Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera vanhemmilleni siitä, etten saa lastenhoitoon apua
20.07.2021 |
Mun lapset on n. 10-vuotiaita. Pärjäävät jo kotona siis hyvin muutamia tunteja ja pakosta vaikka työpäivänkin.. ongelma on siinä, että vanhempani eivät huoli koskaan lapsia yökylään. Eivät ole ikinä heitä yökylään pyytäneet, pienempänä ottaneet pyynnöstä muutaman kerran pitkin hampain. Vuosikausiin lapset eivät ole heillä yötä olleet. Vanhempani ovat hyväkuntoisia seitsemänkymppisiä ihmisiä, jääneet eläkkeelle lasten syntymien aikoihin. HEidän ei ole tarvinnut omia vanhempiaan hoitaa,viimeinen kuoli silloin kun olivat nelikymppisiä.
Vanhempani hoitavat lapsiani joskus työkiireiden vuoksi esim. muutamia tunteja pyynnöstä. Lähinnä ovat siis paikalla ja tarjoavat ruokaa, muuta eivät lasten kanssa tee. Yöksi eivät tosiaan huoli. Olen lakannut pyytämästä kun en halua saada pahaa mieltä siitä, että kieltäytyvät. Ihmetellään vaan miksei lapset voi tulla mukaan.. Aikuisten juhliin?! Jossa ryypätään.. Häihin, joihin ei ole lapsia kutsuttu jne..? Viimeksi yksi tuollainen hääkeissi vuosi sitten (miehen puolelta sukua), vahempani olivat meillä vahtimassa lapsia ja lähtivät keskiyöllä kotiinsa kun tulimme vartavasten toiselta paikkakunnalta takaisin kotiin bussilla, jotta edes pääsimme koko häihin.. kun lapsia eivät voineet kotiinsa yöksi ottaa. :P
Toista mummua ei voi enää pyytää, hän on sairastunut. Hoisi kyllä aikanaan aina välillä vaikkei hänkään lapsia koskaan luokseen itse pyytänyt.. pyynnöstämme hoisi kuitenkin yön ylikin joskus.
Olen katkera! Minnekään ei koskaan päästä kaksin! Ketään hoitajaa ei oikein ole.. ei varsinkaan ilmaista. Sitten ei kyllä ole paljon enää halujakaan mihinkään lähteä jos pitää maksaa lastenvahti, yöpymiset ja kaikki muu.. Emme ole niin rahoissamme että olisi monta sataa laittaa lastenvahtiinkaan. (Jos siis lastenvahtitarve olisi vaikka 24h).
Onneksi lapset kasvavat, muttei heitä voi vielä muutamiin vuosiin yöksi yksin jättää. Nytkin olemme molemmat töissä ja lapsilla koulusta kesäloma. Täällä ne sitten pyörii päivät keskenään ja mies pystyy ruokatunnillaan käydä katsomassa että syövät.. :P
Muita lapsiperheitä olemme hyödyntäneet jonkin verran. Hoidamme muiden lapsia omilla vapaapäivillämme, jotta voisimme pyytää joskus seuraa/hoitoa vastavuoroisesti omien työpäivien ajaksi kaverilta. Eipä ole helppoa ei!
Onko kellään muulla tämmöistä??
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika sentään. Olen neljän jo aikuisen lapsen äiti ja voin kertoa, että meidän lapsia ei hoitanut koskaan kukaan muu (paitsi tietysti olivat päiväkodissa ennen kouluikää) kuin vanhemmat, pääasiassa minä.
Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Itse olin kokopäivätöissä. En siltikään osaa olla tippaakaan katkera, vaikka olen lähes yksinhuoltajan tavoin yksin hoitanut lapseni. Näin se vaan menee. Esikoista kun odotin, niin mies oli töissä ulkomailla ja kävi synnytyksen aikaan kotona ja seuraavan kerran sitten , kun lapsi oli 6 kk ikäinen. Siitäkin selvittiin. Nykyään pitää vanhemmilla olla sitä omaa aikaa ja pidetään päivänselvää, että isovanhemmat auttavat lapsien hoidossa. Minä en tuomosesta koskaan edes haaveillut enkä odottanut. Pidin sitä aivan normaalina, että itse hoidan lapseni. Onneksi terveyttä riitti ja sen jälkeen arki rullasi mukavasti eteenpäin. En todellakaan ole ollut mikään superäiti, monia virheitä olen minäkin tehnyt lasten kasvatuksessa. Nyt huomaan, että lapset ovat tosiaankin vain lainassa meillä. Sen voin myöntää, että niin paljon ei makseta, että alusta
aloittaisin koko homman. Jaksamisia aloittajalle.Niin, en ole superäiti minäkään.. mutta paremmin varmasti jaksaisin äitinä olla jos joskus saisi siitä äitinä olemisesta pienen hetken parisuhdeaikaa. Pitääkö sen olla sitten niin, että ei saa toivoa ja itsehän olet lapsesi halunnut.
Kyllä minä heidät hoidan, ei tässä enää montaa vuotta ole siihen että pääsee taas joskus yöksi jonnekin.. Nyt pääsee sentään jo omiin harrastuksiinsa hetkeksi vaikkei lapsenvahtia olisikaan.. kun pärjäävät kotona keskenäänkin.
Lähinnä ihmettelen MIKSI SE YÖHOITO ON KYNNYSKYSYMYS!? Osaako joku vastata? Ei ne kymmenvuotiaat tosiaan enää mitään vauvoja ole. Sanovat kun on nälkä ja vaikka leffaa pyörittäisivät heille ja karkilla ja pizzalla kyllästäisivät.. onpa vaikeaa. Mutta ei.
ap
Kuinka usein itse otat yöhoitoon kummilapsia, kavereiden lapsia, lasten kavereita...? Kyllähän 10-vuotiaiden luulisi jo yökyläilevän puolin ja toisin kavereidensa kanssa.
Meillä ei yökyläillä siksi, että kaverin vanhemmat tarvitsevat parisuhdeaikaa! Meillä yökyläillään siksi, että kaverukset yhdessä niin haluavat. Eli todella, todella harvoin, koska omaa lasta en päästä muille yökylään. Silti taas tänä kesänä on vanhemmat kyselleet, että koska voi tuoda lapsensa meille yökylään, se on lapsille tärkeä asia kehittymiselle ja omasta perheestä irtautumiselle.
Olen ehdottanut, että laittavat lapsensa partioon, siellä ollaan öitä poissa kotoa, mutta kuulemma lapsen pitää saada nukkua oikeassa sängyssä sisätiloissa.
No sinä et varmaankaan sitten itke, miksi isovanhemmat eivät ota lasta yökylään...
En, koska lapset eivät häiritse parisuhdetta tai omaa elämääni. Iso talo, paljon tilaa, hyvinnukkuvat lapset, paljon tekemistä.
Sitä saa juuri sellaisen elämän, minkä itse päättää itselleen järjestää. Mummolassa käydään koko perheenä, lapset ei ole siellä hoidossa.
No ei kai sitä omaa aikaa niin tarvitsekaan, JOS on hyvin nukkuvat lapset, iso talo, paljon tilaa. :D Itse en ole nukkunut 3 vuoteen 5 tuntia enempää yössä, joten siksi haluaisin lapsen yöksi jonnekin. Eri
On ihan oma valintasi elää noin. Minä valitsin helpon ja mukavan elämän, harmi, että sinä et osannut tehdä samaa.
Valitettavasti valintasi taisi olla väärä, koska se teki sinusta hyvin ikävän ihmisen. Vai saatko palkkaa idästä?
Valintani oli minulle oikea, koska saan nukkua rauhassa, elää onnellista elämää ja tarvittaessa voin hankkia lapsille hoitajan ihan maksamalla palkan sivukuluineen. Jos se tekee sinusta kateellisen, niin ei ole minun ongelmani. Ikävä ihminen on se, joka valitsee oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä silloin, kun puhutaan siitä, miksi isovanhempien pitäisi ILMAISEKSI ottaa lapsenlapsia yökylään, eletään jo hyvin sairaassa, kieroutuneessa ja rumassa yhteiskunnassa.
Tähän ei taidakaan muissa maissa törmätä.
Sairasta jos isovanhemmille pitää maksaa siitä että he ovat omien lasten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.
Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei.
ap
Festareille? Hotelliin yöksi hääpäivänä?
Hahah!Kannattaa nyt tajuta ihan ensin, että nyt olette olleet ihan oikeita perheellisiä jo vuosikymmenen ajan. Ei silloin enää missään festareilla pompita. Ja miksi ihmeessä kahdestaan jonnekin hotelliin? Hääpäivää voi juhlistaa ihan perheen kesken kotona.
Kun lapsia hommataan, ne hoidetaan. Ihan itse.
Meillä on nyt murrosikäinen lapsi ja isovanhemmat olisivat ottaneet jos olisimme pyytäneet, mutta ihan pienenä taaperona taisi olla kaksi kertaa yökylässä. Ei lapsi itsekään ole koskaan halunnut mihinkään yökylään ja me olemme jo lasta odottaessamme tajunneet, että elämämme muuttuu kokonaan.
Siinä taas joku supermamma. On ihan normaalia käydä festareilla tai hotellissa vaikka olisi lapsia. Ei elämä saa loppua lasten tuloon.
Joo, kyllä festareilla ja hotelleissa voi käydä perheellisetkin, mutta lapset mukana.
No ei mihinkään festareille lasten kanssa. On se kumma jos ei mitään saa tehdä ilman lapsia.
Totta kai saa tehdä, mutta ei ole isovanhempien velvollisuus tätä mahdollistaa.
Mahdollistamisesta yleensä puhutaan negatiivisten asioiden yhteydessä. Jos ap olisi saanut vapaaliput oopperaan eikä seksi maistuisi sen jälkeen kuitenkaan, olisiko sitten ok vanhempien tarvita omaa aikaa vai onko tämä nyt kateellisten typerysten keskustelu, johon ei vastakkaista näkemystä tarvita?
Elämme aikaa, jolloin vankikin saa lomaa.
Elämme aikaa, jolloin kohkataan aamusta iltaan lasten tarpeista.
Elämme aikaa, jolloin ollaan kovin huolissaan kun koronakoirat eivät sosiaalistu riittävästi ja koronavauvatkin ovat kovin arkoja kun eivät ole nähneet vieraita kasvoja välttämättä koskaan.
Elämme aikaa, jolloin vanhemmilla ei saa olla mitään tarpeita omaan aikaan ilman lapsia, niihin pariin vuosikymmeneen mikä ruljanssissa kuluu. Kotona pitäisi olla kaikki illat jos ei ole muuhun rahaa.
Miten nämä sopivat yhteen?
Ymmärrättekö, että sellaisia asioita ei voi saada joita ei kehtaa edes toivoa? Vai mistä tämä konsensus nyt kertoo? Ovatko miehet sittenkin oikeassa, että lapsen saatuaan vaimo katosi vauvamaahan eikä koskaan tullut enää takaisin. Ehkä jopa heidän epäilyksensä on perusteltu, että nainen teki sen tahallaan? Koska tämä keskusteluhan kertoo karusti, mitkä ne arvot ovat: et saa edes haluta koskaan mihinkään koska minäkään en pääse joten olet huono äiti jos hingut ovesta ulos ilman lapsia.
Tämä ei voi olla totta ollenkaan. Jos lapsiperheet hyväksyvät itse sen, ettei vanhempien edes kuulu koskaan päästä minnekään ilman lapsia, niin tuloksena meillä tulee olemaan täysin vammautettu seuraava sukupolvi. Niin häiriintyneeksi on mennyt asenteet.
Ja ei kun raivoamaan takaisin. Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti.
Älä yleistä. Sinulla on näin, mutta kyllä meitä isovanhempia on paljon jotka hoidamme lapselapsiamme melko useinkin, vaikka itsellä ei ole ollut mummot apuna.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.
Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei.
ap
Festareille? Hotelliin yöksi hääpäivänä?
Hahah!Kannattaa nyt tajuta ihan ensin, että nyt olette olleet ihan oikeita perheellisiä jo vuosikymmenen ajan. Ei silloin enää missään festareilla pompita. Ja miksi ihmeessä kahdestaan jonnekin hotelliin? Hääpäivää voi juhlistaa ihan perheen kesken kotona.
Kun lapsia hommataan, ne hoidetaan. Ihan itse.
Meillä on nyt murrosikäinen lapsi ja isovanhemmat olisivat ottaneet jos olisimme pyytäneet, mutta ihan pienenä taaperona taisi olla kaksi kertaa yökylässä. Ei lapsi itsekään ole koskaan halunnut mihinkään yökylään ja me olemme jo lasta odottaessamme tajunneet, että elämämme muuttuu kokonaan.
Siinä taas joku supermamma. On ihan normaalia käydä festareilla tai hotellissa vaikka olisi lapsia. Ei elämä saa loppua lasten tuloon.
Joo, kyllä festareilla ja hotelleissa voi käydä perheellisetkin, mutta lapset mukana.
No ei mihinkään festareille lasten kanssa. On se kumma jos ei mitään saa tehdä ilman lapsia.
Totta kai saa tehdä, mutta ei ole isovanhempien velvollisuus tätä mahdollistaa.
Mahdollistamisesta yleensä puhutaan negatiivisten asioiden yhteydessä. Jos ap olisi saanut vapaaliput oopperaan eikä seksi maistuisi sen jälkeen kuitenkaan, olisiko sitten ok vanhempien tarvita omaa aikaa vai onko tämä nyt kateellisten typerysten keskustelu, johon ei vastakkaista näkemystä tarvita?
Elämme aikaa, jolloin vankikin saa lomaa.
Elämme aikaa, jolloin kohkataan aamusta iltaan lasten tarpeista.
Elämme aikaa, jolloin ollaan kovin huolissaan kun koronakoirat eivät sosiaalistu riittävästi ja koronavauvatkin ovat kovin arkoja kun eivät ole nähneet vieraita kasvoja välttämättä koskaan.
Elämme aikaa, jolloin vanhemmilla ei saa olla mitään tarpeita omaan aikaan ilman lapsia, niihin pariin vuosikymmeneen mikä ruljanssissa kuluu. Kotona pitäisi olla kaikki illat jos ei ole muuhun rahaa.
Miten nämä sopivat yhteen?
Ymmärrättekö, että sellaisia asioita ei voi saada joita ei kehtaa edes toivoa? Vai mistä tämä konsensus nyt kertoo? Ovatko miehet sittenkin oikeassa, että lapsen saatuaan vaimo katosi vauvamaahan eikä koskaan tullut enää takaisin. Ehkä jopa heidän epäilyksensä on perusteltu, että nainen teki sen tahallaan? Koska tämä keskusteluhan kertoo karusti, mitkä ne arvot ovat: et saa edes haluta koskaan mihinkään koska minäkään en pääse joten olet huono äiti jos hingut ovesta ulos ilman lapsia.
Tämä ei voi olla totta ollenkaan. Jos lapsiperheet hyväksyvät itse sen, ettei vanhempien edes kuulu koskaan päästä minnekään ilman lapsia, niin tuloksena meillä tulee olemaan täysin vammautettu seuraava sukupolvi. Niin häiriintyneeksi on mennyt asenteet.
Ja ei kun raivoamaan takaisin. Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti.
Miksi emme siis palaisin noin 70 vuoden takaiseen maailmaan, jossa isovanhemmat olivat olennainen osa perhettä ja asuivat samassa taloudessa näiden kanssa. Jos lapsiperheet eivät hyväksy elämäänsä, niin palataan menneeseen aikaan ja otetaan isovanhemmat osaksi perhettä, saman katon alle.
Kannattaa raivota sen puolesta, että isovanhemmat mahdollistavat vanhemmille oman ajan vaikka joka viikko, mutta ovat samalla tasa-arvoisia aikuisia, jotka asuvat samassa asunnossa, käyttävät samaa keittiötä jne. He saavat päättää asioista siinä kuin muutkin aikuiset ihan samalla tavalla kuin joskus 1950-luvulla.
Huudetaan hulluus poikki, palautetaan isovanhemmat osaksi lastensa perheitä. Samalla varmistetaan se, että vanhuksista pidetään huolta kotona laitoksen sijaan.
Siksi emme palaisi, että itsekkäiksi kasvatettu vanhuspolvi ei sopeudu, rakennuskantamme ei sopeudu, eikä pikkulasten vanhemmat sopeudu siihen, että tosiasiassa nuo vanhukset pompottaisivat heitä ihan kuten 50-luvullakin tapahtui, jos vanhus oli Pojan Äiti.
Mieheni on kasvanut omituisesti kieroon ja ihmettelin asiaa kunnes tajusin, miten hänen isänsä äiti on miniää kohdellut tämän omassa talossa. Miniä puri hammasta ja yritti päästää kaiken toisesta korvasta sisään ja uppoutui töihin, mutta kyllähän hän on ollut masentunut. Asiasta vain ei siihen aikaan ole puhuttu. Mies ei muista lapsuudestaan mitään.
Ja heidän talossaan sentään vielä oli alivuokralaishuoneisto isoäitiä varten, niinkuin rintsikoissa oli ennen kuin ne on remontoitu ydinperheasunnoiksi. Kyllä isoäidillä oli oma keittiö, jopa 50-luvulla ymmärrettiin että se on parempi niin. Maatalouskulttuurissa vanha pari ymmärtää vielä nykyisinkin, että se joka vuorostaan on isäntä tarvitsee päätösvallan ja toimintarauhan, ja vanhaisäntä käy vain auttamassa. Ja todellakin käy, muuta ei yhteisö hyvällä katso, menee äijältä maine. Ei tämä ole Sisilia, jossa vanhusta pokkuroidaan, koska siihen on tilaa. Nykyinen vanhuspolvi on ensimmäinen, joka on erkaantunut maatalousyhteisön arvoista sen verran, että seuraa johtotähtenään omaa janoaan. Eikä omille lapsilleen tule nöyrtymään piiruakaan.
Minun polveni saattaa sitten jo olla huomattavasti sopuisampaa ja yhteistyökykyisempää. Siihenhän meidän on ollut pakko oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenvuotias alkaa olla kyllä jo niillä nurkilla, että pärjää itsekseenkin, varsinkin jos on useampia toistensa seurana. Ainakin, jos on puhelinnumero jollekin aikuiselle, joka tarvittaessa auttaa jos hätä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Hetkinen: kommentoit tekstiä jossa nuo perustelut on kerrottu, ja silti heittelet asioita, joita siinä ei vaadita. Kukaan ei ole sanonut, että isovanhempien pitäisi olla aina käytettävissä. Trollaatko vai oletko lukutaidoton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset voi laittaa vaikka partioon ja ovat ehkä koko viikonlopun jossain leirikämpällä. Itse hyödynsin kaikki mahdolliset kesä- sekä talvileirit ja vastaavat kun lapset oli juuri tuon ikäisiä. Tämä sopii erityisesti vaikkapa yksinhuoltajalle, jonka vanhemmat on kuolleet/sairaat ja lasten isä ja muu suku ei auta arjessa millään lailla.
Kaikki lapset ei halua leireille. Itse en olisi viihtynyt, jo siksikin että kotona oma huone, ja leireillä yhteismajoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.
Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei.
ap
Festareille? Hotelliin yöksi hääpäivänä?
Hahah!Kannattaa nyt tajuta ihan ensin, että nyt olette olleet ihan oikeita perheellisiä jo vuosikymmenen ajan. Ei silloin enää missään festareilla pompita. Ja miksi ihmeessä kahdestaan jonnekin hotelliin? Hääpäivää voi juhlistaa ihan perheen kesken kotona.
Kun lapsia hommataan, ne hoidetaan. Ihan itse.
Meillä on nyt murrosikäinen lapsi ja isovanhemmat olisivat ottaneet jos olisimme pyytäneet, mutta ihan pienenä taaperona taisi olla kaksi kertaa yökylässä. Ei lapsi itsekään ole koskaan halunnut mihinkään yökylään ja me olemme jo lasta odottaessamme tajunneet, että elämämme muuttuu kokonaan.
Siinä taas joku supermamma. On ihan normaalia käydä festareilla tai hotellissa vaikka olisi lapsia. Ei elämä saa loppua lasten tuloon.
Joo, kyllä festareilla ja hotelleissa voi käydä perheellisetkin, mutta lapset mukana.
No ei mihinkään festareille lasten kanssa. On se kumma jos ei mitään saa tehdä ilman lapsia.
Totta kai saa tehdä, mutta ei ole isovanhempien velvollisuus tätä mahdollistaa.
Mahdollistamisesta yleensä puhutaan negatiivisten asioiden yhteydessä. Jos ap olisi saanut vapaaliput oopperaan eikä seksi maistuisi sen jälkeen kuitenkaan, olisiko sitten ok vanhempien tarvita omaa aikaa vai onko tämä nyt kateellisten typerysten keskustelu, johon ei vastakkaista näkemystä tarvita?
Elämme aikaa, jolloin vankikin saa lomaa.
Elämme aikaa, jolloin kohkataan aamusta iltaan lasten tarpeista.
Elämme aikaa, jolloin ollaan kovin huolissaan kun koronakoirat eivät sosiaalistu riittävästi ja koronavauvatkin ovat kovin arkoja kun eivät ole nähneet vieraita kasvoja välttämättä koskaan.
Elämme aikaa, jolloin vanhemmilla ei saa olla mitään tarpeita omaan aikaan ilman lapsia, niihin pariin vuosikymmeneen mikä ruljanssissa kuluu. Kotona pitäisi olla kaikki illat jos ei ole muuhun rahaa.
Miten nämä sopivat yhteen?
Ymmärrättekö, että sellaisia asioita ei voi saada joita ei kehtaa edes toivoa? Vai mistä tämä konsensus nyt kertoo? Ovatko miehet sittenkin oikeassa, että lapsen saatuaan vaimo katosi vauvamaahan eikä koskaan tullut enää takaisin. Ehkä jopa heidän epäilyksensä on perusteltu, että nainen teki sen tahallaan? Koska tämä keskusteluhan kertoo karusti, mitkä ne arvot ovat: et saa edes haluta koskaan mihinkään koska minäkään en pääse joten olet huono äiti jos hingut ovesta ulos ilman lapsia.
Tämä ei voi olla totta ollenkaan. Jos lapsiperheet hyväksyvät itse sen, ettei vanhempien edes kuulu koskaan päästä minnekään ilman lapsia, niin tuloksena meillä tulee olemaan täysin vammautettu seuraava sukupolvi. Niin häiriintyneeksi on mennyt asenteet.
Ja ei kun raivoamaan takaisin. Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti.
Älä yleistä. Sinulla on näin, mutta kyllä meitä isovanhempia on paljon jotka hoidamme lapselapsiamme melko useinkin, vaikka itsellä ei ole ollut mummot apuna.
Totta kai yleistän, eihän muuten voida keskustella. Yleistän niinkin paljon, että tuossa ei puhuta minusta lainkaan. Vanhemmat eivät ole auttaneet mutta he olivat jo hyvin vanhoja ja sairaita kun sain lapsen. Puhun asiasta yhteiskunnallisella tasolla, siihen pitää pystyä jotta voidaan keskustella yhteiskunnallisesta kysymyksestä, jollainen tämäkin on.
Kaikki kunnia sinulle, nimenomaan näin on että on paljon isovanhempia jotka hoitavat lapsenlapsiaan. Sitä paremmalla syyllä meidän on voitava puhua niiden tilanteesta, joilla tätä etua ei ole. Koska sehän on valtava etu ja voimavara, kun perheelle on siunaantunut auttavat isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan eletty arkea ilman minkäänlaista tukiverkostoa kohta 18 vuotta. Minun vanhempieni osalta tämä johtuu osittain isovanhempien omasta omaishoitajuudesta ja sen jälkeen heidän omista sairauksistaan ja pitkästä välimatkasta. Osin haluttomuudesta. Miehen vanhempien osalta haluttomuudesta ja luottamuspulasta. Toisen lapsen ollessa 9 kk jouduin äkilliseen leikkaukseen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lapset yksityiseen päiväkotiin (onneksi oli kesä ja siellä oli tilaa).
Vuodet ovat menneet, vaikka haasteita on ollut, kun kummallakin on paljon työmatkoja (oli ennen koronaa). On ollut läpsystä ja lennosta vaihtoja (toinen lähtee aamulla ja toinen palaa päiväkodin sulkemisaikaan) . Lapset ovat viettäneet aikaa kuntosalin lapsiparkissa ja jumppasalin eteisessä, että itse on päässyt vähän liikkumaan.
Välillä on kuitenkin oikeasti ahdistanut se, että mitä jos esim. joku perheessä sairastuisi vielä vakavammin, eikä apua arjen pyörittämiseen olisi saanut mistään. Toisaalta ihmetyttää myös isovahempien haluttomuuskin, kun he ovat aikanaan kuitenkin hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja ovat käyneet töissä, reissanneet, juhlineet ja kyläilleet täysin vapaasti ilman huolta lasten hoitamisesta
Omien kavereiden kanssa yritettiin sopia hoitovuoroja, mutta käytännössä nämä osoittautuivat toimimattomiksi (vanhempien vuorotyö, isovanhempien sairaudet, lapsen vakava perussairaus, ihan eri-ikäiset lapset, sijais-/tukilapsijärjestelyt jne.). Mll apua ei voitu käyttää lapsen sairauden takia. Onneksi naapuri on joskus katsonut esim. tunnin että on itse päässyt lääkäriin, mutta monesti lapset oli pakko ottaa sinnekin mukaan.
En ole ystäväpiirini ainoa, jolla on tällainen tilanne. Siitä ollaankin monesti juteltu, että lähes kaikki kaverit ovat kuitenkin olleet lapsena paljon mummoloissa hoidossa, että eivätkö nykyajan isovanhemmat osaa edes ajatella tarjota apua, kun ovat omien lastensa hoidossa päässet helpolla.
Hetkinen: teillä on kymmenkunta aikuista, jotka eivät keskenään saa sovittua sitä, että joka päivä joku päivystäisi? ja teette vuorotyötä, tuo olisi helppo varmistaa, jos halua löytyy.
Mutta isovanhempien pitäisi aina olla 100% käytettävissä.
Mistä vetäisit tuon 100 %? Olisin ollut tyytyväinen, jos olisimme päässeet vaikka käymään yhdessä kaksi tuntia kaveripariskunnan puutarhajuhlissa tai miehen työpaikan juhlissa, johon oli kutsuttu myös puolisot (ehkä kerran vuodessa tai kahdessa).
Ehkä itse ja omat kaverisi teette töitä 8-16, mutta kaikki eivät tee. Emme tee vuorotyötä, mutta moni kavereista tekee ja jos siihen yhdistää se, että meistä toinen voi olla pois paikkakunnalta vaikka klo 4.30 - 23.00 tai 06.00-20.00, on sijaislapsi ja tukilasten hätäpäivystystä, tehdään työtä kotona välillä jenkkien aikataulun mukaan jne. Usko vaan, että tilanteita on monia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika sentään. Olen neljän jo aikuisen lapsen äiti ja voin kertoa, että meidän lapsia ei hoitanut koskaan kukaan muu (paitsi tietysti olivat päiväkodissa ennen kouluikää) kuin vanhemmat, pääasiassa minä.
Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Itse olin kokopäivätöissä. En siltikään osaa olla tippaakaan katkera, vaikka olen lähes yksinhuoltajan tavoin yksin hoitanut lapseni. Näin se vaan menee. Esikoista kun odotin, niin mies oli töissä ulkomailla ja kävi synnytyksen aikaan kotona ja seuraavan kerran sitten , kun lapsi oli 6 kk ikäinen. Siitäkin selvittiin. Nykyään pitää vanhemmilla olla sitä omaa aikaa ja pidetään päivänselvää, että isovanhemmat auttavat lapsien hoidossa. Minä en tuomosesta koskaan edes haaveillut enkä odottanut. Pidin sitä aivan normaalina, että itse hoidan lapseni. Onneksi terveyttä riitti ja sen jälkeen arki rullasi mukavasti eteenpäin. En todellakaan ole ollut mikään superäiti, monia virheitä olen minäkin tehnyt lasten kasvatuksessa. Nyt huomaan, että lapset ovat tosiaankin vain lainassa meillä. Sen voin myöntää, että niin paljon ei makseta, että alusta
aloittaisin koko homman. Jaksamisia aloittajalle.No, sen verran tähän voin sanoa, että laajojen tutkimusten mukaan tämän päivän lasten vanhemmat ovat enemmän omien lastensa kanssa kuin yksikään aikaisempi sukupolvi.
Samaan aikaan kuitenkin puheen kehityksen ongelmat ovat lisääntyneet!
Ja uskon kyllä sen, että tämän päivän vanhemmilla on enemmän aikaa lapsilleen ihan siksi, että kodit ovat koneistuneet ja ruuan tekeminen on helpottunut. Enää ei tarvitse kanakastikkeen tekemistä aloittaa kanan sulattamisella.
Itse keittelin vielä -70 luvulla vauvan vaippoja pesuvadissa, kun meillä ei ollut vielä pesukonetta ja en "uskaltanut" panna vastasyntyneen vaatteita taloyhtiön koneeseen.
70-luvulla lapset olivat paljon keskenään, eikä kotonakaan oletettu vanhempien seurustelevan näiden kanssa koko ajan saati sitten vahtivan silmä tarkkana.
Minäkin muistan uutisen lasten puheongelmista, ja minusta asia on tärkeä. Se ei kuitenkaan parane paheksumalla vaan nimenomaan sillä, että vanhemmilla on sitä omaa aikaa poissa kotoa. Kun sitä ei ole, aletaan paeta arkea koska se kaatuu päälle. Joten ne koukutuskoneet saavat ihmiset koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sentään ovat edes vähän tekemisissä. 70v voi olla jo väsynyt ja kaavoihinsa kangistunut (nukkumiset ja muut rutiinit) vaikka päälisin puolin virkeältä vaikuttaakin. Toki 10v ei mitään perässä juoksemista enää vaadi, ja onhan tuo lastenkin kannalta kurja, kun välit jää etäisiksi.
Meillä on kolme lasta joista vanhin on 18v. Oli vanhemmillani hoidossa yön yli 3-vuotiaana. 4-vuotiaana pyysin yön yli pitämään häntä, ei käynyt, ja vastaus oli niin tyly, että en enää koskaan pyytänyt. Eivät itsekään tarjoutuneet. Nuoremmat sisarukset eivät ole koskaan olleet heillä hoidossa. Ei sekunttiakaan.
Eniten harmittaa juuri se, että lapsilta jää kokematta ihmissuhde mikä voisi olla yksi tärkeimmistä. Ja ihmetyttääkin, itse toivon, että jaksan olla hyvä ja osallistuva mummo lapsenlapsille, jos niitä joskus saan.
Miksi aina ajatellaan, että hyvien välien luomiseen vaaditaan yökyläilyä isovanhempien luona?
Siltäkö tuo kommenttini kuulosti? En minä mitään aina ajattele, totesin vaan miten on käynyt, ja että se on harmi. Kun lapset on lähes aikuisia ei tarvitse ajatella miten voi käydä vaan tulokset on nähtävillä. Ei se kaikilla niin mene. Yökyläilyynkään en mielestäni viitannut pelkästään, kun mainitsin törkeän vastauksen ja sen, että ei ole hoitanut sekunttiakaan. Kyllä vaan pienten lasten kanssa läheisiksi pääsee parhaiten, kun viettää aikaa niiden kanssa. Edes silloin, kun kyläillään koko perheenä. Ja se, että sanoo vaan mitä sattuu, mahdollisimman loukkaavasti toiselle, ei myöskään erityisesti välejä lämmitä. Ei lapsenlapsiin, eikä omiin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.
Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei.
ap
Festareille? Hotelliin yöksi hääpäivänä?
Hahah!Kannattaa nyt tajuta ihan ensin, että nyt olette olleet ihan oikeita perheellisiä jo vuosikymmenen ajan. Ei silloin enää missään festareilla pompita. Ja miksi ihmeessä kahdestaan jonnekin hotelliin? Hääpäivää voi juhlistaa ihan perheen kesken kotona.
Kun lapsia hommataan, ne hoidetaan. Ihan itse.
Meillä on nyt murrosikäinen lapsi ja isovanhemmat olisivat ottaneet jos olisimme pyytäneet, mutta ihan pienenä taaperona taisi olla kaksi kertaa yökylässä. Ei lapsi itsekään ole koskaan halunnut mihinkään yökylään ja me olemme jo lasta odottaessamme tajunneet, että elämämme muuttuu kokonaan.
Siinä taas joku supermamma. On ihan normaalia käydä festareilla tai hotellissa vaikka olisi lapsia. Ei elämä saa loppua lasten tuloon.
Joo, kyllä festareilla ja hotelleissa voi käydä perheellisetkin, mutta lapset mukana.
No ei mihinkään festareille lasten kanssa. On se kumma jos ei mitään saa tehdä ilman lapsia.
Totta kai saa tehdä, mutta ei ole isovanhempien velvollisuus tätä mahdollistaa.
Mahdollistamisesta yleensä puhutaan negatiivisten asioiden yhteydessä. Jos ap olisi saanut vapaaliput oopperaan eikä seksi maistuisi sen jälkeen kuitenkaan, olisiko sitten ok vanhempien tarvita omaa aikaa vai onko tämä nyt kateellisten typerysten keskustelu, johon ei vastakkaista näkemystä tarvita?
Elämme aikaa, jolloin vankikin saa lomaa.
Elämme aikaa, jolloin kohkataan aamusta iltaan lasten tarpeista.
Elämme aikaa, jolloin ollaan kovin huolissaan kun koronakoirat eivät sosiaalistu riittävästi ja koronavauvatkin ovat kovin arkoja kun eivät ole nähneet vieraita kasvoja välttämättä koskaan.
Elämme aikaa, jolloin vanhemmilla ei saa olla mitään tarpeita omaan aikaan ilman lapsia, niihin pariin vuosikymmeneen mikä ruljanssissa kuluu. Kotona pitäisi olla kaikki illat jos ei ole muuhun rahaa.
Miten nämä sopivat yhteen?
Ymmärrättekö, että sellaisia asioita ei voi saada joita ei kehtaa edes toivoa? Vai mistä tämä konsensus nyt kertoo? Ovatko miehet sittenkin oikeassa, että lapsen saatuaan vaimo katosi vauvamaahan eikä koskaan tullut enää takaisin. Ehkä jopa heidän epäilyksensä on perusteltu, että nainen teki sen tahallaan? Koska tämä keskusteluhan kertoo karusti, mitkä ne arvot ovat: et saa edes haluta koskaan mihinkään koska minäkään en pääse joten olet huono äiti jos hingut ovesta ulos ilman lapsia.
Tämä ei voi olla totta ollenkaan. Jos lapsiperheet hyväksyvät itse sen, ettei vanhempien edes kuulu koskaan päästä minnekään ilman lapsia, niin tuloksena meillä tulee olemaan täysin vammautettu seuraava sukupolvi. Niin häiriintyneeksi on mennyt asenteet.
Ja ei kun raivoamaan takaisin. Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti.
Miksi emme siis palaisin noin 70 vuoden takaiseen maailmaan, jossa isovanhemmat olivat olennainen osa perhettä ja asuivat samassa taloudessa näiden kanssa. Jos lapsiperheet eivät hyväksy elämäänsä, niin palataan menneeseen aikaan ja otetaan isovanhemmat osaksi perhettä, saman katon alle.
Kannattaa raivota sen puolesta, että isovanhemmat mahdollistavat vanhemmille oman ajan vaikka joka viikko, mutta ovat samalla tasa-arvoisia aikuisia, jotka asuvat samassa asunnossa, käyttävät samaa keittiötä jne. He saavat päättää asioista siinä kuin muutkin aikuiset ihan samalla tavalla kuin joskus 1950-luvulla.
Huudetaan hulluus poikki, palautetaan isovanhemmat osaksi lastensa perheitä. Samalla varmistetaan se, että vanhuksista pidetään huolta kotona laitoksen sijaan.
Siksi emme palaisi, että itsekkäiksi kasvatettu vanhuspolvi ei sopeudu, rakennuskantamme ei sopeudu, eikä pikkulasten vanhemmat sopeudu siihen, että tosiasiassa nuo vanhukset pompottaisivat heitä ihan kuten 50-luvullakin tapahtui, jos vanhus oli Pojan Äiti.
Mieheni on kasvanut omituisesti kieroon ja ihmettelin asiaa kunnes tajusin, miten hänen isänsä äiti on miniää kohdellut tämän omassa talossa. Miniä puri hammasta ja yritti päästää kaiken toisesta korvasta sisään ja uppoutui töihin, mutta kyllähän hän on ollut masentunut. Asiasta vain ei siihen aikaan ole puhuttu. Mies ei muista lapsuudestaan mitään.
Ja heidän talossaan sentään vielä oli alivuokralaishuoneisto isoäitiä varten, niinkuin rintsikoissa oli ennen kuin ne on remontoitu ydinperheasunnoiksi. Kyllä isoäidillä oli oma keittiö, jopa 50-luvulla ymmärrettiin että se on parempi niin. Maatalouskulttuurissa vanha pari ymmärtää vielä nykyisinkin, että se joka vuorostaan on isäntä tarvitsee päätösvallan ja toimintarauhan, ja vanhaisäntä käy vain auttamassa. Ja todellakin käy, muuta ei yhteisö hyvällä katso, menee äijältä maine. Ei tämä ole Sisilia, jossa vanhusta pokkuroidaan, koska siihen on tilaa. Nykyinen vanhuspolvi on ensimmäinen, joka on erkaantunut maatalousyhteisön arvoista sen verran, että seuraa johtotähtenään omaa janoaan. Eikä omille lapsilleen tule nöyrtymään piiruakaan.
Minun polveni saattaa sitten jo olla huomattavasti sopuisampaa ja yhteistyökykyisempää. Siihenhän meidän on ollut pakko oppia.
Niin että syypää on aina ne vanhemmat. Jopa se, että nykyään ei asuta useampi sukupolvi yhdessä, on vanhempien syy!
Kuinka moni teistä nuorista TODELLAKIN sopeutuisi asumaan koko elämänsä vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa samassa taloudessa?
Nämä edelliset polvet ovat maatalousyhteiskunnassa siihen joutuneet sopeutumaan, äläpä tule sinä asiasta mitään tietämättömänä ja kokemattomana siitä poskeasi soittamaan. Et takuulla haluaisi asua vanhusten kanssa samaa taloutta, vaikka nämä olisivat miten mukavia ja sopeutuvaisia. Rautaisia hermoja se on vaatinut ennen vanhaankin, saati nyt, kun sukupolvien välinen kuilu on vain kasvanut.
Nyt sinä siinä yrität muka älykkäästi selittää, miten tämä sinun vanhempiesi ikäluokka on vieraantunut maatalousyhteiskunnasta. Ikään kuin sinä olisit kovinkin yhtä maatalouselämän kanssa. Onko sulla montakin lehmää?
Lapsellista kiukuttelua. Kasva isoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kommentti tuon jälkeen joku nykyaikuinen kuulutti, kuinka ei halunnut lapsena edes leirille, kun piti nukkua yhteistiloissa, kotona kun oli oma huone.
Eli se siitä nykypolven hyvästä sopeutumiskyvystä.
AP:lle ja hänen miehelleen tulee halvemmaksi pitää rokulipäivä töistä ja viettää aikaa yhdessä kun lapset on sillävälin koulussa.
Kyllä minä ymmärrän ap katkeruutesi vaikka moni täällä on sitä mieltä että ei ole isovanhempien tehtävä. Eikä se olekaan mikään tehtävä, vaan enemmänkin kyse halusta auttaa omaa lasta ja myös luoda suhdetta lapsenlapseen. Itse olen onnekkaassa tilanteessa kun meidän molempien vanhemmat hoitavat lapsia mielellään ja ottavat yökylään. Kyllä minäkin olisin katkera jos siinä vaiheessa kun nuorempi syntyi ja paljastui sairaus jonka takia juoduimme olla paljon sairaalassa myös yötä, isovanhemmat olisivat kääntäneet selkänsä ja olisimme joutuneet raahata 2-vuotiaan mukaan joka reissulle. Onneksi niin ei tapahtunut ja olen heidän avustaan valtavan kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu meillä. Päivällä pääsee lapset joskus pari tuntia mummolaan jos on joku lääkäri tms tärkeä meno. Tai ennen koronaa pääsi, ja nyt kesällä joskus. Nuorin on vasta 3v eikä keväällä edes muistanut millaista mummolassa on sisällä :D
Yöksi ei ole koskaan päässyt, synnytyksen ajaksi mummo kävi yhden yön nukkumassa meillä sohvalla.
Olen pienituloinen yh niin ei ole varaa palkata Mll lapsenvahtia. Lasten isä asuu ulkomailla. Ja kavereilla kaikilla 2-4 lasta niin en todella kehtaa kysyä mahtuisko mun kolme lasta vielä jollekin yöksi. Omia menoja nyt siis ei ole. Olis ihan kiva päästä joskus vaikka lenkille yksin tai kampaajalle, mutta odotan kunnes nuoriakin on niin iso että alkaa käydä joskus kaverikylässä tai harrastuksessa. Meillä myöskin vuoropäiväkoti niin päiväkotiin menee vain työvuoron ajalle. En katkera ole, mut kieltämättä välillä odotan aikaa jolloin ei tarvi koko ajan olla silmät selässäkin 😅
Miten hiivatissa on menty tekemään kolme lasta ja nyt ollaan yh? Ja nuorin vasta 3 v.
Eikö se tullut selväksi jo ensimmäisen jälkeen, että lastenhoitoapu ei ole saatavissa? Silti tehdään vielä pari lisää?
Olis kiva ja olis kiva. Kyllä. Miten lyhytnäköisesti maailmaa katsotaan. Huutoihinsa pitää vastata, eikö vain?
Tämä ei - toivottavasti - koske sinua, mutta muistan omasta nuoruudestani yhden nuoren naisen, jolla oli neljä lasta ja oli yh. Tämän naisen äiti oli mun äitini ystävä ja sanoi, ettei ota enää kertaakaan niitä lapsia hoitoon muutamaa tuntia pitemmäksi ajaksi. Jos yöksikin ottaa, niin jo on tyttärellä uusi pulla uunissa tulossa.
Ei kaikki mummot ole lapsenhoitajia, pitää ymmärtää eikä syyllistää. Miksi sen hoitajan pitäisi olla juuri se isoäiti?
Eikö ole sisaruksia tai muita sukulaisia tai ystäviä? Kolmen noin pienen lapsen ottaminen hoitoon on aika riskaabelia, mummollekin. Nuori ihminen jaksaa paremmin.
Isoäiti ei yleensä voi vaikuttaa lastenlasten tekemiseen, mutta hoitamiseen hänen oletetaan vaikuttavan. Ei se kuitenkaan aina mene niin. Kyse voi olla keskinäisistä suhteista muutenkin. Jos isovanhemmat nähdään vain hyötynäkökulmasta eikä oteta heidän mielipiteitään eikä tunteitaan huomioon, ei sitä lastenhoitokiinnostustakaan aina ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.
Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei.
ap
Festareille? Hotelliin yöksi hääpäivänä?
Hahah!Kannattaa nyt tajuta ihan ensin, että nyt olette olleet ihan oikeita perheellisiä jo vuosikymmenen ajan. Ei silloin enää missään festareilla pompita. Ja miksi ihmeessä kahdestaan jonnekin hotelliin? Hääpäivää voi juhlistaa ihan perheen kesken kotona.
Kun lapsia hommataan, ne hoidetaan. Ihan itse.
Meillä on nyt murrosikäinen lapsi ja isovanhemmat olisivat ottaneet jos olisimme pyytäneet, mutta ihan pienenä taaperona taisi olla kaksi kertaa yökylässä. Ei lapsi itsekään ole koskaan halunnut mihinkään yökylään ja me olemme jo lasta odottaessamme tajunneet, että elämämme muuttuu kokonaan.
Siinä taas joku supermamma. On ihan normaalia käydä festareilla tai hotellissa vaikka olisi lapsia. Ei elämä saa loppua lasten tuloon.
Joo, kyllä festareilla ja hotelleissa voi käydä perheellisetkin, mutta lapset mukana.
No ei mihinkään festareille lasten kanssa. On se kumma jos ei mitään saa tehdä ilman lapsia.
Totta kai saa tehdä, mutta ei ole isovanhempien velvollisuus tätä mahdollistaa.
Mahdollistamisesta yleensä puhutaan negatiivisten asioiden yhteydessä. Jos ap olisi saanut vapaaliput oopperaan eikä seksi maistuisi sen jälkeen kuitenkaan, olisiko sitten ok vanhempien tarvita omaa aikaa vai onko tämä nyt kateellisten typerysten keskustelu, johon ei vastakkaista näkemystä tarvita?
Elämme aikaa, jolloin vankikin saa lomaa.
Elämme aikaa, jolloin kohkataan aamusta iltaan lasten tarpeista.
Elämme aikaa, jolloin ollaan kovin huolissaan kun koronakoirat eivät sosiaalistu riittävästi ja koronavauvatkin ovat kovin arkoja kun eivät ole nähneet vieraita kasvoja välttämättä koskaan.
Elämme aikaa, jolloin vanhemmilla ei saa olla mitään tarpeita omaan aikaan ilman lapsia, niihin pariin vuosikymmeneen mikä ruljanssissa kuluu. Kotona pitäisi olla kaikki illat jos ei ole muuhun rahaa.
Miten nämä sopivat yhteen?
Ymmärrättekö, että sellaisia asioita ei voi saada joita ei kehtaa edes toivoa? Vai mistä tämä konsensus nyt kertoo? Ovatko miehet sittenkin oikeassa, että lapsen saatuaan vaimo katosi vauvamaahan eikä koskaan tullut enää takaisin. Ehkä jopa heidän epäilyksensä on perusteltu, että nainen teki sen tahallaan? Koska tämä keskusteluhan kertoo karusti, mitkä ne arvot ovat: et saa edes haluta koskaan mihinkään koska minäkään en pääse joten olet huono äiti jos hingut ovesta ulos ilman lapsia.
Tämä ei voi olla totta ollenkaan. Jos lapsiperheet hyväksyvät itse sen, ettei vanhempien edes kuulu koskaan päästä minnekään ilman lapsia, niin tuloksena meillä tulee olemaan täysin vammautettu seuraava sukupolvi. Niin häiriintyneeksi on mennyt asenteet.
Ja ei kun raivoamaan takaisin. Ymmärrättekö, että teidän pitäisi raivota sen puolesta, että tämä hulluus laitetaan poikki ja vanhemmille mahdollistetaan omaa aikaa edes kerran vuoteen. Jos ei ole rahaa niin silti.
Älä yleistä. Sinulla on näin, mutta kyllä meitä isovanhempia on paljon jotka hoidamme lapselapsiamme melko useinkin, vaikka itsellä ei ole ollut mummot apuna.
Totta kai yleistän, eihän muuten voida keskustella. Yleistän niinkin paljon, että tuossa ei puhuta minusta lainkaan. Vanhemmat eivät ole auttaneet mutta he olivat jo hyvin vanhoja ja sairaita kun sain lapsen. Puhun asiasta yhteiskunnallisella tasolla, siihen pitää pystyä jotta voidaan keskustella yhteiskunnallisesta kysymyksestä, jollainen tämäkin on.
Kaikki kunnia sinulle, nimenomaan näin on että on paljon isovanhempia jotka hoitavat lapsenlapsiaan. Sitä paremmalla syyllä meidän on voitava puhua niiden tilanteesta, joilla tätä etua ei ole. Koska sehän on valtava etu ja voimavara, kun perheelle on siunaantunut auttavat isovanhemmat.
Asia vain taitaa olla niin, että siitä puhumisesta ei ole mitään hyötyä.
Kaikki tilanteet on yksilöllisiä. Isovanhempia ei voi lähtökohtaisesti edes olettaa että he hoitavat lapsenlapsia. Se ei voi olla yleisoletus, koska niin monet heistä ei syystä tai toisesta ole siihen pystyviä. Ihan siis järkevästi ajatellen, fyysisistä tai psyykkisistä syistä, tai he asuvat niin kaukana ettei ole mahdollista. Eikä tässä yhteiskunnassa pakoteta ketään mihinkään. Ihmiset saavat asua siellä missä asuvat.
Sitten on kaikenlaista muuta asiaa, mitkä estää isovanhempia osallistumasta lastenlasten hoitoon. Yksi aika iso este voi olla se, että asia tehdään vaikeaksi, siihen sisältyy vaatimuksia, joita ei osata tai ymmärretä hyväksyä, ihmissuhde sotkuja, kaikenlaista.
Ja on vielä niitäkin isovanhempia, jotka ei vaan tykkää hoitamisesta. Miten siihenkin puutut? Ei ihmisen ole mikään pakko tehdä sellaista, mistä ei tykkää. Meillä kaikilla on oikeus omaan elämäämme.
Syyllistäminen on turhaa ja epäoikeudenmukaista, koska meillä kaikilla on tosiaan oikeus elää omaa elämäämme.
Ettäkö pitäisi yleisellä tasolla puhua siitä, kuinka näiden isovanhempien nyt vaan täytyisi ja täytyisi? Se ei toimi. Isovanhemmat on omia yksilöitään ja oikeutettuja elämään ilman hoitovastuita.
Asia, mistä harvemmin uskalletaan puhua, on se, että jotkut lapset on helpompia hoidettavia kuin jotkut muut. Hyvin vilkkaan ja joka paikkaan ehtivän pikkulapsen perässä ei mielellään halua koko päivää juosta, ja jos lapsi on riskaava ja kiukuttelee kaikesta, ei syö mitään eikä suostu mihinkään, tappelee ja huutaa ja vaatii erityiskohtelua, kuka vanhempi ihminen jaksaa? En itsekään hoitanut toista kummipoikaani kuin yhden kerran, sittemmin en enää suostunut. Poika yritti koko ajan ottaa minusta yliotetta, potki jalkoihin, repi tukasta, ei rauhoittunut mihinkään, ei, en suostunut enää enkä ihmettele miksei isovanhemmatkaan.
Toinen kummipoikani oli mukava hoidettava, oli hauskaa hänen kanssaan.
Yleinen keskustelu siitä, kuka hoitaa lapsia, jos niitä kukaan ei hoida? Voiko siihen olla muuta vastausta, kuin että vanhemmat? Hehän sen lapsen tekivät.
Kuulostaa karulta, mutta miten voisi olla toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset voi laittaa vaikka partioon ja ovat ehkä koko viikonlopun jossain leirikämpällä. Itse hyödynsin kaikki mahdolliset kesä- sekä talvileirit ja vastaavat kun lapset oli juuri tuon ikäisiä. Tämä sopii erityisesti vaikkapa yksinhuoltajalle, jonka vanhemmat on kuolleet/sairaat ja lasten isä ja muu suku ei auta arjessa millään lailla.
Kaikki lapset ei halua leireille. Itse en olisi viihtynyt, jo siksikin että kotona oma huone, ja leireillä yhteismajoitus.
Leireillä on kuitenkin muita lapsia seurana toisin kuin siellä paljon puhutussa mummolassa. Joskus myös vanhempi päättää että lapsi menee. Voihan sieltä leiriltä tulla etuajassa kotiin jos ei viihdy ollenkaan.
Kylläpä tämä saa minut pitämään meidän suvusta. Isotätikin hoitaa suvun pieniä tuuraten sisartaan, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa ja pääsevät hoitamaan omia työprojektejaan ja vastuitaan. Isoisä hoitaa hänkin. Minäkin hoitaisin mutten juuri ehdi kun hoidan toisen suvun vanhuksia.
On surullista että kaikilla ei voi olla niin fiksua sukua. Mutta ei se ole syy vaatia kaikkia hyväksymään se, että koska oma suku on ankea niin muiden pitää tyytyä yhtä huonoon. Aika monella perimmäinen syy taitaa olla se, että isovanhemmat juopottelevat. Siksi on kalenteri täynnä. Tästä oman ajan ongelmasta pitäisi puhua valtakunnallisesti ja miettiä ratkaisuja siihen, sen sijaan että moralistit ja pahanilmanlinnut saavat täyttää kentän mölinällään.
Voitte olla nyt vielä sitä mieltä, että olette olleet sankareita selviytyessänne kaikesta itse, mutta älkää nyt luulko että teitä sitten kiitellään ja jätetään ihaillen rauhaan. Päin vastoin, muutama hassu vuosi ja joudutte hoitamaan näiden villien isovanhempienne asioita kun alkoholidementian oireet iskevät. Siinä vaiheessa omat lapsenne alkavat suorastaan inhota heitä koska itsekin tarvitsisivat teitä. Eivätkä taatusti uskalla itse hankkia lapsia vuorostaan, koska ovat nähneet mikä elinkautinen se on.
Tämä kaikki on tarpeetonta ja väärin.