Lue keskustelun säännöt.
Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?
21.07.2021 |
Miksi? Voisitteko laittaa kokemuksianne. Mietin tosissaan alaa ja nyt en ole ollenkaan enää varma.
Kommentit (1642)
"Ai taas Tämä"
En ole kirjoittanut vauva.fi:hin aikaisemmin yhtään mitään.
Enkä muista ottaneeni kantaa tämän ketjun tyyppisiin asioihin missään muuallakaan.
Valista minua: mitä, missä ,milloin.
Jos ei ole näyttöä, niin lakkaa solvaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista.
Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni.
T. lähihoitaja
Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.
Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta.
Mikä sitten on syy, ettei pysty tekemään työtään kunnolla, jos ei kiire? Ymmärrän, että kiire johtuu resurssipulasta. Eikö se yksittäisen hoitajan kohdalla kuitenkin ole se kiire, jossa tekee virheitä tai ei pysty hoitamaan niin hyvin kuin haluaisi?
Voi olla kiire syynä siinä, että ei ehdi tehdä riittävän hyvin. Mutta se mikä kuormittaa sairaanhoitajia, ei kuitenkaan ole varsinaisesti se kiire, eikä se että tekee paljon töitä, vaan se eettinen ristiriita, joka syntyy kun ei voi tehdä riittävän hyvin.
Virheessä syynä on ehkä useammin väsymys, koska työpäivät venyy eikä aina jää riittävää lepoaikaa palautumiseen.
Mutta juuri kiireen takiahan töitä ei pysty tekemään tarpeeksi hyvin ja kiire johtuu siitä, et on liikaa töitä suhteessa työaikaan.
vanhakyynikko kirjoitti:
"Ai taas Tämä"
En ole kirjoittanut vauva.fi:hin aikaisemmin yhtään mitään.
Enkä muista ottaneeni kantaa tämän ketjun tyyppisiin asioihin missään muuallakaan.
Valista minua: mitä, missä ,milloin.
Jos ei ole näyttöä, niin lakkaa solvaamasta.
Paina sitä LAINAA-nappia jo vihdoinkin.
Sorry liippaa ohi aiheen. Sairaalahierarkia.
Kauheeta kun kaikilla on nykyisinsamanlaiset työvaatteet. Ennen oli apuhoitajilla siniset mekot ja valkea esiliina, sen jälkeen heille tuli keltaiset mekot, ainoastaan sairaanhoitajilla oli täysi valkoinen työasu. Tiesi tarkkaan kuka oli minkäkin ammattikunnan edustaja.
Tämä sama hierarkia näkyy teidän teksteissänne edelleen piilohierarkiana.
Valmistuin sair.hoitajaksi n 50 v sitten, sama möykkä raskaasta työstä ja pienestä palkasta tänä päivänä kuin silloinkin.
Ammatin arvostus on ollut aina korkealla. Älkää pilatko sitä haukuskelemalla palstoilla asioista, jotka olivat tiedossa jo kun hakeuduitte alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista.
Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni.
T. lähihoitaja
Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.
Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta.
En tiedä miten päivystys toimii. Tai millaisen työsopimuksen siellä työskentelevä hoitaja on allekirjoittanut. Itse en suostuisi työskentelemään paikassa jossa minun pitäisi toistuvasti x-ajassa hoitaa liian suuri määrä potilaita, joka johtaisi siihen että kiireen vuoksi saattaa tehdä kohtalokkaan hoitovirheen. Silloin pitää äänestää jaloillaan. Näin sairaanhoitajat toki ovat tehneetkin esim. tänä kesänä, ja näin pitää toimia niin kauan kunnes viesti menee perille tahoille joitka asiasta päättävät ja ovat vastuussa.
Työsopimuksessa lukee yleensä ympäripyöreästi vain että sairaanhoitajan tehtävät ja peruspalkka euroina aloitushetkellä. Työnantaja voi päättää työaikamuodon ja voi myös vaihtaa sitä, joten ei sillä sinänsä ole väliä, millaisella sopimuksella olet tullut aikoinaan töihin.
Ei sairaanhoitajan työsopimuksessa ole rajoitettu niin että pitäisi x-ajassa hoitaa jokin määrä potilaita. Eikä siinä voi ollakaan, koska kyseessä on asiantuntijatyö, jota sairaanhoitaja voi tehdä eri potilaiden kohdalla eri määriä, yhdessä työtiimin kanssa, ja eri potilailla voi myös olla kovastikin erilaisia hoidon tarpeita.
Määrä on rajaton, terveysasemalla hoidetaan kaikki, jotka kävelevät aukioloaikana ovesta sisään. Aikaa saa jatkaa niin pitkälle kuin työ vaatii, mutta aivan eri asia on, maksetaanko siitä erikseen korvausta, tai että kuinka pitkään kukaan jaksaa tehdä ylipitkiä työpäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sorry liippaa ohi aiheen. Sairaalahierarkia.
Kauheeta kun kaikilla on nykyisinsamanlaiset työvaatteet. Ennen oli apuhoitajilla siniset mekot ja valkea esiliina, sen jälkeen heille tuli keltaiset mekot, ainoastaan sairaanhoitajilla oli täysi valkoinen työasu. Tiesi tarkkaan kuka oli minkäkin ammattikunnan edustaja.
Tämä sama hierarkia näkyy teidän teksteissänne edelleen piilohierarkiana.
Valmistuin sair.hoitajaksi n 50 v sitten, sama möykkä raskaasta työstä ja pienestä palkasta tänä päivänä kuin silloinkin.
Ammatin arvostus on ollut aina korkealla. Älkää pilatko sitä haukuskelemalla palstoilla asioista, jotka olivat tiedossa jo kun hakeuduitte alalle.
Ei kiinnosta kuule mumma arvostukset jos työ on kammottavaa. Kukaan ei varoittanut tästä.
Jos sulla on hoitajan koulutus, mihin muihin hommiin sen hoitoalan voi kätevästi vaihtaa? Yleensä melkoiset koulutusvaatimukset kaikilla aloilla tässä maassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry liippaa ohi aiheen. Sairaalahierarkia.
Kauheeta kun kaikilla on nykyisinsamanlaiset työvaatteet. Ennen oli apuhoitajilla siniset mekot ja valkea esiliina, sen jälkeen heille tuli keltaiset mekot, ainoastaan sairaanhoitajilla oli täysi valkoinen työasu. Tiesi tarkkaan kuka oli minkäkin ammattikunnan edustaja.
Tämä sama hierarkia näkyy teidän teksteissänne edelleen piilohierarkiana.
Valmistuin sair.hoitajaksi n 50 v sitten, sama möykkä raskaasta työstä ja pienestä palkasta tänä päivänä kuin silloinkin.
Ammatin arvostus on ollut aina korkealla. Älkää pilatko sitä haukuskelemalla palstoilla asioista, jotka olivat tiedossa jo kun hakeuduitte alalle.Ei kiinnosta kuule mumma arvostukset jos työ on kammottavaa. Kukaan ei varoittanut tästä.
Voi voi, just tollasen hoitsun käsiin olis katastrofi joutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry liippaa ohi aiheen. Sairaalahierarkia.
Kauheeta kun kaikilla on nykyisinsamanlaiset työvaatteet. Ennen oli apuhoitajilla siniset mekot ja valkea esiliina, sen jälkeen heille tuli keltaiset mekot, ainoastaan sairaanhoitajilla oli täysi valkoinen työasu. Tiesi tarkkaan kuka oli minkäkin ammattikunnan edustaja.
Tämä sama hierarkia näkyy teidän teksteissänne edelleen piilohierarkiana.
Valmistuin sair.hoitajaksi n 50 v sitten, sama möykkä raskaasta työstä ja pienestä palkasta tänä päivänä kuin silloinkin.
Ammatin arvostus on ollut aina korkealla. Älkää pilatko sitä haukuskelemalla palstoilla asioista, jotka olivat tiedossa jo kun hakeuduitte alalle.Ei kiinnosta kuule mumma arvostukset jos työ on kammottavaa. Kukaan ei varoittanut tästä.
Voi voi, just tollasen hoitsun käsiin olis katastrofi joutua.
Kuinka niin? Miten "tollasen"? Mikä katastrofi, osaavaa hoitoahan sinä olet sieltä sairaalasta kai tullut hakemaan. Eläkkeelle jäänyt kollega vähättelee toisten työuupumusta koska ennenkin oli hirveää ja olis pitänyt tietää että tulee olemaan hirveää. Minusta tuo on hävytöntä ja vähättelevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä ketju, joka on paljastanut kaikki ne juurisyyt, miksi alalta lähdetään. Koko tämä tapa ns. keskustella paljastaa aivan kaiken. Onneksi ne kielen kannat ovat noin löyhässä, ei jää ulkopuolisellekaan millään tavoin epäselväksi mikä alalla mättää. Hyvä, hyvä. Jatkakaa toki.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on hoitajan koulutus, mihin muihin hommiin sen hoitoalan voi kätevästi vaihtaa? Yleensä melkoiset koulutusvaatimukset kaikilla aloilla tässä maassa...
Ei ole olemassa mitään sellaista kuin hoitajan koulutus.
Olen lukion jälkeen opiskelut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon ja sen lisäksi saanut Valviralta laillistuksen toimia Suomessa sairaanhoitajana. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita on töissä myös mm. kaupallisella alalla, etenkin jos tuotteet liittyvät terveysalaan. Jotkut ovat myös yrittäjinä ja jotkut jatkavat opintojaan yliopistojen maisteriohjelmissa.
Itse olen suorittanut lisäksi ammatilliset opettajaopinnot, joten voin esimerkiksi opettaa toisella asteella, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa opiskelevia.
Mutta jos kokonaan toiselle alalle haluaa, niin ihan mihin tahansahan nyt voi vaihtaa. Monet opiskelevat ensin esimerkiksi avoimessa yliopistossa osan tutkinnosta, esimerkiksi perusopinnot ja aineopinnot, hakevat sitten pääaineopiskelijoiksi ja vaihtavat alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista.
Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni.
T. lähihoitaja
Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.
Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta.
En tiedä miten päivystys toimii. Tai millaisen työsopimuksen siellä työskentelevä hoitaja on allekirjoittanut. Itse en suostuisi työskentelemään paikassa jossa minun pitäisi toistuvasti x-ajassa hoitaa liian suuri määrä potilaita, joka johtaisi siihen että kiireen vuoksi saattaa tehdä kohtalokkaan hoitovirheen. Silloin pitää äänestää jaloillaan. Näin sairaanhoitajat toki ovat tehneetkin esim. tänä kesänä, ja näin pitää toimia niin kauan kunnes viesti menee perille tahoille joitka asiasta päättävät ja ovat vastuussa.
Työsopimuksessa lukee yleensä ympäripyöreästi vain että sairaanhoitajan tehtävät ja peruspalkka euroina aloitushetkellä. Työnantaja voi päättää työaikamuodon ja voi myös vaihtaa sitä, joten ei sillä sinänsä ole väliä, millaisella sopimuksella olet tullut aikoinaan töihin.
Ei sairaanhoitajan työsopimuksessa ole rajoitettu niin että pitäisi x-ajassa hoitaa jokin määrä potilaita. Eikä siinä voi ollakaan, koska kyseessä on asiantuntijatyö, jota sairaanhoitaja voi tehdä eri potilaiden kohdalla eri määriä, yhdessä työtiimin kanssa, ja eri potilailla voi myös olla kovastikin erilaisia hoidon tarpeita.
Määrä on rajaton, terveysasemalla hoidetaan kaikki, jotka kävelevät aukioloaikana ovesta sisään. Aikaa saa jatkaa niin pitkälle kuin työ vaatii, mutta aivan eri asia on, maksetaanko siitä erikseen korvausta, tai että kuinka pitkään kukaan jaksaa tehdä ylipitkiä työpäiviä.
Sit pitää lähteä vaatimaan selkeämpiä sopimuksia. Sitä varten on ammattiliitot. On kansanedustajat, some, lehdistö… sitä kautta niihin lähihoitajavetoisiin paikkoihin on saatu hoitajamitoituksia ym.
Sairaanhoitajien ongelma on ehkä se että valitetaan palkasta ja kiireestä, mutta se ei konkretisoidu muille ihmisille mitä se käytännössä tarkoittaa. Eikä tämä ole hyökkäys sairaanhoitajia kohtaan, vaan pohdiskelua miten ongelmiin voisi oikeasti vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sorry liippaa ohi aiheen. Sairaalahierarkia.
Kauheeta kun kaikilla on nykyisinsamanlaiset työvaatteet. Ennen oli apuhoitajilla siniset mekot ja valkea esiliina, sen jälkeen heille tuli keltaiset mekot, ainoastaan sairaanhoitajilla oli täysi valkoinen työasu. Tiesi tarkkaan kuka oli minkäkin ammattikunnan edustaja.
Tämä sama hierarkia näkyy teidän teksteissänne edelleen piilohierarkiana.
Valmistuin sair.hoitajaksi n 50 v sitten, sama möykkä raskaasta työstä ja pienestä palkasta tänä päivänä kuin silloinkin.
Ammatin arvostus on ollut aina korkealla. Älkää pilatko sitä haukuskelemalla palstoilla asioista, jotka olivat tiedossa jo kun hakeuduitte alalle.
Eikös toi sairaalahierarkia ja erilaiset työvaatteet ole suoraa jatkumoa armeijasta ja uniformuista?
Ennen se ehkä oli ymmärrettävää, kun jokin apuhoitajakoulutus kesti lyhimmillään kolme kuukautta, että koulutetut sairaanhoitajat pystyi nopeasti erottamaan pikakoulutetuista apulaisista, mutta nykyinen lähihoitajakoulutushan on ihan eri asia. Miksi kukaan haikailee noitten uniformuaikojen perään? Suojavaatteena työasu on ihan ymmärrettävä ensiavussa ja osastoilla.
Kysyisin pikemminkin, että miksi myös puhelimessa ja etävastaanotoilla päivystystyötä tekevillä sairaanhoitajilla pitää olla työvaatteet? Työvaatteistahan aiheutuu myös melkoinen kustannus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, joka on paljastanut kaikki ne juurisyyt, miksi alalta lähdetään. Koko tämä tapa ns. keskustella paljastaa aivan kaiken. Onneksi ne kielen kannat ovat noin löyhässä, ei jää ulkopuolisellekaan millään tavoin epäselväksi mikä alalla mättää. Hyvä, hyvä. Jatkakaa toki.
Tässä muuten yksi asia mikä hoitajana riipii: hoitaja ei saisi olla kuten muut normaalit ihmiset, eli edes keskustelupalstalla näyttää tunteitaan, vaan pitäisi täälläkin olla vieno madonnamainen hymynkare naamallaan tyynenä kuin F. Nightingale.
Katopa leikilläsi tämän palstan muita keskusteluja, ja listaapa löydätkö eroja tämän ketjun ja muiden ketjujen keskustelutapojen välillä. Aivan, et löytänyt.
Alalta lähdetään koska työskentelyolosuhteet huononevat jatkuvasti ja palkka ei vastaa työn vaativuutta. Senhän sinä tietäisit, jos lukisit ketjun etkä taivastelisi kielenkäyttöä.
Melkein unohtui sanoa, että sulla on juurisyy housussas ja keskustelu varmasti jatkuu kiivaana edelleen ihan omin voimin ilman kehoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista.
Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni.
T. lähihoitaja
Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.
Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta.
En tiedä miten päivystys toimii. Tai millaisen työsopimuksen siellä työskentelevä hoitaja on allekirjoittanut. Itse en suostuisi työskentelemään paikassa jossa minun pitäisi toistuvasti x-ajassa hoitaa liian suuri määrä potilaita, joka johtaisi siihen että kiireen vuoksi saattaa tehdä kohtalokkaan hoitovirheen. Silloin pitää äänestää jaloillaan. Näin sairaanhoitajat toki ovat tehneetkin esim. tänä kesänä, ja näin pitää toimia niin kauan kunnes viesti menee perille tahoille joitka asiasta päättävät ja ovat vastuussa.
Työsopimuksessa lukee yleensä ympäripyöreästi vain että sairaanhoitajan tehtävät ja peruspalkka euroina aloitushetkellä. Työnantaja voi päättää työaikamuodon ja voi myös vaihtaa sitä, joten ei sillä sinänsä ole väliä, millaisella sopimuksella olet tullut aikoinaan töihin.
Ei sairaanhoitajan työsopimuksessa ole rajoitettu niin että pitäisi x-ajassa hoitaa jokin määrä potilaita. Eikä siinä voi ollakaan, koska kyseessä on asiantuntijatyö, jota sairaanhoitaja voi tehdä eri potilaiden kohdalla eri määriä, yhdessä työtiimin kanssa, ja eri potilailla voi myös olla kovastikin erilaisia hoidon tarpeita.
Määrä on rajaton, terveysasemalla hoidetaan kaikki, jotka kävelevät aukioloaikana ovesta sisään. Aikaa saa jatkaa niin pitkälle kuin työ vaatii, mutta aivan eri asia on, maksetaanko siitä erikseen korvausta, tai että kuinka pitkään kukaan jaksaa tehdä ylipitkiä työpäiviä.
Sit pitää lähteä vaatimaan selkeämpiä sopimuksia. Sitä varten on ammattiliitot. On kansanedustajat, some, lehdistö… sitä kautta niihin lähihoitajavetoisiin paikkoihin on saatu hoitajamitoituksia ym.
Sairaanhoitajien ongelma on ehkä se että valitetaan palkasta ja kiireestä, mutta se ei konkretisoidu muille ihmisille mitä se käytännössä tarkoittaa. Eikä tämä ole hyökkäys sairaanhoitajia kohtaan, vaan pohdiskelua miten ongelmiin voisi oikeasti vaikuttaa.
Sairaanhoitajia on useissa eri ammattiliitoissa, Tehy, Juko ja Taja ainakin. Näistä Tehy on ollut julkisuudessa eniten, muta lähinnä vain sotkenut asioita, muut kaksi ovat olleet aika hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista.
Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni.
T. lähihoitaja
Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.
Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta.
En tiedä miten päivystys toimii. Tai millaisen työsopimuksen siellä työskentelevä hoitaja on allekirjoittanut. Itse en suostuisi työskentelemään paikassa jossa minun pitäisi toistuvasti x-ajassa hoitaa liian suuri määrä potilaita, joka johtaisi siihen että kiireen vuoksi saattaa tehdä kohtalokkaan hoitovirheen. Silloin pitää äänestää jaloillaan. Näin sairaanhoitajat toki ovat tehneetkin esim. tänä kesänä, ja näin pitää toimia niin kauan kunnes viesti menee perille tahoille joitka asiasta päättävät ja ovat vastuussa.
Työsopimuksessa lukee yleensä ympäripyöreästi vain että sairaanhoitajan tehtävät ja peruspalkka euroina aloitushetkellä. Työnantaja voi päättää työaikamuodon ja voi myös vaihtaa sitä, joten ei sillä sinänsä ole väliä, millaisella sopimuksella olet tullut aikoinaan töihin.
Ei sairaanhoitajan työsopimuksessa ole rajoitettu niin että pitäisi x-ajassa hoitaa jokin määrä potilaita. Eikä siinä voi ollakaan, koska kyseessä on asiantuntijatyö, jota sairaanhoitaja voi tehdä eri potilaiden kohdalla eri määriä, yhdessä työtiimin kanssa, ja eri potilailla voi myös olla kovastikin erilaisia hoidon tarpeita.
Määrä on rajaton, terveysasemalla hoidetaan kaikki, jotka kävelevät aukioloaikana ovesta sisään. Aikaa saa jatkaa niin pitkälle kuin työ vaatii, mutta aivan eri asia on, maksetaanko siitä erikseen korvausta, tai että kuinka pitkään kukaan jaksaa tehdä ylipitkiä työpäiviä.
Sit pitää lähteä vaatimaan selkeämpiä sopimuksia. Sitä varten on ammattiliitot. On kansanedustajat, some, lehdistö… sitä kautta niihin lähihoitajavetoisiin paikkoihin on saatu hoitajamitoituksia ym.
Sairaanhoitajien ongelma on ehkä se että valitetaan palkasta ja kiireestä, mutta se ei konkretisoidu muille ihmisille mitä se käytännössä tarkoittaa. Eikä tämä ole hyökkäys sairaanhoitajia kohtaan, vaan pohdiskelua miten ongelmiin voisi oikeasti vaikuttaa.
Kunhan konkretisoituu työnantajille ja palkan maksajille. Työvoimapulan ainakin luulisi tuota konkretiaa luovan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, joka on paljastanut kaikki ne juurisyyt, miksi alalta lähdetään. Koko tämä tapa ns. keskustella paljastaa aivan kaiken. Onneksi ne kielen kannat ovat noin löyhässä, ei jää ulkopuolisellekaan millään tavoin epäselväksi mikä alalla mättää. Hyvä, hyvä. Jatkakaa toki.
Tässä muuten yksi asia mikä hoitajana riipii: hoitaja ei saisi olla kuten muut normaalit ihmiset, eli edes keskustelupalstalla näyttää tunteitaan, vaan pitäisi täälläkin olla vieno madonnamainen hymynkare naamallaan tyynenä kuin F. Nightingale.
Katopa leikilläsi tämän palstan muita keskusteluja, ja listaapa löydätkö eroja tämän ketjun ja muiden ketjujen keskustelutapojen välillä. Aivan, et löytänyt.
Alalta lähdetään koska työskentelyolosuhteet huononevat jatkuvasti ja palkka ei vastaa työn vaativuutta. Senhän sinä tietäisit, jos lukisit ketjun etkä taivastelisi kielenkäyttöä.
Melkein unohtui sanoa, että sulla on juurisyy housussas ja keskustelu varmasti jatkuu kiivaana edelleen ihan omin voimin ilman kehoituksia.
Hyvin kiteytetty.
Syy on suurimmalle osalle juuri tuo, että sairaanhoitajan työ on muuttunut todella paljon, mutta palkkakehitys ei ole seurannut työn vaativuuden muutoksia.
Asiaan tuo kuitenkin lisäväriä se sivuääni, joka kertoo, että työ ei ole joka paikassa muuttunut aivan yhtä paljon, vaan esimerkiksi hoivapuolella ja vuodeosastoilla toimenkuvat voivat paikoitellen olla hyvinkin perinteisiä ja osa sairaanhoitajista tekee ihan mielellään tuttuja ja helppoja töitä kuten peruspesuja ja vaipanvaihtoja. Vaikuttaisi (näitten keskustelujen perusteella ainakin) että joillekin vuodeosastoille ja ympärivuorokautiseen hoivaan on hakeutunut töihin sellaisia henkilöitä, joiden persoonaan ja työn teon tapaan ei ole muutokset sopineet. Muutoksille on tyypillistä nopea tahti ja se, että aina ei tiedetä tarkkaan, mitä on lopputuloksena, eikä henkilökuntaa ehditä tai pystytä tarkkaan perehdyttämään uusiin tehtäviin. Uudet tehtävät syntyvät siitä, että omaksutaan muutos ja aletaan tehdä asioita eri tavalla kuin ennen, ja ollaan mukana vaikuttamassa siihen, miten asiat lopulta tehdään. Joillekin tämä epävarmuus tuntuu aiheuttavan liian suurta ahdistusta.
Arvoisa Käsienheilutteluasiantuntija,
Kaikki sairaanhoitajakuplan ulkopuolella ovat mielestäsi käsienheiluttajia.
Kun en tunne termiä, voisitko ystävällisesti valistaa minua?
Sairaalaslangia vai avointa halveksuntaa muita kuin Tehy:n mielistelijöitä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrautuminen on varmasti yksi iso syy ongelmiin. Se kissa vaan pitäisi nostaa pöydälle jos sellainen on. Ja olla itse sinut sen kanssa että tekee sen mikä on mahdollista.
Hoitoalalla on hirveästi ihmisiä jotka joustaa, venyy, paukkuu, taipuu, tekee, tulee, jää, jaksamisen äärirajoille saakka. Sen sijaan että sanois asioita kuten; "en jää ylitöihin", "en pääse vapaapäivänä tulemaan töihin", "en voinut taata potilaiden turvallisuutta koska olin yksin x määrän hoidettavien kanssa ja lain mukaan vastuullani saa olla x määrä hoidettavia". Ei se ole helppoa, tiedän. Mutta aina kun työyhteisöstä löytyy näitä spagetteja ja jojonaruja, niin se vesittää sen jos joku koittaakin tehdä ongelman näkyväksi ja vetää rajat/ pitää omista oikeuksista kiinni.
T. lähihoitaja
Kiitos lähihoitajanäkökulmasta. Hoitajamitoituksia on toistaiseksi vain hoivakodeissa, ja niissähän ei työskentele kovinkaan paljoa sairaanhoitajia, vaan suurin osa henkilöstöstä on lähihoitajia.
Esimerkiksi päivystyksessä tai muilla vastaanotoilla, missä työskentelee paljon sairaanhoitajia, tilanne on toinen. Meidän sairaanhoitajien kuitenkin kuuluu purkaa koko jono ja ottaa vastaan kaikki potilaat, eikä kotiin voi lähteä ennen kuin kaikki on hoidettu. Myöskään sairaaloissa ei ole lakiin perustuvia mitoituksia, vaan kaikki kuuluu hoitaa hyvin tai muuten ollaan nopeasti oikeudessa syytettynä hoitovirheistä. Töissä on usein kiirettä, mutta kiire sinänsä ei minusta ole syy, miksi sairaanhoitajat lähtevät, vaan se eettinen ristiriita, kun töitä ei pysty tekemään riittävän hyvin. Olen yrittänyt ajatella, että työnantaja ottaa vastuun riittävästä tasosta siinä kun määrittelee resursoinnin, mutta kokemus on osoittanut, että ei työnantaja tue työntekijää, jota syytetään hoitovirheestä, vaan tekee kaikkensa että saataisi näyttämään siltä, että kyse on nimenomaan henkilön omasta toiminnasta eikä työnantajasta.
En tiedä miten päivystys toimii. Tai millaisen työsopimuksen siellä työskentelevä hoitaja on allekirjoittanut. Itse en suostuisi työskentelemään paikassa jossa minun pitäisi toistuvasti x-ajassa hoitaa liian suuri määrä potilaita, joka johtaisi siihen että kiireen vuoksi saattaa tehdä kohtalokkaan hoitovirheen. Silloin pitää äänestää jaloillaan. Näin sairaanhoitajat toki ovat tehneetkin esim. tänä kesänä, ja näin pitää toimia niin kauan kunnes viesti menee perille tahoille joitka asiasta päättävät ja ovat vastuussa.
Työsopimuksessa lukee yleensä ympäripyöreästi vain että sairaanhoitajan tehtävät ja peruspalkka euroina aloitushetkellä. Työnantaja voi päättää työaikamuodon ja voi myös vaihtaa sitä, joten ei sillä sinänsä ole väliä, millaisella sopimuksella olet tullut aikoinaan töihin.
Ei sairaanhoitajan työsopimuksessa ole rajoitettu niin että pitäisi x-ajassa hoitaa jokin määrä potilaita. Eikä siinä voi ollakaan, koska kyseessä on asiantuntijatyö, jota sairaanhoitaja voi tehdä eri potilaiden kohdalla eri määriä, yhdessä työtiimin kanssa, ja eri potilailla voi myös olla kovastikin erilaisia hoidon tarpeita.
Määrä on rajaton, terveysasemalla hoidetaan kaikki, jotka kävelevät aukioloaikana ovesta sisään. Aikaa saa jatkaa niin pitkälle kuin työ vaatii, mutta aivan eri asia on, maksetaanko siitä erikseen korvausta, tai että kuinka pitkään kukaan jaksaa tehdä ylipitkiä työpäiviä.
Sit pitää lähteä vaatimaan selkeämpiä sopimuksia. Sitä varten on ammattiliitot. On kansanedustajat, some, lehdistö… sitä kautta niihin lähihoitajavetoisiin paikkoihin on saatu hoitajamitoituksia ym.
Sairaanhoitajien ongelma on ehkä se että valitetaan palkasta ja kiireestä, mutta se ei konkretisoidu muille ihmisille mitä se käytännössä tarkoittaa. Eikä tämä ole hyökkäys sairaanhoitajia kohtaan, vaan pohdiskelua miten ongelmiin voisi oikeasti vaikuttaa.
Sairaanhoitajia on useissa eri ammattiliitoissa, Tehy, Juko ja Taja ainakin. Näistä Tehy on ollut julkisuudessa eniten, muta lähinnä vain sotkenut asioita, muut kaksi ovat olleet aika hiljaa.
Tulikohan alapeukku Tehyltä? Vai mistä nyt kiikastaa?
Voi olla kiire syynä siinä, että ei ehdi tehdä riittävän hyvin. Mutta se mikä kuormittaa sairaanhoitajia, ei kuitenkaan ole varsinaisesti se kiire, eikä se että tekee paljon töitä, vaan se eettinen ristiriita, joka syntyy kun ei voi tehdä riittävän hyvin.
Virheessä syynä on ehkä useammin väsymys, koska työpäivät venyy eikä aina jää riittävää lepoaikaa palautumiseen.