Näin kasvatat lapsestasi älykkään!
Anna lapsellesi mahdollisimman paljon virikkeitä: metsäleikit, luontoretket, pyöräretket jne. Pitää myös antaa rauhaa ja tilaa omille ja kavereiden kanssa leikitiyille leikeille.
Kannusta lastasi kaikkeen luovaan, askarteluun, käsitöihin, maalaamiseen, tarinoimiseen (voit itse toimia kirjurina).
Älä unohda fyysistä puolta, vie lapsesi johonkin harrastukseen, josta hän nauttii. Ei haittaa, vaikka niitä olisi kaksi tai useampi. Tee jo selväksi nuorella iällä, että niin kauan saa harrastaa, kunhan matkat hoidetaan itse pyöräillen tai kävellen. Tietenkin johonkin kauempana olevaan harrastukseen voidaan tarjota kyytiä.
Kannusta opiskelemaan kaikkia aineita mielenkiinnolla. Jos opiskelussa on intoa, homma hoituu leikiten. Tärkeintä ei ole ulkoaopettelu ja pänttäys, vaan että asiat osataan. Älä puutu lapsesi läksyjen tekoon, äläkä ainakaan kyttää siinä vieressä. Lapselle tulee olo, että hän ei osaa ja tarvitsee sinua. Omat vanhempani eivät ikinä puuttuneet mihinkään kouluasioihini, ja hyvin on mennyt.
Ja tässä kaikken tärkein: ole läsnä.
Kaikkia ongelmaisia kavereitani yhdistää yksi asia, heidän vanhempansa eivät ole heitä varten. Ole lapsesi kanssa, keskustele paljon, heitä välillä läppää, kehu, kun on tarvetta, komenna tiukasti, kun siihen on aihetta, mutta muista riidankin jälkeen sovitteleva keskustelu ja sovinto! Kerro, kuinka arvokas ja rakas lapsesi on sinulle.
Jos ette tienneet, niin älykkyys kehittyy lapsuudessa. Miettikääpä sitä.
Tilaa kotiisi jotain asialehtiä, kerro historiasta, opeta asioita vaivihkaan. Tämä ei ole sitä varten, että lapsesi tietäisi kaiken nippelitiedon maailmasta, vaan että lapsesi osaisi ajatella asioita laajoina kokonaisuuksina. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, kerro asioiden kaksi eri puolta. AINA.
Mistä minä tiedän tämän? Äitini on kasvatustieteiden tohtori, joten voin sanoa hänen kasvattaneen minut todella hyvin. Olen 16-vuotias, suvaitsevainen ja hyväkäytöksinen. Totta kai minä ja äiti riidellään ja joskus kapinoin häntä vastaan, mutta ikinä en haluaisi satuttaa häntä teoillani. Rakastan äitiäni ja hän rakastaa minua. Älykkyydeltäni olen aika normikauraa varmasti laajasti valtakunnallisestikin. Lukion ekan vuoden jälkeen keskiarvoni on tasan 10. En pidä sitä ihmeellisenä, sillä tiedän ekan vuoden olevan lukiossa todella helppo. Ei mulla muuta, olkaa lastenne kannssa vielä kun voitte :)
Kommentit (66)
Vain jos kerran bisnekset onnistuvat jos ei onnistu eipä ole enää sitä koulutustakaan siellä taustalla turvana.
Mistä aiheesta äitisi väitteli? Olen itse KT, mutta lasten kasvattamisesta tiedän saman verran kuin muutkin äidit. Eli väitöskirjan aihe ja vuosi, kiitos.
Pikkutyttö neuvomassa äitejä voi taivas. Rikkaasta perheestä on ihan eri lähtökohdat ja voi asua asuinalueilla joissa ei tarvitse olla nyrkit valmiina. Sitten voi vaihtaa koulua ja yleensähän tollaset käy koulunsa muissa kun tavallisissa kouluissa. Puolensa oppii pitämään on ehkä ainoa etu ja ne joille se on vaikeeta omaa toivottavasti siskon tai veljen tai liittoutuu tiettyjen kanssa.
Kyllä ympäristöllä vähäinen vaikutus on. Suuremmaksi osaksi äly periytyy eli sen ostarilta löytyneen Jonten kanssa ei välttämättä kannata lisääntyä. Muihin ominaisuuksiin ympäristöllä lienee suurempi merkitys.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:16"]Anna lapsellesi mahdollisimman paljon virikkeitä: metsäleikit, luontoretket, pyöräretket jne. Pitää myös antaa rauhaa ja tilaa omille ja kavereiden kanssa leikitiyille leikeille.
Kannusta lastasi kaikkeen luovaan, askarteluun, käsitöihin, maalaamiseen, tarinoimiseen (voit itse toimia kirjurina).
Älä unohda fyysistä puolta, vie lapsesi johonkin harrastukseen, josta hän nauttii. Ei haittaa, vaikka niitä olisi kaksi tai useampi. Tee jo selväksi nuorella iällä, että niin kauan saa harrastaa, kunhan matkat hoidetaan itse pyöräillen tai kävellen. Tietenkin johonkin kauempana olevaan harrastukseen voidaan tarjota kyytiä.
Kannusta opiskelemaan kaikkia aineita mielenkiinnolla. Jos opiskelussa on intoa, homma hoituu leikiten. Tärkeintä ei ole ulkoaopettelu ja pänttäys, vaan että asiat osataan. Älä puutu lapsesi läksyjen tekoon, äläkä ainakaan kyttää siinä vieressä. Lapselle tulee olo, että hän ei osaa ja tarvitsee sinua. Omat vanhempani eivät ikinä puuttuneet mihinkään kouluasioihini, ja hyvin on mennyt.
Ja tässä kaikken tärkein: ole läsnä.
Kaikkia ongelmaisia kavereitani yhdistää yksi asia, heidän vanhempansa eivät ole heitä varten. Ole lapsesi kanssa, keskustele paljon, heitä välillä läppää, kehu, kun on tarvetta, komenna tiukasti, kun siihen on aihetta, mutta muista riidankin jälkeen sovitteleva keskustelu ja sovinto! Kerro, kuinka arvokas ja rakas lapsesi on sinulle.
Jos ette tienneet, niin älykkyys kehittyy lapsuudessa. Miettikääpä sitä.
Tilaa kotiisi jotain asialehtiä, kerro historiasta, opeta asioita vaivihkaan. Tämä ei ole sitä varten, että lapsesi tietäisi kaiken nippelitiedon maailmasta, vaan että lapsesi osaisi ajatella asioita laajoina kokonaisuuksina. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, kerro asioiden kaksi eri puolta. AINA.
Mistä minä tiedän tämän? Äitini on kasvatustieteiden tohtori, joten voin sanoa hänen kasvattaneen minut todella hyvin. Olen 16-vuotias, suvaitsevainen ja hyväkäytöksinen. Totta kai minä ja äiti riidellään ja joskus kapinoin häntä vastaan, mutta ikinä en haluaisi satuttaa häntä teoillani. Rakastan äitiäni ja hän rakastaa minua. Älykkyydeltäni olen aika normikauraa varmasti laajasti valtakunnallisestikin. Lukion ekan vuoden jälkeen keskiarvoni on tasan 10. En pidä sitä ihmeellisenä, sillä tiedän ekan vuoden olevan lukiossa todella helppo. Ei mulla muuta, olkaa lastenne kannssa vielä kun voitte :)
[/quote]Mitä mieltä olet reikistä?