Olen katkera vanhemmilleni siitä, etten saa lastenhoitoon apua

Niin köyhien ei kannata lapsia hankkia, jotka eivät tässä sossuvaltiossa pärjää ilman sukulaisten lastenhoitoapua. Alle vuoden ikäisestä ns. subjektiivinen päiväkotioikeus, iltapäiväkerhot yms. Kaksi vanhempaa hoitaa lapsia vuorotellen tai palkataan apua. Lusmujen kanssa ei hankita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.

Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei. 

ap

Festareille? Hotelliin yöksi hääpäivänä?

Hahah!

Kannattaa nyt tajuta ihan ensin, että nyt olette olleet ihan oikeita perheellisiä jo vuosikymmenen ajan. Ei silloin enää missään festareilla pompita. Ja miksi ihmeessä kahdestaan jonnekin hotelliin? Hääpäivää voi juhlistaa ihan perheen kesken kotona.

Kun lapsia hommataan, ne hoidetaan. Ihan itse.

Meillä on nyt murrosikäinen lapsi ja isovanhemmat olisivat ottaneet jos olisimme pyytäneet, mutta ihan pienenä taaperona taisi olla kaksi kertaa yökylässä. Ei lapsi itsekään ole koskaan halunnut mihinkään yökylään ja me olemme jo lasta odottaessamme tajunneet, että elämämme muuttuu kokonaan.

Siinä taas joku supermamma. On ihan normaalia käydä festareilla tai hotellissa vaikka olisi lapsia. Ei elämä saa loppua lasten tuloon.

Joo, kyllä festareilla ja hotelleissa voi käydä perheellisetkin, mutta lapset mukana.

No ei mihinkään festareille lasten kanssa. On se kumma jos ei mitään saa tehdä ilman lapsia.

Totta kai saa tehdä, mutta ei ole isovanhempien velvollisuus tätä mahdollistaa.

Mahdollistamisesta yleensä puhutaan negatiivisten asioiden yhteydessä. Jos ap olisi saanut vapaaliput oopperaan eikä seksi maistuisi sen jälkeen kuitenkaan, olisiko sitten ok vanhempien tarvita omaa aikaa vai onko tämä nyt kateellisten typerysten keskustelu, johon ei vastakkaista näkemystä tarvita? 

Elämme aikaa, jolloin vankikin saa lomaa. 

Elämme aikaa, jolloin kohkataan aamusta iltaan lasten tarpeista. 

Elämme aikaa, jolloin ollaan kovin huolissaan kun koronakoirat eivät sosiaalistu riittävästi ja koronavauvatkin ovat kovin arkoja kun eivät ole nähneet vieraita kasvoja välttämättä koskaan. 

Elämme aikaa, jolloin vanhemmilla ei saa olla mitään tarpeita omaan aikaan ilman lapsia, niihin pariin vuosikymmeneen mikä ruljanssissa kuluu. Kotona pitäisi olla kaikki illat jos ei ole muuhun rahaa. 

Miten nämä sopivat yhteen? 

Ymmärrättekö, että sellaisia asioita ei voi saada joita ei kehtaa edes toivoa? Vai mistä tämä konsensus nyt kertoo? Ovatko miehet sittenkin oikeassa, että lapsen saatuaan vaimo katosi vauvamaahan eikä koskaan tullut enää takaisin. Ehkä jopa heidän epäilyksensä on perusteltu, että nainen teki sen tahallaan? Koska tämä keskusteluhan kertoo karusti, mitkä ne arvot ovat: et saa edes haluta koskaan mihinkään koska minäkään en pääse joten olet huono äiti jos hingut ovesta ulos ilman lapsia. 

Tämä ei voi olla totta ollenkaan. Jos lapsiperheet hyväksyvät itse sen, ettei vanhempien edes kuulu koskaan päästä minnekään ilman lapsia, niin tuloksena meillä tulee olemaan täysin vammautettu seuraava sukupolvi. Niin häiriintyneeksi on mennyt asenteet. 

Ja ei kun raivoamaan takaisin. Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Miksi emme siis palaisin noin 70 vuoden takaiseen maailmaan, jossa isovanhemmat olivat olennainen osa perhettä ja asuivat samassa taloudessa näiden kanssa. Jos lapsiperheet eivät hyväksy elämäänsä, niin palataan menneeseen aikaan ja otetaan isovanhemmat osaksi perhettä, saman katon alle.

Kannattaa raivota sen puolesta, että isovanhemmat mahdollistavat vanhemmille oman ajan vaikka joka viikko, mutta ovat samalla tasa-arvoisia aikuisia, jotka asuvat samassa asunnossa, käyttävät samaa keittiötä jne. He saavat päättää asioista siinä kuin muutkin aikuiset ihan samalla tavalla kuin joskus 1950-luvulla.

Huudetaan hulluus poikki, palautetaan isovanhemmat osaksi lastensa perheitä. Samalla varmistetaan se, että vanhuksista pidetään huolta kotona laitoksen sijaan.

Siksi emme palaisi, että itsekkäiksi kasvatettu vanhuspolvi ei sopeudu, rakennuskantamme ei sopeudu, eikä pikkulasten vanhemmat sopeudu siihen, että tosiasiassa nuo vanhukset pompottaisivat heitä ihan kuten 50-luvullakin tapahtui, jos vanhus oli Pojan Äiti. 

Mieheni on kasvanut omituisesti kieroon ja ihmettelin asiaa kunnes tajusin, miten hänen isänsä äiti on miniää kohdellut tämän omassa talossa. Miniä puri hammasta ja yritti päästää kaiken toisesta korvasta sisään ja uppoutui töihin, mutta kyllähän hän on ollut masentunut. Asiasta vain ei siihen aikaan ole puhuttu. Mies ei muista lapsuudestaan mitään.

Ja heidän talossaan sentään vielä oli alivuokralaishuoneisto isoäitiä varten, niinkuin rintsikoissa oli ennen kuin ne on remontoitu ydinperheasunnoiksi. Kyllä isoäidillä oli oma keittiö, jopa 50-luvulla ymmärrettiin että se on parempi niin. Maatalouskulttuurissa vanha pari ymmärtää vielä nykyisinkin, että se joka vuorostaan on isäntä tarvitsee päätösvallan ja toimintarauhan, ja vanhaisäntä käy vain auttamassa. Ja todellakin käy, muuta ei yhteisö hyvällä katso, menee äijältä maine. Ei tämä ole Sisilia, jossa vanhusta pokkuroidaan, koska siihen on tilaa. Nykyinen vanhuspolvi on ensimmäinen, joka on erkaantunut maatalousyhteisön arvoista sen verran, että seuraa johtotähtenään omaa janoaan. Eikä omille lapsilleen tule nöyrtymään piiruakaan. 

Minun polveni saattaa sitten jo olla huomattavasti sopuisampaa ja yhteistyökykyisempää. Siihenhän meidän on ollut pakko oppia. 

Niin että syypää on aina ne vanhemmat. Jopa se, että nykyään ei asuta useampi sukupolvi yhdessä, on vanhempien syy!

Kuinka moni teistä nuorista TODELLAKIN sopeutuisi asumaan koko elämänsä vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa samassa taloudessa?

Nämä edelliset polvet ovat maatalousyhteiskunnassa siihen joutuneet sopeutumaan, äläpä tule sinä asiasta mitään tietämättömänä ja kokemattomana siitä poskeasi soittamaan. Et takuulla haluaisi asua vanhusten kanssa samaa taloutta, vaikka nämä olisivat miten mukavia ja sopeutuvaisia. Rautaisia hermoja se on vaatinut ennen vanhaankin, saati nyt, kun sukupolvien välinen kuilu on vain kasvanut.

Nyt sinä siinä yrität muka älykkäästi selittää, miten tämä sinun vanhempiesi ikäluokka on vieraantunut maatalousyhteiskunnasta. Ikään kuin sinä olisit kovinkin yhtä maatalouselämän kanssa. Onko sulla montakin lehmää?

Lapsellista kiukuttelua. Kasva isoksi.

Älähän riehu. Asumme kolmen polven taloutta vanhuksen kanssa, joka alun perin on äkkiväärä luonne ja naapurit ovat maanviljelijöitä ja me myös puutarhapuolella vaikka ei ole lehmiä. Jokainen vanhaisäntä ympärillä jeesaa jälkikasvuaan kuten kerroin. Meidän ei, koska on kuollut.

Otit nokkiisi ymmärtämättä lukemaasi, siitä en voi olla vastuussa. Jos sinä olet se oikeasti älykäs, lue uudelleen. En syyttänyt juopposukupolvea vaan kerroin miksi heille on käynyt niin kuin kävi, ja kerroin miksi on vaikeaa asuttaa nämä lastensa luo. Voi tietysti käydä niin, että valtio kaatuu ja siihen on mentävä. Joten sinäkin tuon kaiken nähneenä ja kokeneena voisit mennä itseesi ja miettiä, josko ilmeisestikin oma sukupolvesi voisi yrittää sen korkin nyt voisi laittaa kiinni ihan porukalla ja tulla lapsiaan vastaan jos siihen on minkäänlaista kykyä. Jos ei ole, sillehän ei sitten mitään voi. 

Ei ole pakko asua koko elämää yhdessä, miksi olisi? Nykyajan ehkä paras puoli on se, että ehditään eriytyä niinä vuosina, kun lapset ovat nuoria aikuisia ja opettelevat itsenäisyyttä. Meidän tapauksessa etenkin yhteisasuminen läpi elämän olisi ollut hyvin vaikeaa ja yhteenmuutto oli pääasiassa hyvin raskasta muistisairaan kanssa. Mutta on siinä puolensa sitten kun vanhuus etenee ja ihminen ehkä alkaa vähitellen seestyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.

Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei. 

ap

Festareille? Hotelliin yöksi hääpäivänä?

Hahah!

Kannattaa nyt tajuta ihan ensin, että nyt olette olleet ihan oikeita perheellisiä jo vuosikymmenen ajan. Ei silloin enää missään festareilla pompita. Ja miksi ihmeessä kahdestaan jonnekin hotelliin? Hääpäivää voi juhlistaa ihan perheen kesken kotona.

Kun lapsia hommataan, ne hoidetaan. Ihan itse.

Meillä on nyt murrosikäinen lapsi ja isovanhemmat olisivat ottaneet jos olisimme pyytäneet, mutta ihan pienenä taaperona taisi olla kaksi kertaa yökylässä. Ei lapsi itsekään ole koskaan halunnut mihinkään yökylään ja me olemme jo lasta odottaessamme tajunneet, että elämämme muuttuu kokonaan.

Siinä taas joku supermamma. On ihan normaalia käydä festareilla tai hotellissa vaikka olisi lapsia. Ei elämä saa loppua lasten tuloon.

Joo, kyllä festareilla ja hotelleissa voi käydä perheellisetkin, mutta lapset mukana.

No ei mihinkään festareille lasten kanssa. On se kumma jos ei mitään saa tehdä ilman lapsia.

Totta kai saa tehdä, mutta ei ole isovanhempien velvollisuus tätä mahdollistaa.

Mahdollistamisesta yleensä puhutaan negatiivisten asioiden yhteydessä. Jos ap olisi saanut vapaaliput oopperaan eikä seksi maistuisi sen jälkeen kuitenkaan, olisiko sitten ok vanhempien tarvita omaa aikaa vai onko tämä nyt kateellisten typerysten keskustelu, johon ei vastakkaista näkemystä tarvita? 

Elämme aikaa, jolloin vankikin saa lomaa. 

Elämme aikaa, jolloin kohkataan aamusta iltaan lasten tarpeista. 

Elämme aikaa, jolloin ollaan kovin huolissaan kun koronakoirat eivät sosiaalistu riittävästi ja koronavauvatkin ovat kovin arkoja kun eivät ole nähneet vieraita kasvoja välttämättä koskaan. 

Elämme aikaa, jolloin vanhemmilla ei saa olla mitään tarpeita omaan aikaan ilman lapsia, niihin pariin vuosikymmeneen mikä ruljanssissa kuluu. Kotona pitäisi olla kaikki illat jos ei ole muuhun rahaa. 

Miten nämä sopivat yhteen? 

Ymmärrättekö, että sellaisia asioita ei voi saada joita ei kehtaa edes toivoa? Vai mistä tämä konsensus nyt kertoo? Ovatko miehet sittenkin oikeassa, että lapsen saatuaan vaimo katosi vauvamaahan eikä koskaan tullut enää takaisin. Ehkä jopa heidän epäilyksensä on perusteltu, että nainen teki sen tahallaan? Koska tämä keskusteluhan kertoo karusti, mitkä ne arvot ovat: et saa edes haluta koskaan mihinkään koska minäkään en pääse joten olet huono äiti jos hingut ovesta ulos ilman lapsia. 

Tämä ei voi olla totta ollenkaan. Jos lapsiperheet hyväksyvät itse sen, ettei vanhempien edes kuulu koskaan päästä minnekään ilman lapsia, niin tuloksena meillä tulee olemaan täysin vammautettu seuraava sukupolvi. Niin häiriintyneeksi on mennyt asenteet. 

Ja ei kun raivoamaan takaisin. Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Älä yleistä. Sinulla on näin, mutta kyllä meitä isovanhempia on paljon jotka hoidamme lapselapsiamme melko useinkin, vaikka itsellä ei ole ollut mummot apuna.

Totta kai yleistän, eihän muuten voida keskustella. Yleistän niinkin paljon, että tuossa ei puhuta minusta lainkaan. Vanhemmat eivät ole auttaneet mutta he olivat jo hyvin vanhoja ja sairaita kun sain lapsen. Puhun asiasta yhteiskunnallisella tasolla, siihen pitää pystyä jotta voidaan keskustella yhteiskunnallisesta kysymyksestä, jollainen tämäkin on. 

Kaikki kunnia sinulle, nimenomaan näin on että on paljon isovanhempia jotka hoitavat lapsenlapsiaan. Sitä paremmalla syyllä meidän on voitava puhua niiden tilanteesta, joilla tätä etua ei ole. Koska sehän on valtava etu ja voimavara, kun perheelle on siunaantunut auttavat isovanhemmat. 

Asia vain taitaa olla niin, että siitä puhumisesta ei ole mitään hyötyä.

Kaikki tilanteet on yksilöllisiä. Isovanhempia ei voi lähtökohtaisesti edes olettaa että he hoitavat lapsenlapsia. Se ei voi olla yleisoletus, koska niin monet heistä ei syystä tai toisesta ole siihen pystyviä. Ihan siis järkevästi ajatellen, fyysisistä tai psyykkisistä syistä, tai he asuvat niin kaukana ettei ole mahdollista. Eikä tässä yhteiskunnassa pakoteta ketään mihinkään. Ihmiset saavat asua siellä missä asuvat.

Sitten on kaikenlaista muuta asiaa, mitkä estää isovanhempia osallistumasta lastenlasten hoitoon. Yksi aika iso este voi olla se, että asia tehdään vaikeaksi, siihen sisältyy vaatimuksia, joita ei osata tai ymmärretä hyväksyä, ihmissuhde sotkuja, kaikenlaista.

Ja on vielä niitäkin isovanhempia, jotka ei vaan tykkää hoitamisesta. Miten siihenkin puutut? Ei ihmisen ole mikään pakko tehdä sellaista, mistä ei tykkää. Meillä kaikilla on oikeus omaan elämäämme.

Syyllistäminen on turhaa ja epäoikeudenmukaista, koska meillä kaikilla on tosiaan oikeus elää omaa elämäämme.

Ettäkö pitäisi yleisellä tasolla puhua siitä, kuinka näiden isovanhempien nyt vaan täytyisi ja täytyisi? Se ei toimi. Isovanhemmat on omia yksilöitään ja oikeutettuja elämään ilman hoitovastuita.

Asia, mistä harvemmin uskalletaan puhua, on se, että jotkut lapset on helpompia hoidettavia kuin jotkut muut. Hyvin vilkkaan ja joka paikkaan ehtivän pikkulapsen perässä ei mielellään halua koko päivää juosta, ja jos lapsi on riskaava ja kiukuttelee kaikesta, ei syö mitään eikä suostu mihinkään, tappelee ja huutaa ja vaatii erityiskohtelua, kuka vanhempi ihminen jaksaa? En itsekään hoitanut toista kummipoikaani kuin yhden kerran, sittemmin en enää suostunut. Poika yritti koko ajan ottaa minusta yliotetta, potki jalkoihin, repi tukasta, ei rauhoittunut mihinkään, ei, en suostunut enää enkä ihmettele miksei isovanhemmatkaan.

Toinen kummipoikani oli mukava hoidettava, oli hauskaa hänen kanssaan.

Yleinen keskustelu siitä, kuka hoitaa lapsia, jos niitä kukaan ei hoida? Voiko siihen olla muuta vastausta, kuin että vanhemmat? Hehän sen lapsen tekivät.

Kuulostaa karulta, mutta miten voisi olla toisin?

Totta kai siihen voi olla muita vastauksia, miksei olisi? Työnjako on se asia, joka ihmisyhteisöjä muualla ylläpitää. Meillä on jostain syystä alettu mennä sisulla ahteri edellä puuhun sen sijaan ja kaikki pitäisi tehdä yksin. Kukaan ei muista kysyä, mitä se tekee lapsille, että kasvetaan pelkästään vanhempien huomassa ilman taukoja. 

Ei pidä syyllistyä. Jos syyt ovat hyvät miksi hoitaminen ei onnistu, ne ovat hyvät ja ihmisen olisi hyvä eläkeiässä viimeistään pystyä hyväksymään faktat niin, että on immuuni ulkoiselle paineelle asiassa, joka ei häntä koske. 

Sen sijaan individualistinen oletus että lähtökohtaisesti minkäänlaista painetta omien lastenlasten hoitamiseen ei kuulu eikä saa vallita vaan kaikki on plussaa, on liikaa pyydetty. Kyllä ihmisen kuuluukin kokea sosiaalista painetta ratkaisuista, jotka ovat vahingollisia. Lähtökohtaisesti on parempi jos hyväksytään oletus, että isovanhempien kuuluu auttaa voimiensa mukaan jos heillä ei ole syitä jotka estävät. Se on heidän omakin etunsa, vaikka he kuolemankieltämisvaiheessaan sen kieltävätkin. 

Vastaavasti jos vanheneminen aiheuttaa sairauksineen ja pelkoineen herkempää mielialaa ja on vaikea vastustaa liiallista painetta sen takia, vasta sitten voidaan keskustella reilusti siitä, mikä on reilua ja mitä voidaan vaatia ja mikä on liikaa, kun ensin myönnetään, että lähtökohtaisesti eri sukupolvet auttavat toisiaan kun kaikki on hyvin. 

Tuollainen tilanne jossa muksu on liian hankala hoidettava menee suoraan siihen piikkiin, että nimenomaan tämän yksilön hoitaminen on liian rankkaa jos tilannetta ei saada korjaantumaan. Ei siitä tarvitse syyllistyä. Mutta jos on kiistaa ja ristiriitoja, olisi parasta yrittää etsiä niihin ratkaisuja, vaikka sitten ulkopuolisten avustamana jos suvun sisällä ei pystytä sovintoa hakemaan. 

Toki voidaan lähteä etsimään kaupallisia ratkaisuja asiaan ja kirjoitella sitten köyhille palvelusetelejä, jotta vanhemmat saavat välillä viettää myös aikuisen elämää yhdessä ilman lapsia, kuten jokaisessa sivistysmaassa ymmärretään tarpeelliseksi. Voidaan aloittaa vaikka siitä, että kaksi kertaa vuodessa saa tauon yhteiskunnan piikkiin jokainen vanhempi, ja tästä edusta maksetaan voimien mukaan ja köyhemmät eivät maksa. Esimerkiksi vuoropäiväkotiverkon kautta tai sitten kunnallinen lastenhoitaja kiertää, mutta olisihan se lapsille kivempi päästä yökylään kuin jälleen kerran päiväkotiin, etenkin jos ikää on jo enemmän. 

Tai sitten voidaan järjestää aikapankin kautta asiaa, jolloin nekin pystyvät ottamaan vapaata, jotka eivät syystä tai toisesta voi käyttää ystävien tai lapsen kavereiden vanhempien apua. Eli jos hoidat itse yhtä lasta kolme yötä, saat omat kolme lastasi yhdeksi yöksi hoitoon. Tai jokin muu ratkaisu. Kaikki lähtee siitä, että lakataan saarnaamasta mökkihöpertymisen ilosanomaa.   

Vierailija kirjoitti:

 Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on olemassa ihme mentaliteetti esim häiden suhteen, että sinne ei kutsuta lapsia eikä vanhuksia eikä muitakaan vastaavia. Vaan nuoret ja hyväkuntoiset. Et siis voi osallistua perheenä ja aina jää kaikki juhlat välistä.

Kyllä voit osallistua, kunhat palkkaat lastenvahdin kotiisi juhlien ajaksi. Ei ole vaikeaa.

Niinpä. Siitä vaan joku tuikituntematon teinityttö vauva tai kenties useita lapsia vahtimaan vuorokaudeksi tai enemmäksi ajaksi? En tiedä, saako siten edes toimia, kai sitä joku säätelee, miten pitkään yhtäjaksoisesti saa ilman taukoja tuonikäinen töitä tehdä. Ei kaikki häät ole siinä naapurikorttelissa. 

Miksi et palkkaa ammattilaista, aikuisen koulutetun lastenhoitajan saat 45 e/h + lisät hoitamaan lapsiasi. Miksi on niin hankala olla ostamatta palveluja.

Oletko kuullut sanaa verokiila? Tässä maassa lääkäri tekee itse putkityöt koska on liian kallista teettää ammattilaisella. Joten ei ole ollenkaan hankalaa olla ostamatta palveluja, päin vastoin hyvin helppoa. 

Miksi trollaat tällaisella? Ei ole rikos olla köyhä. Vieläkään. 

Köyhä ei varmaankaan halua lapsia hoitoon siksi, että pääsee puolison kanssa hotelliin, yökerhoon ja festareille, kuten ap?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä silloin, kun puhutaan siitä, miksi isovanhempien pitäisi ILMAISEKSI ottaa lapsenlapsia yökylään, eletään jo hyvin sairaassa, kieroutuneessa ja rumassa yhteiskunnassa.

Tähän ei taidakaan muissa maissa törmätä.

Ei kai tässä kukaan ole väittänytkään, että isovanhemmille pitäisi maksaa yökyläilystä? Vaan nimenomaan on kyse siitä, että ei haluta maksaa lapsenvahdille, eli lapset pitäisi saada hoitoon ilmaiseksi = sinne isovanhemmille, jotka eivät peri maksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).

Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.

Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta

Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.

En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.

Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.

Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.

Mistä vetäisit tuon 100 %? Olisin ollut tyytyväinen, jos olisimme päässeet vaikka käymään yhdessä kaksi tuntia kaveripariskunnan puutarhajuhlissa tai miehen työpaikan juhlissa, johon oli kutsuttu myös puolisot (ehkä kerran vuodessa tai kahdessa).

Ehkä itse ja omat kaverisi teette töitä 8-16, mutta kaikki eivät tee. Emme tee vuorotyötä, mutta moni kavereista tekee ja jos siihen yhdistää se, että meistä toinen voi olla pois paikkakunnalta vaikka klo 4.30 - 23.00 tai 06.00-20.00, on sijaislapsi ja tukilasten hätäpäivystystä, tehdään työtä kotona välillä jenkkien aikataulun mukaan jne. Usko vaan, että tilanteita on monia

Miksi kahdeksi tunniksi kerran vuodessa ei voinut palkata lastenvahtia, jos ilmaista hoitoapua ei ollut saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa. 

Kyllä, näinhän siinä viime kädessä käy jos paasataan, että maksullista apua pitäisi käyttää. Kaikilla ei siihen ole varaa ja silloin on epäreilua ja hölmöä jättää köyhimmät kokonaan ilman. Maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa 45 euroa tunti plus lisät ja verot siitä, että joku muu hoitaa lapsia yön yli kun vanhemmat menevät yhdessä jonnekin. Siitähän tässä on koko ajan puhuttu. Aikuisten pitää joskus voida mennä yhdessäkin jonnekin eikä niin, että toinen on aina kotona. 

Jos yhteiskunta ei voi tulla apuun niin sitten on aika erikoista piheyttä jos samaan aikaan huudetaan pää punaisena niille vanhemmille, etteikö jaksa maksaa mikä estää muka. 

Jotenkin tämä ongelma olisi syytä ratkaista. Lapset kärsivät ja uudet lapset jäävät syntymättä jos vanhemmat yrittävät vain sinnitellä lapsuusvuosikymmenet hengissä. Mistään parisuhteesta siinä ei monenkaan kohdalla voida sitten enää puhua. Siitä taas kärsivät kaikki, ne lapset, isovanhemmat ja myös se maksukyvytön yhteiskunta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa. 

Kai ne vanhemmat voivat vuorotella. Pointtihan olikin siinä, että joskus olisi vanhempien kiva päästä YHDESSÄ. Edes kerran vuodessa tai kahdessa. Ei ole ihan hirveän paha hoitokeikka yksi yö vuodessa terveille isovanhemmille.

"Vanhempani hoitavat lapsiani joskus työkiireiden vuoksi esim. muutamia tunteja pyynnöstä. Lähinnä ovat siis paikalla ja tarjoavat ruokaa, muuta eivät lasten kanssa tee."

Minulla pisti tässä(kin) aloituksessa silmään tämä, että ensin valitetaan, kun ei saada lastenhoitoapua ja sitten kun saadaan, niin siitäkin valitetaan. Voisiko tuossa olla syy sille, mikseivät isovanhemmat halua hoitaa lastenlapsiaan yhtään enempää?

Naapurini tätä juuri tuskasteli, että hänen täytyy kohta sanoa lapsilleen, että jos ei lastenhoitoapu kelpaa mummon tyylillä ja mummolan säännöillä, niin ei kannata enää kysyäkään. Lapsia kuulemma tuodaan hoitoon vaatimuslistojen kanssa, tyyliin ruokaa ei saa lämmittää mikrossa, mummon lemmikki ei saa nuolla lapsia, ulkoilla pitää säällä kuin säällä x tuntia päivästä (mutta ei hiekkalaatikolla, koska siellä voi olla kissanpissaa), kadulla pysähtyvästä Jätskiautosta ei saa kertoa lapsille, päiväunet nukutaan tietyllä kellonlyömällä (ja kun mummo ei saanut lapsia taikaiskusta nukahtamaan, vaan myöhästyi minuuttiaikataulusta, sai palautetta, kuinka menee nyt perheen ilta pilalle)... En voinut kuin huuli pyöreänä kuunnella, miten jotkut kehtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).

Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.

Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta

Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.

En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.

Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.

Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.

Mistä vetäisit tuon 100 %? Olisin ollut tyytyväinen, jos olisimme päässeet vaikka käymään yhdessä kaksi tuntia kaveripariskunnan puutarhajuhlissa tai miehen työpaikan juhlissa, johon oli kutsuttu myös puolisot (ehkä kerran vuodessa tai kahdessa).

Ehkä itse ja omat kaverisi teette töitä 8-16, mutta kaikki eivät tee. Emme tee vuorotyötä, mutta moni kavereista tekee ja jos siihen yhdistää se, että meistä toinen voi olla pois paikkakunnalta vaikka klo 4.30 - 23.00 tai 06.00-20.00, on sijaislapsi ja tukilasten hätäpäivystystä, tehdään työtä kotona välillä jenkkien aikataulun mukaan jne. Usko vaan, että tilanteita on monia

Miksi kahdeksi tunniksi kerran vuodessa ei voinut palkata lastenvahtia, jos ilmaista hoitoapua ei ollut saatavilla?

Toki maksullista apua on muutaman kerran käytettykin, mutta sekään ei lapsen perussairauden takia ollut kovin helposti järjestettävissä (esim. vanhemmilleni ko. sairaus taas on hyvinkin tuttu).

En valita kohtaloani, mutta eniten ihmetyttää se, että miten itse ei olla valmiita hoitamaan edes joskus, vaikka he itse ovat aikoinaan hoidattaneet meidät lähes kokonaan isovanhemmilla? Paheksutaan sitä että miten naapurin "Marjatta ja Erkki" matkustavat kesällä viikoksi hoitamaan tyttärensä lapsia 200 km päähän, ettei tyttären tarvitse kuljettaa lapsia sijaishoitopaikkaan toiselle puolelle kaupunkia. Kuitenkin minä ja sisarukseni emme koskaan edes olleet missään kodin ulkopuolisessa hoidossa vaan mummo hoiti meitä koko lapsuutemme. Siksu uskallankin väittää, etteivät he edes ymmärrä kun ovat päässeet omien lastensa hoidossa nin helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa. 

Kyllä, näinhän siinä viime kädessä käy jos paasataan, että maksullista apua pitäisi käyttää. Kaikilla ei siihen ole varaa ja silloin on epäreilua ja hölmöä jättää köyhimmät kokonaan ilman. Maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa 45 euroa tunti plus lisät ja verot siitä, että joku muu hoitaa lapsia yön yli kun vanhemmat menevät yhdessä jonnekin. Siitähän tässä on koko ajan puhuttu. Aikuisten pitää joskus voida mennä yhdessäkin jonnekin eikä niin, että toinen on aina kotona. 

Jos yhteiskunta ei voi tulla apuun niin sitten on aika erikoista piheyttä jos samaan aikaan huudetaan pää punaisena niille vanhemmille, etteikö jaksa maksaa mikä estää muka. 

Jotenkin tämä ongelma olisi syytä ratkaista. Lapset kärsivät ja uudet lapset jäävät syntymättä jos vanhemmat yrittävät vain sinnitellä lapsuusvuosikymmenet hengissä. Mistään parisuhteesta siinä ei monenkaan kohdalla voida sitten enää puhua. Siitä taas kärsivät kaikki, ne lapset, isovanhemmat ja myös se maksukyvytön yhteiskunta. 

Voin kertoa, että kyllä Suomessa on opittu käyttämään jo nyt hyvinkin hyödykseen yhteiskunnan tarjoamaa ilmaista lastenhoitoa, nimittäin päiväkotia. Joillain vanhemmilla on jo 40h viikossa lapsivapaata aikaa, mutta se ei tietenkään riitä, koska yöhoitoa ei ole tarjolla? No, monella perheellä on niin paljon lapsia, että näyttää riittäneen vanhemmille myös parisuhdeaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa. 

Kyllä, näinhän siinä viime kädessä käy jos paasataan, että maksullista apua pitäisi käyttää. Kaikilla ei siihen ole varaa ja silloin on epäreilua ja hölmöä jättää köyhimmät kokonaan ilman. Maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa 45 euroa tunti plus lisät ja verot siitä, että joku muu hoitaa lapsia yön yli kun vanhemmat menevät yhdessä jonnekin. Siitähän tässä on koko ajan puhuttu. Aikuisten pitää joskus voida mennä yhdessäkin jonnekin eikä niin, että toinen on aina kotona. 

Jos yhteiskunta ei voi tulla apuun niin sitten on aika erikoista piheyttä jos samaan aikaan huudetaan pää punaisena niille vanhemmille, etteikö jaksa maksaa mikä estää muka. 

Jotenkin tämä ongelma olisi syytä ratkaista. Lapset kärsivät ja uudet lapset jäävät syntymättä jos vanhemmat yrittävät vain sinnitellä lapsuusvuosikymmenet hengissä. Mistään parisuhteesta siinä ei monenkaan kohdalla voida sitten enää puhua. Siitä taas kärsivät kaikki, ne lapset, isovanhemmat ja myös se maksukyvytön yhteiskunta. 

Ok, oletetaan että yhteiskunta tarjoaa köyhille perheille lastenhoitoa vuorokaudeksi kerran vuodessa. Mihin nämä köyhät menevät siksi aikaa? Ravintolaan, teatteriin ja siitä hotelliin yöksi? Millä rahalla, vai yhteiskuntako kustantaa tämänkin?

ps. Eikö ole hieman ristiriidassa, että skenaariossasi syntyvyys laskee, mutta pikkulapsiaika kestää vuosikymmeniä?

Meillä on samankaltainen tilanne, mutta omat vanhempani ovat vasta kuusikymppisiä. Ei sitten minkäänlaista apua. Tietääpähän miten ei itse ainakaan toimi jos joskus isovanhemmaksi tulee! Kyllä häpeisin silmät päästäni jos olisin joku pelkkä kahvittelumummu. Kyse kuitenkin jaksavista ja terveistä ihmisistä.

Jos ei ole varaa hoitaa lapsia niin ei muuta kuin sterilisaatio ja ongelma on ratkaistu. Köyhyyskierre on saatava poikki ja köyhyys vähenee.

Nykyvanhemmat on kyllä aivan avuttomia. Miksi hankitte lapsiia jos ette osaa niitä hoitaa. Ihan oikeasti pitäisi olla joku koe missä määritetään onko valmiuksia vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on kyllä aivan avuttomia. Miksi hankitte lapsiia jos ette osaa niitä hoitaa. Ihan oikeasti pitäisi olla joku koe missä määritetään onko valmiuksia vanhemmuuteen.

Nykyvanhemmat eivät ole avuttomia, päinvastoin. Osaamista on edellisiä sukupolvia enemmän. Kyse on enemmänkin siitä, että nykyään oletusarvo on, että molemmat vanhemmat käyvät kokoaikaisesti töissä ja kaupungistumisen myötä perheet ovat yksin. Ihmiset palavat loppuun, eikä yhteistä kiireetöntä aikaa tunnu olevan koskaan. Elämänrytmi on muuttunut.

Täällä kovasti peräänkuulutetaan sitä, että isovanhempien pitäisi asua yhdessä lastensa kanssa ja lasten pitäisi hoitaa vanhukset kotona. Ajatus on ihana, mutta Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa se harvoin toimii, koska naisten työlllistymisaste kodin ulkopuolelle on noin suuri. Jossain muissa maissa tilanne on aivan eri, kun naiset ovat kotirouvia.

Elinikå on pidentynyt ja muistisairaudet lisääntyneet. Teen töitä kotona ja voin sanoa etten pystyisi huolehtimaan työn ohessa vanhemmistani. Vahdin dementoitunutta äitiäni kolme tuntia, kun isäni oli lääkärissä. Voin sanoa että työnteosta ei tullut yhtään mitään. Opastin äitiäni vessaan lukuisia kertoja, selitin sata kertaa kuka olen ja missä olemme. Erään puheluni aikana äitini karkasi ja oli tippua keskeneräiseltä terassilta alas onneksi ehdin juosta viime hetkellä estämään.

Vierailija kirjoitti:

"Vanhempani hoitavat lapsiani joskus työkiireiden vuoksi esim. muutamia tunteja pyynnöstä. Lähinnä ovat siis paikalla ja tarjoavat ruokaa, muuta eivät lasten kanssa tee."

Minulla pisti tässä(kin) aloituksessa silmään tämä, että ensin valitetaan, kun ei saada lastenhoitoapua ja sitten kun saadaan, niin siitäkin valitetaan. Voisiko tuossa olla syy sille, mikseivät isovanhemmat halua hoitaa lastenlapsiaan yhtään enempää?

Naapurini tätä juuri tuskasteli, että hänen täytyy kohta sanoa lapsilleen, että jos ei lastenhoitoapu kelpaa mummon tyylillä ja mummolan säännöillä, niin ei kannata enää kysyäkään. Lapsia kuulemma tuodaan hoitoon vaatimuslistojen kanssa, tyyliin ruokaa ei saa lämmittää mikrossa, mummon lemmikki ei saa nuolla lapsia, ulkoilla pitää säällä kuin säällä x tuntia päivästä (mutta ei hiekkalaatikolla, koska siellä voi olla kissanpissaa), kadulla pysähtyvästä Jätskiautosta ei saa kertoa lapsille, päiväunet nukutaan tietyllä kellonlyömällä (ja kun mummo ei saanut lapsia taikaiskusta nukahtamaan, vaan myöhästyi minuuttiaikataulusta, sai palautetta, kuinka menee nyt perheen ilta pilalle)... En voinut kuin huuli pyöreänä kuunnella, miten jotkut kehtaavat.

Tämä on ihan aito ongelma. Se ratkeaisi kivasti niin, että molemmat tinkivät hiukan. Vanhemmat voivat esittää toiveita ja sitten ne jutut, jotka ovat ehdottomia. Isovanhemmat voivat perustella, miksi he eivät voi toteuttaa kohtia c ja d  mutta a ja b ovat ok. Ylipäätään voitaisiin keskustella kunnioittavasti siitä, miksi jotain sääntöjä on. 

Väitän silti, että tässä on hevonen kärryjen edessä. Koska vanhemmat nykyilmapiirissä on totutettu ajatukseen, että lapset ovat heidän oma pyhä projektinsa ja heidän täytyy olosuhteiden pakosta sitoutua siihen 200-prosenttisesti joka hetki koska apua ei ole luvassa, välttämättömyys käännetään hyveeksi ja nostetaan lapsiprojekti ykkösharrastukseksi. Lisäksi koska kaikki ovat tekemisissä hyvin pienen ihmisjoukon kanssa eivätkä ystävätkään ole välttämättä auttaneet lainkaan harjaantumattomuuttaan saati että itse olisi hoidettu kenenkään lapsia ennen omia, eikä apua ole osattu kysyäkään, niin ei ole kokemusta siitä, että vähemmälläkin ohjeistuksella ehkä selvittäisiin. 

Tuossakin listassa vanhemmasta polvesta suorastaan lasten kiusaamiselta vaikuttava jäätelöautoasia voi olla nuoremmista perusteltu. He ovat ehkä hyvin sitkeästi pitäneet lapset irti makeasta koska nykyisin sokeri on paholaisen keksintöä ja suorastaan myrkky, ja toivotaan että lasten makuaisti kehittyisi tyytymään vähempään makeuteen. Tähän on tiettyjä perusteita mutta liioitteluahan se ehkä on. Mutta jos projekti päättyy siihen, että ylimielinen isovanhempi viis veisaa ja paljastaa jäätelöauton salaisuuden lapsille vuotta kahta ennen aikojaan koska hän haluaa salaa haistattaa pitkät ja lahjoa lapsenlapsia jotta nämä tykkäisivät hänestä (enemmän kuin typeristä vanhemmistaan), totta kai tuoreet vanhemmat tuskastuvat. Samoin kuin meillä yritettiin varjella lasta kariesbakteerilta, ja sitten mummo kastoi lattialle pudonneen lusikan suussaan ja tunki sitten lapsen suuhun. Se siitä projektista sitten. 

Fiksuista isovanhemmista tällaiset nuorten vanhempien herkkyydet ja listat voivat olla loukkaavia, mutta jos myötätuntoa löytyy, ne ovat liikuttava todiste siitä, että he ovat onnistuneet hyvin kasvattajina, koska heidän lapsensa ovat innokkaita ja tehtäväänsä vakavasti suhtautuvia kansalaisia. Suhteellisuudentajun vuoro on sitten vähän myöhemmin. Kunnioittavasta suhtautumisesta voidaan toki keskustella, mutta aika usein sitä puuttuu sitten molemmilta puolilta yhtaikaa. Kunnioittavaa ei ole sekään, että ei siedä isovanhempana tulla määräillyksi, koska haluaa olla itse se joka määrää. Siitä asenteesta olisi syytä pyrkiä nopeasti eroon, koska vanhenevan ihmisen mukautuminen tuleviin menetyksiin on huomattavasti vaikeampi jos ei minkäänlaista joustavuutta ole kehitetty.

On tietysti olemassa luonnevikoja, jotka estävät neuvottelemisen. Mutta se on sitten kaikilta pois ja erittäin valitettava asia, jos asiaa ei voida lainkaan auttaa. Asenteitaan sen sijaan voi jokainen tarkistaa halutessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti. 

Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa. 

Kyllä, näinhän siinä viime kädessä käy jos paasataan, että maksullista apua pitäisi käyttää. Kaikilla ei siihen ole varaa ja silloin on epäreilua ja hölmöä jättää köyhimmät kokonaan ilman. Maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa 45 euroa tunti plus lisät ja verot siitä, että joku muu hoitaa lapsia yön yli kun vanhemmat menevät yhdessä jonnekin. Siitähän tässä on koko ajan puhuttu. Aikuisten pitää joskus voida mennä yhdessäkin jonnekin eikä niin, että toinen on aina kotona. 

Jos yhteiskunta ei voi tulla apuun niin sitten on aika erikoista piheyttä jos samaan aikaan huudetaan pää punaisena niille vanhemmille, etteikö jaksa maksaa mikä estää muka. 

Jotenkin tämä ongelma olisi syytä ratkaista. Lapset kärsivät ja uudet lapset jäävät syntymättä jos vanhemmat yrittävät vain sinnitellä lapsuusvuosikymmenet hengissä. Mistään parisuhteesta siinä ei monenkaan kohdalla voida sitten enää puhua. Siitä taas kärsivät kaikki, ne lapset, isovanhemmat ja myös se maksukyvytön yhteiskunta. 

Voin kertoa, että kyllä Suomessa on opittu käyttämään jo nyt hyvinkin hyödykseen yhteiskunnan tarjoamaa ilmaista lastenhoitoa, nimittäin päiväkotia. Joillain vanhemmilla on jo 40h viikossa lapsivapaata aikaa, mutta se ei tietenkään riitä, koska yöhoitoa ei ole tarjolla? No, monella perheellä on niin paljon lapsia, että näyttää riittäneen vanhemmille myös parisuhdeaikaa.

Haluatko siis sanoa, että lisälapset mahdollistavaa yhteistä aikaa ei saa vanhemmilla olla? Kerrohan se palstan miehille. 

Useimmat vanhemmat ovat kai edelleen töissä tai opiskelemassa kun lapset ovat tarhassa. Jotkut ovat jopa hoitamassa omien vanhempiensa asioita. Joidenkin lapset taas ovat päiväkohdissa sosiaalisista syistä. Joten lepo vain, maailma ei ole ihan niin paha paikka kuin haluat uskoa.