Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?

* sinut sen kanssa että tekee VAIN sen mikä on mahdollista. Ei enempää eikä vähempää.

vanhakyynikko kirjoitti:

En ole rullaillut senioreiden kroonikko-osastolla, vaan yliopistollisen keskussairaalan milloin milläkin osastolla sekä paikallisen terveyskeskuksen "normaali" osastolla. Näkemykseni perustuu siihen, mitä olen nähnyt ja kokenut ja kuunnellut huonekavereiden juttuja.

.

Ihan kiva saada tänne myös potilasnäkökulmaa. Onko sulla jotain annettavaa tähän aiheeseen, eli löytyykö jotain näkemystä siihen, miksi sairaanhoitajat lähtevät alalta? 

Kun olet ollut siellä osastolla potilaan roolissa, niin tiedätkö esimerkiksi, kuka siitä henkilökunnasta on sairaanhoitaja, kuka lähihoitaja tai laboratoriohoitaja tai kuka on laitoshuoltaja? Onko sillä sinusta mitään väliä? 

Olen aina käyttänyt samaa nimimerkkiä. En ole koskaan aikaisemmin kirjoitta vauva.fi ketjuille yhtään mitään . Jos on eri mieltä ketjun "vierailijoiden" kanssa, onko se ikävää tai epämiellyttävää?

Mahdollisesti tulevista sairaalajaksoista en tietenkään  tiedä. Kokeita ja tutkimuksia on tulossa ja käyntejä ainakin kolmen eri alan lääkäreiden kanssa. 

Luin tekstistäsi peitellyn uhkauksen. Oliko se sitä?.

Vierailija kirjoitti:

Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista. 

Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni. 

T. lähihoitaja

Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.

Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta. 

Nämä lukuisat "vierailijat" ovat ihan omin sanoin kertoneet niiden tavallisten syiden lisäksi myös selkään puukottamisen. Siis työtovereiden taholta tulleen epäasiallisen ja ilkeän toiminnan. Tätä ei julkisessa keskustelussa ainakaan Tehy:n toimesta pidetä esillä. 

Tämä työtovereiden, tai kollegoiden, välillä tapahtuva selkäänpuukotus lienee niin arka asia, ettei siitä sovi muistuttaa.

Siskot eivät ole solidaarisia toisilleen. Tätä on kovin vaikea myöntää koska se on vastaan virallista agendaa.

vanhakyynikko kirjoitti:

Olen aina käyttänyt samaa nimimerkkiä. En ole koskaan aikaisemmin kirjoitta vauva.fi ketjuille yhtään mitään . Jos on eri mieltä ketjun "vierailijoiden" kanssa, onko se ikävää tai epämiellyttävää?

Mahdollisesti tulevista sairaalajaksoista en tietenkään  tiedä. Kokeita ja tutkimuksia on tulossa ja käyntejä ainakin kolmen eri alan lääkäreiden kanssa. 

Luin tekstistäsi peitellyn uhkauksen. Oliko se sitä?.

Ei ollut uhkaus, ei millään tavalla. 

Saa olla eri mieltä. Eikä tarvitse välittää, jos joku on eri mieltä tai käskee mennä pois palstalta. Ei tarvitse mihinkään lähteä. On kuitenkin hyvä pysyä otsikon mukaisessa aiheessa, vaikka ei ainakaan minua haitta vaikka nyt vähän aiheen yli hyppisikin. Potilasnäkökulma on tervetullutta. Sairaanhoitajat tykkäävät potilaista. 

Vauva.fi-palstalle voi kirjoittaa nimettömänä. Se, etä joku käyttää nimimerkkiä, ei valitettavasti kerro yhtään siitä, montaako nimimerkkiä henkilö käyttää tai käyttääkö hän nimimerkkiä kaikissa kirjoituksissa. Myös nimettömiä foorumeita tarvitaan, sillä varsinkin työsuhteeseen liittyvistä asioista on tosi vaikea kirjoittaa muuten kuin nimettömästi. 

vanhakyynikko kirjoitti:

Nämä lukuisat "vierailijat" ovat ihan omin sanoin kertoneet niiden tavallisten syiden lisäksi myös selkään puukottamisen. Siis työtovereiden taholta tulleen epäasiallisen ja ilkeän toiminnan. Tätä ei julkisessa keskustelussa ainakaan Tehy:n toimesta pidetä esillä. 

Tämä työtovereiden, tai kollegoiden, välillä tapahtuva selkäänpuukotus lienee niin arka asia, ettei siitä sovi muistuttaa.

Siskot eivät ole solidaarisia toisilleen. Tätä on kovin vaikea myöntää koska se on vastaan virallista agendaa.

Pitkään alalla olleena sanoisin, että kyllä selkeää kiusaamistakin on, kuten muissakin työpaikoissa, ja joskushan uupuneet ihmiset näkevät mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole, mutta useimmissa asioissa on yleensä kuitenkin kaksi osapuolta. Kun kuulee yhden näkemyksen, siitä ei vielä pidä tehdä johtopäätöksiä ennen kuin on kuullut myös toisenkin. Kyllä hoitoalalla on usein myös tiimihenkeä ja yhdessä tekemisen meininkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista. 

Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni. 

T. lähihoitaja

Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.

Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta. 

Mikä sitten on syy, ettei pysty tekemään työtään kunnolla, jos ei kiire? Ymmärrän, että kiire johtuu resurssipulasta. Eikö se yksittäisen hoitajan kohdalla kuitenkin ole se kiire, jossa tekee virheitä tai ei pysty hoitamaan niin hyvin kuin haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

vanhakyynikko kirjoitti:

En ole rullaillut senioreiden kroonikko-osastolla, vaan yliopistollisen keskussairaalan milloin milläkin osastolla sekä paikallisen terveyskeskuksen "normaali" osastolla. Näkemykseni perustuu siihen, mitä olen nähnyt ja kokenut ja kuunnellut huonekavereiden juttuja.

.

Ihan kiva saada tänne myös potilasnäkökulmaa. Onko sulla jotain annettavaa tähän aiheeseen, eli löytyykö jotain näkemystä siihen, miksi sairaanhoitajat lähtevät alalta? 

Kun olet ollut siellä osastolla potilaan roolissa, niin tiedätkö esimerkiksi, kuka siitä henkilökunnasta on sairaanhoitaja, kuka lähihoitaja tai laboratoriohoitaja tai kuka on laitoshuoltaja? Onko sillä sinusta mitään väliä? 

Vanha kyynikko on ollut sairaaloissa milloin milläkin ja terveyskeskuksen `normaali`-osastolla. Verenimijä on ottanut hänestä verta ja tiedusteltuaan, mitä verelle tapahtuu, saanut vastauksen, että se menee laboratorioon tutkittavaksi. Se on riittänyt hänelle!?  Hän on kuunnellut lisäksi huonekavereiden kertomuksia. Hän on siis kokemus-asiantuntijana pätevä kommentoimaan sairaanhoitajien työtä ja palkkausta sekä opastaa säästämään verorahoja, ettei niitä turhaan käytettäisi sairaanhoitajien lukumäärään ja palkkaukseen. Häntä on opastettu liikkumaan osastolla. Sen hän tehnytkin ja samalla huomannut sairaanhoitajien istuskelevan taukohuoneessa naureskelemassa. Vanhan kyynikon pitää nyt pyrkiä politiikkaan hoitamaan asia kuntoon.

vanhakyynikko kirjoitti:

Nämä lukuisat "vierailijat" ovat ihan omin sanoin kertoneet niiden tavallisten syiden lisäksi myös selkään puukottamisen. Siis työtovereiden taholta tulleen epäasiallisen ja ilkeän toiminnan. Tätä ei julkisessa keskustelussa ainakaan Tehy:n toimesta pidetä esillä. 

Tämä työtovereiden, tai kollegoiden, välillä tapahtuva selkäänpuukotus lienee niin arka asia, ettei siitä sovi muistuttaa.

Siskot eivät ole solidaarisia toisilleen. Tätä on kovin vaikea myöntää koska se on vastaan virallista agendaa.

Vasta 40v lähihoitajaksi kouluttautuneena, monenlaisissa työpaikoissa elämäni aikana olleena, en näe työkavereiden tai kollegoiden selkään puukotusta yhtään sen suurempana ongelmana kuin missään muussakaan työpaikassa tai alalla.

Vierailija kirjoitti:

"Kuulepa. Jos pitkän kokemuksen vaikka joltain erikoisalalta omaava hoitaja lähtee niin ei se ihkauusi häntä korvaa eikä henkilöstön ja kiire alimitoitus siitä lähde mihinkään."

Kuulepa itse. Ei kukaan ole korvaamaton. Urkillekin löytyi seuraaja, vaikka oli niin korvaamaton, ettei sitä oikein sanotuksikaan saanut... Aina löytyy uusi tilalle, olipa homma mikä hyvänsä.

Lopulta kyllä. Mutta mieti asiaa niiden potilaiden kannalta joiden hoitojakso osuu juuri siihen uuden hoitajan alkutaipaleelle. Ero hoidon tasossa on huima. Itse olen ollut noin 15 vuotta psykiatrian polilla, ja kyllä osaamiseni on tänä päivänä ihan eri tasolla kuin silloin aloitellessa. Eipä tainnut silloin olla ”hoidostani” kauheasti apua potilaille. Kokemuksen ja erilaisten lisäkoulutusten kautta osaaminen on vuosien varrella lisääntynyt, ja nykyään osaan ihan eritavalla tavoitteellisesti tarttua juuri niihin asioihin ja niillä tavoin jotka auttavat potilasta eteenpäin. Kamalan huono onni juuri sille potilaalle joka on huonossa kunnossa ja todella tarvitsisi apua, mutta ei saa sitä koska hoitaja on niin kokematon ettei hänellä ole hajuakaan mitä voisi tehdä. Vaikka aina voi tietysti konsultoida kokeneempia, tehdään polilla lopultakin työtä tosi yksin. Ei kukaan voi asettaa sanoja suuhun ja ajatuksia päähän, vaan itse on tilanteessa osattava toimia. Jonkin täsmäkysymyksen voi toiselta kysyä, mutta sillä ei pitkälle pötkitä kun psykiatrialla on monesti potilaan asiat todella hankalissa solmuissa monilla elämänosa-alueilla, ja oireet vaikka minkälaisina kombinaatioina.

Olin kerran työpaikassa, johon oli rekrytoitu useampi, kokenut hoitaja. Olivat tosi ikäviä työkavereita verrattuna vaikka kaupallisen tai teknisen taustan naisiin. Sinänsä mukavia ja sosiaalisia, mutta tapa "näpäytellä" oli inhottava ja lisäksi heillä oli sitä, että päät yhdessä läyhättiin kahvihuoneessa ja menit siihen, vaikenivat, katsoivat ja odottivat, että otat sen kahvin ja häivyt. Tuo on juuri sitä käytöstä, joka ei kuulu työpaikalle. Koskaan ennen en ollut sellaista kohdannut tai muilta kuin hoitajataustaisilta. Mietin asian niin, että se työyhteisö sairastuttaa ne siellä sairaalassa. Nuorina hoitajina ovat oppineet nämä toimintatavat työpaikalla ja sitten keski-iässä toivat ne tullessaan porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähteekö sairaanhoitajia myös kolinalla tai suhinalla?

Juu lähtee. Ja ne on kaikki niin koulutettuja, että saavat kaikki heti työtä, josta maksetaan vähintään tonni enemmän palkkaa. Eikä tartte tehdä vuorotyötä.

Yleensä sairaanhoitajan on vähän niinku pakko saada heti työtä, koska työttömäksi jääminen ei ole vaihtoehto. Tosi harva edes ilmoittautuu TE-toimistoon työnhakijaksi, koska muuten joutuu tuota pikaa heti takaisin sairaanhoitajaksi. Tosi harvalla sairaanhoitajalla on myöskään niin paljon rahaa säästössä, että pystyy olemaan kovin monta kuukautta ilman palkkaa. 

En ainakaan tunne ketään, joka olisi vaihtanut sairaanhoitajan töistä toiseen sellaiseen työhön, jossa on vuorotyö, tai että kenelläkään olisi palkka laskenut alanvaihdon vuoksi. 

Aijaa. Mun entisistä työkavereista ei puolestaan kenelläkään ole palkka noussut alanvaihdon jälkeen, paitsi niillä kahdella, jotka ovat vuorotyössö.

Olen alanvaihtaja eli entinen sairaanhoitaja. En vaihtanut alaa lennosta tai johonkin hanttihommiin vaan hain ja pääsin yliopistoon opiskelemaan sosiaalityöntekijäksi n. viisitoista vuotta sitten. Nykyään kuukausipalkkani säännöllisestä päivätyöstä on n. 4200e brutto (mukana kokemuslisät).

Vaikka vaihdoin toiseen julkisen sektorin naisvaltaiseen ammattiin, en voisi tyytyväisempi olla. Sosiaalipuolella on omat ongelmansa, mutta sosiaalityöntekijänä minulla on aivan erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa työnkuvaani, tehdä itsenäistä työtä ja saada asiallista kohtelua myös työnantajan puolelta. Hoitoalaa riivaavaa kyykyttämistä en ole kokenut kertaakaan sosiaalityöntekijänä työskennellessäni - en edes silloin, kun johtaminen on muuten ollut huonoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista. 

Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni. 

T. lähihoitaja

Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.

Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta. 

Juuri näin. Jos esimerkiksi tk-päivystys on avoinna klo 21 saakka, ja nähdään jo klo 19, että jonossa on 100 potilasta, niin päivystystä ei saa sulkea ja ohjata loppuillan potilaita yöpäivystykseen, vaan pitää ottaa lisää jonoa vielä ne viimeiset kaksi tuntia. Siten klo 21 jonossa onkin jo 150 potilasta, ja tehdään töitä klo 23.30 saakka. Ja seuraavana päivänä sama uudelleen. Jos tämä olisikin vain joskus, mutta kun on jatkuvaa. Alle kolmen tonnin palkalla. Ei ihme, että niin monet sairaanhoitajat lähtee pois alalta. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran työpaikassa, johon oli rekrytoitu useampi, kokenut hoitaja. Olivat tosi ikäviä työkavereita verrattuna vaikka kaupallisen tai teknisen taustan naisiin. Sinänsä mukavia ja sosiaalisia, mutta tapa "näpäytellä" oli inhottava ja lisäksi heillä oli sitä, että päät yhdessä läyhättiin kahvihuoneessa ja menit siihen, vaikenivat, katsoivat ja odottivat, että otat sen kahvin ja häivyt. Tuo on juuri sitä käytöstä, joka ei kuulu työpaikalle. Koskaan ennen en ollut sellaista kohdannut tai muilta kuin hoitajataustaisilta. Mietin asian niin, että se työyhteisö sairastuttaa ne siellä sairaalassa. Nuorina hoitajina ovat oppineet nämä toimintatavat työpaikalla ja sitten keski-iässä toivat ne tullessaan porukalla.

Liittyykö tämä jotenkin siihen, miksi sairaanhoitajat lähtevät alalta?

Aika oudolta tuntuisi ylipäätään, että jokin työpaikka "rekrytoisi" kokeneita sairaanhoitajia sellaisiin töihin, mihin ei vaadita erikseen jonkin alan koulutusta. Oliko kyseessä sairaanhoitajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista. 

Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni. 

T. lähihoitaja

Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.

Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta. 

En tiedä miten päivystys toimii. Tai millaisen työsopimuksen siellä työskentelevä hoitaja on allekirjoittanut. Itse en suostuisi työskentelemään paikassa jossa minun pitäisi toistuvasti x-ajassa hoitaa liian suuri määrä potilaita, joka johtaisi siihen että kiireen vuoksi saattaa tehdä kohtalokkaan hoitovirheen. Silloin pitää äänestää jaloillaan. Näin sairaanhoitajat toki ovat tehneetkin esim. tänä kesänä, ja näin pitää toimia niin kauan kunnes viesti menee perille tahoille joitka asiasta päättävät ja ovat vastuussa. 

"Asenteestasi näkyy, että pidät kaikkia muita työntekijöitä pelleinä."

Mielenkiintoinen tulkinta.Taitaa olla ihan itse keksimäsi. Tai ainakin tietoisesti väärinymmärretty.

Oli puhe konsulteista, joka minä en ole, kun totesin oman käsitykseni mukaan melkein kaikki kohtaamani konsultit ovat likimain pellejä.

Tämä tahallinen väärinymmärrys ja sen perusteella loukkaantuminen näyttää olevan nykyajan suosikki trendi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista. 

Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni. 

T. lähihoitaja

Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.

Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta. 

Juuri näin. Jos esimerkiksi tk-päivystys on avoinna klo 21 saakka, ja nähdään jo klo 19, että jonossa on 100 potilasta, niin päivystystä ei saa sulkea ja ohjata loppuillan potilaita yöpäivystykseen, vaan pitää ottaa lisää jonoa vielä ne viimeiset kaksi tuntia. Siten klo 21 jonossa onkin jo 150 potilasta, ja tehdään töitä klo 23.30 saakka. Ja seuraavana päivänä sama uudelleen. Jos tämä olisikin vain joskus, mutta kun on jatkuvaa. Alle kolmen tonnin palkalla. Ei ihme, että niin monet sairaanhoitajat lähtee pois alalta. 

Näistä asioista pitää kertoa ja pitää meteliä! Ja nimenomaan käytännön esimerkein. Ei ihmiset muuten tiedä ja ymmärrä mitä siellä tapahtuu. 

vanhakyynikko kirjoitti:

Olen aina käyttänyt samaa nimimerkkiä. En ole koskaan aikaisemmin kirjoitta vauva.fi ketjuille yhtään mitään . Jos on eri mieltä ketjun "vierailijoiden" kanssa, onko se ikävää tai epämiellyttävää?

Mahdollisesti tulevista sairaalajaksoista en tietenkään  tiedä. Kokeita ja tutkimuksia on tulossa ja käyntejä ainakin kolmen eri alan lääkäreiden kanssa. 

Luin tekstistäsi peitellyn uhkauksen. Oliko se sitä?.

Sun kannattaisi varmaan kirjoittaa viestisi painamalla lainaa-napista, koska nyt on mahdotonta tietää kenelle osoitat sanasi.

Mua ainakin pelottaa mennä töihin loman jälkeen ja toivon että vaikka jalka murtuis niin ei tarvitsisi. Heitellään duuniin sinne tänne koska työnantaja voi. Työtä omissa hommissa enemmän kuin tarpeeksi. Jos ruokatauon saa vuorossa pidettyä niin hyvä. Ja se korona. Työpaikkani potilaat vaihtuu päivittäin ja jo nyt potilaat yrittävät valehdella esim reissuista koronarikkaaseen maahan tai altistumisista. Kun vaan toivoisi että ihmiset näkisivät edes metrin omaa nenää pidemmälle. Samapa tuo mitä ihmiset tekevät vapaa-ajalla, mutta kun he tietävät menevänsä sairaalaan syystä x ja kysyttäessä valehtelevat ettei nyt vaan omat asiat mene hankalaks. Kukaan ei mieti hoitajia tai lääkäreitä. Minä enkä kollegani halua koronaa. Mutta eihän sillä kai ole väliä, koska Matti tai Maija Meikäläistä ei vaan kiinnosta. Kai koko sairaalan henkilökunnalla ylipäätään olisi oikeus turvalliseen työpaikkaan vaikka hoitajien työolot ei paranekkaan.