vielä normaalien suru- ja traumareaktioiden medikalisointi masennukseksi. 

Esitin kysymyksen. Mitä loukkaavaa siinä on? Eiköhän se lääketieteen ammattilainen ole kuitenkin oikea henkilö analysoimaan tilanteen toisin kuin maallikko potilas itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Todella loukkaavaa! Masennus on ihan vakio arvausdiagnoosi lähes mihin tahansa vaivaan, joka aiheuttaa väsymystä tai alavireisyyttä. Olen ihan varma, että Suomessa todella iso määrä mielialalääkkeitä syövistä ihmisistä syö niitä aiheettomasti sen verran monta kertaa on itsellenikin ehdotettu masennusdiagnoosia ja välillä lääkäri jopa loukkaantuu siitä, etten ole kokenut asiaa samoin. Kyllä normaali ihminen erottaa väsymyksen ja masennuksen toisistaan. Jos mieli on positiivinen, on toiveita elämää varten, elämänhalua jne., mutta ei vaan pysy hereillä tai aivot ovat toimimatonta muhjua niin millä perusteella sinusta on kyse masennuksesta? Oma tarinansa on sitten vielä normaalien suru- ja traumareaktioiden medikalisointi masennukseksi. 

Esitin kysymyksen. Mitä loukkaavaa siinä on? Eiköhän se lääketieteen ammattilainen ole kuitenkin oikea henkilö analysoimaan tilanteen toisin kuin maallikko potilas itse.

Ei tunnu olevan. Olen itse ollut lääkärin vastaanotolla useamman kerran niin, että lääkäri on yrittänyt vakuuttaa minulle olevani masentunut. No, varmasti kuvittelet ettei minulla ole sairaudentuntoa, mutta kun ei minulla ole ollut masennuksen oireitakaan väsymystä lukuun ottamatta. Kyllä masennukseen liittyy jonkinlainen toivottomuuden, voimattomuuden, näköalattomuuden tms. tunne myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Todella loukkaavaa! Masennus on ihan vakio arvausdiagnoosi lähes mihin tahansa vaivaan, joka aiheuttaa väsymystä tai alavireisyyttä. Olen ihan varma, että Suomessa todella iso määrä mielialalääkkeitä syövistä ihmisistä syö niitä aiheettomasti sen verran monta kertaa on itsellenikin ehdotettu masennusdiagnoosia ja välillä lääkäri jopa loukkaantuu siitä, etten ole kokenut asiaa samoin. Kyllä normaali ihminen erottaa väsymyksen ja masennuksen toisistaan. Jos mieli on positiivinen, on toiveita elämää varten, elämänhalua jne., mutta ei vaan pysy hereillä tai aivot ovat toimimatonta muhjua niin millä perusteella sinusta on kyse masennuksesta? Oma tarinansa on sitten vielä normaalien suru- ja traumareaktioiden medikalisointi masennukseksi. 

Esitin kysymyksen. Mitä loukkaavaa siinä on? Eiköhän se lääketieteen ammattilainen ole kuitenkin oikea henkilö analysoimaan tilanteen toisin kuin maallikko potilas itse.

Ei tunnu olevan. Olen itse ollut lääkärin vastaanotolla useamman kerran niin, että lääkäri on yrittänyt vakuuttaa minulle olevani masentunut. No, varmasti kuvittelet ettei minulla ole sairaudentuntoa, mutta kun ei minulla ole ollut masennuksen oireitakaan väsymystä lukuun ottamatta. Kyllä masennukseen liittyy jonkinlainen toivottomuuden, voimattomuuden, näköalattomuuden tms. tunne myös. 

Ei sitä välttämättä itse huomaa ja juuri siihen tarvitaan ammattilaisen silmää. Terveyskeskuslääkäri on tähän riittävän pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin masennus eikä kuunneltu kun sanoin että tämä on nyt jotain muuta, olin jatkuvasti väsynyt ja umpijäässä. Vasta kun tukka irtosi tuppoina ja silmät pullistui päästä suostuttiin kunnolla tutkimaan. Näytin tässä vaiheessa Klonkun pikkusiskolta ja olin syönyt masennuslääkettä turhaan 2 vuotta.

Millä peruustella söit lääkkeitä turhaan?

Eiköhän mielialalääkitys ole melkoisen turha ja jopa haitallinen, jos henkilö ei oikeasti sairasta masennusta. 

Onko masennus todettu jälkikäteen ammattilaisen toimesta alunperin vääräksi diagnoosiksi vai ihanko itse päädyit tuohon arvioon? Eihän sairaudet poissulje toisiaan.

Todella loukkaavaa! Masennus on ihan vakio arvausdiagnoosi lähes mihin tahansa vaivaan, joka aiheuttaa väsymystä tai alavireisyyttä. Olen ihan varma, että Suomessa todella iso määrä mielialalääkkeitä syövistä ihmisistä syö niitä aiheettomasti sen verran monta kertaa on itsellenikin ehdotettu masennusdiagnoosia ja välillä lääkäri jopa loukkaantuu siitä, etten ole kokenut asiaa samoin. Kyllä normaali ihminen erottaa väsymyksen ja masennuksen toisistaan. Jos mieli on positiivinen, on toiveita elämää varten, elämänhalua jne., mutta ei vaan pysy hereillä tai aivot ovat toimimatonta muhjua niin millä perusteella sinusta on kyse masennuksesta? Oma tarinansa on sitten vielä normaalien suru- ja traumareaktioiden medikalisointi masennukseksi. 

Esitin kysymyksen. Mitä loukkaavaa siinä on? Eiköhän se lääketieteen ammattilainen ole kuitenkin oikea henkilö analysoimaan tilanteen toisin kuin maallikko potilas itse.

Ei tunnu olevan. Olen itse ollut lääkärin vastaanotolla useamman kerran niin, että lääkäri on yrittänyt vakuuttaa minulle olevani masentunut. No, varmasti kuvittelet ettei minulla ole sairaudentuntoa, mutta kun ei minulla ole ollut masennuksen oireitakaan väsymystä lukuun ottamatta. Kyllä masennukseen liittyy jonkinlainen toivottomuuden, voimattomuuden, näköalattomuuden tms. tunne myös. 

Ei sitä välttämättä itse huomaa ja juuri siihen tarvitaan ammattilaisen silmää. Terveyskeskuslääkäri on tähän riittävän pätevä.

Juu. Eiköhän sitä itse huomaa, ettei ole masentunut. Ihan käsittämätöntä tuo, että toisille jaellaan diagnooseja oikealta ja vasemmalta. Tein lääkärin vastaanotolla masennustestiä ja hän alkoi kesken testin sättiä minua, että vastaan tahallani kysymyksiin tarkoitushakuisesti väärin. Hän oli jo päättänyt, että olen masentunut ja ilmeisesti sinäkin, että moni on tietämättään masentunut. Ehkäpä sinäkin olet masentunut. 

Eivät ole millään lailla painajaisia. Sairauksien mahdollisuutta voidaan tutkia. Miksi painajainen, perustyö.

T sis el Terv keskuksessa

Monikohan lääkäri on masentunut ja silti työssä.

Vierailija kirjoitti:

Joo sen olen kyllä huomannut, että lääkärin pahin painajainen on sellainen henkilö, joka osaa arvella, että mikä voisi olla vikana. Pitäisi antaa lekurin itse tulla siihen lopputulokseen ja potilaan olla vaan ihmeissään ja nöyränä, että jaa tällainenkö sairaus. Hemmetti mikä valtapeli.

Täähän se juuri on. Lääkärin pitäisi voida tehdä puolueeton diagnoosi ilman ohjailevia mielipiteitä. Anna lääkärin ensin diagnosoida ja kysy sen jälkeen, jos olet eri mieltä.

Minulla on resting bitch face, ehkä siksi lääkärit tarjoilevat vuodesta toiseen masennusdiagnooseja, vaikkei niistä edes ole kyse. 

Niin ja se ferritiini.

Kummasti teille mammoille ja teidän sukulaisillenne on sattunut noita "itseoppineita" lääkäreitä, jotka viestienne perusteella eivät ymmärrä mistään mitään. Menkää herran tähden suoraan yksityiselle puolelle. Matkalla terkkarista omalle vastaanotollehan useimmat terveyskeskuslääkärit pätevöityvät aivan huippuosaajiksi! Ja jos kerran olette aivan varmoja vaivanne laadusta, niin varatkaa heti aika alan erikoislääkärille, ei yleislääkärille. Jos havaitsen silmissä vikaa, tilaan ajan silmälääkärille, tai jos ilmenee ns. naistenvaivoja, niin tilaan ajan gynekologille. TK-lääkärit eivät näitä vaivoja juuri hoida, kirjoittavat ehkä lähetteen polille, ja sitten odotellaan, odotellaan ja vielä kerran odotellaan. On totta, että rahaa tarvitaan huomattavasti enemmän kuin terkkarissa ja Kela korvaa minimaalisen osan lääkärin taksasta, mutta mitä siitä, jos kerran apu löytyy. Se on monelle priorisointikysymys, mihin rahansa käyttää, ostaako muutaman perjantaipullon vai käykö erikoislääkärin vastaanotolla.

#88: niin, varastorauta=ferritiini, josta täällä on kyllä puhuttu. Ja on aidosti tärkeä asia hoitaa kuntoon. Itselläni on aina ollut hemoglobiini normaalin rajoissa vaikka ferritiini on ollut alle 10. Rautakuurit nostavat ensin ferritiiniarvoja ja vasta sitten hemoglobiinin

Vierailija kirjoitti:

#88: niin, varastorauta=ferritiini, josta täällä on kyllä puhuttu. Ja on aidosti tärkeä asia hoitaa kuntoon. Itselläni on aina ollut hemoglobiini normaalin rajoissa vaikka ferritiini on ollut alle 10. Rautakuurit nostavat ensin ferritiiniarvoja ja vasta sitten hemoglobiinin

Luotettava lähde väitteelle?