Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera vanhemmilleni siitä, etten saa lastenhoitoon apua
20.07.2021 |
Mun lapset on n. 10-vuotiaita. Pärjäävät jo kotona siis hyvin muutamia tunteja ja pakosta vaikka työpäivänkin.. ongelma on siinä, että vanhempani eivät huoli koskaan lapsia yökylään. Eivät ole ikinä heitä yökylään pyytäneet, pienempänä ottaneet pyynnöstä muutaman kerran pitkin hampain. Vuosikausiin lapset eivät ole heillä yötä olleet. Vanhempani ovat hyväkuntoisia seitsemänkymppisiä ihmisiä, jääneet eläkkeelle lasten syntymien aikoihin. HEidän ei ole tarvinnut omia vanhempiaan hoitaa,viimeinen kuoli silloin kun olivat nelikymppisiä.
Vanhempani hoitavat lapsiani joskus työkiireiden vuoksi esim. muutamia tunteja pyynnöstä. Lähinnä ovat siis paikalla ja tarjoavat ruokaa, muuta eivät lasten kanssa tee. Yöksi eivät tosiaan huoli. Olen lakannut pyytämästä kun en halua saada pahaa mieltä siitä, että kieltäytyvät. Ihmetellään vaan miksei lapset voi tulla mukaan.. Aikuisten juhliin?! Jossa ryypätään.. Häihin, joihin ei ole lapsia kutsuttu jne..? Viimeksi yksi tuollainen hääkeissi vuosi sitten (miehen puolelta sukua), vahempani olivat meillä vahtimassa lapsia ja lähtivät keskiyöllä kotiinsa kun tulimme vartavasten toiselta paikkakunnalta takaisin kotiin bussilla, jotta edes pääsimme koko häihin.. kun lapsia eivät voineet kotiinsa yöksi ottaa. :P
Toista mummua ei voi enää pyytää, hän on sairastunut. Hoisi kyllä aikanaan aina välillä vaikkei hänkään lapsia koskaan luokseen itse pyytänyt.. pyynnöstämme hoisi kuitenkin yön ylikin joskus.
Olen katkera! Minnekään ei koskaan päästä kaksin! Ketään hoitajaa ei oikein ole.. ei varsinkaan ilmaista. Sitten ei kyllä ole paljon enää halujakaan mihinkään lähteä jos pitää maksaa lastenvahti, yöpymiset ja kaikki muu.. Emme ole niin rahoissamme että olisi monta sataa laittaa lastenvahtiinkaan. (Jos siis lastenvahtitarve olisi vaikka 24h).
Onneksi lapset kasvavat, muttei heitä voi vielä muutamiin vuosiin yöksi yksin jättää. Nytkin olemme molemmat töissä ja lapsilla koulusta kesäloma. Täällä ne sitten pyörii päivät keskenään ja mies pystyy ruokatunnillaan käydä katsomassa että syövät.. :P
Muita lapsiperheitä olemme hyödyntäneet jonkin verran. Hoidamme muiden lapsia omilla vapaapäivillämme, jotta voisimme pyytää joskus seuraa/hoitoa vastavuoroisesti omien työpäivien ajaksi kaverilta. Eipä ole helppoa ei!
Onko kellään muulla tämmöistä??
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti peräänkuulutetaan sitä, että isovanhempien pitäisi asua yhdessä lastensa kanssa ja lasten pitäisi hoitaa vanhukset kotona. Ajatus on ihana, mutta Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa se harvoin toimii, koska naisten työlllistymisaste kodin ulkopuolelle on noin suuri. Jossain muissa maissa tilanne on aivan eri, kun naiset ovat kotirouvia.
Elinikå on pidentynyt ja muistisairaudet lisääntyneet. Teen töitä kotona ja voin sanoa etten pystyisi huolehtimaan työn ohessa vanhemmistani. Vahdin dementoitunutta äitiäni kolme tuntia, kun isäni oli lääkärissä. Voin sanoa että työnteosta ei tullut yhtään mitään. Opastin äitiäni vessaan lukuisia kertoja, selitin sata kertaa kuka olen ja missä olemme. Erään puheluni aikana äitini karkasi ja oli tippua keskeneräiseltä terassilta alas onneksi ehdin juosta viime hetkellä estämään.
Jos osaa vaatia isovanhempia lastenhoitajiksi, niin hyväksyy sen, että isovanhemmat asuvat perheen kanssa ja huonolla tuurilla joutuu itse heitä hoitamaan. Ei voi olettaa, että saa rusinat pullasta, sitä voi saada paskan diilin, mutta sille ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Hetkinen: kommentoit tekstiä jossa nuo perustelut on kerrottu, ja silti heittelet asioita, joita siinä ei vaadita. Kukaan ei ole sanonut, että isovanhempien pitäisi olla aina käytettävissä. Trollaatko vai oletko lukutaidoton?
Ei pidä kirjoittaa, että "kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.",jos ei tarkoita, että lasten pitäisi päästä paljon mummolaan hoitoon.
Tästä on muuten tehty joku selvitys Jyväskylässä ja vastaajat muistivat olleensa todella paljon mummolassa pienenä. Kun asia tarkistettiin, oli kyseessä 1-2 viikkoa kesässä ja muutama viikonloppu. Joku vastaaaja muisti olleensa leirillä aina koko kesän, tarkistuksessa ilmeni, että hän oli 3 kk aikana leirillä 3 vko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti.
Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa.
Kyllä, näinhän siinä viime kädessä käy jos paasataan, että maksullista apua pitäisi käyttää. Kaikilla ei siihen ole varaa ja silloin on epäreilua ja hölmöä jättää köyhimmät kokonaan ilman. Maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa 45 euroa tunti plus lisät ja verot siitä, että joku muu hoitaa lapsia yön yli kun vanhemmat menevät yhdessä jonnekin. Siitähän tässä on koko ajan puhuttu. Aikuisten pitää joskus voida mennä yhdessäkin jonnekin eikä niin, että toinen on aina kotona.
Jos yhteiskunta ei voi tulla apuun niin sitten on aika erikoista piheyttä jos samaan aikaan huudetaan pää punaisena niille vanhemmille, etteikö jaksa maksaa mikä estää muka.
Jotenkin tämä ongelma olisi syytä ratkaista. Lapset kärsivät ja uudet lapset jäävät syntymättä jos vanhemmat yrittävät vain sinnitellä lapsuusvuosikymmenet hengissä. Mistään parisuhteesta siinä ei monenkaan kohdalla voida sitten enää puhua. Siitä taas kärsivät kaikki, ne lapset, isovanhemmat ja myös se maksukyvytön yhteiskunta.
Ok, oletetaan että yhteiskunta tarjoaa köyhille perheille lastenhoitoa vuorokaudeksi kerran vuodessa. Mihin nämä köyhät menevät siksi aikaa? Ravintolaan, teatteriin ja siitä hotelliin yöksi? Millä rahalla, vai yhteiskuntako kustantaa tämänkin?
ps. Eikö ole hieman ristiriidassa, että skenaariossasi syntyvyys laskee, mutta pikkulapsiaika kestää vuosikymmeniä?
Onko tuo todellakin sinun tärkein huolesi, missä köyhä on sillä aikaa? Olisiko mahdottoman väärin jos heille myönnettäisiin myös kulttuuriseteleitä?
Eikä matematiikassani ole kummoistakaan ristiriitaa vaikka se oli tahallinen kärjistys. Alle väestön uusiutumisrajan jäävät kaksi lasta tarkoittaa nykyisin kaksikymmentä vuotta minimissään. Se on melkein kaksi elinkautista nykymittapuulla. Lapsista kun pitää nykyopin mukaan huolehtia siinäkin vaiheessa, jossa näillä voisi olla jo omiakin lapsia ja oma kämppä. Ystäväni aikataulu on edelleen täysin sidottu, hän haluaa edelleen olla kotona kuulemassa tyttären koulukuulumiset, tekemässä ruokaa ja passittamassa nukkumaan. Tytär on abi ja kovin epävarma niinkuin niin moni nykyisin. Häntähän pidetään kuin pikkulasta, ja sitä pidetään nykyisin paitsi hyveenä, myös suorastaan välttämättömänä, jotta lapsi tuntisi itsensä rakastetuksi. Nuorempia retuutetaan tarhaan, vanhempia harrastuksiin. Vaikka itse vieroksun moista, olen puolestani joutunut toteamaan miten vaikea minun on ymmärtää omaa lasta, joka haluaa omaa aikaa rauhassa kotona, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Kunnes muistan, että itsehän olen ollut aivan samanlainen. Nykyisin sellaistakin lasta harrastutetaan ja aikataulutetaan hengästyksiin asti.
Itse näkisin, että ihmisenä suurimpia pyrkimyksiäni elämässä on auttaa lapsiani ja lapsenlapsiani pärjäämään mahdollisimman hyvin. Helppo keino tähän on tarjota lastenhoitoapua ja olla positiivisella tavalla läsnä heidän elämässään. Mielestäni tämä on itsestäänselvyys jokaiselle vähänkään älykkäämmälle yksilölle.
Vähemmän älykkäät ja kyvykkäät eivät tätä hyväksy, vaan yrittävät muita alentamalla kohottaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Hetkinen: kommentoit tekstiä jossa nuo perustelut on kerrottu, ja silti heittelet asioita, joita siinä ei vaadita. Kukaan ei ole sanonut, että isovanhempien pitäisi olla aina käytettävissä. Trollaatko vai oletko lukutaidoton?
Ei pidä kirjoittaa, että "kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.",jos ei tarkoita, että lasten pitäisi päästä paljon mummolaan hoitoon.
Tästä on muuten tehty joku selvitys Jyväskylässä ja vastaajat muistivat olleensa todella paljon mummolassa pienenä. Kun asia tarkistettiin, oli kyseessä 1-2 viikkoa kesässä ja muutama viikonloppu. Joku vastaaaja muisti olleensa leirillä aina koko kesän, tarkistuksessa ilmeni, että hän oli 3 kk aikana leirillä 3 vko.
En minä sitä kirjoittanut mutta kommentoinpahan nyt, että tulkintasi on tahallisen överi. Yksi ainoa ihminen on tässä ketjussa vaatinut runsasta lapsenhoitoa isovanhemmilta, ja sekin oli kertojan sisar, joten tarina saattaa olla värittynyt niinkuin nuo lapsuusmuistotkin usein ovat. Muut ovat puhuneet tilanteesta, jossa apua saa ei lainkaan tai äärimmäisen vähän. Miksi et halua ymmärtää lukemaasi etkä ota kantaa siihen asiaan, jota siinä kysytään? Eli että miksi yksi sukupolvi haluaa vapaamatkustaa.
Jos muuten lapsi on kolme viikkoa leirillä, hänestä ihan taatusti tuntuu, että se oli koko kesä. Miksei tuntuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Hetkinen: kommentoit tekstiä jossa nuo perustelut on kerrottu, ja silti heittelet asioita, joita siinä ei vaadita. Kukaan ei ole sanonut, että isovanhempien pitäisi olla aina käytettävissä. Trollaatko vai oletko lukutaidoton?
Ei pidä kirjoittaa, että "kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.",jos ei tarkoita, että lasten pitäisi päästä paljon mummolaan hoitoon.
Tästä on muuten tehty joku selvitys Jyväskylässä ja vastaajat muistivat olleensa todella paljon mummolassa pienenä. Kun asia tarkistettiin, oli kyseessä 1-2 viikkoa kesässä ja muutama viikonloppu. Joku vastaaaja muisti olleensa leirillä aina koko kesän, tarkistuksessa ilmeni, että hän oli 3 kk aikana leirillä 3 vko.
Väitätkö etteivät ihmiset muista oikein omaa lapsuuttaan ja ovat "unohtaneet" olleensakin esim. kunnallisessa päivähoidossa? Suurissa kaupungeissa ehkä tilanne on ollut eri, mutta esim. omassa tuttavapiirissäni enemmän sääntö kuin poikkeus. Omalla kohdallani en ole edes odottanut että lapset olisivat paljon mummolassa, vaan sitä että autettaisiin edes hätätapauksessa
Mulla ei omat vanhempani koskaan auttaneet, kun lapset olivat pieniä. Aina heillä oli omat menonsa ja olivat hyväkuntoisia eläkeläisiä. Nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Isäni on kuollut ja äitini tarvitsisi paljon apua. En anna, nyt minulla on aina omat menoni. Työ ja teinit ja harrastukset. Miettiköön nyt, miten tämä näin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti.
Ja kuka tämän mahdollistaisi? Yhteiskuntako? Ja vain siksi, että nykyään ei ilmeisesti vanhemmat osaa edes kerran vuoteen vuorotella lastenhoidossa, että toinen saisi omaa aikaa.
Kyllä, näinhän siinä viime kädessä käy jos paasataan, että maksullista apua pitäisi käyttää. Kaikilla ei siihen ole varaa ja silloin on epäreilua ja hölmöä jättää köyhimmät kokonaan ilman. Maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa 45 euroa tunti plus lisät ja verot siitä, että joku muu hoitaa lapsia yön yli kun vanhemmat menevät yhdessä jonnekin. Siitähän tässä on koko ajan puhuttu. Aikuisten pitää joskus voida mennä yhdessäkin jonnekin eikä niin, että toinen on aina kotona.
Jos yhteiskunta ei voi tulla apuun niin sitten on aika erikoista piheyttä jos samaan aikaan huudetaan pää punaisena niille vanhemmille, etteikö jaksa maksaa mikä estää muka.
Jotenkin tämä ongelma olisi syytä ratkaista. Lapset kärsivät ja uudet lapset jäävät syntymättä jos vanhemmat yrittävät vain sinnitellä lapsuusvuosikymmenet hengissä. Mistään parisuhteesta siinä ei monenkaan kohdalla voida sitten enää puhua. Siitä taas kärsivät kaikki, ne lapset, isovanhemmat ja myös se maksukyvytön yhteiskunta.
Jos ei ole varaa lastenhoitajaan, niin yhteiskunta antaa perheelle toisen vastaavan perheen osoitteen ja sakon uhalla velvoittaa perheet hoitamaan toisensa lapsia kerran vuodessa yhden viikonlopun ajan siten, että vanhemmat saavat parisuhdeaikaa. Jos tähän ei suostu, ei saa seksilomaansa tai maksaa itse lastenhoidon.
Helppoa eikä kenenkään tarvitse huudella naama punaisena mistään. Kyllä, se tuntematon köyhä perhe on ihan hyvä hoitopaikka köyhän perheen lapselle. Ja maksuton.
Niin varmasti, paras yhteiskuntahan on toki sellainen, jossa köyhän lapsi ei ole ihminen. Eikä mitään sellaista tehdä vapaaehtoispohjalta minkä voi paljon vaikeammin teettää pakkotyönäkin.
Maksaako yhteiskunta tässä tapauksessa vahingonkorvauksen, jos lapsi osoitetaan arvottuna hoitoon lapsista väärällä tavalla pitävän pitbullkasvattajan luo? Vai onko selvää että köyhän lapsi ei kuitenkaan aikuiseksi selviä muuten kuin molemmat päät raadeltuina?
Vierailij
</p>
<p>Onkohana kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Hetkinen: kommentoit tekstiä jossa nuo perustelut on kerrottu, ja silti heittelet asioita, joita siinä ei vaadita. Kukaan ei ole sanonut, että isovanhempien pitäisi olla aina käytettävissä. Trollaatko vai oletko lukutaidoton?
Ei pidä kirjoittaa, että "kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.",jos ei tarkoita, että lasten pitäisi päästä paljon mummolaan hoitoon.
Tästä on muuten tehty joku selvitys Jyväskylässä ja vastaajat muistivat olleensa todella paljon mummolassa pienenä. Kun asia tarkistettiin, oli kyseessä 1-2 viikkoa kesässä ja muutama viikonloppu. Joku vastaaaja muisti olleensa leirillä aina koko kesän, tarkistuksessa ilmeni, että hän oli 3 kk aikana leirillä 3 vko.
Onkohan tuollaisra tutkimusta olemassakaan ja mitenhän tuota on voitu edes luotettavasti tutkia. Onhan 1-2 viikkoa kesässä olis viikonloput todella paljon verrattuna siihen, ettei auteta edes hätätilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsilla kavereita? Monesti tuon ikäiset jo yökylivät toistensa luona. Mitä jos sopisit vaikka jonkun perheen kanssa tuosta yökyläilystä puolin ja toisin? Tai olisiko vaikka jollain tutullasi teiniä, joka voisi tulla hoitamaan lasta teille?
Onpa vihamielisiä vastauksia. Ymmärrän hyvin, että harmittaa kun muiden lapset ovat läheisiä isovanhempien kanssa ja vanhemmat saavat lastenhoitoapua aina tarvittaessa. Kummasti helpottaa elämää ja töissä käyntiä.
Tiedän tämän, koska olen aikalailla yksin lasteni kanssa. Mies (lasten isä siis) on, mutta ei senkään menoihin voi luottaa. Yhtäkkiä onkin töitä tai mökille pitää viedä sitä ja tätä... En jaksa tapella ja sumplia aina lastenhoitoja, joten helpompi kun en laske sen varaan mitään. Menkööt minne menee, joku päivä menen minäkin enkä tule takaisin. Olisi kiva, jos isovanhemmat auttaisivat, mutta en kehtaa pyytää kun eivät ikinä tarjoudu. Eivät oikein jaksaneet minunkaan lapsuutta, tunsin olevani vaivaksi jo silloin.
No menipä avautumiseen, anteeksi. Ei tätä valitusta livenä viitsi kenellekään purkaa. Ja toisaalta, viihdyn lasteni kanssa ja kotona. Mutta tsemppiä sinulle ap. Lapset tosiaan kasvaa nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi tietää miten nämä isovanhemmat jotka eivät auta niin kohtelevat muita ihmisiä, missä ovat töissä jne.
Miksi se oma lapsi on juuri se jota ei auteta?
Ja miksi ne omat lapsen lapset ovat niitä joita ei haluta nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on kyllä aivan avuttomia. Miksi hankitte lapsiia jos ette osaa niitä hoitaa. Ihan oikeasti pitäisi olla joku koe missä määritetään onko valmiuksia vanhemmuuteen.
Nykyvanhemmat eivät ole avuttomia, päinvastoin. Osaamista on edellisiä sukupolvia enemmän. Kyse on enemmänkin siitä, että nykyään oletusarvo on, että molemmat vanhemmat käyvät kokoaikaisesti töissä ja kaupungistumisen myötä perheet ovat yksin. Ihmiset palavat loppuun, eikä yhteistä kiireetöntä aikaa tunnu olevan koskaan. Elämänrytmi on muuttunut.
No kyllä tuo oletusarvo, että molemmat vanhemmat käyvät kokoaikatyössä, on ollut jo puoli vuosisataa. Ei ole mikään nykyvanhempien (80-, 90- ja 00- luvuilla syntyneiden) vitsaus, vaan jo heidän vanhempansa ja jopa isovanhempansa ovat käyneet töissäkokoaikaisesti, naisetkin.
Kaupungistuminen alkoi jo 50-luvulla, eli aika monta sukupolvea on jo muuttanut maalta kaupunkiin töiden perässä tukiverkkojen jäädessä maalle. Toisaalta myös aika moni suuremmassa kaupungissa asuva nykyvanhempi on asunut siellä ikänsä, koska siellä on ollut opiskelumahdollisuudet, työpaikat ja tukiverkot olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 10 vuoden päästä nämä AVn vanhemmat valittavat, kuka vaan jaksaa heitä kuunnella, että kun lapsenlapset eivät käy heitä katsomassa eivätkä heistä välitä, ja tyttärelläkin on omat kiireensä. Näin se menee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailij
</p>
<p>Onkohana kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Hetkinen: kommentoit tekstiä jossa nuo perustelut on kerrottu, ja silti heittelet asioita, joita siinä ei vaadita. Kukaan ei ole sanonut, että isovanhempien pitäisi olla aina käytettävissä. Trollaatko vai oletko lukutaidoton?
Ei pidä kirjoittaa, että "kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.",jos ei tarkoita, että lasten pitäisi päästä paljon mummolaan hoitoon.
Tästä on muuten tehty joku selvitys Jyväskylässä ja vastaajat muistivat olleensa todella paljon mummolassa pienenä. Kun asia tarkistettiin, oli kyseessä 1-2 viikkoa kesässä ja muutama viikonloppu. Joku vastaaaja muisti olleensa leirillä aina koko kesän, tarkistuksessa ilmeni, että hän oli 3 kk aikana leirillä 3 vko.
Onkohan tuollaisra tutkimusta olemassakaan ja mitenhän tuota on voitu edes luotettavasti tutkia. Onhan 1-2 viikkoa kesässä olis viikonloput todella paljon verrattuna siihen, ettei auteta edes hätätilanteessa.
Eiköhän tuossa ole kyse samasta, kuin että jos muistelee lapsuuden kesälomia, niin ne ovat lähes poikkeuksetta aurinkoisia ja mukavan lämpimiä ("ei silloin ollut tällaisia helteitä"/"kyllä silloin oli heinäkuussa aina lämmin, eikä mikään +15C"), mutta kun tarkasteltaisiin säätilastoja, niin huomattaisiin, että kyllä sinne lapsuuden kesiin mahtui myös säävaihteluita.
Ja esim. minulle tuli yllätyksenä, kun äitini kertoi vasta, ettei heillä ollut isäni kanssa monestikaan yhtä aikaa kesälomaa, kun olimme pieniä. Itse taas muistan, että kesällä olimme "aina" mökillä tai jossain kotimaan reissulla koko perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää miten nämä isovanhemmat jotka eivät auta niin kohtelevat muita ihmisiä, missä ovat töissä jne.
Miksi se oma lapsi on juuri se jota ei auteta?
Ja miksi ne omat lapsen lapset ovat niitä joita ei haluta nähdä?
Olen kirjoittanut tähän ketjuun siitä, että isovanhemmat eivät ole juurikaan osallistuneet edes hätätapauksessa. Kerran oli tällainen hätätapaus, kun kumpikaan meistä ei päässyt päiväkotiin hakemaan lapsia. Itse tulin naapurikaupungista ja VR oli yli kaksi tuntia myöhässä. Myöhästyminen oli minuuteista kiinni ja onneksi vanhempani suostuivat hakemaan lapset tarhasta ja kävelivät näköetäisyydellä olevasta päiväkodista meille kotiin. Päiväkoti meni kiinni klo 17 ja olin kotipihalla samaan aikaan kun vanhempani ja lapset saapuivat kävellen klo 17.15. Tämä oli siis ainoa kerta kun hakivat tarhasta tai koulusta. Meinasin lentää selälleni kun esikoisen rippijuhlissa muisteltiin, kuinka he ovat osallistuneet hoitamiseen lapsuudessa ja hakeneet jopa hoidosta säännöllisesti!
Muuten vanhempani ovat sosiaalisia ihmisiä. Heillä on ystäviä ympäri maata ja voivat olla reissussa kyläilemässä viikkokausia. Samoin heillä käy usein vieraita, jotka viipyvät jopa viikon.
Olin aika ällikällä lyöty, kun vuosi sitten eräs vanhempieni ystävä soitti minulle, että meidän olisi kyllä enemmän autettava vanhempiani. Olemme auttaneet isommissa pihatöissä, osallistuneet remonttisiivouksiin, haravoineet, hoidamme tietokoneiden päivitykset, tilaamme ja toimitamme uudet kodinkoneet isolla autollamme jos joku menee rikki, osallistumme mökin kunnossapitoon (emme muuten siellä edes ehdi käymään), olemme tilanneet polttopuita ja tehneet halkoja heillekin samalla kuin omaan takkaamme, mutta työnkuvamme ovat sellaiset, ettei meillä välillä ole edes perheen keskeistä aikaa, emmekä välttämättä ole edes miehen kanssa samaan aikaan kotona pitkään aikaan, joten emme yksinkertaisesti pysty enempää auttamaan. Toivon ainakin itse, että ymmärtäisin iäkkäämpänä jo luopuakin jostakin, jos kiinnostusta ( ja kohta kuntokaan) ei ole hoitaa mökkiä, isoa pihaa ja taloa, pitää isoa kasvimaata ja punaherukkapeltoa (jos kukaan ei edes ko. marjoista pidä).
Ja selvennöksenä vielä se, että meillä on vanhempieni kanssa ihan hyvät välit. Onkin olut tosi terapeuttista päästellä vähän höyryjä tässä ketjussa.
Me ollaan priorisoitu asiat niin, että on voitu maksaa silloin tällöin lastenhoitaja yön yli. Meillä on mm. vanhat huonekalut ja elektroniikka. Suomessa on liikaa totuttu siihen, että lastenhoidon tulisi olla lähes ilmaista.
Itse kauhulla odotan tuota yökyläilyodotusta. Olen rikkonut kehoni oman lapsen valvomisen vuoksi ja lapsella kouluikäisenäkin uniongelmia. En ota lapsia yökylään nytkään enkä tiedä pystynkö isovanhempanakaan ottamaan, vaikka lapsenlapsia mielelläni muuten hoitaisinkin.
Niin se tuntuu käyvän, että heikkolahjaiset vässykät menevät yksiin ja sikiäminen alkaa. Sitten ihmetellään, mitähän pitäisi tehdä. Ehkä joku keksii meille elämän. Kun ei itse tajua mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystäväsi eivät hoida lapsiasi? Olettaisi, että hyvät ystäväsi ryntäävät apuun, kun vain sanot, että apua tarvitaan vai onko niin ikävästi ettei ole kavereitakaan sinulla tai miehellä?
Tämä kai on poikkeuksellista, että kaverit auttaisivat. Käytäntö menee niin, että muiden lapsiperheiden kanssa luodaan suhteita päiväkodin ja koulun kautta, ja sitten vastavuoroisesti järjestetään jotain aktiviteetteja tai kyläilyjä lapsille. Oma silloinen paras ystäväni itse asiassa sanoi, että säikähti, että minulla voisi olla vaikeaa, joten otti etäisyyttä, kun sain lapsen.
Jos ei ole varaa lastenhoitajaan, niin yhteiskunta antaa perheelle toisen vastaavan perheen osoitteen ja sakon uhalla velvoittaa perheet hoitamaan toisensa lapsia kerran vuodessa yhden viikonlopun ajan siten, että vanhemmat saavat parisuhdeaikaa. Jos tähän ei suostu, ei saa seksilomaansa tai maksaa itse lastenhoidon.
Helppoa eikä kenenkään tarvitse huudella naama punaisena mistään. Kyllä, se tuntematon köyhä perhe on ihan hyvä hoitopaikka köyhän perheen lapselle. Ja maksuton.