Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera vanhemmilleni siitä, etten saa lastenhoitoon apua
20.07.2021 |
Mun lapset on n. 10-vuotiaita. Pärjäävät jo kotona siis hyvin muutamia tunteja ja pakosta vaikka työpäivänkin.. ongelma on siinä, että vanhempani eivät huoli koskaan lapsia yökylään. Eivät ole ikinä heitä yökylään pyytäneet, pienempänä ottaneet pyynnöstä muutaman kerran pitkin hampain. Vuosikausiin lapset eivät ole heillä yötä olleet. Vanhempani ovat hyväkuntoisia seitsemänkymppisiä ihmisiä, jääneet eläkkeelle lasten syntymien aikoihin. HEidän ei ole tarvinnut omia vanhempiaan hoitaa,viimeinen kuoli silloin kun olivat nelikymppisiä.
Vanhempani hoitavat lapsiani joskus työkiireiden vuoksi esim. muutamia tunteja pyynnöstä. Lähinnä ovat siis paikalla ja tarjoavat ruokaa, muuta eivät lasten kanssa tee. Yöksi eivät tosiaan huoli. Olen lakannut pyytämästä kun en halua saada pahaa mieltä siitä, että kieltäytyvät. Ihmetellään vaan miksei lapset voi tulla mukaan.. Aikuisten juhliin?! Jossa ryypätään.. Häihin, joihin ei ole lapsia kutsuttu jne..? Viimeksi yksi tuollainen hääkeissi vuosi sitten (miehen puolelta sukua), vahempani olivat meillä vahtimassa lapsia ja lähtivät keskiyöllä kotiinsa kun tulimme vartavasten toiselta paikkakunnalta takaisin kotiin bussilla, jotta edes pääsimme koko häihin.. kun lapsia eivät voineet kotiinsa yöksi ottaa. :P
Toista mummua ei voi enää pyytää, hän on sairastunut. Hoisi kyllä aikanaan aina välillä vaikkei hänkään lapsia koskaan luokseen itse pyytänyt.. pyynnöstämme hoisi kuitenkin yön ylikin joskus.
Olen katkera! Minnekään ei koskaan päästä kaksin! Ketään hoitajaa ei oikein ole.. ei varsinkaan ilmaista. Sitten ei kyllä ole paljon enää halujakaan mihinkään lähteä jos pitää maksaa lastenvahti, yöpymiset ja kaikki muu.. Emme ole niin rahoissamme että olisi monta sataa laittaa lastenvahtiinkaan. (Jos siis lastenvahtitarve olisi vaikka 24h).
Onneksi lapset kasvavat, muttei heitä voi vielä muutamiin vuosiin yöksi yksin jättää. Nytkin olemme molemmat töissä ja lapsilla koulusta kesäloma. Täällä ne sitten pyörii päivät keskenään ja mies pystyy ruokatunnillaan käydä katsomassa että syövät.. :P
Muita lapsiperheitä olemme hyödyntäneet jonkin verran. Hoidamme muiden lapsia omilla vapaapäivillämme, jotta voisimme pyytää joskus seuraa/hoitoa vastavuoroisesti omien työpäivien ajaksi kaverilta. Eipä ole helppoa ei!
Onko kellään muulla tämmöistä??
Kommentit (191)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla mutta jospa olet jo aikasi harmitellut tilannetta. Se tuskin tulee muuttumaan ja on isovanhempien tappio kun eivät välitä viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa. Toki lapsiesikin, mutta ei se sillä kummene että aina vain yrittää.
Täällä on tullut jo hyviä neuvoja leireistä ja kaverin pyytämisestä lapsia katsomaan. Ja lapsesi ovat jo niin isoja, ettei heitä niinkään tarvitse vahtia vaan olla seurana.
Mitenkäs lapsien kummit? Entäs jos lähdette koko perhe vaikka kylpylään ja lapsille oma huone. Voi sitä lasten iloa, kun saavat olla omassa huoneessa, katsoa vaikka leffaa ja herkutella.
Älä enää harmittele tilannetta, vaan yritä löytää ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla mutta jospa olet jo aikasi harmitellut tilannetta. Se tuskin tulee muuttumaan ja on isovanhempien tappio kun eivät välitä viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa. Toki lapsiesikin, mutta ei se sillä kummene että aina vain yrittää.
Täällä on tullut jo hyviä neuvoja leireistä ja kaverin pyytämisestä lapsia katsomaan. Ja lapsesi ovat jo niin isoja, ettei heitä niinkään tarvitse vahtia vaan olla seurana.
Mitenkäs lapsien kummit? Entäs jos lähdette koko perhe vaikka kylpylään ja lapsille oma huone. Voi sitä lasten iloa, kun saavat olla omassa huoneessa, katsoa vaikka leffaa ja herkutella.
Älä enää harmittele tilannetta, vaan yritä löytää ratkaisu.
Tää on ihan ok muuten, mutta esim. meillä ei ole lasten kummeihin sen kummallisemmat välit kuin normaali sukulaisuus/ystävyyssuhde. Heillä on omia lapsia eikä ole sieltä tullut koskaan kutsua mihinkään.. edes päiväsaikaan, niin en yöksikään kehtaa pyytää.
Mitä tulee tuollaiseen kylpylälomaan, niin mikä ettei, mutta ainakin itse kaipaisin enemmän aikaa ihan kokonaan ilman niitä lapsia. Ihan vaan, jottai voisi mennä sinne ravintolaan, juoda halutessaan ja tulla aamuyöllä pois jos huvittaa. Ei niitä lapsia uskalla sinne kylpylään/hotelliin keskenään jättää..sehän on sama vaikka olisivat silloin kotona keskenään.
Täällä on iso määrä kommentteja, miten ”isovanhemmat ovat jo lapsensa tehneet”, ettei heidän tarvitse osallistua lastenlasten hoitoon. Kun niitä lapsia on alettu tekemään ja on tehty, niin kai se on ollu aika selkeää että todennäköisesti siitä ratkaisusta tulee myös lapsenlapsia. Joten miksi se oma vastuu rajautuisi lapsiin, kun selkeästi lapsenlapset ovat jatkumo niistä omista valinnoista.
Lisäksi kun isovanhempien vanhemmat ovat olleet apuna, niin miksi omille lapsille ei olla apuna. Niin käsittämätöntä että tätä normalisoidaan.
Tätähän ei nyt mitenkään voi yleistää mutta yllättävän usein taustalla ovat seuraavat syyt:
- lapsia ei ole kasvatettu eli he ovat liian villisti ja ääliömäisesti käyttäytyviä homekorvia. Ei sellaisia oikeasti jaksa kukaan vaikka olisi kuinka lapsenlapsi.
- lapsia ei saa / voi komentaa.
- lapsilla tiukka ruokavalio. Pelkästään kovin allergisen lapsen ruokkiminen sillon tällöin on oikeasti stressaavaa. Saati sitten jos on kyse pelkästään lasten vanhempien omista ruokavalioista, joita lapsiinkin pitää orjallisesti noudattaa.
- välit appivanhempiin / omiin vanhempiin ei ole kunnossa. Elätte eri planeetoilla ettekä oikeasti ymmärrä toisianne.
- Lapset rikkovat, sotkevat, tappelevat koko ajan tai nukahtaminen muualla kuin kotona on vaikeaa.
- lapset eivät saa kieriä, pyöriä maassa, lumessa, lätsytellä vesilammikoissa.
Eli yhteenvetona: jos lasten vanhemmilla on tiukkapipoiset tavat kasvattaa lapsiaan eikä he ymmärrä, että mummulassa mennään mummulan säännöillä; välillä vähän karkkia syöden ja joskus valvoen. Henkeä ja terveyttä uhkaavat allergiat on sitten asia erikseen mutta kuten todettu; ihminen joka ei joka päivä sitä ko. ruokavaliota pyöritä, kokee sen tosi stressaavana .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ainoa kenestä on kiva kun tuon ikäiset tulee yökylään 😄 siis omien muksujen kaverit. Ovat ihan täpinöissään jos vaikka tehdään pizzaa, tai paistetaan vohveleita iltapalaksi. Ei tarvitse olla mitään sen kummempaa. Omille lapsille nämä tämmöiset kaverin yökyläilyt on ihan parasta, ja jos pystyn auttaa toista et saa vähän vapaata ni tuleehan siitä hyvä mieli.
Mulla on niin raskas työ (sosiaalityössä virka-aikaisena päivystäjänä tehden kahden sossun työt), että tullessani kotiin mulle on ihan riittävästi hoitaa omat lapset. En todellakaan ole se muumimamma, joka klo 17.30 kotiin päästyään alkaa vääntää pitsaa tai vatkata vohvelitaikinaa kulmakunnan tenaville. Se on nopeasti ruoka eteen, isommat lapset tekee jo itsekin. Viikonloput kuluu töistä palautuessa melkeinpä täysin, uimassa käydään omien kanssa ja puuhaillaan jotain, mutta voimavaroja ohjelmanumeroiden järjestämiseen vieraillekin lapsille ei ole.
Meille saa tulla yökylään kun sopii, mutta moni vanhempi olisi työntämässä lapsiaan koko ajan, ja heille ei saa ikinä tulla. Näitä en valitettavasti ota meille enää kuin kesäisin, jolloin voivat nukkua ulkona teltassa ja hoitaa omat viihdytyksensä.
Niin ja isovanhemmat. Isäni oli ostanut mökille kasan remonttitarvikkeita ja oli hyvin pahoillaan, kun en mitenkään ehdi sinne häntä auttamaan, 300 km päähän. Äitini soitti ja voivotteli, kuinka okt:n rännit täynnä lehtiä, enkö millään voisi tulla auttamaan. Rikkaita ja terveitä eläkeläisiä. Lapsia ovat hoitaneet tänä vuonna kaksi tuntia, jota olen joutunut korjaamaan jo monta kertaa, kun kuulin muilta sukulaisilta kahden tunnin muuttuneen kahdeksi viikoksi. Äitini loukkaantuu aina kovasti kun oikaisen asian, mutta jos en oikaise ja puren aina vaan hammasta, mielenterveyteni alkaa horjua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on iso määrä kommentteja, miten ”isovanhemmat ovat jo lapsensa tehneet”, ettei heidän tarvitse osallistua lastenlasten hoitoon. Kun niitä lapsia on alettu tekemään ja on tehty, niin kai se on ollu aika selkeää että todennäköisesti siitä ratkaisusta tulee myös lapsenlapsia. Joten miksi se oma vastuu rajautuisi lapsiin, kun selkeästi lapsenlapset ovat jatkumo niistä omista valinnoista.
Lisäksi kun isovanhempien vanhemmat ovat olleet apuna, niin miksi omille lapsille ei olla apuna. Niin käsittämätöntä että tätä normalisoidaan.
Vastaavasti pitää ymmärtää, että kun isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia, niin heillä on samanlainen määräysvalta kasvatuksestaan kuin oli omiinkin lapsiinsa. Kyllä ne oikeudet säilyvät samalla tavalla sukupolvesta toiseen, ei omien lasten pillin mukaan tarvitse hyppiä. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että myös lapsenlapsia tulee ja pitää kasvattaa samalla tavalla tasapuolisesti, ei mitään kirjaoppeja siihen rinnalle.
Aikoinaan isovanhemmat asuivat lastenlastensa kanssa ja siihen meillä pitää pyrkiä nykyistä paljon napakammin! Nuorille perheille samassa kodissa asuvat isovanhemmat ovat siunaus ihan samalla tavalla kuin olvat vielä 50 vuotta sitten. Käsittämätöntä, miten tätä epänormalisoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on iso määrä kommentteja, miten ”isovanhemmat ovat jo lapsensa tehneet”, ettei heidän tarvitse osallistua lastenlasten hoitoon. Kun niitä lapsia on alettu tekemään ja on tehty, niin kai se on ollu aika selkeää että todennäköisesti siitä ratkaisusta tulee myös lapsenlapsia. Joten miksi se oma vastuu rajautuisi lapsiin, kun selkeästi lapsenlapset ovat jatkumo niistä omista valinnoista.
Lisäksi kun isovanhempien vanhemmat ovat olleet apuna, niin miksi omille lapsille ei olla apuna. Niin käsittämätöntä että tätä normalisoidaan.
Vastaavasti pitää ymmärtää, että kun isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia, niin heillä on samanlainen määräysvalta kasvatuksestaan kuin oli omiinkin lapsiinsa. Kyllä ne oikeudet säilyvät samalla tavalla sukupolvesta toiseen, ei omien lasten pillin mukaan tarvitse hyppiä. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että myös lapsenlapsia tulee ja pitää kasvattaa samalla tavalla tasapuolisesti, ei mitään kirjaoppeja siihen rinnalle.
Aikoinaan isovanhemmat asuivat lastenlastensa kanssa ja siihen meillä pitää pyrkiä nykyistä paljon napakammin! Nuorille perheille samassa kodissa asuvat isovanhemmat ovat siunaus ihan samalla tavalla kuin olvat vielä 50 vuotta sitten. Käsittämätöntä, miten tätä epänormalisoidaan.
Riippuu tapauksesta. Ne kasvatusmenetelmät, joita sovellettiin ja pidettiin hyväksyttävänä jossakin maaseudulla lähes puoli vuosisataa sitten, eivät sovi tämänpäivän lastenkasvatukseen. Monet niistä silloisista keinoista ovat nykyään laissa kiellettyjä eikä lapsia enää alisteta ja nöyryytetä, kuten silloin tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on iso määrä kommentteja, miten ”isovanhemmat ovat jo lapsensa tehneet”, ettei heidän tarvitse osallistua lastenlasten hoitoon. Kun niitä lapsia on alettu tekemään ja on tehty, niin kai se on ollu aika selkeää että todennäköisesti siitä ratkaisusta tulee myös lapsenlapsia. Joten miksi se oma vastuu rajautuisi lapsiin, kun selkeästi lapsenlapset ovat jatkumo niistä omista valinnoista.
Lisäksi kun isovanhempien vanhemmat ovat olleet apuna, niin miksi omille lapsille ei olla apuna. Niin käsittämätöntä että tätä normalisoidaan.
Täällä puhutaan velvollisuuksista ja vaaditaan oikeuksia hoitaa tai olla hoitamatta. Itselleni on lapsenlapsista iloa ja seuraa ja ikävöin heistä jokaista, jos jostain syystä menee aikaa, ettei nähdä. Kaikki ovat yökyläilleet sekä yksin että erilaisissa kokoonpanoissa. Serkukset ovat tulleet läheisiksi toisilleen ja yhteisiä tekemisiä muistellaan. En kuitenkaan odota enkä velvoita heitä mihinkään vastavuoroisuuteen sitten kun olen ikivanha. Vietän aikaani heidän kanssaan, koska minulle he ovat rakkainta maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kannattanut miettiä, ennenkuin levitti haarojaan?
Ne ovat sinun lapsesi, sinun vastuullasi.
Kenenkään ei tarvitse olla ilmainen piika vuoksesi.
Äitini ei ole auttanut minua lasten kanssa Millään Tavalla. Silti hän pitää yllä somessa ja tuttavapiirissään illuusiota, että olisi mitä osallistuvin ja rakastavin isoäiti. Tämä sieppaa maailman eniten. En tule koskaan ymmärtämään. Jos hän ei olisi itse koskaan saanut nuorena äitinä mitään apua, niin voisin jotenkin ymmärtää ”kostomotiivin”. ”Kun en minäkään saanut”. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Asia oli juurikin päinvastoin. Ehkä hän ei sitten siitä syystä tajuakaan. Ei ollut koskaan lasten kanssa näin yksin, kun minä olen. No, ei tarvitse pyytää minulta mitään. Niin makaa kuin petaa.